Hasan ibn Mubarakilta, Bakr ibn Isalta, kerrotaan: Talha ja Zubayr tulivat Alin (AS) luo joitakin päiviä sen jälkeen, kun olivat vannoneet hänelle uskollisuutta, ja sanoivat: 'Oi uskovien ruhtinas, tiedät Medinan elinkustannusten ankaruuden ja perhekuntamme suuruuden; osuutemme ei riitä meille.' Hän sanoi: 'Mitä siis tahdotte minun tekevän?' He sanoivat: 'Anna meille tästä omaisuudesta niin paljon, että se riittää meille.' Hän sanoi: 'Kääntykää ihmisten puoleen: jos he yksimielisesti suostuvat antamaan teille jotakin omista oikeuksistaan, minä teen sen.' He sanoivat: 'Emme rupea sellaista ihmisiltä pyytämään, eivätkä he sitä tekisi, vaikka pyytäisimmekin.' Hän sanoi: 'Silloin minä, Jumalan kautta, olen vielä vähemmän se, joka niin tekee.' Ja he poistuivat hänen luotaan. (al-Kafi'a, osa 1, s. 14)
Kertoja sanoo: Kun Talha ja Zubayr olivat yhdessä muiden ihmisten kanssa vannoneet Alille (AS) uskollisuutta ja päiviä oli kulunut, nuo kaksi tulivat Alin luo ja sanoivat: 'Perhekuntamme on suuri ja tulomme vähäiset; tahtoisimme pyytää, että antaisit meille jotakin valtionkassasta!' Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: 'Kootkaa ihmiset ja esittäkää tämä asia heille; jos he suostuvat siihen, että otan jotakin heidän oikeuksistaan ja annan sen teille, teen niin.' He sanoivat: 'Emme aio pyytää ihmisiltä mitään, eivätkä he antaisi, vaikka pyytäisimmekin!' Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: 'Sitä suuremmalla syyllä minunkaan ei pidä antaa teille mitään, sillä omaisuus on kansan omaisuutta.' Niin he lähtivät tiehensä.
Kun Aishalle kantautui tieto, että uskovien ruhtinas (AS) oli leiriytynyt Dhu Qariin, hän kirjoitti Hafsalle, Umarin tyttärelle: 'Asiaan: me olemme asettuneet Basraan, ja Ali on asettunut Dhu Qariin. Jumala murskatkoon hänen niskansa niin kuin muna murskataan kalliota vasten! Hän on Dhu Qarissa kuin raudikko: jos se astuu eteenpäin, se teurastetaan, ja jos se perääntyy, siltä katkotaan kintereet.' Kun kirje saapui Hafsalle, hän riemastui, kutsui koolle Banu Taymin ja Banu Adin lapset, antoi orjattarilleen tamburiinit ja käski heidän lyödä niitä ja laulaa: 'Mitä uutta, mitä uutta! Ali on kuin raudikko: jos se etenee, se teurastetaan, ja jos se perääntyy, siltä katkotaan kintereet.' Umm Salamalle (olkoon Jumala häneen mielistynyt) kantautui tieto naisten kokoontumisesta herjaamaan uskovien ruhtinasta (AS) ja iloitsemaan Aishalta saapuneesta kirjeestä. Hän itki ja sanoi: 'Antakaa vaatteeni, että menen heidän luokseen ja annan heille kuulla kunniansa.' Umm Kulthum, uskovien ruhtinaan (AS) tytär, sanoi: 'Minä menen sinun sijastasi, sillä minä tunnen heidät sinua paremmin.' Hän pukeutui, naamioitui ja verhoutui, otti mukaansa verhoutuneet orjattarensa ja astui heidän joukkoonsa ikään kuin katselijana. Nähtyään, millaisessa kevytmielisyydessä ja typeryydessä nämä olivat, hän paljasti kasvonsa ja sanoi Hafsalle: 'Jos sinä ja sisaresi liittoudutte uskovien ruhtinasta (AS) vastaan, niin tehän liittouduitte jo aiemmin hänen veljeään, Jumalan lähettilästä (SAWS), vastaan, ja Jumala, mahtava ja ylhäinen, ilmoitti teistä sen, minkä ilmoitti; ja Jumala on teidän sotanne takana.' Hafsa lannistui, häpesi näkyvästi ja sanoi: 'He tekivät tämän tietämättömyyttään' — ja hajotti naiset heti paikalla, ja nämä poistuivat sieltä. (al-Kafi'a, osa 1, s. 16)
Kun Aisha saapui Basraan ja sai tietää, että uskovien ruhtinas (AS) oli leiriytynyt Dhu Qariin, hän kirjoitti Medinaan Hafsalle, Umarin tyttärelle, kirjeen, jonka sisältö oli tämä: Basra on joutunut meidän käsiimme, ja Ali on Dhu Qarissa. Jumala on murskaava Alin niskan niin kuin kananmuna murskataan kovaa kiveä vasten. Ali on nyt kuin kytketty kameli: jos se astuu eteenpäin, se teurastetaan, ja jos se peräytyy, sen kintereet katkotaan. Kirjeen saatuaan Hafsa ilahtui, kutsui koolle Banu Taymin ja Banu Adin lapset ja antoi joillekin käsirumpuja, jotta nämä kulkisivat Medinan kaduilla ja laulaisivat: 'Mitä uutta, mitä uutta? Ali on kuin raudikko: jos se etenee, se teurastetaan, ja jos se perääntyy, siltä katkotaan kintereet.' Kun Umm Salama kuuli, että uskovien ruhtinasta (AS) herjattiin, hän murehtui, pukeutui yhdessä Umm Kulthumin kanssa tuntemattomaksi, lähti liikkeelle ja meni Hafsan taloon; siellä hän veti hunnun kasvoiltaan ja kielsi Hafsaa tästä rumasta teosta. Hafsa häpesi, kielsi osuutensa ja sanoi: 'En minä tätä pannut alulle; nämä orjattaret tekivät sen omin päin.'
Hän (AS) sanoi: 'Jumalan kautta, Talha ja Zubayr tietävät kyllä olevansa väärässä eivätkä ole tietämättömiä. Moni oppinut on tietämättömyytensä surmaama, eikä hänen tietonsa, vaikka on hänen mukanaan, hyödytä häntä.' (al-Kafi'a, osa 1, s. 19)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi Kamelitaistelun kynnyksellä: Jumalan kautta, Talha ja Zubayr tietävät olevansa väärässä eivätkä suinkaan ole tietämättömiä. Moni on oppinut, jonka hänen tietämättömyytensä tappaa eikä hänen tietonsa riennä hänen avukseen.
Umar ibn Shimriltä, Jabirilta, Abu Ja'far Muhammad ibn Alilta (AS): Uskovien ruhtinas kohtasi Talhan ja Zubayrin Kamelitaistelun päivänä ja puhutteli heitä sanoen puheessaan: 'Muhammadin suvun vartijat tietävät — ja toisen kertomuksen mukaan: Aishan, Abu Bakrin tyttären, seuralaiset; ja tuossa hän on, kysykää häneltä — että kamelin väki on kirottu Profeetan (SAWS) kielellä, ja pettynyt on se, joka sepittää valheen.' Talha sanoi hänelle: 'Ylistys Jumalalle! Väitätkö meitä kirotuiksi, vaikka Jumalan lähettiläs (SAWS) on sanonut: kymmenen kumppaneistani on paratiisissa?' Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: 'Tämä on Sa'id ibn Zayd ibn Nufaylin hadith Uthmanin hallituskaudelta. Nimetkää minulle ne kymmenen.' He nimesivät yhdeksän ja pidättyivät yhdestä. Hän kysyi heiltä: 'Kuka on kymmenes?' He sanoivat: 'Sinä.' Hän sanoi: 'Jumala on suurin! Te itse todistitte minusta, että olen paratiisin väkeä, mutta minä puolestani en usko sanaakaan siitä, mitä te sanoitte. Sen kautta, joka halkaisee siemenen ja luo elävän hengen: kirjoitustaidoton Profeetta (SAWS) on ilmoittanut minulle, että helvetissä on kaivo, jossa on kuusi ensimmäisistä ja kuusi viimeisistä, ja tuon kaivon suulla on kallionlohkare; kun Jumala, korkea, tahtoo lietsoa helvetin sen asukkaiden ylle, Hän käskee tuota lohkaretta, ja se nostetaan pois. Heidän joukossaan — tai heidän kanssaan — on totisesti joitakuita niistä, jotka mainitsitte. Ja ellei näin ole, antakoon Jumala teidän voittaa minut; mutta jos näin on, antakoon Jumala minun voittaa teidät kaksi ja surmata teidät niiden shiiojeni verestä, jotka olette surmanneet.' (al-Kafi'a, osa 1, s. 24)
Imaami Baqir (AS) kertoi: Kun uskovien ruhtinas (AS) Kamelitaistelun päivänä kohtasi Talhan ja Zubayrin, hän sanoi: 'Muhammadin suvun vartijat tietävät, että Profeetta (SAWS) on kironnut kamelin väen. Silloin ei tiedetty, mitä Profeetta tarkoitti! Tämän hadithin on kuullut myös Aisha, joka on teidän mukananne — kysykää häneltä.' Talha sanoi: 'Ylistys Jumalalle! Pidätkö minua kirottuna, vaikka Jumalan lähettiläs on lukenut kymmenen henkeä paratiisin väkeen ja minä olen yksi heistä?!' Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: 'Tuon hadithin on kertonut Sa'id ibn Zayd Uthmanin aikana! Mutta olkoon niin; nimeä minulle ne kymmenen.' Talha nimesi yhdeksän ja vaikeni. Ali sanoi: 'Kuka on kymmenes?' Talha sanoi: 'Sinä itse!' Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: 'Sinä itse todistat, että olen paratiisin väkeä, ja silti pidät minua epäuskoisena ja sodit minua vastaan?' Sitten hän sanoi: 'Kuulin Jumalan lähettiläältä (SAWS), että helvetissä on kaivo, johon on suljettu yhdeksän ensimmäisistä ja yhdeksän viimeisistä. Jotkut niistä, jotka nimesit, ovat tuon kaivon väkeä! Jos valehtelen, suokoon Jumala teille voiton minusta, ja jos puhun totta, suokoon Jumala minulle voiton teistä ja sallikoon minun surmata teidät kostoksi niistä shiioistani, jotka olette minulta surmanneet.'
Khalid ibn Makhlad kertoo Ziyad ibn al-Mundhirilta, Abu Ja'farilta, tämän isiltä (AS): Uskovien ruhtinas (AS) kulki Talhan ohi, joka makasi kaatuneena, ja sanoi: 'Nostakaa hänet istumaan.' Hänet nostettiin istumaan, ja hän sanoi: 'Totisesti, Jumalan kautta — sinulla oli seuralaisuus [Profeetan kanssa]; sinä todistit, kuulit ja näit, mutta saatana johti sinut harhaan ja kallisti sinut pois, ja niin hän vei sinut helvettiin.' (al-Kafi'a, osa 1, s. 25)
Kertoja sanoo: Kamelitaistelun päätyttyä Ali (AS) tuli Talhan ruumiin ääreen ja sanoi: 'Nostakaa hänet istumaan!' Hänet nostettiin. Ali puhutteli häntä ja sanoi: 'Sinä olit Jumalan lähettilään seuralainen ja ymmärsit, kuulit ja näit totuuden; mutta saatana johti sinut harhaan, syöksi sinut tuhoon ja teki sinusta helvetin asukkaan!'
On kerrottu: Hän (AS) kulki Talha ibn Ubaydillahin ohi ja sanoi: 'Tämä on se, joka rikkoi uskollisuudenvalansa minulle, sytytti kapinan ummassa, nostatti väen minua vastaan ja kutsui surmaamaan minut ja jälkeläiseni. Nostakaa Talha ibn Ubaydillah istumaan.' Hänet nostettiin, ja uskovien ruhtinas (AS) sanoi hänelle: 'Talha! Minä olen todennut sen, minkä Herrani minulle lupasi, todeksi — oletko sinä todennut todeksi sen, minkä Herrasi sinulle lupasi?' Sitten hän sanoi: 'Laskekaa Talha maahan' — ja jatkoi matkaansa. Joku hänen seurueestaan sanoi hänelle: 'Oi uskovien ruhtinas, puhutko Talhalle hänen kuolemansa jälkeen?' Hän sanoi: 'Totisesti, Jumalan kautta, hän kuuli puheeni, niin kuin kaivon väki kuuli Jumalan lähettilään (SAWS) puheen Badrin päivänä.' Samoin hän (AS) teki Ka'b ibn Surille kulkiessaan tämän kaatuneen ruumiin ohi, ja hän sanoi: 'Tämä on se, joka nousi meitä vastaan Koraani kaulassaan väittäen auttavansa äitiään; hän kutsui ihmisiä siihen, mitä siinä on, vaikka ei itse tiennyt, mitä siinä on. Sitten hän pyysi Jumalalta ratkaisua — ja pettynyt on jokainen uppiniskainen väkivaltainen. Totisesti hän rukoili Jumalaa surmaamaan minut, ja Jumala surmasi hänet.' (al-Kafi'a, osa 1, s. 26)
Kertoja sanoo: Kun uskovien ruhtinas (AS) Kamelitaistelun jälkeen tuli Talhan ruumiin luo, hän sanoi: 'Tämä on se, joka rikkoi valansa minulle, nostatti kapinan ummassa, mobilisoi kaikki minua vastaan ja kutsui surmaamaan minut. Nostakaa hänet istumaan!' Talhan ruumis nostettiin istumaan. Hän puhutteli tätä ja sanoi: 'Talha! Minä olen saanut sen, minkä Herrani minulle lupasi; oletko sinäkin saanut sen, minkä Herrasi sinulle lupasi?!' Sitten hän sanoi: 'Haudatkaa hänet' — ja poistui paikalta. Seurueessa olleet sanoivat: 'Puhutko kuolleelle?!' Hän sanoi: 'Hän kuulee nyt paremmin kuin te; niin kuin Badrin kaatuneet kuulivat hyvin, kun Profeetta (SAWS) puhui heille.'
Uskovien ruhtinas (AS) teki samoin myös Ka'b ibn Surille. Hän sanoi: 'Tämä on se, joka nousi meitä vastaan Koraani kaulassaan. Hän luuli auttavansa äitiään (Aishaa). Hän kutsui ihmisiä Koraaniin, mutta ei ollut itse ymmärtänyt Koraania. Hän huusi lakkaamatta Jumalan puoleen ja pyysi Jumalalta, että tämä surmaisi minut — ja lopulta hän itse tuli surmatuksi.'
(Sanomme: Ka'b ibn Sur ibn Bakr al-Azdi oli tabi'inien suurmiehiä ja islamin varhaisia edelläkävijöitä; Umar lähetti hänet tuomariksi Basraan, ja myös Uthman piti hänet virassaan. Kamelitaistelun aikana hän vetäytyi tapahtumista syrjään. Kerrotaan, että hän sulkeutui kammioon, muurasi sen oven savella umpeen ja jätti vain aukon vettä ja ruokaa varten, ja näin hän pysytteli erossa kapinasta. Talha ja Zubayr tulivat tapaamaan häntä, mutta hän ei ottanut heitä vastaan. Nuo kaksi sanoivat Aishalle, että jos Ka'b liittyy sinuun, yksikään azd-heimon mies ei jää syrjään. Niin Aisha nousi kamelin selkään, tuli Ka'bin talon viereen ja pyysi lupaa astua sisään. Ka'b salli hänen tulla. Aisha sanoi hänelle: 'Poikani! Lähetin hakemaan sinua, jotta auttaisit minua. Miksi viivyttelit?' Ka'b sanoi: 'Äitini! Minun ei tarvitse sekaantua tähän kapinaan.' Aisha sanoi: 'Poikani, tule mukaani ja tartu kamelini ohjaksiin.' Ja hän alkoi itkeä, kunnes Ka'bin sydän heltyi ja hän suostui; hän ripusti Koraanin kaulaansa ja lähti talostaan. Kamelitaistelussa hän piteli Aishan kamelin ohjaksia Koraani kaulassaan, ja azd-heimo oli ympäröinyt kamelin. Ennen taistelun alkua Ka'b avasi Koraaninsa, astui kahden sotajoukon väliin, ryhtyi neuvomaan heitä ja kutsui heitä rauhaan. Äkkiä taistelun liekki leimahti, tuntematon nuoli lensi paikalle ja surmasi hänet. Uskovien ruhtinas (AS) tuli Ka'bin ruumiin ääreen, sanoi: 'Nostakaa hänet istumaan', ja lausui hänelle: 'Oi Ka'b, minä olen todennut sen, minkä Herrani minulle lupasi, todeksi ja oikeaksi — oletko sinäkin todennut todeksi sen, minkä Herrasi sinulle lupasi?!')
Muhammad ibn Ali ibn Nasrilta, Umar ibn Sa'dilta: Uskovien ruhtinas (AS) astui vihastuneena Aishan luo, kun tämä kieltäytyi lähtemästä, ja sanoi hänelle: 'Oi Shu'ayra! Lähde matkaan, tai muuten puhun sen, minkä sinä tiedät.' Aisha sanoi: 'Hyvä on, minä lähden.' Niin hän varusti tämän matkaan ja lähetti hänet, ja hänen mukanaan oli neljäkymmentä naista Abd al-Qaysin heimosta — hadith kokonaisuudessaan. (al-Kafi'a, osa 1, s. 26)
Kertoja sanoo: Kamelitaistelun jälkeen Aisha ei suostunut lähtemään Basrasta ja palaamaan Hijaziin. Uskovien ruhtinas (AS) vihastui, meni itse hänen luokseen ja sanoi: 'Oi Shu'ayra! Joko lähdet liikkeelle, tai sanon jotakin, mitä et halua sanottavan!' Tämän kuultuaan Aisha vastasi heti: 'Hyvä on, lähden matkaan.' Niin Ali (AS) valmisti matkavarusteet ja lähetti hänet Medinaan neljänkymmenen Abd al-Qaysin heimon naisen saattamana.
(Sanomme: toisessa perimätiedossa kerrotaan hänen sanoneen: 'Palaa, tai muuten lausun sanan, jonka myötä joudut eroon Jumalasta, korkeasta, ja Hänen lähettiläästään.' Toisin sanoen: lähde liikkeelle kohti Hijazia, tai muuten sanon sanan, jolla eroat Jumalasta ja Hänen lähettiläästään. Näyttää siltä, että Jumalan lähettiläs (SAWS) oli uskonut Alille vallan purkaa vaimojensa side häneen poismenonsa jälkeen, heidän itsensä läsnä ollessa.)
Amr ibn Shimriltä, Jabirilta, Abu Ja'farilta (AS): Kun uskovien ruhtinas (AS) lähestyi Kufaa palatessaan Basrasta, ihmiset lähtivät Qaraza ibn Ka'bin kanssa häntä vastaan ja kohtasivat hänet ennen al-Nadr ibn Ziyadin kanavaa. He lähestyivät häntä onnitellakseen voitosta, hänen pyyhkiessään hikeä otsaltaan. Qaraza ibn Ka'b sanoi hänelle: 'Ylistys Jumalalle, oi uskovien ruhtinas, joka antoi kunnian ystävällesi, alensi vihollisesi ja auttoi sinut voittoon kapinallisesta, väärintekevästä joukosta.' Silloin Abdullah ibn Wahb al-Rasibi sanoi hänelle: 'Niin, Jumalan kautta, he ovat kapinallisia, väärintekijöitä, epäuskoisia ja monijumalaisia.' Uskovien ruhtinas (AS) sanoi hänelle: 'Menettäköön äitisi sinut! Kuinka vahva oletkaan valheessa ja kuinka rohkea puhumaan sitä, mitä et tiedä! Väärässä olet, oi mustan naisen poika. Ei tuo joukko ole sellainen kuin sanot: jos he olisivat olleet monijumalaisia, olisimme ottaneet heidät vangeiksi ja heidän omaisuutensa saaliiksi, emmekä olisi solmineet heidän kanssaan avioliittoja emmekä perineet heitä.' (al-Kafi'a, osa 1, s. 26)
Kertoja sanoo: Kun uskovien ruhtinas (AS) Kamelitaistelun jälkeen oli tulossa sotajoukkoineen kohti Kufaa, joukko kufalaisia riensi häntä vastaan. Kun he saavuttivat hänet, joku sanoi onnitteluna: 'Jumalan kiitos, että Hän syöksi tuhoon vihollisemme, jotka olivat kapinallisia, väärintekijöitä, epäuskoisia ja monijumalaisia!' Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: 'Istukoon äitisi suremaan sinua! Kuinka sujuvasanainen oletkaan valheessa! Älä puhu sellaista, mitä et tiedä! Missä kohden vihollisemme Kamelitaistelussa olivat monijumalaisia!'
(Sanomme: perimätiedoissa kerrotaan, että uskovien ruhtinas (AS) sanoi kamelin väestä: he olivat veljiämme, jotka tekivät meille vääryyttä — siinä kaikki!)