Kamelin taistelun päivänä uskovaisten johtajan (AS) luo tuli mies ja sanoi: Oi Ali, millä perusteella taistelet Jumalan lähettilään tovereita vastaan ja niitä vastaan, jotka todistavat, ettei ole muuta jumalaa kuin Jumala ja että Muhammad on Jumalan lähettiläs? Ali sanoi: Jumalan kirjassa on jae, joka salli minulle taistelun heitä vastaan. Mies sanoi: Mikä se on? Hän sanoi: Korkeimman sana: "Nuo ovat lähettiläitä; toisia heistä olemme asettaneet toisten edelle. Joukossa on niitä, joille Jumala puhui, ja toisia Hän korotti asteittain. Ja me annoimme Jeesukselle, Marian pojalle, selvät todisteet ja vahvistimme hänet Pyhällä Hengellä. Jos Jumala olisi tahtonut, eivät heidän jälkeensä tulleet olisi taistelleet keskenään sen jälkeen kun selvät todisteet olivat heille tulleet; mutta he joutuivat erimielisyyteen, ja jotkut heistä uskoivat ja jotkut kielsivät. Ja jos Jumala olisi tahtonut, he eivät olisi taistelleet keskenään; mutta Jumala tekee mitä tahtoo" [Qur'an 2:253]. Mies sanoi: Jumalan kautta, tuo joukko on tullut epäuskoiseksi. (Tafsir al-Qummi, osa 1, s. 74)
Kamelin taistelun päivänä eräs mies tuli uskovaisten johtajan (AS) luo ja kysyi: Millä perusteella me taistelemme Jumalan lähettilään tovereita vastaan, jotka ovat muslimeja? Uskovaisten johtaja (AS) vastasi: Jumalan kirjassa on jae, joka on pitänyt tällaista taistelua sallittuna. Mies sanoi: Mikä jae? Hän sanoi: Profeetoista Jumala on asettanut toiset toisten edelle; esimerkiksi Jumala on puhunut joidenkin kanssa suoraan ja antanut joillekin erityisiä hengellisiä asteita; esimerkiksi Jeesukselle, Marian pojalle, annoimme selviä ihmetekoja ja vahvistimme hänet Pyhän Hengen avulla. Jos Jumala olisi väkisin niin tahtonut, profeettojen jälkeen tulleet ihmiset eivät olisi taistelleet keskenään, ja vieläpä kaikkien noiden selvien todisteiden jälkeen! Mutta he joutuivat erimielisyyteen: jotkut uskoivat ja jotkut hylkäsivät uskon. Niin, jos Jumala olisi tahtonut, he eivät olisi taistelleet keskenään; mutta Jumala tekee mitä tahtoo [Qur'an 2:253]. Tämän kuultuaan mies sanoi: Jumalan kautta, ne jotka nostivat miekkansa sinua vastaan, ovat epäuskoisia.
Ali ibn Abi Talibin (AS) luo tuli mies, jonka vaimon kanssa asiat olivat tällaisessa tilassa. Hän lähetti välimiehen miehen suvusta ja välimiehen naisen suvusta ja sanoi näille kahdelle välimiehelle: Tiedättekö, mistä te tuomitsette? Jos tahdotte, erotatte heidät, ja jos tahdotte, saatatte heidät yhteen. Aviomies sanoi: En hyväksy eron tuomiota enkä eroa hänestä. Niinpä Ali velvoitti hänet vaimonsa elatukseen ja kielsi häntä olemasta tämän kanssa yhdynnässä. Jos aviomies kuolisi tässä tilassa, vaimo perisi hänet; ja jos vaimo kuolisi, mies ei perisi häntä - siinä tapauksessa, että vaimo hyväksyi välimiesten tuomion ja aviomies torjui sen. Jos taas aviomies hyväksyi ja vaimo torjui, hänet asetettiin päinvastaiseen asemaan: jos vaimo torjuu, hänellä ei ole oikeutta elatukseen mieheltä, eikä hän peri miestä tämän kuollessa, mutta jos vaimo kuolee, mies perii hänet - kunnes vaimo tyytyy välimiesten tuomioon. (Tafsir al-Qummi, osa 1, s. 138)
Jos mies ja nainen joutuivat vaikeuksiin yhteiselämänsä jatkamisessa ja kääntyivät uskovaisten johtajan (AS) puoleen, hän valitsi jakeen "Lähettäkää siis välimies hänen suvustaan ja välimies hänen suvustaan" [Qur'an 4:35] mukaisesti kummallekin välimiehen ja sanoi heille: Tuomitkaa joko yhteiselämän jatkamisen tai eron puolesta. Jos välimiehet lopulta tuomitsivat yhteiselämän jatkamisen puolesta, asia oli selvä; mutta jos he tuomitsivat eron puolesta eikä aviomies suostunut heidän tuomioonsa eikä vaimonsa erottamiseen, kun taas vaimo tyytyi heidän tuomioonsa ja eroon, Ali vaati miestä yhä maksamaan vaimon elatuksen mutta olemaan tämän kanssa yhtymättä; ja jos vaimo kuoli, mies ei perinyt häntä, mutta jos mies kuoli, vaimo kuului hänen perillistensä joukkoon. Jos taas aviomies tyytyi välimiesten eroa koskevaan tuomioon eikä vaimo siihen suostunut, silloin vaimo - toisin kuin mies - ei perinyt häntä eikä saanut elatusta, ennen kuin hän tyytyi välimiesten tuomioon.
Al-Sakuni kertoi Abu Abdallahilta (AS), joka sanoi: Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Kuusi ryhmää ei lyhennä rukousta: veronkantajat, jotka kiertävät kantamassa veroja; kauppias, joka kiertää kaupankäyntinsä vuoksi torilta torille; käskynhaltija, joka kiertää hallintoalueellaan; paimen, joka etsii sadealueita ja paikkoja, joissa kasvaa puita; mies, joka lähtee metsästämään halutessaan maallista huvia; ja ryöstäjä, joka katkaisee tien. (Tafsir al-Qummi, osa 1, s. 149)
Kertoja kertoo imaami Sadiqilta (AS) uskovaisten johtajalta (AS), että eräiden ryhmien rukous on matkalla täysimittainen: se, jonka työnä on veronkanto ja joka matkustaa veroja kantaakseen; kauppias, joka matkustaa jatkuvasti kaupankäyntinsä vuoksi; käskynhaltija, jonka on matkustettava hallintoalueensa eri kolkkiin; paimen, joka siirtää laumaansa laidunta etsien; se, joka on lähtenyt metsästämään huvin vuoksi; samoin se, joka harjoittaa maantierosvousta.
Eräiltä hänen miehiltään, jotka johtivat kertomuksen aina uskovaisten käskijään Aliin (AS) asti, joka sanoi: Jumala on säätänyt teille velvollisuudeksi arvoasemanne zakatin aivan kuten Hän säätänyt teille velvollisuudeksi sen zakatin, minkä kätenne omistavat. (Tafsir al-Qummi, osa 1, s. 152)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Jumala on säätänyt maineen ja arvoaseman zakatin yhtä velvoittavaksi kuin omaisuuden zakatin.
Ali ibn Abi Talib (AS) sanoi: Ensimmäinen jihadin laji, jossa teidät voitetaan [ja jonka te hylkäätte], on jihad kättenne voimalla, sitten jihad kielellänne ja sitten jihad sydämellänne. Ja se, jonka sydän ei enää tunne hyvää hyväksi eikä torju pahaa pahana, hänen sydämensä käännetään ylösalaisin, niin että sen alaosa tulee ylimmäksi eikä se enää ota vastaan mitään hyvää. (Tafsir al-Qummi, osa 1, s. 213)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Ensimmäinen jihadin osa, jonka muslimit vähitellen jättävät sikseen, on jihad miekalla; sitten he laiminlyövät kielellä käytävän jihadin, ja lopuksi he hylkäävät sydämen jihadin. Toisin sanoen heidän sydämensä ei enää pidä hyvää hyväksyttävänä eikä katso pahaa paheksuttavaksi. Tällainen sydän on kääntynyt ylösalaisin eikä ota enää vastaan hyvää.
As-Sadiqilta (AS): Uskovaisten käskijä (AS) tapasi sanoa: Tässä maailmassa ei ole hyvää muille kuin kahdenlaiselle miehelle: sille, joka joka päivä lisää hyvää tekoaan, ja sille, joka ehtii kuolemansa edelle katumuksella. (Tafsir al-Qummi, osa 1, s. 242)
Uskovaisten käskijä (AS) tapasi sanoa: Maailmassa ei ole hyvää muille kuin kahdelle: sille, joka joka päivä lähettää edeltään jonkin hyvän teon tuonpuoleista varten, ja sille, joka joka päivä ottaa katumuksen kautta askeleen etäämmäs omahyväisyydestään.
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Jumalalla ei ole minua suurempaa merkkiä. (Tafsir al-Qummi, osa 1, s. 309)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Jumalalla ei ole minua suurempaa merkkiä.
Eräs mies luki uskovaisten käskijän (AS) kuullen: ”Sitten tulee sen jälkeen vuosi, jona ihmisille suodaan sadetta ja jona he puristavat (ya'sirūna).” Ali sanoi: Voi sinua, mitä he muka puristavat? Puristavatko he viiniä? Mies sanoi: Oi uskovaisten käskijä, kuinka minun tulisi se lukea? Hän sanoi: Se laskeutui näin: ”vuosi, jona ihmisille suodaan sadetta ja jona heidän ylleen sataa (yu'sarūna)” [Qur'an 12:49], toisin sanoen heidän ylleen sataa nälkävuosien jälkeen. Todisteena tästä on Hänen sanansa: ”Ja Me lähetimme puristavista pilvistä alas virtaavaa vettä” [Qur'an 78:14]. (Tafsir al-Qummi, osa 1, s. 346)
Joku luki Alin (AS) läsnä ollessa: ”jona ihmisille suodaan sadetta ja jona he puristavat (ya'sirūna)”. Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Noin lukien se tarkoittaa, että he puristavat mehua eli viiniä. Lue näin: ”vuosi, jona ihmisille suodaan sadetta ja jona heidän ylleen sataa (yu'sarūna)” [Qur'an 12:49], toisin sanoen sade lankeaa heidän ylleen. Todisteena on jalo jae: ”Me lähetimme sadepilvistä alas virtaavaa vettä” [Qur'an 78:14].
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Maa ei jää ilman imaamia, joka pitää yllä Jumalan todistetta – olipa hän näkyvä ja tunnettu tai pelossa elävä ja sorrettu – jotta Jumalan todisteet ja selvät merkit eivät raukeaisi tyhjiin. (Tafsir al-Qummi, osa 1, s. 359)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Maa ei jää ilman imaamia, joka on Jumalan todiste. Tuo imaami on joko näkyvä ja tunnettu tai pelossa elävä ja sorrettu. Ellei näin olisi, todiste jäisi vajaaksi eikä Jumalan tie tulisi selväksi.
As-Sadiq (AS) sanoi: Uskovaisten käskijä (AS) istui Jumalan lähettilään (SAWS) edessä, ja tämä sanoi hänelle: Sano, oi Ali: ”Jumalani, aseta minulle rakkautta uskovaisten sydämiin.” Silloin Jumala lähetti alas jakeen: ”Niille, jotka uskovat ja tekevät hyviä tekoja, Armelias on suova rakkautta” [Qur'an 19:96]. (Tafsir al-Qummi, osa 2, s. 56)
Imaami Sadiq (AS) sanoi: Uskovaisten käskijä (AS) istui Jumalan lähettilään (SAWS) vieressä, kun Jumalan lähettiläs sanoi: Oi Ali, rukoile ja sano: Jumalani, aseta uskovaisten rakkaus minun sydämeeni! Juuri silloin laskeutui jae: Ne, jotka uskovat ja tekevät hyvää – Jumala asettaa rakkauden heitä kohtaan ihmisten sydämiin.
Abu l-Jarudilta Abu Ja'farilta (AS): Jumalan sanoista ”Jumala ei ole antanut yhdellekään miehelle kahta sydäntä hänen rintaansa” [Qur'an 33:4] Ali ibn Abi Talib (AS) sanoi: Meidän rakkautemme ja vihollisemme rakkaus eivät mahdu yhtaikaa ihmisen sisimpään. (Tafsir al-Qummi, osa 2, s. 171)
Imaami Baqir (AS) kertoo jakeen ”Jumala ei ole antanut yhdellekään miehelle kahta sydäntä hänen rintaansa” yhteydessä uskovaisten käskijältä (AS), että rakkaus meihin ja rakkaus viholliseemme eivät koskaan mahdu samaan sydämeen.
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi kirjeessään, jonka hän kirjoitti seuraajilleen ja jossa hän mainitsi Aishan lähdön Basraan sekä Talhan ja Zubayrin erehdyksen suuruuden: ”Kolme ominaisuutta on, joiden seuraukset Jumalan kirjan mukaan kääntyvät ihmisiä itseään vastaan: sorto, juonittelu ja valan rikkominen. Jumala sanoo: ’Oi ihmiset, sortonne kohdistuu vain teitä itseänne vastaan’ [Qur'an 10:23], ja Hän sanoo: ’Joka rikkoo valansa, rikkoo sen vain omaksi vahingokseen’ [Qur'an 48:10], ja Hän sanoo: ’Paha juoni kohtaa vain sen punojaa’ [Qur'an 35:43]. Ja nämä kaksi ovat sortaneet meitä, rikkoneet minulle antamansa uskollisuudenvalan ja punoneet juonia minua vastaan.” (Tafsir al-Qummi, osa 2, s. 171)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Jumalan kirjan mukaan on kolme ominaisuutta, joiden seuraukset lankeavat suoraan ihmisen itsensä niskaan: sorto, juonittelu sekä liiton ja valan rikkominen. Niin kuin Jumala on sanonut: ”Oi ihmiset, sortonne kohdistuu vain teitä itseänne vastaan”, ja on sanonut: ”Joka rikkoo valansa, rikkoo sen vain omaksi vahingokseen”, ja on sanonut: ”Paha juoni kohtaa vain sen punojaa”. Talha ja Zubayr tekivät minua kohtaan kaikki kolme yhdessä – ja tuhoutuivat.
Abd al-Malik ibn Harunilta Abu Abdallahilta (AS) hänen isiensä (AS) kautta: Kun uskovaisten käskijälle (AS) kerrottiin Muawiyan hankkeesta ja siitä, että tällä oli satatuhatta miestä, hän kysyi: Mistä kansasta? He sanoivat: Shamin (Syyrian) väestä. Hän (AS) sanoi: Älkää sanoko ”Shamin väkeä”, vaan sanokaa ”shu'min väkeä” eli onnettomuuden väkeä. (Tafsir al-Qummi, osa 2, s. 268)
Imaami Sadiq (AS) sanoi: Kun uskovaisten käskijälle (AS) kerrottiin, että Muawiya oli koonnut satatuhatta sotilasta Shamin väestä ja aikoi sotaan, hän sanoi: Älkää sanoko heitä Shamin väeksi – he ovat onnettomuuden väkeä!
Al-Asbagh ibn Nubatalta uskovaisten käskijältä (AS): Kuulin hänen sanovan: Minä kerron teille kertomuksen, joka jokaisen muslimin on syytä painaa mieleensä. Sitten hän kääntyi meidän puoleemme ja sanoi: Jumala ei rankaise uskovaista palvelijaansa tässä maailmassa ilman, että Hän on liian lempeä, liian jalo ja liian antelias palatakseen rangaistukseen ylösnousemuksen päivänä. Eikä Jumala peitä uskovaisen palvelijansa syntiä tässä maailmassa ja anna hänelle anteeksi ilman, että Hän on liian jalo, liian antelias ja liian armollinen palatakseen sen rankaisemiseen ylösnousemuksen päivänä. Sitten hän (AS) sanoi: Jumala koettelee uskovaista koettelemuksella hänen ruumiissaan, omaisuudessaan, lapsissaan tai perheessään. Sitten hän luki tämän jakeen: ”Mikään onnettomuus ei kohtaa teitä...” [Qur'an 42:30] – ja hän kouraisi kädellään kolme kertaa. (Tafsir al-Qummi, osa 2, s. 276)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Sanon jotakin, mikä uskovaisen on syytä oppia ja panna korvansa taakse. Jos Jumala rankaisee uskovaista palvelijaansa tässä maailmassa, Hän on liian jalo ja liian armollinen rangaistakseen häntä uudelleen ylösnousemuksen päivänä. Juuri nämä sairaudet, taloudelliset vaikeudet ja perheen murheet ovat uskovaisen tämänpuoleinen rangaistus. Sitten hän sanoi: Samoin ne uskovaisen synnit, jotka Jumala on tässä maailmassa peittänyt eikä paljastanut – Hän on liian jalo ja liian armollinen tuodakseen ne ilmi ja rangaistakseen niistä ylösnousemuksen päivänä.
Abu Ishaqilta al-Harithin kautta Alilta (AS): Hän puhui kahdesta uskovaisesta ystävästä ja kahdesta uskottomasta ystävästä sekä rikkaasta uskovaisesta ja köyhästä uskovaisesta, rikkaasta uskottomasta ja köyhästä uskottomasta. Mitä tulee kahteen uskovaiseen ystävään: he ystävystyivät elämässään Jumalan kuuliaisuudessa, antoivat toisilleen sen tähden ja rakastivat toisiaan sen tähden. Sitten toinen heistä kuoli ennen toveriaan, ja Jumala näytti hänelle hänen sijansa paratiisissa, ja hän puhuu toverinsa puolesta esirukouksen sanoen: Oi Herrani, ystäväni se-ja-se käski minua tottelemaan Sinua, auttoi minua siinä ja kielsi minua olemasta Sinulle tottelematon. Vahvista siis hänet siinä johdatuksessa, jossa hän vahvisti minut, kunnes näytät hänelle sen, minkä olet näyttänyt minulle. Ja Jumala vastaa hänen rukoukseensa, kunnes he kohtaavat toisensa Jumalan, Mahtavan ja Korkean, luona, ja kumpikin sanoo toiselleen: Jumala palkitkoon sinut hyvällä ystävänä – sinä käskit minua tottelemaan Jumalaa ja kielsit minua olemasta Jumalalle tottelematon. Mitä taas tulee kahteen uskottomaan: he ystävystyivät Jumalan tottelemattomuudessa, antoivat toisilleen sen tähden ja rakastivat toisiaan sen tähden. Sitten toinen heistä kuoli ennen toveriaan, ja Jumala, Siunattu ja Korkea, näytti hänelle hänen sijansa tulessa, ja hän sanoi: Oi Herrani, ystäväni se-ja-se käski minua olemaan Sinulle tottelematon ja kielsi minua tottelemasta Sinua. Vahvista siis hänet niissä synneissä, joissa hän vahvisti minut, kunnes näytät hänelle sen kurituksen, jonka olet näyttänyt minulle. Niin he kohtaavat toisensa Jumalan luona ylösnousemuksen päivänä, ja kumpikin sanoo toiselleen: Jumala palkitkoon sinut pahalla ystävänä – sinä käskit minua olemaan Jumalalle tottelematon ja kielsit minua tottelemasta Jumalaa. Sitten hän (AS) luki: ”Ystävät ovat sinä päivänä toistensa vihollisia, paitsi jumalaapelkäävät” [Qur'an 43:67]. Ja rikas uskovainen kutsutaan ylösnousemuksen päivänä tilinteolle. Jumala, Siunattu ja Korkea, sanoo: Palvelijani! Hän sanoo: Tässä olen, Herrani. Hän sanoo: Enkö tehnyt sinua kuulevaksi ja näkeväksi ja antanut sinulle paljon omaisuutta? Hän sanoo: Kyllä, Herrani. Hän sanoo: Mitä olet valmistanut kohtaamistasi varten kanssani? Hän sanoo: Uskoin Sinuun, pidin lähettilästäsi totena ja ponnistelin Sinun tielläsi. Hän sanoo: Mitä teit sillä, minkä sinulle annoin? Hän sanoo: Käytin sen Sinun kuuliaisuudessasi. Hän sanoo: Mitä jätit perinnöksi jälkeläisillesi? Hän sanoo: Sinä loit minut ja loit heidät, Sinä elätit minut ja elätit heidät, ja Sinä pystyit elättämään heidät niin kuin elätit minut – siksi jätin jälkeläiseni Sinun huomaasi. Silloin Jumala, Mahtava ja Korkea, sanoo: Puhut totta; jos tietäisit, mitä sinulle on minun luonani varattu, nauraisit paljon. Sitten kutsutaan köyhä uskovainen, ja Hän sanoo: Oi palvelijani. Hän sanoo: Tässä olen, Herrani. Hän sanoo: Mitä teit? Hän sanoo: Herrani, Sinä johdatit minut uskontoosi ja osoitit minulle suosiotasi, ja Sinä pidätit minulta sen, mikä – jos olisit sen minulle levittänyt – olisi pelkoni mukaan vienyt huomioni pois siitä, mitä varten minut loit. Silloin Jumala, Mahtava ja Korkea, sanoo: Puhut totta, palvelijani; jos tietäisit, mitä sinulle on minun luonani varattu, nauraisit paljon. Sitten kutsutaan rikas uskoton, ja Hän sanoo: Mitä olet valmistanut kohtaamistasi varten kanssani? Hän alkaa esittää tekosyitä. Hän sanoo: Mitä teit sillä, minkä sinulle annoin? Hän sanoo: Jätin sen perinnöksi jälkeläisilleni. Hän sanoo: Kuka loi sinut? Hän sanoo: Sinä. Hän sanoo: Kuka loi jälkeläisesi? Hän sanoo: Sinä. Hän sanoo: Enkö minä kyennyt elättämään jälkeläisiäsi niin kuin elätin sinut? Jos hän sanoo: Unohdin – hän on hukassa; ja jos hän sanoo: En tiennyt, kuka Sinä olet – hän on hukassa. Silloin Jumala, Mahtava ja Korkea, sanoo: Jos tietäisit, mitä sinulle on minun luonani varattu, itkisit paljon. Hän sanoi: Sitten kutsutaan köyhä uskoton, ja Hän sanoo: Oi Aadamin poika, mitä teit sille, mitä sinun käskin? Hän sanoo: Sinä koettelit minua tämän maailman koettelemuksilla, kunnes sait minut unohtamaan Sinun muistamisesi ja veit huomioni pois siitä, mitä varten minut loit. Hän sanoo hänelle: Miksi et sitten huutanut minua avuksi, niin että olisin sinut elättänyt, ja pyytänyt minulta, niin että olisin sinulle antanut? Jos hän sanoo: Herrani, unohdin – hän on hukassa; ja jos hän sanoo: En tiennyt, kuka Sinä olet – hän on hukassa. Silloin Hän sanoo hänelle: Jos tietäisit, mitä sinulle on minun luonani varattu, itkisit paljon. (Tafsir al-Qummi, osa 2, s. 287)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Kaksi uskovaista, jotka ovat tässä maailmassa olleet ystäviä keskenään, joiden ystävyys on ollut Jumalan kuuliaisuuden tiellä ja jotka ovat tehneet toisilleen hyvää Jumalan tähden – kun toinen heistä lähtee maailmasta ensin ja näkee paratiisin omin silmin, hän puhuu ystävänsä puolesta esirukouksen ja sanoo: Jumalani, tuo ystäväni rohkaisi minua kuuliaisuuteen ja auttoi minua siinä; niin kuin pidit minut lujana, kunnes sain nähdä paratiisin omin silmin, pidä hänetkin lujana, jotta hänestä tulisi paratiisin asukas. Ja Jumala vastaa tällaiseen rukoukseen, ja molemmat kohtaavat Jumalan toivoen toisilleen hyvää ja ollen toisiinsa tyytyväisiä.
Mutta kaksi uskotonta ystävää, joiden ystävyys on syntynyt Jumalan tottelemattomuudessa ja jotka ovat auttaneet toisiaan synnissä – kun toinen heistä kuolee ensin ja näkee kurituksen omin silmin, hän sanoo: Jumalani, tuo mies saattoi minut onnettomuuteen ja veti minut kapinaan Sinua vastaan. Jumalani, päätä hänenkin kohtalonsa kuritukseen. Niin molemmat kohtaavat Jumalan ylösnousemuksen päivänä toistensa vihollisina. Tämä on jakeen ”Ystävät ovat sinä päivänä toistensa vihollisia, paitsi jumalaapelkäävät” merkitys.
Samoin ylösnousemuksen päivänä tuodaan esiin varakas uskovainen, ja häneltä kysytään: Mitä lähetit edeltäsi Jumalan kohtaamista varten sillä omaisuudella, jonka sinulle annoimme? Hän sanoo: Jumalani, ponnistelin Sinun tielläsi ja annoin almuja Sinun kuuliaisuudessasi. Häneltä kysytään: Mitä jätit perillisillesi? Hän sanoo: Uskoin heidät Sinun huomaasi, sillä tiesin, että jos tahdot, annat heillekin omaisuutta niin kuin minulle. Hän saa vastauksen: Puhuit totta! Mene nyt paratiisiin.
Ja tuodaan esiin köyhä uskovainen, ja häneltä kysytään: Entä sinä? Hän sanoo: Jumalani, Sinä loit minut ja johdatit minut. Ja avasit minulle elannon juuri sen verran, että se minulle riitti, jottei se veisi minua mukanaan. Jumala sanoo: Puhuit totta! Mene sinäkin paratiisiin.
Ja tuodaan esiin rikas uskoton, ja hänelle sanotaan: Mitä sinulla on kukkarossasi tätä päivää varten? Hän sanoo: Ei mitään; jätin kaiken perillisille enkä itse tehnyt mitään hyvää. Hänelle sanotaan: Emmekö me olleet kykeneviä elättämään heitäkin niin kuin sinut? Jos hän sanoo, ettei tullut ajatelleeksi tätä, hän tuhoutuu, ja jos hän sanoo, ettei lainkaan tuntenut Jumalaa, hän on jälleen tunnustanut itseään vastaan ja tuhoutuu. Niin hänet lähetetään helvettiin.
Ja tuodaan esiin köyhä uskoton, ja hänelle sanotaan: Mitä sinä sanot? Hän sanoo: Kaadoit maailmassa niin paljon koettelemuksia päälleni, että unohdin Sinut ja unohdin, mitä varten minut on luotu! He sanovat: Etkö olisi voinut nostaa kättäsi taivasta kohti ja rukoilla, jotta olisin poistanut koettelemuksen sinulta ja antanut sinulle elannon? Jos hän sanoo, ettei tullut mieleen, hän on tunnustanut itseään vastaan, ja jos hän sanoo, ettei lainkaan tuntenut Sinua, hän on puhunut vastoin luontaista tietoaan ja jälleen tunnustanut itseään vastaan. Niin hänetkin lähetetään helvettiin.
Heiltä (AS): Jumalan lähettiläs (SAWS) käski uskovaisten käskijää (AS) opettamaan jinnejä ja saattamaan heidät uskonnon ymmärrykseen. Heidän joukossaan on uskovaisia ja heidän joukossaan on uskottomia ja vihamielisiä, juutalaisia, kristittyjä ja magialaisia; he ovat al-Jannin jälkeläisiä. (Tafsir al-Qummi, osa 2, s. 299)
Imaami (AS) sanoi: Kun joukko jinnejä tuli uskoon, Jumalan lähettiläs (SAWS) määräsi uskovaisten käskijän (AS) opettamaan heitä ja tekemään heille uskonnon ymmärrettäväksi. Osa jinneistä on uskovaisia ja osa uskottomia, ja jotkut ovat jopa Profeetan perhekunnan (AS) vihollisia. Toiset taas ovat kristittyjä, juutalaisia tai magialaisia.
Al-Hasan ibn al-Abbas al-Harishilta Abu Ja'farilta (AS): Uskovaisten käskijä (AS) sanoi Jumalan lähettilään (SAWS) kuoleman jälkeen moskeijassa ihmisten ollessa koolla, kovalla äänellä: ”Ne, jotka eivät usko ja estävät muita Jumalan tieltä – Hän tekee heidän tekonsa turhiksi” [Qur'an 47:1]. Ibn Abbas sanoi hänelle: Oi Abu l-Hasan, miksi sanoit sen, minkä sanoit? Hän sanoi: Luin erään kohdan Koraanista. Ibn Abbas sanoi: Sanoit sen kyllä jotakin tarkoittaen. Hän sanoi: Kyllä. Jumala sanoo kirjassaan: ”Mitä lähettiläs teille antaa, se ottakaa, ja mistä hän teitä kieltää, siitä pidättäytykää” [Qur'an 59:7]. Todistatko siis, että Jumalan lähettiläs (SAWS) asetti sen ja sen sijaisekseen? Hän sanoi: En kuullut Jumalan lähettilään (SAWS) tekevän testamenttia kenellekään muulle kuin sinulle. Hän sanoi: Miksi et sitten vannonut uskollisuutta minulle? Hän sanoi: Ihmiset kokoontuivat hänen taakseen, ja minä olin heidän joukossaan. Silloin uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Aivan niin kuin vasikan väki kokoontui vasikan ympärille. Juuri tässä teidät koeteltiin. (Tafsir al-Qummi, osa 2, s. 301)
Kertoja sanoo: Uskovaisten käskijä (AS) luki eräänä päivänä Profeetan (SAWS) poismenoa seuranneina päivinä Medinan moskeijassa niin kovalla äänellä, että kaikki kuulivat: ”Ne, jotka eivät usko ja estävät muita Jumalan tieltä – Hän tekee heidän tekonsa turhiksi.” Ibn Abbas sanoi: Oi Abu l-Hasan, mitä tarkoitat? Hän sanoi: Luin erään jakeen. Ibn Abbas sanoi: Ei toki – sinulla oli tarkoitus! Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Kyllä, minulla oli tarkoitus! Eikö Jumala ole sanonut: ”Mitä lähettiläs teille antaa, se ottakaa, ja mistä hän teitä kieltää, siitä pidättäytykää”? Olitko sinä todistamassa, että Profeetta asetti Abu Bakrin sijaisekseen? Ibn Abbas sanoi: En; Jumalan lähettilään (SAWS) testamentti oli, että sinä olisit hänen seuraajansa. Ali (AS) sanoi: Miksi sitten sinä itse vannoit uskollisuutta Abu Bakrille? Ibn Abbas sanoi: Ihmisten mielipide oli sellainen; minäkin olen yksi ihmisistä. En voi kulkea joukon mielipidettä vastaan. Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Ihmiset kokoontuivat erään asian taakse, ja sinä lähdit mukaan! Aivan kuin Israelin lasten vasikanpalvonnassa. Tästä juuri kumpuaa onnettomuus.
Al-Karkhilta Abu Abdallahilta (AS): Alia esti eräs jae Jumalan kirjasta: ”Jos he olisivat erottautuneet toisistaan, olisimme kurittaneet heidän joukossaan olevia uskottomia tuskallisella kurituksella” [Qur'an 48:25]. Sillä Jumalalla oli uskovaisia talletuksia uskottomien ja ulkokultaisten miesten kupeissa, eikä Ali (AS) ollut sellainen, että olisi surmannut isät ennen kuin talletukset tulevat esiin. Ja kun ne tulivat esiin, hän sai voiton niistä, joista sai, ja surmasi heidät. Samoin meidän Ahl al-Baytin Qa'imimme ei koskaan tule esiin, ennen kuin Jumalan talletukset tulevat esiin; ja kun ne ovat tulleet, hän saa voiton niistä, joista saa, ja surmaa heidät. (Tafsir al-Qummi, osa 2, s. 316)
Kertoja sanoo: Imaami Sadiq (AS) sanoi: Alia (AS) esti jae ”Jos he olisivat erottautuneet toisistaan, olisimme kurittaneet heidän joukossaan olevia uskottomia tuskallisella kurituksella” kiirehtimästä vastustajiensa surmaamista. Niin – noiden uskottomien ja ulkokultaisten sukupolvessa oli uskovaisia talletuksia, joiden oli määrä syntyä maailmaan; ja yhä edelleen heidän on määrä syntyä, eikä meidän Qa'imimme nouse esiin ennen kuin niin tapahtuu.
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Oi ihmiset, jokainen kohtaa paetessaan juuri sen, mitä pakenee. Määräaika on se, jota kohti sielua ajetaan, ja sitä pakeneminen on juuri sen kohtaamista. (Tafsir al-Qummi, osa 2, s. 366)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Oi ihmiset, mitä tahansa kukin pakeneekin, hän kohtaa sen kerran. Aika ajaa ihmistä juuri sitä kohti, mitä hän pakenee, ja pakeneminen itse saa aikaan kohtaamisen.
Ali (AS) vei heidät muuta tietä kuin sitä, jota nuo kaksi olivat kulkeneet, ja he ymmärsivät, että hän saisi voiton joukosta. Niinpä Amr ibn al-As sanoi eräälle: Ali on nuori poika, joka ei tunne tietä, ja tämä on petojen tie, jolla ei ole turvaa villieläimiltä. Niin he menivät hänen luokseen ja sanoivat: Oi Abu l-Hasan, tämä tie, jonka olet valinnut, on petojen tie – kääntyisitkö takaisin valtatielle? Uskovaisten käskijä (AS) sanoi heille: Pysykää ratsuissanne ja pidättäytykää siitä, mikä ei teille kuulu; kuulkaa ja totelkaa, sillä minä tiedän parhaiten, mitä teen. Niin he vaikenivat. (Tafsir al-Qummi, osa 2, s. 439)
Dhat al-Salasilin sotaretkellä Ali (AS) johti sotajoukon vihollista kohti syrjäteitä pitkin. Amr ibn al-As, joka oli aiemmin ollut joukon päällikkö ja jonka Jumalan lähettiläs (SAWS) oli erottanut tehtävästään, ymmärsi, että tällä kertaa islamin sotajoukko voittaisi. Siksi hän alkoi levittää huhua, että tuo tie on täynnä hyeenoja ja leijonia, jotta muslimit kapinoisivat Alia (AS) vastaan. Hän itse tuli erään toisen kanssa Alin (AS) luo ja sanoi: Oi Abu l-Hasan, tämä tie on vaarallinen. Ali (AS) sanoi heille: Kulkekaa tietänne älkääkä puuttuko siihen, mikä ei teille kuulu. Olkaa kuuliaisia ja totelkaa käskyä. Minä tiedän, mitä teen. Niin he vaikenivat.
Selitys: Kahdeksantena hijra-vuonna, Khaybarin sotaretken jälkeen ja ennen Mekan valtausta, eräs vanha mies tuli Medinaan Profeetan luo ja sanoi: Minulla on sinulle neuvo! Profeetta (SAWS) sanoi: Esitä neuvosi. Vanhus sanoi: Suuri joukko Banu Sulaymin, Amilan ja Qudaan heimoista on liittoutunut ja leiriytynyt Raml-laaksoon Medinasta Syyriaan johtavan tien varrelle. He ottavat vangiksi jokaisen, joka kulkee sitä kohti, ja suunnittelevat parhaillaan yllätyshyökkäystä Medinan ympäristöön. Profeetta (SAWS) käski muslimien kokoontua moskeijaan ja tahtoi, että muodostettaisiin sotajoukko lähtemään sinne. Suuri joukko ilmoittautui vapaaehtoiseksi; Profeetta (SAWS) heitti heidän kesken arpaa ja valitsi noin kolmesataa miestä ja asetti heidän johtajakseen erään seuralaisistaan – joissakin kertomuksissa sanotaan Abu Bakrin, toisissa Amr ibn al-Asin. Sotajoukko lähti kohti Raml-laaksoa, ja kun se kohtasi vihollisen, se vetäytyi kärsittyään tappioita ja lähetti Medinaan sanansaattajan viestin kanssa, että vihollisia oli enemmän kuin oli luultu. Profeetta (SAWS) lähetti heidän avukseen kaksisataa miestä lisää Abu Ubayda al-Jarrahin johdolla. Kun apujoukko saapui, Amr ibn al-Asin ja Abu Ubaydan välille syntyi kiista siitä, kumpi johtaa rukousta ja komentaa sotajoukkoa. Amr ibn al-As sanoi: Sinä olet apujoukko ja minun komennossani. Abu Ubayda sanoi: Sinä et ole saanut mitään aikaan, ja siksi Jumalan lähettiläs asetti minut päälliköksi. Tämän kiistan keskellä sotatoimet jäivät sikseen. Kun tieto saavutti Profeetan, hän käski koko sotajoukon palata. Kun joukko saapui Medinaan, Profeetta (SAWS) järjesti sen uudelleen ja asetti tällä kertaa Alin (AS) päälliköksi. Vastoin odotuksia Ali (AS) johdatti joukon Irakin tietä pitkin ja kulki useita päiviä syrjäteitä, kunnes hän taistelupäivän aamunkoitteessa asettui vihollisen selustaan. Vihollinen, joka ei odottanut kohtaavansa muslimeja takaapäin ja Medinan vastakkaisesta suunnasta, ei ollut asettanut sille suunnalle vartiomiehiäkään, ja koska he luulivat muslimien luopuneen sodasta, he olivat menettäneet valmiutensa ja lepäsivät. Tässä tilanteessa imaami (AS) käski sotilaiden hyökätä vihollisen kimppuun aamunkoiton pimeydessä ja yllättäen. Lyhyessä ajassa rosvojoukko hajotettiin, suuri osa heistä otettiin vangiksi, pantiin kahleisiin (silsila) ja saatettiin matkaan kohti Medinaa.