On kerrottu, että uskovaisten johtaja Ali (AS) istui moskeijassa, kun hänen luokseen tuli kaksi miestä ja toi riitansa hänen ratkaistavakseen. Toinen heistä oli kharijilainen. Tuomio kääntyi kharijilaista vastaan, ja uskovaisten johtaja (AS) langetti sen hänen tappiokseen. Silloin kharijilainen sanoi hänelle: Jumalan kautta, et tuominnut tasapuolisesti etkä ollut oikeudenmukainen asiassa, eikä ratkaisusi ole Jumalalle, korkeimmalle, otollinen. Uskovaisten johtaja (AS) sanoi hänelle ja viittasi häntä kohti: Vaikene, sinä Jumalan vihollinen! Ja mies muuttui mustaksi koiraksi. Läsnäolijat kertoivat: Jumalan kautta, näimme hänen vaatteidensa lentävän hänen yltään ilmaan, ja koira alkoi liehitellä uskovaisten johtajaa (AS), ja sen silmistä valuivat kyyneleet kasvoille. Ja näimme uskovaisten johtajan (AS) heltyvän: hän katsahti taivaalle ja liikutti huuliaan sanoin, joita emme kuulleet. Jumalan kautta, näimme hänet jälleen ihmisen hahmossa, ja hänen vaatteensa palasivat ilmasta ja putosivat hänen hartioilleen. Näimme hänen lähtevän moskeijasta jalat vavisten. Jäimme hämmästyneinä katsomaan uskovaisten johtajaa (AS). Hän sanoi meille: Mikä teidän on, kun katsotte ja ihmettelette? Sanoimme: Oi uskovaisten johtaja, kuinka emme ihmettelisi, kun teit sen minkä teit? Hän (AS) sanoi: Salomonin testamentinhaltijalla oli Jumalan suurimmasta nimestä vain yksi kirjain; hän pyysi Jumalaa – ylistetty olkoon hänen nimensä – ja maa vetäytyi hänen ja Bilqisin valtaistuimen väliltä, ja hän tavoitti sen silmänräpäystä lyhyemmässä ajassa. Meillä on Jumalan suurimmasta nimestä seitsemänkymmentäkaksi kirjainta, ja yksi kirjain on Jumalan luona, jonka hän on pitänyt yksin itsellään luoduiltaan. He sanoivat hänelle: Oi uskovaisten johtaja, jos sinulla on tämä, mitä tarvetta sinulla on auttajiin taistelussa Mu'awiyaa ja muita vastaan, ja siihen, että kutsut ihmisiä uudelleen sotaan häntä vastaan? Hän sanoi: Ei, vaan he ovat kunnioitettuja palvelijoita, jotka eivät puhu ennen häntä ja jotka toimivat hänen käskystään [Qur'an 21:26–27]. Minä kutsun tämän kansan taistelemaan häntä vastaan vain siksi, että todistus tulisi vahvistetuksi ja koettelemus täydelliseksi. Jos minulle annettaisiin lupa hänen tuhoamiseensa, se ei viipyisi hetkeäkään; mutta Jumala, korkein, koettelee luotujaan niin kuin tahtoo. He sanoivat: Nousimme hänen ympäriltään pitäen suuressa arvossa sitä, minkä hän (AS) oli tehnyt. (Khasa'is al-A'imma, osa 1, s. 46)
Kertoja sanoo: Uskovaisten johtaja (AS) istui Kufan moskeijassa, kun kaksi miestä tuli hänen luokseen riitansa ratkaisemiseksi. Toinen heistä oli kharijilainen. Sattui niin, että uskovaisten johtaja tuomitsi kharijilaista vastaan. Kun tämä sen näki, hän sanoi: Jumalan kautta, et tuominnut meidän välillämme oikeudenmukaisesti, eikä tämä tuomio ole Jumalalle otollinen! Uskovaisten johtaja (AS) pahastui, viittasi häntä kohti kädellään ja sanoi: Vaikene, Jumalan vihollinen! Yhtäkkiä tuo mies muuttui mustaksi koiraksi, ja kaikki näkivät tämän. Vähitellen väkeä kerääntyi paikalle; koira juoksi sinne tänne raahaten mukanaan vaatteita, jotka riippuivat sen yllä. Lopulta se tuli uskovaisten johtajan (AS) eteen ja hieroi päätään maahan silmistään kyyneleet valuen. Uskovaisten johtajan (AS) tuli sitä sääli; hän kohotti katseensa taivaalle ja lausui hiljaa jotakin, mitä emme ymmärtäneet. Hetkessä koira muuttui takaisin ihmiseksi, ja hänen yllään roikkuneet vaatteet asettuivat vinossa hänen harteilleen. Ihmishahmoonsa palannut mies poistui hädissään moskeijasta ja lähti pois. Me tuijotimme sanattomina uskovaisten johtajaa (AS). Hän sanoi meille: Mitä on tapahtunut? Miksi katsotte minua? Mitä te ihmettelette? Sanoimme: Eikö tätä pitäisi ihmetellä?! Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Salomonin testamentinhaltijalla oli yksi kirjain suurimmasta nimestä, ja sen avulla hän toi Bilqisin valtaistuimen Salomonin eteen. Meillä on suurimmasta nimestä seitsemänkymmentäkaksi kirjainta, ja vain yhden nimen Jumala on jättänyt antamatta yhdellekään luodulleen. Sanoimme: Oi uskovaisten johtaja, jos sinulla on tällainen voima, miksi sitten etsit sotajoukkoa taistellaksesi Mu'awiyaa vastaan? Hän lausui: »Vaan he ovat kunnioitettuja palvelijoita; he eivät puhu ennen häntä, ja he toimivat hänen käskystään» [Qur'an 21:26–27]. Toisin sanoen: Jumalan palvelijat eivät kiirehdi Jumalan edelle, vaan toimivat Jumalan käskyn mukaan. Sitten hän sanoi: Minä kutsun teitä taistelemaan tätä kansaa vastaan, jotta todistus tulisi täyteen ja koettelemus täydelliseksi. Jumalan on koeteltava luotujaan. Kertoja sanoo: Vähitellen me kaikki hajaannuimme, vaikka näkemämme oli meille vaikea sulattaa.
Al-Asbagh ibn Nubata kertoi Abdullah ibn Abbasilta, joka sanoi: Umar ibn al-Khattabin aikana eli mies, jolla oli karjalauma Azerbaidžanin suunnalla. Lauma oli villiintynyt ja torjui hänet luotaan. Hän valitti Umarille sitä, mikä häntä oli kohdannut, ja kertoi elantonsa riippuvan laumasta. Umar sanoi hänelle: Mene ja pyydä apua Jumalalta, mahtavalta ja korkealta. Mies sanoi: Rukoilen ja anon häntä lakkaamatta, mutta aina kun lähestyn laumaa, se käy kimppuuni. Kertoja sanoo: Silloin Umar kirjoitti hänelle lipukkeen, jossa luki: »Umarilta, uskovaisten johtajalta, jinnien ja saatanoiden kapinallisille: tehkää tämä karja hänelle nöyräksi.» Mies otti lipukkeen ja lähti matkaan. Minä tulin siitä hyvin murheelliseksi. Tapasin uskovaisten johtajan Alin (AS) ja kerroin hänelle, mitä oli tapahtunut. Hän sanoi: Sen kautta, joka halkaisee siemenen ja luo hengen – hän palaa varmasti tyhjin toimin. Se rauhoitti mieltäni, mutta vuosi tuntui minusta pitkältä, ja aloin tarkkailla jokaista, joka tuli vuoristoseudulta. Ja katso, mies saapui, ja hänen otsassaan oli haava, johon käsi olisi melkein mahtunut. Kun näin hänet, riensin hänen luokseen ja kysyin: Mitä sinulle tapahtui? Hän sanoi: Saavuin paikalle ja heitin lipukkeen, ja joukko laumasta hyökkäsi kimppuuni. Sen meno kauhistutti minua, eikä minulla ollut voimaa sitä vastaan. Istahdin, ja yksi niistä potkaisi minua kasvoihin. Sanoin: Jumalani, riitä minulle niitä vastaan! Ne kaikki kävivät ankarasti kimppuuni ja tahtoivat tappaa minut, ja sitten ne poistuivat luotani ja minä kaaduin maahan. Veljeni tuli ja kantoi minut pois, enkä ollut tajuissani. Hoidatin itseäni, kunnes paranin, ja tämä arpi jäi kasvoihini. Nyt tulin kertomaan hänelle – hän tarkoitti Umaria. Sanoin hänelle: Mene hänen luokseen ja kerro hänelle. Kun hän meni Umarin luo, jonka luona oli joukko ihmisiä, ja kertoi mitä oli tapahtunut, Umar tiuskaisi hänelle ja sanoi: Valehtelet, et vienyt kirjettäni! Kertoja sanoo: Silloin mies vannoi Jumalan kautta, jonka lisäksi ei ole jumalaa, ja tämän haudan haltijan oikeuden kautta, että hän oli tehnyt niin kuin oli käsketty ja vienyt kirjeen, ja kertoi hänelle, että lauma oli kohdellut häntä niin kuin Umar näki. Umar tiuskaisi hänelle ja ajoi hänet luotaan. Lähdin hänen kanssaan uskovaisten johtajan (AS) luo. Ali hymyili ja sanoi: Enkö sanonut sinulle? Sitten hän kääntyi miehen puoleen ja sanoi hänelle: Kun palaat, mene siihen paikkaan, jossa lauma on, ja sano: Jumalani, minä käännyn sinun puoleesi profeettasi, armon profeetan, ja hänen huonekuntansa kautta, jotka olet tiedolla valinnut maailmojen yli. Jumalani, tee minulle nöyräksi sen ankaruus ja karkeus ja riitä minulle sen pahaa vastaan, sillä sinä olet riittävä ja varjeleva, voittava ja valtaava. Mies palasi kotiinsa. Seuraavana vuonna hän tuli ja toi mukanaan summan lauman tuotosta uskovaisten johtajalle (AS). Hän meni hänen luokseen, ja minä olin hänen kanssaan. Ali sanoi: Kerrotko sinä minulle vai kerronko minä sinulle? Mies sanoi: Kerro sinä minulle, oi uskovaisten johtaja. Hän sanoi: Ikään kuin näkisin: menit niiden luo, ja ne tulivat luoksesi ja hakeutuivat turvaasi nöyrinä ja alistuvina, ja sinä tartuit niitä otsatukasta yksi toisensa jälkeen. Mies sanoi: Puhut totta, oi uskovaisten johtaja, ikään kuin olisit ollut kanssani. Juuri näin tapahtui. Suvaitse ottaa vastaan se, minkä olen sinulle tuonut. Hän sanoi: Mene onnellisena, Jumala siunatkoon sen sinulle. Uutinen kantautui Umarin korviin ja murehdutti häntä niin, että murhe näkyi hänen kasvoillaan. Mies palasi kotiinsa ja teki pyhiinvaelluksen joka vuosi, ja Jumala kartutti hänen omaisuuttaan. Kertoja sanoo: Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Jokainen, jolle jokin hänen omaisuudessaan tai perheessään tai lapsissaan käy vaikeaksi, tai jota kohtaa jonkin faaraon kaltaisen sortajan asia, anokoon hartaasti tällä rukouksella; se riittää häntä vastaan, mitä hän pelkää, jos Jumala, korkein, tahtoo – ja häneltä on voima. (Khasa'is al-A'imma, osa 1, s. 48)
Al-Asbagh ibn Nubata kertoo Abdullah ibn Abbasilta: Umarin aikana tuli eräs mies Azerbaidžanista ja valitti hänelle: Minulla on siellä nautakarjalauma, mutta kaikki eläimet ovat villiintyneet ja karkottavat minut luotaan. Tuo lauma on ainoa elantoni lähde. Umar sanoi hänelle: Ano apua Jumalalta! Mies sanoi: Olen rukoillut ja anonut paljon, mutta siitä ei ole ollut apua. Kertoja sanoo: Kun mies tuli toistamiseen Umarin luo, Umar antoi hänelle kirjoituksen, jonka sisältö oli tämä: »Umarilta, uskovaisten johtajalta, jinnien ja saatanoiden kapinallisille: tehkää tämän miehen karja hänelle kesyksi!» Mies otti lipukkeen ja lähti Azerbaidžaniin. Minä pahoitin mieleni, menin Alin (AS) luo ja kerroin hänelle tapahtuneen. Hän sanoi: Pian hän palaa Azerbaidžanista tyhjin toimin. Vuosi kului, ja minä odotin miehen paluuta ja kyselin häntä jokaiselta, joka tuli vuoristoseudulta. Vuoden kuluttua näin miehen, jonka otsaan oli painunut syvä haava. Huomasin, että se oli hän itse. Kysyin: Mitä tapahtui? Hän sanoi: Kun saavuin maahani, heitin lipukkeen siihen suuntaan, missä arvelin jinnien olevan. Yhtäkkiä ne kaikki hyökkäsivät kimppuuni, heittivät minut maahan ja pieksivät minua rajusti. Yksi niistä löi minua otsaan niin, että menetin tajuni. Eräs veljistäni löysi minut ja hoiti minua pitkään, kunnes toivuin sekavuudestani. Tämä haava on tuon iskun jälki. Olen tullut näyttämään haavan Umarille. Mies meni Umarin luo ja kertoi hänelle tapahtumistaan. Umar ajoi hänet luotaan ja sanoi: Sinä valehtelet, et vienyt kirjettäni heille! Mies vannoi vievänsä kirjeen perille ja että näin oli käynyt. Lopulta Umar käski, ettei miestä enää päästettäisi sisään. Kun asiat olivat tässä pisteessä, vein miehen uskovaisten johtajan Alin (AS) luo. Ali (AS) hymyili ja sanoi: Enkö sanonut, että näin käy! Sitten hän otti miehen huomaansa ja sanoi hänelle: Mene siihen paikkaan, jossa jinnit ovat ottaneet laumasi haltuunsa, ja sano:
Jumalani, minä käännyn sinun puoleesi profeettasi, armon profeetan, ja hänen huonekuntansa kautta, jotka olet tiedolla valinnut maailmojen yli. Jumalani, tee minulle nöyräksi sen ankaruus ja karkeus ja riitä minulle sen pahaa vastaan, sillä sinä olet riittävä ja varjeleva, voittava ja valtaava.
Mies lähti, ja seuraavana vuonna, kun hän tuli pyhiinvaellukselle, hän saapui uskovaisten johtajan (AS) luo ja toi hänelle lahjaksi jonkin verran voita. Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Kerrotko itse vai kerronko minä, mitä tapahtui? Mies sanoi: Kerro sinä. Ali (AS) sanoi: Kun saavuit sinne ja lausuit nuo sanat, lauman naudat tulivat yksitellen itse luoksesi ja painoivat päänsä alas, jotta silittäisit niiden kaulaa. Mies sanoi: Kyllä, aivan kuin olisit ollut kanssani. Tämä uutinen kantautui Umarin korviin ja pahoitti hänen mielensä. Mies tuli joka vuosi pyhiinvaellukselle, ja hänen varallisuutensa karttui päivä päivältä. Ibn Abbas sanoo: Uskovaisten johtaja (AS) sanoi minulle: Jokainen, jota hänen omaisuutensa, perheensä tai lapsensa vaivaa, tai joka pelkää jotakuta sortajaa, anokoon Jumalaa hartaasti tällä rukouksella. Jumala varjelee hänet siltä, mitä hän pelkää ja mikä on hänelle vastenmielistä – jos Jumala suo.
Katkeamattomalla ketjulla Jundab ibn Abdullah al-Bajalilta, joka sanoi: Nahrawanin päivänä minuun hiipi epäilys, ja vetäydyin syrjään. Syynä oli se, että näin tuon joukon huppupäisinä askeetteina ja heidän lippuinaan Koraanin kirjat, niin että olin vähällä siirtyä heidän puolelleen. Kun seisoin siinä hämmentyneenä, uskovaisten johtaja (AS) tuli ja istuutui viereeni. Ja kun olimme siinä, saapui ratsastaja täyttä laukkaa ja sanoi: Oi uskovaisten johtaja, mikä sinut pitää istumassa, kun tuo joukko on jo ylittänyt joen? Hän sanoi: Näitkö sinä heidät? Mies sanoi: Kyllä. Hän sanoi: Jumalan kautta, he eivät ole ylittäneet eivätkä koskaan ylitä. Sanoin itsekseni: Jumala on suurin! Ihmistä vastaan riittää todistajaksi hän itse. Jumalan kautta, jos he ovat ylittäneet, taistelen häntä vastaan säästämättä voimiani; ja jos he eivät ole ylittäneet, taistelen Nahrawanin väkeä vastaan taistelun, josta Jumala tietää, että vihastuin hänen tähtensä. Ei aikaakaan, kun tuli toinen ratsastaja täyttä laukkaa ruoskaansa heiluttaen, ja päästyään hänen luokseen sanoi: Oi uskovaisten johtaja, en lähtenyt ennen kuin he olivat kaikki ylittäneet, ja tässä tulevat jo heidän hevostensa otsatukat. Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Jumala ja hänen lähettiläänsä puhuvat totta, ja sinä valehtelet: he eivät ole ylittäneet eivätkä ylitä. Sitten hän kutsui ratsuväkeä, ja he nousivat ratsaille, ja hänen tovereinsa nousivat, ja hän lähti heitä kohti. Minä ratsastin mukana käsi miekkani kahvalla ja sanoin itselleni: Heti kun näen ensimmäisen heidän ratsastajistaan ilmestyvän, lyön Alia miekalla – sen vihan tähden, joka minussa häntä kohtaan oli herännyt. Mutta kun hän saapui joelle, siellä olivat he kaikki joen takana, eikä yksikään heistä ollut ylittänyt. Hän kääntyi minun puoleeni, pani kätensä rinnalleni ja sanoi: Oi Jundab, epäilitkö sinä? Millaisena nyt näet asian? Sanoin: Oi uskovaisten johtaja, turvaudun Jumalaan epäilystä vastaan ja turvaudun Jumalaan Jumalan vihaa, hänen lähettiläänsä vihaa ja uskovaisten johtajan vihaa vastaan. Hän sanoi: Oi Jundab, minä en tee mitään muuta kuin Jumalan tiedon ja hänen lähettiläänsä tiedon mukaan. Ja Jundab sai sinä päivänä kaksitoista haavaa niistä iskuista, joita kharijilaiset hänelle antoivat. (Khasa'is al-A'imma, osa 1, s. 60)
Jundab ibn Abdullah sanoo: Nahrawanin taistelun päivänä sydämeeni hiipi epäilys Alin oikeutuksesta, joten vetäydyin kaikkien luota ja vaivuin ajatuksiini. Näin, että kharijilaiset olivat kaikki askeetteja ja Koraanin lukijoita, ja olin vähällä jättää Alin joukot ja liittyä heihin. Tässä sekasorrossa uskovaisten johtaja (AS) tuli luokseni ja istuutui viereeni. Muutamat muutkin liittyivät seuraamme. Yhtäkkiä joku saapui ja toi hengästyneenä viestin, että kharijilaiset ovat ylittäneet joen ja ovat tulossa meitä kohti. Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Ei suinkaan ole niin! Vähän myöhemmin tuli toinen mies ja toi saman viestin. Jälleen uskovaisten johtaja (AS) sanoi: He eivät ylitä jokea! On säädetty, että he kaikki saavat surmansa joen tuolla puolen. Sanoin itselleni: Paras todistaja ketä tahansa vastaan on hän itse; jos Nahrawanin väki on ylittänyt joen, Ali on valehtelija ja häntä vastaan on taisteltava, ja jos he eivät ole ylittäneet, Ali on kertonut näkymättömästä ja on taisteltava Alin rinnalla heitä vastaan. Jonkin ajan kuluttua saapui kolmas sanansaattaja, joka miekkaansa ilmassa heiluttaen huusi: Oi uskovaisten johtaja, sinä istut täällä, vaikka kharijilaiset ovat ylittäneet joen ja tulevat meitä kohti! Uskovaisten johtaja (AS) sanoi jälleen: He eivät ole ylittäneet jokea eivätkä tule ylittämään. Sitten hän sanoi: Valmistautukaa taisteluun! Kaikki pukivat haarniskan, ottivat miekkansa ja lähdimme joelle – ja näimme, ettei yksikään heistä ollut ylittänyt jokea. Silloin uskovaisten johtaja (AS) tuli luokseni, pani kätensä rinnalleni ja sanoi: Jundab, epäilitkö minua? Sanoin: Turvaudun Jumalaan epäilystä vastaan sekä Jumalan ja hänen lähettiläänsä vihaa ja sinun vihaasi vastaan, oi uskovaisten johtaja! Sitten hän sanoi minulle: Jundab, kaiken minkä teen, teen Jumalan ja hänen lähettiläänsä tiedon mukaan. Jundab kertoo: Sinä päivänä taistelin Alin (AS) rinnalla kharijilaisia vastaan ja sain kaksitoista haavaa.
(Sanomme: Jundab ibn Abdullah al-Bajali kuului profeetan (SAWS) ja imaami Alin (AS) tovereihin, ja hän on välittänyt kertomuksia molemmilta. Profeetta Muhammadin (SAWS) aikana hän opetti islamin oppeja ja Koraania uusille muslimeille. Hän on myös välittänyt tietoa tapahtumista kuten Saqifasta ja Uthmanin valinnasta kalifiksi. Jundab oli imaami Alin (AS) joukoissa Siffinin ja Nahrawanin taisteluissa. Jundab ibn Abdullah kuoli neljä vuotta Abdullah ibn Zubayrin kapinan jälkeen. Alin (AS) tovereihin kuului myös toinen henkilö nimeltä Jundab ibn Ka'b ibn Abdullah al-Azdi. Häneltä on säilynyt profeetalta (SAWS) välitetty kertomus noidan rangaistuksesta, ja Jumalan lähettilään (SAWS) on kerrottu ylistäneen häntä totuuden ja valheen erottajana. Uthmanin aikana hän surmasi erään noidan ja tuli tunnetuksi nimellä »noidan surmaaja» (qatil al-sahir). Tämän surman vuoksi Jundab joutui vankilaan ja karkotettiin sitten Syyriaan. On tietoja hänen osallistumisestaan imaami Alin kolmeen sotaan. Hän kuoli noin vuonna 50 hidžran jälkeen.)
Toisessa kertomuksessa hän sanoi: Kun uskovaisten johtaja (AS) oli surmannut Nahrawanin väen, hän sanoi tovereilleen: Etsikää minulle mies, jonka toinen käsi on surkastunut ja jonka terveen käden puolella on rinta kuin naisen rinta – kun sitä vedetään, se venyy, ja kun se päästetään, se vetäytyy kokoon; siinä on punertavia karvoja. Hän on heidän lippunsa kantaja ylösnousemuksen päivänä ja johdattaa heidät tuleen – ja kurja on se juottopaikka, jolle tullaan! He etsivät häntä eivätkä löytäneet ja sanoivat: Emme löytäneet häntä. Hän sanoi: Sen kautta, joka halkaisee siemenen ja luo hengen ja pystytti Kaaban – en ole valehdellut enkä minulle ole valehdeltu, ja minulla on selvä todistus Herraltani. Kertoja sanoo: Kun he eivät löytäneet häntä, hän nousi hiki otsaltaan valuen ja tuli maan painanteelle, jossa oli noin kolmekymmentä surmattua. Hän sanoi: Nostakaa nämä minulle. Aloimme nostaa heitä, kunnes näimme heidän altaan miehen, jolla oli nuo tuntomerkit. Vedimme hänet esiin, ja uskovaisten johtaja pani jalkansa sille rinnalle, joka oli kuin naisen rinta, ja hieroi sitä maata vasten. Sitten hän tarttui siihen kädellään ja otti toisella kädellään miehen terveestä kädestä ja veti sitä, kunnes ne olivat yhtä pitkät. Sitten hän kääntyi erään luokseen tulleen miehen puoleen, joka oli epäilyksen vallassa, ja sanoi: Tämä on sinulle merkki. Sitten hän sanoi: Sillä toisella puolella, jossa ei ole kättä, ei ole rintaakaan. He repäisivät auki hänen paitansa sivun, ja siellä oli käden paikalla jotakin peukalon paksuista, eikä sillä puolella ollut rintaa. Silloin hän sanoi epäilevälle miehelle: Ja tämä on sinulle toinen merkki. (Khasa'is al-A'imma, osa 1, s. 61)
Kertoja sanoo: Nahrawanin taistelun päätyttyä ja kharijilaisten tultua lyödyiksi uskovaisten johtaja (AS) antoi käskyn: Etsikää kaatuneiden joukosta miehen ruumis, jonka toinen käsi on surkastunut ja jonka terveessä kädessä on naisen rinnan kaltainen rinta, jota peittävät punaiset karvat. He etsivät ja sanoivat: Oi uskovaisten johtaja, emme löytäneet! Hän sanoi: Jumalan kautta, minä en valehtele eikä minulle ole valehdeltu! Sellaisen miehen täytyy olla siellä! He etsivät jälleen eivätkä löytäneet. Uskovaisten johtaja (AS) nousi itse ja lähti kulkemaan kaatuneiden keskellä taistelukentällä hiki päästä ja kasvoista valuen. Hän tuli paikkaan, jossa kolmekymmentä ruumista oli kasattuna päällekkäin. Hän sanoi: Nostakaa nämä pois! Nostimme, ja niiden alta löysimme ruumiin. Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Tämä se on. Sitten hän tuli ja kosketti jalallaan sitä rintaa, joka oli ruumiin kädessä, kääntyi erään meistä puoleen, joka oli epäillyt, näytti hänelle rinnan ja sanoi: Tämä on yksi merkki! Sitten hän sanoi: Avatkaa ruumiin vaate – ja me kaikki näimme, että hänen toinen kätensä oli surkastunut ja pieni kuin sormi, eikä siinä rinnassa, joka oli surkastuneen käden puolella, ollut rintaa lainkaan. Ja hän sanoi tuolle epäilleelle: Tämä on toinen merkki!
Katkeamattomalla ketjulla al-Hasan ibn Abi'l-Hasan al-Basrilta, joka sanoi: Ali (AS) valvoi sen yön, jonka aamuna häntä lyötiin, ja sanoi: Minut surmataan, kun aamu koittaa. Sitten hänen muezzininsa tuli kutsumaan rukoukseen, ja hän lähti kulkemaan. Hänen tyttärensä Zaynab sanoi: Oi uskovaisten johtaja, käske Ja'dan johtaa ihmisten rukous. Hän sanoi: Määrähetkeä ei voi paeta. Sitten hän lähti ulos. Ja kun Ibn Muljam – Jumala hänet kirotkoon – iski häntä, hän sanoi: Kaaban Herran kautta, minä olen päässyt voittoon! (Khasa'is al-A'imma, osa 1, s. 63)
Kertoja sanoo: Uskovaisten johtaja (AS) valvoi sinä yönä, jonka aamuna häntä lyötiin. Hän sanoi: Minut surmataan tänä yönä! Kun muezzin lausui rukouskutsun, uskovaisten johtaja aikoi lähteä moskeijaan. Hänen tyttärensä Zaynab sanoi: Oi uskovaisten johtaja, lähetä tänään Ja'da sijaastasi johtamaan rukous. Ali (AS) sanoi: Määrähetkeä ei voi paeta – ja lähti kotoaan. Kun kirottu Ibn Muljam iski häntä, hän sanoi: Kaaban Jumalan kautta, minä olen päässyt voittoon!
(Sanomme: Ja'da ibn Hubayra al-Makhzumi oli imaami Alin (AS) sisarenpoika ja hänen erityinen, luotettu toverinsa. Häntä on kutsuttu shiialaisuuden varhaisiin lipunkantajiin. Hän oli Umm Hanin poika, joka oli profeetan (SAWS) toveri ja kertomusten välittäjä sekä imaami Alin (AS) sisar. Ja'da osallistui kaikkiin imaami Alin (AS) sotiin. Ja'dan väittely Utba ibn Abi Sufyanin kanssa Siffinin taistelussa imaami Alin (AS) oikeutuksesta sai al-Najashin ja al-A'war al-Shannin (k. 50 h.) sepittämään runoja Ja'dan ylistykseksi. Siffinin taistelun jälkeen imaami Ali (AS) nimitti Ja'dan Khorasanin käskynhaltijaksi. Hän viipyi Khorasanissa vuoden, ja hänen hyvän käytöksensä ansiosta seudun asukkaat kääntyivät islamiin ja kiintyivät imaami Aliin (AS). Ja'da rakasti imaami Husainia (AS). Imaami Hasanin (AS) marttyyrikuoleman jälkeen Ja'da kutsui muiden shiialaisten kanssa imaami Husainia nousemaan kapinaan, mutta imaami (AS) ei suostunut Mu'awiyan kanssa tehdyn sopimuksen vuoksi. Ja'da avioitui Umm al-Hasanin, imaami Alin (AS) tyttären, kanssa ja kuoli Mu'awiyan kalifikauden aikana.)
Erään Banu'l-Ashtar al-Nakha'in vapautetun orjan kertomana: Näin uskovaisten johtajan Alin (AS) ollessani nuorukainen. Hän oli tullut Kufan torille ja sanoi eräälle vaatekauppiaalle: Tunnetko minut? Tämä sanoi: Kyllä, sinä olet uskovaisten johtaja. Hän ohitti tämän ja kysyi toiselta, joka vastasi samoin – kunnes hän kysyi eräältä, joka sanoi: En tunne sinua. Häneltä hän osti paidan, puki sen ylleen ja sanoi: Ylistys Jumalalle, joka vaatetti Ali ibn Abi Talibin. Hän (AS) osti nimenomaan sellaiselta, joka ei häntä tuntenut, peläten suosiollista kohtelua eli sitä, että ostettava myytäisiin hänelle alennettuun hintaan. (Khasa'is al-A'imma, osa 1, s. 80)
Kertoja sanoo: Olin nuorukainen, kun näin Alin (AS) tulevan Kufan torille. Hän meni vaatekauppiaan luo ja sanoi: Tunnetko minut? Myyjä sanoi: Kyllä, sinä olet uskovaisten johtaja! Hän ei ostanut tältä mitään vaan meni toiseen puotiin, ja kun näki tämänkin tuntevan hänet, hän meni kolmanteen puotiin. Siellä oli töissä nuorukainen, joka ei tuntenut uskovaisten johtajaa kasvoilta. Hän osti tältä haluamansa vaatteen ja sanoi: Ylistys Jumalalle, joka vaatetti Ali ibn Abi Talibin! Ali (AS) ei halunnut ostaa vaatetta joltakulta, joka hänet tunsi, jottei tämä olisi antanut alennusta hänen arvovaltansa tai asemansa vuoksi.
Ja hän (AS) sanoi: Tarpeiden täyttäminen ei onnistu muutoin kuin kolmella: pitämällä sitä vähäisenä, jotta se tulisi suureksi; salaamalla se, jotta se leviäisi; ja jouduttamalla sitä, jotta se olisi mieluisa. (Khasa'is al-A'imma, osa 1, s. 96)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Jotta tarve tulisi vaivatta täytetyksi, tehkää kolme asiaa: pitäkää sitä vähäisenä, jotta se toteutuisi; salatkaa se, jotta se tulisi aikanaan ilmi; ja toimikaa sen hyväksi nopeasti, jotta se olisi mieluisa ja siunattu.
(Sanomme: Toinen kohta on välitetty myös muodoissa »jotta se unohtuisi» ja »jotta se tulisi näkyviin». Vähäisenä pitämisellä (istisghar) tarkoitetaan asian näkemistä helppona, sen suurentelemattomuutta ja sitä, ettei sitä pidetä kaukaisena. Tämä kertomus on välitetty saman kirjan toisessa kohdassa myös näin: Hyvä teko ei tule täydelliseksi muutoin kuin kolmella: sen jouduttamisella, sen vähäisenä pitämisellä ja sen salaamisella. Kun jouduttat sen, teet siitä mieluisan; kun pidät sitä vähäisenä, teet siitä suuren; ja kun salaat sen, teet siitä täydellisen.)
Häneltä (AS): Ihmiset eivät hylkää mitään uskonnostaan kohentaakseen maallista elämäänsä, ilman että Jumala avaa heille jotakin sitäkin vahingollisempaa. (Khasa'is al-A'imma, osa 1, s. 97)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Ihmiset eivät ole hylänneet mitään uskonnon asiaa maallisen elämänsä tähden ilman että ovat joutuneet vielä suurempaan vaikeuteen.
Hän (AS) tapasi sanoa: Uskollisuus on totuudellisuuden kaksonen, emmekä tunne mitään pelastusta emmekä mitään kilpeä sitä suojaavampaa. (Khasa'is al-A'imma, osa 1, s. 98)
Uskovaisten johtaja (AS) tapasi sanoa: Uskollisuus on osa totuudellisuutta, eikä ihmiselle ole parempaa pelastusta eikä läpäisemättömämpää kilpeä kuin totuudellisuus.
Hän (AS) kertoi eräänä päivänä kertomuksen Jumalan lähettiläältä (SAWS), ja läsnäolijat katsahtivat toisiinsa. Silloin hän (AS) sanoi: Siitä lähtien kun Jumalan lähettiläs (SAWS) otettiin pois, minua on kohdeltu väärin. Ja lisäksi minulle on kantautunut tieto, että te sanotte minun valehtelevan hänen nimissään. Voi teitä! Näettekö minut valehtelijana? Kenen nimissä minä valehtelisin? Jumalanko, kun olen ensimmäinen, joka häneen uskoi? Vai Jumalan lähettilään, kun olen ensimmäinen, joka hänet todeksi tunnusti? Kyse on puheesta, jonka äärestä te olitte poissa ettekä olleet sen väkeä, ja tiedosta, jota te ette kyenneet kantamaan ettekä olleet sen väkeä. Se on hinnatta jaettavaa mittaa, kunhan vain olisi astia, johon ottaa – »ja totisesti te saatte tietää sen sanoman ajan kuluttua» [Qur'an 38:88]. (Khasa'is al-A'imma, osa 1, s. 99)
Eräänä päivänä uskovaisten johtaja (AS) kertoi jotakin Jumalan lähettilään (SAWS) sanomana ja näki muutamien läsnäolijoiden vilkaisevan toisiinsa epäuskon merkiksi. Silloin hän sanoi: Siitä hetkestä lähtien, kun Jumalan lähettiläs (SAWS) siirtyi pois, minua on kohdeltu vääryydellä. Minulle on kantautunut tieto, että jotkut teistä sanovat salassa: Ali sepittää valheita profeetan nimissä. Voi teitä! Kenen nimissä minä valehtelisin? Sen Jumalanko, johon uskoin ensimmäisenä, vai sen lähettilään, jonka tunnustin todeksi ensimmäisenä? Ei suinkaan; minun puheeni on totta. Mutta joitakin asioita te ette ole kuulleet Jumalan lähettiläältä, ettekä olleet niiden väkeä, ettekä kykene kantamaan niiden tietoa. Ne ovat asioita, joilla ei ole hintaa – kunhan vain olisi astia, joka ne ottaisi vastaan. Sitten hän lausui: »Ja totisesti te saatte tietää sen sanoman ajan kuluttua» [Qur'an 38:88] – toisin sanoen: myöhemmin te ymmärrätte, mitä sanoin!
Ali (AS) saattoi erästä hautajaissaattuetta ja kuuli miehen nauravan. Silloin hän (AS) sanoi: Ikään kuin kuolema olisi tässä maailmassa säädetty muille kuin meille, ja ikään kuin totuuden vaatimus olisi tässä velvoittava muille kuin meille, ja ikään kuin nämä vainajat, jotka näemme, olisivat matkalaisia, jotka pian palaavat luoksemme. Me lasketamme heidät hautoihinsa ja syömme heidän perintönsä, ja olemme unohtaneet jokaisen varoituksen ja tulleet jokaisen tuhon maalitauluksi. (Khasa'is al-A'imma, osa 1, s. 99)
Uskovaisten johtaja (AS) oli saattamassa hautajaissaattuetta, kun hän näki jonkun nauravan. Hän pahastui ja sanoi: Ikään kuin kuolema olisi kirjoitettu vain toisille, ja ikään kuin oikeuden noudattaminen kuuluisi vain toisille, ja ikään kuin kuolema olisi huvimatka! Ei ole niin – mekin kuolemme pian!
Hän (AS) sanoi: Joka tahtoo kunniaa ilman sukua, arvovaltaa ilman valtaa, rikkautta ilman omaisuutta ja kuuliaisuutta ilman lahjoja, siirtyköön Jumalan tottelemattomuuden alennuksesta Jumalan tottelemisen kunniaan – silloin hän löytää kaiken tämän. (Khasa'is al-A'imma, osa 1, s. 99)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Joka tahtoo kunniaa ilman sukua, joka etsii arvovaltaa olematta missään asemassa, joka tahtoo rikkautta tarvitsematta omaisuutta ja joka haluaa ihmisten kuuliaisuutta antamatta ja jakamatta mitään – hän ravistelkoon itsensä hereille ja siirtyköön Jumalan tottelemattomuuden alennuksesta Jumalan tottelemisen kunniaan. Kaikki tämä on siellä.
Hän (AS) sanoi: Naisen mustasukkaisuus on epäuskoa ja miehen mustasukkaisuus on uskoa. (Khasa'is al-A'imma, osa 1, s. 100)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Naisen mustasukkaisuus siitä, ettei hänen miehensä menisi toisen naisen luo, on epäuskoa, ja miehen mustasukkaisuus siitä, että hän varjelee vaimoaan vieraiden miesten katseilta, on itse uskoa.
Hän (AS) sanoi: Joka laiminlyö tekoja, joutuu murheen koeteltavaksi. (Khasa'is al-A'imma, osa 1, s. 101)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Levottomien ajatusten ja kuvitelmien syynä on hyvien tekojen vähäisyys.
Hän (AS) sanoi: Jumalalla ei ole tarvetta siihen, jonka itsestä ja omaisuudesta Jumalalla ei ole osaa. (Khasa'is al-A'imma, osa 1, s. 101)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Jatkuva vaurauden ja terveyden hyvinvointi on merkki siitä, että ihminen on pudonnut Jumalan silmistä!
Hän (AS) sanoi: Kärsivällisyys toisen oikeuden antamisessa on karvasta, eikä siihen kykene jokainen. (Khasa'is al-A'imma, osa 1, s. 106)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: On raskasta olla kärsivällinen antaessaan toisille heille kuuluvan oikeuden, eikä se ole jokaisen voimissa.
Hän (AS) sanoi: Kärsivälliseltä ei jää voitto saamatta, vaikka aika kävisi hänelle pitkäksi; ja jota kärsivällisyys ei pelasta, sen malttamattomuus tuhoaa. (Khasa'is al-A'imma, osa 1, s. 106)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Kärsivällinen voittaa lopulta, vaikka aikaa kuluisi paljon; ja jos joku ei hyödy kärsivällisyyden pelastavasta voimasta, kärsimättömyys tuhoaa hänet.
Hän (AS) sanoi: Nuhtele veljeäsi tekemällä hänelle hyvää ja torju hänen pahansa osoittamalla hänelle hyvyyttä. (Khasa'is al-A'imma, osa 1, s. 108)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Ojenna veljeäsi hyvyydellä ja torju hänen pahansa antamalla hänelle hyvää.
Hän (AS) sanoi: Kun pelkäät jotakin asiaa, käy siihen käsiksi; sillä liiallinen sen varominen on suurempaa kuin se, mitä siinä pelätään. (Khasa'is al-A'imma, osa 1, s. 110)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Jos pelkäät jotakin tehtävää, heittäydy siihen! Sillä pelko on aina todellisuutta suurempi, ja se häviää, kun ryhdyt toimeen.
Hän (AS) sanoi: Kitke paha toisen rinnasta kiskomalla se omasta rinnastasi. (Khasa'is al-A'imma, osa 1, s. 110)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Tie pahan poistamiseen toisten sydämestä on se, että ensin kiskoo sen pois omasta sydämestään.
Hän (AS) sanoi: Oi Aadamin lapsi, sen suhteen minkä hankit yli oman elatuksesi, olet vain toisen aarteenvartija. (Khasa'is al-A'imma, osa 1, s. 112)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Oi Aadamin lapsi, sen minkä kokoat yli oman elatuksesi, olet koonnut toiselle.
Hän (AS) sanoi: Sydämillä on halunsa sekä kääntymisensä puoleen ja poispäin. Lähestykää niitä silloin, kun ne haluavat ja ovat myötämielisiä; sillä kun sydän pakotetaan, se sokeutuu. (Khasa'is al-A'imma, osa 1, s. 112)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Sydämellä on myötämielisyyden hetkensä ja vastahakoisuuden hetkensä; käyttäkää sen myötämielisyyden hetki hyviin tekoihin ja pitäkää sitä kalliina, älkääkä koskaan pakottako sydäntä väkisin mihinkään, sillä silloin se sokeutuu.
Hän (AS) sanoi: Ihmiset nukkuvat, ja kun he kuolevat, he heräävät. (Khasa'is al-A'imma, osa 1, s. 112)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Ihmiset ovat unessa, ja vasta kuoltuaan he heräävät!
Hänen (AS) puheestaan Kufan ylistykseksi: Voi sinua, Kufa, kuinka hyvä oletkaan ja kuinka suloinen on tuoksusi! Tämä maailma ei lopu ennen kuin jokainen uskova kaipaa sinua ja jokainen epäuskoinen lähtee sinusta pois. (Khasa'is al-A'imma, osa 1, s. 114)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi Kufaa ylistäessään: Kufa, kuinka puhdas oletkaan ja kuinka suloinen tuoksusi on! Tulee päivä, jolloin uskovat kääntyvät sinun puoleesi ja epäuskoiset pakenevat sinusta.
Hän (AS) sanoi: Oi Aadamin lapsi, älä kanna sen päivän murhetta, joka ei ole vielä tullut, sen päivän päälle, jossa nyt olet; sillä jos elinaikaasi on vielä jäljellä, Jumala tuo sinulle siinä elatuksesi. (Khasa'is al-A'imma, osa 1, s. 114)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Oi Aadamin lapsi, älä murehdi tänään huomista, joka ei ole vielä tullut; sillä kun huominen tulee, se tulee elatuksensa kanssa.
Hän (AS) sanoi: Ensimmäinen palkkio, jonka lempeä saa lempeydestään, on se, että ihmiset ovat hänen auttajiaan tyhmää vastaan. (Khasa'is al-A'imma, osa 1, s. 114)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Lempeän ensimmäinen hyöty lempeydestään on se, että ihmiset auttavat häntä tietämätöntä vastaan.
Hän (AS) sanoi: Kuinka rumaa onkaan nöyristely tarpeen hetkellä ja kylmyys yltäkylläisyyden hetkellä. (Khasa'is al-A'imma, osa 1, s. 116)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Kuinka rumaa onkaan, että ihminen nöyristelee tarvitessaan jotakin ja kohtelee kaltoin, kun on itse päässyt riippumattomaksi!
Hän (AS) sanoi: Kun vallanpitäjä vaihtuu, aika vaihtuu. (Khasa'is al-A'imma, osa 1, s. 116)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Kun hallitsija vaihtuu, aika vaihtuu.