Abu Basir kertoi Abu Abdillahilta (AS): Uskovaisten käskijä (AS) sanoi saarnassaan: Minä olen opastaja ja minä olen oikein opastettu; minä olen orpojen isä ja köyhien isä ja leskien huoltaja; minä olen jokaisen heikon turvapaikka ja jokaisen pelkäävän turva; minä johdatan uskovat paratiisiin; minä olen Jumalan luja köysi ja Jumalan vahvin kädensija ja jumalanpelon sana; minä olen Jumalan silmä, Hänen totuudellinen kielensä ja Hänen kätensä; minä olen Jumalan puoli, josta Hän sanoo: ”ettei sielu sanoisi: voi minua sitä, minkä laiminlöin Jumalan puolella” [Qur'an 39:56]; minä olen Jumalan käsi, joka on ojennettuna Hänen palvelijoidensa ylle armona ja anteeksiantona; minä olen anteeksiannon portti. Joka minut tuntee ja tuntee oikeuteni, on tuntenut Herransa, sillä minä olen Hänen profeettansa testamentinhaltija Hänen maassaan ja Hänen todisteensa Hänen luoduilleen. (Maani al-akhbar, osa 1, s. 17)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Minä olen opastaja; minä olen oikein opastettu, joka on löytänyt tien ja saapunut perille; minä olen orpojen isä; minä olen köyhien isä; minä olen leskien huoltaja; minä olen jokaisen heikon turvapaikka; minä olen jokaisen pelkäävän turva; minä olen uskovien johtaja paratiisin tiellä; minä olen Jumalan luja köysi; minä olen vahvin kädensija, johon Jumalan tiellä voi tarttua; minä olen jumalanpelon sana, sen ydin ja merkitys; minä olen Jumalan valvova silmä; minä olen Jumalan totuudellinen kieli; minä olen Jumalan puoli, josta huomenna sanotaan: ”Voi minua sitä, minkä laiminlöin Jumalan puolella!”; minä olen Jumalan käsi, joka on ojennettuna palvelijoiden ylle armona ja anteeksiantona; minä olen anteeksiannon portti, ja joka minut tunsi ja tunsi minun oikeuteni, tunsi Herransa; minä olen Jumalan lähettilään testamentinhaltija maan päällä ja Hänen todisteensa luoduille.
Anas ibn Malik kertoi: Olin Ali ibn Abi Talibin (AS) luona sinä kuukautena, jona häntä lyötiin, ja se oli ramadan-kuukausi. Hän kutsui poikansa Hasanin (AS) ja sanoi: Oi Abu Muhammad, nouse saarnatuoliin, ylistä Jumalaa paljon ja kiitä Häntä, mainitse isoisäsi Jumalan lähettiläs (SAWS) kauneimmin sanoin ja sano: Jumalan kirous olkoon lapsella, joka on tottelematon vanhemmilleen! Jumalan kirous olkoon lapsella, joka on tottelematon vanhemmilleen! Jumalan kirous olkoon lapsella, joka on tottelematon vanhemmilleen! Jumalan kirous olkoon palvelijalla, joka pakenee isänniltään! Jumalan kirous olkoon lampaalla, joka eksyy paimenestaan! Astu sitten alas. Kun hän oli lopettanut saarnansa ja astunut alas, ihmiset kokoontuivat hänen ympärilleen ja sanoivat: Oi uskovaisten käskijän poika ja Jumalan lähettilään tyttären poika, kerro meille selitys. Hän sanoi: Selityksen antaa uskovaisten käskijä (AS). Uskovaisten käskijä sanoi: Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Minä ja sinä olemme tämän yhteisön kaksi isää, joten Jumalan kirous olkoon sillä, joka on meille tottelematon. Sitten hän sanoi: Minä ja sinä olemme tämän yhteisön kaksi isäntää, joten Jumalan kirous olkoon sillä, joka pakenee meiltä. Sitten hän sanoi: Minä ja sinä olemme tämän yhteisön kaksi paimenta, joten Jumalan kirous olkoon sillä, joka eksyy meistä. (Maani al-akhbar, osa 1, s. 118)
Kertoja sanoo: Olin uskovaisten käskijän (AS) palveluksessa sinä ramadan-kuukautena, jona hän kärsi marttyyrikuoleman. Eräänä päivänä hän sanoi pojalleen Hasanille (AS): Nouse saarnatuoliin ja sano Jumalan ylistyksen ja kiitoksen jälkeen: Jumalan kirous olkoon sillä, joka on tottelematon vanhemmilleen! Jumalan kirous olkoon palvelijalla, joka on paennut isännältään! Jumalan kirous olkoon lampaalla, joka on omasta tahdostaan loitonnut paimenestaan! Imaami Mujtaba (AS) teki niin ja astui alas saarnatuolista. Ihmiset kysyivät: Mitä tarkoitit? Hän sanoi: Kysykää uskovaisten käskijältä (AS)! Ihmiset kerääntyivät Alin (AS) ympärille. Ali (AS) sanoi: Kuulin Jumalan lähettiläältä (SAWS): Minä ja sinä, oi Ali, olemme tämän yhteisön isät; Jumalan kirous olkoon sillä, joka on meille tottelematon! Minä ja sinä, oi Ali, olemme tämän yhteisön isännät; Jumalan kirous olkoon sillä, joka pakenee isäntäänsä! Minä ja sinä, oi Ali, olemme tämän yhteisön paimenet; voi sitä lammasta, joka meistä loittonee!
Al-Asbagh kertoi uskovaisten käskijältä (AS), että tämä sanoi: Joka haluaa lähteä tästä maailmasta puhtaana synneistä, niin kuin kulta on puhdasta ilman kuonaa, eikä kenelläkään ole häneltä vääryyttä vaadittavana, lukekoon viiden päivittäisen rukouksen jälkeen Jumalan (ylistetty ja korkea) kuvauksen, ”Sano: Hän on Jumala, yksi” [Qur'an 112:1], kaksitoista kertaa, ojentakoon sitten kätensä ja sanokoon: Oi Jumala, minä pyydän Sinulta Sinun kätketyn, talletetun, puhtaan, puhdistavan ja siunatun nimesi kautta, ja pyydän Sinulta Sinun suuren nimesi ja ikiaikaisen valtasi kautta: oi lahjojen antaja, oi vankien vapauttaja, oi kaulojen irrottaja tulesta, siunaa Muhammadia ja Muhammadin sukua, vapauta minun kaulani tulesta, vie minut tästä maailmasta turvassa, päästä minut paratiisiin vahingoittumattomana ja tee rukoukseni alku menestykseksi, keskiosa onnistumiseksi ja loppu hyvyydeksi. Totisesti Sinä tunnet kaiken salatun. Sitten hän (AS) sanoi: Tämä on niitä kätkettyjä aarteita, jotka Jumalan lähettiläs (SAWS) minulle opetti ja jotka hän käski minun opettaa Hasanille ja Husainille. (Maani al-akhbar, osa 1, s. 139)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Joka tahtoo kuoleman hetkellä olla puhdas synneistä, kuin puhdas kulta jossa ei ole kuonaa, eikä kenelläkään ole häneltä mitään oikeutta vaadittavana, lukekoon velvoitettujen rukoustensa jälkeen ”Jumalan kuvauksen”, toisin sanoen tawhid-suuran [Qur'an 112], kaksitoista kertaa. Ojentakoon sitten kätensä ja sanokoon: Oi Jumala, minä pyydän Sinulta Sinun kätketyn, talletetun, puhtaan, puhdistavan ja siunatun nimesi kautta, ja pyydän Sinulta Sinun suuren nimesi ja ikiaikaisen valtasi kautta: oi lahjojen antaja, oi vankien vapauttaja, oi kaulojen irrottaja tulesta, siunaa Muhammadia ja Muhammadin sukua, vapauta minun kaulani tulesta, vie minut tästä maailmasta turvassa, päästä minut paratiisiin vahingoittumattomana ja tee rukoukseni alku menestykseksi, keskiosa onnistumiseksi ja loppu hyvyydeksi. Totisesti Sinä tunnet kaiken salatun. Sitten hän sanoi: Tämä kuuluu niihin kätkettyihin aarteisiin, jotka Jumalan profeetta (SAWS) minulle opetti ja jotka hän käski minun opettaa myös Hasanille ja Husainille.
(Sanomme: Sana makhbiyyat, juuresta khabaa, tarkoittaa kallisarvoisia ja pelastavia asioita, jotka ovat vaikeasti saavutettavissa ja tavallisesti kätkettyjä. Jotkut ovat sanoneet sen tarkoittavan, että tämä teko tulisi suorittaa salassa, mutta se ei pidä paikkaansa. Tämän rukouksen erityispiirteisiin kuuluu se, että se poistaa ihmisen niskoilta muiden ihmisten oikeudet, samoin kuin rukous, joka luetaan dhu al-qada -kuukauden sunnuntaisin. Ohjeet, joilla on tällainen vaikutus, ovat perimätiedossa harvinaisia.)
Asim ibn Humaydin kertomana, ketjun ylimpään asti johdettuna: Eräs mies tuli uskovaisten käskijän (AS) luo, ja hän sanoi: Sunna on se, minkä Jumalan lähettiläs (SAWS) on säätänyt, ja bida on se, mikä on keksitty hänen jälkeensä. Yhteisö ovat totuuden väki, vaikka heitä olisi vähän, ja hajaannus on valheen väkeä, vaikka heitä olisi paljon. (Maani al-akhbar, osa 1, s. 154)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Sunna on se tie ja tapa, jonka profeetta (SAWS) on säätänyt, ja bida on tapa, joka on syntynyt hänen jälkeensä. Yhteisö ovat ne, jotka pitäytyvät totuudessa, vaikka heitä olisi vähän, ja lahko ovat valheen seuraajat, vaikka heitä olisi paljon.
Abu al-Tufayl kertoi kuulleensa uskovaisten käskijän (AS) sanovan: Minun jälkeeni tulee pimeitä, sokeita ja epäilyksiä kylväviä koettelemuksia, joista ei selviä kukaan muu kuin ”nuuma”. Kysyttiin: Ja mikä on nuuma, oi uskovaisten käskijä? Hän sanoi: Se, jonka mielen sisältöä ihmiset eivät tiedä. (Maani al-akhbar, osa 1, s. 166)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Minun jälkeeni tulee koettelemuksia ja levottomuuksia, pimeitä ja sokeita ja uskon tuhoavia! Niistä ei pelastu kukaan muu kuin ”nuuma”. Kysyttiin: Ja kuka sitten on nuuma? Hän sanoi: Se, joka on pidättyväinen eivätkä ihmiset tiedä, mitä hänellä on sydämessään.
Abu Abdillah (AS) kertoi: Profeetan (SAWS) luo tuli beduiini ja sanoi hänelle: Etkö sinä ole meistä paras isän ja äidin puolesta, jalosukuisin jälkeläisiltään ja meidän johtajamme sekä tietämättömyyden aikana että islamissa? Profeetta (SAWS) vihastui ja sanoi: Oi beduiini, montako verhoa on kielesi edessä? Hän sanoi: Kaksi, huulet ja hampaat. Profeetta (SAWS) sanoi: Eikö kummassakaan näistä ollut sen vertaa, että se olisi pidättänyt meistä kielesi terävyyden? Tietäkää, ettei kenellekään ole annettu tässä maailmassa mitään, joka olisi hänen tuonpuoleiselleen vahingollisempaa kuin kielen kahleettomuus. Oi Ali, nouse ja katkaise hänen kielensä! Ihmiset luulivat hänen katkaisevan tämän kielen, mutta hän antoi tälle dirhemejä. (Maani al-akhbar, osa 1, s. 171)
Imaami Sadiq (AS) kertoi, että eräs erämaassa asuva arabi tuli profeetan (SAWS) luo ja sanoi: Sinä olet isäsi ja äitisi puolesta meistä paras, sukujuureltasi meistä ylhäisin, ja sinä olit johtajamme sekä tietämättömyyden aikana että islamissa! Profeetta (SAWS) pahastui ja sanoi: Oi beduiini, montako verhoa on kielesi edessä? Hän sanoi: Kaksi, huulet ja hampaat. Profeetta (SAWS) sanoi: Eikö näissä kahdessa verhossa ollut sen vertaa hyötyä, että ne olisivat pidättäneet kielesi terävyyden meistä? Sitten hän sanoi: Kenellekään ei ole tässä maailmassa annettu mitään, joka olisi hänen tuonpuoleiselleen vahingollisempaa kuin valtoimenaan päästetty kieli! Sitten hän kääntyi Alin (AS) puoleen ja sanoi: Oi Ali, nouse ja katkaise hänen kielensä! Ihmiset luulivat, että Ali (AS) katkaisisi hänen kielensä, mutta vastoin heidän odotuksiaan Ali (AS) antoi hänelle muutaman dirhemin.
Al-Harith al-Awar kertoi: Kun kuljin uskovaisten käskijän Ali ibn Abi Talibin (AS) kanssa Hiran seudulla, kohtasimme luostariveljen, joka löi kirkonkelloa. Ali ibn Abi Talib (AS) sanoi: Oi Harith, tiedätkö, mitä tämä kello sanoo? Sanoin: Jumala, Hänen lähettiläänsä ja Hänen lähettiläänsä serkku tietävät parhaiten. Hän sanoi: Se kuvaa tätä maailmaa ja sen raunioitumista ja sanoo: Ei ole jumalaa paitsi Jumala, todella, todella, totuudessa, totuudessa! Totisesti tämä maailma on pettänyt meidät, vienyt huomiomme, houkutellut meidät ja johtanut meidät harhaan. Oi maailman lapsi, hiljaa, hiljaa! Oi maailman lapsi, isku iskun jälkeen! Oi maailman lapsi, keräät ja keräät! Maailma katoaa sukupolvi sukupolvelta... (Maani al-akhbar, osa 1, s. 230)
Harith al-Awar kertoo: Kuljimme uskovaisten käskijän (AS) kanssa Hiran seudulla, kun tulimme erään luostarin lähelle. Luostarin sisältä kuului kirkonkellon ääni. Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Tiedätkö, mitä tuo kello sanoo? Sanoin: Jumala tietää, ja Hänen lähettiläänsä, ja Hänen lähettiläänsä testamentinhaltija. Hän sanoi: Se kuvaa tätä maailmaa ja sen raunioitumista; se sanoo: Ei ole jumalaa paitsi Jumala, todella, todella, totuudessa, totuudessa. Se sanoo, että maailma petti kaikki, vei heidän huomionsa, vei heidän sydämensä ja johti heidät harhaan. Se sanoo: Oi maailman väki, hiljaa, hiljaa; isku, isku; keräten, keräten; maailma kuluu ohi sukupolvi sukupolvelta...
(Sanomme: Hira sijaitsee nykyisen Najafin eteläisellä laita-alueella, ja Harith al-Awar on sama kuin Harith ibn Abdillah al-Hamdani, kufalainen seuraajapolven mies imaami Alin (AS) tovereista ja yksi ensimmäisistä, jotka vannoivat hänelle uskollisuudenvalan Medinassa. Harith kirjoitti muistiin uskovaisten käskijän (AS) hadithit ja saarnat ja on ensimmäinen hänen saarnojensa kokoaja. Erään kertomuksen mukaan Harith osti uskovaisten käskijän (AS) kehotuksesta paperiarkkeja ja kirjoitti niihin sen jälkeen paljon hänen opetuksiaan ja haditheja. Hän luki Harithin kymmenen luotetun toverinsa joukkoon. Monia Harithin välittämiä kertomuksia on sekä shiialaisissa että sunnalaisissa kirjoissa. Hän välitti haditheja Alilta (AS), Abdullah ibn Masudilta ja Zayd ibn Thabitilta, ja monet välittivät haditheja häneltä. Dhahabi mainitsee Harithin sellaisilla nimityksillä kuin oppinut mestari, oikeusoppinut, imaami ja runsastietoinen. Harith sai lisänimen al-Awar, koska hänellä oli vain yksi silmä. Shaykh Bahai johtaa sukuperänsä Harithiin. Yaqubi lukee hänet Alin (AS) oppineiden toverien joukkoon, ja Ibn Sirin mainitsee hänet Kufan viiden tunnetuimman oppineen ja oikeusoppineen joukossa. Shaykh Tusi mainitsee Harithin nimen myös imaami Hasanin (AS) toverien joukossa. Sunnalaisissa lähteissä kerrotaan, että imaami Hasan (AS) ja imaami Husain (AS) kysyivät Harithilta isänsä hadithien sisällöstä. Erään kertomuksen mukaan Harith ilmaisi suuren rakkautensa ja kiintymyksensä Alia (AS) kohtaan, ja imaami vastasi: Jokainen palvelija, joka rakastaa minua, näkee minut kuoleman hetkellä sellaisena kuin hän toivoo, ja se, joka minua vihaa, näkee minut kuoleman hetkellä sellaisena kuin hän ei toivo. Sayyid Ismail ibn Muhammad al-Himyari on pukenut tämän ajatuksen runomuotoon. Tämä kertomus ja Sayyid Himyarin säkeet, jotka alkavat sanoilla ”Oi Harith Hamdanilainen, joka kuolee, se näkee minut...”, ovat shiialaisten keskuudessa laajalti tunnettuja, ja niihin vedotaan todisteena siitä, että shiialaiset kohtaavat uskovaisten käskijän ja profeetan perheen (AS) kuolinhetkellään. Harith al-Awarin tärkein välittäjä on Abu Ishaq al-Sabii. Ahmad ibn Hanbalin mukaan Abu Ishaq avioitui Harithin lesken kanssa tämän kuoleman jälkeen ja sai näin haltuunsa Harithin kirjat ja hadith-muistiinpanot.)
Al-Harith al-Awar kertoi: Erään asian, jonka Ali ibn Abi Talib (AS) kysyi pojaltaan Hasanilta (AS), oli tämä: Mitä on köyhyys? Hän sanoi: Ahneus ja kyltymätön himo. (Maani al-akhbar, osa 1, s. 244)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Ahneus ja liiallinen kiintymys johonkin on itse köyhyyttä.
(Sanomme: Shara tarkoittaa ahneuden voimakkuutta ja ylivaltaa sekä sitä, ettei ihminen tule kylläiseksi jostakin.)
Ibrahim ibn Muarrid kertoi: Sanoin Abu Jafarille (AS): Kufan asukkaat kertovat Alilta (AS), että hän Kufassa ollessaan suoritti pesun ja pyyhkäisi sitten kenkiensä päältä. Hän sanoi: Kyllä, hän teki niin. (Maani al-akhbar, osa 1, s. 248)
Kertoja sanoo: Sanoin imaami Baqirille (AS), että on kerrottu, että Ali (AS) Kufassa ollessaan joskus pyyhkäisi wudun aikana kenkänsä päältä. Imaami (AS) sanoi: Kyllä, niin oli.
(Sanomme: Pyyhkäisy jalkineiden päältä eli mash ala al-khuffayn on lähes kaikkien shiialaisten oikeusoppineiden fatwan mukaan pätemätön, ja pyyhkäisy on ehdottomasti tehtävä paljaalle jalan iholle. Toki taqiyyan eli pakon tai välttämättömyyden tilanteessa he ovat pitäneet jalkineiden päältä pyyhkäisemistä sallittuna. Niinpä heidän mukaansa se on sallittua silloin, kun on pelko esimerkiksi pakkasesta. Shiialaiset oikeusoppineet ovat perustaneet jalkineiden päältä pyyhkäisemisen kiellon Koraanin maida-suuran kuudenteen jakeeseen: ”ja pyyhkikää päänne ja jalkanne nilkkoihin asti” [Qur'an 5:6]. Tämän jakeen perusteella he katsovat, että pyyhkäisyn on tapahduttava jalalle, eikä jalkinetta lueta jalaksi. Sunnalaiset sitä vastoin ovat yksimielisiä siitä, että jalkineiden päältä pyyhkäiseminen on sallittua jopa tavallisissa oloissa. Heidän mukaansa wudussa on joko pestävä jalat tai pyyhkäistävä jalkineiden päältä; toisin sanoen pyyhkäisy paljaalle jalalle ei ole missään tapauksessa pätevä. Eräiden kertomusten mukaan uskovaisten käskijä (AS) katsoi, että profeetta (SAWS) pyyhkäisi jalkineiden päältä ennen maida-suuran ilmoittamista, mutta tämän jakeen ilmoittamisen jälkeen hän ei enää tehnyt niin, ja jalkineiden päältä pyyhkäisemisen sallittavuus kumottiin wudu-jakeella. Sunnalaiset taas väittävät oman kantansa tueksi, että profeetta (SAWS) pyyhkäisi jalkineiden päältä vielä maida-suuran kuudennen jakeen ilmoittamisen jälkeenkin. Mainitussa jakeessa (5:6) sana wa ilmauksessa wa-arjulakum näyttää tarkoittavan ”yhdessä”, siis: pyyhkikää päänne yhdessä jalkojenne kanssa. Sunnalaiset kuitenkin liittävät arjulakumin sanoihin wujuhakum ja aydiyakum ja lukevat: peskää kasvonne, kätenne ja jalkanne, ja siksi he pesevät jalkansa. Shiialaiset sen sijaan sanovat, että arjulakum on mainittu sanan wa-msahu jälkeen ja liittyy siis juuri tähän pyyhkäisemiseen eikä pesemiseen, ja että se on siksi, vastoin nykyistä yleistä kirjoitusasua, luettava genetiivimuodossa. Toisin sanoen, jos nykyinen kirjoitusasu olisi oikea, arjulakum liittyisi sanaan ”peskää” ja koko jalka pitäisi pestä. Jae sikseen, myös kertomukset ovat keskenään ristiriitaisia siinä, onko jalkineiden päältä pyyhkäiseminen sallittua vai ei. Shiialaisuudessa on kertomuksia, kuten tämä, jotka viittaavat sen sallittavuuteen, ja hyvin monia, jotka eivät pidä sitä sallittuna. Ensin mainitun ryhmän kertomukset on tulkittu taqiyyaksi. Sunnalaiset kertomukset pitävät jalkineiden päältä pyyhkäisemistä yleensä sallittuna ja riittävänä, ja on kiinnostavaa, että suuri osa tätä kysymystä koskevista sunnalaisista kertomuksista on välitetty uskovaisten käskijältä (AS). Toisin sanoen heidän mukaansa Ali (AS) sekä itse pyyhkäisi jalkineiden päältä että liitti tämän käytännön profeettaan (SAWS). Koska sunnalaisten pääasiallinen välitysketju tässä asiassa johtaa uskovaisten käskijään (AS), olen ottanut tämän kertomuksen ja sen selityksen mukaan tähän kirjaan.)
Abu Abdillah Jafar ibn Muhammad kertoi isältään, tämä esi-isiltään (rauha heille): Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Päihtymyksiä on neljä: viinin päihtymys, varallisuuden päihtymys, unen päihtymys ja vallan päihtymys. (Maani al-akhbar, osa 1, s. 365)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Viinin lisäksi myös varallisuus päihdyttää ihmisen; myös uni päihdyttää ihmisen; myös valta päihdyttää ihmisen.