Ali ibn Faddal isältään, tämä Abu al-Hasanilta (AS): Kysyin häneltä, miksi uskovaisten johtaja ei ottanut Fadakia takaisin, kun hän tuli ihmisten hallitsijaksi. Hän vastasi: Koska me olemme perhekunta, joka ei itse ota oikeuksiaan siltä, joka on tehnyt meille vääryyttä — sen tekee yksin Jumala. Me olemme uskovaisten suojelijoita: heidän puolestaan me tuomitsemme ja otamme heidän oikeutensa takaisin siltä, joka on tehnyt heille vääryyttä, mutta itsellemme emme ota. (Fadail Ibn Uqda, osa 1, s. 41)
Kertoja sanoo: Kysyin imaami Kazimilta (AS): Miksi uskovaisten johtaja (AS) ei palauttanut Fadakia, kun hänestä tuli kalifi? Hän vastasi: Me olemme perhekunta, jonka oikeudet vääryydentekijältä ottaa takaisin yksin Jumala. Me olemme uskovaisten omaisia ja otamme heidän oikeutensa takaisin vääryydentekijältä, mutta itsemme puolesta emme tee niin.
Zayd ibn Ali isältään, tämä isoisältään Husayn ibn Alilta, tämä uskovaisten johtajalta Alilta (AS), joka sanoi: Menin Profeetan (SAWS) luo, kun hän oli yhdessä huoneistaan. Pyysin häneltä lupaa astua sisään, ja hän antoi minulle luvan. Kun astuin sisään, hän sanoi minulle: Oi Ali, se, joka pysyy lujana sinun suhteesi, on kuin se, joka asuu minun seurassani. (Fadail Ibn Uqda, osa 1, s. 51)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi minulle: Oi Ali, ne, jotka pysyvät lujina sinun valtuutesi suhteen, ovat kuin ne, jotka ovat pitkään olleet minun todellisia seuralaisiani.
Muhammad ibn Fudayl ibn Ghazwan al-Dabbi kertoi: Meille kertoi Ghalib al-Juhani Abu Jafar Muhammad ibn Ali ibn al-Husaynilta, tämä isältään, tämä isoisältään, tämä Ali ibn Abi Talibilta (AS), joka sanoi: Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Kun minut vietiin yöllä taivaaseen ja sitten taivaasta taivaaseen ja edelleen Sidrat al-Muntahaan asti, minut asetettiin Herrani (ylistetty ja korotettu) eteen, ja hän sanoi minulle: ... Minä olen valinnut sinulle Alin; ota hänet itsellesi sijaiseksi ja testamentin haltijaksi, sillä minä olen lahjoittanut hänelle tietoni ja lempeyteni. Hän on totisesti uskovaisten johtaja: tuota nimeä ei ole lausunut itsestään kukaan ennen häntä eikä kukaan hänen jälkeensä. Oi Muhammad, Ali on opastuksen lippu ja niiden imaami, jotka tottelevat minua, ja hän on ystävieni valo. Hän on se sana, jonka olen tehnyt jumalaapelkääville velvoittavaksi. Joka rakastaa häntä, on rakastanut minua, ja joka vihaa häntä, on vihannut minua. Tiedossani on jo edeltä käynyt, että hän joutuu koetukselle ja että hänen kauttaan koetellaan muita. Ilman Alia ei tunnettaisi minun joukkoani, ei minun ystäviäni eikä lähettiläideni ystäviä. (Fadail Ibn Uqda, osa 1, s. 60)
Uskovaisten johtaja (AS) kertoi: Jumalan lähettiläs (SAWS) kertoi minulle taivaaseennousun yöstä ja sanoi näin: Jumala sanoi minulle: Minä olen valinnut Alin sinua varten; aseta hänet sijaiseksesi ja testamenttisi haltijaksi. Minä annoin Alille tietoni ja lempeyteni ja nimitin hänet uskovaisten johtajaksi. Se on arvonimi, joka kuuluu yksin hänelle: kukaan ei ole sitä ennen häntä kantanut eikä kukaan tule sitä kantamaan. Oi Muhammad, Ali on opastuksen lippu ja niiden imaami, jotka ovat minun todellisia palvelijoitani. Ali on ystävieni valo. Hän on se, jonka valtuudelle kaikkien jumalaapelkäävien tulee taipua. Joka rakastaa Alia, on rakastanut minua, ja joka on Alin vihollinen, on minun viholliseni. Näin on säädetty: Ali joutuu koetukselle, ja luodut koetellaan hänen kauttaan. Ali on sitä varten, että minun joukkoni, minun ystäväni ja profeettojeni testamentinhaltijat tulisivat tunnetuiksi.
Musa al-Tai isältään, tämä Ibn Masudilta, joka kertoi: Kufan moskeijassa väiteltiin ja kysyttiin: Miksi uskovaisten johtaja (AS) ei noussut kolmea vastaan niin kuin hän nousi Talhaa, Zubayria, Aishaa ja Muawiyaa vastaan? Tämä kantautui Alin (AS) korviin, ja hän käski kuuluttaa väen kokoontumaan yhteiseen rukoukseen. Kun kaikki olivat koolla, hän nousi saarnastuoliin, ylisti Jumalaa ja kiitti häntä ja sanoi sitten: Hyvät ihmiset, minulle on kerrottu teidän puhuneen sitä ja tätä. He sanoivat: Uskovaisten johtaja puhuu totta; niin me olemme sanoneet. Hän sanoi: Siinä, mitä tein, minulla on esikuvana profeettojen tapa. Jumala (ylistetty ja korotettu) sanoo kirjassaan: «Teillä on Jumalan lähettiläässä kaunis esikuva» [Qur'an 33:21]. He kysyivät: Ketkä he ovat, oi uskovaisten johtaja? Hän vastasi: Ensimmäinen heistä on Ibrahim (AS), joka sanoi kansalleen: «Minä vetäydyn erilleni teistä ja siitä, mitä te Jumalan sijasta rukoilette» [Qur'an 19:48]. Ja minulla on esikuvana hänen tätinsä poika Lut (AS), joka sanoi kansalleen: «Kunpa minulla olisi voimaa teitä vastaan tai vahva tuki, johon turvautua» [Qur'an 11:80]. Ja minulla on esikuvana Yusuf (AS), joka sanoi: «Herrani, vankila on minulle rakkaampi kuin se, mihin he minua kutsuvat» [Qur'an 12:33]. Ja minulla on esikuvana Musa (AS), joka sanoi: «Minä pakenin teitä, koska pelkäsin teitä» [Qur'an 26:21]. Ja minulla on esikuvana veljeni Harun (AS), joka sanoi veljelleen: «Äitini poika, tämä kansa piti minua heikkona ja oli vähällä tappaa minut» [Qur'an 7:150]. (Fadail Ibn Uqda, osa 1, s. 65)
Kertoja sanoo: Ihmiset kiistelivät Kufan moskeijassa keskenään siitä, miksi uskovaisten johtaja (AS) ei noussut kolmea ensimmäistä kalifia vastaan, vaikka hän soti Aishaa, Talhaa, Zubayria ja Muawiyaa vastaan. Kun tämä puhe kantautui uskovaisten johtajan (AS) korviin, hän käski koota väen moskeijaan. Sitten hän nousi saarnastuoliin ja sanoi: Hyvät ihmiset, minulle on kerrottu, että te puhutte sitä ja tätä! He sanoivat: Kyllä. Hän sanoi: Kuulkaa siis. Jumala on Koraanissa vaatinut meitä toimimaan profeettojen tavan mukaan, kun hän sanoo: «Teillä on Jumalan lähettiläässä kaunis esikuva» [Qur'an 33:21]. He kysyivät: Miten sinä sitten toimit heidän tapansa mukaan? Hän vastasi: Toimin Ibrahimin tavan mukaan, kun hän sanoi: «Minä vetäydyn erilleni teistä ja siitä, mitä te Jumalan sijasta rukoilette» [Qur'an 19:48]. Toimin Lutin tavan mukaan, kun hän sanoi: «Kunpa minulla olisi voimaa teitä vastaan tai vahva tuki, johon turvautua» [Qur'an 11:80]. Toimin Yusufin tavan mukaan, kun hän sanoi: «Herrani, vankila on minulle rakkaampi kuin se, mihin he minua kutsuvat» [Qur'an 12:33]. Toimin Musan tavan mukaan, kun hän sanoi: «Minä pakenin teitä, koska pelkäsin teitä» [Qur'an 26:21]. Ja toimin Harunin tavan mukaan, kun hän sanoi: «Äitini poika, tämä kansa piti minua heikkona ja oli vähällä tappaa minut» [Qur'an 7:150].
al-Husayn ibn Abd al-Rahman isältään, tämä isoisältään Amr ibn Sadilta, tämä uskovaisten johtajalta Ali ibn Abi Talibilta (AS): Hän sanoi eräänä päivänä Hudhayfa ibn al-Yamanille: Oi Hudhayfa, älä kerro ihmisille sellaista, mitä he eivät tunne, jottei heitä valtaisi kapinamieli ja he tulisi kieltäneeksi uskon. Tiedosta on osa niin vaikeaa ja raskasta kantaa, että jos vuoret kantaisivat sitä, ne eivät jaksaisi. Totisesti meidän, Profeetan perhekunnan, tieto tullaan kiistämään ja julistamaan vääräksi, sen välittäjät surmataan, ja jokaista, joka sitä lausuu edelleen, kohdellaan pahoin kiukusta ja kateudesta. (Fadail Ibn Uqda, osa 1, s. 67)
Kertoja sanoo: Uskovaisten johtaja (AS) sanoi eräänä päivänä Hudhayfa al-Yamanille: Oi Hudhayfa, älä kerro ihmisille sellaista, mikä on heille liian raskasta, sillä he kapinoivat ja päätyvät kieltämään uskon. Osa tiedosta on niin painavaa ja raskasta, etteivät vuoretkaan jaksaisi sitä kantaa. Meidän tietomme kielletään ja julistetaan vääräksi, sen välittäjät surmataan, ja jokaista, joka sitä tavoittelee, kohdellaan vääryydellä ja kateudella.
Isa ibn Abdullah al-Muhammadi, Ali ibn Muhammad ibn Umar ibn Alin jälkeläisiä, kertoi: Minulle kertoi isäni isältään, tämä isoisältään Alilta (AS), joka sanoi: Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Alin oikeus muslimeja kohtaan on kuin isän oikeus lastaan kohtaan. (Fadail Ibn Uqda, osa 1, s. 67)
Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Alin (AS) oikeus muslimeja kohtaan on kuin isän oikeus lastaan kohtaan.
Muhammad ibn al-Fudayl ibn Ata, Muzaynan vapautettu palvelija, kertoi: Minulle kertoi Jafar ibn Muhammad isältään (AS), tämä Muhammad ibn Ali ibn al-Hanafiyyalta (Jumala olkoon häneen tyytyväinen), joka sanoi: Lippu oli minun hallussani Kamelin taistelun päivänä, ja kaatuneista suurin osa oli Banu Dabban heimosta. Kun väki oli lyöty pakosalle, uskovaisten johtaja (AS) saapui paikalle mukanaan Ammar ibn Yasir ja Muhammad ibn Abi Bakr (Jumala olkoon heihin tyytyväinen). Hän tuli kamelinkantotuolin luo, joka oli siihen osuneiden nuolten paljoudesta kuin siilin piikikäs selkä. Hän löi sitä sauvalla ja sanoi: Kas niin, oi Humayra! Aioitko tappaa minut niin kuin tapatit Ibn Affanin? Tähänkö Jumala sinua käski, vai tämänkö Jumalan lähettiläs (SAWS) sinulle uskoi? Aisha vastasi: Sinä olet voittanut; ole nyt lempeä. Silloin hän (AS) sanoi Muhammad ibn Abi Bakrille: Katso, onko häneen osunut mitään aseesta. Muhammad havaitsi hänen säilyneen vahingoittumattomana; häneen ei ollut osunut muuta kuin yksi nuoli, joka oli lävistänyt hänen vaatteensa ja raapaissut häntä aivan vähäisesti. Ibn Abi Bakr sanoi: Oi uskovaisten johtaja, hän on säästynyt aseilta yhtä nuolta lukuun ottamatta, joka ylsi hänen vaatteeseensa ja raapaisi häntä hieman. Ali (AS) sanoi: Ota hänet mukaasi ja majoita hänet Khalaf al-Khuzain poikien taloon. Sitten hän käski kuuluttajaansa julistamaan: Haavoittunutta älköön surmattako, pakenevaa älköön ajettako takaa, ja joka sulkee ovensa, on turvassa. (Fadail Ibn Uqda, osa 1, s. 87)
Muhammad ibn al-Hanafiyya kertoo: Kamelin taistelun päivänä uskovaisten johtajan (AS) joukkojen lippu oli minun kädessäni. Suurin osa kaatuneista oli Banu Dabban heimosta. Kun vihollisen armeija oli murtunut ja Talha ja Zubayr olivat saaneet surmansa, isäni Ali (AS) meni Ammar Yasirin ja Aishan veljen Muhammad ibn Abi Bakrin kanssa Aishan kamelinkantotuolin luo. Kantotuoli oli pudonnut maahan, ja siihen oli osunut niin paljon nuolia, että se muistutti kaukaa jättiläismäistä siiliä. Uskovaisten johtaja (AS) löi sauvallaan kantotuolin kylkeen ja sanoi: Kas niin, Humayra! Uthmanin sinä tapatit — halusitko tappaa minutkin niin kuin hänet? Käskikö Jumala sinun tehdä näin, vai Jumalan lähettiläs? Aisha kohotti kantotuolin sisältä vapisevan äänensä ja sanoi: Nyt kun olet voittanut, ole lempeä! Uskovaisten johtaja (AS) sanoi Muhammad ibn Abi Bakrille: Katso, ettei häneen ole osunut nuolta. Muhammad katsoi kantotuolin sisään ja sanoi: Häneen ei ole osunut yhtään nuolta paitsi yksi, joka on halkaissut hänen vaatteensa ja raapaissut hieman hänen ihoaan. Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Majoittakaa Aisha Khuzain jälkeläisten taloihin. Ja hän käski kuuluttajan julistaa: Kenelläkään ei ole oikeutta surmata haavoittunutta eikä ajaa takaa pakenevaa, ja Basrassa jokainen, joka sulkee talonsa oven, on turvassa.
Abu Suhayl ibn Malik kertoi Malik ibn Aws ibn al-Hadathanilta, joka sanoi: Kun Ali (AS) tuli vallanpitäjäksi, ihmiset kiiruhtivat vannomaan hänelle uskollisuudenvalan. Ensimmäisinä nousivat ja vannoivat Talha ja Zubayr, sitten nousivat siirtolaiset ja auttajat ja koko muu väki, kunnes kaikki olivat vannoneet. Valan vastaanottajina olivat Ammar ibn Yasir ja Abu al-Haytham ibn al-Tayyihan, ja he sanoivat: Me otamme teiltä valan Jumalan tottelemiseen ja hänen lähettiläänsä tapaan sitoutumiseen; ja jos me emme täytä tätä teitä kohtaan, meitä ei tarvitse totella eikä valanne sido teitä, ja Koraani on meidän ja teidän imaamimme. Sitten Ali (AS) kääntyi saarnastuolissa oikealle ja vasemmalle ja sanoi: Kenellä teistä on ansioita ja edelläkävijyyttä, sen palkka on Jumalan huomassa. Mutta jokainen, joka on vastannut Jumalan ja hänen lähettiläänsä kutsuun, astunut meidän uskontoomme, kääntynyt meidän rukoussuuntaamme ja syönyt meidän teurastamaamme lihaa, on ansainnut islamin oikeudet ja säädökset. Te, hyvät ihmiset, olette Jumalan palvelijoita ja muslimeja, ja varallisuus on Jumalan varallisuutta, joka jaetaan teidän kesken tasan. Kenelläkään ei ole toiseen nähden etusijaa muutoin kuin jumalanpelossa, ja jumalaapelkääviä odottaa Jumalan luona paras palkka ja jaloin korvaus. Jumala ei ole tehnyt tästä maailmasta jumalaapelkääväisten palkkaa, ja se, mikä on Jumalan luona, on parempi hurskaille. Kun huomispäivä koittaa, tulkaa varhain, sillä meille on kertynyt varallisuutta. Älköön kukaan jääkö pois, sai hän ennen osuutta tai ei, kunhan on vapaa muslimi. Saapukaa paikalle, Jumala armahtakoon teitä. Sitten hän huudahti: Minä olen Abu al-Hasan al-qarm! Ja hän astui alas saarnastuolista ja istuutui moskeijan laitaan. Seuraavana päivänä he kokoontuivat, eikä kukaan jäänyt pois, ja hän jakoi heille kolme dinaaria kullekin, ylhäiselle ja alhaiselle, punaiselle ja mustalle, asettamatta ketään toisen edelle. Eikä kukaan jäänyt pois muut kuin tämä joukkio: Talha, Zubayr, Abdullah ibn Umar, Said ibn al-As, Marwan ibn al-Hakam ja muutamia muita heidän kanssaan. (Fadail Ibn Uqda, osa 1, s. 89)
Kertoja sanoo: Kun Alista (AS) tuli kalifi, ihmiset ryntäsivät vannomaan hänelle uskollisuutta. Ensimmäiset, jotka nousivat ja vannoivat valan, olivat Talha ja Zubayr; sitten tulivat siirtolaiset ja auttajat ja sen jälkeen muu kansa. Ammar Yasir ja Abu al-Haytham ibn al-Tayyihan ottivat valan vastaan ja sanoivat: Uskovaisten johtajan vala teidän kanssanne perustuu Jumalan kirjaan ja lähettilään tapaan. He sanoivat myös: Milloin tahansa Ali ei ole näille kahdelle uskollinen, älkää totelko häntä, eikä mikään vala sido teitä häneen. Ja he sanoivat: Olkoon tämä Koraani todistajana meidän ja teidän välillämme. Silloin uskovaisten johtaja (AS) nousi saarnastuoliin ja katsoi ensin tarkoin kokoontuneen joukon laitoja. Sitten hän sanoi: Ne, joilla on uskonnossa ansioita ja edelläkävijyyttä, saavat palkkansa Jumalan luona; mutta minulle kaikki, jotka ovat vastanneet Jumalan ja lähettilään kutsuun, astuneet uskontoon ja rukoilevat meidän rukoussuuntaamme, ovat islamin oikeuksissa — myös yhteisen varallisuuden jaossa — yhdenvertaisia. Hyvät ihmiset, te olette kaikki muslimeja ja Jumalan palvelijoita, ja siksi teillä on yhtäläinen osuus yhteisestä varallisuudesta. Kenelläkään ei ole toiseen nähden etusijaa muutoin kuin jumalanpelon perusteella, ja jumalaapelkäävien palkka ja arvo on suuri Jumalan luona, vaikkei heillä tässä maailmassa erityistä palkintoa olekaan. Sitten hän lausui: Ja se, mikä on Jumalan luona, on parempi hurskaille. Sitten hän sanoi: Jumala sulkekoon teidät kaikki armoonsa! Tulkaa huomenna kaikki paikalle, jotta voin jakaa yhteisen varallisuuden teidän kesken tasan. Sitten hän sanoi ärjyvällä äänellä: Minä olen Abu al-Hasan al-qarm! Ja hän astui alas saarnastuolista ja istuutui Profeetan moskeijan nurkkaukseen.
(Sanomme: qarm on nimitys urosleijonalle, joka hallitsee ja johtaa muita aavikon leijonia niin, että kaikki tottelevat sitä. Sanonta ana Abu al-Hasan al-qarm merkitsee siis: minä olen se Ali, jota tulee totella eikä joka tottelee ketään.)
Seuraavana päivänä kaikki kokoontuivat, ja jokainen sai osakseen kolme kolikkoa, niin ylhäinen kuin alhainen, niin valkoinen kuin musta. Mutta muutamat eivät saapuneet, muun muassa Talha, Zubayr, Abdullah ibn Umar, Said ibn al-As ja Marwan ibn al-Hakam!
Fudayl ibn Ghazwan al-Shabilta, tämä al-Harithilta, tämä Ali ibn Abi Talibilta (AS), joka sanoi: Joka rakastaa minua, näkee minut ylösnousemuksen päivänä sellaisena kuin toivoo; ja joka vihaa minua, näkee minut ylösnousemuksen päivänä sellaisena kuin ei toivoisi. (Fadail Ibn Uqda, osa 1, s. 100)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Jokainen, joka rakastaa minua, näkee minut ylösnousemuksen päivänä sellaisena kuin toivoo; ja jokainen, joka minua inhoaa, näkee minut ylösnousemuksen päivänä juuri sellaisena kuin hänestä on vastenmielistä.
al-Husayn ibn Mikhraq Jafar ibn Muhammadilta, tämä isältään: Alin (AS) luo saapui eräs arabien ylhäisistä miehistä. Ali (AS) sanoi hänelle: Onko sinun seudullasi väkeä, joka on tehnyt itsensä tunnetuksi hyvästä niin, ettei heitä tunneta muusta kuin siitä? Hän vastasi: On. Ali kysyi: Onko sinun seudullasi väkeä, joka on tehnyt itsensä tunnetuksi pahasta niin, ettei heitä tunneta muusta kuin siitä? Hän vastasi: On. Ali kysyi: Onko sinun seudullasi väkeä, joka tekee pahoja tekoja ja hankkii myös hyviä tekoja? Hän vastasi: On. Ali sanoi: Juuri he ovat Muhammadin (SAWS) yhteisön parhaita; he ovat se keskimmäinen tyyny, jonka luo liioittelija palaa ja jonka luo laiminlyöjä lopulta yltää. (Fadail Ibn Uqda, osa 1, s. 114)
Eräs arabien ylhäisistä saapui uskovaisten johtajan (AS) luo. Ali (AS) kysyi häneltä: Onko teidän seuduillanne ihmisiä, jotka ovat tehneet itsensä tunnetuiksi hyvyydestä niin, että heidät tunnetaan vain hyvyydestä? Hän vastasi: On. Ali kysyi: Onko sellaisia, jotka ovat tehneet itsensä tunnetuiksi pahuudesta niin, että heidät tunnetaan vain pahuudesta? Hän vastasi: On. Ali kysyi: Onko myös sellaisia, jotka joskus tekevät pahaa ja joskus hyvää? Hän vastasi: On. Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Juuri he ovat Muhammadin (SAWS) yhteisön parhaita! Juuri he ovat ne tasapainoiset (al-namruqa al-wusta). Liioittelijat palaavat lopulta heidän luokseen, ja ne, jotka ovat laiminlyöneet, liittyvät aikanaan heihin.
Thalaba ibn Maymun Abu Abdullahilta (AS), joka sanoi: Uskovaisten johtajalla (AS) oli tapana sanoa: Tämä maailma on katoavaisuutta ja vaivannäköä, muutosta ja opetusta. Sen katoavaisuutta on se, että aika on jännittänyt jousensa ja asettanut nuolensa jänteelle: se ampuu terveen sairaudella ja elävän kuolemalla. Sen vaivaa on se, että ihminen kokoaa sitä, mitä ei syö, ja rakentaa sitä, missä ei asu. Sen opetuksia on se, että näet kadehditun sääliteltävänä ja sääliteltävän kadehdittuna; siinä ei ole muuta kuin katoavaa nautintoa tai kohtaavaa kurjuutta. Ja sen muuttuvaisuutta on se, että ihminen on jo saavuttamaisillaan toiveensa, kun hänen määrähetkensä sieppaa sen häneltä pois. (Fadail Ibn Uqda, osa 1, s. 114)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Tämä maailma on katoavainen, rasittava, vaihteleva ja opettavainen. Sen katoavaisuutta on se, että aika jännittää jousensa ja asettaa nuolen jänteelle lyödäkseen tervettä sairaudella ja elävää kuolemalla. Sen rasittavuutta on se, että ihminen kokoaa sitä, mitä ei itse syö, ja rakentaa sitä, missä ei asu. Sen vaihtelevuutta ja muuttuvaisuutta on se, että näet kadehdittavan yhtäkkiä avuttomana ja avuttoman yhtäkkiä kadehdittavana, eikä kumpikaan ole muuta kuin ohikiitävää onnea tai kohdalle osunutta ahdinkoa. Sen opetuksia on se, että ihminen lähestyy toivettaan ja silloin hänen määrähetkensä riistää sen häneltä.
Sad ibn Tarif al-Asbagh ibn Nubatalta, joka kertoi: Olin rukoilemassa uskovaisten johtajan (AS) oven edessä ja rukoilin Jumalaa, kun uskovaisten johtaja (AS) tuli ulos ja sanoi: Oi Asbagh! Sanoin: Palveluksessasi. Hän kysyi: Mitä sinä teit? Sanoin: Olin kumarruksessa ja rukoilin. Hän sanoi: Enkö opettaisi sinulle rukousta, jonka olen kuullut Jumalan lähettiläältä (SAWS)? Sanoin: Kyllä toki. Hän sanoi: Sano: Ylistys Jumalalle siitä, mikä on ollut, ja ylistys Jumalalle kaikissa tiloissa. Sitten hän löi oikean kätensä vasemmalle olkapäälleni ja sanoi: Oi Asbagh, jos sinun jalkasi pysyy lujana, valtuutesi tulee täydelliseksi ja kätesi avautuu antamaan, niin Jumala on sinulle armollisempi kuin sinä itse. (Fadail Ibn Uqda, osa 1, s. 116)
Asbagh ibn Nubata kertoo: Olin uskovaisten johtajan (AS) talon oven ulkopuolella rukoilemassa ja huusin avukseni Jumalaa, kun Ali (AS) tuli ulos ja sanoi hämmästyneenä: Asbagh, mitä sinä teet? Sanoin: Rukoilen erästä tarvettani varten. Hän sanoi: Opetanko sinulle rukouksen, jonka olen kuullut Jumalan lähettiläältä (SAWS)? Sanoin: Kyllä, oi uskovaisten johtaja! Hän sanoi: Toista lakkaamatta: Kiitos Jumalalle siitä, mikä on ollut, ja kiitos Jumalalle aina! (al-hamdu lillahi ala ma kana wa al-hamdu lillahi ala kulli hal). Sitten hän laski oikean kätensä olkapäälleni ja sanoi: Asbagh, jos pysyt lujana uskossa, tulet täydelliseksi valtuuden tunnustamisessa ja avaat kätesi auttaaksesi ihmisiä, niin Jumala on sinulle armollisempi kuin sinä itsellesi. (Toisin sanoen: ei ole tarpeen rukoilla kadulla ja vaatia itsepintaisesti omia toiveitaan.)
Ibn Uqda kertoi: Minulle kertoi Muhammad ibn Ismail ibn Ibrahim Abu Ali, joka sanoi: Minulle kertoi isäni setä al-Husayn ibn Musa isältään Musalta, tämä isältään Jafar ibn Muhammadilta, tämä isältään Muhammad ibn Alilta, tämä isältään Ali ibn al-Husaynilta (AS), joka sanoi: Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Uskova ei herää aamuun muutoin kuin peläten, vaikka olisi hyväntekijä, eikä saavu iltaan muutoin kuin peläten, vaikka olisi hyväntekijä. Sillä hän on kahden asian välissä: mennyt aika, jonka osalta hän ei tiedä, mitä Jumala hänelle tekee, ja lähestyvä määrähetki, jonka osalta hän ei tiedä, mitkä tuhot häntä kohtaavat. Kuulkaa: puhukaa hyvää, niin teidät siitä tunnetaan, ja toimikaa sen mukaan, niin olette sen väkeä. Pitäkää yhteyttä sukulaisiinne, vaikka he katkaisisivat välit teihin. Osoittakaa hyvyyttä sille, joka on teiltä evännyt. Palauttakaa uskottu omaisuus sille, joka uskoi sen teille. Täyttäkää liitto sen kanssa, jonka kanssa olette liiton tehneet. Ja kun tuomitsette, tuomitkaa oikeudenmukaisesti. (Fadail Ibn Uqda, osa 1, s. 116)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Uskova herää aamulla peläten, vaikka olisikin hyväntekijä, ja illan tullen hän pelkää, vaikka olisikin hyväntekijä. Sillä hän on kahden asian puristuksessa: menneen ajan, jonka osalta hän ei tiedä, miten Jumala häntä sen vuoksi kohtelee, ja lähestyvän määrähetken, jonka osalta hän ei tiedä, mitkä vaarat häntä kohtaavat. Puhukaa siis hyvää ja tulkaa hyvästä tunnetuiksi, ja toimikaa hyvin, jotta olisitte hyvien joukossa. Pitäkää yhteyttä sukulaisiinne, vaikka he karttaisivat teitä; antakaa lahja jokaiselle, joka on teiltä evännyt; palauttakaa uskottu omaisuus jokaiselle, joka on pitänyt teitä luotettavina; olkaa uskollisia liitolle, jonka olette jonkun kanssa tehneet; ja tuomitessanne kallistukaa oikeudenmukaisuuden puolelle.
al-Asbagh ibn Nubatalta, joka kertoi: Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Menneiden aikojen viisaat sanoivat, että ihmisen tulisi käydä toisten ovilla kymmenestä syystä. Ensimmäinen on Jumalan (ylistetty ja korotettu) huone, hänen palvontamenojensa täyttämiseksi, hänen oikeutensa toteuttamiseksi ja hänen säätämänsä velvollisuuden suorittamiseksi. Toinen on niiden hallitsijoiden ovet, joiden tottelemisen Jumalan (ylistetty ja korotettu) tottelemiseen ja joiden oikeus on velvoittava, joiden hyöty on suuri ja joiden vahingoittava valta on ankara. Kolmas on oppineiden ovet, joilta saadaan uskonnon ja maailman tietoa. Neljäs on anteliaiden ja auliiden ovet, jotka kuluttavat varojaan kiitosta tavoitellen ja tulevaa elämää toivoen. Viides on ymmärrykseltään vähäisten ovet, joita tarvitaan onnettomuuksissa ja joiden puoleen käännytään hädän hetkellä. Kuudes on niiden ylhäisten ovet, joita lähestytään lahjaa, jalomielisyyttä tai tarpeen täyttämistä toivoen. Seitsemäs on niiden ovet, joilta toivotaan hyötyä näkemyksen ja neuvon muodossa, päättäväisyyden vahvistamiseksi ja tarpeellisiin asioihin varautumiseksi. Kahdeksas on uskonveljien ovet, koska yhteyden pitäminen heihin on velvollisuus ja heidän oikeutensa sitovat. Yhdeksäs on vihollisten ovet, joiden vaarat tyyntyvät sovinnollisuudella ja joiden vihamielisyys torjutaan viisaalla menettelyllä, lempeydellä, ystävällisyydellä ja vierailulla. Kymmenes on niiden ovet, joiden seurassa käymisestä on hyötyä, joilta opitaan hyviä tapoja ja joiden kanssa keskusteleminen tuottaa iloa. (Fadail Ibn Uqda, osa 1, s. 117)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Menneisyyden viisaat sanoivat, että ihmisen tulee tarpeen mukaan käydä kymmenessä paikassa. Ensimmäinen: Jumalan huoneen ovella, palvontaa ja rukousta varten. Toinen: oikeudenmukaisen hallitsijan hovissa, sillä hänen tuntemisestaan on suurta hyötyä ja hänen tuntemattomuudestaan suurta haittaa. Kolmas: oppineen koti, oppimista varten. Neljäs: anteliaan miehen talo ja piiri, jotta pääsisi osalliseksi hänen anteliaisuudestaan. Viides: sellaisten vähäjärkisten mutta voimakkaiden ihmisten koti, jotka puolustavat ajattelematta; sillä jotkin asiat hoituvat vain heidän kädestään ja jotkin tuki on saatavissa vain heiltä. Kuudes: yhteiskunnan mahtimiesten ja vaikutusvaltaisten koti, sillä suurten asioiden solmut aukeavat heidän suosituksellaan. Seitsemäs: sellaisten järkevien ihmisten koti, joiden kanssa voi neuvotella elämän asioista. Kahdeksas: uskonveljien koti, heille hyvää tehdäkseen ja heidän oikeutensa täyttääkseen. Yhdeksäs: vihollisten koti, jotta sovinnollisuudella vähentäisi heidän vihamielisyyttään. Kymmenes: sellaisen ystävän koti, joka on ihmisen seuralainen ja lohtu ja saa hänen mielensä hyväksi.
al-Muallalta, joka kertoi: Meille kertoi Abu Abdullah Muhammad ibn Khalid, joka sanoi: Meille kertoi Abdullah ibn Bakran al-Muradi Musa ibn Jafarilta, tämä isältään, tämä isoisältään, tämä Ali ibn al-Husaynilta (AS), joka sanoi: Kun uskovaisten johtaja (AS) eräänä päivänä istui tovereidensa kanssa järjestäen heitä sotaan, hänen luokseen saapui vanhus, jonka olemuksesta näki, että hän oli matkalainen. Hän kysyi: Missä on uskovaisten johtaja? Hänelle sanottiin: Tuossa hän on. Vanhus tervehti häntä ja sanoi sitten: Oi uskovaisten johtaja, olen tullut luoksesi Syyrian suunnalta, ja olen jo iäkäs mies. Olen kuullut sinun ansioistasi enemmän kuin voin laskea, ja arvelen, että sinut tullaan kavalasti surmaamaan. Opeta siis minulle jotakin siitä, mitä Jumala on sinulle opettanut. Hän (AS) sanoi: Kyllä, oi vanhus. Sitten hän sanoi: Oi vanhus, varjele kieltäsi, punnitse sanasi äläkä puhu muuta kuin hyvää. Oi vanhus, tyydy ihmisten kohdalla siihen, mihin tyydyt itsesi kohdalla, ja tee ihmisille sitä, mitä toivoisit itsellesi tehtävän.
Silloin Zayd ibn Suhan al-Abdi sanoi hänelle: Oi uskovaisten johtaja, mikä valta on voittavin ja väkevin? Hän vastasi: Himo. Zayd kysyi: Mikä alennus on alentavin? Hän vastasi: Ahneus tätä maailmaa kohtaan. Zayd kysyi: Mikä köyhyys on ankarin? Hän vastasi: Uskon kieltäminen uskoon tulon jälkeen. Zayd kysyi: Mikä teko on parhain? Hän vastasi: Jumalanpelko. Zayd kysyi: Kuka luoduista on onnettomin? Hän vastasi: Se, joka myy uskontonsa toisen ihmisen maallisesta hyödystä. Zayd kysyi: Kuka luoduista on väkevin? Hän vastasi: Kärsivällinen ja hillitty. Zayd kysyi: Kuka ihmisistä on älykkäin? Hän vastasi: Se, joka erottaa oikean tiensä harhastaan. Zayd kysyi: Kuka ihmisistä on hillityin? Hän vastasi: Se, joka ei suutu. Zayd kysyi: Kuka ihmisistä on typerin? Hän vastasi: Se, jonka tämä maailma on pettänyt. Zayd kysyi: Kuka luoduista on sokein? Hän vastasi: Se, joka toimii muun kuin Jumalan vuoksi. Zayd kysyi: Mikä koettelemus on ankarin? Hän vastasi: Uskontoa kohtaava koettelemus. Zayd kysyi: Mikä teko on Jumalalle rakkain? Hän vastasi: Helpotuksen odottaminen. Zayd kysyi: Mikä puhe on Jumalan luona parhainta? Hän vastasi: Hänen runsas muistamisensa, hänen puoleensa nöyrtyminen ja hänen rukoilemisensa. Zayd kysyi: Ja mikä teko on Jumalan luona suurin? Hän vastasi: Alistuminen hänen tahtoonsa.
Sitten hän (AS) kääntyi vanhuksen puoleen ja sanoi: Oi vanhus, Jumala on luonut luotuja, joiden osalta hän on heidän parhaakseen tehnyt tämän maailman ahtaaksi; niin hän sai heidät luopumaan halustaan maailmaan ja sen romuun. He haluavat rauhan asuinsijaa, ovat kärsivällisiä elannon niukkuudessa ja kestävät vastoinkäymiset, ikävöivät sitä, mikä on Jumalan luona, ja antavat itsensä alttiiksi tavoitellen Jumalan mielisuosiota. Juuri he ovat lamppuja ja tulevan elämän autuuden asukkaita. Ja rauha teille.
Vanhus sanoi: Minne minä menisin ja hylkäisin paratiisin, kun näen sen ja näen sen asukkaat sinun seurassasi! Varusta minut voimalla, jolla vahvistun vihollistasi vastaan. Uskovaisten johtaja antoi hänelle aseet ja ratsun, ja hän taisteli sodassa uskovaisten johtajan (AS) edessä lyöden askel askeleelta eteenpäin, ja uskovaisten johtaja ihmetteli hänen tekemisiään. Kun taistelu kiihtyi, hän ohjasi hevosensa eteenpäin, kunnes sai surmansa. Eräs uskovaisten johtajan (AS) tovereista seurasi häntä ja löysi hänet kaatuneena, löysi hänen ratsunsa ja löysi hänen miekkansa yhä hänen kädessään. Kun taistelu oli päättynyt, uskovaisten johtajalle (AS) tuotiin hänen ratsunsa ja aseensa, ja uskovaisten johtaja (AS) rukoili hänen puolestaan ja sanoi (AS): Tämä on Jumalan nimessä todella autuas mies; rukoilkaa siis armoa veljellenne. (Fadail Ibn Uqda, osa 1, s. 118)
Kertoja sanoo: Uskovaisten johtaja (AS) istui eräänä päivänä tovereidensa kanssa ja valmisteli heitä taisteluun, kun paikalle saapui vanhus, jonka näki olevan matkalainen. Hän kysyi: Kuka on uskovaisten johtaja? He sanoivat: Tuo hän on. Vanhus tervehti ja sanoi: Oi uskovaisten johtaja, olen tullut Syyriasta ja olen raihnainen vanhus. Olen kuullut ansioistasi paljon ja arvelen, että sinut pian surmataan. Olen siis tullut hankkiakseni sinulta tietoa ennen kuolemaasi. Opeta minulle siitä, mitä Jumala on sinulle opettanut! Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Toki, oi vanhus. Sitten hän sanoi: Puhu vähän ja punnitse tarkoin kaikki, mitä sanot. Ja jos havaitset sen hyväksi, sano se! Oi vanhus, mitä itsellesi toivot, toivo sitä myös muille, ja tee ihmisille niin kuin toivoisit heidän tekevän sinulle.
Silloin Zayd ibn Suhan keskeytti Alin (AS) puheen ja kysyi: Oi uskovaisten johtaja, mikä hallitsee ihmistä voimakkaimmin? Hän vastasi: Himo. Zayd kysyi: Missä on suurin alennus? Hän vastasi: Ahneudessa tätä maailmaa kohtaan. Zayd kysyi: Mikä on pahin köyhyys? Hän vastasi: Uskon kieltäminen. Zayd kysyi: Mikä on paras teko? Hän vastasi: Jumalanpelko. Zayd sanoi: Kuka on onnettomin ihminen? Hän vastasi: Se, joka antaa tuonpuoleisensa toisten maallisen hyödyn hinnalla. Zayd sanoi: Kuka on vahvin ihminen? Hän vastasi: Hillitty. Zayd kysyi: Kuka on terävin? Hän vastasi: Se, joka erottaa oikean kasvun harhasta. Zayd kysyi: Mikä on hillinnän merkki? Hän vastasi: Se, ettei suutu. Zayd kysyi: Kuka on typerin ihminen? Hän vastasi: Se, jonka tämä maailma on vienyt mukanaan. Zayd kysyi: Kuka on ymmärtämättömin ihminen? Hän vastasi: Se, joka näkee vaivaa muun kuin Jumalan mielisuosion vuoksi. Zayd kysyi: Mikä on pahin koettelemus? Hän vastasi: Uskoa kohtaava. Zayd kysyi: Mikä teko on Jumalalle rakkain? Hän vastasi: Se, ettei vaivu epätoivoon vaan odottaa toivoen helpotusta. Zayd kysyi: Mikä on parasta puhetta? Hän vastasi: Jumalan muistaminen, Jumalan kanssa puhuminen. Zayd kysyi: Mikä on Jumalan luona suurin teko? Hän vastasi: Hänen tahtoonsa alistuminen.
Sitten uskovaisten johtaja (AS) kääntyi jälleen vanhuksen puoleen ja sanoi: Jumalalla on palvelijoita, joille hän tarkoituksella tekee tämän maailman ahtaaksi, koska hän rakastaa heitä. Hän saa heidät haluttomiksi maailmaa ja sen romua kohtaan ja halukkaiksi tulevaan elämään. Hän tekee heidät kärsivällisiksi elannon niukkuudessa ja sen vaikeuksissa ja saa heidät kaipaamaan sitä, mikä on hänen luonaan, niin että he uhraavat oman olemuksensa hänen mielisuosionsa tiellä. Sellaiset ihmiset ovat opastuksen lamppuja ja tulevan elämän perillisiä. Kun puhe oli tähän ehtinyt, uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Ja nyt, hyvästi!
Vanhus sanoi: Mitä varten hyvästit? Miksi hylkäisin paratiisin ja minne menisin? Minä näen paratiisin sinussa ja sinun tovereissasi. Anna minullekin ase, jotta voisin taistella vihollistasi vastaan sinun rinnallasi. Niinpä uskovaisten johtaja (AS) antoi hänelle aseen ja ratsun, ja hän alkoi taistella mestarinsa rinnalla. Vanhus ratsasti kaikkien edellä kohti vihollisen joukkoja ja taisteli kaikin voimin ja innoin niin, että uskovaisten johtaja hämmästyi. Kesken taistelun hän syöksyi vihollisarmeijan sydämeen, eikä hänestä kuulunut mitään. Taistelun jälkeen löydettiin hänen hevosensa ilman ratsastajaa, ja kun etsittiin, huomattiin hänen saaneen surmansa ja makaavan maassa miekka yhä lujasti käteen puristettuna. Hänen miekkansa ja ratsunsa tuotiin uskovaisten johtajalle. Ali (AS) rukoili siunausta hänelle ja sanoi: Jumalan nimessä, tämä mies oli todella autuas. Sitten hän sanoi: Rukoilkaa te kaikki Jumalalta armoa tälle uskonveljellenne!
Abu Hassan al-Ijli kertoi: Tapasin Amatullahin, Rushayd al-Hajarin tyttären, ja sanoin hänelle: Kerro minulle, mitä olet kuullut isältäsi. Hän sanoi: Kuulin hänen sanovan: Rakkaani, uskovaisten johtaja (AS), sanoi minulle: Oi Rushayd, millaista on kärsivällisyytesi silloin, kun Umayya-suvun äpärä lähettää sinun perääsi ja katkaisee sinun kätesi, jalkasi ja kielesi? Sanoin: Oi uskovaisten johtaja, päättyykö se lopulta paratiisiin? Hän sanoi: Kyllä, oi Rushayd, ja sinä olet minun kanssani tässä maailmassa ja tulevassa. Tytär kertoi: Jumalan nimessä, ei kulunut montakaan päivää, ennen kuin tuo äpärä Ubaydullah ibn Ziyad lähetti hänen peräänsä ja kutsui häntä sanoutumaan irti uskovaisten johtajasta (AS), mutta hän kieltäytyi irtisanoutumasta. Ibn Ziyad sanoi hänelle: Millaisen kuoleman mestarisi sanoi sinun kuolevan? Hän vastasi: Ystäväni (Jumalan siunaukset hänelle) kertoi minulle, että sinä kutsut minua sanoutumaan irti hänestä, minä en sanoudu irti, ja niin sinä tuotat minut eteesi ja katkaiset käteni, jalkani ja kieleni. Ibn Ziyad sanoi: Jumalan nimessä, minä osoitan mestarisi valehtelijaksi! Tuokaa hänet ja katkaiskaa hänen kätensä ja jalkansa mutta jättäkää kieli. Niin he katkaisivat ne ja kantoivat hänet meidän kotiimme. Sanoin hänelle: Isä, olkoon henkeni sinun lunnaasi, tunnetko kipua siitä, mikä sinua on kohdannut? Hän sanoi: Jumalan nimessä en, tyttäreni, en muuta kuin niin kuin ihmisjoukossa tungeksiessa. Sitten hänen naapurinsa ja tuttavansa tulivat hänen luokseen surkutellen häntä, ja hän sanoi: Tuokaa minulle paperiarkki ja mustepullo, niin kerron teille tulevista tapahtumista, jotka mestarini, uskovaisten johtaja (AS), on saattanut tietooni. He toivat hänelle arkin ja musteen, ja hän alkoi kertoa ja sanella heille tietoja tulevista mullistuksista ja tapahtumista ja johti ne kaikki uskovaisten johtajaan (AS). Tämä kantautui Ibn Ziyadin korviin, ja hän lähetti hänen luokseen pyövelin katkaisemaan myös hänen kielensä, ja hän kuoli samana yönä (Jumala armahtakoon häntä). Uskovaisten johtaja (AS) kutsui häntä nimellä Rushayd Koeteltu, ja hän (AS) oli antanut hänelle tiedon koettelemuksista ja kuolintavoista. Niinpä hän kohtasi miehen ja sanoi tälle: Oi sinä, sen ja sen poika, sinä kuolet sillä ja sillä tavoin; ja sinä, sinut surmataan sillä ja sillä tavoin. Ja asiat tapahtuivat juuri niin kuin Rushayd (Jumala armahtakoon häntä) oli sanonut. (Fadail Ibn Uqda, osa 1, s. 124)
Kertoja sanoo: Tapasin Amatullahin, Rushayd al-Hajarin tyttären. Sanoin: Kerro minulle siitä, mitä olet kuullut isältäsi. Hän sanoi: Isäni kertoi: Rakkaani, uskovaisten johtaja (AS), sanoi minulle: Millaista on sinun kärsivällisyytesi silloin, kun Umayya-suvun äpärä lähettää joukon sinun luoksesi katkaisemaan molemmat kätesi, molemmat jalkasi ja kielesi? Sanoin: Oi uskovaisten johtaja, päättyykö se lopulta paratiisiin? Hän sanoi: Kyllä, oi Rushayd, sinä olet tässä maailmassa ja tulevassa minun kanssani. Rushaydin tytär kertoo: Sen jälkeen, kun isäni oli tämän minulle kertonut, ei kulunut pitkään, kun Ibn Ziyad lähetti joukon miehiä isäni luo ja kutsui häntä sanoutumaan irti uskovaisten johtajasta (AS). Mutta hän kieltäytyi. Silloin Ibn Ziyad sanoi: Onko mestarisi kertonut sinulle, millä tavalla poistut tästä maailmasta? Rushayd sanoi: Kyllä, hän on kertonut minulle, että sinä kutsut minua sanoutumaan irti hänestä, minä en sanoudu irti, ja sinä katkaiset molemmat käteni, molemmat jalkani ja kieleni! Ubaydullah sanoi: Jumalan nimessä, mestarisi on valehdellut! Tuokaa hänet ja katkaiskaa hänen kätensä ja jalkansa mutta jättäkää hänen kielensä rauhaan. Niin he katkaisivat isäni kädet ja jalat ja veivät hänet kotiin kuolemaan. Silloin sanoin hänelle: Isä, olkoon henkeni lunnaasi, tunnetko kipua siitä, mikä sinua on kohdannut? Hän sanoi: Jumalan nimessä en, en muuta kuin sen puristuksen, jonka tuntee ihmisjoukon tungoksessa. Naapurit ja tuttavat tulivat isäni luo, surivat hänen kohtaloaan ja osoittivat myötätuntoaan. Silloin hän sanoi: Tuokaa paperia ja mustetta, niin kerron teille siitä, minkä uskovaisten johtaja (AS) on saattanut tietooni. He toivat paperia ja mustetta, ja hän alkoi puhua ja kertoi tulevista tapahtumista ja yhteisöä kohtaavista koettelemuksista. Ja jokaiselle, joka halusi tietää, Rushayd kertoi tämän kuolintavan, ja kaiken tämän hän johti uskovaisten johtajaan (AS) ja siihen tietoon, jonka tämä oli hänelle antanut. Ibn Ziyadille kantautui tieto, ettei Rushayd kuollutkaan vaan kertoi lakkaamatta salatuista asioista ja että ihmiset kerääntyivät joukoittain hänen ympärilleen. Niinpä hän lähetti pyövelinsä katkaisemaan myös hänen kielensä, ja hän kuoli samana yönä juuri niin kuin uskovaisten johtaja (AS) oli sanonut. Jumala armahtakoon häntä. Uskovaisten johtaja (AS) kutsui häntä nimellä Rushayd Koettelemusten Kantaja ja oli opettanut hänelle koettelemusten ja kuolemien tiedon. Kaikki ne, joiden kuolintavan Rushayd oli ennustanut, kuolivat juuri sillä tavoin kuin Rushayd oli sanonut!
Thalaba ibn Maymun Abu Kahmasilta, tämä Imran ibn Maythamilta, tämä Malik ibn Damralta, joka kertoi:
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi kannattajilleen: Olkaa ihmisten keskellä kuin mehiläinen lintujen keskellä: ei ole yhtäkään lintua, joka ei pitäisi sitä heikkona; mutta jos ne tietäisivät, mitä sen sisällä on, ne eivät kohtelisi sitä niin kuin kohtelevat. Seurustelkaa ihmisten kanssa ruumiillanne mutta erottautukaa heistä sydämellänne ja teoillanne, sillä jokaiselle kuuluu se, minkä hän on hankkinut, ja ylösnousemuksen päivänä hän on sen kanssa, jota on rakastanut. (Fadail Ibn Uqda, osa 1, s. 127)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi kannattajilleen: Olkaa ihmisten keskellä kuin mehiläinen lintujen joukossa: kaikki pitävät sitä heikkona ja arvottomana eivätkä tiedä, millaista aarretta se kätkee sisäänsä. Seurustelkaa ihmisten kanssa ulkonaisesti, mutta olkoon sydämenne ja tekonne toisenlaiset kuin heidän. Lopulta jokainen istuu oman kylvönsä ääressä ja herää ylösnousemuksessa sen rinnalla, jota on rakastanut.