Sadiq (AS) sanoi: Abdullah ibn Yahya tuli uskovaisten johtajan (AS) luo, ja tämän edessä oli istuin. Hän käski miehen istua, ja tämä istuutui sille. Istuin kallistui hänen allaan, niin että hän kaatui pää edellä ja hänen kallonsa luu paljastui ja veri vuoti. Uskovaisten johtaja (AS) pyysi vettä ja pesi veren pois. Sitten hän sanoi: Tule lähemmäs minua. Mies tuli lähemmäs, ja hän pani kätensä haavalle ja siveli sitä, kunnes haava umpeutui ja oli kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut. Sitten uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Ylistys Jumalalle, joka on asettanut shiiojemme syntien puhdistuksen tapahtumaan tässä maailmassa heidän koettelemustensa kautta, jotta heidän kuuliaisuutensa teot säilyisivät heille koskemattomina ja he ansaitsisivat niistä palkkansa. Abdullah ibn Yahya sanoi: Oi uskovaisten johtaja! Emmekö siis saa synneistämme rangaistusta muualla kuin tässä maailmassa? Hän sanoi: Aivan niin. Etkö ole kuullut Jumalan lähettilään (SAWS) sanoja: Maailma on uskovan vankila ja epäuskoisen paratiisi. Jumala puhdistaa shiiamme heidän synneistään tässä maailmassa niillä koettelemuksilla, joilla Hän heitä koettelee, ja sillä, minkä Hän heille anteeksi antaa, niin että kun he saapuvat ylösnousemuksen päivään, heidän kuuliaisuutensa teot ja jumalanpalveluksensa ovat heille täysimääräisinä tallella. Muhammadin vihollisille ja meidän vihollisillemme Hän taas maksaa jo tässä maailmassa siitä kuuliaisuudesta, jota heiltä tulee — vaikka sillä ei olekaan painoa, koska siihen ei liity vilpittömyyttä — niin että kun he saapuvat ylösnousemuksen päivään, heidän kannettavakseen pannaan heidän syntinsä ja heidän vihansa Muhammadia (SAWS), hänen sukuaan ja hänen parhaita tovereitaan kohtaan, ja sen tähden heidät heitetään tuleen. Olen kuullut Muhammadin (SAWS) sanovan: Teitä ennen eli kaksi miestä, joista toinen oli kuuliainen ja toinen epäuskoinen, ja kummallakin oli suuri valtakunta omalla maankolkallaan. Epäuskoinen sairastui ja halusi kalaa, joka ei ollut kauden kalaa, sillä tuo kalalaji oli siihen aikaan syvänteissä, joista sitä ei voitu pyytää. Lääkärit menettivät toivonsa hänen suhteensa ja sanoivat: Nimeä valtakuntaasi hoitamaan seuraaja, sillä et sinä jää tänne pysyvämmin kuin haudoissa lepäävät. Parannuksesi on tuossa kalassa, jota halajat, eikä siihen ole mitään keinoa. Silloin Jumala lähetti enkelin ja käski tämän ajaa meressä tuon kalan sinne, mistä se olisi helppo pyytää. Se pyydettiin hänelle, hän söi sen, parani taudistaan ja hallitsi vielä vuosia sen jälkeen. Sitten tuo uskova sairastui aikana, jolloin sama kalalaji ei poistunut niiltä rannoilta, joilta se oli helppo pyytää; hänen tautinsa oli sama kuin epäuskoisella. Hän alkoi haluta tuota kalaa, ja lääkärit määräsivät sitä hänelle sanoen: Ole huoletta, nyt on sen kausi. Se pyydetään sinulle, sinä syöt siitä ja paranet. Silloin Jumala lähetti saman enkelin ja käski tämän ajaa koko tuon kalalajin rannoilta syvänteisiin, jottei sitä saataisi eikä pyydettäisi — kunnes uskova kuoli halunsa täyttymättä, koska lääkettä ei ollut. Taivaan enkelit ja tuon maan asukkaat hämmästyivät tästä niin, että olivat joutua koetukseen, koska Jumala oli tehnyt epäuskoiselle helpoksi sen, mihin ei ollut mitään keinoa, ja vaikeaksi uskovalle sen, mihin keino oli helppo. Silloin Jumala, mahtava ja korkea, ilmoitti taivaan enkeleille ja sen ajan profeetalle maan päällä: Minä olen Jumala, antelias, armosta antava, kaikkivaltias. Se, minkä annan, ei vahingoita minua, eikä se, minkä pidätän, hyödytä minua, enkä tee kenellekään vääryyttä hiukkasenkaan vertaa. Epäuskoiselle tein kalan saamisen helpoksi väärään aikaan palkaksi hyvästä teosta, jonka hän oli tehnyt, sillä minun kunniani vaatii, etten tee tyhjäksi kenenkään hyvää tekoa — jotta hän saapuisi ylösnousemuksen päivään ilman ainuttakaan hyvää tekoa kirjassaan ja astuisi tuleen epäuskonsa tähden. Palvojalta taas pidätin juuri tuon saman kalan erään rikkomuksen tähden, jonka hän oli tehnyt ja jonka tahdoin pyyhkiä hänestä pois estämällä tuon halun täyttymisen ja poistamalla tuon lääkkeen, jotta hän tulisi luokseni ilman syntiä ja astuisi paratiisiin. Abdullah ibn Yahya sanoi: Oi uskovaisten johtaja, olet hyödyttänyt ja opettanut minua. Jos näet hyväksi, kerro minulle se syntini, jonka tähden minua tässä kokoontumisessa koeteltiin, jotten enää palaisi sen kaltaiseen. Hän sanoi: Se, että istuutuessasi jätit sanomatta ”Jumalan, armeliaan armahtajan nimeen”. Niinpä Jumala teki sinua kohdanneesta onnettomuudesta puhdistuksen tuosta huolimattomuudesta siinä, mihin sinua oli kehotettu. Etkö tiedä, että Jumalan lähettiläs (SAWS) kertoi minulle Jumalan, mahtavan ja korkean, sanoneen: Jokainen merkityksellinen asia, jossa ei mainita ”Jumalan nimeen”, jää typistetyksi. Ja kun palvelija aikoo ryhtyä johonkin tekoon ja sanoo ”Jumalan, armeliaan armahtajan nimeen”, hänet siunataan siinä. (Tafsir al-Imam, osa 1, s. 22)
Imaami Sadiq (AS) sanoi: Abdullah ibn Yahya saapui uskovaisten johtajan (AS) luo. Ali (AS) käski hänen istua vastapäätä olevalle istuimelle. Hän oli istuutumassa, kun hän luiskahti ja löi päänsä maahan niin, että veri alkoi vuotaa. Uskovaisten johtaja (AS) pyysi vettä, pesi hänen päänsä ja siveli kädellään hänen haavaansa. Yhtäkkiä haava parani, aivan kuin haavaa ei olisi koskaan ollutkaan. Sitten hän sanoi: Ylistys Jumalalle, joka teki meidän shiiojemme koettelemuksista tässä maailmassa heidän syntiensä puhdistuksen, jotta heidän kuuliaisuutensa teot säilyisivät ehjinä ja he ansaitsisivat niiden kautta palkkansa. Abdullah sanoi: Tarkoitatko, ettemme joudu rikkomustemme tähden rangaistuiksi muualla kuin tässä maailmassa? Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Aivan niin. Etkö ole kuullut, että Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Maailma on uskovan vankila ja epäuskoisen palatsi. Koettelemuksilla Jumala puhdistaa shiiamme heidän synneistään ja tekee heidät anteeksiannon arvoisiksi, jotta heidän kuuliaisuutensa teot ja jumalanpalveluksensa olisivat heille avuksi, kun he saapuvat ylösnousemuksen päivään. Uskonnon viholliset sen sijaan näkevät tekojensa palkan jo tässä maailmassa — vaikka se vilpittömyyden puutteen vuoksi ei olekaan paljon — jotta he ylösnousemuksen päivänä joutuisivat syntiensä ja uskovia kohtaan tuntemansa vihan tähden helvettiin ja saisivat siellä rangaistuksensa. Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi eräänä päivänä: Menneinä aikoina uskova ja epäuskoinen hallitsivat kumpikin omaa maataan. Epäuskoinen sairastui tautiin, jonka lääke oli tietty kala, jota ei siihen vuodenaikaan löytynyt mistään muualta kuin merten syvyyksistä. Lääkärit sanoivat hänelle: Tee testamenttisi ja luovuta valtakuntasi jollekulle. Mutta Jumala käski enkeliä ajamaan tuon kalan syvyyksistä rannalle ja kalastajien verkkoihin. Niin epäuskoinen sai kalan, parani ja hallitsi vielä useita vuosia. Muutamaa kuukautta myöhemmin tuo uskova hallitsija sairastui samaan tautiin, ja sen lääke oli sama kala, jota siihen vuodenaikaan oli runsaasti kaikissa joissa. Lääkärit sanoivat: Ei hätää, parannus on käden ulottuvilla. Mutta Jumala käski samaa enkeliä ajamaan tuon kalalajin pois joista meren syvyyksiin, minne yhdenkään kalastajan käsi ei ylety. Niin hallitsijan tautiin ei löytynyt lääkettä, ja hän kuoli siihen. Enkelit ja tuon maan asukkaat hämmästyivät ja joutuivat koetukseen: kuinka Jumala teki asian epäuskoiselle helpoksi ja uskovalle vaikeaksi, niin että toinen jäi eloon ja toinen kuoli? Jumala ilmoitti enkeleille ja aikansa profeetalle ja sanoi: Minä olen Jumala, en te. Minä olen antelias, armosta antava ja kaikkivaltias. Se, minkä annan tai pidätän, ei tuota minulle hyötyä eikä haittaa, enkä tee kenellekään vääryyttä. Tuon epäuskoisen kohdalla toimin näin, jotta se olisi palkka hänen hyvistä teoistaan, sillä minun tehtäväni on olla jättämättä yhtäkään hyvää tekoa palkitsematta. En tahtonut, että hän saapuisi eteeni ylösnousemuksen päivänä hyvät tekonsa palkitsematta, koska tahdon rangaista häntä hänen epäuskostaan. Tuon uskovan palvojan kohdalla taas toimin niin, että hän puhdistuisi synneistään ja saapuisi eteeni ylösnousemuksen päivänä synnittömänä ja paratiisin arvoisena. Silloin Abdullah ibn Yahya kysyi: Oi uskovaisten johtaja, tämän ymmärsin. Mutta mikä oli minun syntini, että sain tällaisen vamman? Ali (AS) sanoi: Istuutuessasi olit huolimaton etkä sanonut ”Jumalan nimeen”! Sen tähden ansaitsit tämän koettelemuksen, jotta puhdistuisit tuosta huolimattomuudesta. Jumalan lähettiläs (SAWS) kertoi meille Jumalalta, että jokainen työ, joka tehdään ilman Jumalan nimeä ja muistoa, jää typistetyksi, ja että palvelijan tulee jokaisen työn alussa sanoa ”Jumalan nimeen”, jotta hän saisi siunauksen.
Uskovaisten johtajalta (AS): ”Jumalan, armeliaan armahtajan nimeen” tarkoittaa: pyydän tähän asiaan apua Jumalalta, joka rientää avuksi, kun Häneltä apua pyydetään, ja vastaa, kun Häntä kutsutaan. Ken tahansa, jonka jokin tehtävä painaa murheelliseksi ja joka sanoo ”Jumalan, armeliaan armahtajan nimeen” vilpittömästi Jumalalle ja sydämestään Häneen kääntyen, ei jää ilman jompaakumpaa kahdesta: joko hänen maallinen tarpeensa täyttyy, tai hänelle varataan Jumalan luona jotain sitä vastaavaa — ja se mikä on Jumalan luona, on uskoville parempi ja pysyvämpi. Ja hän (AS) sanoi: Ottakoon kukin teistä runsain mitoin tätä hyvää, joka on teille tarjolla, sillä se on saalis, jonka hetki ei saa mennä ohi, jottei sydämiinne jäisi kaipaus ja katumus. (Tafsir al-Imam, osa 1, s. 27)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: ”Jumalan, armeliaan armahtajan nimeen” työn alussa tarkoittaa: pyydän tähän työhön apua Jumalalta, joka rientää avuksi, kun Häntä avuksi huudetaan, ja vastaa, kun Häntä kutsutaan. Se, jonka jokin asia askarruttaa ja murehduttaa, sanokoon vilpittömästi ja Häneen keskittyen: ”Jumalan, armeliaan armahtajan nimeen”. Silloin joko hänen ongelmansa ratkeaa, tai hänelle varataan Jumalan luona jotain ongelman ratkeamista parempaa — ja se, mikä uskovalle varataan Jumalan luona, on parempaa ja pysyvämpää.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi myös: Sanokaa ”Jumalan nimeen” niin usein kuin voitte ja hyötykää siitä hyvästä, joka on asetettu teidän ulottuvillenne. Totisesti jae ”Jumalan, armeliaan armahtajan nimeen” on saalis, jonka hyödyntämisen tilaisuuden mentyä ohi jää teille jäljelle vain sen kaipuu.
Uskovaisten johtajalta (AS): Jumala sanoi: Oi Mooses, tiedätkö, että eräällä palvelijallani voi olla syntejä ja rikkomuksia, jotka ulottuvat taivaan ääriin, ja minä silti annan ne hänelle anteeksi enkä siitä välitä? Mooses sanoi: Herrani, kuinka niin et siitä välitä? Korkea sanoi: Erään jalon ominaisuuden tähden, joka on palvelijassani ja jota minä rakastan: että hän rakastaa köyhiä uskovia veljiään, pitää heistä huolta, asettaa itsensä heidän vertaisekseen eikä ylvästele heidän edessään. Kun hän tekee niin, annan hänelle hänen syntinsä anteeksi enkä siitä välitä. (Tafsir al-Imam, osa 1, s. 36)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Jumala ilmoitti Moosekselle (AS), että on eräs ominaisuus, jonka tähden — jos se on jossakussa — Hän antaa tälle anteeksi, vaikka hänen syntinsä ulottuisivat seitsemänteen taivaaseen asti! Mooses kysyi: Mikä ominaisuus se on? Jumala sanoi: Se, että hän rakastaa uskonveljiään, pitää heistä huolta, kohtaa heidät lämpimästi eikä pidä itseään heitä parempana.
Uskovaisten johtajalta (AS) kysyttiin: Kuka on kaikkein onnettomin? Hän sanoi: Mies, joka luopui maailmasta maailman tähden, niin että maailma meni häneltä ohi ja hän menetti tuonpuoleisen. Sellainen on se, joka palvoi Jumalaa, ponnisteli ja paastosi ihmisten katseita varten. Kysyttiin: Kuka ihmisistä joutuu suurimman katumuksen valtaan? Hän sanoi: Se, joka näkee omaisuutensa toisen vaakakupissa, niin että Jumala vie hänet sen tähden tuleen ja päästää hänen perijänsä sen tähden paratiisiin. Sellainen on se, joka kokosi omaisuutta hallitsijan mielivallan pelosta, sukulaistensa kanssa kilpaillakseen, perhettään uhkaavan köyhyyden pelosta ja ajan kolhujen varalta, eikä siitä lähtenyt hänen luotaan mitään, ennen kuin hänen henkensä lähti. Hän kokosi ja kätki, sitoi ja solmi kiinni. (Tafsir al-Imam, osa 1, s. 36)
Uskovaisten johtajalta (AS) kysyttiin, kuka on kaikkein onnettomin ihminen. Hän sanoi: Se, joka menetti maailmansa maailman tähden, niin että sekä tämä maailma että tuonpuoleinen menivät häneltä hukkaan. Juuri se, jonka jumalanpalvelus, ponnistelu ja paasto tähtäsivät siihen, että ihmiset näkisivät ja ihailisivat häntä. Ja kysyttiin, kuka ihmisistä kokee suurimman katumuksen. Hän sanoi: Se, jonka omaisuus kirjautuu perillisten tekojen kirjaan ja vie heidät paratiisiin, kun hän itse ei siitä mitään hyötynyt ja päätyy helvettiin. Sellainen, joka koko ikänsä kokosi rahaa hallitsijan mielivallan pelosta, kilvassa lähipiirinsä kanssa, perheensä köyhtymisen pelosta ja pahan päivän varalle, mutta ei siitä mitään nauttinut, ennen kuin kuolema hänet tavoitti. Hän kokosi ja kokosi, varastoi, lukitsi ja kätki.
Sadiq (AS) sanoi: Kun Ammar ibn Yasir (Jumala armahtakoon häntä) kaatui, monien lihakset vapisivat pelosta ja he sanoivat: Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Ammarin surmaa kapinallinen joukko. Silloin Amr ibn al-As tuli Muawiyan luo ja sanoi: Oi uskovaisten johtaja, väki on kuohuksissa ja levoton. Hän sanoi: Minkä tähden? Amr sanoi: Ammar ibn Yasirin kaatumisen tähden, sillä Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Ammarin surmaa kapinallinen joukko. Muawiya sanoi hänelle: Sinun puheesi on kumottu. Mekö hänet surmasimme? Hänet surmasi Ali ibn Abi Talib, joka heitti hänet meidän keihäidemme eteen. Tämä kantautui Alin (AS) korviin, ja hän sanoi: Siinä tapauksessa Jumalan lähettiläs (SAWS) on se, joka surmasi Hamzan (Jumala armahtakoon häntä), koska hän heitti tämän monijumalaisten keihäiden eteen. (Tafsir al-Imam, osa 1, s. 44)
Imaami Sadiq (AS) sanoi: Kun Ammar Yasir kaatui Siffinissä, suuri joukko joutui levottomuuden valtaan, sillä oli tunnettua, että Profeetta (SAWS) oli sanonut: Ammarin surmaavat väärintekijät. Kun Muawiya näki tilanteen, hän sanoi: Huutakaa, että Ammarin surmasi Ali, joka toi hänet mukanaan sotimaan meitä vastaan! Kun tämä puhe kantautui Alille (AS), hän sanoi: Siinä tapauksessa myös marttyyrien herran Hamzan on täytynyt surmata Profeetta (SAWS), joka vei hänet mukanaan Uhudin taisteluun.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Ei ole palvelijaa, joka kohtelisi Jumalan palvelijoita mitä parhaimmalla sovinnollisuudella niin, ettei hän sen tähden lankea vääryyteen eikä luovu totuudesta, ilman että Jumala, Korkein, tekee hänen hengityksestään ylistystä, puhdistaa hänen tekonsa ja suo hänelle näkemyksen salaisuutemme kätkemiseen sekä kyvyn niellä vihansa siitä, mitä hän kuulee vihollisiltamme, ja antaa hänelle sen palkan, joka kuuluu Jumalan tiellä omaan vereensä kaatuneelle. (Tafsir al-Imam, osa 1, s. 47)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Uskovainen, joka kohtelee ihmisiä sovinnollisesti niin, ettei hän osallistu heidän vääryyteensä eikä poikkea totuudesta — Jumala tekee hänen hengityksestään ylistystä, puhdistaa hänen tekonsa ja suo hänelle näkemyksen salaisuuksien kätkemiseen ja kyvyn hillitä vihansa vihollisia kohtaan. Tällainen ihminen saa saman palkan kuin marttyyri, joka on kaatunut omaan vereensä Jumalan tiellä.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Taqiyya on uskovaisen parhaita tekoja; sen avulla hän varjelee itseään ja veljiään pahantekijöiltä. Ja veljien oikeuksien täyttäminen on jumalaapelkäävien jaloimpia tekoja; se tuo mukanaan Jumalaa lähinnä olevien enkelien rakkauden ja paratiisin kirkassilmäisten neitojen kaipauksen. (Tafsir al-Imam, osa 1, s. 320)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Taqiyya on uskovaisten paras teko; sen avulla uskovainen suojelee itseään ja uskovia veljiään. Samoin veljien tarpeiden täyttäminen on jumalaapelkäävien jaloimpia tekoja, sillä sen kautta hän saa osakseen Jumalaa lähinnä olevien enkelien rakkauden ja paratiisin neitojen kaipauksen.
Hasan ibn Ali (AS) sanoi: Uskovaisten johtajan (AS) luo saapui kaksi hänen uskovaa veljeään, isä ja poika. Hän kunnioitti heitä, asetti heidät istumaan kokoontumispaikan kunniasijalle ja istuutui itse heidän eteensä. Sitten hän käski tuoda ruokaa; se tuotiin, ja he söivät siitä. Sen jälkeen Qanbar toi vadin, puisen vesikannun ja pyyhkeen kuivaamista varten ja tuli kaatamaan vettä miehen käsille. Silloin uskovaisten johtaja (AS) nousi kiireesti ja otti kannun kaataakseen itse vettä miehen käsille. Mies painui maahan ja sanoi: Oi uskovaisten johtaja, Jumala näkee minut, ja sinä kaadat vettä käsilleni! Hän sanoi: Istu ja pese kätesi, sillä Jumala, mahtava ja korkea, näkee sinut ja veljesi, joka ei erota itseään sinusta eikä pidä itseään sinua parempana, ja siitä hyvästä Jumala lisää hänen palvelijoitaan paratiisissa. Niinpä mies istuutui. Kun hän oli valmis, hän ojensi kannun Muhammad ibn al-Hanafiyyalle ja sanoi: Poikani, jos tämä poika olisi tullut luokseni ilman isäänsä, olisin itse kaatanut vettä hänen käsilleen. Mutta Jumala, mahtava ja korkea, ei salli pojan ja isän asettamista samaan asemaan, kun he ovat yhdessä samassa paikassa. Nyt siis isä on kaatanut vettä isälle, joten kaatakoon poika pojalle. Ja niin Muhammad ibn al-Hanafiyya kaatoi vettä pojan käsille. (Tafsir al-Imam, osa 1, s. 325)
Imaami al-Hasan al-Mujtaba (AS) kertoo, että isä ja poika Alin (AS) seuralaisten joukosta tulivat hänen vieraikseen. Ali (AS) kunnioitti heitä, asetti heidät istumaan kunniasijalle ja istuutui itse heidän eteensä. Sitten tuotiin ruokaa, ja kaikki söivät. Tämän jälkeen Qanbar, Alin palvelija, toi vadin, vesikannun ja pyyhkeen, jotta kaikki voisivat pestä ja kuivata kätensä. Qanbar aikoi kaataa vettä vieraan käsille, mutta Ali (AS) nousi ja ehti ensin. Vieras hämmentyi ja sanoi: Oi uskovaisten johtaja, minunhan tulisi pestä sinun kätesi. Ali (AS) sanoi: Istu ja anna minun pestä kätesi. Kun Jumala näkee, että hänen uskova palvelijansa palvelee veljeään eikä pidä itseään häntä parempana, hän lisää tuon palvelijan palvelijoiden määrää paratiisissa. Mies istuutui, ja Ali (AS) kaatoi vettä hänen käsilleen ja pesi ne. Sitten hän ojensi kannun pojalleen Muhammad ibn al-Hanafiyyalle, jotta tämä kaataisi vettä vieraan pojan käsille, ja sanoi: Poikani, jos tämä nuorukainen olisi tullut yksin, minä olisin pessyt hänen kätensä. Mutta nyt hän on tullut isänsä kanssa, eikä Jumala tahdo, että isää ja poikaa kunnioitetaan samalla tavoin. Sinun isäsi pesi hänen isänsä kädet, joten pese sinä hänen poikansa kädet. Niin Muhammad ibn al-Hanafiyya nousi ja kaatoi vettä, ja poika pesi kätensä.
Ali ibn Abi Talib (AS) sanoi: Kuka tahansa kannattajistamme, joka tuntee lakimme ja johdattaa kannattajiemme heikot tietämättömyytensä pimeydestä sen tiedon valoon, jonka me olemme hänelle lahjoittaneet, saapuu ylösnousemuksen päivänä pää kruunattuna valon kruunulla, joka valaisee kaikki nuo tuomion kentät. Sitten kuuluttaja huutaa: Oi Jumalan palvelijat, tämä on oppinut, yksi Muhammadin suvun oppilaista. Jokainen, jonka hän tässä maailmassa vapautti tietämättömyytensä hämmennyksestä, tarttukoon nyt hänen valoonsa, jotta hän johdattaisi hänet näiden kenttien pimeyden hämmennyksestä paratiisin viihtyisyyteen. Ja niin hän vie mukanaan jokaisen, jolle hän maailmassa opetti jotakin hyvää, jonka sydämestä hän avasi tietämättömyyden lukon tai jolle hän selvitti jonkin epäselvyyden. (Tafsir al-Imam, osa 1, s. 339)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Kannattajamme, joka on oppinut lakimme suhteen — jos hän johdattaa kannattajiemme heikot tietämättömyyden pimeydestä sen tiedon valoon, jonka olemme hänelle suoneet, hän saapuu ylösnousemuksen päivänä valon kruunu päässään ja valaisee koko tuomion kentän. Silloin kuuluttaja huutaa: Oi Jumalan palvelijat, tämä on oppinut, yksi Muhammadin suvun oppilaista. Jokainen, joka on tämän miehen kautta pelastunut maailmassa tietämättömyyden hämmennyksestä, pelastukoon nyt saman miehen valon avulla ylösnousemuksen pimeyden hämmennyksestä ja pääsköön paratiisiin. Niin kaikki ne, jotka ovat tämän miehen tiedosta hyötyneet, joiden sydämestä on avattu tietämättömyyden lukko tai joilta on poistettu jokin epäilys, nousevat ja lähtevät hänen kanssaan matkaan kohti paratiisia.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Kuulin Jumalan lähettilään (SAWS) sanovan: Jos joltakulta kysytään tietoa ja hän salaa sen siellä, missä se olisi tuotava julki eikä varovaisuuden (taqiyya) peruste ole voimassa, hänet tuodaan ylösnousemuksen päivänä tulesta tehdyt suitset suussaan. (Tafsir al-Imam, osa 1, s. 402)
Uskovaisten johtaja (AS) kertoi Jumalan lähettilään (SAWS) sanoneen: Se, joka salaa tietonsa siellä, missä hänen tulisi tuoda se julki eikä tilanne ole varovaisuuden (taqiyya) tilanne, tuodaan ylösnousemuksen päivänä tulesta tehdyt suitset suussaan.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Jolle Jumalan siunaukset ovat runsaat, sitä kohtaan myös ihmisten tarpeet lisääntyvät. Jos hän täyttää sen, mikä on hänen velvollisuutensa Jumalaa kohtaan, hän asettaa nuo siunaukset pysyvyyden ja jatkuvuuden tielle; mutta jos hän laiminlyö sen, mikä on hänen velvollisuutensa Jumalaa kohtaan, hän asettaa ne katoamisen ja häviämisen tielle. (Tafsir al-Imam, osa 1, s. 402)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Kenelle tahansa Jumalan siunaukset lisääntyvät, myös ihmisten tarve häntä kohtaan lisääntyy. Jos hän tekee sen, mikä on hänelle velvollisuus, siunaus pysyy hänellä ja säilyy; mutta jos hän laiminlyö sen, mikä on hänelle velvollisuus, hänen siunauksensa joutuu katoamisen ja häviämisen tielle.
Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi Ali ibn Abi Talibille (AS), kun he kulkivat yhdessä kauniin puutarhan ohi ja Ali (AS) oli sanonut: Kuinka kaunis puutarha! Hän sanoi: Oi Ali, sinulla on paratiisissa tätäkin kauniimpi. Sitten Jumalan lähettiläs (SAWS) puhkesi itkuun. Ali sanoi: Mikä saa sinut itkemään, oi Jumalan lähettiläs? Hän sanoi: Veljeni Abu al-Hasan, ne kaunat, joita eräiden ihmisten rinnoissa on ja jotka he tuovat sinua vastaan julki minun jälkeeni. Ali (AS) sanoi: Oi Jumalan lähettiläs, säilyykö uskoni silloin vahingoittumattomana? Hän sanoi: Uskosi säilyy. Ali sanoi: Oi Jumalan lähettiläs, jos uskoni säilyy, se ei minua sitten murehduta. Hän (SAWS) sanoi: Oi Ali, Mooseksen seuraajat ottivat hänen jälkeensä vasikan palvottavakseen ja vastustivat hänen sijaistaan. Ja minun yhteisöni ottaa minun jälkeeni vasikan, sitten toisen vasikan ja sitten vielä vasikan, ja he vastustavat sinua. (Tafsir al-Imam, osa 1, s. 408)
Jumalan lähettiläs (SAWS) vei eräänä päivänä Alin (AS) mukanaan puutarhaan. Ali (AS) sanoi: Kuinka kaunis puutarha! Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Paratiisissa sinulla on tätäkin kauniimpi. Silloin Jumalan lähettiläs (SAWS) purskahti itkuun. Ali (AS) sanoi: Mitä on tapahtunut, oi Jumalan lähettiläs? Jumalan profeetta sanoi: Tämän yhteisön sydämissä on kaunaa sinua kohtaan, ja he tuovat sen julki minun jälkeeni. Ali (AS) sanoi: Säilyykö uskoni tuon ajan koettelemuksissa vahingoittumattomana? Profeetta (SAWS) sanoi: Kyllä. Ali (AS) sanoi: Silloin ei ole hätää. Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Mooseksen yhteisö palvoi hänen poissa ollessaan epäjumalaa ja nousi vastustamaan hänen sijaistaan. Minun yhteisöni tulee minun jälkeeni palvomaan epäjumalia toisensa jälkeen ja nousee sinua vastaan.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi Jumalan, mahtavan ja korkean, sanoista: 'Ja jos ei ole kahta miestä, niin yksi mies ja kaksi naista' [Qur'an 2:282]: Olimme Jumalan lähettilään (SAWS) kanssa, kun eräs nainen tuli, asettui seisomaan Jumalan lähettilään (SAWS) eteen ja sanoi: Isäni ja äitini olkoot sinun lunnaasi, oi Jumalan lähettiläs! Minä olen naisten lähettiläs sinun luoksesi; ei ole naista, joka kuulisi tästä matkastani sinun luoksesi ilman että se ilahduttaisi häntä. Oi Jumalan lähettiläs, Jumala, mahtava ja korkea, on sekä miesten että naisten Herra, sekä miesten että naisten Luoja ja sekä miesten että naisten Elättäjä. Aadam on miesten ja naisten isä, ja Eeva on miesten ja naisten äiti. Ja sinä olet Jumalan lähettiläs sekä miehille että naisille. Miksi siis todistuksessa ja perinnössä kaksi naista vastaa yhtä miestä? Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Oi nainen, tämä on oikeudenmukaisen ja viisaan Kuninkaan säädös; hän ei tee vääryyttä, ei sorra eikä kohtele ketään puolueellisesti. Se, minkä hän teiltä pidättää, ei hyödytä häntä, eikä se, minkä hän teille antaa, vähennä häntä; hän hoitaa asiat tietonsa mukaan. Oi nainen, tämä on siksi, että te olette vaillinaisia uskonnossa ja ymmärryksessä. Nainen sanoi: Oi Jumalan lähettiläs, mikä on uskontomme vaillinaisuus? Hän sanoi: Jokainen teistä istuu puolet ajastaan rukoilematta kuukautisten vuoksi. Ja te kiroatte paljon ja kiellätte saamanne hyvän: nainen voi elää miehen luona kymmenen vuotta tai kauemminkin, ja mies tekee hänelle hyvää ja on hänelle antelias, mutta kun miehen käsi jonakin päivänä käy ahtaaksi tai hän riitaantuu vaimonsa kanssa, tämä sanoo hänelle: En ole koskaan nähnyt sinulta mitään hyvää. Mutta se nainen, jonka luonne ei ole tällainen — hänelle tästä vaillinaisuudesta koituva osa on koetus, jotta hän olisi kärsivällinen ja Jumala tekisi hänen palkkansa suureksi. Iloitse siis hyvästä sanomasta. (Tafsir al-Imam, osa 1, s. 656)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi sen jakeen yhteydessä, jonka mukaan kahden naisen todistus vastaa yhden miehen todistusta: Olimme Jumalan lähettilään (SAWS) kanssa, kun eräs nainen tuli hänen luokseen ja sanoi: Oi Jumalan lähettiläs, minä edustan monia naisia ja tulen heidän puolestaan. Jokainen nainen, jonka tapasin ja joka ymmärsi, mitä aion ottaa kanssasi puheeksi, sanoi: minullakin on sama kysymys, kysy minunkin puolestani. Sitten hän sanoi: Eikö Jumala ole sekä naisen että miehen Herra? Eikö hän ole molempien Luoja? Eikö hän ole molempien Elättäjä? Eivätkö kaikkien naisten ja miesten isä ja äiti ole samat, Aadam ja Eeva? Etkö sinä ole molempien lähettiläs? Miksi siis todistuksessa ja perinnössä naisen osuus on puolet miehen osuudesta? Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Oi nainen, tämä on oikeudenmukaisen ja viisaan Jumalan säädös; hän ei tee vääryyttä eikä sorra. Se, minkä hän teiltä pidättää, ei ole hänen omaksi hyödykseen, eikä se, minkä hän antaa, ole hänelle vahingoksi. Jumalan käsky on hänen tietonsa mukainen. Oi nainen, te olette vaillinaisia ymmärryksessä ja uskonnossa. Nainen sanoi: Millä perusteella? Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Koska puolet ajasta olette kuukautisten vuoksi estyneitä palvonnasta; samoin te kiroatte paljon; ja kiittämättömyys saatua hyvää kohtaan on teissä yleistä. Mies tekee teille hyvää kymmenen vuotta tai kauemminkin, mutta kun hänen varansa käyvät vähiin tai hän moittii teitä, te käännytte ja sanotte: en ole koskaan nähnyt sinulta mitään hyvää! Ja vaikka nainen ei olisikaan tällainen, hänen tulee kestää kärsivällisesti Jumalan säädöksen koettelemus, jotta hän saisi suuren palkan. Vie tämä ilosanoma minulta naisille.