Kun olin saattanut päätökseen kirjan "Hengelliset hadithit" ja kolmikymmenosaisen kokonaisuuden "Hengellinen Koraanintulkinta", ja kun elinvuosieni luku oli ylittänyt neljäkymmentäneljä, asettui säännön "Sitten sinä saavuit määräajallasi, oi Mooses" mukaisesti kohtalon päätös katseen kuninkaan huolenpidon kehälle: minut korotettiin uskovien johtajan (AS) sisäisen huolenpidon osallisuuteen, walayan portteja avautui näkyviin tämän raunioiden majatalon vanhan palvelijan sydämelle, ja annettiin käsky kirjoittaa teos, joka sisältäisi Amirin (AS) puheen ja hänen elämäntapansa. Käskyä totteli koko maailma, ja työn edellytykset järjestyivät yksi toisensa jälkeen – harpin kiertäessä kehäänsä, lähteitä hankittaessa ja ajatusten asettuessa kohdalleen.
Niinpä kävin läpi varhaisten oppineiden kirjat, alkaen vanhimmista, jotka on kirjoitettu jo uskovien johtajan (AS) omana aikana, ja etenin vuosi vuodelta ja vuosisata vuosisadalta. Kaikkiaan kävin rivi riviltä ja hadith hadithilta läpi yli kaksisataa perimätiedon, historian ja kirjallisuuden lähdettä, joista jotkin yksinäänkin käsittävät kymmeniä niteitä, ja etsin aineistoa, jonka avulla voisin kuvata valtias Alin (AS) sellaisena kuin hän on – en sellaisena kuin kunkin kirjan tekijä on hänet omasta näkökulmastaan kuvannut – ja tuoda esiin hänen täydellisen persoonansa eri ulottuvuudet, jotta hänestä voisi tulla esikuva hänen todellisille šiioilleen.
Kiinnostavaa oli havaita, että jokainen perimätiedon tallentaja on katsonut Alia (AS) omasta näkökulmastaan ja nähnyt hänet omasta kulmastaan. Niinpä Alin (AS) kokonaisvaltainen persoona on pirstoutunut ja hautautunut paksujen kirjojen rivien lomaan. Esimerkiksi Nahj al-Balagha on tarkastellut kaunopuheisuuden kuninkaan lausumia retoriikan näkökulmasta ja välittänyt sen, minkä on tästä näkökulmasta katsonut perustelluksi. Saduq puolestaan on teoksessaan Man la yahduruhu al-faqih etsinyt Alin (AS) oikeusopillisia kantoja. Historioitsijoita taas ovat lumonneet Alin (AS) sodat ja valtiotaito. Samoin elämäkerran (sira) tutkijat ovat etsineet tapoja ja käytöstä, ja viisauden ystävät Alin puheen viisauslauseita.
Kirja Kalam al-Amir, joka nyt on kypsynyt ja saanut muotonsa ja josta on kirjoitettu toistatuhatta sivua, piirtää miesten kuninkaasta verrattain kokonaisvaltaisen kuvan ja osoittaa entistä paremmin hänen monipuolisen mestaruutensa.
Kalam al-Amir ei ole tietosanakirja eikä kaikkien lausumien kokoelma. Pikemminkin se on – tässä kiireeseen langenneessa maailmassa, jonka ihmisistä on tullut kuin "säikkyneitä villiaaseja, jotka pakenevat leijonaa" ja jossa aika on käynyt harvinaiseksi – hengellinen mutta täydellinen valikoima Alin elämäntavasta. Hadithien valintaperuste on ollut sama kuin se, jonka pohjalta kirja "Hengelliset hadithit" aiemmin kirjoitettiin:
Hadithit, jotka ovat käyneet syvälle sydämeen, jotka ovat olleet kivun lääke ja sydämen elämä – ikään kuin ne mullistaisivat sydämen ja loisivat siihen valon. Hadithit, jotka kohottavat ihmisen tietoisuuden painopisteen korkeammalle. Ikään kuin ihminen olisi tuon puheen kuultuaan, liioittelematta, toinen ihminen: ihminen, joka on kuullut, ymmärtänyt, juonut ja jäänyt hämmästyksen valtaan! Tällaiset hadithit olen valinnut.
Ja se on totisesti vaikeaa, raskasta: lukea lukemattomia sivuja ja sivuuttaa toistot, itsestäänselvyydet ja ilmeiset asiat, kumotut, monitulkintaiset ja epäilyksenalaiset kohdat, oikeusopilliset ja luonnontieteelliset ainekset, salattuja asioita, menneitä ja tulevia koskevat kertomukset, vertaukset ja israiliyyat-ainekset – ja lukea yhä uudelleen ja uudelleen, kunnes kohtaa sen, mikä on erityistä, puhdasta ja jalokiven tavoin säihkyvää: sen, minkä hyvyyden ja kauneuden ihmisjärki tunnistaa sisimmässään ihmisenä olemisen nojalla, uskonnosta ja ajasta riippumatta.
Sen, minkä voisi kirjoittaa kultakirjaimin minkä tahansa talon portin ylle missä tahansa tässä maailmassa, ja jota noudattamalla saavuttaisi onnellisuuden. Sen, jonka kuullessaan jokainen kysyy: kuka on puhunut näin kauniisti? Puheen, joka on itsessään valoa ja todiste siitä, että sen lausuja on valon haltija. Tässä merkityksessä tämä kirja on yksi Alin (AS) walayan ihmeistä. Todiste tuon Alin (AS) ylevyydestä ovat nämä sanat, ja todiste hänen imaamiudestaan nämä siunaukset.
Pankaa siis merkille, että tässä – kuten Koraanissa – me päädymme puheen totuudellisuudesta sekä sen järjen ja alkuperäisen ihmisluonnon kanssa yhteensopivuudesta puheen lausujan totuudellisuuteen. Oikeusopissa asia ei ole näin: siellä hadithin sitovuuden peruste on sen osoittaminen, että se on peräisin Jumalan todisteelta (AS), eikä järjellä ole itsenäistä tietä hadithin oikeellisuuteen vetoamalla sen yhteensopivuuteen järjellisen hyvän kanssa. Tällaisissa hadith-tyypeissä tekstin oikeellisuus, puheen arvokkuus ja ilmaisun ylevyys antavat siis käyttöömme perusteen, joka on monin verroin vahvempi kuin välittäjäketjun oikeellisuus – joka on pohjimmiltaan vain todennäköinen – jotta voimme hyväksyä hadithin ja toimia sen mukaan. Ylipäänsä tällaiset hadithit ovat järjen ohjausta, eivät sellaisen säädöksen asettamista, johon järjellä ei olisi pääsyä.
Kuten sanoin, kirja alkaa ensimmäisen vuosisadan kirjoituksista, Alin (AS) ajalta, ja etenee vuosisata vuosisadalta šiialaisissa teoksissa. Lähteen nimi mainitaan hadithin lopussa sekä sivun ylätunnisteessa. En katsonut tarpeelliseksi laatia kirjallisuusluetteloa ja esitellä lähteitä ja alkuperäisteoksia yksityiskohtaisesti, sillä yksinkertaisella haulla lukija saa kustakin kirjasta kattavat tiedot. Šiialaiset teokset ovat ylipäänsä useimmille šiioille tuttuja, ja syvempi tutustuminen on meidän aikanamme mahdollista kaikkien ulottuvilla olevan haun avulla.
Joidenkin hadithien loppuun olen liittänyt sulkeisiin hyviä selityksiä hadithin merkityksestä sekä henkilöistä, joita hadith toisinaan koskee tai joiden nimi esiintyy sen tekstissä.
Kalam al-Amir on syntynyt Amirin huolenpidosta, ja se on omistettu Amirille:
"Oi mahtava valtias! Ahdinko on kohdannut meitä ja perhettämme, ja olemme tuoneet mukanamme vain vähäisen maksun. Anna meille kuitenkin täysi mitta ja osoita meille anteliaisuutta; totisesti Jumala palkitsee anteliaat." [Suura Yusuf: 88]
Jumalan ja Amirin rauha, siunaus ja tervehdys sille korvalle, joka kuulee Amirin puheen, sille henkäykselle, joka levittää sitä, ja sille sielulle, joka toimii sen mukaan ja tekee sen avulla eläväksi itsensä ja läheisensä!
"Te, jotka uskotte! Vastatkaa Jumalalle ja lähettiläälle, kun hän kutsuu teitä siihen, mikä tekee teidät eläviksi. Ja tietäkää, että Jumala asettuu ihmisen ja hänen sydämensä väliin ja että Hänen luokseen teidät kootaan." [Suura al-Anfal: 24]