Zurara kertoi: Ali (AS) pyyhkäisi sandaaliensa päältä eikä työntänyt kättään niiden hihnojen alle. (al-Tahdhib, osa 1, s. 64)
Uskovien johtaja (AS) pyyhkäisi sandaaliensa päältä eikä pannut kättään edes niiden hihnojen alle.
Abu Abdillah (AS) sanoi: Kun uskovien johtaja (AS) aikoi mennä tarpeilleen, hän pysähtyi käymälän ovelle, kääntyi oikealle ja vasemmalle kahden enkelinsä puoleen ja sanoi: "Väistykää luotani; annan teille Jumalan edessä lupauksen, etten tee mitään, ennen kuin tulen ulos luoksenne." (al-Tahdhib, osa 1, s. 351)
Imaami Sadiq (AS) sanoi: Kun uskovien johtaja (AS) aikoi mennä tarpeilleen, hän pysähtyi käymälän ovelle, kääntyi vasemmalle ja oikealle ja sanoi kahdelle enkelilleen: Menkää hetkeksi loitolle minusta ja palatkaa sitten.
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Kun joku teistä riisuutuu alastomaksi, saatana katsoo häntä ja alkaa himoita häntä; verhoutukaa siis. (al-Tahdhib, osa 1, s. 373)
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Kun riisuudutte alastomiksi, saatana näkee teidät ja alkaa himoita teitä. Peittäkää siis itsenne.
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Joka seuraa hautajaissaattoa, hänelle kirjoitetaan neljä qiratia (palkkio-osuutta): yksi qirat saaton seuraamisesta, yksi qirat vainajan puolesta rukoilemisesta, yksi qirat odottamisesta, kunnes hautaus on saatettu loppuun, ja yksi qirat surunvalittelusta. (al-Tahdhib, osa 1, s. 455)
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Hautajaissaatolla on neljä erillistä palkkiota: itse saattamisesta, rukouksesta, kärsivällisestä odottamisesta hautauksen päättymiseen asti ja surunvalittelusta.
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Joka rakentaa haudan uudelleen tai tekee kuvapatsaan, on poistunut islamista. (al-Tahdhib, osa 1, s. 459)
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Haudan korjaamisella ja kuvapatsaiden tekemisellä ei ole sijaa islamissa.
Uskovien johtaja (AS) piti paheksuttavana, että mies ratsastaa hautajaissaaton mukana matkan alussa, paitsi pätevästä syystä, ja sanoi: "Ratsastakoon palatessaan." (al-Tahdhib, osa 1, s. 464)
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Hautajaissaatossa kulkuneuvon selässä kulkeminen on paheksuttavaa; mutta kun vainaja on haudattu, paluumatkalla siinä ei ole mitään vikaa.
Al-Harith ibn Ya'la ibn Murra kertoi isältään ja tämä isoisältään: Jumalan lähettiläs (SAWS) kuoli, ja hänet peitettiin vaatteella. Ali (AS) oli hänen vaatteensa reunan äärellä posket kämmenillään, ja ihmiset olivat ovella ja moskeijassa valittaen ja itkien. Silloin kuulimme talossa äänen: "Teidän profeettanne on puhdas ja puhdistettu; haudatkaa hänet älkääkä pesekö häntä." Näin, kuinka Ali (AS) nosti päänsä järkyttyneenä ja sanoi: "Vaikene, Jumalan vihollinen! Hän itse käski minua pesemään hänet, käärimään hänet käärinliinoihin ja hautaamaan hänet, ja se on sunna." (al-Tahdhib, osa 1, s. 468)
Kertoja sanoo: Jumalan lähettilään (SAWS) henki otettiin hänen ollessaan vaate yllään. Ali (AS) oli laskenut päänsä tuon vaatteen kulmalle, ja ihmiset olivat kokoontuneet moskeijaan ja talon ovelle. Silloin kuulimme talossa äänen: "Teidän profeettanne on puhdas ja puhdistettu; haudatkaa hänet ilman pesua ja käärinliinaa!" Silloin Ali (AS) nosti päänsä ja ärjäisi: "Vaikene, Jumalan vihollinen! Jumalan lähettiläs itse käski minun pestä hänet ja kääriä hänet käärinliinoihin. Se on hänen sunnansa."
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Yörukoukseen nouseminen on ruumiin terveys, Herran mielisuosio, tarttumista profeettojen tapoihin ja asettumista Hänen armonsa tielle. (al-Tahdhib, osa 2, s. 121)
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Yöllä valvominen rukouksessa korjaa ruumiin, tuottaa Jumalan mielisuosion, on tarttumista profeettojen moraaliin ja asettumista alttiiksi Jumalan armolle.
Abu Ja'far (AS) sanoi: Witr-rukous on Alin (AS) kirjassa velvollisuus; se on yön witr, ja maghrib-rukous on päivän witr. (al-Tahdhib, osa 2, s. 243)
Imaami Baqir (AS) sanoi: Alin (AS) kasvatusopin mukaan, samoin kuin kolme rukousjaksoa käsittävä maghrib on pakollinen, myös kaksi shaf'-jaksoa ja yksi witr-jakso ovat pakollisia.
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Totisesti inhoan nähdä miehen otsan sileänä, ilman maahankumartumisen (sujud) jälkeä. (al-Tahdhib, osa 2, s. 313)
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Minua inhottaa ihminen, jonka otsassa ei ole maahankumartumisen jälkeä.
Al-Asbagh ibn Nubata kertoi: Kun uskovien johtaja (AS) nosti päänsä maahankumartumisesta, hän istui, kunnes oli asettunut levolliseksi, ja nousi vasta sitten. Hän (AS) sanoi: "Tämä kuuluu rukouksen kunnioittamiseen." (al-Tahdhib, osa 2, s. 315)
Kertoja sanoo: Kun uskovien johtaja (AS) nousi maahankumartumisesta, hän istui hetken rauhallisesti ja sanoi tästä tavasta: Se on osa rukouksen kunnioittamista.
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Jumalan lähettiläs (SAWS) rukoili kanssamme keskipäivärukouksen viisi rukousjaksoa ja kääntyi sitten pois. Joku joukosta sanoi hänelle: "Oi Jumalan lähettiläs, onko rukoukseen lisätty jotakin?" Hän kysyi: "Mitä tarkoitat?" Tämä vastasi: "Rukoilit kanssamme viisi jaksoa." Silloin hän kääntyi qiblaa kohti, lausui takbirin istuallaan ja teki kaksi maahankumarrusta, joihin ei kuulunut lausuntaa eikä kumarrusta (ruku), ja lausui sitten lopputervehdyksen. Hänellä oli tapana sanoa: "Nämä kaksi ovat ne, jotka nöyryyttävät saatanan (al-murghimatan)." (al-Tahdhib, osa 2, s. 349)
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Jumalan lähettiläs (SAWS) johti meille keskipäivärukouksen mutta rukoili viisi jaksoa. Rukouksen jälkeen jotkut sanoivat hänelle: "Oi Jumalan lähettiläs, onko rukoukseen lisätty jotakin?" Hän kysyi: "Miksi niin?" He sanoivat: "Koska rukoilit viisi jaksoa!" Silloin Jumalan lähettiläs kääntyi qiblaa kohti istuallaan, lausui takbirin, teki kaksi maahankumarrusta, lausui sitten jälleen lopputervehdyksen ja sanoi: "Nämä kaksi kumarrusta ovat hyvitykseksi."
Alilta (AS) kysyttiin miehestä, joka rukoilee ja näkee lapsen ryömivän kohti tulta tai lampaan menevän taloon tuhoamaan jotakin. Hän sanoi: "Keskeyttäköön, huolehtikoon siitä, minkä vuoksi pelkää, ja jatkakoon rukoustaan siitä, mihin jäi, kunhan ei ole puhunut." (al-Tahdhib, osa 2, s. 333)
Uskovien johtaja (AS) sanoi ihmisestä, joka on rukoilemassa, kun hänen lapsensa on menossa kohti tulta tai lammas tulee taloon ja tekee tuhojaan: Jättäköön rukouksen ja hoitakoon asiat kuntoon, ja ellei ole puhunut mitään, palatkoon rukoukseensa ja jatkakoon siitä, mihin jäi.
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Kun kalifi saapuu johonkin kaupunkiin, hän kokoaa ihmiset yhteen; tämä ei kuulu kenellekään muulle kuin hänelle. (al-Tahdhib, osa 3, s. 23)
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Kun muslimien kalifi saapuu kaupunkiin, kaikki on koottava yhteen häntä tervehtimään. Tämä sääntö koskee kuitenkin ainoastaan kalifia.
Imaami Sadiqilta (AS): Ali (AS) oli aamurukouksessa, kun Ibn al-Kawwa lausui hänen takanaan: "Sinulle ja sinua edeltäneille on totisesti ilmoitettu: jos asetat Jumalalle kumppaneita, tekosi raukeavat tyhjiin ja olet totisesti häviäjien joukossa" [Qur'an 39:65]. Ali (AS) vaikeni kunnioituksesta Koraania kohtaan, kunnes tämä oli lopettanut jakeen, ja jatkoi sitten lausumistaan. Ibn al-Kawwa toisti jakeen, ja Ali (AS) vaikeni jälleen. Sitten hän lausui, ja Ibn al-Kawwa toisti taas, ja Ali (AS) vaikeni. Sitten hän lausui: "Ole siis kärsivällinen; Jumalan lupaus on totta. Älkööt ne, joilla ei ole varmuutta, saako sinua horjumaan" [Qur'an 30:60]. Sitten hän saattoi suuran loppuun ja kumartui (ruku). (al-Tahdhib, osa 3, s. 35)
Imaami Sadiq (AS) sanoi: Ali (AS) johti ihmisten rukousta ja oli lausumassa aamurukousta, kun Ibn al-Kawwa (josta myöhemmin tuli kharijiittien johtohahmo ja rukouksenjohtaja) lausui kovalla äänellä hänen takanaan: "Sinulle ja sinua edeltäneille on totisesti ilmoitettu: jos asetat Jumalalle kumppaneita, tekosi raukeavat tyhjiin ja olet totisesti häviäjien joukossa" (hän tarkoitti tällä, että Ali olisi monijumalainen). Uskovien johtaja (AS) vaikeni kunnioituksesta Koraania kohtaan, ja kun jae oli päättynyt, hän jatkoi rukouksensa lausuntaa. Taas tuo mies korotti äänensä ja luki jakeen, ja taas Ali vaikeni. Sitten hän lausui vastaukseksi: "Ole siis kärsivällinen; Jumalan lupaus on totta. Älkööt ne, joilla ei ole varmuutta, saako sinua horjumaan." Sitten hän saattoi suuransa loppuun ja päätti rukouksensa.
Imaami Sadiqilta (AS): Ali (AS) rukoili elämänsä lopulla joka vuorokausi tuhat rukousjaksoa. (al-Tahdhib, osa 3, s. 63)
Imaami Sadiq (AS) sanoi: Ali (AS) rukoili elämänsä viimeisinä aikoina joka vuorokausi noin tuhat rukousjaksoa.
Imaami Sadiqilta (AS): Kun uskovien johtaja (AS) saapui Kufaan, hän käski Hasan ibn Alia (AS) kuuluttamaan ihmisille: "Ramadan-kuussa ei toimiteta moskeijoissa (vapaaehtoisia) rukouksia yhteisrukouksena." Hasan ibn Ali (AS) kuulutti ihmisille sen, mitä uskovien johtaja (AS) oli käskenyt. Kun ihmiset kuulivat Hasan ibn Alin sanat, he huusivat: "Voi Umaria! Voi Umaria!" Kun Hasan palasi uskovien johtajan (AS) luo, tämä kysyi: "Mikä tuo ääni on?" Hän vastasi: "Oi uskovien johtaja, ihmiset huutavat: Voi Umaria! Voi Umaria!" Uskovien johtaja (AS) sanoi: "Sano heille: rukoilkaa." (al-Tahdhib, osa 3, s. 70)
Imaami Sadiq (AS) sanoi: Kun Ali oli saapunut Kufaan ja ramadan-kuu koitti, hän käski poikaansa Hasania kuuluttamaan ihmisille: "Ramadan-kuussa ei moskeijoissa järjestetä yhteisrukousta (tarawih-rukousta, joka kuului Umarin uudistuksiin, bid'a)." Kun imaami Mujtaba (AS) oli ilmoittanut tämän määräyksen, ihmisten huuto kohosi: "Voi Umaria, voi Umaria!" (toisin sanoen: Umar, riennä avuksemme, sillä Ali on tuonut uskontoon uudistuksen). Ali kysyi: "Mitä huutoa tämä on?" Hänelle kerrottiin, että ihmiset olivat nostattaneet tällaisen kiihotuksen ja puhuivat näin. Silloin hän sanoi: Kun asia kerran on näin, sano heille: tehkööt mitä haluavat!
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Sunnan mukaan sadetta rukoillaan vain aukealla maalla, jossa ihmiset katsovat taivasta kohti; sadetta ei rukoilla moskeijoissa. (al-Tahdhib, osa 3, s. 150)
Uskovien johtaja (AS) sanoi: On sunnan mukaista, että saderukous on rukoiltava aukealla ihmisten katseiden ollessa suunnattuina taivasta kohti — ei moskeijoissa.
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Jumala, mahtava ja ylevä, sanoo: "Totisesti palvelijani pyytää minulta hyvän valintaa, ja kun valitsen hänelle parhaan, hän suuttuu." (al-Tahdhib, osa 3, s. 309)
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Jumala sanoo: Palvelijani pyytää minulta hyvää, mutta kun valitsen hänelle sen, mikä on hänen parhaakseen, hän suuttuu.
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Joka uskovista elvyttää maan, se kuuluu hänelle. (al-Tahdhib, osa 4, s. 145)
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Jos muslimi elvyttää viljelemättömän maan, hänestä tulee sen omistaja.
Imaami Sadiqilta (AS): Uskovien johtaja (AS) tuli perheensä luo ja sanoi: "Onko teillä jotakin? Muuten paastoan." Jos heillä oli jotakin, he toivat sen hänelle; muutoin hän paastosi. (al-Tahdhib, osa 4, s. 188)
Imaami Sadiq (AS) sanoi: Uskovien johtajalla (AS) oli tapana kysyä kotiväeltään: Onko teillä ruokaa, vai paastoanko? Jos heillä oli jotakin, he toivat sen; muutoin hän paastosi.
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Kolme asiaa poistavat liman ja lisäävät muistia: hampaiden puhdistus (siwak), paasto ja Koraanin lukeminen. (al-Tahdhib, osa 4, s. 191)
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Kolme asiaa ovat velttouden ja unohtelun vihollisia: hampaiden puhdistus, paasto ja Koraanin lukeminen.
Ja'far kertoi isältään: Ali (AS) piti suositeltavana päättää paastonsa maidolla. (al-Tahdhib, osa 4, s. 199)
Imaami Sadiq (AS) sanoi: Uskovien johtaja (AS) halusi mielellään päättää paastonsa maidolla.
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Joka paastoaa ja unohtaa sen ja syö ja juo, älköön keskeyttäkö paastoaan sen vuoksi, että unohti; se on vain ravintoa, jonka Jumala on hänelle suonut, joten saattakoon paastonsa loppuun. (al-Tahdhib, osa 4, s. 268)
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Jos paastoaja unohtaa paastoavansa ja syö ja juo, hänen paastonsa on pätevä, ja hän jatkakoon sitä. Se, minkä hän on syönyt, on ollut ravintoa, jonka Jumala on hänelle antanut.
Abu Abdillah kertoi isältään (AS): Mies, joka ei ollut koskaan tehnyt pyhiinvaellusta, tuli Alin (AS) luo ja sanoi: "Minulla oli paljon omaisuutta, mutta laiminlöin pyhiinvaelluksen, kunnes vanhenin." Hän kysyi: "Pystytkö vielä pyhiinvaellukseen?" Mies vastasi: "En." Silloin Ali (AS) sanoi hänelle: "Jos tahdot, varusta mies matkaan ja lähetä hänet tekemään pyhiinvaellus puolestasi." (al-Tahdhib, osa 5, s. 460)
Imaami Sadiq (AS) kertoi: Vanha mies tuli uskovien johtajan (AS) luo ja sanoi: "Olen varakkuudestani huolimatta laiminlyönyt pyhiinvaelluksen ja tullut niin vanhaksi, ettei minulla enää ole voimia siihen." Ali (AS) sanoi hänelle: Lähetä joku suorittamaan pyhiinvaellus puolestasi.
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi minulle: "Oi Abu al-Hasan, totisesti Jumala on tehnyt haudastasi yhden paratiisin paikoista, ja totisesti Jumala on saanut luomakuntansa jaloimpien ja palvelijoidensa valittujen sydämet kaipaamaan teitä. Oi Ali, he ovat ne, joille minun esirukoukseni on erityisesti varattu. Joka vierailee haudallasi, puhdistuu synneistään niin, että hän palaa vierailulta luotanne kuin sinä päivänä, jona hänen äitinsä hänet synnytti." (al-Tahdhib, osa 6, s. 22)
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Jumalan lähettiläs (SAWS) antoi minulle ilosanoman ja sanoi: Oi Ali, hautasi on oleva pala paratiisia, ja Jumala saa luomakuntansa jaloimpien ja palvelijoittensa valittujen sydämet kallistumaan sen puoleen — heidät, joille esirukoukseni erityisesti kuuluu. Hautasi vierailija puhdistuu synneistä, ikään kuin äiti olisi synnyttänyt hänet uudelleen.
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Jumala on säätänyt jihadin miehille ja naisille. Miehen jihad on antaa omaisuutensa ja henkensä, kunnes hänet surmataan Jumalan tiellä; naisen jihad on kärsiä sitä vaivaa, jota hän kokee miehensä taholta, ja tämän mustasukkaisuutta. (al-Tahdhib, osa 6, s. 126)
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Jihad on säädetty miehille ja naisille. Miehen jihad on omaisuuden ja hengen antamista Jumalan tiellä, ja naisen jihad on kärsivällisyyttä aviomiehen aiheuttaman vaivan ja tämän mustasukkaisuuden edessä.
Uskovien johtaja (AS) sanoi, kun hän oli päässyt Nahrawanin väestä: "Minun jälkeeni ei heitä vastaan taistele kukaan muu kuin sellainen, johon verrattuna he itse ovat lähempänä totuutta." (al-Tahdhib, osa 6, s. 144)
Kun uskovien johtaja (AS) oli päättänyt Nahrawanin taistelun, hän sanoi: Minun jälkeeni kukaan ei taistele kharijiitteja vastaan, paitsi sellainen, johon verrattuna he ovat lähempänä totuutta — toisin sanoen hän itse on kharijiittejakin eksyneempi.
Alin (AS) luona mainittiin haruriyya (kharijiitit). Hän sanoi: "Jos he nousevat oikeudenmukaista imaamia tai yhteisöä vastaan, taistelkaa heitä vastaan; mutta jos he nousevat sortavaa hallitsijaa vastaan, älkää taistelko heitä vastaan, sillä silloin heillä on siihen perusteensa." (al-Tahdhib, osa 6, s. 145)
Uskovien johtajalta (AS) kysyttiin kharijiiteista. Hän sanoi: Jos he nousevat kapinaan oikeudenmukaista imaamia tai uskovien yhteisöä vastaan, surmatkaa heidät; mutta jos he nousevat sortajahallitsijaa vastaan, älkää taistelko heitä vastaan, sillä heidän puheessaan on siltä osin perää.
Ja'far kertoi isältään (AS): Ali (AS) antoi ratsumiehelle kolme osuutta: kaksi osuutta hänen hevoselleen ja yhden hänelle itselleen; jalkamiehelle hän antoi yhden osuuden. (al-Tahdhib, osa 6, s. 147)
Imaami Sadiq (AS) sanoi: Ali (AS) määräsi ratsain taistelevalle sotilaalle kolme osuutta sotasaaliista: kaksi osuutta hevoselle ja yhden hänelle itselleen; jalan taistelevalle hän antoi yhden osuuden.
Siffinin päivänä Alin (AS) eteen tuotiin vanki, joka vannoi hänelle uskollisuutta. Ali (AS) sanoi: "En surmaa sinua; totisesti pelkään Jumalaa, maailmojen Herraa." Hän päästi tämän vapaaksi ja antoi tämän varusteet sille, joka oli tuonut hänet. (al-Tahdhib, osa 6, s. 153)
Siffinissä uskovien johtajan (AS) eteen tuotiin vanki, joka heti hänen luokseen päästyään vannoi uskollisuutta. Uskovien johtaja (AS) sanoi: "En surmaa sinua, sillä pelkään Jumalaa, maailmojen Herraa." Hän päästi tämän vapaaksi ja antoi vangitsijalle lahjan.
Abu Hamza al-Thumali kertoi: Sanoin Ali ibn al-Husaynille (AS): "Millä tavoin Ali ibn Abi Talib (AS) menetteli?" Hän vastasi: "Abu al-Yaqzan — Jumala häntä armahtakoon — oli kiivas mies. Hän kysyi: Oi uskovien johtaja, miten menettelet näiden suhteen huomenna? Hän vastasi: Armahtaen, niin kuin Jumalan lähettiläs (SAWS) menetteli Mekan asukkaiden suhteen." (al-Tahdhib, osa 6, s. 154)
Imaami Sajjad (AS) sanoi: Abu al-Yaqzan oli Alin (AS) seuralaisia ja luonteeltaan kiivas mies. Hän kysyi: "Oi Ali, mitä teet voitetuiksi tulleille vihollisillesi?" Uskovien johtaja (AS) vastasi: "Suon heille anteeksiannon armon — niin kuin Jumalan lähettiläs (SAWS) teki mekkalaisille."
Marwan ibn al-Hakam — Jumala kirotkoon hänet — kertoi: Kun Ali (AS) oli lyönyt meidät Basrassa, hän palautti ihmisille heidän omaisuutensa: sille, joka esitti todisteen, hän antoi omaisuuden, ja sitä, joka ei esittänyt todistetta, hän vannotti valalla. Joku sanoi hänelle: "Oi uskovien johtaja, jaa sotasaalis ja vangit keskuudessamme!" Kun he ahdistivat häntä tällä yhä kiivaammin, hän sanoi: "Kuka teistä ottaa uskovien äidin osuudekseen?" Silloin he vaikenivat. (al-Tahdhib, osa 6, s. 155)
Marwan ibn al-Hakam kertoo: Kun Ali (AS) oli voittanut meidät Basrassa, hän palautti omaisuutemme meille. Jokaiselle, jolla oli todiste, hän palautti omaisuuden viipymättä; muussa tapauksessa hän vannotti tämän valalla ja luovutti vaaditun omaisuuden hänelle. Eräs hänen sotilaistaan huusi vihoissaan: "Oi Ali, nämä ovat meidän sotasaalistamme — jaa ne keskuudessamme!" Ali (AS) ei ollut siitä millänsäkään, kunnes tuota puhetta tuli yhä enemmän. Silloin hän kääntyi sotajoukkonsa vastustelijoiden puoleen ja sanoi: "Kenelle teistä minä annan uskovien äidin, siis Aishan, osuudeksi?!" Silloin he häpesivät ja vaikenivat.
Abu Hamza al-Thumali kertoi: Sanoin Ali ibn al-Husaynille (AS): "Ali (AS) menetteli qiblan väkeä kohtaan toisin kuin Profeetta (SAWS) monijumalaisia kohtaan." Hän suuttui, istuutui ja sanoi: "Jumalan kautta, hän menetteli heitä kohtaan Jumalan lähettilään (SAWS) tavoin valloituksen päivänä. Ali (AS) kirjoitti Malikille, joka johti hänen etujoukkoaan Basran päivänä: Älä iske keihäällä sellaista, joka ei hyökkää sinua vastaan; älä surmaa pakenevaa; älä tee loppua haavoittuneesta; ja joka sulkee ovensa, on turvassa. Malik otti kirjeen ja asetti sen eteensä satulankaarelle ja sanoi ennen kuin oli lukenut sen: Surmatkaa! Ja hän surmasi heitä, kunnes ajoi heidät Basran kujille. Sitten hän avasi kirjeen, luki sen ja käski kuuluttajaa kuuluttamaan sen sisällön." (al-Tahdhib, osa 6, s. 155)
Abu Hamza al-Thumali kertoo: Sanoin imaami Sajjadille (AS), että Alin (AS) menettelytapa sodassa qiblan väkeä vastaan oli toinen kuin Jumalan lähettilään (SAWS) tapa sodassa monijumalaisia vastaan. Imaami (AS) pahastui, istuutui ja sanoi: Hänen tapansa oli sama kuin Profeetan (SAWS) tapa Mekan valloituksen päivänä. Hän kirjoitti Malik al-Ashtarille: Älä paljasta miekkaa muuta kuin sitä vastaan, joka on vetänyt miekan sinua vastaan ja hyökkää; älä surmaa pakenevaa; älä vahingoita haavoittuneita; ja jokainen, joka on sulkeutunut taloonsa, on turvassa. Mutta Malik pani kirjeen hevosensa satulankaarelle, jätti sen tahallaan avaamatta ja huusi: Surmatkaa! He surmasivat, kunnes tunkeutuivat Basraan sisälle, toisin sanoen olivat varmoja voitosta. Silloin hän avasi kirjeen, luki sen kaikille ja toimi sen mukaan.
Abu Abdillah (AS) sanoi: Alin (AS) menettelytapa Basran väkeä kohtaan oli hänen shiioilleen parempi kuin kaikki, minkä päälle aurinko paistaa. Hän tiesi, että tuolla väellä olisi vielä valtakausi; jos hän olisi ottanut heidät vangeiksi, olisi hänen shiiansa otettu vangeiksi. (al-Tahdhib, osa 6, s. 155)
Imaami Sadiq (AS) sanoi: Alin (AS) menettelytapa Basran väkeä kohtaan oli hänen shiiojensa tulevaisuuden kannalta paras mahdollinen teko. Ali (AS) tiesi, että Marwanin suku saisi lopulta vallan; jos hän olisi kohdellut heitä ankarasti, olisi hänen shiiojaan kohdeltu ankarasti.
Adi ibn Hatim, joka oli Alin (AS) mukana hänen sotaretkellään, kertoi: Päivänä, jona hän ja Mu'awiya — Jumala kirotkoon hänet — kohtasivat Siffinissä, Ali (AS) korotti äänensä niin, että hänen seuralaisensa kuulivat: "Jumalan kautta, minä totisesti surmaan Mu'awiyan ja hänen seuralaisensa!" Sitten hän sanoi puheensa lopuksi hiljaisella äänellä: "Jos Jumala suo." Olin lähellä häntä ja sanoin hänelle: "Oi uskovien johtaja, sinä vannoit sen, minkä sanoit, ja teit sitten varauksen — mitä tarkoitit sillä?" Hän vastasi: "Sota on juonta, enkä minä ole uskovien silmissä valehtelija. Halusin kiihottaa seuralaisiani heitä vastaan, jotta he eivät lannistuisi ja jotta he havittelisivat voittoa heistä. Ymmärrä tämä — sinä hyödyt siitä vielä tämän päivän jälkeen, jos Jumala suo. Ja tiedä, että Jumala, mahtava ja ylevä, sanoi Moosekselle (AS) lähettäessään hänet faraon luo: Menkää hänen luokseen ja puhukaa hänelle lempein sanoin; kenties hän ottaa vaarin tai pelkää [Qur'an 20:43–44] — vaikka Hän tiesi, ettei tämä ottaisi vaarin eikä pelkäisi — mutta jotta Mooses (AS) lähtisi sitäkin innokkaammin matkaan." (al-Tahdhib, osa 6, s. 163)
Adi ibn Hatim al-Ta'i, joka oli uskovien johtajan (AS) kanssa Siffinissä, kertoo: Eräänä päivänä Ali (AS) huudahti niin, että hyvin monet kuulivat: "Vannon Jumalan kautta: minä surmaan Mu'awiyan ja hänen kumppaninsa!" Sitten hän jatkoi hiljaa, niin että vain me hänen ympärillään olleet kuulimme: "Jos Jumala suo." Minä sanoin: "Oi uskovien johtaja, miksi teit näin?" Hän vastasi: "Sota on juonta, ja minä olen seuralaisteni silmissä totuudenpuhuja. Halusin tällä tavoin kannustaa heitä, etteivät he herpaantuisi. Ymmärrä tämä! Tulevaisuudessa, jos Jumala suo, olet hyötyvä tästä sanasta." Sitten hän sanoi: "Vaikka Jumala tiesi, ettei farao ota vaarin eikä nöyrry, Hän sanoi silti Moosekselle (AS): Mene faraon luo ja puhu hänelle lempeästi; kenties hän ottaa vaarin tai nöyrtyy. Jumala tahtoi rohkaista Moosesta lähtemään."
Uskovien johtajalta (AS) kysyttiin kaksintaistelusta rintamien välissä ilman imaamin lupaa. Hän sanoi: "Siinä ei ole mitään vikaa, mutta kaksintaisteluun ei pidä haastaa muutoin kuin imaamin luvalla." (al-Tahdhib, osa 6, s. 169)
Uskovien johtaja (AS) sanoi kaksintaisteluhaasteesta kahden taistelurivistön välillä: Vihollisen haasteeseen vastaamisessa ei ole vikaa, mutta haastamista älköön tapahtuko ilman imaamin lupaa.
Abu Abdillah (AS) sanoi: Ali (AS) ei ryhtynyt taisteluun, ennen kuin aurinko oli ohittanut keskipäivän, ja hän sanoi: "Silloin taivaan portit avautuvat, armo lähestyy ja voitto laskeutuu." Ja hän sanoi: "Se on lähempänä yötä ja omiaan vähentämään surmaamista; takaa-ajaja palaa ja lyöty pääsee pakoon." (al-Tahdhib, osa 6, s. 173)
Imaami Sadiq (AS) sanoi: Uskovien johtaja (AS) lykkäsi taistelun aloittamista keskipäivään asti ja sanoi: "Tähän aikaan taivaan portit avautuvat, armo kääntyy puoleemme ja voitto laskeutuu." Hän sanoi myös: "Tämä aika on lähempänä yötä, joten sodan kaatuneiden määrä jää pienemmäksi; tavoitteeseensa päässyt palaa, ja lyöty saa tilaisuuden pelastua."
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Joka on saanut toisen uskomaan henkensä turviinsa ja sitten pettää hänet — minä olen sellaisesta surmaajasta erossa, vaikka surmattu olisi tulen väkeä. (al-Tahdhib, osa 6, s. 175)
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Jos joku on luottanut toiseen henkensä varjelemisessa mutta on kokenut petoksen ja tullut surmatuksi, minä sanoudun irti sellaisesta surmaajasta, vaikka surmattu olisi helvettiin joutuva.
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Joka jättää pahan tuomitsemisen sydämellään, kädellään ja kielellään, on kuollut elävien keskellä. (al-Tahdhib, osa 6, s. 181)
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Joka lakkaa tuomitsemasta pahaa paitsi kädellään ja kielellään myös sydämessään, ei ole muuta kuin kuollut.
Uskovien johtaja (AS) sanoi Umar ibn al-Khattabille: "On kolme asiaa: jos pidät niistä kiinni ja toimit niiden mukaan, ne riittävät sinulle kaiken muun asemesta, ja jos hylkäät ne, ei mikään muu hyödytä sinua." Tämä kysyi: "Mitkä ne ovat, oi Abu al-Hasan?" Hän vastasi: "Jumalan säätämien rangaistusten täytäntöönpano läheiselle ja kaukaiselle, tuomitseminen Jumalan kirjan mukaan niin mielisuosiossa kuin vihassa, ja oikeudenmukainen jakaminen punaisen ja mustan kesken." Umar sanoi hänelle: "Kautta elämäni, puhuit lyhyesti ja täydesti." (al-Tahdhib, osa 6, s. 227)
Uskovien johtaja (AS) neuvoi Umar ibn al-Khattabia: "Hallitsemisessa on kolme asiaa: jos noudatat niitä, ne riittävät sinulle, ja jos ne jäävät laiminlyödyiksi, mikään ei korvaa niitä." Tämä kysyi: "Mitkä ne ovat, oi Abu al-Hasan?" Hän vastasi: "Jumalan rangaistussäädösten paneminen täytäntöön kaikille yhtäläisesti, tuomitseminen kaikissa tilanteissa Jumalan kirjan mukaan ja oikeudenmukaisuuden noudattaminen kaikkien kesken." Umar sanoi: "Jumalan kautta, puhuit samalla kertaa lyhyesti ja täydellisesti!"
Uskovien johtajasta (AS) kerrotaan: Sokea, hyvin vanha mies kulki ohi kerjäten. Uskovien johtaja (AS) kysyi: "Mitä tämä on?" Hänelle sanottiin: "Oi uskovien johtaja, hän on kristitty." Silloin uskovien johtaja (AS) sanoi: "Te teetitte hänellä työtä, kunnes hän vanheni ja kävi kykenemättömäksi, ja sitten epäsitte häneltä avun. Elättäkää häntä valtionkassasta (bayt al-mal)." (al-Tahdhib, osa 6, s. 292)
Uskovien johtajalle (AS) tuli tieto, että sokea vanhus kerjäsi Kufassa. Hän sanoi: "Mitä tämä oikein on?" Hänelle sanottiin: "Hän on kristitty!" Hän sanoi: "Olkoon vaikka kristitty; olette teettäneet hänellä työtä, kunnes hän on vanhentunut ja käynyt voimattomaksi, ja sitten olette hylänneet hänet? Määrätkää hänelle elatus valtionkassasta."
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Jos ratkaisisin asian kahden miehen välillä ja he palaisivat luokseni seuraavana vuonna, en lisäisi mitään ensimmäiseen ratkaisuuni, sillä totuus ei muutu. (al-Tahdhib, osa 6, s. 296)
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Jos annan tuomion kahden ihmisen välisessä asiassa ja he tulevat seuraavana vuonna uudelleen luokseni pyytämään ratkaisua, pysyn samassa ensimmäisessä tuomiossani — eihän totuus muutu.
Abu Abdillah (AS) sanoi: Uskovien johtaja (AS) tarttui puheen alkuun eikä sen loppuun. (al-Tahdhib, osa 6, s. 310)
Imaami Sadiq (AS) sanoi: Uskovien johtaja (AS) kiinnitti huomionsa puheen alkuun eikä sen loppuun. (Toisin sanoen puheen ydin on sen alussa, ja alusta käy ilmi sen loppu.)
Abu Abdillahilta (AS): Uskovien johtaja (AS) vapautti tuhat orjaa omien kättensä työn ansioilla. (al-Tahdhib, osa 6, s. 325)
Imaami Sadiq (AS) sanoi: Uskovien johtaja (AS) vapautti elämänsä aikana tuhat orjaa omalla kättensä työllä.
Uskovien johtaja (AS) kulki ohitseni ja kysyi: "Mitä sinä teet, oi Umm al-Hasan?" Vastasin: "Kehrään." Hän sanoi: "Tiedä, että se on sallituinta ansiota." (al-Tahdhib, osa 6, s. 382)
Kertoja sanoo: Uskovien johtaja (AS) kulki ohi ja kysyi minulta: "Mikä on ammattisi, oi Umm al-Hasan?" Sanoin: "Kudonta." Hän sanoi: "Se on sallituinta ansiotyötä."
Ja'far kertoi isältään ja tämä Alilta (AS): Hän piti paheksuttavana hopeasitoumuksen (velkakirjan) myymistä, ennen kuin se on peritty. (al-Tahdhib, osa 6, s. 386)
Imaami Sadiq (AS) sanoi: Uskovien johtaja (AS) piti velkakirjalla eli maksusitoumuksella käytävää kauppaa paheksuttavana ja sanoi, että se on ensin lunastettava rahaksi ja vasta sitten itse tavaraa voidaan ostaa ja myydä.
Uskovien johtaja (AS) sanoi eläimestä, jonka omistajat ovat päästäneet irti tai jonka ruokintaan tai elatukseen he eivät ole kyenneet: "Se kuuluu sille, joka pitää sen hengissä." (al-Tahdhib, osa 6, s. 393)
Uskovien johtaja (AS) sanoi eläimestä, jonka omistaja on hylännyt, koska ei kykene pitämään siitä huolta: Se kuuluu sille, joka pystyy sitä hoitamaan.
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Muslimien tori on kuin heidän moskeijansa: joka ehtii paikalle ensin, on siihen oikeutetuin yöhön asti. Eikä hän perinyt vuokraa torin myyntipaikoista. (al-Tahdhib, osa 7, s. 9)
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Muslimien tori on kuin heidän moskeijansa. Joka tulee aamulla ensimmäisenä ja levittää myyntipöytänsä johonkin paikkaan, se paikka kuuluu hänelle iltaan asti. Ali (AS) ei myöskään perinyt vuokraa torin yleisistä myyntikojuista.
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Joka myy ruokaa, siltä otetaan pois armo. (al-Tahdhib, osa 7, s. 162)
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Joka ostaa valmista ruokaa, hänestä etääntyy Jumalan armo. (Toisin sanoen vehnän ostaminen on parempaa kuin jauhojen, ja jauhojen ostaminen parempaa kuin leivän. Samoin on parempi ostaa lammas kuin ostaa lihaa tai valmiiksi kypsennettyä ruokaa, jota kutsutaan torin ruoaksi. Näin on nimenomaisesti todettu monissa perimätiedoissa.)
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Paras välitystoimi on toimia välittäjänä kahden ihmisen välillä avioliiton solmimiseksi, kunnes Jumala yhdistää heidät. (al-Tahdhib, osa 7, s. 405)
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Paras välittäminen on toimia kahden ihmisen välittäjänä, jotta he menisivät naimisiin.
Ali (AS) antoi ratkaisun miehestä, joka oli mennyt naimisiin naisen kanssa ja asettanut tälle ehdon: jos hän ottaa tämän lisäksi toisen vaimon tai hylkää hänet tai ottaa hänen rinnalleen orjattaren, vaimo on eronnut. Hän ratkaisi asian näin: "Jumalan ehto käy teidän ehtonne edellä. Jos mies tahtoo, hän täyttäköön ehdon vaimolleen; ja jos tahtoo, hän pitäköön vaimonsa, ottakoon hänen rinnalleen orjattaren ja naikoon toisen hänen lisäkseen." (al-Tahdhib, osa 8, s. 51)
Uskovien johtaja (AS) sanoi miehestä, joka oli avioliittoa solmittaessa sopinut vaimonsa kanssa ehdosta, että jos hän ottaa tämän rinnalle toisen vaimon tai orjattaren tai jättää tämän pitkäksi aikaa, vaimo olisi eronnut: Jumalan ehto — se, että avioero on miehen kädessä — käy heidän ehtonsa edellä. Niinpä jos mies tahtoo, hän täyttäköön ehtonsa, ja jos tahtoo, hän pitäköön vaimon ja ottakoon tämän rinnalle orjattaren tai toisen vaimon.
Uskovien käskijä (AS) sanoi: Kun lapsen katse on tyyni, hän kuuluu niihin, joilta voidaan toivoa hyvää ja joiden pahuudelta ollaan turvassa. Ja hän sanoi: Kun lapsen katse on terävä, hän kuuluu niihin, joilta ei voida toivoa hyvää eikä olla turvassa hänen pahuudeltaan. (al-Tahdhib, osa 8, s. 114)
Uskovien käskijä (AS) sanoi: Kun lapsella on lempeä katse, toivokaa, että hänestä tulee hyvä ihminen; mutta jos hänellä on tuimia katseita, hänestä ei ole hyvää toivoa, ettekä ole turvassa hänen pahuudeltaan.
Kirjoitin Abu al-Hasan al-Ridalle (AS) ja kysyin häneltä miehestä, joka vapauttaa pienen pojan tai iäkkään vanhuksen tai raihnaisen, joka ei kykene huolehtimaan itsestään. Hän vastasi: Joka vapauttaa orjan, joka ei kykene huolehtimaan itsestään, on velvollinen elättämään häntä, kunnes tämä tulee toimeen ilman häntä. Näin Ali (AS) teki, kun hän vapautti pieniä lapsia ja niitä, jotka eivät kyenneet huolehtimaan itsestään. (al-Tahdhib, osa 8, s. 218)
Kirjoitin imaami Ridalle (AS) sellaisen orjan vapauttamisesta, joka on lapsi tai vanhuudenheikko eikä kykene huolehtimaan itsestään. Hän vastasi: Heidän elatuksensa kuuluu sille, joka on heidät vapauttanut, kunnes he tulevat toimeen omillaan. Ja hän sanoi: Tämä oli Alin (AS) tapa.
Abu Abdillahilta (AS): Uskovien käskijä (AS) kielsi syömästä kamelin lihaa sen kiima-aikana. (al-Tahdhib, osa 9, s. 47)
Imaami Sadiq (AS) sanoi: Uskovien käskijä (AS) varoitti sellaisen kamelin lihasta, joka oli teurastettu sen ollessa kiiman vallassa.
Uskovien käskijä (AS) sanoi: Minä ja Jumalan lähettiläs (SAWS) tulimme erään ansarilaisen miehen luo, jonka hevonen oli tekemässä kuolemaa. Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi hänelle: 'Teurasta se, niin saat siitä kaksinkertaisen palkan: palkan sen teurastamisesta ja palkan siitä, että kestät menetyksen Jumalan tähden.' Mies kysyi: Oi Jumalan lähettiläs, saanko minä siitä osan? Hän vastasi: 'Kyllä, syö siitä ja anna minunkin syödä.' Niin hän lahjoitti Profeetalle (SAWS) siitä reiden, ja tämä söi siitä ja antoi minunkin syödä. (al-Tahdhib, osa 9, s. 48)
Uskovien käskijä (AS) sanoi: Minä ja Jumalan lähettiläs (SAWS) olimme kulkemassa, kun tulimme erään ansarilaisen luo, jonka hevonen oli tekemässä kuolemaa. Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Teurasta se, niin saat kaksi palkkiota: palkkion teurastamisesta ja palkkion kärsivällisyydestä hevosesi kuoleman edessä. Mies kysyi: Saanko itsekin syödä sen lihasta? Hän vastasi: Kyllä, ja ruoki lopulla muita. Niin mies teurasti sen ja lähetti reiden Profeetalle, ja me molemmat söimme siitä.
Abu Abdillahilta (AS): Uskovien käskijä (AS) ei teurastanut lammasta toisen lampaan nähden eikä kamelia toisen kamelin nähden, niin että tämä katsoi sitä. (al-Tahdhib, osa 9, s. 56)
Imaami Sadiq (AS) sanoi: Uskovien käskijä (AS) kielsi teurastamasta lammasta toisen lampaan silmien edessä tai kamelia toisen kamelin silmien edessä.
Uskovien käskijä (AS) sanoi siitä, joka tappaa metsästyskoiran: 'Hän korvaa sen.' Ja samoin on metsästyshaukan laita, samoin paimenkoiran ja samoin vahtikoiran. (al-Tahdhib, osa 9, s. 80)
Uskovien käskijä (AS) sanoi siitä, joka tappaa metsästyskoiran, paimenkoiran, vahtikoiran tai metsästyshaukan: Hän on korvausvelvollinen.
Uskovien käskijä (AS) sanoi: Kurita palvelijaasi, kun hän on tottelematon Jumalalle, Mahtavalle ja Ylhäiselle, mutta anna hänelle anteeksi se, missä hän rikkoo sinua vastaan. (al-Tahdhib, osa 10, s. 27)
Uskovien käskijä (AS) sanoi: Jos palvelijasi tekee syntiä Jumalaa vastaan, ojenna häntä; mutta kun hän on niskoitellut sinun käskyäsi vastaan, anna hänelle anteeksi.
Baqirilta (AS): Kun uskovien käskijä (AS) karkotti jonkun islamin väestä, hän karkotti tämän siihen monijumalaisten maahan, joka oli lähimpänä islamia. Hän tutki asiaa, ja Dailam oli monijumalaisten maista lähimpänä islamia. (al-Tahdhib, osa 10, s. 36)
Imaami Baqir (AS) sanoi: Kun uskovien käskijä (AS) karkotti jonkun, hän lähetti tämän islamin rajaseutujen kautta lähimpään monijumalaisten hallitsemaan maahan. Siihen aikaan Dailam oli tällainen alue.
Ibrahim Ja'farilta, tämä isältään, tämä Alilta (AS), joka sanoi: En pane täytäntöön hadd-rangaistusta kenellekään vihollisen maalla, ennen kuin hän on poistunut sieltä — jottei kiihko veisi häntä liittymään viholliseen. (al-Tahdhib, osa 10, s. 40)
Uskovien käskijä (AS) sanoi: Älkää koskaan panko täytäntöön islamin hadd-rangaistuksia sellaiselle, joka on tilanteessa, jossa on vaara, että hän lähtee ja liittyy vihollisiin.
Abu Abdillahilta (AS): Uskovien käskijä (AS) antoi tuomion miehestä, joka kutsui toista hullun pojaksi, jolloin toinen vastasi: 'Sinä itse olet hullun poika.' Hän määräsi ensimmäisen antamaan toverilleen kaksikymmentä raipaniskua ja sanoi hänelle: 'Tiedä, että perästäpäin saat itse saman verran, kaksikymmentä.' Kun tämä oli ruoskinut toisen, ruoska annettiin ruoskitulle, ja tämä ruoski häntä — varoittavaksi rangaistukseksi heille molemmille. (al-Tahdhib, osa 10, s. 81)
Imaami Sadiq (AS) sanoi: Alin (AS) aikana kaksi miestä solvasi toisiaan ja kutsui toisiaan hullun pojaksi. Hän käski ensimmäistä antamaan toiselle kaksikymmentä raipaniskua ja sanoi: Pidä mielessä, että sinun jälkeesi hänkin antaa sinulle kaksikymmentä raipaniskua. (Toisin sanoen: muista, että jos lyöt kovaa, saat itse kovat lyönnit.)
Abu Ja'far (AS) sanoi: Ubaidullah ibn Umar tuotiin tuomittavaksi, kun hän oli juonut viiniä. Umar määräsi hänet ruoskittavaksi, mutta kukaan ei astunut esiin lyömään häntä, kunnes Ali (AS) nousi kaksin kerroin taitetulla nahkahihnalla ja löi häntä sillä neljäkymmentä kertaa. (al-Tahdhib, osa 10, s. 90)
Imaami Baqir (AS) sanoi: Umar tahtoi panna täytäntöön viininjuonnin hadd-rangaistuksen pojalleen Ubaidullahille, mutta kukaan ei suostunut panemaan rangaistusta täytäntöön. Lopulta Ali (AS) nousi ja antoi hänelle kaksihäntäisellä ruoskalla neljäkymmentä iskua.
Abu Abdillahilta (AS): Uskovien käskijä (AS) ei katkaissut varkaan kättä nälänhädän päivinä. (al-Tahdhib, osa 10, s. 112)
Imaami Sadiq (AS) sanoi: Uskovien käskijä (AS) katsoi varkauden hadd-rangaistuksen raukeavan kansan nälän päivinä eikä pannut sitä täytäntöön.
Uskovien käskijän (AS) eteen tuotiin mies, joka oli siepannut helmen orjattaren korvasta. Hän sanoi: 'Tämä on julkista ryöstöä', ja hän ruoskitti miehen ja pani hänet vankeuteen. (al-Tahdhib, osa 10, s. 115)
Uskovien käskijä (AS) sanoi varkaasta, joka oli varastanut korvakorun jonkun korvasta: Tämä teko on ryöstöä, eikä siihen sovelleta varkauden hadd-rangaistusta eli käden katkaisemista, koska se tapahtui julkisesti. Niin hän ruoskitti varkaan ja pani hänet vankeuteen.
Abu Ja'far (AS) sanoi: Uskovien käskijän (AS) eteen tuotiin poika, joka oli varastanut. Hän puristi tämän sormia ja sanoi sitten: 'Jos teet sen uudestaan, totisesti katkaisen ne.' (al-Tahdhib, osa 10, s. 119)
Imaami Baqir (AS) sanoi: Alin (AS) luo tuotiin lapsi, joka oli varastanut. Hän puristi lujasti tämän sormia ja sanoi: Ensi kerralla katkaisen käden.
Ja'farilta: Eräs perheeni jäsen kertoi minulle, että nuori mies tuli uskovien käskijän (AS) luo ja tunnusti hänelle varkauden. Ali (AS) sanoi hänelle: 'Näen, että olet nuori, eikä olemuksessasi ole moitittavaa. Osaatko lukea jotakin Koraanista?' Hän vastasi: Kyllä, al-Baqara-suuran. Hän sanoi: 'Olen lahjoittanut kätesi al-Baqara-suuralle.' (al-Tahdhib, osa 10, s. 127)
Kertoja sanoo: Tuotiin alaikäinen nuorukainen, jonka väitettiin varastaneen. Ali (AS) sanoi hänelle: Olemuksestasi huokuu nuoruus ja kypsymättömyys; osaatko jotakin Koraanista? Hän vastasi: Kyllä, al-Baqara-suuran. Uskovien käskijä (AS) sanoi: Lahjoitin kätesi sinulle al-Baqara-suuran tähden.
Abu Abdillahilta (AS): Uskovien käskijän (AS) eteen tuotiin joukko varkaita, joita vastaan oli esitetty todisteet ja jotka olivat tunnustaneet. Hän katkaisi heidän kätensä ja sanoi sitten: 'Qanbar, ota heidät huostaasi, hoida heidän haavansa ja pidä heistä hyvää huolta, ja kun he ovat parantuneet, ilmoita minulle.' Kun he olivat parantuneet, Qanbar tuli hänen luokseen ja sanoi: Oi uskovien käskijä, ne miehet, joille panit täytäntöön hadd-rangaistukset, ovat parantuneet haavoistaan. Hän sanoi: 'Mene, pue jokaiselle heistä kaksi vaatetta ja tuo heidät luokseni.' Qanbar puki heille kullekin kaksi vaatetta ja toi heidät mitä parhaimmassa asussa, viittoihin verhoutuneina, ikään kuin he olisivat olleet ihram-tilassa olevaa väkeä. He asettuivat seisomaan hänen eteensä. Hän painoi katseensa maahan ja naputti sitä sormellaan pitkän aikaa, kohotti sitten päänsä heitä kohti ja sanoi: 'Paljastakaa kätenne.' Sitten hän sanoi: 'Nostakaa ne taivasta kohti ja sanokaa: Jumala, Ali katkaisi kätemme.' He tekivät niin. Silloin hän sanoi: 'Jumala, tein sen Sinun kirjasi ja profeettasi sunnan mukaisesti.' Sitten hän sanoi heille: 'Jos kadutte, saatte kätenne takaisin; mutta ellette kadu, teidät liitetään niihin.' Sitten hän sanoi: 'Qanbar, päästä heidät menemään ja anna kullekin heistä sen verran, että se riittää hänen kotikaupunkiinsa asti.' (al-Tahdhib, osa 10, s. 127)
Imaami Sadiq (AS) sanoi: Alin (AS) eteen tuotiin joukko ammattivarkaita, joita vastaan oli esitetty todisteet ja jotka olivat tunnustaneet. Hän katkaisi heidän oikean kätensä sormet ja sanoi sitten Qanbarille: Vie heidät, hoida heidän haavansa, ja kun he ovat parantuneet, tuo heidät eteeni. Qanbar teki niin ja ilmoitti jonkin ajan kuluttua, että heidän haavansa olivat parantuneet. Ali (AS) sanoi: Pue kullekin kaksi ihram-vaatteiden kaltaista vaatetta ja tuo heidät kaikki luokseni. Kun heidät tuotiin Alin (AS) eteen, hän painoi ensin päänsä alas ja oli hetken vaiti, kohotti sitten päänsä ja sanoi heille: Paljastakaa kätenne. Kaikki ojensivat esiin katkaistut kätensä. Sitten hän sanoi heille: Nostakaa nämä kädet taivasta kohti ja sanokaa: Jumala, näin Ali teki meille! He tekivät niin. Sitten Ali (AS) sanoi: Jumala, tein näin Sinun kirjasi ja profeettasi sunnan mukaisesti! Sitten hän sanoi: Jos luovutte varastamisesta, teillä on vielä toinen käsi; mutta jos palaatte varkauteen, liitän teidät itsennekin katkaistuihin käsiinne! Sitten hän sanoi Qanbarille: Saata heidät matkaan ja anna kullekin sen verran, että hän pääsee kotikaupunkiinsa.
Uskovien käskijä (AS) sanoi: Kättä ei katkaista keneltäkään, joka on pelännyt lyöntiä, kahleita, vankilaa tai pahoinpitelyä. (al-Tahdhib, osa 10, s. 128)
Uskovien käskijä (AS) sanoi: Hadd-rangaistusta ei voida panna täytäntöön sellaisen tunnustuksen perusteella, joka on annettu lyöntien, kidutuksen, vankilan tai kuulustelun pelosta.
Uskovien käskijä (AS) sanoi: Joka oppii jotakin noituudesta, on katkaissut viimeisenkin siteensä Herraansa, ja hänen rangaistuksensa on kuolema, ellei hän kadu. (al-Tahdhib, osa 10, s. 147)
Uskovien käskijä (AS) sanoi: Noituuteen ryhtyminen on samaa kuin Jumalan palvelemisen liiton rikkominen; ja noidan hadd-rangaistus on kuolema, ellei hän kadu.
Abu Ja'farilta (AS): Uskovien käskijä (AS) käski Qanbaria ruoskimaan miestä hadd-rangaistuksena. Qanbar erehtyi ja löi kolme raipaniskua liikaa, ja Ali (AS) antoi miehen kostaa Qanbarille nuo kolme iskua. (al-Tahdhib, osa 10, s. 148)
Imaami Baqir (AS) sanoi: Uskovien käskijä (AS) käski Qanbaria panemaan täytäntöön hadd-rangaistuksen eräälle miehelle. Qanbar toimi liian ankarasti ja löi kolme raipaniskua liikaa. Silloin Ali (AS) antoi ruoskan tuolle miehelle, jotta tämä kostaisi Qanbarille juuri nuo kolme iskua.
Abu Abdillahilta (AS): Uskovien käskijä (AS) näki tarinankertojan moskeijassa, löi häntä ruoskallaan ja ajoi hänet pois. (al-Tahdhib, osa 10, s. 149)
Imaami Sadiq (AS) sanoi: Uskovien käskijä (AS) näki, että joku oli kerännyt ympärilleen yleisöä moskeijassa ja kertoi ihmisille tarinoita. Hän määräsi ajamaan tämän ulos.
Al-Ya'qubilta, tämä isältään: Uskovien käskijän (AS) luo Basrassa tuotiin mies, jolle oli määrä panna täytäntöön hadd-rangaistus. Silloin joukko ihmisiä lähestyi. Uskovien käskijä (AS) sanoi: 'Qanbar, katso, mikä tuo joukko on.' Tämä vastasi: Mies, jolle pannaan täytäntöön hadd-rangaistus. Kun he tulivat lähelle ja hän katsoi heidän kasvojaan, hän sanoi: 'Ei tervetuloa kasvoille, jotka nähdään vain kaiken pahan äärellä. Nämä ovat joutilaita uteliaita miehiä. Aja heidät pois luotani, Qanbar.' (al-Tahdhib, osa 10, s. 150)
Basrassa uskovien käskijän (AS) luo tuotiin mies hadd-rangaistuksen täytäntöönpanoa varten. Samassa joukko ihmisiä kokoontui katselemaan. Ali (AS) sanoi Qanbarille: Katso, mitä tuo joukko tahtoo. Qanbar sanoi: He ovat tulleet katselemaan. Hän (AS) katsoi tarkoin heidän kasvojaan ja sanoi sitten: Voi niitä, jotka nähdään vain pahan äärellä. Nämä ovat joutilaita uteliaita. Qanbar, hajota heidät.
Sa'id ibn al-Musayyabilta, Ali ibn Abi Rafi'lta, joka kertoi: Olin Ali ibn Abi Talibin (AS) rahaston (bait al-mal) hoitaja ja hänen kirjurinsa. Hänen rahastossaan oli helminauha, joka oli saatu Basran taistelun päivänä. Ali ibn Abi Talibin (AS) tytär lähetti minulle sanan ja sanoi: Olen kuullut, että uskovien käskijän (AS) rahastossa on helminauha ja että se on sinun hallussasi. Tahtoisin, että lainaisit sen minulle, jotta voisin kaunistautua sillä uhrijuhlan (id al-adha) päivinä. Lähetin hänelle sanan: Lainaksi, josta vastataan ja joka palautetaan, oi uskovien käskijän tytär? Hän vastasi: Kyllä, lainaksi, josta vastataan ja joka palautetaan kolmen päivän kuluttua. Niin annoin sen hänelle. Uskovien käskijä (AS) näki sen hänen yllään, tunsi sen ja kysyi häneltä: 'Mistä tämä helminauha on tullut sinulle?' Tytär vastasi: Lainasin sen Ali ibn Abi Rafi'lta, uskovien käskijän rahaston hoitajalta, kaunistautuakseni sillä juhlana, ja sitten palautan sen. Silloin uskovien käskijä (AS) lähetti hakemaan minut, ja minä tulin hänen luokseen. Hän sanoi minulle: 'Petätkö muslimeja, Abu Rafi'n poika?' Sanoin hänelle: Jumala varjelkoon, että pettäisin muslimeja. Hän sanoi: 'Kuinka saatoit lainata uskovien käskijän tyttärelle helminauhan, joka on muslimien rahastossa, ilman minun lupaani ja heidän suostumustaan?' Sanoin: Oi uskovien käskijä, hän on tyttäresi, ja hän pyysi minua lainaamaan sen hänelle kaunistautuakseen sillä, ja minä lainasin sen hänelle lainana, josta vastataan ja joka palautetaan, ja otin sen omalla omaisuudellani vastattavakseni, ja velvollisuuteni on palauttaa se vahingoittumattomana paikoilleen. Hän sanoi: 'Palauta se vielä tänä päivänä, ja varo tekemästä tällaista toiste, tai kohtaat rangaistukseni.' Sitten hän sanoi: 'Voi tytärtäni! Jos hän olisi ottanut helminauhan muutoin kuin lainana, josta vastataan ja joka palautetaan, hän olisi ollut ensimmäinen hashimilaisnainen, jonka käsi katkaistaan varkaudesta.' Hänen sanansa kantautuivat hänen tyttärelleen, ja tämä sanoi hänelle: Oi uskovien käskijä, minä olen tyttäresi ja pala sinusta itsestäsi. Kuka olisi minua oikeutetumpi kantamaan sitä? Uskovien käskijä (AS) vastasi hänelle: 'Oi Ali ibn Abi Talibin tytär, älä anna viedä itseäsi pois totuudesta. Kaunistautuvatko kaikki muhajirien naiset tänä juhlana tällaisella?' Ja minä otin sen häneltä ja palautin sen paikoilleen. (al-Tahdhib, osa 10, s. 151)
Abu Rafi'n poika kertoo: Olin Alin (AS) rahaston hoitaja Kufassa. Rahastossa oli helminauha, joka oli saatu Basran sodasta. Alin tytär tuli luokseni ja sanoi: Olen kuullut, että aarrekammiossa on tällainen helminauha. Sanoin: Kyllä. Hän sanoi: Lainaa se minulle kolmeksi päiväksi, jotta voin pitää sitä juhlapäivinä, ja sitten palautan sen. Ja hän sanoi: Takaan, että palautan sen vahingoittumattomana. Minä tein niin. Juhlapäivänä Ali (AS) näki helminauhan tyttärensä yllä ja tunsi sen. Hän kysyi tältä: Miten tämä helminauha on joutunut sinulle? Tytär kertoi tapahtuneen. Ali (AS) kutsui minut ja sanoi: Petätkö muslimeja? Vastasin: Oi uskovien käskijä, mitä petosta? Hän sanoi: Kenen luvalla olet lainannut muslimien yhteistä omaisuutta tyttärelleni? Sanoin: Hän takasi palauttavansa sen. Hän sanoi: Palauta helminauha aarrekammioon tällä hetkellä äläkä enää koskaan tee tällaista. Sitten hän sanoi: Jos tyttäreni ei olisi ottanut helminauhaa lainaksi, olisin katkaissut hänen kätensä varkaudesta! Tytär pahastui ja sanoi: Minä olen tyttäresi ja pala omaa lihaasi! Kuka olisi minua sopivampi tälle helminauhalle? Uskovien käskijä (AS) sanoi: Oi Ali ibn Abi Talibin tytär, älköön oma halusi vetäkö sinua pois totuudesta! Onko muilla muhajirien naisilla tänä juhlana tällaista koristetta, että sinulla olisi?!
Abu Ja'farilta (AS): Uskovien käskijä (AS) tuomitsi naisesta, joka oli tehnyt huorin ja riistäytynyt hillittömäksi, että muslimien imaamin tulee sitoa hänet aviomieheen, niin kuin karannut kameli sidotaan liekaköydellä. (al-Tahdhib, osa 10, s. 154)
Imaami Baqir (AS) sanoi: Naimattomasta naisesta, joka oli tehnyt huorin ja oli julkea, Ali (AS) määräsi, että hänet on naitettava vaikka vasten tahtoaan — niin kuin niskuroiva kameli pannaan liekaan.
Uskovien käskijä (AS) sanoi: Joka ryhtyy harjoittamaan lääkärin tai eläinlääkärin tointa, ottakoon vastuuvapautuksen asianomaisen holhoojalta; muutoin hän on tälle vastuussa vahingosta. (al-Tahdhib, osa 10, s. 234)
Uskovien käskijä (AS) sanoi: Joka harjoittaa lääkärintointa tai on eläinlääkärin työssä, ottakoon asiakkaaltaan vastuuvapautuksen; muutoin hän on vastuussa vahingosta.
Abu Abdillahilta (AS): Medinassa oli nainen, jonka luona käytiin luvattomasti. Tieto tästä tuli Umarille; hän lähetti hakemaan naista ja pelästytti tämän ja käski tuoda hänet eteensä. Nainen kauhistui, synnytyspoltot alkoivat, ja hän pakeni erääseen taloon ja synnytti pojan. Poika parkaisi ja kuoli sitten. Umarin mieltä painoi naisen pelästyttäminen ja pojan kuolema. Eräät hänen seurassaan istuvista sanoivat: Oi uskovien käskijä, sinuun ei tästä kohdistu mitään syytä. Ja toiset sanoivat: Mitä tämä sitten oli? Hän sanoi: Kysykää Abu al-Hasanilta. Abu al-Hasan (AS) sanoi heille: 'Jos harkitsitte parhaanne mukaan, ette osuneet oikeaan; ja jos puhuitte oman mielipiteenne varassa, olette erehtyneet.' Sitten hän sanoi: 'Sinun on maksettava lapsen verirahat.' (al-Tahdhib, osa 10, s. 312)
Imaami Sadiq (AS) sanoi: Medinassa oli nainen, joka oli tunnettu haureudesta. Asiasta kerrottiin Umarille. Hän lähetti hakemaan naista, ja nainen pelästyi. Umar käski ottaa naisen kiinni ja tuoda hänet. Pelosta naisen synnytyspoltot alkoivat; hän pakeni raunioon ja synnytti siellä lapsensa, mutta vastasyntynyt, joka oli keskonen, kuoli synnytyksen jälkeen. Kun Umar kuuli naisen pelästymisestä ja pakenemisesta ja siitä, että tämä oli aiheuttanut vastasyntyneen kuoleman, hän tuli murheelliseksi. Jotkut sanoivat: Sinussa ei ole tässä mitään vikaa, oi uskovien käskijä; ja toiset sanoivat: Mikä teko tämä oikein oli? Umar sanoi: Kysykäämme Abu al-Hasanilta, siis Alilta (AS). Ali (AS) sanoi: Jos toimitte asiaa tutkittuanne, siinä ei ole vikaa; mutta jos toimitte oman luulonne ja arvelunne varassa, teitte väärin! Sitten hän sanoi Umarille: Vastasyntyneen verirahat ovat sinun vastuullasi.
Sa'id ibn al-Musayyabilta: Mu'awiya — Jumala kirotkoon hänet — kirjoitti Abu Musa al-Ash'arille: Ibn Abi l-Jahsarain tapasi miehen vaimonsa kanssa ja tappoi hänet, ja tuomio on käynyt minulle vaikeaksi; kysy puolestani Alilta tästä asiasta. Abu Musa kertoi: Tapasin Alin, ja Ali sanoi: 'Jumalan kautta, tällaista ei ole tapahtunut tässä maassa' — tarkoittaen Kufaa — 'eikä minun läsnä ollessani. Mistä tämä on sinulle tullut?' Sanoin: Mu'awiya — Jumala kirotkoon hänet — kirjoitti minulle, että Ibn Abi l-Jasrain tapasi vaimonsa kanssa miehen ja tappoi tämän, ja tuomio on käynyt hänelle vaikeaksi; mikä on näkemyksesi asiasta? Hän sanoi: 'Minä olen Abu al-Hasan: jos hän tuo neljä todistajaa, jotka todistavat sen, minkä hän todisti — hyvä; muutoin hänet luovutetaan kokonaan kostettavaksi.' (al-Tahdhib, osa 10, s. 314)
Kertoja sanoo: Mu'awiya kirjoitti Abu Musa al-Ash'arille: Eräs Syyrian ylhäisistä on nähnyt vaimonsa haureudessa toisen miehen kanssa ja tappanut molemmat siihen paikkaan! Olemme ymmällä tuomiosta. Kysy Alilta, mikä on ratkaisu tähän kysymykseen. Kun Abu Musa tapasi Alin (AS), hän esitti kysymyksen omissa nimissään. Ali (AS) sanoi: Jumalan kautta, tässä maassa ei ole sellaista tapahtunut! Abu Musa sanoi: Totta on — Mu'awiya pyysi minua kysymään sinulta salaa. Ali (AS) sanoi: Minä olen Abu al-Hasan; jos se mies tuo neljä todistajaa, asia on sillä hyvä; muutoin panen hänet kostonalaiseksi (qisas).
Sadiqilta (AS): Eräältä mieheltä karkasi kaksi kamelia. Toinen mies otti ne kiinni ja sitoi ne yhteen köydellä, mutta toinen niistä kuristui ja kuoli. Asia vietiin Alin (AS) eteen, eikä hän katsonut miestä korvausvelvolliseksi, vaan sanoi: Hän tarkoitti vain hyvää. (al-Tahdhib, osa 10, s. 315)
Imaami Sadiq (AS) sanoi: Erään miehen kaksi kamelia karkasivat. Joku löysi ne ja sitoi molemmat köydellä palauttaakseen ne omistajalleen, mutta toinen kuristui ja kuoli. Riita tuotiin Alin (AS) eteen. Hän ei pitänyt miestä korvausvelvollisena vaan sanoi: Hän aikoi vain auttaa.