Uskovien johtaja (AS) sanoi: Torjukaa koettelemusten aallot rukouksella. Ei se, jota koettelemus on ankarasti kohdannut, ole rukouksen tarpeessa enemmän kuin se, joka on säästynyt mutta ei ole turvassa koettelemukselta. (Salwat al-Hazin, osa 1, s. 21)
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Torjukaa koettelemusten aallot luotanne runsaalla rukouksella. Tosin myös se, jota koettelemus ei ole kohdannut, tarvitsee koetellun tavoin runsasta rukousta suojautuakseen koettelemukselta ennalta.
Uskovien johtaja (AS) sanoi: On ihmeellistä, että ihminen tuhoutuu, vaikka pelastus on hänen ulottuvillaan. Kysyttiin: Mikä se on? Hän vastasi: Anteeksiannon pyytäminen (istighfar). (Salwat al-Hazin, osa 1, s. 31)
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Ihmeellistä on, että ihminen tuhoutuu, vaikka pelastuksen väline on hänen käsissään. Kysyttiin: Mikä se väline on? Hän vastasi: Istighfar, anteeksiannon pyytäminen Jumalalta.
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Näin Badrin päivänä Jumalan lähettilään (SAWS) maahankumarruksessa sanovan: Oi Elävä, oi Itsessään Pysyvä (ya Hayy, ya Qayyum)! Palasin taisteluun, ja kun tulin takaisin, näin hänet yhä maahankumarruksessa lausumassa: Oi Elävä, oi Itsessään Pysyvä. Ja hän (SAWS) jatkoi niin, kunnes Jumala, Korkein, antoi hänelle voiton. (Salwat al-Hazin, osa 1, s. 44)
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Badrin taistelun päivänä näin Jumalan lähettilään (SAWS) maahankumarruksessa lausumassa lakkaamatta: ya Hayy, ya Qayyum — oi Elävä, oi Itsessään Pysyvä. Jätin hänet ja palasin taistelun tuoksinaan, ja kun hetken kuluttua tulin taas hänen luokseen, näin hänen olevan yhä maahankumarruksessa ja lausuvan samaa muistelua. Niin hän jatkoi, kunnes Jumala soi meille voiton.
Uskovien johtaja (AS) sanoi al-Bara' ibn Azibille: Enkö osoittaisi sinulle asiaa, jonka tehdessäsi olet totisesti Jumalan ystävä? Sanoin: Toki, oi Jumalan ystävä. Hän sanoi: Ylistä Jumalaa jokaisen rukouksen jälkeen kymmenesti, kiitä häntä kymmenesti, julista hänen suuruuttaan kymmenesti ja sano kymmenesti: la ilaha illa Allah. (Salwat al-Hazin, osa 1, s. 49)
Uskovien johtaja (AS) sanoi eräälle läheisimmistä kumppaneistaan: Opetanko sinulle jotakin, jonka avulla sinusta tulee Jumalan ystävä?! Lausu jokaisen rukouksen jälkeen kymmenen kertaa subhan Allah, kymmenen kertaa al-hamdu lillah, kymmenen kertaa Allahu akbar ja kymmenen kertaa la ilaha illa Allah.
Kerrotaan: Kun Ali ibn al-Husayn (AS) tuotiin Yazidin (kirous hänen päälleen) eteen ja tämä puhui hänelle, Ali (AS) vastasi hänen puheisiinsa, ja hänen kädessään oli pieni rukousnauha, jota hän pyöritti sormillaan puhuessaan. Yazid sanoi hänelle: Minä puhun sinulle, ja sinä vastaat minulle ja pyörität samalla sormillasi rukousnauhaa kädessäsi — kuinka se sopii? Hän (AS) vastasi: Isäni kertoi minulle isoisästäni (SAWS), että kun tämä oli rukoillut aamurukouksen ja kääntynyt, hän ei puhunut mitään, ennen kuin otti rukousnauhan eteensä ja sanoi: Oi Jumala, minä aloitan aamuni ylistäen sinua, kiittäen sinua, julistaen ykseyttäsi, suuruuttasi ja kunniaasi niin monta kertaa kuin pyöritän rukousnauhaani. Sitten hän otti nauhan käteensä ja pyöritti sitä puhuen samalla, mitä halusi, lausumatta ylistystä kielellään; ja hän mainitsi, että tämä luetaan hänen hyväkseen ja on hänelle suojana siihen asti, kunnes hän käy vuoteeseensa. Kun hän kävi vuoteeseensa, hän lausui samat sanat ja pani rukousnauhan päänsä alle, ja se luettiin hänen hyväkseen hetkestä hetkeen. Minä olen tehnyt näin seuraten isoisäni (SAWS) esimerkkiä. Silloin Yazid (kirous hänen päälleen) sanoi kerran toisensa jälkeen: En puhu kenellekään teistä, ilman että hän vastaa minulle tavalla, jolla hän voittaa. (Salwat al-Hazin, osa 1, s. 61)
On kerrottu, että kun imaami Sajjad (AS) vietiin Yazidin eteen, Yazid näki, että tämä puhui hänen kanssaan ja vastasi hänelle mutta pyöritti samalla lakkaamatta rukousnauhaa kädessään! Yazid sanoi: Vastaatko sinä minulle vai lausutko muistelua!? Imaami Sajjad (AS) vastasi: Isäni kertoi Alista (AS), että kun uskovien johtaja (AS) oli päättänyt aamurukouksen, hän ei puhunut kenenkään kanssa, vaan otti heti rukousnauhan käteensä ja sanoi: Oi Jumala! Tänään minä ylistän sinua, kiitän sinua ja lausun sinulle tahlilia, takbiria ja ylistystä jokaisella rukousnauhani kierroksella. Sitten hän otti nauhan käteensä ja pyöritti sitä alati puhuessaan ihmisten kanssa ja toimittaessaan asioitaan. Ihmisten kanssa puhuessaan hän ei enää lausunut muistelua kielellään, vaan piti vain mielessään, että tämä nauhan pyörittäminen yhdistää hänet Jumalaan ja on Jumalan ylistystä. Ali (AS) piti tätä suojanaan iltaan asti, kunnes kävi vuoteeseen. Vuoteessa hän lausui jälleen samankaltaiset sanat Jumalalle ja pani rukousnauhan tällä kertaa tyynynsä alle, ja hän uskoi, että nauhan oleminen hänen päänsä alla luetaan hänelle ylistykseksi. Minäkin seuraan isoisäni Alin (AS) esimerkkiä ja teen samoin. Tämän kuultuaan Yazid sanoi: En ole koskaan puhunut teidän, lähettilään huonekunnan, kanssa oppimatta jotakin!
Uskovien johtaja (AS) sanoi: En ole koskaan kärsinyt vatsavaivoista. Häneltä kysyttiin: Miksi et, oi Jumalan ystävä? Hän vastasi: En ole nostanut suuhuni ainoatakaan suupalaa lausumatta sille Jumalan, Ylistetyn, nimeä. (Salwat al-Hazin, osa 1, s. 80)
Uskovien johtaja (AS) sanoi: En ole tähän päivään mennessä saanut vatsakipua enkä ruoansulatusvaivoja! Kysyttiin: Kuinka niin?! Hän vastasi: Lausun jokaisella suupalalla Jumalan nimen.
Uskovien johtaja (AS) kertoi: Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Joka aloittaa aamunsa muistamatta neljää asiaa, hänen puolestaan pelkään siunauksen katoamista. Ensimmäinen on sanoa: Ylistys Jumalalle, joka antoi minun tuntea itsensä eikä jättänyt minua sydämeltäni sokeaksi. Toinen on sanoa: Ylistys Jumalalle, joka teki minusta Muhammadin (SAWS) yhteisön jäsenen. Kolmas on sanoa: Ylistys Jumalalle, joka piti elantoni omissa käsissään eikä pannut elantoani ihmisten käsiin. Ja neljäs on sanoa: Ylistys Jumalalle, joka peitti syntini ja vikani eikä häpäissyt minua ihmisten edessä. (Salwat al-Hazin, osa 1, s. 81)
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Joka ei joka päivä muista neljää siunausta, on vaarassa menettää ne: ensiksi, että Jumala on tehnyt hänestä Jumalansa tuntevan eikä sydämeltään sokeaa; toiseksi, että hän on muslimi; kolmanneksi, että Jumala on antanut hänelle elannon — ja vieläpä omasta kädestään, ei ihmisten kädestä; neljänneksi, että Jumala on peittänyt hänen vikansa ja syntinsä eikä ole häpäissyt häntä ihmisten edessä.
Uskovien johtaja (AS) kertoi: Jumalan lähettiläs (SAWS) kutsui minut luokseen ja sanoi: Oi Ali! Kun käyt vuoteeseesi, pyydä anteeksiantoa ja lausu siunaus minulle, ja sano: subhan Allah, al-hamdu lillah, la ilaha illa Allah, Allahu akbar, wa la hawla wa la quwwata illa billah al-Aliyy al-Azim. Ja lue runsaasti suuraa 'Sano: Hän on Jumala, Yksi' [Qur'an 112], sillä se on Koraanin valo. Ja lue myös Valtaistuinjae (Ayat al-Kursi), sillä sen jokaisessa kirjaimessa on tuhat siunausta ja tuhat armoa. (Salwat al-Hazin, osa 1, s. 84)
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Jumalan lähettiläs (SAWS) neuvoi minua: kun menet vuoteeseen, pyydä ennen nukahtamista anteeksiantoa, lausu siunaus Profeetalle, lausu neljä ylistystä (tasbihat arba'a) ja hawqala, ja lue muutamaan kertaan suura al-Tawhid, sillä se on Koraanin valo. Älä myöskään unohda Valtaistuinjaetta, sillä sen jokainen kirjain kätkee tuhansia siunauksia ja tuhansia armoja.
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Muistakaa Jumalaa, sillä hän muistaa sitä, joka muistaa häntä. Ja pyytäkää hänen anteliaisuuttaan ja armoaan, sillä hän ei jätä pettymykseen ainoatakaan uskovaa, joka häntä rukoilee. (Salwat al-Hazin, osa 1, s. 117)
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Muistakaa Jumalaa, sillä Jumala muistaa sitä, joka häntä muistaa. Pyytäkää myös hänen anteliaisuudestaan ja armostaan, sillä Jumala ei lopulta jätä ketään pettymykseen.
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Jokaisessa kulauksessa on tukehtumisen vaara, ja jokaisen suupalan mukana on ahdistus. (Salwat al-Hazin, osa 1, s. 121)
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Tässä maailmassa jokainen kulaus voi tarttua kurkkuun, ja jokainen suupala voi tuoda murheen mukanaan.
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Joka lähtee matkalle mukanaan karvasmantelipuinen sauva ja lukee Jumalan sanat 'Ja kun hän kääntyi kohti Midiania...' aina sanoihin '...on takaajana sille, mitä sanomme' asti [Qur'an 28:22-28], sen Jumala varjelee jokaiselta raatelevalta pedolta, hyökkäävältä varkaalta ja jokaiselta pistävältä eläimeltä. (Salwat al-Hazin, osa 1, s. 128)
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Pitäkää matkoilla mukananne karvasmantelin puusta tehty sauva ja lukekaa jae 'Ja kun hän kääntyi kohti Midiania, hän sanoi: Kenties Herrani johtaa minut tasaiselle tielle' [Qur'an 28:22] aina jakeen 28 loppuun asti, niin olette turvassa pedoilta, varkailta ja pistäviltä eläimiltä. Sanomme: Ilmeisesti lause 'Kenties Herrani johtaa minut tasaiselle tielle' riittää, eikä koko sivua 388 tarvitse lukea.
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Joka iloitsee siitä, että hänen kotinsa hyvä runsastuu, ottakoon pesun aterian tullessa eteen. (Salwat al-Hazin, osa 1, s. 143)
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Jotta kotinne hyvyys ja siunaus lisääntyisivät, ottakaa rituaalinen pesu ennen ruokapöytään käymistä.
Uskovien johtaja (AS) kertoi: Abu Dharr sairastui kuumeeseen. Menin Jumalan lähettilään (SAWS) luo ja sanoin: Oi Jumalan lähettiläs, Abu Dharr on sairastunut kuumeeseen. Hän sanoi: Lähtekäämme hänen luokseen katsomaan häntä. Menimme kaikki yhdessä, ja kun olimme istuutuneet, Jumalan lähettiläs (SAWS) kysyi: Kuinka voit tänä aamuna, Abu Dharr? Tämä vastasi: Olen kuumeessa, oi Jumalan lähettiläs. Hän sanoi: Sinä olet aamulla yhdessä paratiisin puutarhoista, sinut on upotettu elämän veteen, ja Jumala on antanut sinulle anteeksi entiset syntisi — iloitse siis, Abu Dharr! (Salwat al-Hazin, osa 1, s. 167)
Uskovien johtaja (AS) kertoi: Abu Dharr sairastui, ja menimme Profeetan (SAWS) ja muutamien muiden kanssa katsomaan häntä. Istuuduimme, ja Jumalan lähettiläs (SAWS) kysyi: Voitko hyvin, Abu Dharr? Tämä vastasi: En, olen sairas! Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Sairas on kuin yhdessä paratiisin puutarhoista, hän saa osansa elämän vedestä, ja Jumala antaa hänelle sairauden tähden anteeksi hänen menneet syntinsä.
Uskovien johtaja Ali (AS) meni katsomaan sairasta al-Ala'ta, joka oli hänen kumppaneitaan. Nähdessään tämän talon avaruuden hän (AS) sanoi: Mitä teet näin avaralla talolla tässä maailmassa, kun tarvitset sitä enemmän tuonpuoleisessa? Mutta toki — jos tahdot, voit sen avulla saavuttaa tuonpuoleisen: kestitse siinä vieraita, vaali siinä sukulaisuussuhteita ja anna oikeuksien tulla siitä täytetyiksi omille tahoilleen; silloin olet sen avulla saavuttanut tuonpuoleisen. (Salwat al-Hazin, osa 1, s. 230)
Uskovien johtaja (AS) meni katsomaan sairasta kumppaniaan, ja nähdessään tämän talon avaruuden hän sanoi: Mitä aiot tehdä tällä avaralla talolla tuonpuoleisesi hyväksi, joka on todellisen tarpeesi päivä? Sitten hän sanoi: Kestitse vieraita, tee hyvää sukulaisillesi ja anna jokaiselle hänen oikeutensa tässä talossa; näin tämä talo hankkii sinulle myös tuonpuoleisen.
Al-Sadiq (AS) kertoi: Kun kuolema lähestyi jotakuta uskovien johtajan (AS) perheväestä, hän sanoi tälle: Sano: Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala, Lempeä, Jalomielinen; ei ole muuta jumalaa kuin Jumala, Korkea, Mahtava; kunnia Jumalalle, seitsemän taivaan Herralle [ja seitsemän maan Herralle] ja kaiken sen, mitä niissä ja niiden välillä on, ja mahtavan valtaistuimen Herralle; ja ylistys Jumalalle, maailmojen Herralle. Kun sairas oli lausunut nämä sanat, hän sanoi: Mene — sinulla ei ole hätää. (Salwat al-Hazin, osa 1, s. 245)
Imaami al-Sadiq (AS) sanoi: Kun kuolema saapui jollekulle uskovien johtajan (AS) huonekunnasta, hän neuvoi tätä lausumaan: Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala, Lempeä, Jalomielinen; ei ole muuta jumalaa kuin Jumala, Korkea, Mahtava; kunnia Jumalalle, seitsemän taivaan Herralle ja seitsemän maan Herralle, kaiken sen, mitä niissä ja niiden välillä on, ja mahtavan valtaistuimen Herralle; ja ylistys Jumalalle, maailmojen Herralle. Ja kun sairas lausui nämä sanat, hän sanoi: Kuole nyt rauhassa — mitään hätää ei ole.
Uskovien johtajalla (AS) oli tapana sanoa kuolemansa hetkellä: 'Auttakaa toisianne hyvyydessä ja jumalanpelossa, älkääkä auttako toisianne synnissä ja vihamielisyydessä' [Qur'an 5:2]. Sitten hän toisti: la ilaha illa Allah, la ilaha illa Allah — kunnes hän (AS) kuoli. (Salwat al-Hazin, osa 1, s. 249)
Uskovien johtaja (AS) antoi kuolinhetkellään neuvon ja sanoi: Olkaa toistenne tukena hyvyydessä ja jumalanpelossa — ei synnissä ja vihamielisyydessä. Sitten hän lausui lakkaamatta la ilaha illa Allah, kunnes siirtyi Jumalan armoon.
Uskovien johtaja (AS) rukoili vainajan puolesta ja sanoi sitten: Jos sinulle on annettu anteeksi, autuaita olemme me, jotka olemme rukoilleet anteeksi saaneen puolesta; ja jos meille on annettu anteeksi, autuas olet sinä, jonka puolesta anteeksi saaneet rukoilevat. (Salwat al-Hazin, osa 1, s. 259)
Uskovien johtaja (AS) toimitti rukouksen vainajan puolesta ja sanoi sitten: Jos hän on saanut anteeksi, onnellisia olemme me, jotka olemme rukoilleet anteeksi saaneen puolesta; ja jos me olemme saaneet anteeksi, onnellinen on hän, jonka puolesta joukko anteeksi saaneita on rukoillut.
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Joka seuraa hautajaissaattoa, hänelle kirjataan neljä qiratia: yksi qirat saaton seuraamisesta, yksi rukouksesta vainajan puolesta, yksi odottamisesta, kunnes hautaaminen on saatettu loppuun, ja yksi surunvalittelusta. (Salwat al-Hazin, osa 1, s. 262)
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Hautajaisissa saaton seuraamisesta on palkkionsa, vainajan puolesta rukoilemisesta toinen palkkio, hautaamisen loppuun asti odottamisesta kolmas ja surutilaisuuteen osallistumisesta neljäs. Nämä palkkiot ovat toisistaan erillisiä.
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Jonka elämä jää lyhyeksi, hänen onnettomuutensa koskee häntä itseään; mutta jonka elämä pitkittyy, hänen onnettomuutensa seuraavat toisiaan, ja hän näkee itsessään ja rakkaissaan sellaista, mikä murehduttaa häntä. (Salwat al-Hazin, osa 1, s. 287)
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Lyhyen elämän elävä kokee vain vähän murheita, mutta pitkä elämä merkitsee monien murheiden näkemistä niin omalla kuin läheistenkin kohdalla.
Zayn al-Abidin (AS) sanoi: Aina kun uskovien johtajaa (AS) kohtasi onnettomuus, hän rukoili sinä päivänä tuhat rak'aa, antoi almuja kuudellekymmenelle köyhälle ja paastosi kolme päivää. Ja hän sanoi lapsilleen: Kun teitä kohtaa onnettomuus, tehkää niin kuin minä teen, sillä minä näin Jumalan lähettilään (SAWS) tekevän näin — seuratkaa siis Profeettanne jälkiä. Ja hän lausui: 'Mutta joka kärsii kärsivällisesti ja antaa anteeksi — totisesti se kuuluu lujuutta vaativiin tekoihin' [Qur'an 42:43]. (Salwat al-Hazin, osa 1, s. 287)
Imaami Sajjad (AS) sanoi: Jos uskovien johtajaa (AS) kohtasi onnettomuus, hän rukoili samana päivänä tuhat rak'aa, antoi almun kuudellekymmenelle köyhälle ja paastosi kolme päivää. Hän neuvoi myös lapsiaan tekemään samoin onnettomuuden kohdatessa, sillä Jumalan lähettiläs (SAWS) teki niin. Ja hän sanoi: joka kärsii kärsivällisesti ja antaa anteeksi, on tehnyt suuren teon.
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Joka tekee sinulle vääryyttä, on hyödyttänyt sinua ja vahingoittanut itseään. (Salwat al-Hazin, osa 1, s. 293)
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Joka tekee sinulle vääryyttä, on todellisuudessa tuottanut sinulle hyötyä ja vahingoittanut itseään.
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Pitäkää kiinni varhaisesta aamusta, vaikka se näyttäisi tuottamattomalta; ja valtatiestä, vaikka se kiertäisi; ja kaupungista, vaikka siellä tehtäisiin vääryyttä. (Salwat al-Hazin, osa 1, s. 295)
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Lähtekää liikkeelle varhain aamulla, vaikka varhainen aamu onkin hiljaista aikaa eikä ketään näy. Kulkekaa valtatietä, vaikka se mutkittelisi ja pidentäisi matkaa. Asettukaa asumaan kaupunkeihin, vaikka niiden asukkaiden kesken onkin paljon vääryyttä ja sortoa.
Kun uskovien johtaja (AS) saapui Nahrawaniin, hän kysyi Jamil ibn Busayhiria, Anushirvanin kirjuria. Hänelle sanottiin, että tämä oli yhä elossa. Hän käski tuoda tämän luokseen. Kun tämä saapui, hän havaitsi tämän kaikki aistit terveiksi näköä lukuun ottamatta, mielen kirkkaaksi ja älyn täydeksi. Hän kysyi: Millainen ihmisen tulisi olla, oi Jamil? Tämä vastasi: Hänellä tulee olla vähän ystäviä ja paljon vihollisia. Hän sanoi: Puhut ennenkuulumattomia, Jamil, sillä ihmiset ovat yksimielisiä siitä, että ystävien runsaus on parempi. Jamil vastasi: Asia ei ole niin kuin he luulevat, sillä kun ystäviä pyydetään ponnistelemaan ihmisen tarpeen puolesta, he eivät hoida sitä niin kuin pitäisi ja kuuluisi. Vertaus tästä kuuluu: merimiesten paljous upotti laivan. Uskovien johtaja (AS) sanoi: Olen koetellut tätä ja havainnut sen oikeaksi. Mutta mikä on vihollisten paljouden hyöty? Tämä vastasi: Kun vihollisia on paljon, ihminen on alati varuillaan ja tarkkana, ettei lausuisi mitään, mihin häntä vastaan voitaisiin tarttua, tai ettei hänestä pääsisi lipsahdusta, johon voitaisiin puuttua. Niin hän pysyy jatkuvasti tässä tilassa turvassa virheiltä ja lipsahduksilta. Uskovien johtaja (AS) piti tätä hyvänä. (Salwat al-Hazin, osa 1, s. 297)
Kun uskovien johtaja (AS) saapui Nahrawanin seudulle, hän tiedusteli Jamil ibn Busayhiria, Anushirvanin kirjuria. Hänelle kerrottiin, että tämä oli tullut vanhaksi ja vuoteenomaksi. Hän sanoi: Tahdon nähdä hänet! Jamil tuotiin. Hän näki, että tämän ymmärrys ja aistit olivat terveet ja äly ja lahjakkuus tallella; vain silmät olivat sokeutuneet. Uskovien johtaja (AS) kysyi: Oi Jamil! Millainen ihmisen on hyvä olla? Jamil vastasi: Sellainen, jolla on vähän ystäviä ja paljon vihollisia! Uskovien johtaja (AS) sanoi: Puhut sellaista, mitä emme ole kuulleet. Sanotaanhan, että ihmisellä on ystäviä aina liian vähän! Jamil sanoi: Ystävä on taakka harteilla, eikä hän hädän hetkellä riennä avuksi. Ystävien paljous on kuin laivan liiallinen miehistö: kun se ylittää tietyn rajan, laivan uppoamisen vaara kasvaa. Uskovien johtaja (AS) sanoi: Niin — olen itsekin kokenut tämän. Mutta mikä on vihollisten paljouden hyvä salaisuus? Jamil vastasi: Ihminen pitää huolen itsestään ja sanoistaan, ettei antaisi kenellekään aihetta tarttua niihin, ja niin hän säilyy virheiltä ja lankeemuksilta. Uskovien johtaja (AS) sanoi: Oikein hyvin sanottu!