al-Husayn ibn Ali kertoi isältään, uskovien johtajalta Ali ibn Abi Talibilta (AS), joka sanoi: Jumalan lähettiläs (SAWS) lähetti minut Jemeniin ja neuvoi minua sanoen: Oi Ali! Ei jää neuvottomaksi se, joka pyytää Jumalalta johdatusta, eikä kadu se, joka kysyy neuvoa. Kulje öisin, sillä maa taittuu yöllä tavalla, jolla se ei taitu päivällä. Oi Ali! Aloita aamusi Jumalan nimeen, sillä Jumala on siunannut kansakuntani varhaiset aamut. (al-Amali, al-Tusi, osa 1, s. 136)
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Jumalan profeetta (SAWS) lähetti minut Jemeniin ja antoi minulle nämä ohjeet: Oi Ali! Joka pyytää Jumalalta hyvää, ei joudu ymmälle ja eksyksiin, ja joka kysyy neuvoa, ei kadu. Oi Ali! Kulje öisin, sillä yöllä maata taittuu taakse tavalla, jota päivällä ei tapahdu. Oi Ali! Aloita työt varhain aamulla ja Jumalan nimeen, sillä Jumala on pannut kansakunnalle siunauksen ja hyvän varhaiseen aamuun.
(Sanomme: Jotkut ovat katsoneet, että 'al-duljah' tarkoittaa kulkemista yön alussa, toiset kulkemista yön lopussa, lähellä aamunsarastusta. Jotkut taas ovat sanoneet, että se tarkoittaa yöllä kulkemista ylipäänsä eikä rajoitu sen alkuun tai loppuun. Tämä kanta näyttää parhaalta.)
Salih ibn Mitham al-Tammarilta (Jumala häntä armahtakoon) on kerrottu: Löysin Mithamin (olkoon Jumala häneen tyytyväinen) kirjasta sanat: Vietimme erään illan uskovien johtajan Ali ibn Abi Talibin (AS) luona, ja hän sanoi meille: Meitä ei koskaan rakasta se, joka rakastaa vihaajaamme; ne kaksi eivät mahdu samaan sydämeen, sillä 'Jumala ei ole pannut kenellekään miehelle kahta sydäntä hänen rintaansa' [Qur'an 33:4]. (al-Amali, al-Tusi, osa 1, s. 148)
Mitham Tammarin poika kertoo isältään uskovien johtajalta (AS): Sen, joka rakastaa vihollistamme, rakkaus meitä kohtaan ei ole todellista.
Isa ibn Abdillah kertoi isältään, tämä isoisältään, tämä uskovien johtajalta Ali ibn Abi Talibilta (AS), joka sanoi: Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Joka tervehtii minua missä tahansa maan kolkassa, hänen tervehdyksensä toimitetaan minulle; ja joka tervehtii minua hautani äärellä, sen minä kuulen. (al-Amali, al-Tusi, osa 1, s. 167)
Uskovien johtaja (AS) kertoi Jumalan lähettiläältä (SAWS): Joka tervehtii minua missä tahansa maan päällä, minä vastaanotan hänen tervehdyksensä; ja joka tervehtii minua hautani vierellä, minä kuulen sen.
Isma'il ibn Raja' al-Zubaydilta, uskovien johtajalta (AS): Minua ei uhata sodalla eikä minua pelotella iskuilla. Minä nojaan siihen, mitä Herrani on minulle luvannut avusta, tuesta ja voitosta; minulla on varmuus Herrastani, eikä asiassani ole epäselvyyttä. Oi ihmiset! Kuolemalta ei paikallaan pysyvä säästy eikä pakenija sitä väsytä; kuolemalta ei ole pakopaikkaa. Joka ei kuole, se surmataan. Totisesti paras kuolema on kaatuminen. Kautta Hänen, jonka kädessä on Abu Talibin pojan sielu: tuhat miekaniskua on minulle helpompi kuin kuolema vuoteessa. (al-Amali, al-Tusi, osa 1, s. 169)
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Minua ei uhata sodalla, enkä minä pelkää miekkaa; minä uskon Jumalan lupaukseen avusta, tuesta ja uskovien voitosta, minulla on tästä uskosta varmuus, enkä epäile tieni oikeellisuutta. Oi ihmiset! Taistelukentälle meneminen tai sieltä pakeneminen ei estä kuolemaa, eikä kuolemalta ole pääsyä. Joka ei kaadu taistelussa, kuolee vähän myöhemmin. Ja Jumalan tiellä surmatuksi tuleminen on paras kuolema. Kautta Hänen, jonka kädessä Abu Talibin pojan henki on: tuhat miekaniskua on minulle kevyempi kuin kuolema vuoteessa.
Harithilta, Ali ibn Abi Talibilta (AS), joka sanoi: Joka rakastaa minua, näkee minut ylösnousemuksen päivänä sellaisena kuin hän toivoo; ja joka vihaa minua, näkee minut ylösnousemuksen päivänä sellaisena kuin hän inhoaa. (al-Amali, al-Tusi, osa 1, s. 180)
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Joka rakastaa minua, näkee minut ylösnousemuksen päivänä hahmossa, jota hän rakastaa; ja joka ei rakasta minua, näkee minut ylösnousemuksen päivänä hahmossa, joka on hänelle vastenmielinen.
Jabr ibn Nawf kertoi meille uskovien johtajalta (AS): Totisesti oikeutetuin tähän asiaan (johtajuuteen), ennen ja nyt, on se, joka on lähinnä Jumalan lähettilästä (SAWS), tietävin Kirjasta, varhaisin uskonnossa, etevin jihadissa, ensimmäinen uskossa ja kyvykkäin hoitamaan niitä asioitaan koskevia seikkoja, joita alamaiset eivät tunne. (al-Amali, al-Tusi, osa 1, s. 183)
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Sopivin hallitsemaan muslimeja on aina se, joka on eniten Jumalan lähettilään kaltainen, oppinein Jumalan Kirjassa, uskonnossa varhaisin, jihadissa etevin, uskossa korkein ja kyvykkäin niissä asioissa, joita alamaiset eivät tunne.
Abu Hurayralta: Muuan mies tuli Profeetan (SAWS) luo ja valitti hänelle nälkäänsä. Jumalan lähettiläs (SAWS) lähetti sanan vaimojensa taloihin, mutta nämä sanoivat: Meillä ei ole muuta kuin vettä. Silloin Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Kuka ottaa tämän miehen huolehtiakseen tänä yönä? Ali ibn Abi Talib (AS) sanoi: Minä, oi Jumalan lähettiläs. Hän meni Fatiman (AS) luo ja kysyi: Mitä sinulla on, oi Jumalan lähettilään tytär? Tämä vastasi: Meillä ei ole muuta kuin lasten ruoka, mutta me asetamme vieraamme etusijalle. Ali (AS) sanoi: Oi Muhammadin tytär! Nukuta lapset ja sammuta lamppu. Kun aamu koitti, Ali (AS) meni Jumalan lähettilään (SAWS) luo ja kertoi hänelle tapahtuneesta. Hän ei ollut vielä poistunut, kun Jumala, mahtava ja ylhäinen, lähetti alas: 'He asettavat toiset itsensä edelle, vaikka olisivat itse puutteessa. Ne, jotka varjeltuvat oman sielunsa saituudelta – he ovat menestyvät' [Qur'an 59:9]. (al-Amali, al-Tusi, osa 1, s. 185)
Kertoja sanoo: Muuan mies tuli Profeetan luo ja valitti nälkäänsä. Profeetta (SAWS) lähetti jonkun hakemaan ruokaa vaimojensa taloista. He sanoivat: Meillä ei ole muuta kuin vettä. Silloin Jumalan profeetta (SAWS) sanoi: Kuka ottaa vastuun tästä miehestä tänä yönä? Ali (AS) sanoi: Minä olen hänen palveluksessaan. Sitten hän tuli Fatiman luo ja kysyi: Mitä meillä on kotona? Fatima (AS) sanoi: Meillä ei ole muuta kuin lastemme ruoka, mutta asetamme vieraamme itsemme edelle. Ali (AS) sanoi: Nukuta lapset, sammuta lamppu ja tuo ruoka. Seuraavana aamuna Jumala lähetti alas tämän jakeen: 'He asettavat heidät itsensä edelle, vaikka olisivat itse puutteessa. Totisesti ne, jotka ovat varjeltuneet omalta saituudeltaan, ovat menestyviä' [Qur'an 59:9].
Abd al-Rahman ibn Jundab kertoi isältään: Kun uskovien johtajan (AS) ja Mu'awiya ibn Abi Sufyanin välillä oli päästy sopimukseen välitystuomiokirjan laatimisesta, paikalle saapuivat Amr ibn al-As Shamin miesten kanssa ja Abdullah ibn Abbas Irakin miesten kanssa. Uskovien johtaja (AS) sanoi kirjurille: Kirjoita: 'Tämä on se, mistä uskovien johtaja Ali ibn Abi Talib ja Mu'awiya ibn Abi Sufyan ovat sopineet.' Amr ibn al-As sanoi: Kirjoita hänen nimensä ja hänen isänsä nimi äläkä nimitä häntä uskovien johtajaksi, sillä hän on näiden johtaja, ei meidän johtajamme. Al-Ahnaf ibn Qays sanoi: Älä pyyhi pois tätä nimitystä, sillä pelkään, että jos pyyhit sen, se ei enää koskaan palaa sinulle. Uskovien johtaja (AS) kieltäytyi pyyhkimästä sitä, ja asiasta väiteltiin pitkälti päivää. Sitten al-Ash'ath ibn Qays sanoi: Pyyhi pois tämä nimi – Jumala sen hävittäköön. Silloin uskovien johtaja sanoi: Allahu akbar! Esikuva esikuvan kaltainen, tapaus tapauksen kaltainen. Jumalan kautta, minä olin Jumalan lähettilään (SAWS) kirjuri Hudaybiyyan päivänä, ja hän saneli minulle: 'Tämä on se, mistä Muhammad, Jumalan lähettiläs, on sopinut Suhayl ibn Amrin kanssa.' Suhayl sanoi hänelle: Pyyhi pois 'Jumalan lähettiläs', sillä me emme tunnusta sitä sinulle emmekä todista sitä puolestasi; kirjoita nimesi ja isäsi nimi. Minä kieltäydyin pyyhkimästä sitä, mutta Profeetta (SAWS) sanoi: Pyyhi se pois, oi Ali; sinut tullaan kutsumaan samanlaiseen, ja sinä suostut, vaikka vastentahtoisesti. Amr ibn al-As sanoi: Jumala varjelkoon! Verrataanko tällaista tuohon – me olemme uskovia, mutta he olivat uskottomia! Uskovien johtaja (AS) sanoi: Oi al-Nabighan poika! Milloin sinä et olisi ollut jumalattomien ystävä ja muslimien vihollinen? Ja ketä sinä muistuttaisit ellet äitiäsi, joka sinut synnytti? Amr sanoi: Totta vieköön, mikään istunto ei enää koskaan kokoa minua ja sinua yhteen. Uskovien johtaja (AS) sanoi: Jumalan kautta, minä toivon, että Jumala puhdistaa istuntoni sinusta ja sinun kaltaisistasi. Sitten asiakirja kirjoitettiin ja ihmiset hajaantuivat. (al-Amali, al-Tusi, osa 1, s. 187)
Kertoja sanoo: Kun oli päätetty, että uskovien ruhtinaan (AS) ja Mu'awiyan välille kirjoitettaisiin sovintokirja, Amr ibn al-As saapui paikalle Syyrian miesten joukossa ja Abdullah ibn Abbas Irakin miesten joukossa. Silloin uskovien ruhtinas (AS) sanoi kirjurille: Kirjoita! Tämä on sovintokirja, josta uskovien ruhtinas Ali ibn Abi Talib ja Mu'awiya ibn Abi Sufyan ovat sopineet. Silloin Amr ibn al-As sanoi: Kirjoita hänen nimensä ja hänen isänsä nimi äläkä mainitse häntä uskovien ruhtinaana! Hän on tuon joukon ruhtinas, ei meidän ruhtinaamme! Silloin al-Ahnaf ibn Qays sanoi: Oi Ali! Älä pyyhi pois tätä arvonimeä; pelkään, ettei se enää palaa sinulle! Niinpä uskovien ruhtinas (AS) kieltäytyi pyyhkimästä arvonimeä pois. Kiista asiasta kiihtyi, eikä tulosta syntynyt moneen tuntiin. Lopulta al-Ash'ath sanoi: Pyyhi pois tämä arvonimi! Saattakoon Jumala hänet [Amr ibn al-Asin] murheeseen! Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Allahu akbar! Minä olin Jumalan lähettilään (SAWS) kirjuri Hudaybiyyan päivänä, ja hän saneli minulle näin: Tämä on sovintokirja, josta Muhammad, Jumalan lähettiläs, ja Suhayl ibn Amr ovat keskenään sopineet. Silloin Suhayl sanoi hänelle: Poista sanat 'Jumalan lähettiläs'! Me emme pidä sinua Jumalan lähettiläänä; kirjoita vain oma nimesi ja isäsi nimi. Mutta minä kieltäydyin poistamasta noita sanoja. Silloin Profeetta (SAWS) sanoi: Pyyhi se pois! Myös sinut kutsutaan kerran samanlaiseen asiaan, ja sinä suostut siihen vastahakoisesti! Silloin Amr ibn al-As sanoi: Subhanallah! Onko tämä muka samanlaista kuin se — mehän olemme uskon väkeä, kun taas he olivat epäuskoisia?! Uskovien ruhtinas (AS) kääntyi Amr ibn al-Asin puoleen ja sanoi: Sinä Nabighan poika! Milloin sinä et olisi ollut pahantekijöiden ystävä ja auttaja sekä muslimien vihollinen!? Oletko sinä muuta kuin äitisi kaltainen, sen, joka sinut synnytti?! Silloin Amr ibn al-As sanoi: Kun kerran näin on, tapaamme ylösnousemuksen päivänä! Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Jumalan kautta toivon, etten koskaan näkisi sinua enkä kaltaisiasi! Sitten hän kirjoitti sovintokirjan, ja ihmiset hajaantuivat.
Meille kertoi Muhammad ibn Muhammad: Meille kertoi Abu al-Hasan Ali ibn Bilal al-Muhallabi: Meille kertoi Ali ibn Abdillah ibn Asad al-Isbahani: Meille kertoi Ibrahim ibn Muhammad al-Thaqafi: Minulle kertoi Muhammad ibn Abdillah ibn Uthman: Minulle kertoi Ali ibn Abi Sayf, Ali ibn Khabbabilta, Rabi'alta, Umaralta ja muilta: Joukko uskovien ruhtinaan Ali ibn Abi Talibin (AS) kumppaneita tuli hänen luokseen, kun ihmiset olivat hajaantumassa hänen ympäriltään ja monet heistä pakenivat Mu'awiyan luo tavoitellakseen sitä maallista hyvää, mitä tällä oli käsissään. He sanoivat: Oi uskovien ruhtinas, jaa näitä varoja ja aseta nämä arabien ja Quraishin ylhäiset vapautettujen (mawali) ja ei-arabien edelle, samoin ne, joiden pelätään pakenevan Mu'awiyan luo. Uskovien ruhtinas (AS) sanoi heille: Käskettekö minua tavoittelemaan voittoa vääryydellä? Ei, Jumalan kautta, en tee niin, niin kauan kuin aurinko nousee ja tähti tuikkii taivaalla. Jumalan kautta, vaikka omaisuus olisi omaani, jakaisin sen tasan heidän keskensä — kuinka siis en tekisi niin, kun se on heidän omaisuuttaan! Kertoja sanoo: Sitten uskovien ruhtinas (AS) vaikeni pitkäksi aikaa ja sanoi sitten: Jolla on omaisuutta, se varokoon turmelusta! Totisesti varojen antaminen muuhun kuin niiden oikeaan tarkoitukseen on tuhlausta ja haaskausta, ja vaikka se tuottaakin antajalleen mainetta tässä maailmassa ja ihmisten silmissä, se alentaa hänet Jumalan (mahtava ja korkea) edessä. Kukaan ei ole pannut omaisuuttaan väärään kohteeseen ja niille, jotka eivät ole sen arvoisia, ilman että Jumala on evännyt häneltä heidän kiitollisuutensa ja kääntänyt heidän rakkautensa toisia kohtaan. Jos joku heistä vielä jää hänen seuraansa osoittaen hänelle rakkautta ja kiitollisuutta, se on pelkkää mielistelyä ja valhetta: hän tahtoo siten päästä hänen lähelleen saadakseen häneltä samaa kuin ennenkin. Mutta jos antajan jalka luiskahtaa ja hän tarvitsee tämän apua tai vastapalvelusta, tämä osoittautuu kehnoimmaksi ystäväksi ja halpamaisimmaksi toveriksi. Joka ei tahdo hukata hyvää siinä, mitä hänelle on annettu, yhdistäköön sillä sukulaisuussiteet, osoittakoon sillä hyvää vieraanvaraisuutta, vapauttakoon sillä vangitun, auttakoon sillä velallista, matkalaista, köyhiä ja Jumalan tiellä taistelevia ja harjaannuttakoon itsensä kärsivällisyyteen koettelemuksissa ja velvollisuuksissa. Näiden ominaisuuksien saavuttaminen on tämän maailman jalojen hyveiden kunnia ja tuonpuoleisen ansioiden saavuttamista. (Al-Amali, al-Tusi, osa 1, s. 194)
Kertoja sanoo: Kun ihmiset hajaantuivat uskovien ruhtinaan (AS) ympäriltä ja suuri joukko pakeni Mu'awiyan luo maallista hyvää tavoitellen, joukko hänen kumppaneitaan vetäytyi hänen kanssaan kahden kesken ja sanoi: Oi uskovien ruhtinas! Käytä näitä varoja voittaaksesi puolellesi kannattajia, arabien ylhäisiä ja rikkaita sekä niitä, joiden pelkäät pakenevan Mu'awiyan luo, ja aseta heidät ei-arabien edelle! Uskovien ruhtinas (AS) sanoi heille: Pitäisikö minun tavoitella voittoa vääryydellä?! Jumalan kautta, niin kauan kuin aurinko nousee ja tähti loistaa taivaalla, en tee niin. Jumalan kautta, vaikka nämä varat olisivat omaa henkilökohtaista omaisuuttani, jakaisin ne tasan muslimien kesken — saati nyt, kun kyse on yhteisestä varainhuoneesta (bayt al-mal). Kertoja sanoo: Sitten uskovien ruhtinas (AS) oli pitkän aikaa vaiti ja sanoi sitten: Jolla on omaisuutta, se varokoon turmelusta! Totisesti varojen antaminen muualle kuin oikeaan tarkoitukseen on niiden haaskaamista ja tuhlaamista, ja vaikka tällainen perusteeton anteliaisuus nostaa ihmisen mainetta maailmassa, se tekee hänestä vähäisen Jumalan edessä. Kukaan ei ole pannut omaisuuttaan väärään kohteeseen ja niille, jotka eivät ole sen arvoisia, ilman että Jumala on evännyt häneltä heidän kiitollisuutensa ja kääntänyt heidän rakkautensa muille. Jos joku vielä pysyy hänen rinnallaan osoittaen ystävyyttä ja kiitollisuutta, hän on mielistelijä ja valehtelija, joka tahtoo vain hyötyä hänestä. Ja kun tuon rikkaan jalka luiskahtaa, hän joutuu ahdinkoon ja tarvitsee apua, juuri nämä ihmiset ovat hänen pahimpia ystäviään ja moittivimpia kumppaneitaan. Sitten hän sanoi: Vaalikaa omaisuudellanne sukulaisuussiteitä, olkaa vieraanvaraisia, vapauttakaa vankeja, auttakaa velallisia, matkalle jääneitä, hädänalaisia ja Jumalan tiellä taistelevia ja harjaannuttakaa itsenne kärsivällisesti täyttämään ne velvollisuudet, jotka teidän kuuluu täyttää. Näiden ominaisuuksien saavuttaminen on tämän maailman kunnia ja tuonpuoleisen hyve.
Isa ibn Humayd al-Ta'i sanoi: Meille kertoi isäni Humayd ibn Qays: Kuulin Abu al-Hasan Ali ibn al-Husayn ibn Ali ibn al-Husaynin sanovan: Kuulin isäni sanovan: Kuulin Abu Ja'far Muhammad ibn Ali ibn al-Husaynin (AS) sanovan: Kun uskovien ruhtinas (AS) palasi kharijiittien vastaisesta taistelusta, hän kulki al-Zawran kautta ja sanoi ihmisille: Tämä on al-Zawra; kulkekaa eteenpäin ja karttakaa sitä, sillä maan vajoaminen saavuttaa sen nopeasti. Kun hän tuli Sawadin oikealle laidalle, hän kohtasi munkin tämän erakkomajassa ja sanoi hänelle: Oi munkki, leiriydynkö tähän? Munkki vastasi hänelle: Tähän paikkaan ei leiriydy kukaan muu kuin profeetta tai profeetan perillinen (wasi) sotajoukkoineen, joka taistelee Jumalan (mahtava ja korkea) tiellä; näin me löydämme kirjoistamme. Uskovien ruhtinas sanoi hänelle: Minä olen profeettojen herran perillinen. Silloin munkki laskeutui alas hänen luokseen ja sanoi: Opeta minulle islamin säädökset! Totisesti minä löysin evankeliumista sinun kuvauksesi ja sen, että sinä pysähdyt Barathan maahan, Marian taloon ja Jeesuksen (AS) maahan. Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Pysähdy. Sitten hän tuli eräälle paikalle ja sanoi: Polkekaa tähän. Ja hän potkaisi sitä jalallaan (AS), ja esiin puhkesi solisemaan lähde. Hän sanoi: Tämä on Marian lähde, joka puhkesi hänelle. Sitten hän sanoi: Kaivakaa tästä seitsemäntoista kyynärän syvyydeltä. Kaivettiin, ja esiin tuli valkoinen kivi. Ali (AS) sanoi: Tämän päälle Maria laski Jeesuksen ja rukoili tässä. Uskovien ruhtinas (AS) pystytti kiven ja rukoili sitä kohti ja viipyi siellä neljä päivää suorittaen rukouksen täydellisenä. Sitten hän sanoi: Barathan maa — tämä on Marian (AS) talo. Tämä on pyhä paikka, jossa profeetat ovat rukoilleet. (Al-Amali, al-Tusi, osa 1, s. 199)
Kertoja välittää isiltään imaami Baqirilta (AS): Kun uskovien ruhtinas (AS) palasi Nahrawanista, hän saapui eräälle seudulle ja kysyi: Mikä tämän paikan nimi on? Vastattiin: Zawra. Hän sanoi: Kulkekaamme nopeasti ohi ja pysytelkäämme etäällä; tämä maa on taipuvainen vajoamaan. Sitten hän saapui Sawadin oikealle laidalle ja kysyi munkilta, joka oli luostarissaan: Leiriydymmekö tähän? Munkki sanoi: Vain profeetalla tai profeetan perillisellä ja sotajoukolla, joka taistelee totuuden tiellä, on oikeus leiriytyä tähän. Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Me olemme juuri niitä! Munkki tuli ulos luostarista ja otti islamin vastaan uskovien ruhtinaan kädestä. Sitten uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Sinulla on minun luonani uskottu talletus! Sitten hän tarttui munkin käteen ja siirsi lähistöllä jalallaan erästä kiveä. Kiven alta pulppusi lähde. Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Tämä on se lähde, joka pulppusi Marialle. Sitten hän sanoi: Kaivakaa seitsemäntoista kyynärän päästä. Sotilaat kaivoivat ja löysivät valkoisen kiven. Hän sanoi: Tämän kiven päällä Maria synnytti Jeesuksen ja rukoili sen päällä. Uskovien ruhtinas (AS) pystytti kiven siihen paikkaan, rukoili sen äärellä ja viipyi Barathassa neljä päivää enimmäkseen palvontaan syventyneenä. Hän sanoi: Monet profeetat ovat rukoilleet täällä.
(Sanomme: Nahrawanin taistelu käytiin nykyisen Bagdadin koillispuolella sijaitsevalla seudulla lähellä Mada'inia. Näin ollen uskovien ruhtinas (AS) kulki paluumatkallaan sen alueen kautta, jolle nykyinen Bagdad on sittemmin rakennettu, ja hyvin todennäköisesti Zawra on juuri Bagdad. Arabian kielessä 'Zawra' juontuu juuresta 'zawr', joka merkitsee vinoutta ja poikkeamaa. Bagdadia on kutsuttu Zawraksi siksi, että Tigrisvirran uoma kääntyy sivuun juuri ennen tätä kaupunkia. Vanhaa Bagdadia, joka on osa nykyisen Bagdadin kaakkoisosaa, kutsutaan useissa historiallisissa lähteissä Zawraksi.
Eräissä lähteissä Ka'b al-Ahbarin nimiin on pantu kertomus, jossa Zawra samastetaan Rayyihin; tämä kertomus ei kuitenkaan palaudu kehenkään erehtymättömistä (imaameista). Al-Kafissa on myös Sahl ibn Ziyadilta peräisin oleva perimätieto, jonka mukaan Zawra olisi Rayy; mutta Sahl on liioittelija (ghali), eikä hänen perimätietonsa ansaitse huomiota. Siksi lähes varmasti Zawra on Bagdad eikä Teheran!
Pyhä Barathan moskeija sijaitsee nykyisen Bagdadin keskustassa, Kazimaynin kaakkoispuolella Atifiyyan kaupunginosassa. Ibn Hawqal katsoo moskeijan alkuperäisen rakentamisen itsensä Alin (AS) ansioksi. Moskeijasta tuli myöhemmin shaykh Mufidin opetuspaikka. Vuonna 313 hijra-ajanlaskua abbasidikalifi al-Muqtadir hävitti maan tasalle moskeijan, josta oli tullut shiialaisten tukikohta Bagdadissa. Mutta al-Radi Billahin aikana shiialaiset saivat luvan rakentaa moskeijan uudelleen entistä suurempana. Buyidien aikana Barathan moskeija sai suuren merkityksen, ja siellä pidettiin perjantairukous. Buyidien jälkeen moskeija jäi jälleen unohduksiin, eikä kukaan vuosisatoihin pitänyt siellä rukousta; vain ne, jotka tunsivat sen merkityksen, kävivät siellä. Esimerkiksi 'ensimmäinen marttyyri' (al-Shahid al-Awwal) mainitsee eräässä kohdassa käyneensä Bagdadissa tässä moskeijassa. Minä itse pääsin vierailemaan Barathan moskeijassa Saddamin aikana. Saddamin jälkeen shiialaiset pitivät tässä moskeijassa vilkasta rukousta, kunnes siellä tapahtui itsemurhapommi-isku, jossa kuoli suuri joukko ihmisiä. Sen jälkeen moskeija hiljeni jälleen, eivätkä pyhille paikoille matkaavat pyhiinvaeltajat nykyisin poikkea siihen. Pankaa merkille yllä olevassa perimätiedossa uskovien ruhtinaan (AS) neljän päivän pysähdys Barathan moskeijassa. Tämä moskeija on luultavasti paikka, jossa hengellisen tien kulkijat voivat vetäytyä neljänkymmenen päivän hiljaisuuteen. I'tikaf-vetäytymistä koskevissa perimätiedoissa Baratha on yksi niistä kuudesta moskeijasta, joissa i'tikafin voi suorittaa.)
Isma'il ibn Marthad kertoi isoisältään, Alilta (AS): Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Alin oikeus ihmisiin nähden on kuin isän oikeus lapsiinsa nähden. (Al-Amali, al-Tusi, osa 1, s. 270)
Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Alin oikeus ihmisiin nähden on isän oikeus lapseensa nähden.
Abu Muhammad al-Fahham sanoi: Minulle kertoi Abu al-Hasan al-Mansuri: Minulle kertoi isäni setä: Minulle kertoi imaami Ali ibn Muhammad: Minulle kertoi isäni Muhammad ibn Ali: Minulle kertoi isäni Ali ibn Musa: Minulle kertoi isäni Musa ibn Ja'far: Minulle kertoi isäni Ja'far ibn Muhammad: Minulle kertoi isäni Muhammad ibn Ali: Minulle kertoi isäni Ali ibn al-Husayn: Minulle kertoi isäni al-Husayn ibn Ali: Minulle kertoi uskovien ruhtinas Ali ibn Abi Talib (AS): Kuulin Profeetan (SAWS) sanovan: Joka suorittaa Jumalalle säädetyn rukouksen, sillä on sen jäljessä rukous, johon vastataan. Ibn al-Fahham sanoi: Jumalan kautta, näin uskovien ruhtinaan (AS) unessa ja kysyin häneltä tästä perimätiedosta. Hän sanoi: Se on oikea; kun olet päättänyt säädetyn rukouksen, sano maahan kumartuneena: 'Oi Jumala, niiden oikeudella, jotka ovat tämän välittäneet ja joilta se on välitetty, siunaa heitä kaikkia ja tee minulle niin ja niin.' (Al-Amali, al-Tusi, osa 1, s. 289)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Kuulin jalon Profeetan (SAWS) sanovan: Joka suorittaa pakollisen rukouksen, sillä on rukouksen jälkeen pyyntö, johon vastataan. Ibn Fahham sanoo: Näin uskovien ruhtinaan (AS) unessa ja kysyin häneltä tästä perimätiedosta. Hän sanoi: Se pitää paikkansa; kun olet päättänyt pakollisen rukouksesi, sano maahan kumartuneena: Oi Jumala! Niiden oikeudella, jotka ovat tämän hadithin välittäneet ja joilta se on välitetty, lähetä siunauksesi heille kaikille ja tee minulle niin ja niin (ja mainitse oma pyyntösi).
Al-Mansurilta, hänen isänsä sedältä: Minulle kertoi imaami Ali ibn Muhammad (AS) välitysketjullaan al-Baqirilta (AS), Jabirilta, joka sanoi: Kävelin uskovien ruhtinaan (AS) kanssa Eufratin rannalla, kun joesta nousi valtava aalto, joka peitti hänet niin, että hän katosi näkyvistäni. Sitten aalto vetäytyi hänen yltään, eikä hänessä ollut kosteuden häivääkään. Mykistyin ja hämmästyin siitä ja kysyin häneltä asiaa. Hän sanoi: Näitkö sinä sen? Vastasin: Näin. Hän sanoi: Se oli vedestä huolehtiva enkeli: se tuli esiin, tervehti minua ja syleili minua. (Al-Amali, al-Tusi, osa 1, s. 298)
Kertoja sanoo: Kävelimme uskovien ruhtinaan (AS) kanssa Eufratin rannalla, kun joesta äkkiä nousi suuri aalto, joka kietoi hänet sisäänsä ja kätki hänet katseiltani. Sitten aalto vetäytyi, eikä imaamissa ollut minkäänlaista kosteutta tai märkyyttä. Kieleni salpautui, hämmästyin ja kysyin imaamilta syytä. Hän sanoi: Sen, minkä juuri näit. Sanoin: Mikä se oli? Imaami sanoi: Se oli vedestä huolehtiva enkeli; se tuli esiin, tervehti minua ja sulki minut syliinsä.
Uskovien ruhtinas Ali ibn Abi Talib (AS) sanoi: Kuulin Profeetan (SAWS) sanovan: Kun ihmiset kootaan ylösnousemuksen päivänä, kuuluttaja huutaa: Oi Jumalan lähettiläs! Jumala, jonka nimi olkoon ylistetty, on antanut sinun valtaasi palkita ne, jotka rakastavat sinua ja rakastavat sinun huonekuntaasi (Ahl al-Bayt) — ne, jotka sinun tähtesi ovat olleet heille uskollisia ja sinun tähtesi olleet heidän vihollisiaan vastaan. Palkitse heidät miten tahdot. Minä sanon: Herrani, paratiisi! Silloin minulle kuulutetaan: Sijoita heidät sinne, minne tahdot. Tämä on se ylistetty asema (al-maqam al-mahmud), joka minulle on luvattu. (Al-Amali, al-Tusi, osa 1, s. 298)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Kuulin Jumalan lähettiläältä (SAWS): Ylösnousemuksen päivänä kuulutetaan: Oi Jumalan lähettiläs! Olemme jättäneet sinun käsiisi niiden palkitsemisen, jotka rakastavat sinua ja rakastavat sinun huonekuntaasi, samoin niiden, jotka sinun tähtesi osoittivat ystävyyttä ja vihamielisyyttä. Minä sanon: Vain paratiisi! Silloin kuuluu vastaus: Sijoita heidät jokainen paratiisiin, minne ikinä tahdot! Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Ylistetty asema (maqam mahmud), joka minulle on luvattu, on juuri tämä esirukous.
Al-Asbagh ibn Nubatalta, Alilta (AS): Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Minä olen paratiisin kaupunki ja sinä, oi Ali, olet sen portti. Valehtelee se, joka väittää pääsevänsä sisään muualta kuin sen portista. (Al-Amali, al-Tusi, osa 1, s. 309)
Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Minä olen paratiisin kaupunki ja Ali on sen portti, eikä kukaan voi astua paratiisiin muualta kuin portista.
Ja'far ibn Muhammad ibn Isa sanoi: Meille kertoi Abdullah ibn Ali: Meille kertoi Ali ibn Musa, isältään, tämän isoisältä, hänen isiltään, Alilta (AS), joka sanoi: Kaikki, mikä vie pois Jumalan muistamisesta, kuuluu uhkapeliin (maysir). (Al-Amali, al-Tusi, osa 1, s. 336)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Kaikki, mikä vie pois Jumalan muistamisesta, on uhkapelin kaltaista.
Isma'il ibn Hammam, Ali ibn Musalta, isältään, isoisältään (AS): Ali (AS) sanoi: Oi Jumalan lähettiläs, kun lähetät minut jollekin asialle, tuleeko minun olla siinä kuin hehkuvaksi kuumennettu rauta vai kuin paikalla oleva todistaja, joka näkee sen, mitä poissaoleva ei näe? Hän sanoi: Paikalla oleva näkee sen, mitä poissaoleva ei näe. (Al-Amali, al-Tusi, osa 1, s. 338)
Imaami Rida (AS) välittää isiltään uskovien ruhtinaalta (AS), että tämä kysyi Profeetalta (SAWS): Kun lähetätte minut jollekin asialle, tuleeko minun toimia täsmälleen sananne mukaan vai tehdä ratkaisu tilanteen mukaan? Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Päätä itse, sillä sinä olet tapahtumien todistaja, kun taas minä en ole paikalla enkä tunne asian yksityiskohtia.
Ali ibn Abi Talibilta: Jos joku tekee jollekulle minun jälkeläisistäni hyvän teon eikä tämä korvaa sitä hänelle, minä olen se, joka sen hänelle korvaan. (Al-Amali, al-Tusi, osa 1, s. 355)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Jos joku tekee hyvää jollekulle lapsistani eikä tämä korvaa sitä, minä korvaan sen.
Di'bil ibn Ali al-Khuza'i, Ali ibn Musa al-Ridalta (AS) Tusissa vuonna 198: Meille kertoi isäni Musa ibn Ja'far: Minulle kertoi isäni Ja'far ibn Muhammad: Meille kertoi isäni Muhammad ibn Ali: Meille kertoi isäni Ali ibn al-Husayn: Meille kertoi isäni al-Husayn ibn Ali: Meille kertoi isäni Ali ibn Abi Talib (Jumalan siunaukset heille kaikille), joka sanoi: Joka syö säännöllisesti kaksikymmentäyksi punaista rusinaa tyhjään vatsaan, ei sairasta muuta kuin kuolintautinsa. (Al-Amali, al-Tusi, osa 1, s. 359)
Imaami Rida (AS) välittää isiltään uskovien ruhtinaalta (AS): Joka syö joka päivä tyhjään vatsaan kaksikymmentäyksi punaista rusinaa, ei sairastu — paitsi siihen tautiin, jonka on määrätty sinetöivän hänen kuolemansa.
(Sanomme: Tämä perimätieto esiintyy samassa kirjassa toisella välitysketjulla näin: al-Nazzal ibn Sabralta, Ali ibn Abi Talibilta (AS): Joka syö kaksikymmentäyksi punaista rusinaa, ei näe ruumiissaan mitään vastenmielistä — toisin sanoen: joka syö kaksikymmentäyksi punaista rusinaa, ei sairastu. Tässä versiossa ei mainita joka päivä syömistä eikä tyhjään vatsaan syömistä, ja sillä on tapauskohtainen käyttö: monien vaivojen poistamiseksi rusinat voi siis syödä yhdellä kertaa.)
Uskovien ruhtinaalta Ali ibn Abi Talibilta (AS): Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Ali ibn Abi Talib on koetus maailmalle; hänen kauttaan Jumala erottaa teeskentelijät uskovista. (Al-Amali, al-Tusi, osa 1, s. 363)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi minusta: Ali ibn Abi Talib on koetus maailmalle: hänen kauttaan Jumala erottaa uskovat teeskentelijöistä.
Ali ibn al-Husaynilta (AS): Kun Ibn Muljam (Jumala kirotkoon hänet) iski uskovien ruhtinasta Ali ibn Abi Talibia (AS), hänen kanssaan oli toinenkin mies, jonka isku osui seinään. Ibn Muljamin isku sen sijaan osui, imaamin ollessa maahan kumartuneena, hänen päähänsä, aiemman haavan kohdalle. Hasan ja Husayn (AS) riensivät ulos, ottivat Ibn Muljamin kiinni ja sitoivat hänet lujasti. Uskovien ruhtinas kannettiin kotiinsa. Lubaba istuutui hänen päänsä ääreen ja Umm Kulthum hänen jalkojensa luo. Hän avasi silmänsä, katsoi heitä kumpaakin ja sanoi: Korkein ystävä (al-Rafiq al-A'la) on paras asuinsija ja kaunein leposija. Isku iskusta — tai anteeksianto, jos se on mahdollista. Sitten hän hikoili, tuli jälleen tajuihinsa ja sanoi: Näin Jumalan lähettilään (SAWS) käskevän minua tulemaan luokseen tänä iltana — kolme kertaa. (Al-Amali, al-Tusi, osa 1, s. 365)
Imaami Sajjad (AS) sanoi: Kun Ibn Muljam iski uskovien ruhtinasta (AS), hänen kanssaan oli toinenkin mies, jonka isku osui seinään. Mutta Ibn Muljamin isku osui, imaamin ollessa maahan kumartuneena, hänen päähänsä, aiemman haavan päälle. Silloin Hasan ja Husayn (AS) tulivat ulos, ottivat Ibn Muljamin kiinni ja sitoivat hänet lujasti. Sitten he nostivat uskovien ruhtinaan harteilleen ja kantoivat hänet kotiin. Lubaba istuutui hänen päänsä ääreen ja Umm Kulthum hänen jalkojensa viereen. Imaami avasi silmänsä, katsoi heitä molempia ja sanoi: Korkein ystävä (al-Rafiq al-A'la) on paras asuinsija ja kaunein leposija. Sitten hän sanoi: Yksi isku yhdestä iskusta, tai anteeksianto, jos anteeksianto on mahdollinen. Sitten hän menetti tajuntansa, ja tultuaan tajuihinsa hän sanoi kolmesti: Näin Jumalan lähettilään (SAWS); hän käski minun tulla luokseen.
Uskovien ruhtinaalta Ali ibn Abi Talibilta (AS): Yksi ainoa uskonoppinut (faqih) on Iblikselle ankarampi kuin tuhat palvojaa. (Al-Amali, al-Tusi, osa 1, s. 366)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Se, joka tuntee uskonnon, on saatanalle pahempi kuin tuhat palvojaa.
Ali ibn Abi Talibilta (AS): Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Jumala (mahtava ja korkea) sanoo: Joka uskoo minuun ja profeettaani ja on uskollinen Alille, hänet minä päästän paratiisiin, olivat hänen tekonsa mitkä tahansa. (Al-Amali, al-Tusi, osa 1, s. 366)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Jumala on luvannut minulle, että jokainen, joka uskoo minuun ja seuraa Alia, pääsee lopulta paratiisiin — vaikka olisi tehnyt yhtä ja toista!
(Sanomme: Kenties tämän hadithin merkitys on myös tämä: hän pääsee paratiisiin, mutta hänen asteensa paratiisissa määräytyy hänen tekojensa mukaan.)
Uskovien ruhtinaalta Ali ibn Abi Talibilta (AS): Neljä on laskeutunut paratiisista: raziqi-rypäle, mushan-taateli, imlasi-granaattiomena ja sha'sha'ani-omena. Toisessa perimätiedossa lisätään: ja kvitteni. (Al-Amali, al-Tusi, osa 1, s. 369)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Nämä neljä hedelmää ovat tulleet paratiisista: raziqi-rypäle, mushan-taateli, imlasi-granaattiomena ja sha'sha'ani-omena. Toisessa perimätiedossa niihin on lisätty myös kvitteni.
Uskovien ruhtinas Ali ibn Abi Talib (AS) sanoi: Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Parhaita naisistanne ovat ne viisi. Kysyttiin: Mitkä viisi? Hän sanoi: Vaatimaton, lempeä, myöntyväinen; se, joka miehensä vihastuessa ei sulje silmäänsä uneen, ennen kuin tämä on jälleen tyytyväinen; ja se, joka miehensä poissa ollessa varjelee häntä hänen poissaolossaan. Sellainen nainen on yksi Jumalan työntekijöistä, eikä Jumalan työntekijä jää ilman palkkaa. (Al-Amali, al-Tusi, osa 1, s. 370)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi Jumalan lähettilään (SAWS) sanoin: Paras vaimo on se, joka on tyytyväinen vähään, lempeä ja miehelleen läheinen; joka miehensä vihastuessa etsii tämän mielisuosiota; nainen, joka miehensä poissa ollessa varjelee tämän omaisuutta ja kunniaa. Sellainen nainen on yksi Jumalan työntekijöistä, ja hänen loppunsa on oleva hyvä.
Uskovien ruhtinaalta (AS): Tuoksuttakaa itsenne anteeksiannon pyytämisellä (istighfar), etteivät syntien hajut saata teitä häpeään. (Al-Amali, al-Tusi, osa 1, s. 372)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Tuoksuttakaa itsenne anteeksiannon pyytämisellä, ettei syntien paha haju saata teitä häpeään.
Abdullah ibn Ali ibn Abi Rafi', isältään, Salmalta, Abu Rafi'n vaimolta, joka sanoi: Fatima (AS) sairastui. Kun tuli se päivä, jona hän kuoli, hän sanoi: Valmista minulle vettä. Kaadoin hänelle vettä, ja hän peseytyi kauniimmin kuin koskaan ennen. Sitten hän sanoi: Tuo minulle uudet vaatteeni. Hän puki ne ylleen, meni sitten huoneeseen, jossa hän oli, ja sanoi: Levitä vuoteeni sen keskelle. Sitten hän asettui makuulle kasvot qiblaa kohti, pani kätensä poskensa alle ja sanoi: Minut otetaan nyt pois; älkää missään nimessä riisuko minua, sillä olen jo peseytynyt. Hän sanoi: Ja hän kuoli. Kun Ali (AS) tuli, kerroin hänelle. Hän sanoi: Häntä ei riisuta. Ja hän kantoi hänet hautaan tuossa hänen omassa pesussaan (AS). (Al-Amali, al-Tusi, osa 1, s. 400)
Kertoja sanoo: Fatima (AS) sairastui, ja kun hänen kuolinpäivänsä koitti, hän sanoi: Tuokaa minulle vettä. Minä kaadoin veden, ja hän suoritti peseytymisen kauneimmalla tavalla ja sanoi sitten: Anna minulle uudet vaatteeni. Sitten hän tuli huoneeseen, jossa hän oli, ja sanoi: Levittäkää vuoteeni keskelle huonetta. Sitten hän kävi pitkälleen kasvot qiblaa kohti, asetti kätensä poskensa alle ja sanoi: Minä annan nyt henkeni. Älkää riisuko yltäni vaatteita, sillä olen jo itse peseytynyt. Ja sitten hän kuoli. Kun Ali (AS) tuli, kerroin hänelle uutisen. Hän sanoi: Hänen yltään ei oteta vaatteita. Sitten hän nosti hänet maasta hänen omassa pesussaan.
Ali ibn Abi Talibilta (AS): Valitin Jumalan lähettiläälle (SAWS) velkaa, joka minulla oli. Hän sanoi: Oi Ali, sano: 'Oi Jumala, tee minut sallitullasi riippumattomaksi kielletystäsi ja armollasi riippumattomaksi kaikista muista paitsi sinusta.' Vaikka sinulla olisi velkaa Sabirin verran, Jumala maksaisi sen puolestasi. Sabir on vuori Jemenissä; Jemenissä ei ole vuorta sitä mahtavampaa eikä suurempaa. (Al-Amali, al-Tusi, osa 1, s. 430)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoo: Valitin Jumalan lähettiläälle (SAWS) velasta, joka oli niskoillani. Hän sanoi: Oi Ali, sano: 'Jumalani, tee minut sallitullasi riippumattomaksi kielletystäsi ja hyvyydelläsi riippumattomaksi kaikista muista paitsi sinusta.' Sillä vaikka sinulla olisi velkaa Sabirin vuoren verran, Jumala maksaa sen.
Al-Asbagh ibn Nubatalta, Ali ibn Abi Talibilta (AS): Ei ole yhtään huonekuntaa, jossa jollakulla on profeetan nimi, ilman että Jumala (mahtava ja korkea) lähettää heidän luokseen enkelin, joka pyhittää heitä aamuin ja illoin. (Al-Amali, al-Tusi, osa 1, s. 453)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoo: Jokaista perhettä, jossa jollakulla on profeetan nimi, pyhittää aamuin ja illoin enkeli, jonka Jumala lähettää.
Isa ibn Abdillah, isältään, isoisältään, Ali ibn Abi Talibilta (AS): Muuan mies tuli Profeetan (SAWS) luo ja sanoi: Oi Jumalan lähettiläs, minulla on dinaari; mitä käsket minun tehdä sillä? Hän sanoi: Käytä se äitiisi. Mies sanoi: Minulla on toinenkin; mitä käsket minun tehdä sillä? Hän sanoi: Käytä se isääsi. Mies sanoi: Minulla on vielä toinen; mitä käsket minun tehdä sillä? Hän sanoi: Käytä se veljeesi. Mies sanoi: Minulla on vielä yksi; mitä käsket minun tehdä sillä? Jumalan kautta, muuta minulla ei ole. Hän sanoi: Anna se Jumalan tiellä — ja se on näistä palkkioltaan vähäisin. (Al-Amali, al-Tusi, osa 1, s. 454)
Kertoja kysyi uskovien ruhtinaalta (AS): Minulla on dinaari; miten annan sen? Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Anna se äidillesi! Hän kysyi: Entä jos minulla on toinen dinaari? Hän sanoi: Anna se isällesi! Hän kysyi: Entä kolmas? Hän sanoi: Veljellesi! Hän kysyi: Entä neljäs, joka on viimeinen dinaarini? Hän sanoi: Anna se almuna Jumalan tiellä! Sitten hän sanoi: Se on näistä palkkioltaan vähäisin.
Muhammad ibn Muslimilta, Ja'far ibn Muhammadilta, isältään, isoisältään, al-Husayn ibn Alilta (Jumalan siunaukset heille), Alilta (AS): Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Oppineen katseleminen on palvontaa; oikeudenmukaisen johtajan katseleminen on palvontaa; vanhempien katseleminen hellyydellä ja laupeudella on palvontaa; ja sellaisen veljen katseleminen, jota rakastaa Jumalan (mahtava ja korkea) tähden, on palvontaa. (Al-Amali, al-Tusi, osa 1, s. 454)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Kuulin Jumalan lähettiläältä (SAWS): Oppineen katseleminen on palvontaa; oikeudenmukaisen hallitsijan katseleminen on palvontaa; vanhempien katseleminen hellyydellä ja laupeudella on palvontaa; uskonveljen katseleminen rakkaudesta Jumalan tiellä on palvontaa.
(Sanomme: Samassa kirjassa on Abu Dharr al-Ghifarilta Jumalan lähettiläältä (SAWS) välitetty perimätieto:
Alin katseleminen on palvontaa, Kirjan katseleminen on palvontaa ja Kaaban katseleminen on palvontaa.
Toisin sanoen: Alin (AS) katseleminen on palvontaa; Koraanin katseleminen on palvontaa; Kaaban katseleminen on palvontaa.)
Al-Harithilta, Alilta (AS), Profeetalta (SAWS): Jokainen hyvä teko on almu, annettiinpa se rikkaalle tai köyhälle. Antakaa siis almuja, vaikka vain taatelin puolikas! Ja varjelkaa itsenne tulelta, vaikka vain taatelin puolikkaalla! Sillä Jumala (mahtava ja korkea) kasvattaa sitä omistajalleen, kunnes hän antaa sen tälle täytenä ylösnousemuksen päivänä ja kunnes se on suurempi kuin mahtava vuori. (Al-Amali, al-Tusi, osa 1, s. 458)
Uskovien ruhtinas (AS) välittää Jumalan lähettiläältä (SAWS): Hyvä teko kenelle tahansa — niin köyhälle kuin rikkaallekin — on almu. Antakaa almuja, vaikka vain yhdellä taatelilla! Pelastakaa itsenne tulelta, vaikka vain yhdellä taatelilla! Jumala kasvattaa almua ja tekee sen antajalleen suureksi, niin että ylösnousemuksen päivänä siitä on tullut vuorta suurempi.
Ja'far ibn Muhammad (AS) sanoi: Minulle kertoi isäni, isältään, isoisältään, uskovien ruhtinaalta (AS): Kun palvelija vannoo valan, jossa hän julistaa Jumalan pyhyyttä, niin vaikka hän valehtelisi, Jumala pidättyy rankaisemasta häntä siitä tässä maailmassa, koska hän on julistanut Jumalan pyhyyttä. Vannottakaa siis näin: 'Sanoudun Jumalan edessä irti hänen voimastaan ja väkevyydestään ja turvaudun omaan voimaani ja väkevyyteeni, ellen ole kuullut tai tehnyt sitä ja sitä.' (Al-Amali, al-Tusi, osa 1, s. 461)
Imaami Sadiq (AS) välittää isiltään uskovien ruhtinaalta (AS): Kun joku valaa vannoessaan julistaa Jumalan pyhyyttä (sanoo esimerkiksi: vannon Jumalan kautta, jonka lisäksi ei ole muuta jumalaa), niin vaikka hän valehtelisi, väärän valan rangaistus ei kohtaa häntä pian, koska hän on julistanut Jumalan pyhyyttä. Kun siis tahdotte vannottaa jonkun, vaatikaa häntä sanomaan ilman Jumalan pyhyyden julistamista: 'Olkoon minut erotettu Jumalan voimasta ja väkevyydestä ja jätetty oman voimani ja väkevyyteni varaan, ellen ole kuullut sitä ja sitä tai tehnyt sitä ja sitä.'
Amr ibn Ma'mar sanoi: Meille kertoi Ali ibn Ja'far, veljeltään Musalta, isältään Ja'far ibn Muhammadilta, isältään Muhammad ibn Alilta, Jabir ibn Abdillahilta, joka sanoi: Profeetta (SAWS) lähetti Khalid ibn al-Walidin huolehtimaan Banu al-Mustaliqin — erään Khuza'an heimon haaran — almuveroista. Hänen ja heidän välillään oli jahiliyyan ajalta verivelka. Khalid hyökkäsi heidän kimppuunsa, surmasi heistä joitakin ja vei heidän omaisuutensa. Kun Profeetta (SAWS) kuuli, mitä tämä oli tehnyt, hän sanoi: Oi Jumala, minä sanoudun sinun edessäsi irti siitä, mitä Khalid on tehnyt. Ja hän lähetti heidän luokseen Ali ibn Abi Talibin (Jumalan siunaukset hänelle) mukanaan omaisuutta ja käski hänen maksaa verirahat heidän surmatuista miehistään. Ali (AS) lähti, maksoi heidän miestensä verirahat sekä sen, mitä heidän omaisuudestaan oli mennyt, ja hänelle jäi vielä vähän varoja. Hän kysyi heiltä: Kaipaatteko vielä jotakin omaisuudestanne ja tavaroistanne? He sanoivat: Emme kaipaa mitään muuta kuin koiriemme juoma-astiaa. Hän antoi heille jäljelle jääneet varat ja sanoi: Tämä on koirienne juoma-astiasta ja siitä tavarastanne, jonka olette unohtaneet. Ja hän palasi Profeetan luo. (Al-Amali, al-Tusi, osa 1, s. 498)
Jabir ibn Abdullah sanoi: Profeetta (SAWS) lähetti Khalid ibn al-Walidin Banu Mustaliqin, erään Khuza'an heimoista, zakat-verojen valvojaksi. Hänen ja heidän välillään oli jahiliyyan ajalta kauna. Niinpä Khalid hyökkäsi heidän kimppuunsa, surmasi muutamia heistä ja otti heidän omaisuutensa. Kun Profeetta (SAWS) kuuli, mitä tämä oli tehnyt, hän sanoi: Oi Jumala! Minä sanoudun sinun edessäsi irti siitä, mitä Khalid on tehnyt. Sitten hän lähetti Alin (AS) varojen kanssa Banu Mustaliqin luo ja määräsi hänet maksamaan surmattujen miesten verirahat. Ali (AS) meni heidän luokseen, maksoi miesten verirahat ja korvasi heidän menettämänsä omaisuuden, ja varoista jäi hieman jäljelle. Hän kysyi heiltä: Onko teiltä kadonnut vielä jotakin tavaroistanne tai omaisuudestanne? He vastasivat: Ei — vain koiriemme kuppi on kateissa. Ali (AS) antoi heille jäljelle jääneet varat ja sanoi: Tämä on koirienne kupin hinta. Ja hän palasi Profeetan luo.
Ziyad ibn al-Mundhirilta, Muhammad ibn Alilta (AS), isältään, isoisältään: Ali (AS) sanoi: Sen, jolle on osoitettu hyvä teko, velvollisuus on korvata se hyväntekijälle kauniisti. Ellei hänen kykynsä siihen riitä, hänen tulee ylistää tätä kauniisti. Ellei hänen kielensä siihen pysty, hänen tulee tuntea saamansa hyvä ja rakastaa sen antajaa. Ellei hän kykene edes tähän, hän ei ole tuon hyvän arvoinen. (Al-Amali, al-Tusi, osa 1, s. 501)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Sen, jolle on annettu hyvää, tulee korvata se kauniisti; ellei se ole hänen voimissaan, hänen tulee kiittää kauniilla sanoilla; ja ellei hänen kielensä siihen kykene, hänen tulee tuntea saamansa hyvä ja rakastaa hyväntekijää. Ja jos hän laiminlyö tämänkin, hän ei ole tuon hyvän arvoinen.
Abu Umama al-Bahililta: hän kuuli Ali ibn Abi Talibin (Jumalan siunaukset hänelle) sanovan: En usko, että kukaan, joka on järjellään käsittänyt islamin ja syntynyt islamiin, nukkuisi yön mustuutta — kysyin: Mitä on sen mustuus, oi Abu Umama? Hän sanoi: sen kokonaisuutta — lukematta tätä jaetta: 'Jumala — ei ole muuta jumalaa kuin hän, Elävä, Itsessään Pysyvä' [Qur'an 2:255]. Ja hän luki jakeen sanoihin 'Korkea, Mahtava' saakka. Sitten hän sanoi: Jos tietäisitte, mikä se on — tai hän sanoi: mitä siinä on — ette jättäisi sitä missään tilanteessa. Totisesti Jumalan lähettiläs (SAWS) kertoi minulle: Minulle on annettu Valtaistuinjae (Ayat al-Kursi) aarteesta valtaistuimen alta, eikä sitä ole annettu yhdellekään profeetalle ennen minua. Ali (AS) sanoi: Siitä lähtien kun kuulin sen Jumalan lähettiläältä (SAWS), en ole viettänyt yhtäkään yötä lukematta sitä. (Al-Amali, al-Tusi, osa 1, s. 508)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: En usko, että mies, joka on järjellään käsittänyt islamin ja syntynyt muslimiksi, nukkuisi koko yön! Kysyttiin: Jos hän ei kykene yölliseen rukoukseen, mitä hänen on tehtävä? Hän sanoi: Lukekoon ainakin ennen nukkumaanmenoa Valtaistuinjakeen (Ayat al-Kursi). Sitten hän luki Valtaistuinjakeen sanoihin 'huwa al-Aliyy al-Azim' saakka (siis vain jakeen 255) ja sanoi: Jos tietäisitte, mitä vaikutuksia tällä jakeella on, ette koskaan jättäisi sitä. Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi minulle: Valtaistuinjae on annettu minulle aarteesta valtaistuimen alta, eikä sitä ole annettu yhdellekään profeetalle ennen minua. Ali (AS) sanoi: Siitä asti kun kuulin nämä sanat Jumalan lähettiläältä, en ole koskaan käynyt nukkumaan lukematta sitä ensin.
Abu al-Mufaddal sanoi: Meille kertoi Ahmad ibn Muhammad ibn Isa al-Arrad: Meille kertoi Muhammad ibn Abd al-Jabbar al-Sadusi: Meille kertoi Ali ibn al-Husayn ibn Awn ibn Abi Harb ibn Abi al-Aswad al-Du'ali: Minulle kertoi isäni, isältään, Abu Harb ibn Abi al-Aswadilta, tämän isältä Abu al-Aswadilta: Muuan mies esitti uskovien ruhtinaalle Ali ibn Abi Talibille (AS) kysymyksen. Tämä riensi kiireesti taloonsa, tuli sitten ulos ja sanoi: Missä kysyjä on? Mies sanoi: Tässä minä olen, oi uskovien ruhtinas. Hän kysyi: Mikä on kysymyksesi? Mies sanoi: Niin ja niin. Ja hän vastasi tämän kysymykseen. Silloin sanottiin: Oi uskovien ruhtinas, olemme tottuneet siihen, että kun sinulta kysytään jotakin, olet vastauksessa kuin hehkuva rauta. Miksi tänään viivyit vastaamasta tälle miehelle, kunnes kävit huoneessa ja tulit sitten ulos ja vastasit hänelle? Hän sanoi: Minulla oli virtsahätä. (Al-Amali, al-Tusi, osa 1, s. 514)
Kertoja sanoo: Muuan mies esitti uskovien ruhtinaalle (AS) kysymyksen. Hän meni kiireesti taloon, tuli sitten ulos ja sanoi: Kuka se oli, jolla oli kysymys? Mies sanoi: Oi uskovien ruhtinas! Minä se olin. Hän sanoi: Mikä on kysymyksesi? Tämä sanoi: Niin ja niin. Silloin hän vastasi hänelle. Kumppanit sanoivat: Oi uskovien ruhtinas! Olemme ennen nähneet, että kun sinulta kysyttiin jotakin, olit vastaamisessa kuin hehkuva naula [vastasit salamannopeasti]. Mutta mikä sinut tänään sai vastaamaan tälle miehelle hitaasti, niin että menit taloon ja palasit sitten vastaamaan hänelle? Hän sanoi: Minulla oli virtsahätä!
(Sanomme: Olen ottanut tämän hadithin mukaan nimenomaan siksi, että tulisi viitatuksi myös imaamin inhimillisiin rajoituksiin ja puoliin.)
Nawf ibn Abdillah al-Bikalilta: Ali (AS) sanoi minulle: Oi Nawf, meidät on luotu hyvästä savesta, ja meidän shiiamme on luotu meidän savestamme; kun ylösnousemuksen päivä koittaa, heidät liitetään meihin. Sitten hän sanoi: Oi Nawf, minun shiiani ovat, Jumalan kautta, pitkämielisiä, Jumalan ja hänen uskontonsa tuntevia, hänen kuuliaisuuttaan ja käskyään noudattavia; heidän kasvoistaan tunnistaa jumalallisen leiman (rabbaniyya) ja heidän olemuksestaan kilvoittelijan hengen (rahbaniyya). (Al-Amali, al-Tusi, osa 1, s. 576)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Meidät on luotu puhtaasta savesta, ja meidän shiiamme on luotu samasta savesta, ja ylösnousemuksen päivänä he liittyvät meihin. Sitten hän sanoi: Minun shiiani ovat äärimmäisen pitkämielisiä; he tuntevat Jumalan ja Jumalan uskonnon; he toimivat kuuliaisina Jumalalle ja hänen käskylleen; heidän kasvoissaan näkyy jumalallinen leima (rabbaniyya) ja heidän olemuksessaan kilvoittelijan henki (rahbaniyya).
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Jumala ei ole antanut palvelijalle yhtäkään siunausta, josta tämä kiittää sydämessään, ilman että hän on ansainnut sen lisäyksen jo ennen kuin kiitos on tullut ilmi hänen kielellään. (Al-Amali, al-Tusi, osa 1, s. 579)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Kun Jumala antaa palvelijalle siunauksen ja tämä kiittää siitä sydämessään, hän ansaitsee siunauksen lisäyksen jo ennen kuin ehtii lausua kiitoksen kielellään.
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Joka herää aamuun niin, että tuonpuoleinen on hänen huolenaan, tulee rikkaaksi ilman omaisuutta, saa seuraa ilman perhekuntaa ja arvon ilman heimoa. (Al-Amali, al-Tusi, osa 1, s. 580)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Joka elää niin, että tuonpuoleinen on hänen huolenaan, tulee rikkaaksi ilman omaisuutta, saa Jumalasta läheisensä ilman ketään ihmistä ja on arvossa ilman sukukuntaa.
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Uskova ei tee vääryyttä sille, jota vihaa, eikä tee syntiä sen tähden, jota rakastaa; ja jos häntä kohdellaan väärin, hän kärsii kärsivällisesti, kunnes Jumala (mahtava ja korkea) itse on hänen puolustajansa. (Al-Amali, al-Tusi, osa 1, s. 580)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Jos uskova vihastuu johonkuhun, hän ei mene liiallisuuksiin, ja jos hän rakastaa jotakuta, hän ei tee syntiä tämän tähden. Jos häntä sorretaan, hän on kärsivällinen, kunnes Jumala itse auttaa häntä.
Uskovien ruhtinas (AS) kuuli miehen sanovan: Oi Jumala, minä turvaudun sinuun koettelemukselta (fitna). Hän sanoi: Huomaan sinun turvautuvan Jumalaan omaisuudeltasi ja lapsiltasi. Jumala (korkea) sanoo: 'Teidän omaisuutenne ja lapsenne ovat vain koetus' [Qur'an 64:15]. Sano sen sijaan: Oi Jumala, minä turvaudun sinuun harhaan vieviltä koettelemuksilta. (Al-Amali, al-Tusi, osa 1, s. 580)
Uskovien ruhtinas (AS) kuuli jonkun sanovan: Jumala, sinuun turvaudun koettelemukselta (fitnalta)! Hän sanoi: Turvaudutko Jumalaan omaisuudeltasi ja lapsiltasi?! Jumala on asettanut omaisuuden ja lapset koettelemukseksi (koetuksen välineeksi). Rukoile näin ja sano: Jumala, minä turvaudun sinuun siltä, että koettelemus veisi minut harhaan.
Al-Fadl ibn al-Rabi', isältään al-Rabi'lta, Abu Abdillah Ja'far ibn Muhammadilta, isältään Abu Ja'farilta, Ali ibn al-Husaynilta (AS): Uskovien ruhtinas (AS) sanoi eräälle shiialaisistaan: Pyri siihen, ettei teeskentelijällä olisi sinuun nähden mitään ansiota, sillä sinun puolestasi ja heidän puolestaan palkitsee Jumala paratiisillaan ja valittu Muhammad (SAWS) esirukouksellaan. (Al-Amali, al-Tusi, osa 1, s. 587)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi eräälle shiialaisistaan: Pyri siihen, ettet joutuisi kiitollisuudenvelkaan sellaiselle, jolla ei ole kunnollista uskontoa! Sillä sinulla on Jumala, joka on säätänyt sinulle paratiisin, ja sinulla on Jumalan lähettiläs (SAWS), joka esirukoilee puolestasi.
Jabir ibn Yazidilta, Abu Ja'far Muhammad ibn Alilta (AS): Kun uskovien ruhtinaan (AS) kuolinhetki lähestyi, hän kokosi poikansa — Hasanin, Husaynin, Ibn al-Hanafiyyan ja nuorimmat lapsensa — ja antoi heille jäähyväisohjeensa. Hänen ohjeensa lopussa oli: Poikani, seurustelkaa ihmisten kanssa niin, että kun olette poissa, he ikävöivät teitä, ja kun kuolette, he itkevät teitä. Kun rakastatte miestä ilman, että hän on ennalta tehnyt teille mitään hyvää, pankaa toivonne häneen; ja kun vihaatte miestä ilman, että hän on ennalta tehnyt teille mitään pahaa, varokaa häntä. (Al-Amali, al-Tusi, osa 1, s. 595)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi kuolinvuoteellaan: Lapseni! Kohdelkaa ihmisiä niin, että he kaipaavat teitä poissa ollessanne ja itkevät teitä, kun kuolette. Sitten hän sanoi: Jos rakastatte jotakuta, vaikka hän ei ole ennalta tehnyt teille hyvää, pankaa toivonne häneen; ja jos vihaatte jotakuta, vaikka hän ei ole ennalta tehnyt teille pahaa, karttakaa häntä!
Meille kertoi al-Husayn ibn Ulwan al-Katib: Kuulin Ja'far ibn Muhammadin (AS) kertovan isiltään (AS), Alilta (Jumalan siunaukset hänelle), joka välitti sen edelleen (Profeetalta): Iloinen ja hyväntahtoinen olemus ihmisiä kohtaan on puolet ymmärryksestä. (Al-Amali, al-Tusi, osa 1, s. 614)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Hyvä käytös ihmisiä kohtaan on puolet ymmärryksestä.
Abdullah ibn Ja'farilta: Ali ibn Abi Talib (AS) opetti minulle huojennuksen sanat (kalimat al-faraj) ja kertoi minulle, että Jumalan lähettiläs (SAWS) oli opettanut ne hänelle ja käskenyt häntä sanomaan, kun häntä kohtaa murhe tai ahdinko: 'Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala, Pitkämielinen, Jalomielinen; ei ole muuta jumalaa kuin Jumala, Korkea, Mahtava; kunnia olkoon Jumalalle, ja siunattu olkoon Jumala, seitsemän taivaan Herra ja seitsemän maan Herra ja mahtavan valtaistuimen Herra; ja ylistys Jumalalle, maailmojen Herralle.' (Al-Amali, al-Tusi, osa 1, s. 622)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Nämä ovat huojennuksen sanat (kalimat al-faraj), jotka Jumalan lähettiläs (SAWS) opetti minulle lausuttaviksi ahdingon ja vaikeuden hetkellä: Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala, Pitkämielinen, Jalomielinen; ei ole muuta jumalaa kuin Jumala, Korkea, Mahtava; kunnia olkoon Jumalalle, seitsemän taivaan Herralle ja seitsemän maan Herralle ja mahtavan valtaistuimen Herralle; ja ylistys Jumalalle, maailmojen Herralle.
Al-Asbagh ibn Nubatalta: Al-Harith al-Hamdani tuli uskovien ruhtinaan Ali ibn Abi Talibin (AS) luo joukossa shiialaisia, ja minä olin heidän mukanaan. Al-Harith horjui kävellessään ja koputti maata sauvallaan, sillä hän oli sairas. Uskovien ruhtinas (AS) kääntyi hänen puoleensa — Harithilla oli hänen luonaan arvostettu asema — ja sanoi: Kuinka voit, oi Harith? Hän vastasi: Aika on käynyt kimppuuni, oi uskovien ruhtinas, ja minua on polttanut ja kalvanut vielä lisää se, että kumppanisi riitelevät ovellasi. Hän sanoi: Ja mistä he riitelevät? Harith vastasi: Sinun asemastasi. Silloin Ali (AS) sanoi: Oi Harith! Minulle on annettu Kirja ja ratkaisevan puheen taito, tieto aikakausista ja syistä; minun haltuuni on uskottu tuhat avainta, joista jokainen avaa tuhat ovea, ja jokainen ovi johtaa tuhanteen tuhanteen liittoon; ja minua on tuettu — tai hän sanoi: minua on autettu — lahjana al-Qadrin yöllä. Ja tämä jatkuu minulla ja niillä jälkeläisilläni, jotka on asetettu vartijoiksi, niin kauan kuin yö ja päivä seuraavat toisiaan, kunnes Jumala perii maan ja kaikki, jotka sen päällä ovat. Minä annan sinulle ilosanoman, oi Harith: sen kautta, joka halkaisi siemenen ja loi elollisen — minut tuntevat ystäväni ja viholliseni monissa eri paikoissa: he tuntevat minut kuoleman hetkellä, sillalla (sirat) ja jaon (muqasama) hetkellä. Kysyin: Mitä on jako, oi valtiaani? Hän sanoi: Jako tulen kanssa: minä jaan sen kanssa tarkoin ja sanon: tämä on ystäväni, tämä on viholliseni. Ota tämä vastaan, oi Harith, lyhyenä pitkästä: sinä olet sen kanssa, jota rakastat, ja sinulle kuuluu se, mitä toivot. Tämän hän sanoi kolmesti. (Al-Amali, al-Tusi, osa 1, s. 625)
Kertoja sanoo: Tulimme joukon uskovien ruhtinaan (AS) shiialaisia kanssa hänen luokseen. Joukossamme oli myös Harith al-Hamdani, jolla oli Alin (AS) luona arvostettu asema. Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Harith, mikä sinun on, kun näytät noin murheelliselta? Harith sanoi: Aika on tehnyt minulle tämän! Ja nyt olen lisäksi uupunut kumppaniesi keskinäisestä riitelystä. Uskovien ruhtinas (AS) kysyi: Mistä heidän riitansa johtuu? Harith sanoi: Sinun asemastasi; toiset ovat menneet liiallisuuksiin ja toiset väheksymiseen. Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Jumala on antanut minulle monia asioita! Niiden joukossa on tieto Jumalan kirjasta. Niiden joukossa on ratkaiseva puhe (fasl al-khitab). Niiden joukossa on tieto aikakausista ja syistä. Niiden joukossa on tuhat avainta, jotka ovat minun hallussani ja joista jokainen avaa tuhat ovea. Niiden joukossa on se, että minua on tuettu al-Qadrin yöllä, ja tämä ansio säilyy ylösnousemukseen asti sillä jälkeläisilläni, joka on imaamiuteen kelvollinen. Ja ilosanoma sinulle, oi Harith: niin ystäväni kuin viholliseni näkevät minut näissä paikoissa: kuoleman hetkellä, sillalla (sirat) ja jaon (muqasama) hetkellä. Kysyttiin: Mitä on muqasama? Hän sanoi: Jako tulen kanssa: minä sanon tulelle: tämä on viholliseni — ota hänet! Ja tämä on ystäväni — päästä hänet! Sitten hän sanoi: Harith, sanon lyhyesti: sinä olet iankaikkisesti sen kanssa, jota rakastat, ja sinä saavutat sen, mitä toivot: 'anta ma'a man ahbabta wa laka ma ihtasabta' (olet sen kanssa, jota rakastat, ja sinulle kuuluu se, mitä toivot). Sitten hän toisti tämän lauseen kolme kertaa.
Sen jälkeen hän lausui:
Oi Harith Hamdanilainen! Joka kuolee, näkee minut kasvoista kasvoihin — olipa hän uskova tai teeskentelijä. Hänen katseensa tuntee minut, ja minä tunnen hänet hänen ominaisuuksistaan, nimestään ja siitä, mitä hän on tehnyt. Ja sinä tunnet minut sillan (sirat) luona; älä siis pelkää kompastusta äläkä horjahdusta. Minä juotan sinulle janoosi viileää vettä, jonka makeudessaan luulet hunajaksi. Minä sanon tulelle, kun tuodaan katselmukseen: jätä hänet, älä ota tätä miestä! Jätä hänet, älä lähesty häntä, sillä hänellä on köysi, joka on liitetty perillisen (wasi) köyteen.
Al-Husayn ibn Alilta, Ali ibn Abi Talibilta (AS): Kun hän näki uudenkuun, hän sanoi: Oi Jumala, suo meille sen hyvyys, apu, siunaus ja avaus, ja me turvaudumme sinuun sen pahalta ja sen jälkeen tulevan pahalta. (Al-Amali, al-Tusi, osa 1, s. 647)
Imaami Husayn (AS) välittää uskovien ruhtinaalta (AS): Kun näet uudenkuun, sano: Oi Jumala! Suo minulle sen hyöty, apu, siunaus ja avaus, ja sinuun turvaudun sen pahalta ja sen pahalta, mikä sen jälkeen tulee.
Shurayh al-Qadilta: Uskovien ruhtinas (AS) sanoi eräänä päivänä kumppaneilleen heitä neuvoessaan: Odottakaa valppaina kuolinhetkienne määräaikoja ja käykää niitä vastaan hyvin teoin. (Al-Amali, al-Tusi, osa 1, s. 652)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Odottakaa alati kuolinhetkeänne mukananne hyvien tekojen eväät!
Hisham kertoi Abu Abdillahilta (AS): Joukko ihmisiä tuli uskovien johtajan (AS) luo ja sanoi: "Rauha sinulle, oi Herramme!" Hän kehotti heitä katumaan, mutta he eivät katuneet. Silloin hän kaivoi heille kuopan ja sytytti siihen tulen, kaivoi toisen kuopan sen viereen ja yhdisti ne toisiinsa. Kun he eivät katuneet, hän heitti heidät kuoppaan ja sytytti tulen toiseen kuoppaan, kunnes he kuolivat. (al-Amali, al-Tusi, osa 1, s. 662)
Imaami Sadiq (AS) sanoi: Joukko ihmisiä tuli uskovien johtajan (AS) luo ja sanoi: "Rauha sinulle, oi Herramme!" Uskovien johtaja (AS) sanoi: "Katukaa tätä puhetta!" He eivät katuneet. Silloin hän kaivoi suuren kuopan ja sytytti siihen tulen, kaivoi sitten toisen kuopan sen viereen ja yhdisti nuo kaksi kuoppaa toisiinsa. Kun he eivät katuneet, hän heitti heidät toiseen kuoppaan, kunnes he tukehtuivat ja kuolivat.
Ahmad ibn Rizq kertoi Yahya ibn al-Ala al-Razilta: Kuulin Abu Ja'farin (AS) sanovan: Kun uskovien johtaja (AS) lähti Nahrawaniin ja joukot saapuivat Babylonin maan laidalle iltapäivärukouksen (asr) ajan koittaessa, he eivät ehtineet kulkea sen halki ennen kuin aurinko laski. Ihmiset laskeutuivat oikealle ja vasemmalle rukoilemaan, paitsi al-Ashtar yksin, sillä hän sanoi: "En rukoile, ennen kuin näen uskovien johtajan laskeutuneen rukoilemaan." Kun tämä laskeutui, hän sanoi: "Oi Malik, tämä on suolamaata, eikä rukous ole siinä sallittu; joka on rukoillut, toistakoon rukouksensa." Sitten hän kääntyi qiblaa kohti ja lausui kolme sanaa, jotka eivät olleet arabiaa eivätkä persiaa — ja katso, aurinko näkyi valkoisena ja kirkkaana. Kun hän oli johtanut rukouksemme, kuulimme auringon vaipuessa siitä äänen, kuin sahan kirskunnan. (al-Amali, al-Tusi, osa 1, s. 671)
Kertoja sanoo: Kun uskovien johtaja (AS) lähti kohti Nahrawania, joukot saapuivat asr-rukouksen aikaan Babylonin maan laidalle, ja ennen kuin he ehtivät kulkea sen seudun halki, aurinko oli jo laskemassa. Niinpä ihmiset laskeutuivat oikealle ja vasemmalle ja rukoilivat, paitsi Malik al-Ashtar, joka sanoi: "En rukoile, ennen kuin näen uskovien johtajan (AS) tulleen ja rukoilevan." Kun uskovien johtaja (AS) laskeutui, hän sanoi: "Oi Malik! Tämä maa on suolaista suomaata, eikä rukous sen päällä ole sallittu; joka on rukoillut, korvatkoon rukouksensa." Sitten hän kääntyi qiblaa kohti ja lausui kolme sanaa, jotka eivät olleet arabiaa eivätkä persiaa. Yhtäkkiä aurinko ilmestyi loistavana ja kirkkaana, ja me rukoilimme hänen johdollaan. Kun aurinko oli vaipumassa, kuulimme siitä kirskuvan äänen, kuin sahan kirskunnan.
(Sanomme: Auringon palauttamisen (radd al-shams) tapaus osoittaa, että Jumalan ystävällä (wali) on valta ajan yli. Eräissä islamilaisissa perimätietolähteissä kerrotaan, että auringon palauttaminen tapahtui jo ennen islamia kolmen Israelin kansan profeetan — Joosuan, Daavidin ja Salomon — aikana. Todennäköisesti myös jae "Tuokaa ne takaisin luokseni!" Ja hän alkoi sivellä niiden jalkoja ja kauloja [Qur'an 38:33] viittaa auringon palauttamiseen Salomolle. Myös Raamatussa kerrotaan, että eräässä Israelin kansan sodista Joosua käski aurinkoa olemaan laskematta ja pysähtymään taivaalle, jotta israelilaiset voisivat kostaa vihollisilleen (Joosuan kirja, luku 10, jae 12).
Islamin historiassa auringon palauttaminen tapahtui kerran Medinassa Jumalan lähettiläälle (SAWS) hänen rukouksestaan, ja Medinassa sijaitseva Radd al-Shamsin moskeija on muisto tuosta tapahtumasta. Minä rukoilin vuonna 1378 aurinkokalenterin mukaan (n. 1999) tuossa hylätyssä moskeijassa, joka tunnettiin myös Fadikhin moskeijana. Mutta myöhemmillä matkoillani näin, että kyseinen moskeija oli revitty maan tasalle juuriaan myöten eikä siitä ollut jälkeäkään. Medinan auringon palauttamisen tapahtuman ovat kertoneet useimmat shiialaiset kirjat. Sunnalaisista sen ovat raportoineet al-Haskani, Abu Abdillah al-Basri, al-Suyuti, al-Mas'udi ja Ibn Sa'd. Eräiden shiialähteiden mukaan myös imaami Alin (AS) kalifaatin aikana tapahtui kerran auringon palauttaminen hänen rukouksestaan. Tämän kertomuksen mukaan, kun Ali (AS) aikoi seuralaisineen kulkea kohti Babylonia Eufratin reittiä pitkin, hän rukoili asr-rukouksen joidenkin seuralaistensa kanssa; mutta osa sotilaista, jotka olivat viemässä hevosiaan Eufratin yli, ei ehtinyt rukoilla ajallaan. Siksi hän pyysi Jumalaa palauttamaan auringon, jotta he voisivat rukoilla rukouksensa. Jotkut sunnalaiset oppineet, kuten al-Tahawi, Qadi Iyad ja Ibn Hajar al-Asqalani, ovat hyväksyneet kertomuksen auringon palauttamisesta imaami Alin (AS) kalifaatin aikana, mutta toiset ovat epäilleet sitä. Ibn Taymiyya ja Ibn al-Jawzi ovat kieltäneet sen ja pitävät sitä sepitettynä.
Irakin Hillan kaupungin pohjoispuolella on pyhiinvaelluspaikka, joka tunnetaan nimellä Mashhad al-Shams eli Mashhad Radd al-Shams. Shiiojen uskon mukaan tämä pyhäkkö on rakennettu paikkaan, jossa auringon palauttaminen tapahtui Alin (AS) aikana. Toisinaan sitä kutsutaan myös Alin (AS) moskeijaksi ja asemapaikaksi (maqam) tai Radd al-Shamsin moskeijaksi.
Meidän näkemyksemme mukaan auringon palauttaminen on ajan hallintaa tietyn paikan asukkaita varten, eikä ole tarpeen, että muiden seutujen ihmiset näkisivät sen. Todellisuudessa auringon palauttaminen on ajan luomista tietylle maalle tai vaikuttamista sen maan ihmisten havaintoon.)
Asim ibn Abd al-Wahid al-Mada'ini kertoi: Kuulin Abu Abdillahin (AS) sanovan: Mekka on Abrahamin (AS) pyhä alue (haram), Medina on Muhammadin (SAWS) pyhä alue, ja Kufa on Ali ibn Abi Talibin (AS) pyhä alue. Totisesti Ali (AS) julisti Kufasta pyhäksi sen, minkä Abraham julisti Mekasta ja Muhammad (SAWS) Medinasta. (al-Amali, al-Tusi, osa 1, s. 672)
Imaami Sadiq (AS) sanoi: Mekka on Abrahamin (AS) pyhä alue, Medina on Muhammadin (SAWS) pyhä alue ja Kufa on Ali ibn Abi Talibin (AS) pyhä alue. Samoin kuin Abraham (AS) teki Mekasta ja Muhammad (SAWS) Medinasta pyhän alueen, myös Ali (AS) teki Kufasta pyhän alueen.
(Sanomme: pyhä alue on varsinaisesti Najaf, jossa uskovien johtajan (AS) hauta ja nykyinen pyhiinvaelluskohde sijaitsevat, ja tämä pyhä alue käsittää myös Kufan seudun ja sen siunatut moskeijat.)
Ruzayq kertoi: Kuulin Abu Abdillahin (AS) sanovan: Uskovien johtajalle (AS) ilmoitettiin Kufassa, että eräät moskeijan naapurit eivät osallistuneet yhteisrukoukseen moskeijassa. Hän (AS) sanoi: "Heidän on joko osallistuttava kanssamme yhteisrukoukseemme tai muutettava pois luotamme; älkööt he olko naapureitamme, emmekä me ole heidän naapureitaan." (al-Amali, al-Tusi, osa 1, s. 672)
Uskovien johtajalle (AS) tuli Kufassa tieto, että jotkut moskeijan naapurit eivät saapuneet yhteisrukoukseen. Hän sanoi: Heidän on osallistuttava kanssamme yhteisrukoukseen tai lähdettävä täältä pois eivätkä he saa asua naapurissamme; mekään emme mene heidän lähelleen.
Zayd ibn Ali kertoi isältään (AS): Ali (AS) sanoi: "Älköön rakkautesi olko kiihkoa älköönkä vihasi tuhoa. Rakasta ystävääsi kohtuudella ja vihaa vihamiestäsi kohtuudella." (al-Amali, al-Tusi, osa 1, s. 703)
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Älköön rakkautesi olko sokeaa hurmiota älköönkä vihamielisyytesi mielettömyyttä. Rakasta rakastettuasi kohtuudella ja kanna vihamiehellesi kaunaa kohtuudella.
Al-Abbas ibn Abd al-Muttalib kertoi Fatima bint Asad ibn Hashimilta, uskovien johtajan (AS) äidiltä, joka sanoi: Lapseni oli käsivarsillani, kun näkymätön ääni huusi minulle ja sanoi: "Oi Fatima, anna hänelle nimeksi Ali, sillä minä olen Ali al-A'la (Korkein). Totisesti minä loin hänet voimastani, majesteettini kunniasta ja oikeudenmukaisuuteni tasapuolisuudesta, johdin hänen nimensä omasta nimestäni, kasvatin hänet omalla kasvatuksellani ja uskoin hänelle asiani." (al-Amali, al-Tusi, osa 1, s. 706)
Abbas, Profeetan setä, kertoo Fatima bint Asadilta, uskovien johtajan (AS) äidiltä: Ali oli juuri syntynyt, kun kuulin näkymättömän äänen sanovan: "Anna hänelle nimeksi Ali! Minä olen Ali al-A'la (Korkein). Minä loin hänet voimastani, majesteettini kunniasta ja oikeudenmukaisuuteni tasapuolisuudesta, johdin hänen nimensä omasta nimestäni, ja minä kasvatan hänet uskoakseni hänelle valtani (wilaya) asian."
Ali (AS) sanoi: Jumala armahtakoon palvelijaa, joka nähdessään oikeuden auttaa sitä, tai nähdessään vääryyden torjuu sen, ja joka on oikeuden tukena sitä vastustavaa vastaan. (al-Amali, al-Tusi, osa 1, s. 727)
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Jumalan armo sille palvelijalle, joka nähdessään oikeuden auttaa sitä ja nähdessään vääryyden ei suostu siihen, vaan on aina oikeuden auttaja ja asettuu oikeuden polkijoita vastaan.