Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Tiedon etsintään lähtevä on kuin taistelija Jumalan tiellä. Totisesti tiedon etsiminen on jokaisen muslimin velvollisuus. Ja moni uskova lähtee kodistaan etsimään tietoa eikä palaa muutoin kuin anteeksiannettuna. (Rawdat al-Wa'izin, osa 1, s. 10)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Se, joka on etunenässä tiedon etsinnässä, on kuin Jumalan tiellä taisteleva. Tiedon etsiminen on jokaiselle muslimille velvollisuus. Usein käy niin, että uskova lähtee kodistaan tiedon perässä ja palaa kokonaan anteeksiannettuna.
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Ei ole jaloutta tiedon veroista eikä tietoa näkemisen veroista. (Rawdat al-Wa'izin, osa 1, s. 10)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Mikään ei ole tietoa jalompaa, eikä mikään tieto ole omin silmin näkemistä korkeampaa.
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Joka ottaa uskontonsa ihmisten suista, sen ihmiset myös vievät pois; mutta joka ottaa uskontonsa Kirjasta ja sunnasta, se pysyy, vaikka vuoret sortuisivat. (Rawdat al-Wa'izin, osa 1, s. 22)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Joka on ottanut uskontonsa siltä ja tältä, jää uskonnottomaksi näiden horjahtaessa; mutta joka on ottanut uskontonsa Kirjasta ja sunnasta, pysyy lujana, vaikka vuoret sortuisivat.
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Totuutta ei tunneta ihmisten kautta. Tunne totuus, niin tunnet sen kannattajat. (Rawdat al-Wa'izin, osa 1, s. 31)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Totuutta ei tunnisteta henkilöiden perusteella. Tunne ensin totuus; silloin tunnet myös ne, jotka ovat totuuden puolella.
Uskovien ruhtinaalta (AS) kysyttiin Jumalan ykseydestä (tawhid) ja oikeudenmukaisuudesta. Hän vastasi: Ykseys on sitä, ettet kuvittele häntä mielessäsi, ja oikeudenmukaisuus sitä, ettet syytä häntä. (Rawdat al-Wa'izin, osa 1, s. 39)
Uskovien ruhtinaalta (AS) kysyttiin Jumalan ykseydestä ja oikeudenmukaisuudesta. Hän sanoi: Ykseys on sitä, ettet rakenna itsellesi kuviteltua jumalaa, ja oikeudenmukaisuus sitä, ettet pane pahoja asioita Jumalan syyksi.
Abu Mansurilta, Zayd ibn Wahbilta, joka sanoi: Uskovien ruhtinaalta (AS) kysyttiin verhoista. Hän sanoi: Ensimmäiset verhot ovat seitsemän, ja jokaisella verholla on vartijoinaan seitsemänkymmentätuhatta enkeliä. Sitten ovat loiston esirippupiirit, sitten kunnian esirippupiiri, sitten korkeuden esirippupiiri, sitten mahtavuuden esirippupiiri, sitten pyhyyden esirippupiiri, sitten kaikkivaltiuden esirippupiiri, sitten ylhäisyyden esirippupiiri, sitten valkean valon esirippupiiri, sitten ykseyden esirippupiiri, sitten korkein verho ja sitten ylin mahtavuus. (Rawdat al-Wa'izin, osa 1, s. 35)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Meidän ja Jumalan välillä on ensin seitsemän verhoa, ja jokaisen verhon portinvartijana on seitsemänkymmentätuhatta enkeliä. Sitten on loiston piiri (suradiq, ts. aidattu alue), sitten kunnian piiri, sitten korkeuden piiri, sitten mahtavuuden piiri, sitten pyhyyden piiri, sitten kaikkivaltiuden piiri, sitten ylhäisyyden piiri, sitten valkean valon piiri ja sitten ykseyden piiri. Sen jälkeen on korkein verho ja sen jälkeen ylin mahtavuus.
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Pukekaa palvelijanne siihen, mitä itse puette yllenne, ja ruokkikaa heitä sillä, mitä itse syötte. (Rawdat al-Wa'izin, osa 1, s. 107)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Pukekaa alaisillenne sellaiset vaatteet, joita itse käytätte, ja antakaa heille sitä ruokaa, jota itsekin syötte.
Uskovien ruhtinas (paras tervehdys hänelle) tuli kangaskauppiaiden torille, pysähtyi erään nuorukaisen luo ja sanoi: Nuorukainen, onko sinulla kaksi vaatetta viidellä dirhamilla? Tämä vastasi: On, minulla on kaksi vaatetta. Hän otti kaksi vaatetta, toisen kolmella dirhamilla ja toisen kahdella, ja sanoi: Qanbar, ota sinä kolmen dirhamin vaate. Qanbar sanoi: Sinä olet sen arvoisempi — sinä nouset saarnatuoliin ja puhut ihmisille. Hän sanoi: Sinä olet nuori, ja sinussa on nuoruuden into; minä häpeän Herrani edessä asettua sinun edellesi. Kun hän puki paidan ylleen, hän ojensi kätensä hihaan, ja se ulottui sormien yli. Hän sanoi: Leikkaa tämä liika pois. Nuorukainen leikkasi sen ja sanoi: Anna, kun päärmään sen. Hän sanoi: Anna sen olla niin kuin se on; asia kulkee nopeammin kuin tuo. (Rawdat al-Wa'izin, osa 1, s. 107)
Kertoja sanoo: Uskovien ruhtinas (AS) osti viidellä dirhamilla kaksi paitaa, joista toinen oli toista parempi. Hän sanoi palvelijalleen Qanbarille: Ota sinä parempi paita! Qanbar sanoi: Se sopii paremmin teille, joka nousette saarnatuoliin ja jonka luo ihmiset tulevat. Hän sanoi: Ei; parempi on, että sinä otat sen. Sinä olet näet nuori, ja sinussa on nuoruuden halu ja into. Minä häpeän Herrani edessä pukeutua parempaan kuin sinä. Sitten hän otti toisen paidan, puki sen ylleen ja näki, että hihat olivat niin pitkät, että ne ulottuivat sormien yli. Hän sanoi myyjälle: Leikkaa liika pois! Myyjä teki niin ja sanoi sitten: Anna minun päärmätä reuna, ettei se rispaannu. Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Anna olla! Kuolema kiirehtii, eikä sellaisiin toimiin ole aikaa.
Muuan mies kysyi uskovien ruhtinaalta (AS) ja sanoi hänelle: Kysyn sinulta kolmesta asiasta, jotka ovat sinussa: kysyn vartalosi lyhyydestä, vatsasi suuruudesta ja pääsi kaljuudesta. Uskovien ruhtinas (AS) vastasi: Jumala, Korkein, ei luonut minua pitkäksi eikä lyhyeksi, vaan loi minut sopusuhtaiseksi. Kun lyön lyhyttä, halkaisen hänet, ja kun lyön pitkää, katkaisen hänet. Mitä tulee vatsani suuruuteen: Jumalan lähettiläs (SAWS) opetti minulle tiedon portin, josta avautuu tuhat porttia; tieto ahtautui vatsaani, niin että jäseneni paisui siitä. Mitä taas tulee pääni kaljuuteen, se johtuu valkoisen vaatteen jatkuvasta käyttämisestä ja vertaisten kanssa taistelemisesta. (Rawdat al-Wa'izin, osa 1, s. 108)
Muuan mies sanoi uskovien ruhtinaalle (AS): Haluan kysyä sinulta kolmesta asiasta: ensiksi vartalosi lyhyydestä, toiseksi vatsasi suuruudesta ja kolmanneksi siitä, miksi hiukset pääsi etuosasta ovat lähteneet. Ali (AS) sanoi: Jumala, Korkein, ei ole luonut minua pitkäksi eikä lyhyeksi vaan sopusuhtaiseksi ja keskimittaiseksi. Silti, lyönpä lyhyttä tai pitkää, halkaisen hänet kahtia. Vatsani suuruus johtuu siitä, että Jumalan lähettiläs (SAWS) opetti minulle tiedon portin, josta kumpuaa tuhat porttia — se on tiedon suuruutta. Ja hiusteni lähteminen johtuu ponnistelusta ja taistelusta vastustajien kanssa sekä valkoisen vaatteen käyttämisestä.
(Sanomme: Ei vaikuta siltä, että tiedon ja vatsan tai valkoisen vaatteen ja kaljuuden välillä olisi mitään yhteyttä. Tästä huolimatta tämä asia esiintyy monissa kertomuksissa uskovien ruhtinaan (AS) omasta suusta ja on niin laajalti välittynyt, että sen liittämisestä häneen syntyy käytännöllinen varmuus. Nähdäkseni tällaisten kertomusten puheen logiikka on retorinen ja väittelyllinen tapa vaientaa vastapuoli, ei tieteellinen ja looginen tapa ilmaista totuutta.)
Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Jumala on antanut Alille sellaisen osan hyvettä, että jos se jaettaisiin maan asukkaiden kesken, se riittäisi heille kaikille, ja sellaisen osan ymmärrystä, että jos se jaettaisiin maan asukkaiden kesken, se riittäisi heille kaikille. Hänen lempeytensä muistuttaa Lootin lempeyttä, hänen luonteensa Yahyan (Johanneksen) luonnetta, hänen askeettisuutensa Ayyubin (Jobin) askeettisuutta, hänen anteliaisuutensa Ibrahimin (Abrahamin) anteliaisuutta, hänen ilonsa Sulaymanin, Dawudin pojan, iloa ja hänen voimansa Dawudin voimaa. (Rawdat al-Wa'izin, osa 1, s. 110)
Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Jumala on antanut Alille hyvettä niin paljon, että jos se jaettaisiin kaikkien maan asukkaiden kesken, se kattaisi heidät kaikki, ja ymmärrystä niin paljon, että jos se jaettaisiin kaikkien maan asukkaiden kesken, kaikista tulisi ymmärtäväisiä ja sitä jäisi ylikin. Alin lempeys ja sävyisyys on kuin Lootin, hänen luonteensa kuin Yahyan (Johanneksen), hänen askeesinsa kuin Ayyubin (Jobin), hänen anteliaisuutensa on Ibrahimilta (Abrahamilta), hänen ilonsa on kuin Sulaymanin (Salomon) ilo ja hänen voimansa on Dawudin (Daavidin) voima.
Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Alin rakastaminen on siunaus ja hänen seuraamisensa hyve. (Rawdat al-Wa'izin, osa 1, s. 110)
Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Rakkaus Alia kohtaan on siunaus, ja hänen jäljessään kulkeminen on hyve.
Umm Salama kertoi: Profeetta (SAWS) oli luonani, kun Jibril (AS) tuli hänen luokseen. Jibril alkoi viittoa kädellään kuin ottaakseen jotakin, ja katso, hänen kädessään oli omena, kvitteni ja granaattiomena. Granaattiomena, kvitteni ja omena palautuivat aina ennalleen, kun niistä syötiin, kunnes Jumalan lähettiläs (SAWS) otettiin pois. Husayn sanoi: Niitä ei kohdannut muutos eikä väheneminen Fatiman, Jumalan lähettilään (SAWS) tyttären, päivinä. Kun hän (AS) kuoli, granaattiomena katosi, mutta omena ja kvitteni säilyivät isäni päivinä. Kun uskovien ruhtinas (AS) kärsi marttyyrikuoleman, kvitteni katosi, ja omena säilyi entisellään Hasanin luona, kunnes hän kuoli myrkkyynsä. Sitten omena säilyi siihen hetkeen saakka, jolloin minut saarrettiin vedestä erotettuna; kun janotti, haistoin sitä, ja se taittoi janoni liekin. Kun jano kävi ylivoimaiseksi, purin siihen ja tiesin varmasti tuhon tulevan. (Rawdat al-Wa'izin, osa 1, s. 159)
Umm Salama kertoo, että Jumalan lähettiläs (SAWS) oli kodissamme, kun Jibril laskeutui hänen luokseen ja toi omenan, granaattiomenan ja kvittenin. Jumalan lähettiläs (SAWS) antoi ne Hasanille ja Husaynille (AS) kotiin vietäviksi. Hedelmät olivat Alin (AS) kodissa, ja vaikka niistä syötiin, ne eivät vähentyneet. Jumalan lähettilään (SAWS) poismenon jälkeenkin nämä kolme hedelmää olivat tallella. Mutta Fatiman (AS) kuoltua granaattiomena katosi. Kun uskovien ruhtinas (AS) kärsi marttyyrikuoleman, kvitteni katosi. Omena oli imaami Hasanin (AS) luona ja hänen jälkeensä imaami Husaynin (AS) luona. Sayyid al-Shuhadalta (AS) on kerrottu: Kun Karbalassa vesi suljettiin meiltä, minä haistelin omenaa, ja janoni asettui. Kun tulin varmaksi siitä, että minut surmataan, söin omenan.
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Tietäkää, Jumalan palvelijat, että vähintä, mitä paastonneet miehet ja naiset saavat, on se, että enkeli kutsuu heitä ramadan-kuun viimeisenä päivänä: Iloitkaa, Jumalan palvelijat! Menneet syntinne on annettu teille anteeksi; katsokaa siis, kuinka olette siinä, mikä on edessä. (Rawdat al-Wa'izin, osa 2, s. 354)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Vähintä, mitä ramadan-kuun paastonneille uskoville annetaan, on se, että kuun viimeisenä päivänä enkeli kuuluttaa: Hyvä sanoma teille, Jumalan palvelijat! Jumala on antanut menneet syntinne anteeksi; pitäkää siis huolta tulevasta.
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Tehkää hyvää älkääkä pitäkö mitään siitä vähäisenä, sillä sen pienikin on suurta ja vähäinenkin paljon. Älköön kukaan teistä sanoko: joku toinen on minua sopivampi tekemään tämän hyvän — sillä silloin, Jumalan kautta, niin myös käy. (Rawdat al-Wa'izin, osa 2, s. 372)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Tehkää hyvää älkääkä pitäkö mitään hyvää tekoa pienenä, sillä hyvässä teossa pienikin on suurta ja vähäinenkin paljon. Älkää sanoko: se ja se on minua sopivampi tähän hyvään tekoon — sillä Jumalan kautta, niin silloin käy, ja te menetätte tilaisuuden hyvään.
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Sydämillä on halukkuutensa ja haluttomuutensa. Kun ne ovat halukkaita, ohjatkaa ne vapaaehtoisiin hartauksiin, ja kun ne ovat haluttomia, tyytykää niiden kanssa pakollisiin. (Rawdat al-Wa'izin, osa 2, s. 414)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Sydämillä on myötä- ja vastahakoisuutensa; kun sydän on altis, kääntykää vapaaehtoisten hartauksien puoleen, ja kun se on vastahakoinen, tyytykää pakollisiin.
Uskovien ruhtinas (AS) lohdutti Ash'ath ibn Qaysia hänen poikansa kuoleman johdosta ja sanoi: Jos suret, olet siihen oikeutettu sukulaisuuden tähden; mutta jos olet kärsivällinen, Jumalassa on sinulle korvaus pojastasi. Jos olet kärsivällinen, kohtalo toteutuu sinussa ja sinä saat palkan; ja jos vaikeroit, kohtalo toteutuu sinussa silti ja sinä kannat syyn. (Rawdat al-Wa'izin, osa 2, s. 423)
Uskovien ruhtinas (AS) lohdutti Ash'athia hänen lapsensa kuoleman johdosta ja sanoi: Jos murehdit, se ei ole sopimatonta; mutta jos tyydyt Jumalan tahtoon, sinulla on Jumalan luona suuri korvaus ja palkkio! Sitten hän sanoi: Aina kun kohtalo käy ylitsesi: jos olet tyytyväinen, saat palkan; ja jos vaikeroit, se ei vaikuta kohtalon kulkuun, ja sinä jäät vaille Jumalan läheisyyttä.
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Uskon häviäminen on ahneutta. (Rawdat al-Wa'izin, osa 2, s. 433)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Jos ahneus mitä tahansa kohtaan herää ihmisessä, se hävittää uskon vähä vähältä.
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Joka ei sure mennyttä eikä iloitse tulevasta, on tarttunut askeesiin sen molemmista päistä. Ihmiset! Askeesi on toiveiden lyhentämistä. (Rawdat al-Wa'izin, osa 2, s. 434)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Joka ei murehdi mennyttä eikä kiinnitä sydäntään tulevaan, on saavuttanut täyden askeesin. Oi ihmiset! Haluatteko askeesia? Luopukaa haluistanne!
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Aina kun maailmaan mieltynyt asettuu levollisena johonkin sen iloon, maailma sysää hänet johonkin ahdinkoon. (Rawdat al-Wa'izin, osa 2, s. 441)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Heti kun ihminen kiinnittää sydämensä johonkin maailmassa, maailma syöksee hänet johonkin vastoinkäymiseen.
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Jumala, Korkein, loi joukon luotuja, joille hän teki maailman ahtaaksi heidän parhaakseen; niin hän teki heidät askeeteiksi sen ja sen katoavan tavaran suhteen, ja he suuntasivat halunsa rauhan asuinsijaan. Kuinka kuvaisin asuinsijaa, jossa rikastuva joutuu koetukselle ja köyhtyvä murehtii; joka pakenee sitä tavoittelevalta ja tulee itsestään sen luo, joka istuu siitä piittaamatta. (Rawdat al-Wa'izin, osa 2, s. 444)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Jumala on luonut jotkut maailmassa köyhiksi, koska hän on katsonut heitä suopeudella ja tahtonut, että he olisivat askeetteja maailman ja sen katoavan tavaran suhteen ja suuntautuisivat tuonpuoleisen rauhan asuinsijaan. Mitä sanoisin maailmasta: rikas on siinä koetuksessa ja köyhä murheissaan. Joka juoksee maailman perässä, siltä maailma pakenee; ja joka jättää maailman, sille maailma tarjoaa kaksin käsin sen, minkä se on velvollinen antamaan.
Ali ibn Abi Talib (AS) kertoi Abu Juhayfalta, joka sanoi: Tulin Jumalan lähettilään (SAWS) luo röyhtäillen. Hän sanoi: Abu Juhayfa, hillitse röyhtäisysi, sillä ne, jotka ovat tässä maailmassa kylläisimpiä, ovat ylösnousemuksen päivänä pisimpään nälissään. (Rawdat al-Wa'izin, osa 2, s. 456)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Eräs kertoi minulle tulleensa Profeetan (SAWS) luo röyhtäillen. Profeetta (SAWS) sanoi hänelle: Hillitse röyhtäisyäsi, sillä tämän maailman kylläiset ovat tuonpuoleisen nälkäisiä.
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Kun siunausten alkupäät ulottuvat teille, älkää karkottako niiden loppupäitä vähäisellä kiitollisuudella. (Rawdat al-Wa'izin, osa 2, s. 473)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Kun siunauksen ensi pilkahdus ilmaantuu, älkää säikyttäkö sen loppuosaa luotanne laiminlyömällä kiitollisuutta.
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Joka tekee testamentin harjoittamatta siinä vääryyttä tai vahingontekoa, on kuin se, joka antaa saman omaisuuden almuna eläessään. Ja hän sanoi: Yhdentekevää, vahingoitanko perillisiäni vai varastanko heiltä sen omaisuuden. (Rawdat al-Wa'izin, osa 2, s. 482)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Joka tekee testamentin harjoittamatta siinä vääryyttä tai sortoa, on kuin olisi antanut sen omaisuuden almuna Jumalan tiellä eläessään. Sitten hän sanoi: Perillisille vahingoksi oleminen on samaa kuin omaisuuden varastaminen heiltä.
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Ihmiset! Jokainen, joka kulkee maan pinnalla, päätyy sen sisään. Jokaisella elollisella on ravintonsa, ja jokaisella jyvällä on syöjänsä — ja sinä olet kuoleman ravintoa. Kuolemasta ei pelastu rikas rahoillaan eikä köyhä vähyydellään. (Rawdat al-Wa'izin, osa 2, s. 489)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Jokainen, joka kävelee maan päällä, joutuu pian maan nielemäksi. Jokaisella olennolla on ravintonsa, ja itse se on toisen olennon ravintoa. Myös minä ja sinä olemme kuoleman ravintoa! Rikas ei pääse kuolemaa pakoon omaisuudellaan eikä köyhä anelemisellaan.
Uskovien ruhtinas (AS) lausui Fatiman (AS) hautauksen hetkellä: Jokaisella kahden ystävän yhdessäololla on eronsa, ja kaikki, mikä on ennen kuolemaa, on vähäistä. Se, että menetän yhden toisensa jälkeen, on osoitus siitä, ettei yksikään ystävä pysy ikuisesti. Pian käännyt pois muistostani ja unohdat rakkauteni, ja minun jälkeeni ystävälle ilmaantuu uusi ystävä. (Rawdat al-Wa'izin, osa 2, s. 491)
Uskovien ruhtinas (AS) hyräili tätä runoa laskiessaan Fatimaa (AS) hautaan:
Kaikki yhdessäolo tässä maailmassa on vähäistä, ja sen lopussa on ero.
Se, että minä menetän yhden toisensa jälkeen, on osoitus siitä, ettei ystävyys jatku ikuisesti.
Pian käännyt pois muistostani ja unohdat rakkauteni, ja minun jälkeeni ystävä löytää ystävän, jonka kanssa puhella.