Samaa ibn Mihran kertoi Abu Abdillahilta (AS): Alin (AS) kirjassa on: Koettelemuksissa ankarimmin koeteltuja ihmisiä ovat profeetat, sitten testamentinhaltijat, sitten ne, jotka ovat heidän kaltaisiaan, ja niin edelleen. Uskovaa koetellaan hänen hyvien tekojensa mukaisesti: joka on uskoltaan oikea ja teoiltaan oikea, sen koettelemus on ankarampi. Tämä on siksi, ettei Jumala (ylistetty ja korkea) ole tehnyt tästä maailmasta palkkaa uskovalle eikä rangaistusta uskottomalle. Ja joka on uskoltaan heikko ja teoiltaan hento, sen koettelemus on vähäisempi. Koettelemus saapuu jumalaapelkäävän uskovan luo nopeammin kuin sade maan pinnalle. (Ilal al-sharai, osa 1, s. 44)
Imaami Sadiq (AS) sanoi: Alin (AS) kirjassa on sanottu: Ihmisistä ankarimmin koeteltuja ja koettelemuksin kuormitettuja ovat profeetat, sitten testamentinhaltijat, ja sitten ne, jotka ovat heidän kaltaisiaan. Uskovaa koetellaan pohjimmiltaan niiden hyvien tekojen määrän mukaan, jotka hän on tehnyt. Se, jonka usko ja teot ovat oikeat, joutuu suurempien koettelemusten kohteeksi. Sillä Jumala ei ole tehnyt tästä maailmasta uskovan palkkaa eikä uskottoman rangaistusta, ja se, jonka usko on kehno ja teot heikot, joutuu vähäisempien koettelemusten kohteeksi. Koettelemus ja vaikeus saapuu jumalaapelkäävän uskovan luo nopeammin kuin sade lankeaa maahan.
Sanomme: Jalossa jakeessa sanotaan: ”Me kyllä koettelemme teitä hieman pelolla ja nälällä sekä varallisuuden, henkien ja hedelmien vähenemisellä; ja anna ilosanoma kärsivällisille.” [Qur'an 2:155] Koettelemus on ulkoisesti karvasta, mutta sisäisesti, kärsivällisyyden, alistumisen ja velvollisuuden täyttämisen ehdolla, makeaa. Koettelemus kuuluu niihin keinoihin, jotka Jumalalla on varattuna ystäviensä kasvattamiseen. Jumalan ystävät ottavat koettelemuksen vastaan sydämestään, saavuttavat sen kautta Jumalan ykseyden tuntemisen ja saavat sen myötä valon ja ilon: ”ne, jotka onnettomuuden kohdatessa sanovat: me olemme Jumalan omia ja Hänen luokseen me palaamme. Heidän ylitseen tulevat siunaukset heidän Herraltaan ja armo, ja juuri he ovat oikein opastettuja.” [Qur'an 2:156-157] Koettelemus ei ole ristiriidassa sen helppouden kanssa, jonka Jumala on jumalaapelkääville luvannut, eikä se välttämättä merkitse köyhyyttä ja puutetta! Toisaalla Hän on myös sanonut: ”Sano: meitä ei kohtaa muu kuin se, minkä Jumala on meille kirjoittanut. Hän on meidän suojelijamme, ja Jumalaan uskovat luottakoot.” [Qur'an 9:51] Sekin on hieno huomio, että Hän sanoi ”ei kohtaa meitä muu kuin se, minkä Jumala on kirjoittanut meille” eikä sanonut ”mitä Jumala on kirjoittanut meitä vastaan”: onnettomuudet ovat meidän kasvuamme varten ja lopulta meidän hyväksemme.
Umar ibn Ali kertoi isältään Ali ibn Abi Talibilta (AS), kun tältä kysyttiin järjestä. Hän sanoi: Kun ihminen tulee täysi-ikäiseksi, hänen sydämeensä laskeutuu valo, ja hän ymmärtää velvoitetun ja sunnan mukaisen sekä hyvän ja huonon. Tietäkää, että järki sydämessä on kuin lamppu keskellä huonetta. (Ilal al-sharai, osa 1, s. 98)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Järki on valo, joka loistaa ihmisen sydämeen, kun tämä tulee täysi-ikäiseksi, ja sen valon avulla hän ymmärtää Jumalan velvoitteet ja sunnan sekä hyvän ja pahan. Järki on sydämessä kuin lamppu keskellä huonetta.
Muhammad ibn Abi Umayr kertoi eräältä mainitsemaltaan henkilöltä Abu Abdillahilta (AS): Sanoin hänelle: Miksi uskovaisten käskijä (AS) ei taistellut sitä ja sitä ja sitä vastaan? Hän sanoi: Erään Jumalan (ylistetty ja korkea) kirjan jakeen tähden: ”Jos he olisivat erottuneet toisistaan, olisimme rangaisseet heidän joukossaan olevia uskottomia tuskallisella rangaistuksella.” [Qur'an 48:25] Sanoin: Ja mitä tarkoittaa heidän erottumisensa? Hän sanoi: Uskovia talletuksina uskottomien kupeissa. (Ilal al-sharai, osa 1, s. 147)
Kertoja sanoo: Kysyimme imaami Sadiqilta (AS), miksi uskovaisten käskijä (AS) ei surmannut joitakuita. Hän sanoi: Sen jakeen tähden, joka sanoo: ”Kun uskovat erottuvat uskottomista, silloin rankaisemme uskottomia” [Qur'an 48:25]. Kertoja sanoo: Kysyin, miten he sitten erottuisivat? Imaami (AS) sanoi: Uskovien on ensin synnyttävä uskottomien kupeista.
Abu Jafar (AS) sanoi: Alia (AS) esti kutsumasta ihmisiä itsensä puoleen vain se, että hänelle oli mieluisampaa, että he olisivat eksyneitä mutta eivät luopuisi islamista, kuin että hän kutsuisi heitä ja he kieltäytyisivät hänestä ja muuttuisivat kaikki uskottomiksi. (Ilal al-sharai, osa 1, s. 150)
Imaami Baqir (AS) sanoi: Siitä syystä uskovaisten käskijä (AS) ei vaatinut painokkaasti omaa kalifiuttaan, että hän näki ihmisten kieltäytyvän ja muuttuvan uskottomiksi. Parempi on, että he ovat muslimeja ja eksyneitä, kuin että heistä tulisi uskottomia.
Eräs kertoi Abu Abdillahilta (AS): Sanoin hänelle: Miksei uskovaisten käskijä (AS) ottanut Fadakia takaisin, kun hän tuli ihmisten hallitsijaksi, ja mistä syystä hän jätti sen? Hän sanoi: Koska sekä vääryydentekijä että vääryyttä kärsinyt olivat jo saapuneet Jumalan (ylistetty ja korkea) eteen, ja Jumala oli palkinnut vääryyttä kärsineen ja rangaissut vääryydentekijää. Niinpä hän ei tahtonut ottaa takaisin sellaista, mistä Jumala oli jo rangaissut sen anastajaa ja palkinnut sitä, jolta se oli anastettu. (Ilal al-sharai, osa 1, s. 154)
Imaami Sadiqilta (AS) kysyttiin, miksi uskovaisten käskijä (AS) ei kalifiutensa aikana palauttanut Fadakia. Hän sanoi: Koska sekä vääryydentekijä että vääryyttä kärsinyt olivat jo poistuneet tästä elämästä, ja Jumala oli rangaissut vääryydentekijää ja palkinnut vääryyttä kärsinyttä. Fadakin palauttamisella ei siis ollut enää perustetta.
Abu Said al-Khudri kertoi: Profeetta (SAWS) sanoi: Alin kädessä on tuonpuoleisessa minun lippuni. Onnellinen on se, joka häntä rakastaa, ja voi sitä, joka häntä vihaa! Helvetin ähkinä on kohonnut, sen kuumuus käynyt ankaraksi ja sen kipinät lentävät, ja se huutaa: Kulje ohitseni, oi Ali, sillä sinun valosi on sammuttanut minun liekkini! Ali sanoo sille: Rauhoitu, oi helvetti; ota tämä ja jätä tämä, ota tämä, joka on minun viholliseni, ja jätä tämä, joka on minun ystäväni. Sinä päivänä helvetti tottelee Alia siinä, minkä hän sille käskee, kuuliaisemmin kuin palvelija. (Ilal al-sharai, osa 1, s. 164)
Abu Said al-Khudri kertoo Jumalan lähettiläältä (SAWS): Tuonpuoleisessa minun lippuni on Alin kädessä. Onnellisia ovat Alin rakastajat ja onnettomia hänen vihollisensa! Ylösnousemuksen päivänä helvetti ärjyy ja hehkuu, sen kipinät nousevat liekkeinä, ja se sanoo: Ali! Loittone minusta, sillä sinun valosi on sammuttanut minun tuleni! Ali (AS) vastaa sille: Rauhoitu! Sitten hän käskee sitä: Ota tämä, joka on ollut minun viholliseni, ja jätä tämä, joka on minun ystäväni. Sinä päivänä helvetti tottelee Alia kuin palvelija.
(Kirjoitettu siunatun ramadan-kuukauden 21. yönä hijran aurinkovuonna 1403.)
Abu Abdillah (AS) kertoi isältään, tämä isoisältään (AS): Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Ihmettelen Aadamin lasta: hänen alkunsa on siemenneste ja loppunsa raato, ja niiden välissä hän seisoo ulosteen astiana, ja silti hän ylpeilee. (Ilal al-sharai, osa 1, s. 275)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Ihme, tämä Aadamin lapsi! Hänen alkunsa on pisara siementä ja loppunsa mätänevä raato, ja näiden kahden välissä hän on ulostesäkki. Ja siitä huolimatta hän on ylpeä!
Habib al-Sijistani kertoi Abu Jafarilta (AS), tämä uskovaisten käskijältä (AS): Ei ole puuta eikä taatelipalmua, jonka kanssa ei olisi Jumalan (korkea) enkeliä, joka varjelee sitä ja sitä, mitä siinä on. Ja ellei sen kanssa olisi sitä, joka sitä suojelee, pedot ja maan matelijat söisivät sen silloin, kun siinä on hedelmä. Jumalan lähettiläs (SAWS) kielsi ketään muslimia tekemästä tarpeitaan hedelmää kantavan puun tai palmun alla juuri niiden enkelien tähden, jotka on asetettu niistä huolehtimaan. Ja hän sanoi: Siksi puu ja palmu tuottavat seuran tunteen silloin, kun niissä on hedelmä, koska enkelit ovat niiden luona. (Ilal al-sharai, osa 1, s. 276)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Ei ole puuta, jota ei Jumalan lähettämä enkeli alati vartioisi. Ellei niin olisi, tuholaiset ja eläimet tuhoaisivat sen puun ja sen sadon. Myös Jumalan lähettiläs (SAWS) kielsi noiden asetettujen enkelien tähden tekemästä tarpeitaan hedelmää kantavien puiden alla. Ja syy siihen, että ihminen tuntee mielihyvää puun seurassa, erityisesti sen kantaessa hedelmää, ovat juuri ne enkelit, jotka siellä ovat läsnä.
Al-Asbagh ibn Nubata kertoi: Ali (AS) sanoi: Se, joka peseytyy perjantaina, pysyy puhtaustilassa seuraavaan perjantaihin asti. (Ilal al-sharai, osa 1, s. 285)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Se, joka perjantaina peseytyy Jumalan tähden, omaa sisäisen puhtauden viikon ajan.
Jafar ibn Muhammad kertoi isältään (AS): Ali (AS) rikkoi mihrabit aina, kun näki niitä moskeijoissa, ja sanoi: Ne ovat kuin juutalaisten uhrialttarit. (Ilal al-sharai, osa 2, s. 320)
Imaami Sadiq (AS) sanoi: Uskovaisten käskijä (AS) hajotti jokaisesta moskeijasta mihrabin, jonka näki, ja sanoi: Oletteko rakentaneet juutalaisten uhrialttareita?!
(Sanomme: Sana mihrab tarkoitti Jumalan lähettilään aikana juuri sitä paikkaa, jossa hän seisoi rukoilemassa muiden edellä. Sen jälkeen, kun Umaria oli isketty tikarilla mihrabissa, Uthman rakensi henkensä turvaksi mihrabiin pienen kopin ja erotti mihrabin moskeijasta. Siitä lähtien tuota koppia, joka erotettiin moskeijasta ristikolla tai ikkunalla, kutsuttiin mihrabiksi. Uskovaisten käskijä (AS) piti tätä Uthmanin tekoa uudennoksena ja hajotti mihrabeja. Niinpä Irakissa ja Hijazissa mihrab jäi pois käytöstä, mutta Syyriassa, sen jälkeen kun Muawiyaa oli isketty tikarilla umaijadien moskeijassa, henkeä suojaavat mihrabit tulivat jälleen suosituiksi. Myös Marwania vastaan tehtiin murhayritys hänen ollessaan kalifi, ja niin hän rakensi itselleen lujan mihrabin kaiverretuista kivistä. Kalifaatin vakiintuessa tällaiset mihrabit jäivät vähitellen pois käytöstä, ja niiden tilalle tuli ruumiintarkastus moskeijoiden sisäänkäynneillä.)
Jafar ibn Muhammad kertoi isältään (AS): Ali (AS) näki Kufassa moskeijan, joka oli rakennettu korkeaksi ja huipukkaaksi, ja sanoi: Se on kuin kirkko. Ja hän sanoi: Moskeijoita ei tehdä huipukkaiksi; ne rakennetaan matalakattoisiksi. (Ilal al-sharai, osa 2, s. 320)
Imaami Sadiq (AS) sanoi: Uskovaisten käskijä (AS) näki Kufassa moskeijan, joka oli rakennettu tornin kaltaiseksi, ja sanoi: Ettehän vain aikoneet rakentaa kirkkoa? Sitten hän sanoi: Älkää kohottako moskeijoita tuolla tavoin, vaan rakentakaa kupoli.
Ahmad ibn Abdillah kertoi: Eräs mies sanoi uskovaisten käskijälle (AS): Mitä tarkoittaa niskan ojentaminen kumarruksessa? Hän sanoi: Sen tulkinta on: minä uskon Sinun ykseyteesi, vaikka niskani katkaistaisiin. (Ilal al-sharai, osa 2, s. 320)
Eräs kysyi uskovaisten käskijältä (AS): Mitä tarkoittaa se, että kumarruksessa ojennamme kaulaamme? Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Se tarkoittaa: Jumalani, uskon Sinuun niin, että annan pääni Sinun tähtesi. Tässä on minun kaulani!
Talha ibn Zayd kertoi Jafar ibn Muhammadilta, tämä isältään, tämä Alilta (AS): Kun ihminen on rukouksessa, hänen ruumiinsa, hänen vaatteensa ja kaikki hänen ympärillään ylistää Jumalaa. (Ilal al-sharai, osa 2, s. 336)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Kun ihminen on rukouksessa, hänen ruumiinsa, hänen vaatteensa ja kaikki hänen ympärillään oleva ylistää Jumalaa hänen rukouksensa myötä.
Abu Basir kertoi Abu Abdillahilta (AS), joka sanoi: Isäni kertoi minulle isältään, tämä esi-isiltään (rauha heille): Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Kun joku teistä on lopettanut rukouksensa, kohottakoon kätensä taivasta kohti ja paneutukoon rukoilemaan. (Ilal al-sharai, osa 2, s. 344)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Kun rukouksenne päättyy, älkää nousko heti lähteäksenne, vaan kohottakaa kätenne taivasta kohti ja rukoilkaa!
Abu Basir kertoi Abu Abdillahilta (AS), joka sanoi: Isäni kertoi minulle isoisältäni, tämä isältään, tämä uskovaisten käskijältä (AS), joka sanoi opettaessaan tovereitaan: Älkää pukeutuko mustaan, sillä se oli faraon puku. (Ilal al-sharai, osa 2, s. 346)
Imaami Sadiq (AS) sanoi: Uskovaisten käskijä (AS) sanoi tovereilleen: Älkää pukeutuko mustiin vaatteisiin, sillä se oli faraon puku.
Zurara kertoi Abu Jafarilta (AS), joka sanoi: Uskovaisten käskijä (AS) vapautti heidät, siis shiialaiset, khumsista, jotta heidän syntyperänsä pysyisi puhtaana. Hän (AS) sanoi: Ihmiset ovat tuhoutuneet vatsojensa ja sukupuolielintensä tähden, koska he eivät maksa meille meidän osuuttamme. Tietäkää, että meidän shiialaisemme ja heidän lapsensa ovat siitä vapautetut. (Ilal al-sharai, osa 2, s. 377)
Imaami Baqir (AS) sanoi: Uskovaisten käskijä (AS) julisti khumsin luvalliseksi shiialaisilleen, toisin sanoen poisti heiltä sen velvoittavuuden, jotta heidän jälkeläisensä pysyisivät puhtaina. Hän sanoi: Se, mitä ihmiset syövät, ja se varallisuus, jolla he ottavat vaimon, on tuhonnut heidät, koska he eivät maksa siitä meidän oikeuttamme. Siksi minä julistin khumsin luvalliseksi omille shiialaisilleni ja tulevien sukupolvien shiialaisille, jotteivät he joutuisi tähän saastaan ja tuhoon.
Ismail ibn Dinar kertoi, ketjun johtaen Abu Abdillahiin (AS), joka sanoi: Kaksi miestä kerskui suvuillaan uskovaisten käskijän (AS) läsnä ollessa. Hän sanoi: Kerskutteko te lahoavilla ruumiilla ja sieluilla, jotka ovat tulessa? Jos sinulla on jumalanpelkoa, sinulla on jaloutta; muutoin aasi on sinua parempi, etkä sinä ole ketään parempi. (Ilal al-sharai, osa 2, s. 393)
Imaami Sadiq (AS) sanoi: Kaksi miestä kerskui toisilleen uskovaisten käskijän (AS) läsnä ollessa. Hän (AS) sanoi: Kerskutteko te ruumiilla, jotka mätänevät, ja sieluilla, jotka ovat helvetissä? Jos teillä on jumalanpelkoa, olette kerskumisen arvoisia; muutoin aasi on teitä parempi.
Shurayh ibn Hani kertoi Alilta (AS), että tämä sanoi: Jos ihmiset tietäisivät, mitä uhrieläimessä on, he ottaisivat velkaa ja uhraisivat. Totisesti uhrieläimen omistajalle annetaan anteeksi sen ensimmäisen veripisaran tippuessa. (Ilal al-sharai, osa 2, s. 440)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Jos ihmiset tietäisivät, millainen palkka ja ansio uhrissa on, he ottaisivat velkaa ja uhraisivat. Kun uhrieläimen ensimmäinen veripisara valuu maahan, sen omistajalle annetaan anteeksi.
Sulayman ibn Jafar kertoi al-Ridalta (AS), joka sanoi: Isäni kertoi minulle isältään, tämä isoisältään: Uskovaisten käskijä (Jumalan siunaukset hänelle) otti melonin syödäkseen sen, mutta havaitsi sen karvaaksi ja heitti sen pois sanoen: Loitolle ja pois! Hänelle sanottiin: Oi uskovaisten käskijä, mikä tämä meloni on? Hän sanoi: Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Jumala (siunattu ja korkea) otti meille rakkauden liiton jokaiselta eläimeltä ja kasvilta. Se, joka liiton hyväksyi, tuli makeaksi ja miellyttäväksi, ja se, joka liittoa ei hyväksynyt, tuli suolaiseksi ja karvaaksi. (Ilal al-sharai, osa 2, s. 452)
Imaami Rida (AS) sanoi: Uskovaisten käskijä (AS) avasi melonin, mutta havaitsi sen karvaaksi. Niinpä hän heitti sen pois ja sanoi: Katoa! Kysyttiin, miksi hän niin sanoi. Hän sanoi: Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Rakkautemme esitettiin eläimille ja kasveille; jokainen, joka tuon liiton hyväksyi, tuli makeaksi ja miellyttäväksi, ja jokainen, joka ei hyväksynyt, tuli suolaiseksi ja pahanmakuiseksi.
Abu Basir kertoi Abu Abdillahilta (AS), joka sanoi: Isäni kertoi minulle isoisältäni, tämä esi-isiltään (rauha heille): Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Pitäkää hyvää seuraa siunausten kanssa ennen kuin ne eroavat teistä, sillä ne katoavat ja todistavat omistajaansa vastaan siitä, mitä hän niillä teki. (Ilal al-sharai, osa 2, s. 464)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Arvostakaa siunauksia ennen kuin ne katoavat. Sillä ennemmin tai myöhemmin ne lähtevät ja todistavat Jumalan edessä siitä, mitä te niillä teitte!
Samalla välitysketjulla: Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Antakaa lapsillenne nimi ennen kuin he syntyvät, sillä jos keskenmenossa menetetyt lapsenne kohtaavat teidät ylösnousemuksen päivänä ettekä ole antaneet heille nimeä, keskenmennyt lapsi sanoo isälleen: Miksi et antanut minulle nimeä? (Ilal al-sharai, osa 2, s. 464)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Antakaa lapsillenne nimi, kun he ovat vielä äitinsä kohdussa. Sillä jos he menehtyvät keskenmenossa eikä heillä ole nimeä, he tulevat ylösnousemuksen päivänä valittamaan vanhemmilleen: Miksette antaneet meille nimeä?
Wahb ibn Wahb kertoi Jafar ibn Muhammadilta, tämä isältään, tämä esi-isiltään (rauha heille): Ali (AS) sanoi: Minusta on vastenmielistä, että morsiusmaksu olisi vähemmän kuin kymmenen dirhemiä, jottei se muistuttaisi porton palkkaa. (Ilal al-sharai, osa 2, s. 501)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: En pidä hyvänä, että morsiusmaksu olisi vähemmän kuin kymmenen dirhemiä, sillä näin vähäinen summa annetaan tavallisesti haureudesta.
(Sanomme: Varallisuuden yksikkö on kultaraha eli dinaari. Kultaraha on kautta koko historian ollut summa, joka on vaivatta kattanut keskivertoperheen kuukauden menot. Näin oli tuhansia vuosia sitten, ja näin on myös nykyään. Islamilainen dinaari on kuitenkin noin 4 grammaa, siis suunnilleen yhtä paljon kuin nykyisin liikkeessä oleva puolikas kultakolikko, ei kokonainen kolikko. Menneisyydessä jokainen kultaraha eli dinaari vastasi kymmentä hopearahaa eli dirhemiä. Nykymaailmassa kullan ja hopean hintaero on kuitenkin kasvanut ja noussut yli viisikymmenkertaiseksi. Toisin sanoen kulta on säilyttänyt arvonsa läpi historian, mutta hopea on menettänyt arvonsa. Niinpä kymmenen hopeadirhemin nykyarvon selvittämiseksi on ensin muunnettava se kultadinaareiksi ja sitten nykyisiksi puolikkaiksi kultakolikoiksi. Kymmenen dirhemiä vastaa yhtä dinaaria, siis yhtä nykyistä puolikasta kultakolikkoa, ja tätä pienempi morsiusmaksu on paheksuttava. On virheellistä pitää dirhemiä 4 gramman hopeamääränä tai vähempänä ja laskea sen arvo hopean päivänhinnan mukaan. Sillä kuten sanoin, hopea on ajan kuluessa menettänyt arvonsa.)
Abdullah ibn Muskan kertoi Abu Abdillahilta (AS), joka johti hadithin uskovaisten käskijään (AS): Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Ei ole palvelijaa, jolla ei olisi ylläään neljääkymmentä suojaa, kunnes hän tekee neljäkymmentä suurta syntiä. Kun hän on tehnyt neljäkymmentä suurta syntiä, suojat vedetään pois hänen yltään, ja hänen mukanaan olevat suojelevat enkelit sanovat: Oi Herramme, tämä on Sinun palvelijasi, ja suojat on vedetty pois hänen yltään. Silloin Jumala (korkea) ilmoittaa heille: Peittäkää palvelijani siivillänne. (Ilal al-sharai, osa 2, s. 532)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Jokaisella ihmisellä on neljäkymmentä verhoa häpeää vastaan, ja jokaisesta suuresta synnistä, jonka hän tekee, putoaa häneltä yksi verho. Kun kaikki neljäkymmentä verhoa ovat pudonneet, enkelit sanovat: Jumalamme, tämä palvelijasi on joutumaisillaan häpeään. Silloin Jumala ilmoittaa heille: Peittäkää siivillänne hänen syntinsä, jotta hänen kunniansa säilyisi.
Tällä isnadilla al-Hasan ibn Kathirilta, hän isältään, joka sanoi: Uskovaisten johtaja, hänelle olkoon rauha, vei ulos Shuraha al-Hamdaniyyan, ja väentungoksessa ihmiset olivat vähällä tappaa toisensa. Kun hän näki sen, hän käski viedä naisen takaisin, ja kun tungos oli hellittänyt, nainen tuotiin ulos ja ovi suljettiin. Kertoja sanoi: he kivittivät häntä, kunnes hän kuoli. Sitten hän käski avata oven, ja se avattiin. Kertoja sanoi: jokainen sisään tuleva alkoi kirota naista. Kun hän näki tämän, hänen kuuluttajansa huusi: Oi ihmiset, pidättäkää kielenne hänestä, sillä milloin tahansa rangaistus (hadd) pannaan täytäntöön, se on sovitus tuosta synnistä, niin kuin velka kuitataan velalla. Kertoja sanoi: Jumalan kautta, sen jälkeen ei yksikään huuli liikahtanut hänen kohdallaan. (Ilal al-Sharai, osa 2, s. 540)
Kertoja kertoo, että kun uskovaisten johtaja (AS) aikoi kivittää Shuraha-nimisen naisen aviorikoksesta, väkeä kokoontui niin paljon, että pelättiin joidenkin jäävän jalkoihin ja kuolevan. Niinpä hän käski sulkea hallintotalon ovet ja toimitti rangaistuksen sen sisäpuolella. Sitten hän avasi ovet ja antoi ihmisten tulla sisään ryhmä kerrallaan katsomaan kivitettyä naista ja ottamaan siitä opikseen. Ihmiset tulivat ja kirosivat naista, joka oli jo kuollut. Silloin hän käski kuuluttajaa julistamaan: Oi ihmiset, pidättäkää kielenne kirouksista! Sillä kun rangaistus on pantu rikolliseen täytäntöön, hänen syntinsä on pyyhitty pois. Kertoja sanoo: sen jälkeen ei yksikään huuli liikahtanut, vaan ihmiset ainoastaan katselivat.
Muhammad ibn Ismail sanoi: minulle kertoi al-Husayn ibn Musa, hän isältään, Musa ibn Jafarilta, hän isältään, hän isoisältään, Ali ibn al-Husaynilta, hän isältään, Ali ibn Abi Talibilta, hänelle olkoon rauha, joka sanoi: Jumalan lähettiläs (SAWS) oli mukaffar: hänen hyvyydestään ei kiitetty, vaikka hänen hyvyytensä ulottui qurayshilaiseen, arabiin ja ei-arabiin. Ja kuka on osoittanut tälle luomakunnalle suurempaa hyvyyttä kuin Jumalan lähettiläs (SAWS)? Samoin me, profeetan huonekunta, olemme mukaffareita: meitä ei kiitetä. Ja parhaat uskovaisista ovat mukaffareita: heidän hyvyydestään ei kiitetä. (Ilal al-Sharai, osa 2, s. 560)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Jumalan lähettiläs (SAWS) oli mukaffar, toisin sanoen hänen hyvistä teoistaan ei kiitetty eikä niitä arvostettu, vaikka hänen hyvyytensä oli ilmeistä ja jatkuvaa qurayshilaista, arabia ja ei-arabia kohtaan. Kenet voitaisiin todella löytää, joka olisi tehnyt luoduille enemmän hyvää kuin Jumalan lähettiläs (SAWS)? Silti häntä ei kiitetty. Ja mekin, profeetan huonekunta, olemme mukaffareita, eikä teoistamme osoiteta kiitollisuutta. Myös hyvät uskovaiset ovat mukaffareita: heidän hyviä tekojaan ei nähdä eikä niistä kiitetä.
Isa ibn Jafar al-Alawi al-Umari esi-isiltään, Umar ibn Alilta, hän isältään Ali ibn Abi Talibilta, hänelle olkoon rauha: Profeetta (SAWS) sanoi: Veljeni Jeesus (AS) kulki erään kaupungin kautta, ja katso, sen hedelmissä oli matoja. Asukkaat valittivat hänelle vaivaansa, ja hän sanoi: Tämän lääke on teillä itsellänne, mutta te ette tiedä sitä. Te olette kansa, joka puita istuttaessaan kaataa ensin mullan ja vasta sitten veden. Näin ei kuitenkaan pidä tehdä, vaan teidän tulee kaataa vesi puiden juurille ja panna vasta sitten multa päälle, jottei niihin tulisi matoja. He aloittivat alusta niin kuin hän oli neuvonut, ja vaiva katosi heiltä. (Ilal al-Sharai, osa 2, s. 574)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Jeesus (AS) kulki erään kaupungin kautta, jonka puiden hedelmissä oli matoja. Ihmiset valittivat hänelle ja ilmaisivat tyytymättömyytensä matoihin. Hän sanoi: Tämän vitsauksen lääke on teillä itsellänne, ettekä te tiedä siitä! Kun istutatte puun, kaadatte ensin mullan ja vasta sitten veden, vaikka pitäisi kaataa ensin vesi puun juurelle ja panna vasta sitten multa päälle, jottei juuriin syntyisi matoja. Ihmiset istuttivat puut uudelleen Jeesuksen ohjeen mukaan, niin kuin hän oli neuvonut, ja madot katosivat hedelmistä.
Umar ibn Alilta, hän isältään Ali ibn Abi Talibilta, hänelle olkoon rauha: Te keitätte lihan pesemättä sitä, vaikka mikään ei lähde tästä maailmasta muutoin kuin rituaalisen saastaisuuden (janaba) tilassa. Peskää se siis. (Ilal al-Sharai, osa 2, s. 575)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Miksi ette pese lihaa ruokaa valmistaessanne? Mikään elävä olento ei lähde tästä maailmasta muutoin kuin rituaalisen saastaisuuden (janaba) tilassa. Peskää siis liha!
Ali ibn Asbatilta, hän sedältään Yaqubilta, joka johti hadithin Ali ibn Abi Talibiin, hänelle olkoon rauha, joka sanoi: Kun joku teistä riisuu vaatteensa, mainitkoon Jumalan nimen, jotteivät jinnit pukisi niitä ylleen. Älkääkä lähtekö riistan perään, sillä silloin te olette varomattomia. Kun joku teistä saapuu huoneensa ovelle, mainitkoon Jumalan nimen, sillä silloin Saatana pakenee. Ja kun joku teistä astuu taloonsa, tervehtiköön, sillä silloin siihen laskeutuu siunaus ja enkelit pitävät hänelle seuraa. Karttakaa ulos menemistä unen jälkeen, sillä Jumalalla on olentoja, jotka hän lähettää liikkeelle ja jotka tekevät sen, mitä niiden käsketään. Ja kun kuulette koiran haukunnan tai aasin kiljunnan, turvautukaa Jumalaan kivitettyä Saatanaa vastaan, sillä ne näkevät sen, mitä te ette näe. (Ilal al-Sharai, osa 2, s. 582)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Kun riisutte vaatteenne, sanokaa ”Jumalan nimeen”, niin pidätte ne jinnien ulottumattomissa. Älkää metsästäessänne lähtekö sellaisen eläimen perään, jossa ei ole siunausta ja jonka kohdalla on hukkaan menemisen vaara. Kun astutte huoneeseenne, sanokaa ”Jumalan nimeen”, jotta Saatana karkotettaisiin. Kun astutte taloonne, tervehtikää, vaikkei kotona olisi ketään; tämä saa siunauksen laskeutumaan ja tuo enkelien seuran. Älkää lähtekö yöllä syyttä kotoa ulos, sillä Jumalalla on olentoja, joita varten hän on asettanut yön ja joita te häiritsette. Ja kun kuulette koiran haukkuvan tai aasin kiljuvan, turvautukaa Jumalaan saatanoita vastaan, sillä ne näkevät sellaista, mitä te ette näe.
Ali ibn Asbatilta, hän sedältään Yaqubilta, joka johti hadithin Ali ibn Abi Talibiin, hänelle olkoon rauha, joka sanoi: Mikä mainio ajanviete hurskaalle naiselle onkaan värttinä. (Ilal al-Sharai, osa 2, s. 582)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Paras askare hyvää tekevälle naiselle on kehruu ja ompelu.
al-Sakunilta, Jafar ibn Muhammadilta, hän isältään, hänelle olkoon rauha, joka sanoi: Haruriyya-liikkeestä puhuttiin Ali ibn Abi Talibin, hänelle olkoon rauha, läsnä ollessa, ja hän sanoi: Jos he nousevat kapinaan uskovien yhteisöä vastaan tai oikeudenmukaista imaamia vastaan, taistelkaa heitä vastaan; mutta jos he nousevat väärämielistä hallitsijaa vastaan, älkää taistelko heitä vastaan, sillä siinä asiassa heillä on puolustuksensa. (Ilal al-Sharai, osa 2, s. 603)
Uskovaisten johtajalta (AS) kysyttiin tulevista kharijilaisista, ja hän sanoi: Jos he nostavat miekan kansaa vastaan tai lähtevät sotaan oikeudenmukaista imaamia vastaan, taistelkaa heitä vastaan. Mutta jos he nousevat väärämielistä hallitsijaa vastaan, älkää puuttuko heidän asiaansa, sillä heillä on siihen oma perusteensa.