DurrNajaf

Kalam al-Amir, ensimmäinen osa

Qurb al-Isnad

Ja'far ibn Muhammad isältään: Ali (AS) sanoi: Sairaan luona kävijöistä palkitsevin Jumalan edessä on se, joka uskovaa veljeään katsomaan tullessaan istuu lyhyen aikaa — paitsi jos sairas itse pitää pitemmästä vierailusta, haluaa sitä ja pyytää sitä. (Qurb al-Isnad, osa 1, s. 13)

Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Palkitsevin sairaanvierailu Jumalan edessä on se, joka jää lyhyeksi — paitsi jos sairas itse toivoo ja pyytää pidempää oleskelua.

Abu Abdullah kertoo isältään: ”Ali (AS) sanoi: Kalat ja heinäsirkat ovat kaikki puhtaita ja sallittuja.” (Qurb al-Isnad, osa 1, s. 17)

Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Kaikenlainen kala ja heinäsirkka on sallittua.

Abu Abdullahilta (AS): Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Se, joka tahtoo saada mitan täytenä, sanokoon jokaisen rukouksen päätteeksi: ”Ylistetty olkoon sinun Herrasi, kunnian Herra, kaiken sen yläpuolella mitä he Hänestä sanovat! Rauha lähettiläille! Ylistys Jumalalle, maailmojen Herralle!” [Qur'an 37:180–182] (Qurb al-Isnad, osa 1, s. 33)

Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Se, joka tahtoo tekojensa kirjan painavaksi, sanokoon rukousten jälkeen: ”Ylistetty olkoon sinun Herrasi, kunnian Herra, kaiken sen yläpuolella mitä he Hänestä sanovat! Rauha lähettiläille! Ylistys Jumalalle, maailmojen Herralle!” [Qur'an 37:180–182]

Abu Abdullahilta (AS): Ali (AS) sanoi: Perjantairukouksen suhteen ihmiset jakautuvat kolmeen asemaan. Ensimmäinen on mies, joka saapuu perjantairukoukseen ennen kuin imaami tulee esiin ja on läsnä vaiti ja rauhallisena; tämä on hänelle sovitus perjantaista perjantaihin. Toinen on mies, joka on läsnä levottomana ja meluten; se on hänen osansa. Kolmas on mies, joka saapuu imaamin jo saarnatessa ja nousee rukoilemaan; hän on toiminut vastoin sunnaa, ja hän on Jumalalta pyytäjän asemassa: jos Jumala tahtoo, Hän antaa hänelle, ja jos tahtoo, Hän epää häneltä. (Qurb al-Isnad, osa 1, s. 34)

Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Perjantaina ihmiset jakautuvat kolmeen ryhmään. Toiset saapuvat rukoukseen ennen imaamia ja odottavat häntä vaiti ja rauhallisina; heidän koko viikon syntinsä annetaan anteeksi. Toiset ehtivät vaivoin ja levottomina yhtä aikaa imaamin kanssa; heilläkin on osansa. Ja toiset saapuvat vasta saarnojen alettua; he ovat toimineet vastoin sunnaa ja jäävät Jumalan anteliaisuuden varaan, joka joko täyttää heidän pyyntönsä tai jättää heidät osattomiksi.

Ja'farilta, hänen isältään, Alilta (AS): Puhdistakaa talonne hämähäkinseiteistä, sillä niiden jättäminen taloon tuottaa köyhyyttä. (Qurb al-Isnad, osa 1, s. 51)

Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Älkää antako hämähäkinseitin jäädä taloonne, sillä se aiheuttaa köyhyyttä.

Abu al-Bakhtari Abu Abdullahilta, hänen isältään: Ali ja Fatima pyysivät Jumalan lähettilään (SAWS) ratkaisua kotitöiden jaosta. Hän määräsi Fatiman huolehtimaan siitä, mikä on oven sisäpuolella, ja Alin siitä, mikä on sen ulkopuolella. Hän kertoi: Fatima sanoi: Vain Jumala tietää, kuinka iloiseksi tulin siitä, että Jumalan lähettiläs (SAWS) säästi minut miesten kanssa asioimisen taakalta. (Qurb al-Isnad, osa 1, s. 52)

Imaami Sadiq (AS) sanoi: Ali ja Fatima pyysivät Jumalan lähettilästä (SAWS) ratkaisemaan, mikä on kummankin vastuu elämässä. Hän sanoi: Fatiman tehtävä on hoitaa kodin työt ja Alin tehtävä on hoitaa ulkopuoliset työt. Silloin Fatima (AS) sanoi: Jumala tietää, kuinka iloinen olin, kun Jumalan lähettiläs tällä ratkaisulla otti harteiltani vieraiden miesten kanssa kamppailemisen.

Ja'far isältään: Ali (AS) nuhteli palvelijoitaan taikinan hapattamisesta ja sanoi: ”Siitä tulee enemmän leipää.” (Qurb al-Isnad, osa 1, s. 70)

Kertoja sanoo: Jos palvelijat eivät antaneet taikinan hapantua ja kohota kunnolla, Ali (AS) nuhteli heitä ja sanoi: Kohonnut taikina antaa leipää useammalle.

Abu Abdullahilta, hänen isältään: ”Ali (AS) seisoi sateessa — vuoden ensimmäisessä sateessa — kunnes hänen päänsä, partansa ja vaatteensa kastuivat. Hänelle sanottiin: Oi uskovaisten johtaja, suojaan, suojaan! Ja hän sanoi: Tämä on vettä, joka on vasta äsken ollut valtaistuimen lähellä.” (Qurb al-Isnad, osa 1, s. 73)

Imaami Sadiq (AS) sanoi: Kun alkoi sataa, Ali (AS) meni sateeseen ja antoi ensimmäisen sateen kastella päänsä, partansa ja vaatteensa. Hänelle sanottiin: Menkää suojaan sateelta! Hän sanoi: En; ensimmäisen sateen vesi on vasta äsken ollut Jumalan valtaistuimen lähellä.

Mas'ada ibn Ziyad kertoi: Ja'far kertoi minulle isältään: ”Kun Alin (AS) ratsu kompastui hänen allaan, hän sanoi: Oi Jumala, minä turvaudun Sinuun armosi katoamiselta, hyvinvointisi muuttumiselta ja rangaistuksesi äkilliseltä tulolta.” (Qurb al-Isnad, osa 1, s. 84)

Imaami Sadiq (AS) sanoi: Aina kun Alin (AS) ratsu kompuroi, hän kohotti kätensä rukoukseen ja lausui: Jumalani, turvaudun Sinuun armosi katoamiselta, hyvinvointisi muuttumiselta ja rangaistuksesi tulolta!

Ja'farilta, hänen isältään: Ali (AS) vannotti kristityt ja juutalaiset heidän omissa kirkoissaan ja synagogissaan ja zarathustralaiset heidän tulitemppeleissään ja sanoi: ”Olkaa heitä kohtaan tiukkoja varovaisuuden vuoksi, muslimien turvaksi.” (Qurb al-Isnad, osa 1, s. 86)

Imaami Sadiq (AS) sanoi: Ali (AS) vannotti juutalaiset, kristityt ja zarathustralaiset oikeusjutuissa heidän omissa pyhäköissään ja sanoi: Tämä tiukkuus on lähempänä varovaisuutta, jottei kukaan vannoisi väärää valaa ja muslimien oikeus poljettaisi oikeudenkäynneissä.

Ja'far isältään: Ali (AS) sanoi: Vangin ruokkiminen ja hänen kohtelemisensa hyvin on velvollinen oikeus, vaikka surmaisit hänet huomenna. (Qurb al-Isnad, osa 1, s. 87)

Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Vaikka joku olisi määrä teloittaa huomenna, hänet on tänään ruokittava hyvin ja häntä on kohdeltava hyvin.

Ja'far isältään: Ali (AS) sanoi: Jos joku antaa almun ja se palautetaan hänelle, hänen ei ole lupa syödä sitä itse, vaan hänen on toimitettava se perille. (Qurb al-Isnad, osa 1, s. 90)

Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Jos almu palautuu teille, älkää käyttäkö sitä itse, vaan antakaa se uudelleen almuna.

Ja'far isältään: Ali (AS) sanoi: ”Se, joka syödessään mainitsee alussa Jumalan nimen ja lopussa ylistää Jumalaa, ei joudu vastaamaan tuon ruoan nautinnosta, olipa se mitä tahansa.” (Qurb al-Isnad, osa 1, s. 90)

Ali (AS) sanoi toistuvasti: Se, joka aterian alussa muistaa Jumalaa ja lopussa ylistää Häntä, on kunnioittanut tuon lahjan oikeutta.

Ja'far isältään: Ali (AS) sanoi: ”Valitkaa imettäjä yhtä huolella kuin valitsette puolison, sillä imetys muuttaa luonteenlaadun.” (Qurb al-Isnad, osa 1, s. 93)

Ali (AS) sanoi: Olkaa imettäjän valinnassa yhtä tarkkoja kuin olette vaimon valinnassa, sillä maito muuttaa lapsen luonteen.

Ja'far isältään (AS): Ali (AS) ei koskaan lukenut ketään niistä, joita vastaan hän soti, monijumalaisuuteen tai tekopyhyyteen, vaan sanoi: ”He ovat veljiämme, jotka ovat nousseet kapinaan meitä vastaan.” (Qurb al-Isnad, osa 1, s. 94)

Imaami Sadiq (AS) sanoi: Ali (AS) ei syyttänyt monijumalaisuudesta tai tekopyhyydestä niitä, joita vastaan hän soti, vaan sanoi: He ovat uskonveljiämme, jotka ovat nousseet meitä vastaan.

Ja'far isältään: Ali ibn Abi Talib (AS) sanoi: ”Jos jonkun kotiin tunkeutuu varas, iskeköön hän ensin, ja siitä seuraavan synnin minä kannan hänen kanssaan.” (Qurb al-Isnad, osa 1, s. 95)

Ali (AS) sanoi: Lyökää varasta; jos hänelle jotakin tapahtuu, se on minun vastuullani.

Ibn Ulwan Ja'far ibn Muhammadilta, hänen isältään, hänen isoisältään Ali ibn Abi Talibilta (AS): ”Kun meidän valtakuntamme väki tuodaan ylösnousemuksen päivänä sillalle, kuuluttaja huutaa: Oi tuli, sammu! Ja tuli sanoo: Kiiruhtakaa, kulkekaa ylitseni, sillä teidän valonne on jo sammuttanut liekkini.” (Qurb al-Isnad, osa 1, s. 102)

Ali ibn Abi Talib (AS) sanoi: Kun meidän valtaamme tunnustavat aikovat kulkea sillan yli, kuuluttaja huutaa: Oi tuli, vaimenna liekkisi! Ja sillan alla oleva tuli huutaa: Kiiruhtakaa ja kulkekaa nopeasti ohi, ennen kuin valonne sammuttaa liekkini.

Ja'far isältään: Ali (AS) sanoi: Velallisille annetaan almuista ja zakatista heidän koko velkansa — niin suuri kuin se onkin — jos he ovat velkaantuneet ilman tuhlausta. Köyhille taas ei anneta kenellekään enempää kuin viisikymmentä dirhamia, eikä anneta lainkaan sille, jolla on viisikymmentä dirhamia. (Qurb al-Isnad, osa 1, s. 109)

Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Almuista ja zakatista voidaan maksaa velallisten velat, olivatpa ne kuinka suuria tahansa — paitsi jos he ovat ottaneet velkaa tuhlaukseen. Köyhälle taas ei voida antaa yli viittäkymmentä dirhamia. Eikä sellaiselle köyhälle, jolla on viisikymmentä dirhamia, voida antaa almuista mitään.

Ja'farilta, hänen isältään, Alilta (AS), joka sanoi persialaisista: Te löitte heitä sen tähden, mikä Koraanista lähetettiin alas, mutta maailma ei pääty ennen kuin he lyövät teitä sen tulkinnan tähden. (Qurb al-Isnad, osa 1, s. 110)

Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Te taistelitte joitakuita vastaan Koraanin ilmoituksen tähden, ja ennemmin tai myöhemmin tulee päivä, jolloin he tulkitsevat Koraanin mielensä mukaan ja taistelevat sen tulkinnan tähden teitä vastaan.

Ja'far isältään: Alilta (AS) kysyttiin amuletista, jota ripustetaan lasten kaulaan, ja hän sanoi: Ripustakaa mitä tahdotte, kunhan siinä on Jumalan muisto. (Qurb al-Isnad, osa 1, s. 110)

Alilta (AS) kysyttiin amuletista, jollaista tavallisesti ripustetaan lasten kaulaan, ja hän sanoi: Jos se sisältää Jumalan muiston tai Koraania, siinä ei ole mitään vikaa.

Ja'far isältään, hänen esi-isiltään: Alille (AS) tuotiin hänen maansa sato Yanbusta, ja siitä valmistettiin hänelle ruokaa: leipää murennettiin öljyyn ja parhaisiin ajwa-taateleihin, ja siitä tehtiin hänelle tharid-vellilientä, jota hän söi. Ihmisille hän tarjosi leipää ja lihaa, ja toisinaan hän itsekin söi lihaa. (Qurb al-Isnad, osa 1, s. 113)

Imaami Sadiq (AS) sanoi: Ali (AS) toi maanviljelyksensä sadon Yanbusta Medinaan ja eli siitä. Itse hän tavallisesti murensi yhteen leipää, oliiviöljyä ja hyvälaatuisia taateleita ja söi sen, mutta ihmisille hän tarjosi leipää ja lihaa. Toki hän itsekin söi joskus lihaa.

Ja'far ibn Muhammad (AS) isältään: Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Se, jolla on vettä ja maata ja joka silti jää köyhäksi — Jumala karkottakoon hänet armostaan. (Qurb al-Isnad, osa 1, s. 115)

Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Se, joka löytää vettä ja maata ja pitää itseään silti köyhänä, Jumala karkottakoon hänet armostaan.

Al-Husayn ibn Ulwan Ja'farilta, hänen isältään: Ali (AS) sanoi: Ei koskaan ole taloa täytetty ilolla, ilman että se pian täyttyisi kyynelin, eikä koskaan ole taloa täytetty kyynelin, ilman että se pian täyttyisi ilolla. (Qurb al-Isnad, osa 1, s. 121)

Uskovaisten johtaja (AS) sanoi maailman lakkaamattomasta muuttumisesta: Talo, joka tänään on tulvillaan iloa, näkee huomenna murheen pölyn, ja talo, joka tänään on murheen maja, näkee vielä kerran ilon kasvot.

Abu al-Bakhtari Ja'far ibn Muhammadilta, hänen isältään, Ali ibn Abi Talibilta (AS): Ei ole mitään pahaa siinä, että katsoo suojatun vähemmistön (dhimma) naisten päähän. (Qurb al-Isnad, osa 1, s. 131)

Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Kirjan kansan naisten hiuksiin katsomisessa ei ole mitään vikaa.

Abu al-Bakhtari Ja'far ibn Muhammadilta, hänen isältään, Alilta (AS): Se, joka torjuu muslimeilta hyökkäävän veden, riehuvan tulen tai muslimeja vastaan nousevan väkivaltaisen vihollisen, saa Jumalalta syntinsä anteeksi. (Qurb al-Isnad, osa 1, s. 132)

Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Se, joka torjuu muslimeilta tulvan, tulipalon tai anastavan vihollisen vahingon, saa Jumalalta syntinsä anteeksi.

Abu al-Bakhtari Ja'far ibn Muhammadilta, hänen isältään, Alilta (AS), joka sanoi: ”Sota on harhautusta. Kun kerron teille jonkin kertomuksen Jumalan lähettiläältä (SAWS), niin Jumalan kautta, mieluummin putoaisin taivaalta tai antaisin lintujen siepata itseni kuin valehtelisin Jumalan lähettiläästä (SAWS). Mutta kun kerron teille omasta puolestani, niin sota on harhautusta. Jumalan lähettiläs (SAWS) sai tietää, että Banu Qurayza oli lähettänyt Abu Sufyanille viestin: Kun te ja Muhammad kohtaatte, me tuemme ja autamme teitä. Silloin Profeetta (SAWS) nousi puhumaan meille ja sanoi: Banu Qurayza on lähettänyt meille viestin: kun me ja Abu Sufyan kohtaamme, he tukevat ja auttavat meitä. Tämä tuli Abu Sufyanin tietoon, ja hän sanoi: Juutalaiset ovat pettäneet — lähtekää pois heidän luotaan.” (Qurb al-Isnad, osa 1, s. 133)

Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Sota on kokonaan harhautusta. Kerron teille nyt muiston Jumalan lähettiläästä (SAWS), ja tietäkää, että minun olisi helpompi kuolla kuin panna hänen nimiinsä yksikin valhe. Kaivantosodassa Jumalan lähettiläälle (SAWS) tuli tieto, että Banu Qurayza oli lähettänyt Abu Sufyanille viestin: me olemme teidän kanssanne ja muslimeja vastaan. Jumalan lähettiläs (SAWS) nousi saarnatuoliin, piti puheen ja ilmoitti: Banu Qurayza on lähettänyt viestin, että he ovat meidän kanssamme sodassa Abu Sufyania vastaan! Kun Abu Sufyan kuuli tämän, hän sanoi, että juutalaiset olivat taas pettäneet, luopui Medinan piirityksestä ja palasi Mekkaan.

Abu al-Bakhtari Ja'far ibn Muhammadilta, hänen isältään, Alilta (AS): Muslimia kohtaan ei saa olla ankara missään asiassa. (Qurb al-Isnad, osa 1, s. 134)

Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Ankaruus muslimeja kohtaan ei ole sallittua missään asiassa.

Abu al-Bakhtari Ja'farilta, hänen isältään: Ali (AS) kielsi tavaran panttaamisen kaupungeissa ja sanoi: Panttaamista on vain vehnässä, ohrassa, taateleissa, rusinoissa ja voissa. (Qurb al-Isnad, osa 1, s. 135)

Imaami Sadiq (AS) sanoi: Ali (AS) kielsi tavaran panttaamisen kaupungeissa, mutta katsoi panttaamiseksi vain vehnän, ohran, taatelien, rusinoiden ja voin panttaamisen.

Ja'far ibn Muhammad isältään: Ali ibn Abi Talib (AS) sanoi: Sodomian rangaistus on sama kuin haureuden rangaistus: jos tekijä on naimisissa, hänet kivitetään, ja jos hän on naimaton, hän saa sata raipaniskua. (Qurb al-Isnad, osa 1, s. 136)

Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Sodomian rangaistus on kuin haureuden rangaistus. Jos tekijä on naimisissa, hänet kivitetään, ja muussa tapauksessa hän saa sata raipaniskua.

Ja'farilta, hänen isältään, Alilta (AS), joka sanoi: Suolan ja tulen epääminen toisilta ei ole sallittua. (Qurb al-Isnad, osa 1, s. 137)

Imaami Sadiq (AS) sanoi: Tulen ja suolan epääminen toisilta ei ole sallittua.

Abu al-Bakhtari Ja'farilta, hänen isältään, Alilta (AS): Ei ole mitään pahaa siinä, että rukoilee — niin pakollisen kuin vapaaehtoisenkin rukouksen — synagogassa tai kirkossa, joskin moskeija on parempi. (Qurb al-Isnad, osa 1, s. 150)

Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Rukous — niin pakollinen kuin vapaaehtoinenkin — kirkossa ja synagogassa on moitteeton, joskin moskeija on parempi.

Abu al-Bakhtari isältään, Alilta (AS), joka sanoi: Katseen kääntäminen sivuun rukouksessa on Saatanan varkaus. Varokaa siis katseen kääntämistä rukouksessa! Sillä Jumala, siunattu ja korkea, kääntyy palvelijansa puoleen, kun tämä nousee rukoukseen; ja kun palvelija kääntyy sivuun, Jumala, siunattu ja korkea, sanoo: Oi Aadamin lapsi, keneen sinä käännyt minusta poispäin? — kolme kertaa. Ja kun palvelija kääntyy neljännen kerran, Jumala kääntyy pois hänestä. (Qurb al-Isnad, osa 1, s. 150)

Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Huomion harhautuminen rukouksen aikana on Saatanan kavaltama saalis. Varokaa siis rukouksessa kääntämästä huomiotanne muuhun kuin Jumalaan. Sillä aina kun palvelija nousee rukoukseen, Jumala kääntyy hänen puoleensa; ja kun palvelija kääntää huomionsa sinne tänne, Jumala sanoo: Oi Aadamin lapsi, kenestä sinä käännyt pois? — ja niin kolmesti. Ja kun palvelija neljännen kerran kääntää huomionsa muuhun kuin Jumalaan, Jumalakin kääntyy pois hänestä.

Abu al-Bakhtari Ja'farilta, hänen isältään, Alilta (AS), joka sanoi: Se, joka ottaa orjattaria enemmän kuin kykenee heidän kanssaan elämään, kantaa synnin, jos he lankeavat. (Qurb al-Isnad, osa 1, s. 151)

Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Se, joka kokoaa itselleen enemmän orjattaria kuin hänen sukupuolinen kykynsä riittää, on vastuussa ja syyllinen siihen, jos he sukupuolisen tarpeensa vuoksi lankeavat.

Abu al-Bakhtari Ja'farilta, hänen isältään: Ali (AS) ei useimmiten pukeutunut muuhun kuin valkoiseen ja sanoi: Siihen käärittäköön myös vainajat. (Qurb al-Isnad, osa 1, s. 152)

Imaami Sadiq (AS) sanoi: Uskovaisten johtaja (AS) ei tavallisesti pukeutunut muuhun kuin valkoiseen vaatteeseen ja neuvoi, että vainajatkin käärittäisiin valkoiseen käärinliinaan.

Abu al-Bakhtari Ja'farilta, hänen isältään: Ali ibn Abi Talib (AS) sanoi: ”Se, joka opettelee taikuutta — vähän tai paljon — on tullut uskottomaksi, ja se on hänen viimeinen liittonsa Herransa kanssa. Hänen rangaistuksensa on kuolema, ellei hän tee parannusta.”

Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Taikuuden opetteleminen — vähäisessäkin määrin — on uskottomuutta ja palvelusliiton rikkomista. Velhon rangaistus on kuolema, ellei hän tee parannusta.

Abu al-Bakhtari Ja'farilta, hänen isältään: Ali (AS) sanoi: Itsestään kuolleen eläimen villan pesu on sen puhdistus. (Qurb al-Isnad, osa 1, s. 153)

Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Kuolleen eläimen villan peseminen vastaa rituaalista teurastusta ja tekee sen puhtaaksi.

Ja'farilta, hänen isältään: Ali (AS) sanoi: Lue zakatiisi se, minkä veronkantaja sinulta otti, ja kätke siitä häneltä niin paljon kuin voit. (Qurb al-Isnad, osa 1, s. 153)

Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Lue zakatiisi kaikki se, minkä veronkantaja sinulta pakolla otti, ja kätke häneltä kaikki minkä voit.

Abu Abdullahilta (AS): Ali (AS) oli ottanut talossaan käyttöön huoneen, joka ei ollut suuri eikä pieni. Kun hän tahtoi rukoilla yön viimeisellä hetkellä, hän otti mukaansa lapsen, jota hänen ei tarvinnut arastella, ja meni tämän kanssa tuohon huoneeseen ja rukoili. (Qurb al-Isnad, osa 1, s. 161)

Imaami Sadiq (AS) sanoi: Alilla (AS) oli talossaan erillinen huone jumalanpalvelusta varten, joka ei ollut pieni eikä suuri. Öisin hän meni tuohon huoneeseen rukoilemaan, ja ainoa, jolla oli lupa olla tuossa huoneessa, oli lapsi, joka ikänsä vuoksi ei ymmärtänyt Alin (AS) tiloja rukouksen aikana. Lapsi nukkui, ja Ali (AS) rukoili.