Uskovien käskijä (AS) sanoi: Ottakaa jokaisesta tiedosta sen henki ja jättäkää sen kuoret, sillä tietoa on paljon ja elämä on lyhyt. (Nuzhat al-nazir wa-tanbih al-khatir, osa 1, s. 9)
Uskovien käskijä (AS) sanoi: Ottakaa tiedoista niiden henki ja jättäkää niiden astia. Tietoja on paljon, ja elämä on lyhyt.
Uskovien käskijä (AS) sanoi: Tee hyvää sille, joka on sen arvoinen, ja sille, joka ei ole sen arvoinen; sillä vaikket osuisi sen arvoiseen, sinä itse olet sen arvoinen. (Nuzhat al-nazir wa-tanbih al-khatir, osa 1)
Uskovien käskijä (AS) sanoi: Tee hyvää sekä sille, joka ansaitsee hyvyyttä, että sille, joka ei sitä ansaitse. Sillä sinä itse olet hyvän tekemisen arvoinen.
Uskovien käskijä (AS) sanoi: Mitä maailmastasi saavutat, älä iloitse siitä ylenpalttisesti; ja mitä siitä menetät, älä murehdi sitä vaikeroiden. Olkoon huolesi siinä, mikä tulee kuoleman jälkeen. (Nuzhat al-nazir wa-tanbih al-khatir, osa 1, s. 43)
Uskovien käskijä (AS) sanoi: Jos saavutat jotakin maailmasta, älä iloitse liikaa; ja jos jokin lipuu käsistäsi, älä vaikeroi sen tähden. Käytä tarmosi siihen, mikä koskee elämää tämän maailman jälkeen.
Uskovien käskijä (AS) sanoi: 'Bismillah' (Jumalan nimeen) on parannus jokaiseen tautiin ja apu jokaiselle lääkkeelle. (Nuzhat al-nazir wa-tanbih al-khatir, osa 1, s. 42)
Uskovien käskijä (AS) sanoi: 'Bismillah' on parannus jokaisesta vaivasta ja apu jokaiselle lääkkeelle.
Kerrotaan: Uskovien käskijä (AS) näki miehen rukoilemassa; tämä oli kohottanut kätensä rukoukseen niin, että hänen kainaloidensa valkoisuus näkyi, korottanut äänensä ja tuijotti eteensä taivaalle. Hän (AS) sanoi: Luo katseesi alas, sillä et ole Häntä näkevä; laske kätesi, sillä et ole Häntä tavoittava; ja hiljennä äänesi, sillä Hän on kuulevista kuulevin. (Nuzhat al-nazir wa-tanbih al-khatir, osa 1, s. 49)
Uskovien käskijä (AS) näki miehen, joka oli kohottanut kätensä rukoukseen, korottanut rukoillessaan äänensä ja tuijotti taivaalle. Hän sanoi: Luo katseesi alas, sillä et voi nähdä Jumalaa; vedä kätesi alas, sillä et yletä Jumalaan; ja hiljennä äänesi, sillä Jumala on kuuleva.
Uskovien käskijä (AS) sanoi: Joka palvelee Jumalaa hyvin nuoruudessaan, sille Jumala suo viisauden hänen vanhuudessaan. (Nuzhat al-nazir wa-tanbih al-khatir, osa 1, s. 49)
Uskovien käskijä (AS) sanoi: Joka nuoruudessaan palvelee Jumalaa hyvin, sille Jumala vanhuudessa antaa viisauden.
Uskovien käskijä (AS) sanoi: Ihmiset ovat kahdenlaisia tekijöitä: yksi tekee työtä maailmassa, ja hänen maailmansa on vienyt hänet hänen tuonpuoleiseltaan; hän pelkää jälkeensä jäävien puolesta köyhyyttä, vaikka on siltä omalta osaltaan turvassa, ja niin hän kuluttaa elämänsä loppuun toisten hyödyksi. Toinen taas tekee maailmassa työtä sitä varten, mikä tulee sen jälkeen; hänelle tulee hänen osansa maailmasta ilman omaa työtä, ja niin hänestä tulee Jumalan luona kuin kuningas: ei hän pyydä Jumalalta mitään, minkä Hän epäisi häneltä. (Nuzhat al-nazir wa-tanbih al-khatir, osa 1, s. 53)
Uskovien käskijä (AS) sanoi: Ihmisiä on kahdenlaisia: toinen on se, jonka maailma on vallannut ja tuonpuoleisesta estänyt; vaikka Jumala on antanut hänelle itselleen elannon, hän pelkää alati, että hänen jälkeensä jäävät joutuvat köyhyyteen, ja niin hän haaskaa elämänsä siihen, että jättäisi omaisuutta jälkeensä jääville. Toinen on se, joka tekee maailmassa työtä tuonpuoleistaan varten. Hänelle maailma tulee vastaan ilman että hän näkee sen eteen vaivaa, ja se tarjoaa itsensä hänelle. Sellainen ihminen on Jumalan luona kuin kuningas, jolle annetaan kaikki, mitä hän tahtoo.
Uskovien käskijä (AS) sanoi Salman Persialaiselle — olkoon Jumala häneen mielistynyt: Maailma on kuin käärme: sen kosketus on pehmeä, mutta sen myrkky on tappava. Käänny siis pois siitä, mikä siinä sinua miellyttää. (Nuzhat al-nazir wa-tanbih al-khatir, osa 1, s. 55)
Uskovien käskijä (AS) sanoi Salman Persialaiselle: Maailma on kuin käärme; sen pinta on pehmeä, mutta sen purema on tappava. Käänny siis pois siitä, mikä maailmassa vangitsee silmäsi!
Uskovien käskijä (AS) sanoi: Anteeksianto kuuluu sille, joka tunnustaa, ei sille, joka itsepintaisesti jatkaa. (Nuzhat al-nazir wa-tanbih al-khatir, osa 1, s. 55)
Uskovien käskijä (AS) sanoi: Anteeksiannon ansaitsee se, joka tunnustaa virheensä ja katuu sitä — ei se, joka ei kadu virhettään vaan ylpeilee sillä!
Uskovien käskijä (AS) sanoi: Varokaa sitä, jota sydämenne vihaavat. (Nuzhat al-nazir wa-tanbih al-khatir, osa 1, s. 63)
Uskovien käskijä (AS) sanoi: Pelätkää aina sitä, josta ette sydämessänne pidä.
Jabir ibn Abdillah al-Ansari kertoi: Seurasin uskovien käskijää (AS) ja huokaisin. Hän kääntyi puoleeni ja sanoi: Oi Jabir, mitä on tämä huokailu? Maailmanko tähden? Maailman nautinnot ovat viisi: syötävä, juotava, puettava, ratsastettava ja avioon otettava. Syötävistä suloisin on hunaja, ja se on hyönteisen sylkeä; juotavista suloisin on vesi, ja riittää, että se on halpaa ja kaikille vapaata; puettavista suloisin on silkkibrokadi, ja se on madon kuolaa; ratsastettavista suloisimpia ovat ratsut, ja ne ovat tappajia; ja avioon otettavista suloisimpia ovat naiset, ja siinä on virtsatie virtsatietä vasten — ja totisesti naisessa tavoitellaan sitä, mikä hänessä on kauneinta, sen tähden, mikä hänessä on ruminta. Jabir sanoi: Niin minä käännyin pois, ja olin ihmisistä maailmaan nähden kieltäytyväisin. (Nuzhat al-nazir wa-tanbih al-khatir, osa 1, s. 68)
Kertoja sanoo: Kuljin uskovien ruhtinaan (AS) perässä ja huokaisin. Hän kääntyi puoleeni ja sanoi: Maailmanko tähden huokailet?! Maailman nautintoja ei ole viittä enempää: syötävä, juotava, vaatetus, ratsu ja naitava. Maailman paras syötävä, hunaja, on hyönteisen oksentamaa; maailman paras juoma, vesi, on kaikkien saatavilla; maailman paras vaate, silkki, on madon kutomaa; maailman paras ratsu on toisinaan ihmisen surmaaja; ja paras naitava, nainen, on pelkkä sukupuolielin, ei muuta. Kertoja sanoo: Siitä päivästä lähtien, jona uskovien ruhtinas (AS) näin lausui, minusta tuli askeetti.
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Tietäkää, että pieninkin kateus on ruumiin suurin sairaus. Se alkaa kantajansa omasta ruumiista, kuten lapsen ja vanhemman kohdalla, ja siirtyy sitten lähisukulaisista kaukaisempiin. Jumala varjelkoon teitä kateudelta ja ahdingolta. (Nuzhat al-Nazir wa Tanbih al-Khatir, osa 1, s. 69)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: .
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Paras asioista on alistuminen Jumalan, Korkeimman, edessä ja levon löytäminen varmuudesta. Ja minne voisi paeta sitä, mikä on tuleva? Maailma vain kääntyilee tavoittelijansa kämmenellä. (Nuzhat al-Nazir wa Tanbih al-Khatir, osa 1, s. 70)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Paras teko on alistua Jumalan edessä ja levätä sen varmuuden turvissa, että ”siltä, mikä on säädetty, ei voi paeta”. Maailma kääntyilee tavoittelijan kämmenellä, ja lopulta kukin saa sen, minkä Jumala on hänelle säätänyt.
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Kukaan ei ole koskaan pyytänyt minulta mitään ilman, että hänellä olisi ollut ansio minua kohtaan. Kysyttiin: Miksi niin, oi uskovien ruhtinas? Hän vastasi: Koska hän pyytää minulta niillä samoilla kasvoilla, joilla hän pyytää Herraltaan. (Nuzhat al-Nazir wa Tanbih al-Khatir, osa 1, s. 70)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Aina kun joku on pyytänyt minulta jotakin, hänen kasvojensa katsominen on saanut minut häpeämään. Kysyttiin: Miksi? Hän sanoi: Koska näin, että hän kääntyy puoleeni ja esittää minulle pyyntönsä samoilla kasvoilla, joilla hän kääntyy Jumalan puoleen ja pyytää Jumalalta.
Sheikki Abu al-Qasim Ali ibn Muhammad ibn Muhammad al-Mufid, Jumala armahtakoon häntä, kertoi minulle: Abu Muhammad Harun ibn Musa al-Tal'ukbari, Jumala armahtakoon häntä, kertoi: Meille kertoi Abu Ali Muhammad ibn Hammam, joka sanoi: Minulle kertoi Ja'far [ibn Muhammad ibn Malik al-Fazari, joka sanoi: Meille kertoi Muhammad ibn Ja'far] ibn Abdallah, joka sanoi: Minulle kertoi Abu Nu'aym Muhammad ibn Ahmad al-Ansari, joka sanoi: Olin Mekassa al-Mustajarin luona, ja joukko ihmisiä, noin kolmekymmentä miestä, kiersi Kaabaa; heidän joukossaan ei ollut yhtäkään vilpitöntä paitsi Muhammad ibn al-Qasim al-Alawi. Kun olimme siinä dhu al-hijja -kuun kuudentena päivänä vuonna 293, kiertokulusta astui esiin nuorukainen, jolla oli yllään puhtaan valkoinen pyhiinvaeltajan vaate ja kädessään sandaalit. Kun näimme hänet, nousimme hänen arvokkuutensa ja kunnianarvoisuutensa edessä; joukostamme ei jäänyt ketään, joka ei olisi noussut ja tervehtinyt häntä. Hän istuutui keskellemme, ja me asetuimme hänen ympärilleen. Sitten hän katsahti oikealle ja vasemmalle ja sanoi: Tiedättekö, mitä uskovien ruhtinas (AS) tapasi sanoa rukouksensa jälkeen? Sanoimme: Mitä hän sanoi? Hän sanoi: Hän tapasi sanoa: ”Sinun puoleesi kohotetaan äänet, sinun edessäsi kasvot nöyrtyvät, sinun edessäsi niskat taipuvat, ja sinun ratkaistavaksesi saatetaan teot. Oi paras niistä, joilta pyydetään, ja paras niistä, jotka antavat! Oi Totuudellinen, oi Hyväntekevä, oi sinä, joka et riko lupaustasi; oi sinä, joka olet käskenyt rukoilemaan ja luvannut vastata; oi sinä, joka olet sanonut: 'Huutakaa minua avuksenne, niin minä vastaan teille' [Qur'an 40:60]; oi sinä, joka olet sanonut: 'Ja kun palvelijani kysyvät sinulta minusta, minä olen totisesti lähellä; minä vastaan rukoilijan rukoukseen, kun hän minua rukoilee. Vastatkoot he siis minulle ja uskokoot minuun, jotta he kulkisivat oikeaa tietä' [Qur'an 2:186]; oi sinä, joka olet sanonut: 'Sano: Oi palvelijani, jotka olette tuhlanneet omaksi vahingoksenne, älkää menettäkö toivoanne Jumalan armosta' [Qur'an 39:53] — tässä olen, palveluksessasi! Katso, edessäsi seison minä, tuhlari, ja sinä olet se, joka on sanonut: 'Älkää menettäkö toivoanne Jumalan armosta; totisesti Jumala antaa kaikki synnit anteeksi; hän on Anteeksiantava, Armollinen.'” Tämän rukouksen jälkeen hän katsoi jälleen oikealle ja vasemmalle ja sanoi: Tiedättekö, mitä uskovien ruhtinas (AS) tapasi sanoa kiitollisuuden maahankumarruksessa? Sanoimme: Mitä hän sanoi? Hän sanoi: Hän tapasi sanoa: ”Oi sinä, jossa hellittämättömien hellittämätön anominen vain lisää anteliaisuutta ja jalomielisyyttä; oi sinä, jossa rukousten paljous vain lisää avaruutta ja antamista; oi sinä, jonka aarrekammiot eivät ehdy; oi sinä, jolle kuuluvat taivaiden ja maan aarteet; oi sinä, jolle kuuluvat pienimmän ja suurimman aarteet! Jumalani, älköön pahuuteni estäkö hyvyyttäsi tekemästä minulle sitä, mikä on sinun arvollesi ominaista. Sinä olet anteliaisuuden, jalomielisyyden ja anteeksiannon arvoinen. [Oi Herra,] oi Jumala, älä tee minulle sitä, minkä minä ansaitsen, sillä minä ansaitsen rangaistuksen; olen sen ansainnut, eikä minulla ole perustetta eikä puolustusta sinun edessäsi. Tunnustan sinulle kaikki syntini, jotta antaisit ne minulle anteeksi — ja sinä tunnet ne minua paremmin. Tunnustan sinulle jokaisen synnin, jonka olen tehnyt, jokaisen erehdyksen, johon olen langennut, ja jokaisen pahan teon, jonka olen tehnyt. Herra, anna anteeksi, armahda ja katso ohi sen, minkä tiedät; totisesti sinä olet Mahtavin, Jaloin.” Sitten hän nousi ja meni kiertokulkuun, ja me nousimme hänen noustessaan. (Nuzhat al-Nazir wa Tanbih al-Khatir, osa 1, s. 147)
Kertoja sanoo: Vuonna 293 hidžran laskun mukaan, dhu al-hijja -kuun kuudentena päivänä, istuimme joukolla Masjid al-Haramissa, kun nuorukainen ihram-vaatteessa, sandaalit kädessään, astui esiin Kaabaa kiertävien joukosta ja tuli meitä kohti. Kaikki nousimme vaistomaisesti hänen arvokkuutensa ja loistonsa edessä. Hän istuutui viereemme, ja me asetuimme hänen ympärilleen. Hän sanoi: Tiedättekö, mitä uskovien ruhtinas (AS) sanoi rukouksen jälkeen? Hän sanoi:
Sinun puoleesi kohotetaan äänet, sinun edessäsi kasvot nöyrtyvät, sinun edessäsi niskat taipuvat, ja sinun ratkaistavaksesi saatetaan teot. Oi paras niistä, joilta pyydetään, ja paras niistä, jotka antavat! Oi Totuudellinen, oi Hyväntekevä, oi sinä, joka et riko lupaustasi; oi sinä, joka olet käskenyt rukoilemaan ja luvannut vastata; oi sinä, joka olet sanonut: ”Huutakaa minua avuksenne, niin minä vastaan teille” [Qur'an 40:60]; oi sinä, joka olet sanonut: ”Ja kun palvelijani kysyvät sinulta minusta, minä olen totisesti lähellä; minä vastaan rukoilijan rukoukseen, kun hän minua rukoilee. Vastatkoot he siis minulle ja uskokoot minuun, jotta he kulkisivat oikeaa tietä” [Qur'an 2:186]; oi sinä, joka olet sanonut: ”Sano: Oi palvelijani, jotka olette tuhlanneet omaksi vahingoksenne, älkää menettäkö toivoanne Jumalan armosta” [Qur'an 39:53] — tässä olen, palveluksessasi! Katso, edessäsi seison minä, tuhlari, ja sinä olet se, joka on sanonut: ”Älkää menettäkö toivoanne Jumalan armosta; totisesti Jumala antaa kaikki synnit anteeksi; hän on Anteeksiantava, Armollinen.”
Sitten hän sanoi: Tiedättekö, mitä hän sanoi kiitollisuuden maahankumarruksessa? Hän sanoi:
Oi sinä, jossa hellittämättömien hellittämätön anominen vain lisää anteliaisuutta ja jalomielisyyttä; oi sinä, jossa rukousten paljous vain lisää avaruutta ja antamista; oi sinä, jonka aarrekammiot eivät ehdy; oi sinä, jolle kuuluvat taivaiden ja maan aarteet; oi sinä, jolle kuuluvat pienimmän ja suurimman aarteet! Jumalani, älköön pahuuteni estäkö hyvyyttäsi tekemästä minulle sitä, mikä on sinun arvollesi ominaista. Sinä olet anteliaisuuden, jalomielisyyden ja anteeksiannon arvoinen. [Oi Herra,] oi Jumala, älä tee minulle sitä, minkä minä ansaitsen, sillä minä ansaitsen rangaistuksen; olen sen ansainnut, eikä minulla ole perustetta eikä puolustusta sinun edessäsi. Tunnustan sinulle kaikki syntini, jotta antaisit ne minulle anteeksi — ja sinä tunnet ne minua paremmin. Tunnustan sinulle jokaisen synnin, jonka olen tehnyt, jokaisen erehdyksen, johon olen langennut, ja jokaisen pahan teon, jonka olen tehnyt. Herra, anna anteeksi, armahda ja katso ohi sen, minkä tiedät; totisesti sinä olet Mahtavin, Jaloin.
Sitten hän nousi ja ryhtyi kiertämään Kaabaa.
(Sanomme: Kertomuksen jatkossa kertoja sanoo: Tapasin tämän henkilön vielä kerran Arafatin iltana. Muzdalifassa näin unen, jossa Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi minulle: Sinä siellä — rukous, jota olet toistanut seitsemän vuoden ajan, on kuultu! Etkö halunnutkin nähdä Ajan valtiaan (Sahib al-Zaman)? Se henkilö, jonka tapasit ja joka puhui kanssasi, oli Sahib al-Zaman.)