Uskovien johtajalta Alilta (AS) on kerrottu, että hän sanoi: On eräs ominaisuus – se, joka toimii sen mukaan, on ihmisistä vahvin. Kysyttiin: Mikä se on, oi uskovien johtaja? Hän sanoi: Turvautuminen Jumalaan, mahtavaan ja ylhäiseen. (Ma'dan al-Jawahir, osa 1, s. 22)
Uskovien johtaja (AS) sanoi: On olemassa ominaisuus, jonka mukaan toimivasta ihmisestä tulee vahvin ihminen. Häneltä kysyttiin: Mikä se on? Hän sanoi: Turvautuminen Jumalaan!
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Ihmiset ovat tässä maailmassa kahdenlaisia: mies, joka ostaa itsensä ja vapauttaa itsensä, ja mies, joka myy itsensä ja kahlitsee itsensä. (Ma'dan al-Jawahir, osa 1, s. 26)
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Tässä maailmassa voi olla vain kahdella tavalla: joko ihminen ostaa itsensä ja vapauttaa itsensä, tai hän myy itsensä ja panee itsensä kahleisiin.
Hän (AS) sanoi: Kaksi miestä on murtanut selkäni: häpeämätön oppinut ja hurskasteleva tietämätön. Toinen johtaa häpeämättömyydellään ihmiset pois tiedostaan, ja toinen kutsuu hurskastelullaan heidät tietämättömyyteensä. (Ma'dan al-Jawahir, osa 1, s. 26)
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Kaksi ihmistä on murtanut selkäni: ensimmäinen on pahantekijäoppinut, jonka pahat teot karkottavat ihmiset uskonnon tiedosta, ja toinen on hurskastelevа tietämätön, jonka hurskaan ulkokuoren vuoksi ihmiset vetäytyvät hänen puoleensa ja kasvavat tietämättömiksi.
Hän (AS) sanoi: Liiallinen huomion kääntely joka suuntaan on tyhmyyttä. (Ma'dan al-Jawahir, osa 1, s. 26)
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Liiallinen hajanaisuus – kaikkialle kurkistelu, kaiken katselu ja kaikkeen huomion kiinnittäminen – on tyhmyyttä.
Uskovien johtajalta (AS) on kerrottu, että hän sanoi: Oi tiedon etsijä! Tieto on Jumalan, mahtavan ja ylhäisen, tuntemista sekä sen tuntemista, mitä Hän rakastaa ja mitä Hän inhoaa. (Ma'dan al-Jawahir, osa 1, s. 33)
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Oi sinä, joka etsit tietoa! Todellinen tieto on Jumalan tuntemista sekä Hänen mielisuosionsa ja vihansa tuntemista.
Häneltä (AS) on kerrottu, että hän sanoi: Hyvä teko ei onnistu kuin kolmella ominaisuudella: sen jouduttamisella, sen pitämisellä pienenä ja sen salaamisella. Sillä kun joudutat sen, teet siitä arvokkaan; kun pidät sen pienenä, teet siitä suuren; ja kun salaat sen, teet siitä täydellisen. (Ma'dan al-Jawahir, osa 1, s. 22)
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Jotta hyvä teko tulisi tehdyksi hyvin, siihen on tartuttava kiireesti, ettei se pääse käsistä; se on nähtävä pienenä ja helppona, jotta se voidaan toteuttaa; ja se on pidettävä salassa, ettei sen toteutumiseen tule häiriötä.
Hän (AS) sanoi: Onnistunut uskova on se, joka tekee kolme asiaa: joka jättää maailman ennen kuin maailma jättää hänet, rakentaa hautansa ennen kuin astuu siihen ja hankkii Herransa mielisuosion ennen kuin kohtaa Hänet. (Ma'dan al-Jawahir, osa 1, s. 33)
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Menestyvä on se uskova, joka ennen kuolemaansa ja Jumalan eteen astumistaan irrottaa sydämensä maailmasta, rakentaa tuonpuoleisensa ja saattaa Jumalansa tyytyväiseksi itseensä.
Hän (AS) sanoi: On kolme asiaa – se, jolla niitä ei ole, ei löydä uskon makua: lempeä kärsivällisyys, jolla hän torjuu jokaisen tietämättömän tietämättömyyden; hurskas pidättyvyys, joka estää häntä kielletyistä asioista; ja hyvä luonne, jolla hän kohtelee ihmisiä sovinnollisesti. (Ma'dan al-Jawahir, osa 1, s. 34)
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Se, jolla ei ole näitä kolmea ominaisuutta, ei saa hyötyä uskostaan: lempeä kärsivällisyys, joka varjelee häntä tietämättömän tietämättömyydeltä; hurskas pidättyvyys, joka pidättää häntä Jumalan kieltämistä asioista; ja lempeä luonne, jolla hän kohtelee ihmisiä sovinnollisesti.
Hän (AS) oli kieltänyt Kufassa ihmisiä istumasta teiden varsilla. He puhuivat hänelle siitä, ja hän jätti heidät rauhaan asetettuaan heille kolme ehtoa: katseiden hillitsemisen, tervehdykseen vastaamisen ja eksyneen opastamisen. (Ma'dan al-Jawahir, osa 1, s. 34)
Kertoja sanoo: Uskovien johtaja (AS) kielsi Kufassa ihmisiä istuskelemasta syyttä kadun varrella. Mutta ihmiset eivät suostuneet, ja kielto tuntui heistä raskaalta. Niinpä hän jätti heidät rauhaan mutta asetti ehdoksi, että he noudattavat kolmea asiaa: he eivät tuijottele sopimattomasti, he vastaavat ohikulkijoiden tervehdykseen ja he neuvovat tien sitä kysyvälle.
Mu'awiya ibn Abi Sufyan sanoi Khalid ibn al-Mu'tamirille: Minkä vuoksi rakastat Ali ibn Abi Talibia? Tämä vastasi: Rakastan häntä kolmen asian vuoksi: hänen lempeytensä, kun hän vihastuu; hänen totuudellisuutensa, kun hän puhuu; ja hänen uskollisuutensa, kun hän lupaa. (Ma'dan al-Jawahir, osa 1, s. 35)
Mu'awiya kysyi eräältä mieheltä: Miksi rakastat Alia niin paljon? Tämä sanoi: Hänen lempeytensä vuoksi vihan hetkellä, hänen totuudellisuutensa vuoksi puheessa ja hänen uskollisuutensa vuoksi antamalleen lupaukselle.
Hän (AS) sanoi: On neljä ominaisuutta – sen, jolla ne ovat, pahat teot Jumala muuttaa hyviksi teoiksi: totuudellisuus, häveliäisyys, kiitollisuus ja hyvä luonne. (Ma'dan al-Jawahir, osa 1, s. 41)
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Jos ihmisellä on neljä ominaisuutta, hänen pahat tekonsa muuttuvat jatkuvasti hyviksi teoiksi: totuudellisuus, häveliäisyys, kiitollisuus ja hyvä luonne.
Hän (AS) sanoi: Kuinka sopivaa onkaan ymmärtäväiselle, että hänellä on vuorokaudessa neljä hetkeä: hetki, jolloin hän tekee tiliä itsensä kanssa ja katsoo, mitä hän on yönsä ja päivänsä aikana hankkinut hyväkseen ja vahingokseen; hetki, jolloin hän esittää tarpeensa Herralleen; hetki, jolloin hän avautuu veljilleen ja luotetuilleen, jotka osoittavat hänelle hänen vikansa; ja hetki, jolloin hän antaa itselleen tilaa nauttia siitä, mikä on kiitettävää ja sallittua. Ja tämä viimeinen hetki on tarpeen noiden muiden hetkien tueksi, sillä sydänten virkistäminen ja lepuuttaminen lisää niiden voimaa. (Ma'dan al-Jawahir, osa 1, s. 42)
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Viisas varaa vuorokausiohjelmaansa nämä neljä aikaa: ajan tilintekoon itsensä kanssa siitä, mitä hän on tehnyt ja mitä jättänyt tekemättä ja mikä hänen teoistaan on ollut arvokasta; ajan puhumiseen Jumalan kanssa, rukoukseen ja tarpeidensa pyytämiseen; ajan seurusteluun niiden kanssa, joilta hän oppii jotakin ja jotka kertovat hänelle hänen vikansa; ja ajan virkistykseen ja lepoon – ja tämä viimeinen on hyvin tärkeä, sillä se tuo levollisuutta, valmiutta ja voimaa.
Hän (AS) sanoi: Ihmisen jaloutta osoittaa viisi ominaisuutta: että hän hallitsee kieltään, keskittyy omiin asioihinsa, itkee menneen aikansa vuoksi, vaalii vanhoja veljiään ja kaipaa kotiseutuaan. (Ma'dan al-Jawahir, osa 1, s. 50)
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Ihmisen jalouden merkkejä ovat: että hän on kielensä herra, että hän keskittyy omaan työhönsä, että hän ymmärtää virheensä, että hän pitää kiinni vanhoista ystävistään ja että hän rakastaa kotimaataan.
Häneltä (AS) on kerrottu, että hän sanoi: Ei ole mitään hyvää sellaisen seurassa, jossa yhdistyy kuusi ominaisuutta: jos hän puhuu sinulle, hän valehtelee; jos sinä puhut hänelle, hän väittää sinua valehtelijaksi; jos uskot hänelle jotakin, hän pettää sinut; jos hän uskoo sinulle jotakin, hän epäilee sinua; jos teet hänelle hyvää, hän on kiittämätön; ja jos hän tekee sinulle hyvää, hän soimaa sinua sillä. (Ma'dan al-Jawahir, osa 1, s. 54)
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Karta sitä, jolla ovat nämä ominaisuudet: joka valehtelee; joka jatkuvasti vastustaa sinua; joka ei ole luotettava hänelle uskotun asian suhteen; joka on kohtuuttoman epäluuloinen sinulle uskomastaan asiasta; joka ei kiitä; ja joka, jos tekee hyvää, soimaa sillä ja odottaa vastapalvelusta.
Hän (AS) sanoi: On kahdeksan, jotka jos heitä halveksitaan, älkööt syyttäkö ketään muuta kuin itseään: se, joka istuu pöytään, johon häntä ei ole kutsuttu; se, joka komentaa talon isäntää; se, joka odottaa hyvää vihollisiltaan; se, joka etsii anteliaisuutta kelvottomilta; se, joka sekaantuu kahden ihmisen keskusteluun heidän pyytämättään; se, joka väheksyy hallitsijaa; se, joka istuutuu paikalle, joka ei hänelle kuulu; ja se, joka suuntaa puheensa sellaiselle, joka ei häntä kuuntele. (Ma'dan al-Jawahir, osa 1, s. 63)
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Nöyryytetyksi tulee ja on itse syypää: se, joka ilman kutsua ilmestyy ruokapöytään; se, joka käskee ja kieltää talon isäntää; se, joka odottaa hyvää vihollisiltaan; se, joka odottaa hyväntekoa pahalta ihmiseltä; se, joka luvatta tunkeutuu kahden ihmisen keskusteluun; se, joka ei kunnioita hallitsijaa; se, joka menee paikkaan, joka ei ole hänen arvolleen sopiva; ja se, joka neuvoo, vaikka kuulevaa korvaa ei ole.