Abu Muhammad al-Hasan ibn Ali al-Askari (AS) sanoi: Ali ibn Abi Talib (AS) sanoi: Se, joka vahvistaa uskossaan köyhää ja tuntemuksessaan heikkoa vihamielistä vastustajaa vastaan ja saa tämän vaikenemaan, sille Jumala, korkea olkoon Hän, opettaa sinä päivänä, jona hänet lasketaan hautaansa, sanomaan: Jumala on Herrani, Muhammad on profeettani, Ali on holhoojani, Kaaba on qiblani, Koraani on iloni ja varustukseni ja uskovaiset ovat veljiäni. Silloin Jumala sanoo: Sinä esitit todistuksen; sinulle kuuluvat siis paratiisin korkeimmat asteet. Ja silloin hänen hautansa muuttuu paratiisin ihanimmaksi puutarhaksi. (al-Ihtijaj, al-Tabarsi, osa 1, s. 18)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Se, joka vahvistaa uskossaan kykenemätöntä ja uskossaan heikkoa ja vapauttaa hänet uskonnon vihollisten epäilyistä, sille Jumala opettaa haudassa uskontunnustuksen, niin että hän sanoo: Jumalani on Allah, profeettani on Muhammad, holhoojani on Ali, qiblani on Kaaba, iloni ja tukeni on Koraani ja veljeni ovat uskovaiset. Silloin Jumala sanoo: Koska näin on, paratiisin korkeimmat asteet ovat sinun sijasi. Ja niin hänen hautansa muuttuu ja muuttuu paratiisin puutarhaksi.
Yahya ibn Abdullah ibn al-Hasan kertoi isältään Abdullah ibn al-Hasanilta, joka sanoi: Uskovaisten johtaja (AS) piti saarnan Basrassa muutama päivä sinne saapumisensa jälkeen ja sanoi: Yhteisön väkeä olen minä ja ne, jotka minua seuraavat, vaikka he olisivat vähälukuisia, ja se on totuus Jumalan, korkea olkoon Hän, käskyn ja Hänen lähettiläänsä käskyn mukaan; ja hajaannuksen väkeä ovat ne, jotka vastustavat minua ja minun seuraajiani, vaikka he olisivat monilukuisia... Mitä taas Aishaan tulee, hänet valtasi naisten mielenlaatu, mutta hänellä on tämän jälkeenkin entinen kunniansa, ja tilinteko kuuluu Jumalalle: Hän antaa anteeksi kenelle tahtoo ja rankaisee ketä tahtoo. (al-Ihtijaj, al-Tabarsi, osa 1, s. 168)
Uskovaisten johtaja (AS) nousi Kamelin levottomuuden kukistamisen jälkeen Basrassa saarnatuoliin ja sanoi: Oi ihmiset! Se yhteisö, jota Jumalan lähettiläs (SAWS) alati suositteli, olen minä ja minun seuraajani, vaikka heitä olisi vähän; ja se hajaannus, jonka Jumalan lähettiläs (SAWS) kielsi, ovat minun vastustajani ja minun seuraajieni vastustajat, vaikka heitä olisi paljon. Sitten hän sanoi: Mitä Aishaan tulee, hän lankesi naismaisten neuvonantajien petokseen, ja tapahtui se, mitä ei olisi pitänyt tapahtua! Mutta me kunnioitamme häntä kuten ennenkin. Hänen tilinsä on Jumalan kanssa, ei meidän. Ja Jumala antaa anteeksi kenelle tahtoo ja rankaisee ketä tahtoo.
Ibn Abbasilta (olkoon Jumala häneen tyytyväinen), joka kertoi: Kun Ali (AS) oli päättänyt taistelun Basran väkeä vastaan, hän asetti kamelinsatulan toisen päälle, nousi niiden päälle ja piti puheen: hän ylisti Jumalaa ja kiitti Häntä ja sanoi: Oi Basran väki, oi kumoon käännetyn kaupungin väki, oi parantumattoman taudin väki, elukan seuraajat — oi naisen sotajoukko! Se mylvi, ja te vastasitte kutsuun; se lyötiin maahan, ja te pakenitte. Vetenne on karvasta, uskontonne on tekopyhyyttä ja luonteenne on halpamainen. Sitten hän laskeutui alas ja lähti kävelemään puheensa päätyttyä, ja me kävelimme hänen kanssaan. Hän kulki Hasan al-Basrin ohi, joka oli suorittamassa rituaalipesua, ja sanoi: Oi Hasan, suorita pesu huolellisesti! Tämä vastasi: Oi uskovien ruhtinas, eilen sinä surmasit ihmisiä, jotka todistivat, ettei ole muuta jumalaa kuin Jumala, yksin, ilman kumppania, ja että Muhammad on Hänen palvelijansa ja lähettiläänsä; he rukoilivat viisi rukousta ja suorittivat pesun huolellisesti. Uskovien ruhtinas (AS) sanoi hänelle: Niin tapahtui, kuten näit. Mikä sitten esti sinua auttamasta vihollistamme meitä vastaan? Hän sanoi: Jumalan kautta, puhun sinulle totta, oi uskovien ruhtinas. Ensimmäisenä päivänä lähdin ulos, peseydyin, voitelin itseni hajusteella ja puin aseeni ylleni, enkä lainkaan epäillyt, että jättäytyminen pois uskovien äidin Aishan joukoista olisi epäuskoa. Mutta kun saavuin erääseen paikkaan Khuraybassa, huutaja kutsui minua: Oi Hasan, minne olet menossa? Palaa takaisin, sillä sekä surmaaja että surmattu joutuvat tuleen! Palasin kauhuissani ja istuin kotonani. Toisena päivänä en taaskaan epäillyt, että pois jättäytyminen uskovien äidin Aishan joukoista olisi epäuskoa; voitelin itseni hajusteella, puin aseeni ja lähdin aikoen taistella, kunnes saavuin samaan paikkaan Khuraybassa, ja huutaja huusi takaani: Oi Hasan, minne? Palaa, kerta toisensa jälkeen, sillä surmaaja ja surmattu joutuvat tuleen! Ali (AS) sanoi: Hän puhui sinulle totta. Tiedätkö, kuka tuo huutaja oli? Hän vastasi: En. Hän (AS) sanoi: Se oli veljesi Iblis, ja hän puhui sinulle totta: heidän surmaajansa ja surmattunsa joutuvat tuleen. Silloin Hasan al-Basri sanoi: Nyt tiedän, oi uskovien ruhtinas, että tuo joukko on tuhon oma. (al-Ihtijaj, al-Tabrisi, osa 1, s. 171)
Ibn Abbas kertoo: Kun uskovien ruhtinas (AS) oli päättänyt Kamelitaistelun, kasattiin useita kamelinsatuloita päällekkäin saarnatuolin tapaan, ja hän nousi sen päälle ja sanoi ylistettyään ja kiitettyään Jumalaa: Oi Basran väki! Oi harhaan kääntynyt joukko! Oi parantumattomat sairaat! Oi naisen sotajoukko! Oi elukan seuralaiset! Te kokoonnuitte kamelin mylvinnän äänestä, ja kun se surmattiin, te hajaannuitte! Vetenne on karvasta, uskontonne tekopyhyyttä ja luonteenne kelvoton! Sitten hän laskeutui saarnatuolista, ja me lähdimme hänen mukaansa matkaan. Tiellä kohtasimme Hasan al-Basrin, joka oli suorittamassa rituaalipesua. Hän (AS) sanoi tälle: Oi Hasan! Suorita pesu keskittyneesti! Hasan sanoi pisteliäästi: Oi uskovien ruhtinas! Eilen surmasit ihmisiä, jotka kaikki todistivat Jumalan ykseyden ja lähettilään tehtävän, olivat rukouksen suorittajia ja tekivät rituaalipesun täydellisin tavoin! Hän vastasi: Jos niin oli ja sinä olit sen todistaja, miksi et rientänyt heidän avukseen? Hasan sanoi: Jumalan kautta, puhuit totta, ja minä myönnän sen! Sodan ensimmäisenä päivänä lähdin kotoa, peseydyin, voitelin itseni hajusteella ja tartuin miekkaan, enkä lainkaan epäillyt, että uskovien äidin Aishan joukoista pois jääminen olisi kiellettyä. Mutta kun saavuin Khuraybaan, ääni takaani huusi: Oi Hasan, minne menet? Käänny takaisin, sillä surmaaja ja surmattu ovat molemmat tulessa! Niin palasin peloissani ja jäin istumaan kotiini. Toisena päivänä peseydyin kuten edellisenä, voitelin itseni hajusteella, sidoin aseeni ja aioin lähteä taistelukentälle. Kun taas saavuin Khuraybaan, kuulin saman äänen takaani. Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Puhuit totta! Tiedätkö, kuka tuo huutaja oli? Hän sanoi: En! Hän sanoi: Se oli veljesi Iblis! Ja hän puhui totta: Kamelijoukon surmaaja ja surmattu ovat molemmat tulessa! Hasan al-Basri sanoi: Nyt ymmärsin, mistä oli kyse!
Yahya al-Wasitilta, joka kertoi: Kun uskovien ruhtinas (AS) oli valloittanut kaupungin, ihmiset kokoontuivat hänen ympärilleen, ja heidän joukossaan oli Hasan al-Basri kirjoitustaulut mukanaan. Aina kun uskovien ruhtinas (AS) lausui sanan, tämä kirjoitti sen muistiin. Silloin uskovien ruhtinas (AS) sanoi kovalla äänellä: Mitä sinä teet? Hän vastasi: Kirjoitamme muistiin teidän perintönne kertoaksemme siitä teidän jälkeenne. Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Totisesti, jokaisella kansalla on samirinsa, ja tämä on tämän yhteisön samiri! Paitsi että hän ei sano 'älkää koskeko minuun', vaan hän sanoo 'ei taistelua'. (al-Ihtijaj, al-Tabrisi, osa 1, s. 171)
Kertoja sanoo: Kun uskovien ruhtinas (AS) oli valloittanut Basran, hän kokosi ihmiset ja nousi saarnatuoliin. Hasan al-Basri oli myös läsnä väkijoukossa; hän oli tuonut mukanaan kirjoitustauluja ja kirjoitti muistiin kaiken, mitä uskovien ruhtinas (AS) sanoi. Uskovien ruhtinas (AS) sanoi hänelle kovalla äänellä: Mitä sinä teet?! Hän vastasi: Kirjoitan muistiin kaiken, mitä sanot, kertoakseni sen tuleville sukupolville. Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Jokaisella kansalla on samirinsa, ja tämä mies on tämän kansan samiri! Mutta se samiri sanoi 'la misas' (älkää koskeko minuun), ja tämä sanoo 'la qital' (ei taistelua)!
On kerrottu, että häneltä kysyttiin Jumalan säädöksestä ja ennaltamääräyksestä (qada ja qadar), ja hän sanoi: Älkää sanoko, että Jumala on jättänyt ihmiset oman itsensä varaan, sillä siten halvennatte Häntä; älkääkä sanoko, että Hän on pakottanut heidät synteihin, sillä siten luette Hänen syykseen vääryyttä. Vaan sanokaa: hyvä tapahtuu Jumalan suomalla menestyksellä ja paha sillä, että Jumala epää apunsa, ja kaikki on ennalta Jumalan tiedossa. (al-Ihtijaj, al-Tabrisi, osa 1, s. 209)
Uskovien ruhtinaalta (AS) kysyttiin Jumalan säädöksestä ja ennaltamääräyksestä. Hän sanoi: Älkää sanoko, että Jumala on jättänyt ihmiset omilleen ja luovuttanut asiat heidän haltuunsa, sillä se on Jumalan halventamista; älkääkä sanoko, että Jumala on pakottanut ihmiset syntiin, sillä se on vääryyden lukemista Herran syyksi. Vaan sanokaa: hyvät teot tapahtuvat Jumalan avulla ja Hänen suomallaan menestyksellä, ja pahat teot syntyvät khidhlanista eli siitä, että Jumala epää ihmiseltä menestyksen; ja kaikki nämä asiat ovat kirjattuina ja talletettuina Jumalan tiedossa.