Sulaym ibn Qays al-Hilalilta Ali ibn Abi Talibilta (AS): Ihmiset ovat kuninkaiden ja tämän maailman puolella, paitsi se, jonka Jumala varjelee. (al-Mustarshid, osa 1, s. 231)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Ihmiset seuraavat aina hallitsijoita ja tavoittelevat tätä maailmaa – paitsi se, jonka Jumala on varjellut.
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi Hasanille, kun Ibn Muljam oli iskenyt häntä: Jumalan kautta, minä olen päässyt voitolle, eikä isäsi näe tämän päivän jälkeen mitään pahaa. (al-Mustarshid, osa 1, s. 367)
Kun Ibn Muljam oli halkaissut uskovaisten käskijän (AS) pään, tämä sanoi pojalleen Hasanille (AS): Poikani, isäsi pääsi vihdoin lepoon!
Kun al-Ash'ath ibn Qays kysyi häneltä sanoen: Oi uskovaisten käskijä, kuulin sinun sanovan: Minua on aina sorrettu! Mikä siis esti sinua vaatimasta oikeuttasi ja lyömästä sen puolesta miekallasi? Hän sanoi: Oi Ash'ath, minua esti siitä sama, mikä esti Aaronia (AS), kun hän sanoi veljelleen Moosekselle (AS): ”Pelkäsin sinun sanovan: Sinä hajotit Israelin lapset etkä pitänyt sanaani” [Qur'an 20:94]. Ja tämän merkitys oli se, että Mooses oli sanonut hänelle lähtiessään Herransa määräämään kohtaamiseen: Jos näet kansani eksyvän ja seuraavan jotakuta muuta kuin minua, niin nouse heitä vastaan ja käy heitä vastaan taisteluun; mutta jos et löydä auttajia, niin säästä vertasi ja pidätä kätesi! (al-Mustarshid, osa 1, s. 370)
Ash'ath ibn Qays kysyi uskovaisten käskijältä (AS): Mitä tarkoitat sillä, että sanot jatkuvasti sinua kohtaan tehdyn vääryyttä? Miksi et noussut ottamaan oikeuttasi miekalla?
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Sama, mikä esti Aaronia paljastamasta miekkaansa silloin, kun Israelin lapsista tuli vasikanpalvojia, esti minuakin nostattamasta sellaista levottomuutta. Koraani kertoo Aaronin sanoneen: Pelkäsin aiheuttavani hajaannuksen kansan keskuudessa. Mooses (AS) oli sanonut hänelle: Jos sinulla ei ole auttajia etkä kykene puolustamaan oikeutta, varjele omaa henkeäsi.
Al-Sunabihilta Alilta (AS): Jos ihmiset hylkäisivät pyhiinvaelluksen, Huone ei siitä joutuisi kieltämyksen tilaan sen tähden, että he sen hylkäävät; heistä itsestään tulisi uskottomia sen hylkäämisen tähden, sillä Jumala, Siunattu ja Korkea, on asettanut sen heille merkkiviitaksi. Samoin Hän on asettanut minut merkkiviitaksi, kuten Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Oi Ali, sinä olet Kaaban asemassa – sen luo tullaan, mutta se ei tule kenenkään luo. (al-Mustarshid, osa 1, s. 387)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Jos ihmiset hylkäävät Kaaban, Kaaba ei siitä kärsi; he itse kärsivät ja heistä tulee uskottomia. Niin, Jumala on pystyttänyt Kaaban ihmisiä varten, mutta he ovat kiittämättömiä. Minunkin vertaukseni on Kaaban vertaus: Jumala on asettanut minut merkkiviitaksi ihmisten johdatukseksi, mutta he ovat kiittämättömiä. Tämä on sen salaisuus, että Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi minulle: Oi Ali, sinä olet kuin Kaaba – heidän tulee janota sinua ja tulla sinun luoksesi, eikä sinun tule mennä kenenkään luo.
Tuotiin nainen, joka oli raskaana muusta kuin aviomiehestään, ja hän määräsi tämän kivitettäväksi ja hänen kohdussaan olevan kivitettäväksi! Silloin uskovaisten käskijä (AS) sanoi hänelle: Tämän naisen rikos on tullut ilmi, mutta mikä on hänen kohdussaan olevan rikos? Hän sanoi: Ellei Alia olisi, Umar olisi tuhoutunut. (al-Mustarshid, osa 1, s. 583)
Tuotiin raskaana oleva nainen, joka oli tullut raskaaksi haureudesta, ja Umar määräsi hänet kivitettäväksi. Ali (AS) sanoi: Naisen rikos on ilmeinen, mutta mikä on sen lapsen rikos, joka on hänen kohdussaan? Niin Umar kumosi tuomionsa ja sanoi: Ellei Alia olisi, Umar olisi tuhoutunut!
Abdallah ibn Abbas sanoi: Menimme uskovaisten käskijän luo ja sanoimme: Oi Abu l-Hasan, kerro meille, mitä Jumalan lähettiläs sinulle testamenttasi. Hän sanoi: Hän (SAWS) sanoi: Ole kärsivällinen, oi Ali, Jumalan säädöksen edessä, olkoon se makea tai karvas. Oi Ali, se, jolle asia on siirtyvä, on kuoleva ja jättävä maailman; hän ei jää siihen ikuisesti. Älä siis kilpaile ihmisten kanssa heidän tämänpuoleisestaan äläkä myy pysyvää katoavasta. Ja tule luokseni sorrettuna, älä sortajana. Ja tiedä, että se, mitä kohti olet menossa, on parempaa kuin se, missä nyt olet. (al-Mustarshid, osa 1, s. 608)
Kertoja sanoo: Menimme uskovaisten käskijän (AS) luo ja sanoimme: Jos Jumalan lähettiläs (SAWS) antoi sinulle jonkin neuvon, kerro se meille, jotta mekin oppisimme. Hän sanoi: Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi minulle: Oi Ali, ole kärsivällinen Jumalan säädöksen edessä, olipa se karvas tai makea. Ja hän sanoi: Jokainen, jonka käsissä maailma tänään on, kuolee pian ja jättää maailman jälkeensä; älä siis tavoittele ihmisten tämänpuoleista äläkä koskaan aseta katoavaa pysyvän edelle. Ja hän sanoi: Tule luokseni sorrettuna, älä sortajana. Ja hän sanoi: Tiedä, että se tuonpuoleinen, jota kohti olet matkalla, on kaikin tavoin parempi kuin tämä maailma, jossa nyt olet.
Abdallah ibn al-Abbas sanoi: Kun hän (AS) leiriytyi Dhu Qariin, hän lähetti minut poikansa Hasanin ja Ammarin kanssa Kuufan väen luo. Lähdimme ja saavuimme sinne, kutsuimme ihmisiä ja he vastasivat kutsuumme. Kiiruhdimme takaisin Alin (AS) luo ennen kuin ihmiset ehtivät kokoontua, joukkoontua ja lähteä liikkeelle. Kun sitten koitti erään päivän aamu, hän sanoi meille: Tänään teidän luoksenne saapuu Kuufasta kahdeksantuhatta ja kolmattakymmentä ja muutama mies. Niin minä asetuin Dhu Qarin laaksoon laskemaan heidän rivejään ja heidän päittensä lukumäärää, eikä yhtään ratsumiestä ollut enempää eikä vähempää kuin hän oli sanonut. (al-Mustarshid, osa 1, s. 669)
Kertoja sanoo: Kun uskovaisten käskijä (AS) leiriytyi Dhu Qariin (Etelä-Irakissa), hän lähetti minut Hasanin (AS) ja Ammarin kanssa Kuufaan kutsumaan ihmisiä. Teimme niin ja palasimme takaisin ennen niitä ihmisiä, jotka Kuufasta vastasivat kutsuun, ja saavuimme Alin (AS) leiriin. Seuraavana aamuna uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Tänään saapuu Kuufasta kahdeksantuhatta yhdeksänsataa kolmekymmentä miestä. Minä nousin ja laskin saapuneet rivit ja kunkin rivin kypärät; ei ollut yhtään soturia enempää eikä vähempää!
Hudhayfa ibn al-Yaman sanoi hänelle (AS), kun hän oli irtaantunut Uthmanista: Jumalan kautta, en ymmärtänyt sanaasi enkä tuntenut sen tulkintaa ennen kuin tänä yönäni, jolloin muistelin, mitä sanoit minulle al-Harrassa tullessasi vastaani: Kuinka on laitasi, oi Hudhayfa, kun silmät (ayn-kirjaimet) tekevät vääryyttä silmälle? Ja Profeetta (SAWS) oli sinä päivänä keskuudessamme. En ymmärtänyt sanojesi tulkintaa, ja unohdin mainita siitä Profeetalle (SAWS) sinä päivänä. Ja kun minulle sitten tapahtui se, minkä Jumala oli minulle tahtonut, Jumala palautti sanasi mieleeni tänä yönä: näin, että Ibn Abi Quhafa oli asettunut Jumalan lähettilään paikalle, ja hänen nimensä on Abdallah, jonka ensimmäinen kirjain on ayn; sitten se, joka tuli hänen jälkeensä, oli Umar, jonka nimen ensimmäinen kirjain on ayn; sitten se, joka tuli hänen jälkeensä, oli Uthman, jonka nimen ensimmäinen kirjain on ayn; ja sinä olet sorrettu Ali, ja sinun nimesi ensimmäinen kirjain on ayn. Niin tiesin, että tämä on sanasi tulkinta. Hän sanoi hänelle: Oi Hudhayfa, missä olet Abd al-Rahman ibn Awfin suhteen, kun hän käänsi asian kohti... (al-Mustarshid, osa 1, s. 671)
Kun Hudhayfa al-Yamani menetti toivonsa Uthmanista ja tämän hallintotavasta, hän sanoi uskovaisten käskijälle (AS): Nyt vasta ymmärsin sanasi merkityksen, sen jonka sanoit minulle Jumalan lähettilään (SAWS) aikana eräänä yönä erämaassa. Sanoit: Hudhayfa, mitä teet sinä päivänä, jona ayn-kirjaimet tekevät vääryyttä ayn-kirjaimelle? Sinä yönä en ymmärtänyt, ja aioin kysyä Jumalan lähettiläältä (SAWS), joka oli aivan lähellämme, mutta unohdin. Vuodet kuluivat, ja viime yönä muistin nuo sanat ja huomasin, että Abu Bakrin nimi oli Abdallah; myös Umarin nimi alkaa kirjaimella ayn. Uthmanin nimi alkaa niin ikään ayn-kirjaimella, ja nämä kolme ayn-kirjainta tekivät vääryyttä Alille, joka on neljäs ayn!
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Unohdit Abd al-Rahman ibn Awfin!
Murji'a ja nasibit kertovat Sakhr ibn Abi l-Jahm al-Adawilta, joka oli Uthmanin kannattaja ja Alin (AS) vihollinen. Hän sanoi: Lähdin Uthmanin kirjeen kanssa Muawiyan luo, kun muslimit olivat leiriytyneet Dhu Khushubiin. Olin käärinyt kirjeen huolellisesti pieneksi käärööksi miekkani tuppeen, poikennut valtatieltä ja suunnannut matkani yön pimeydessä. Kun olin al-Jurufin laidalla, näin edessäni miehen muulin selässä ja hänen mukanaan kaksi miestä, jotka kulkivat jalan hänen edellään. Hän oli Ali ibn Abi Talib, joka oli tulossa Badrin suunnalta. Hän tunnisti minut, mutta minä en tunnistanut häntä ennen kuin kuulin hänen puheensa. Hän sanoi minulle: Minne olet menossa, Sakhr? Sanoin: Irakiin, ja etsin itselleni matkakumppania. Hän sanoi minulle: Mitä tuo on, mikä sinulla on miekkasi tupessa? Sanoin hänelle: Sinä et koskaan jätä leikinlaskuasi! Sitten kuljin hänen ohitseen ja hän antoi minun mennä. (al-Mustarshid, osa 1, s. 672)
Vastustajat ovat kertoneet Sakhr al-Adawilta, joka kuului Uthmanin ystäviin ja Alin (AS) vihollisiin: Vein Uthmanin kirjettä salaa ulos Medinasta; olin käärinyt sen huolellisesti rullalle ja kätkenyt miekkani tuppeen ja kuljin yöllä syrjäteitä pitkin ollakseni turvassa Uthmanin vastustajilta. Kuivassa uomassa näin yhtäkkiä jonkun tulevan vastaan muulin selässä. Hänen mukanaan oli kaksi miestä jalan. Näin, että hän oli Ali ibn Abi Talib, joka tuli Badrin suunnalta kohti Medinaa. Pelästyin, mutta huomasin, ettei hän pelännyt. Hän tuli kohdalleni ja sanoi: Oi Sakhr, minne olet menossa? Sanoin: Irakiin, ja etsin itselleni matkakumppania! Hän sanoi: Mitä olet kätkenyt miekkasi tuppeen? Sanoin: Oi Ali, etkö sinä koskaan luovu leikinlaskusta? Sitten kuljin hänen ohitseen ja hän jätti minut rauhaan.