Uskovien ruhtinaalta (AS) kysyttiin: Mikä on uskon pysyvyys? Hän vastasi: Pidättyvyys (wara'). Kysyttiin: Entä sen katoaminen? Hän vastasi: Ahneus. Ja hän sanoi: Meidän walayaamme ei saavuteta muutoin kuin pidättyvyydellä. (al-Ikhtisas, osa 1, s. 31)
Uskovien ruhtinaalta (AS) kysyttiin: Mihin uskon pysyvyys perustuu? Hän sanoi: Pidättyvyyteen (wara'). Kysyttiin: Entä mihin sen katoaminen? Hän sanoi: Ahneuteen. Ja hän sanoi: Meidän walayaamme ette saavuta muulla kuin pidättyvyydellä.
Al-Asbagh ibn Nubata kertoi: Uskovien ruhtinas, Jumalan siunaukset hänelle, sanoi: Meidän ystävämme (wali) on Jumalan ystävä, ja kun Jumalan ystävä kuolee, hän pääsee Jumalan luo, Korkeimman Ystävän (al-Rafiq al-A'la) seuraan. (al-Ikhtisas, osa 1, s. 65)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Meidän ystävämme on Jumalan ystävä, ja kun Jumalan ystävä kuolee, hän menee Jumalan luo, joka on hänen Korkein Ystävänsä.
Mismä ibn Abdallah al-Basri kertoi eräältä mieheltä: Kun Ali ibn Abi Talib, Jumalan siunaukset hänelle, lähetti Sa'sa'a ibn Suhanin kharijiittien luo, nämä sanoivat hänelle: Sanohan — jos Ali olisi kanssamme meidän kannallamme, olisitko sinä hänen puolellaan? Hän vastasi: Kyllä. He sanoivat: Silloin sinä jäljittelet uskonnossasi Alia; palaa takaisin, sinulla ei ole uskontoa! Sa'sa'a sanoi heille: Voi teitä! Enkö seuraisi sitä, joka on seurannut Jumalaa ja seurannut Häntä parhaalla tavalla, joka on kantanut Jumalan asian ja ollut alati totuudellinen? Eikö Jumalan lähettiläs (SAWS), kun taistelu kiihtyi, lähettänyt hänet sen kitaan, niin että hän polki sen korvakäytävää jalkapohjallaan ja sammutti sen liekit terällään, uupumukseen asti ponnistellen Jumalan asiassa? Hänestä todistavat Jumalan lähettiläs (SAWS) ja muslimit. (al-Ikhtisas, osa 1, s. 121)
Kertoja sanoo: Ali (AS) lähetti Sa'sa'a ibn Suhanin kharijiittien luo. Nämä sanoivat: Sa'sa'a! Jos Ali olisi täällä ja olisi meidän puolellamme, olisitko sinäkin kanssamme? Sa'sa'a vastasi: Epäilemättä! He sanoivat: Sinä siis seuraat Alia totuuden sijasta etkä omista uskontoa itsenäisesti! Sa'sa'a sanoi heille: Minä seuraan Alia siksi, että Ali seuraa Jumalaa; hän on aina alistunut Jumalan käskyyn ja aina ollut meille kuin ystävä. Eikö Jumalan lähettiläs (SAWS) taistelukentän ahtaissa paikoissa nojannut Aliin? Ja eivätkö Jumalan lähettiläs (SAWS) ja muslimit ole sanoneet Alista: Ali on Jumalan tähden pannut itsensä vaivaan ja uupumukseen!
(Sanomme: Näyttää siltä, että ilmaus 'makdud fi dhat Allah' (Jumalan tähden uupumukseen asti ponnistanut) on kirjurivirhe kuuluisasta ilmauksesta 'mamsus fi dhat Allah'.
Tämän ilmauksen on välittänyt hafiz Abu Nu'aym al-Isfahani teoksessa Hilyat al-Awliya Ka'b ibn Ujralta, tämä isältään, Jumalan lähettiläältä (SAWS), ja al-Haythami teoksessa Majma' al-Zawa'id, osa 9, s. 131, al-Tabaranilta tämän teoksesta al-Mu'jam al-Kabir samalta kertojalta, tässä muodossa: 'Hän sanoi: Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Älkää herjatko Alia, sillä hän on mamsus Jumalan olemuksessa.' Samoin sunnalaisiin oppineisiin kuuluva al-Munawi on välittänyt sen kirjassa Kunuz al-Haqa'iq fi hadith khayr al-khala'iq Abu Nu'aym al-Isfahanilta. Myös al-Majlisi on Biharissa, luvussa 'Sen epäusko, joka herjaa häntä tai sanoutuu hänestä irti', välittänyt sen Abu Nu'aymilta ja selittänyt sitä omin sanoin.
Sana mamsus on selitetty kahdella tavalla. Jotkut ovat sanoneet: se tarkoittaa, että Ali (AS) on koskettanut Jumalan olemusta, siis tavoittanut sen kosketuksellaan, siis nähnyt sen koko olemuksellaan. Toiset taas ovat sanoneet, että mamsus merkitsee mieletöntä ja hullua, ja Alista (AS) käytettynä tämä ilmaus tarkoittaa, että hän on Jumalasta juopunut, hämmentynyt ja Jumalaan hullaantunut, niin että hän on kokonaan luopunut itsestään ja lumoutunut Jumalasta — toisin sanoen Ali (AS) on sulautunut Jumalaan ja saavuttanut täydellisen häviämisen (fanan).
Toisaalta Ahmad on Musnadissaan, osa 3, s. 86, välittänyt Jumalan lähettiläältä (SAWS), että tämä sanoi: 'Jumalan kautta, hän on totisesti ankara Jumalan olemuksen tähden — tai: Jumalan tiellä', ja myös tässä muodossa: 'Totisesti Ali on ankara Jumalan olemuksen tähden.' Samoin shaykh al-Mufid tuo toisessa kirjassaan, al-Irshadissa, osa 1, s. 153, tämän ilmauksen lisäyksellä Jumalan lähettilään (SAWS) sanomana: 'Ali on ankara Jumalan, Mahtavan ja Ylevän, olemuksen tähden eikä mielistele uskonnossaan.' Nämä ilmaukset ovat merkitykseltään lähempänä ilmausta 'makdud fi dhat Allah' kuin ilmausta 'mansus fi dhat Allah'. Joka tapauksessa näyttää siltä, että yksi ja sama hadith ja tapahtuma on sanamuotonsa ja merkityksensä vaikeaselkoisuuden vuoksi välittynyt ja jäljentynyt eri muodoissa.)
Mu'awiya ibn Abi Sufyan kirjoitti Ali ibn Abi Talibille, Jumalan siunaukset hänelle: 'Jumalan, Armeliaan Armahtajan nimeen. Asiaan: Ali, minä isken sinua leikkaavalla liekillä, jota tuuli ei sammuta eikä vesi tukahduta. Rauha.' Kun Ali (AS) oli lukenut hänen kirjeensä, hän pyysi mustetta ja paperia ja kirjoitti: 'Jumalan, Armeliaan Armahtajan nimeen. Asiaan: Mu'awiya, sinä valehtelet. Minä olen Ali ibn Abi Talib, Hasanin ja Husaynin isä, isoisäsi, setäsi, enosi ja isäsi surmaaja. Minä olen se, joka hävitin sinun sukusi Badrin päivänä, valloituksen päivänä ja Uhudin päivänä. Sama miekka on kädessäni; käsivarteni kantaa sitä sydämeni rohkeudella, niin kuin Profeetta (SAWS) jätti sen perinnöksi testamenttinsa haltijan (wasi) kouraan. En ole vaihtanut Jumalaa Herranani, en Muhammadia (SAWS) profeettanani enkä miekkaa mihinkään muuhun. Ja rauha sille, joka seuraa johdatusta.' Sitten hän taittoi kirjeen kokoon ja kutsui al-Tirimmah ibn Adi al-Ta'in, joka oli puhetaitoinen ja kookas mies, ja sanoi hänelle: 'Ota tämä kirjeeni, vie se Mu'awiyalle ja tuo hänen vastauksensa.' Al-Tirimmah otti kirjeen, pyysi turbaanin ja puki sen ylleen, nousi täysikasvuisen kamelin selkään ja matkasi, kunnes saapui Damaskokseen. Hän kysyi Mu'awiyan päälliköitä, ja hänelle sanottiin, että nämä kokoontuvat Bab al-Khadran luona. Hän laskeutui, kytki kamelinsa ja odotti, kunnes he kokoontuivat. Yksi heistä sanoi: 'Beduiini, onko sinulla uutisia taivaasta?' Hän vastasi: 'On: Jibril on taivaassa, kuoleman enkeli ilmassa ja Ali tuomiovallassa.' He sanoivat: 'Beduiini, mistä tulet?' Hän vastasi: 'Hurskaan ja puhtaan luota kelvottoman teeskentelijän luo.' He sanoivat: 'Beduiini, etkö laskeudu maahan, jotta voisimme neuvotella kanssasi?' Hän sanoi: 'Jumalan kautta, teidän neuvottelussanne ei ole siunausta, eikä minun kaltaiseni neuvottele teidän kaltaistenne kanssa.' He sanoivat: 'Beduiini, me kirjoitamme sinusta Yazidille' — Yazid oli siihen aikaan heidän kruununperillisensä. He kirjoittivat hänelle: 'Asiaan: Yazid, luoksemme on saapunut Ali ibn Abi Talibin luota beduiini, jolla on kieli, joka puhuu väsymättä ja paljon uupumatta. Rauha.' Luettuaan kirjeen Yazid tuli viipymättä ulos, ja nähdessään hänet hän sanoi: 'Rauha sinulle, beduiini.' Tämä vastasi: 'Jumala on Rauha (al-Salam), Uskollinen (al-Mu'min), Varjelija (al-Muhaymin) — ja rauha uskovien ruhtinaan pojalle.' Yazid sanoi: 'Uskovien ruhtinas lähettää sinulle tervehdyksensä.' Hän vastasi: 'Hänen tervehdyksensä on kanssani Kufasta asti.' Yazid sanoi: 'Hän tarjoutuu täyttämään toiveesi.' Hän vastasi: 'Ensimmäinen toiveeni hänen suhteensa on, että hänen henkensä otetaan hänen kyljistään ja että hän nousee istuimeltaan, jotta siihen istuisi se, joka on siihen oikeutetumpi ja arvollisempi.' Yazid sanoi hänelle: 'Beduiini, me viemme sinut hänen luokseen — sinuun eivät juonet tehoa.' Hän vastasi: 'Sitä varten olen tullut.' Hänelle pyydettiin pääsy Yazidin isän luo. Kun hän astui Mu'awiyan eteen ja näki Mu'awiyan ja valtaistuimen, hän sanoi: 'Rauha sinulle, kuningas.' Mu'awiya sanoi: 'Mikä estää sinua sanomasta: uskovien ruhtinas?' Hän vastasi: 'Me olemme uskovia — kuka on asettanut sinut ruhtinaaksemme?' Mu'awiya sanoi: 'Ojenna minulle kirjeesi.' Hän vastasi: 'En mielelläni tallaa mattoasi.' Mu'awiya sanoi: 'Ojenna se visiirilleni.' Hän vastasi: 'Visiiri on pettänyt ja emiiri tehnyt vääryyttä.' Mu'awiya sanoi: 'Ojenna se palvelijalleni.' Hän vastasi: 'Kelvoton palvelija, jonka hänen isäntänsä on ostanut laittomasti ja pannut palvelemaan muussa kuin Jumalan kuuliaisuudessa.' Mu'awiya sanoi: 'Mikä sitten neuvoksi, beduiini?' Hän vastasi: 'Ei minun kaltaiseni uskova juonittele sinun kaltaisesi teeskentelijän hyväksi. Nouse nöyränä ja ota se.' Niin Mu'awiya nousi nöyryytettynä, otti kirjeen, avasi sinetin ja luki. Sitten hän sanoi: 'Beduiini, millaisena jätit Alin?' Hän vastasi: 'Jätin hänet, Jumalan kautta, lujana, kyvykkäänä, hallitsevana, jalona, urhoollisena ja anteliaana; hän ei ole kohdannut sotajoukkoa lyömättä sitä pakoon, ei vastustajaa kaatamatta tätä eikä linnaa hajottamatta sitä.' Mu'awiya kysyi: 'Millaisina jätit Alin seuralaiset?' Hän vastasi: 'Jätin heidät niin, että Ali (AS) oli heidän keskellään kuin täysikuu ja he kuin tähdet.' Mu'awiya sanoi hänelle: 'Beduiini, en usko, että Alin ovella on ketään sinua oppineempaa.' Hän vastasi: 'Voi sinua! Pyydä Herraltasi anteeksi sanojasi. Entä jos näkisit ne kaunopuhujat, kirjalliset ja sanavalmiit — jos putoaisit heidän tietojensa mereen, hukkuisit.' Mu'awiya sanoi: 'Voi äitiäsi!' Hän vastasi: 'Ei, vaan autuas hän on: hän synnytti uskovan, joka nolaa sinun kaltaisesi teeskentelijän.' Mu'awiya sanoi hänelle: 'Beduiini, haluatko minulta lahjan?' Hän vastasi: 'Näen mielelläni henkesi hupenevan — kuinka en näkisi mielelläni omaisuutesi hupenevan?' Mu'awiya määräsi hänelle satatuhatta dirhamia ja sanoi: 'Mitä nyt sanot?' Hän vastasi: 'Ylistän Jumalaa ja moitin sinua.' Mu'awiya kysyi: 'Miksi, voi sinua?' Hän vastasi: 'Koska tämä ei ollut sinun eikä isäsi perintöä; se on muslimien varainhuoneesta (bayt al-mal), ja siitä sinä sen minulle annoit.' Sitten Mu'awiya kääntyi kirjurinsa puoleen ja sanoi: 'Kirjoita beduiinille vastaus — meillä ei ole hänelle voimia.' Kirjuri kirjoitti: 'Asiaan: Ali, minä lähetän sinua vastaan neljäkymmentä kuormaa sinapinsiemeniä, ja jokaisen siemenen mukana on tuhat taistelijaa, jotka juovat Tigriin ja ammentavat Eufratin.' Kun al-Tirimmah näki, mitä kirjuri oli kirjoittanut, hän kääntyi Mu'awiyan puoleen ja sanoi hänelle: 'Häpeä sinulle, Mu'awiya! En tiedä, kummalla teistä on vähemmän häpyä, sinulla vai kirjurillasi. Voi sinua! Vaikka kokoaisit jinnit ja ihmiset, Psalmien ja Koraanin väen, he eivät kaikessa puheessaan sanoisi sellaista kuin sinä sanoit.' Mu'awiya sanoi: 'Hän ei kirjoittanut sitä minun käskystäni.' Hän vastasi: 'Jos hän ei kirjoittanut sitä sinun käskystäsi, hän on halveksinut sinua vallassasi; ja jos hän kirjoitti sen käskystäsi, minä häpeän sinun puolestasi valhetta. Kummasta pyydät anteeksi, ja kummasta otat opiksesi? Tietäkää, että Alilla, Jumalan siunaukset hänelle, on jalorotuinen kukko, ashtar, joka nokkii sinun sinapinsiemenesi hänen sotajoukolleen ja joukoilleen ja kokoaa ne kupuunsa.' Mu'awiya kysyi: 'Kuka se on, beduiini?' Hän vastasi: 'Se on Malik ibn al-Harith al-Ashtar.' Sitten hän otti kirjeen ja lahjan ja vei ne Ali ibn Abi Talibille, Jumalan siunaukset hänelle. Mu'awiya kääntyi seuralaistensa puoleen ja sanoi: 'Katson, että jos lähettäisin teidät kaikki yhdessä kaikkeen siihen, mihin hänen herransa lähetti hänet, ette suoriutuisi puolestani kymmenesosan kymmenesosasta siitä, mistä hän suoriutui herransa puolesta.' (al-Ikhtisas, osa 1, s. 138)
Mu'awiya kirjoitti Alille (AS): 'Jumalan, Armeliaan Armahtajan nimeen. Asiaan: Abi Talibin poika, isken päähäsi sellaisen tulen, jota ei tuuli sammuta eikä vesi. Rauha.' Kun Ali (AS) oli lukenut kirjeen, hän pyysi paperia ja mustetta ja kirjoitti: 'Jumalan, Armeliaan Armahtajan nimeen. Asiaan: Mu'awiya, älä valehtele! Minä olen Ali ibn Abi Talib, Abu al-Hasan, Hasanin ja Husaynin isä, isoisäsi, enosi, setäsi ja isäsi surmaaja. Sama, joka surmasi koko sukusi ja heimosi Badrissa ja Uhudissa. Sama miekka on yhä kädessäni ja sama rohkeus yhä sydämessäni, ja minä olen saman Jumalan palvelija ja saman Profeetan uskossa.' Kirjeen loppuun hän kirjoitti: 'Ja rauha sille, joka seuraa johdatusta.' Sitten hän sinetöi kirjeen ja antoi sen Tirimmah ibn Adille, kookkaalle ja puhetaitoiselle miehelle, ja sanoi: Vie tämä kirje Mu'awiyalle, ota hänen vastauksensa ja palaa. Tirimmah sitoi päähänsä beduiiniturbaanin, nousi nopean kamelin selkään ja lähti matkaan. Damaskokseen saavuttuaan hän kysyi Mu'awiyan vartijoita. Hänelle sanottiin: mene Bab al-Khadralle. Hän meni sinne, laski kamelinsa maahan ja odotti, kunnes palatsin vartijat kerääntyivät hänen ympärilleen ja sanoivat: Näytät tuoneen uutisia taivaasta! Hän sanoi: Kyllä: Jibril on taivaassa, kuoleman enkeli ilmassa ja Ali (AS) tuomiovallassa. He kysyivät: Kenen luota olet tullut? Hän vastasi: Hurskaan ja puhtaan luota kelvottoman teeskentelijän luo. He sanoivat: Beduiini, tule vähän alemmas, niin neuvottelemme kanssasi ja katsomme, mitä tahdot! Hän sanoi: Teidän neuvoissanne ei ole mitään hyvää, eikä minun kaltaiseni pyydä mitään teidän kaltaisiltanne. He sanoivat: Odota, niin kirjoitamme kruununperilliselle, siis Yazidille, kirjelapun, että tällainen mies on tullut. He kirjoittivat Yazidille: On tullut beduiini, ilmeisesti Alin luota; hänen kielensä ei tylsy, ja hän on hyvin sanavalmis. Yazid tuli itse ja sanoi: Tervehdys, beduiini! Tirimmah vastasi: Jumala on al-Salam, al-Mu'min, al-Muhaymin — ja tervehdys uskovien ruhtinaan pojalle. Yazid sanoi: Uskovien ruhtinaskin lähettää sinulle tervehdyksensä! Tirimmah vastasi: Hänen tervehdyksensä on kanssani Kufasta asti! Yazid kysyi: Mikä on asiasi Mu'awiyalle? Tirimmah sanoi: Ensimmäinen toiveeni on hänen kuolemansa — ja ellei se käy, hänen nousemisensa istuimelta, joka ei kuulu hänelle, jotta siihen istuisi se, jolla on siihen oikeus ja etusija! Yazid, joka näki, ettei pärjännyt tämän kielelle, pyysi isältään luvan, ja Tirimmah astui Mu'awiyan eteen. Nähdessään Mu'awiyan valtaistuimella hän sanoi: Tervehdys kuninkaalle! Mu'awiya sanoi: Mikset kutsu minua uskovien ruhtinaaksi?! Tirimmah sanoi: Me olemme uskovia; mikä on tehnyt sinusta meidän ruhtinaamme?! Mu'awiya sanoi: Anna kirjeesi! Tirimmah sanoi: En mielelläni astu matollesi. Mu'awiya sanoi: Anna kirje sitten visiirille. Tirimmah sanoi: Petollinen visiiri ja väärämielinen emiiri! Mu'awiya sanoi: Anna se sitten palvelijalle! Tirimmah sanoi: Kelvoton palvelija, joka on ostettu vääryydellä ja jota käytetään vääryyteen! Mu'awiya sanoi: Mitä sitten teemme? Tirimmah sanoi: Vaivaudu itse: nouse valtaistuimeltasi, tule ja ota kirje minulta! Mu'awiyan oli pakko nousta itse, tulla ja ottaa kirje. Hän luki kirjeen ja kysyi sitten: Miten Ali voi Kufassa? Tirimmah vastasi: Hän on luja, kyvykäs, hallitseva, jalo, urhoollinen ja antelias; hän ei ole kohdannut sotajoukkoa lyömättä sitä, ei vastustajaa kaatamatta tätä eikä linnoitusta murtamatta sitä. Mu'awiya kysyi: Millaisia Alin seuralaiset ovat? Tirimmah sanoi: Kuin tuhannet tähdet, jotka ovat kokoontuneet täysikuun ympärille: Ali on heidän keskellään kuin täysikuu ja he kuin tähdet. Mu'awiya sanoi houkutellakseen Tirimmahia: Luulenpa, ettei heidän joukossaan ole sinua kaunopuheisempaa ja oppineempaa. Tirimmah sanoi: Pyydä anteeksiantoa sanoistasi! He kaikki ovat kaunopuheisia, sanataitoisia ja puhetaidon mestareita, ja sinä, kurja, olet hukkunut heidän tietonsa mereen. Vihastunut Mu'awiya sanoi: Häpeä äidillesi! Tirimmah sanoi: Autuas hän! Hän kasvatti uskovan, joka ei pelkää sinun kaltaistasi teeskentelijää. Mu'awiya sanoi: Annanko sinulle lahjan? Tirimmah sanoi: Kyllä — kaikki, mikä vähentää sinun elinaikaasi ja omaisuuttasi, on minulle mieluisaa. Mu'awiya käski antaa hänelle satatuhatta dirhamia, kääntyi sitten hänen puoleensa ja sanoi: Mitä nyt sanot?! Tirimmah sanoi: Nytkin ylistän Jumalaa ja moitin sinua; nämä rahat ovat muslimien varainhuoneesta, eivät sinun omaisuuttasi. Mu'awiya sanoi kirjurilleen: Kirjoita Alille vastaus hänen kirjeeseensä; minä en pärjää tämän beduiinin kielelle. Kirjuri kirjoitti: 'Ali, tulen luoksesi neljälläkymmenellä kuormalla sinapinsiemeniä, ja jokaisen siemenen mukana on tuhat taistelijaa, jotka juovat Tigriin veden yhdellä kertaa ja virtsaavat Eufratiin!' Kun Tirimmah katsoi kirjeen sisältöä, hän sanoi: Millaista rumaa puhetta — Mu'awiya, kuinka häpeämätön oletkaan! Mu'awiya, joka huomasi, että oli kirjoitettu jotakin sopimatonta, joka saattaisi jäädä historiaan, sanoi: Nämä on kirjoittanut kirjuri! Tirimmah sanoi: Jos hän on kirjoittanut ne ilman lupaasi, sinulla on totisesti heikko valta; ja jos ne on kirjoitettu luvallasi, sinulla on totisesti heikko häpy! Joka tapauksessa tämä kirje on sinulle pysyvä häpeäpilkku. Mutta vastauksen annan minä itse: Alillakin on Nakha'in heimosta kukko, joka syö kaikki sinun sinapinsiemenesi yksi kerrallaan ja kokoaa ne kupuunsa. Mu'awiya kysyi: Ketä tarkoitat? Tirimmah sanoi: Malik al-Ashtar al-Nakha'ita. Sitten hän otti kirjeen ja ne satatuhatta dirhamia ja lähti kohti Irakia. Hänen lähdettyään Mu'awiya kääntyi ympärillään olevien puoleen ja sanoi: Vaikka olisin lähettänyt teidät kaikki yhdessä Alin luo, ette olisi kyenneet tekemään sadasosaakaan siitä, minkä tämä yksi mies teki meille herransa Alin puolesta!
(Sanomme: Tirimmah ibn Adi, Tayyin heimoa, kuului Alin (AS) sotajoukon kaunopuheisiin seuralaisiin ja runoilijoihin, ja hänestä on historiassa maininta vain kahdessa kohdassa: toinen on tämä tapaus ja toinen Karbalan tapahtuma, jolloin hän muutamien Midhhaj-heimolaisten kanssa tapasi imaami Husaynin (AS) Udhayb al-Hijanatissa, kertoi Qays ibn Mushirin marttyyrikuolemasta ja ehdotti pysähtymistä.
Tirimmah sanoi imaamille: Näen kanssasi vain vähän tovereita, ja jo nämä Hurrin joukot voittaisivat sinut taistelussa. Päivää ennen lähtöäni näin Kufassa suuren ihmisjoukon valmistautumassa taisteluun sinua vastaan, enkä ollut koskaan nähnyt niin valtavaa sotajoukkoa. Vannotan sinua Jumalan kautta: älä lähesty heitä, jos vain voit! Jos tahdot, tule minun heimoni luo, sillä siellä on niitä, jotka auttavat sinua. Imaami vastasi: Pakeneminen ja vaimon ja lasten jättäminen olisi minulle häpeä. Tirimmah sanoi: Lähtekäämme Banu Tayyin vuorelle; tuon palvelukseesi kaksikymmentätuhatta tayyilaista taistelemaan. Imaami sanoi: Jumala palkitkoon sinut ja heimosi hyvällä. Me ja tämä joukko olemme tehneet sopimuksen, josta en voi peräytyä.
Tästä pysähdyspaikasta lähtien Tirimmah otti tehtäväkseen opastaa Husayn ibn Alin (AS) karavaania sivupolkuja pitkin kohti Kufaa, ja kuljettuaan jonkin matkaa hän lähti imaamin luvalla perheensä luo viedäkseen näille muonaa; mutta kun hän palasi, hän kuuli marttyyrien herran (Sayyid al-Shuhada) surmasta.)
Ali ibn Asbat kertoi useilta Ibn Da'bin tovereilta: Tapasin ihmisiä, jotka kertoivat arabien sanoneen: Jos Jumala lähettää keskuuteemme profeetan, jollakulla hänen seuralaisistaan on oleva seitsemänkymmentä tämän ja tuonpuoleisen maailman jaloa avua. He katsoivat ja tutkivat, kokoontuuko edes kymmenen ominaisuutta yhteen mieheen, saati seitsemänkymmentä, eivätkä he löytäneet uskonnon ja maailman ominaisuuksia yhtyneinä kenessäkään muussa kuin Ali ibn Abi Talibissa (AS). Ibn Da'b kertoi: Kysyimme heiltä: Mitkä nämä ominaisuudet ovat? He vastasivat: Myötäjakaminen, kieltäymys, turhista toiveista luopuminen, häveliäisyys, jalomielisyys, kaunopuheisuus saarnoissa, johtajuus, sävyisyys, tieto ja ratkaiseva tuomiovalta — kenenkään asiaa ei koskaan tuotu hänen eteensä niin, että hän olisi sanonut tälle 'palaa huomenna' tai työntänyt tämän pois, vaan hän ratkaisi asian paikan päällä. Ja urhoollisuus: hän ei koskaan kääntänyt selkäänsä, kukaan ei koskaan astunut häntä vastaan kaksintaisteluun ilman että hän surmasi tämän, eikä hän koskaan peräytynyt kenenkään edestä, joka kutsui hänet kaksintaisteluun; eikä hän koskaan lyönyt ketään pystysuuntaan halkaisematta tätä eikä poikittain katkaisematta tätä kahtia. He kertoivat myös, että Jumalan lähettiläs (SAWS) nosti hänet hevosen selkään, ja hän sanoi: 'Isäni ja äitini olkoot uhrinasi — mitä minä hevosilla teen? Minä en aja ketään takaa enkä pakene ketään. Ja kun vyötän miekkani, en laske sitä muutoin kuin sen tähden, minkä vuoksi sen vyötin.' Sekä iloitsemisesta pidättyminen voiton hetkellä, kerskailun välttäminen sekä juonesta, kavaluudesta ja petoksesta pidättyminen: ihmiset kokoontuivat kaikki hänen luokseen ja sanoivat hänelle: 'Kirjoita vastustajallesi ja vahvista hänen käskynhaltijuutensa, ja erota hänet sitten!' Mutta hän sanoi: 'Juoni, kavaluus ja petos ovat tulessa.' Ja vilpitön halu Jumalan puoleen, ruoan antaminen syötäväksi, sen halveksunta, mitä hän maailmasta sai osakseen, ja sen välttäminen, että olisi asettanut itsensä ja lapsensa jonkun alamaisensa edelle. Hänen sisarensa Umm Hani, Abi Talibin tytär, tuli hänen luokseen, ja hän antoi tälle kaksikymmentä dirhamia. Umm Hani kysyi ei-arabialaiselta vapautetulta palvelijattareltaan: Paljonko uskovien ruhtinas (AS) antoi sinulle? Tämä vastasi: Kaksikymmentä dirhamia. Silloin Umm Hani lähti pois vihastuneena, mutta Ali sanoi hänelle: 'Mene rauhassa, Jumala armahtakoon sinua; emme ole löytäneet Jumalan kirjasta Ismaelille etusijaa Iisakiin nähden.' Khurasanista lähetettiin hänen luokseen Khosraun tyttäriä. Hän sanoi heille: 'Naitan teidät.' He vastasivat: 'Emme tarvitse avioliittoa, sillä meille ei ole vertaisia muut kuin sinun poikasi; jos naitat meidät heille, suostumme.' Mutta hän ei tahtonut suosia poikiaan sellaisella, mikä ei tullut kaikkien muslimien osaksi. Basrasta lähetettiin hänelle meren syvyyksistä sukellettu kalleus, jonka arvoa ei tiedetty. Hänen tyttärensä Umm Kulthum sanoi hänelle: 'Uskovien ruhtinas, saanko kaunistautua sillä ja pitää sitä kaulassani?' Hän sanoi: 'Abu Rafi, vie se varainhuoneeseen (bayt al-mal). Siihen ei ole tietä, ennen kuin jokaisella muslimien naisella on samanlainen.' Ja kun hänet oli asetettu johtoon, hän nousi Medinassa saarnaamaan ja sanoi: 'Muhajirien ja ansarien joukko! Qurayshin joukko! Tietäkää, Jumalan kautta: minä en ota teidän saaliistanne (fay) mitään niin kauan kuin minulla on Yathribissa yksikin palmuntaimi. Luuletteko, että kieltäisin itseltäni ja lapsiltani ja antaisin teille? Minä totisesti asetan mustan ja punaisen samalle viivalle.' Silloin Aqil ibn Abi Talib nousi ja sanoi: 'Asetatko minut samaan asemaan kuin jonkun Medinan mustista?' Hän vastasi: 'Istu, Jumala, Korkein, armahtakoon sinua. Eikö täällä ollut ketään muuta puhujaa kuin sinä? Sinulla ei ole etusijaa heihin nähden muutoin kuin varhaisen ansion tai jumalanpelon kautta.' Hän sanoi: 'Kun muslimien imaami ottaa hoitaakseen heidän asiansa, hän pukeutuu heidän vähäisimmän köyhänsä vaatteisiin, jottei köyhää hänen köyhyytensä ahdistaisi.'
Hänen ruokansa oli vaatimattominta, mitä alamaiset söivät, ja hänen vaatteensa vaatimattomimmat, mitä kukaan muslimeista puki ylleen. Hän jakoi tasan ja oli oikeudenmukainen alamaisiaan kohtaan. Hänellä oli päättäväisyys sodassaan sekä se varovainen harkinta, jota arabit kutsuvat järjeksi.
Ja anteliaisuus, viisauden levittäminen, perinpohjaisuus kehotuspuheessa, sorretun puolustaminen ja hädänalaisen auttaminen.
Kufalaiset kertovat, että Sa'id ibn Qays al-Hamdani näki hänet eräänä päivänä kovassa helteessä muurin vierellä ja sanoi: 'Oi uskovien ruhtinas, tähänkö aikaan?' Hän vastasi: 'En lähtenyt ulos muusta syystä kuin auttaakseni sorrettua tai rientääkseni hädänalaisen avuksi.' Hänen siinä ollessaan tuli hänen luokseen nainen, jonka sydän oli pelosta sijoiltaan eikä hän tiennyt, minne maailmassa suunnata, kunnes pysähtyi hänen eteensä ja sanoi: 'Oi uskovien ruhtinas, mieheni on tehnyt minulle vääryyttä ja käynyt kimppuuni ja vannonut lyövänsä minua. Tule kanssani hänen luokseen.' Hän painoi päänsä alas, kohotti sen sitten ja sanoi: 'Ei, Jumalan kautta — ei ennen kuin sorretulle hankitaan hänen oikeutensa ilman pelkoa ja sanojen takeltelua. Missä asuntosi on?' Nainen sanoi: 'Siinä ja siinä paikassa.' Niin hän lähti naisen mukaan, kunnes tämä saapui asunnolleen ja sanoi: 'Tämä on kotini.' Hän tervehti, ja ulos astui nuori mies yllään kirjava vaate. Hän sanoi: 'Pelkää Jumalaa — olet säikyttänyt vaimosi.' Mies sanoi: 'Mitä se sinulle kuuluu? Jumalan kautta, sinun puheesi tähden poltan hänet vielä tulessa!' Nuorukainen ei ehtinyt tajuta mitään, ennen kuin hän oli jo paljastanut miekkansa ja sanoi tälle: 'Minä käsken sinua tekemään hyvää ja kiellän sinua pahasta — ja sinäkö torjut hyvän? Kadu, tai muuten surmaan sinut.' Ihmisiä alkoi virrata kujilta kyselemään uskovien ruhtinasta (AS), kunnes he pysähtyivät hänen luokseen. Silloin nuorukainen jäi neuvottomaksi ja sanoi: 'Oi uskovien ruhtinas, anna minulle anteeksi — antakoon Jumala sinulle anteeksi!' — Ja hänen hyveitään olivat myös miehuullisuus, vatsan ja sukupuolielimen pidättyväisyys, omaisuuden hoitaminen omin käsin, jotta hän olisi riippumaton toisten omaisuudesta, heikkouden ja nöyristelyn hylkääminen, valittamisen hylkääminen ja ruumiinsa haavojen salaaminen — niitä oli tuhat haavaa Jumalan tiellä — sekä hyvään käskeminen ja pahasta kieltäminen, rangaistusten toimeenpano vaikka omaa itseään vastaan, ja se, ettei hän peitellyt edes omien lastensa kohdalla sitä, missä on Jumalan mielisuosio.
Eräs emiireistä lahjoitti Umm Kulthumille ambraa. Silloin hän nousi saarnatuoliin ja sanoi: 'Ihmiset! Umm Kulthum, Alin tytär, on kavaltanut teiltä ambraa. Jumalan kautta, jos hän olisi varastanut sen, olisin katkaissut häneltä käden.'
Ja sydämen puhtaus ja rinnan lujuus silloin, kun kharijilaiset julistivat tuomionsa häntä vastaan ja kaikki moskeijassa olleet pakenivat, mutta hän jäi yksin saarnatuoliin.
Ja se, mitä ihmiset kertovat, että linnut itkivät häntä; ja se, mitä Ibn Shihab al-Zuhrilta on välitetty, että Jerusalemin maan kiviä käännettiin hänen surmaamisensa aikaan ja niiden alta löytyi tuoretta verta; ja tuo suuri tapaus, josta munkitkin puhuivat ja lausuivat sanansa; ja se, että helle väistyi hänestä kuumina päivinä, niin ettei hän tuntenut kuumaa eikä kylmää.
Ja kauneus: kerrotaan, että hän astui eräänä päivänä Jumalan lähettilään (SAWS) luo, ja tämä sanoi: 'En voinut kuin ajatella, että täysikuu oli noussut ylleni.'
Ja hänen eroavuutensa muista ihmisistä ruumiinrakenteensa lujuudessa: kerrotaan, että hänellä oli kyhmy kuin härän kyttyrä, hänen hartioidensa väli oli leveä, eivätkä hänen kyynärvartensa erottuneet olkavarsistaan, niin tiiviisti ne olivat liittyneet yhteen luomuksen lujuudesta. Hän ei koskaan tarttunut kenenkään käteen ilman, että tämän hengitys salpautui — ja jos hän olisi hiukan lisännyt puristusta, se olisi surmannut tämän. (al-Ikhtisas, osa 1, s. 144)
Ibn Da'b kertoo: Arabit sanoivat aikaisemmin: jos keskuuteemme lähetetään profeetta, jokaisella hänen kumppaneistaan on seitsemänkymmentä hyvettä. Mutta kun Muhammad (SAWS) lähetettiin heidän keskuuteensa, hänen kumppaniensa joukossa ei ollut ketään, jolla olisi ollut edes kymmentä hyvettä, edes maallista hyvettä. Vain Alilla (AS) oli seitsemänkymmentä hyvettä uskonnossa ja maailmassa. Niiden joukossa olivat:
Myötäelävä avuliaisuus, askeesi, toiveista luopuminen, häveliäisyys, jalomielisyys, kaunopuheisuus, johtajuus, pitkämielisyys, tieto ja ratkaiseva tuomiovalta: hän ei sanonut kenellekään 'tule toisella kertaa tuomiota varten', vaan julisti ratkaisun samassa istunnossa.
Samoin urheus: hän ei koskaan vältellyt taistelua kenenkään kanssa eikä koskaan paennut taistelukentältä, ja jokaisen, joka kutsui hänet kaksintaisteluun, hän otti vastaan; mutta hän itse ei kutsunut ketään taisteluun. Keneen hän iski, sen hän kaatoi maahan. Kerrotaan, että Jumalan lähettiläs (SAWS) antoi hänelle nopeajalkaisen hevosen, ja hän sanoi: 'Mihin minä sitä tarvitsen? En aja takaa pakenevaa vihollista enkä pakene vihollista. En paljasta miekkaani muutoin kuin iskeäkseni sen sen päälaelle, jota vastaan olen sen paljastanut.'
Samoin riemusta pidättyminen voiton hetkellä, voitonhurman näyttämisen välttäminen sekä juonittelun, petoksen ja kavaluuden hylkääminen. Hänelle sanottiin: 'Jätä ensin vihollisesi virkoihinsa ja erota heidät vasta sitten, kun kalifaattisi on vakiintunut!' Mutta hän sanoi: 'Juoni, petos ja kavaluus ovat tulessa!'
Samoin puhdas halajaminen Jumalan puoleen,
samoin ruoan tarjoaminen tarvitseville,
samoin sen vähäisenä pitäminen, mitä maailmasta saatiin,
samoin siitä luopuminen, että hän olisi asettanut itsensä ja lapsensa muiden edelle: hänen sisarensa Umm Hani tuli hänen luokseen, ja Ali (AS) antoi hänelle kaksikymmentä dirhamia. Kun Umm Hani näki, että uskovien ruhtinas (AS) oli antanut myös hänen persialaiselle orjattarelleen kaksikymmentä dirhamia, hän pahastui ja suuttui! Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: 'Suutu vain, Umm Hani! Olkoon Jumala turvanasi — minä en ole nähnyt Jumalan kirjassa, että Ismaelin jälkeläisillä olisi suurempi osuus valtionkassasta kuin Iisakin jälkeläisillä.' Samoin kun Khosroen tyttäret lähetettiin hänen luokseen Khorasanista, hän sanoi heille: 'Menkää täällä naimisiin!' He sanoivat: 'Emme tarvitse avioliittoa, eivätkä nämä ihmiset ole meidän vertaisiamme. Jos tahdot, menemme naimisiin jonkun sinun oman poikasi kanssa.' Mutta uskovien ruhtinas (AS) ei suostunut, sillä hän ei tahtonut myöntää omille lapsilleen mitään etusijaa muihin muslimeihin nähden. Eräänä päivänä Basrasta oli saapunut helmikaulanauha, jonka hinta kohosi pilviin. Hänen tyttärensä Umm Kulthum pyysi saada kaulanauhan itselleen. Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: 'Abu Rafi', liitä kaulanauha valtionkassaan! Uskovien ruhtinaan tyttärellä ei voi olla tällaista kaulanauhaa, elleivät kaikki muslimien naiset kanna kaulassaan samanlaista.' Kun hän otti haltuunsa Medinan valtionkassan, hän kokosi kaikki yhteen ja sanoi: 'Ihmiset! Minulla, läheisilläni tai lapsillani ei ole valtionkassasta suurempaa osuutta kuin teillä, ja valkoinen ja musta ovat valtionkassan edessä yhdenvertaiset.' Hänen veljensä Aqil nousi ja sanoi: 'Siis minäkö olen valtionkassan edessä yhdenvertainen mustan orjan kanssa?' Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: 'Istu alas! Jumala armahtakoon sinua. Eikö täällä ollut ketään muuta kuin sinä puhumaan?! Kyllä, sinä olet yhdenvertainen kaikkien kanssa, paitsi jos sinulla on enemmän jumalanpelkoa.' Hän sanoi usein: muslimien imaamin vaatteiden on oltava köyhimmän vaatteiden kaltaiset, jottei köyhän köyhyys ahdistaisi tätä. Niin, uskovien ruhtinaan ruoka oli kuin köyhimpien ruoka ja hänen vaatteensa kuin köyhimpien vaatteet. Hänen osuutensa valtionkassasta oli sama kuin muiden, ja hänen oikeudenmukaisuutensa oli aina levittäytyneenä alamaisten keskuuteen.
Alin muihin ominaisuuksiin kuuluivat lujuus sodassa ja järki.
Samoin anteliaisuus ja lahjoittaminen sekä viisaus, joka alati kumpusi hänen sydämestään ja virtasi hänen kielelleen.
Samoin Ali oli luotujen kehottaja ja neuvoja.
Hän näki suurta vaivaa hankkiakseen sorretulle tämän oikeuden sortajalta. Kufalaiset kertovat, että eräänä kuumana päivänä hän istui talonsa muurin varjossa. Häneltä kysyttiin: 'Mitä teet täällä?' Hän vastasi: 'Ehkä on joku sorrettu, jonka oikeus on hankittava ja joka häveliäisyyttään ei rohkene kolkuttaa ovea.' Sattumalta paikalle tuli nainen, joka sanoi: 'Mieheni on ajanut minut ulos kotoa ja vannonut lyövänsä minua! Eikä minulla ole mitään paikkaa, minne mennä.' Uskovien ruhtinas (AS) nousi ja sanoi naiselle: 'Näytä minulle miehesi talo!' — ja mutisi itsekseen: 'Sorretun oikeus on otettava sortajalta ilman kielen kangertelua.' Ali meni tuon naisen talon ovelle. Ulos astui nuori mies kirjava vaate yllään. Ali sanoi: 'Sinäkö olet ajanut vaimosi ulos kotoa?' Nuorukainen, joka ei tuntenut uskovien ruhtinasta, vastasi: 'Kyllä, ja jos tahdon, poltan hänet vaikka tulessa — mitä se sinulle kuuluu?!' Sananvaihto kiihtyi, nuorukainen tarttui miekkaansa, ja myös Ali (AS) veti miekkansa esiin. Ihmiset, jotka tunsivat Alin, kerääntyivät heidän ympärilleen. Kun nuorukainen ymmärsi, millaisen erehdyksen oli tehnyt, hän lankesi Alin jalkoihin ja pyysi anteeksi. Ali palautti naisen miehensä kotiin.
Alin (AS) muita ominaisuuksia olivat jalomielisyys, vatsan ja sukupuolielimen pidättyväisyys sekä omaisuuden käyttäminen niin, että hän oli riippumaton muista.
Hänen ominaisuuksiinsa kuului myös, ettei hänessä ollut lainkaan heikkoutta eikä lannistumista muiden edessä.
Ali (AS) ei koskaan valittanut mistään, ja hän kätki jopa kipunsa. Kaikkiaan hän sai elämänsä aikana tuhat haavaa Jumalan tiellä eikä päästänyt valituksen sanaa.
Hänen ominaisuuksiinsa kuului myös uutteruus hyvään käskemisessä ja pahasta kieltämisessä sekä rangaistusten toimeenpanossa, jopa itseään ja läheisiään vastaan.
Ali (AS) ei peitellyt läheistensä rikkomuksia vaan toi ne julki, jotta muutkin ottaisivat opikseen. Eräänä päivänä hänen tyttärensä Umm Kulthum oli saanut eräältä emiiriltä lahjaksi ambraa. Ali (AS) nousi saarnatuoliin ja sanoi: 'Ihmiset, tietäkää, että tyttäreni Umm Kulthum on pettänyt muslimeja ambran asiassa! Jumalan kautta, jos hän olisi varastanut, olisin katkaissut häneltä käden.'
Alin (AS) muihin ominaisuuksiin kuului sydämen puhtaus. Ali oli äärimmäisen peloton. Eräänä päivänä kharijilaiset nostivat kapinan moskeijassa, ja Alin kumppanit pakenivat kaikki pelosta moskeijasta. Mutta Ali (AS) jäi yksin saarnatuoliin eikä säikähtänyt heidän meteliään.
Jotkut ovat kertoneet, että kun häntä oli isketty ja hän makasi vuoteessaan, linnut itkivät. Jerusalemin munkit ovat kertoneet, että niinä päivinä, jolloin Ali surmattiin Irakissa, Jerusalemissa kivien alta löytyi tuoretta verta, kun niitä nostettiin.
Alin (AS) omalaatuisiin ominaisuuksiin kuului, ettei hänen tullut kylmä eikä kuuma.
Ali (AS) oli äärimmäisen kaunis; eräänä päivänä hän astui Profeetan (SAWS) luo, ja Profeetta sanoi: 'On kuin neljännentoista yön täysikuu olisi astunut luokseni!'
Alin (AS) ihmeellisiin piirteisiin kuului, että hänen niskansa lihakset olivat niin vantterat, että hänellä oli kuin kyttyrä hartioillaan. Hänen kaksi lapaansa olivat tavattoman leveät, ja lihasten voimakkuuden vuoksi hänen kyynärvartensa ja olkavartensa välillä ei ollut ikään kuin mitään rajaa. Kun Ali (AS) tarttui johonkuhun, tämä ei kyennyt vapautumaan hänen otteestaan, ja jos ote pitkittyi, toinen saattoi tukehtua.
Asbagh ibn Nubatalta kerrotaan: Kysyin uskovien ruhtinaalta Ali ibn Abi Talibilta (AS) Salman Persialaisesta (Jumalan armo hänelle) ja sanoin: 'Mitä sanot hänestä?' Hän vastasi: Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: 'Hän on mies, jota Jumala, siunattu ja korkea, rakastaa taivaassa ja jota Hänen lähettiläänsä rakastaa maan päällä; mies, jonka tähden Gabriel ei kertaakaan tullut luokseni käskemättä minua Herrani, mahtavan ja ylhäisen, puolesta lausumaan hänelle tervehdystä.' Hän sanoi: 'Salman on minusta: joka kohtelee häntä tylysti, on kohdellut minua tylysti; joka loukkaa häntä, on loukannut minua; joka etääntyy hänestä, on etääntynyt minusta, ja joka vetää hänet lähelleen, on vetänyt minut lähelleen. Sillä Jumala, siunattu ja korkea, on käskenyt minun ilmaista hänelle tieto kuolemista ja koettelemuksista, sukujuurista ja ratkaisevasta sanasta.' Hän sanoi: 'Salman ei ollut zarathustralainen, vaan hän näytti ulospäin monijumalaisuutta ja kätki sisimpäänsä uskon.' (al-Ikhtisas, osa 1, s. 221)
Uskovien ruhtinaalta (AS) kysyttiin Salmanista. Hän vastasi: Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi usein: Salmania rakastaa Jumala taivaassa ja Jumalan lähettiläs maan päällä. Hän sanoi: Salman on se, jolle Gabriel joka kerta laskeutuessaan tuo mukanaan myös Jumalan tervehdyksen. Hän sanoi: Salman on minusta; joka tekee hänelle vääryyttä, on tehnyt vääryyttä minulle, ja joka loukkaa häntä, on loukannut minua. Joka etääntyy hänestä, on etääntynyt minusta, ja joka ystävystyy hänen kanssaan, on tullut lähelle minua. Hän sanoi: Jumala on käskenyt minun opettaa hänelle tieto koettelemuksista ja kuolemista, sukujuurista ja ratkaisevasta sanasta. Salman ei koskaan ollut zarathustralainen, vaan hän oli sisimmässään uskova.
Abu al-Jarudilta, ketjun ylöspäin johtaen, kerrotaan: Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: 'Pidä kiinni vilpittömistä veljistä ja hanki heitä runsaasti: he ovat varustus myötäkäymisen aikana ja sotajoukko koettelemuksen hetkellä. Ota asioittesi neuvonantajiksi ne, jotka pelkäävät Jumalaa, ja rakasta veljiä heidän jumalanpelkonsa määrän mukaan.' (al-Ikhtisas, osa 1, s. 226)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Hanki niin monta ystävää kuin voit, jotka ovat sinulle vilpittömiä; sellaiset ovat myötäkäymisessä tovereita ja vastoinkäymisessä auttajia. Neuvottele niiden kanssa, jotka pelkäävät Jumalaa. Rakasta eniten sitä ystävää, joka on jumalanpelkoisin.
Furat ibn Ahnaf kertoo: Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: 'Pukeudu vaatimattomasti, ettet tulisi kuuluisaksi; pidä itsesi piilossa, ettei sinua mainittaisi; opi ja kätke tietosi; vaikene, niin säilyt turvassa.' (al-Ikhtisas, osa 1, s. 232)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Karta itsesi esille tuomista, ettet tulisi kuuluisaksi, ja kätke itsesi näkyvistä, ettei sinua muisteltaisi. Opi todellinen tieto ja pidä se salassa. Vaikene, niin säilyt turvassa.
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: 'Joka menee riidassa liiallisuuksiin, tekee vääryyttä; joka jää siinä vajaaksi, kärsii vääryyttä; eikä se, joka riitelee teidän kanssanne, kykene pelkäämään Jumalaa.' (al-Ikhtisas, osa 1, s. 239)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Joka vihollisen edessä riitelee ylen määrin, ajautuu vääryyteen. Joka taas vihollisen edessä jättäytyy vajaaksi, vetää vihollisen vääryyteen ja joutuu suotta sorretuksi. Joka riitelee uskovan kanssa, menettää mahdollisuuden vaalia jumalanpelkoa.
(Sanomme: viimeinen lause on välitetty myös tässä muodossa: 'eikä se, joka riitelee, kykene pelkäämään Jumalaa'; ja tässä muodossa: 'eikä se, joka on riidellyt, kykene pelkäämään Jumalaa'; ja tässä muodossa: 'eikä se, joka riitelee, kykene pysymään Jumalalle uskollisena'. Tällainen välitys- ja jäljennösmuotojen moninaisuus kertoo siitä, että lause on jäänyt oppineille ja perimätiedon tuntijoille hämäräksi. Se muoto, jonka me välitimme, esiintyy Bihar al-Anwarin osassa 72 ja on nähdäksemme oikein muoto.)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: 'Vähäinen teko yhdistyneenä runsaaseen tietoon on parempi kuin runsas teko yhdistyneenä vähäiseen tietoon.' (al-Ikhtisas, osa 1, s. 245)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Tekojen vähäisyyden korvaa ihmisen tiedon runsaus; mutta sitä, joka ei ole tietävä, eivät hänen runsaat tekonsa pelasta.
Hasan ibn Abdullahilta, al-Sadiqilta (AS), kerrotaan: Uskovien ruhtinas (Jumalan siunaukset hänelle) piti saarnan ja sanoi: 'Minua ei pidä totena kukaan muu kuin se, jonka usko on puhdasta puhtainta, eikä minua väitä valehtelijaksi kukaan muu kuin se, jonka epäusko on puhdasta puhtainta.' (al-Ikhtisas, osa 1, s. 248)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Ihmiset! Minuun ei usko kukaan muu kuin puhdas uskova, eikä minua kiistä kukaan muu kuin puhdas epäuskoinen.
Sharif ibn Rabi'a kertoo Qanbarilta, uskovien ruhtinaan (AS) vapautetulta palvelijalta: Olin uskovien ruhtinaan (AS) luona, kun sisään astui mies, joka sanoi: 'Oi uskovien ruhtinas, minun tekee mieli melonia.' Silloin uskovien ruhtinas (AS) käski minun ostaa melonin. Lähetin dirhamin, ja meille tuotiin kolme melonia. Leikkasin yhden, ja se olikin karvas. Sanoin: 'Karvas, oi uskovien ruhtinas.' Hän sanoi: 'Heitä se pois — tulesta se on ja tuleen se menee.' Leikkasin toisen, ja se oli hapan. Sanoin: 'Hapan, oi uskovien ruhtinas.' Hän sanoi: 'Heitä se pois — tulesta se on ja tuleen se menee.' Leikkasin kolmannen, ja se oli madonsyömä. Sanoin: 'Madonsyömä, oi uskovien ruhtinas.' Hän sanoi: 'Heitä se pois — tulesta se on ja tuleen se menee.' Sitten lähetin toisen dirhamin, ja meille tuotiin kolme melonia. Silloin ponnahdin jaloilleni ja sanoin: 'Vapauta minut, oi uskovien ruhtinas, niiden leikkaamisesta' — ikään kuin hän olisi pitänyt niiden leikkaamista pahana enteenä. Uskovien ruhtinas (AS) sanoi hänelle: 'Istu, Qanbar, sillä ne ovat käskyn alaisia.' Istuuduin ja leikkasin yhden, ja se oli makea. Sanoin: 'Makea, oi uskovien ruhtinas.' Hän sanoi: 'Syö ja anna meillekin.' Söin lohkon, annoin hänelle lohkon ja annoin vieraana istuvalle lohkon. Sitten uskovien ruhtinas (AS) kääntyi ja sanoi: 'Qanbar, Jumala, siunattu ja korkea, tarjosi meidän wilayaamme taivaiden ja maan asukkaille, dzinneille ja ihmisille, hedelmille ja muullekin. Se, mikä otti vastaan meidän wilayamme, tuli hyväksi, puhtaaksi ja makeaksi, ja se, mikä ei ottanut sitä vastaan, tuli ilkeäksi, kelvottomaksi ja pahanhajuiseksi.' (al-Ikhtisas, osa 1, s. 249)
Qanbar, Alin (AS) palvelija, kertoo: Eräänä päivänä Alin luo saapui vieras, joka sanoi: 'Oi Ali, minun tekee mieli melonia.' Uskovien ruhtinas (AS) sanoi minulle: 'Mene ostamaan melonia!' Menin torille, annoin dirhamin, otin kolme melonia ja palasin. Leikkasin ensimmäisen, mutta se oli karvas. Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: 'Heitä se pois! Tulesta se on ja tuleen se menee.' Kun leikkasin seuraavan melonin, se oli hapan; taas uskovien ruhtinas (AS) sanoi: 'Heitä se pois! Tulesta se on ja tuleen se menee.' Kolmas oli madonsyömä, ja uskovien ruhtinaan (AS) käskystä heitin senkin pois. Hän lausui jälleen saman lauseen. Menin uudelleen torille, annoin dirhamin, otin kolme melonia ja palasin. Tällä kertaa meloni oli makea. Sanoin: 'Se on makea!' Hän sanoi: 'Syö itse ja anna meillekin.' Leikkasin sen, söin itse ja annoin myös Alille (AS) ja hänen vieraalleen. Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: 'Qanbar! Jumala tarjosi meidän wilayaamme taivaan ja maan asukkaille, dzinneille ja ihmisille, ja myös hedelmille. Jokainen, joka otti wilayamme vastaan, tuli hyväksi, puhtaaksi ja makeaksi, ja jokainen, joka ei ottanut, tuli ilkeäksi, saastaiseksi ja mädäntyneeksi.'
Ahmad ja Abdullah, Muhammad ibn Isan pojat, sekä Muhammad ibn al-Husayn ibn Abi al-Khattab kertovat Hasan ibn Mahbubilta, tämä Abu Hamza al-Thumalilta, tämä Suwayd ibn Ghafalalta: Olin uskovien ruhtinaan (AS) luona, kun hänen luokseen tuli mies, joka sanoi: 'Oi uskovien ruhtinas, tulen luoksesi Wadi al-Qurasta: Khalid ibn Urfuta on kuollut.' Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: 'Ei hän ole kuollut.' Mies toisti sanansa, ja hän (AS) sanoi: 'Ei hän ole kuollut' ja käänsi kasvonsa pois. Mies toisti kolmannen kerran ja sanoi: 'Ylistys Jumalalle! Minä kerron sinulle, että hän on kuollut, ja sinä sanot, ettei hän ole kuollut?' Ali (AS) sanoi: 'Sen kautta, jonka kädessä sieluni on: hän ei kuole, ennen kuin hän johtaa harhaanjohtamisen sotajoukkoa, jonka lippua kantaa Habib ibn Jammaz.' Habib ibn Jammaz kuuli tämän, tuli uskovien ruhtinaan (AS) luo ja sanoi hänelle: 'Vannotan sinua Jumalan kautta minun asiassani — minä olen sinun shiiasi, ja olet maininnut minusta asian, jota, Jumalan kautta, en itsessäni tunne.' Ali (AS) sanoi hänelle: 'Kuka sinä olet?' Hän vastasi: 'Olen Habib ibn Jammaz.' Ali (AS) sanoi hänelle: 'Jos olet Habib ibn Jammaz, sitä ei kanna kukaan muu kuin sinä — totisesti sinä olet sen kantava.' Habib kääntyi pois hänen luotaan, ja uskovien ruhtinas (AS) lausui: 'Jos olet Habib, sinä totisesti kannat sen ja astut sen kanssa sisään tästä portista' — ja hän viittasi kädellään Norsuporttia (Bab al-Fil) kohti. Abu Hamza sanoi: Jumalan kautta, Khalid ibn Urfuta ei kuollut, ennen kuin Umar ibn Sa'd lähetettiin Husayn ibn Alia (AS) vastaan; hän asetti Khalid ibn Urfutan etujoukkonsa johtoon ja Habib ibn Jammazin lippunsa kantajaksi. Tämä kulki sen kanssa, kunnes astui moskeijaan Norsuportista. (al-Ikhtisas, osa 1, s. 280)
Kertoja sanoo: Olin uskovien ruhtinaan (AS) luona, kun joku tuli ja sanoi: 'Tulen Wadi al-Qurasta; Khalid ibn Urfuta on kuollut!' Uskovien ruhtinas (AS) sanoi hänelle: 'Khalid ei ole kuollut!' Vähän myöhemmin tuli toinen henkilö ja toi saman uutisen. Taas uskovien ruhtinas (AS) sanoi: 'Khalid ei ole kuollut!' Hetken kuluttua saapui kolmas sanansaattaja, toi saman uutisen ja sai saman vastauksen. Kolmas sanansaattaja sanoi: 'Ylistys Jumalalle! Minä sanon, että hän on kuollut, ja te sanotte, ettei ole?!' Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: 'Vannon sen kautta, jonka kädessä henkeni on: hän ei ole kuollut eikä kuole, ennen kuin hän varustaa harhaanjohtamisen sotajoukon ja kulkee sen etujoukossa — joukon, jonka lipunkantaja on Habib ibn Jammaz!' Tämä puhe kulki suusta suuhun, kunnes se tavoitti Habib ibn Jammazin korvat. Silloin hän tuli Alin (AS) luo ja sanoi: 'Minä olen teidän shiianne! Kuulin, että olette sanonut minusta jotakin tällaista. Minun sydämeni on teidän puolellanne.' Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: 'Sinäkö olet Habib ibn Jammaz?!' Hän vastasi: 'Kyllä.' Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: 'Jos olet Habib ibn Jammaz, juuri sinä tulet kantamaan harhaanjohtamisen lippua, ei kukaan muu! Ja sinä astut moskeijaan tästä portista.' Uskovien ruhtinas (AS) osoitti Norsuporttia (Bab al-Fil). Habib pahastui ja lähti Alin (AS) luota. Kertoja sanoo: Vähän myöhemmin kävi ilmi, ettei Khalid ibn Urfuta ollut kuollut, ja vuodet kuluivat, kunnes tuli Umar ibn Sa'din aika. Näimme, että Khalid oli hänen sotajoukkonsa etujoukon johtaja ja lippua kantoi kädessään Habib ibn Jammaz. Ja niin kuin uskovien ruhtinas (AS) oli sanonut, tämä astui lippu kädessään Kufan moskeijaan Norsuportista.
Abu Hamza al-Thumali kertoo: Istuimme Mughira ibn Sa'idin kanssa moskeijassa, kun al-Hakam ibn Utayba tuli luoksemme ja sanoi: Olen kuullut Abu Ja'farilta (AS): Alin kirjassa lukee: 'Emme ole lähettäneet ennen sinua yhtäkään lähettilästä, profeettaa tai muhaddathia (puhuteltua), jonka toiveisiin saatana ei olisi jotakin heittänyt hänen toivoessaan.' Kysyin: 'Mikä on muhaddath?' Hän vastasi: 'Hänen korvaansa kosketetaan, niin että hän kuulee soinnin kuin vadin soinnin, tai hänen sydäntään lyödään, niin että hän kuulee äänen kuin vatiin putoavan ketjun kalahduksen.' Sanoin: 'Onko hän profeetta?' Hän vastasi: 'Ei — vaan Khidrin ja Dhu'l-Qarnaynin kaltainen.' (al-Ikhtisas, osa 1, s. 287)
Kertoja sanoo: Kysyin imaami Baqirilta (AS) muhaddathista. Hän sanoi: Tämä sana esiintyy Alin (AS) kirjassa, ja muhaddath on se, joka kuulee korvassaan äänen kuin vadin soinnin tai tuntee sydämessään äänen, kuin ketjua kalisteltaisiin vadissa, ja silloin hänelle kirkastuu asioita! Kertoja sanoo: Kysyin: 'Onko hän siis profeetta?' Hän vastasi: 'Ei, vaan hän on Khidrin ja Dhu'l-Qarnaynin kaltainen. Hekin olivat muhaddatheja.'
Sa'd ibn Tarif al-Iskaf kertoo Asbagh ibn Nubatalta: Uskovien ruhtinas (AS) nousi saarnatuoliin, ylisti ja kiitti Jumalaa ja sanoi sitten: 'Ihmiset! Meidän shiiamme ovat talletetusta savesta, ja minä totisesti tunnen heidät heihin katsoessani; sillä kun Jumalan lähettiläs (SAWS) sylkäisi silmiini — minulla oli silmätulehdus — hän sanoi: Jumala, poista hänestä kuuma ja kylmä ja anna hänen erottaa ystävänsä vihollisestaan. Sen jälkeen minua ei ole vaivannut silmätauti, ei kuuma eikä kylmä, ja minä totisesti erotan ystäväni vihollisestani.' (al-Ikhtisas, osa 1, s. 310)
Kertoja sanoo: Uskovien ruhtinas (AS) nousi Kufan moskeijassa saarnatuoliin ja lausui Jumalan ylistyksen ja kiitoksen jälkeen: 'Ihmiset! Meidän shiiamme on luotu erityisestä savesta, ja heti kun katson heihin, minä tunnen heidät! Silloin kun Jumalan lähettiläs (SAWS) puhalsi silmääni ja silmäkipuni parani, hän rukoili puolestani ja sanoi: Jumala, varjele Ali kuumalta ja kylmältä ja tee niin, että hän erottaa ystävän vihollisesta. Siitä lähtien en ole saanut silmäkipua, en tunne kuumaa enkä kylmää, ja yhdellä silmäyksellä erotan ystävän vihollisesta.'
Sa'd ibn Tarif al-Khaffaf kertoo Abu Ja'farilta (AS): Eräänä päivänä uskovien ruhtinas (AS) istui moskeijassa kumppaniensa ympäröimänä, kun hänen luokseen tuli mies hänen shiiojensa joukosta ja sanoi: 'Oi uskovien ruhtinas, Jumala tietää, että minä palvelen Häntä rakastaen sinua salassa, niin kuin palvelen Häntä rakastaen sinua julkisesti, ja tunnustan sinut johtajakseni salassa, niin kuin tunnustan sinut julkisesti.' Uskovien ruhtinas sanoi hänelle: 'Totta puhut. Ota siis köyhyyttä varten viitta, sillä köyhyys rientää meidän shiiojemme luo nopeammin kuin tulva laakson pohjalle.' Mies kääntyi pois itkien ilosta uskovien ruhtinaan (AS) sanan 'totta puhut' tähden. Paikalla oli mies kharijilaisista toverinsa kanssa lähellä uskovien ruhtinasta (AS). Toinen heistä sanoi: 'Jumalan kautta, en ole ikinä nähnyt tämänpäiväisen kaltaista: mies tuli hänen luokseen ja sanoi rakastavansa häntä, ja hän sanoi tälle: totta puhut.' Toinen sanoi: 'Mitä paheksuttavaa siinä on? Onko hänellä muuta mahdollisuutta kuin sanoa "totta puhut", kun hänelle sanotaan "minä rakastan sinua"? Tiedätkö sinä, rakastanko minä häntä?' Hän sanoi: 'En.' Tämä sanoi: 'Minä nousen ja sanon hänelle saman kuin se mies, ja hän vastaa minulle samoin kuin vastasi tälle.' Hän sanoi: 'Hyvä on.' Mies nousi ja lausui hänelle samat sanat kuin ensimmäinen mies. Hän katsoi tätä pitkään ja sanoi sitten: 'Valehtelet. Ei, Jumalan kautta — et sinä rakasta minua enkä minä rakasta sinua.' Silloin kharijilainen itki ja sanoi: 'Oi uskovien ruhtinas, näinkö otat minut vastaan, vaikka Jumala tietää päinvastaista? Ojenna kätesi, niin vannon sinulle uskollisuutta.' Ali sanoi: 'Minkä pohjalta?' Mies vastasi: 'Sen pohjalta, mitä Zurayq ja Habtar tekivät.' Hän sanoi tälle: 'Lyö sitten kättä — kirotkoon Jumala ne kaksi! Jumalan kautta, on kuin näkisin sinut jo surmattuna harhatiellä, ja Irakin eläimet tallaavat kasvojasi, eikä kansasi tunnista sinua.' Ei kestänyt kauan, kun Nahrawanin väki nousi häntä vastaan, ja mies lähti heidän mukaansa ja sai surmansa. (al-Ikhtisas, osa 1, s. 312)
Kertoja sanoo: Uskovien ruhtinas (AS) istui kumppaniensa keskellä, kun eräs shiioista astui sisään ja sanoi: 'Oi uskovien ruhtinas! Jumala tietää, että rakastan sinua salassa aivan niin kuin rakastan sinua julkisesti.' Hän sanoi: 'Totta puhut. Varaa köyhyyttä varten vaate, sillä köyhyys rientää shiiojemme luo nopeammin kuin tulva syöksyy vuoren rinnettä alas.' Mies itki ilosta nämä sanat kuullessaan ja poistui. Eräs kokouksessa läsnä ollut kharijilainen sanoi toverilleen: 'Jumalan kautta, en ole koskaan nähnyt tällaista: mies tuli hänen luokseen ja tunnusti rakkautensa, ja hän vahvisti sen — hän tiesi tämän sydämen!' Hänen toverinsa sanoi: 'Ei siinä ole mitään erikoista; kenelle tahansa sanotaan "rakastan sinua", hän vastaa "totta puhut".' Sitten hän lisäsi: 'Mitä arvelet minusta? Luuletko, että minä olen Alin ystäviä?' Toveri vastasi: 'En!' Hän sanoi: 'Menen nyt Alin luo ja sanon samat sanat kuin se mies, ja saat nähdä, että hän vastaa minulle samoin kuin tuolle miehelle.' Näin sanottuaan hän nousi, astui hänen eteensä ja lausui samat sanat. Kuultuaan tämän hän katsoi mieheen syvään ja sanoi: 'Jumalan kautta, sinä valehtelet! Et sinä rakasta minua enkä minä rakasta sinua.' Tuo teeskentelijä itki pettääkseen hänet ja sanoi: 'Oi uskovien ruhtinas! Näinkö kohtaatte minut, vaikka Jumala tietää asian olevan toisin?! Ojenna kätesi, niin vannon sinulle uskollisuutta rakkauden merkiksi!' Hän sanoi: 'Millä ehdolla?' Mies vastasi: 'Sen mukaan, mitä Zurayq ja Habtar (ensimmäinen ja toinen) tekivät.' Hän sanoi: 'Mene tiehesi! Kirotkoon Jumala ne kaksi! Jumalan kautta, näen sinut jo surmattuna harhan tiellä, ja Irakin juhdat ovat tallanneet kasvosi niin, ettei kansasi tunnista ruumistasi.' Kertoja sanoo: Ei kulunut kauan, kun tämä mies nousi kapinaan Nahrawanin kharijilaisten mukana ja sai surmansa juuri tuolla tavalla.
(Sanomme: lauseesta 'ota siis köyhyyttä varten viitta' — myöhempien imaamien (AS) selittävien perimätietojen mukaan köyhyyden päivällä tarkoitetaan tässä korkea-arvoisessa puheessa ylösnousemuksen päivää, ja viitta eli kunniapuku ylösnousemusta varten on täydellinen antautuminen Jumalalle, mikä on juuri fana'in, katoamisen, asema. Suufilaisen tien viitankin (khirqa) oli määrä olla sen vertauskuva. Se, että hän sanoi 'köyhyys rientää shiiojemme luo nopeammin kuin tulva laakson pohjalle', tarkoittaa: fana'in tie, joka on jumalallisen wilayan avain, on meidän shiioillemme valmiiksi avattu ja saatavilla — onneksi olkoon heille! — kun taas muille teille se avautuu vain suurella vaivalla ja vaikeudella. Ota tästä vaari, sillä se kuuluu Alin armolahjoihin!)