Salama ibn Kuhayl kertoi: Kuulin Alin (AS) sanovan Shurayhille: Kuulin Jumalan lähettilään (SAWS) sanovan: Varakkaan muslimin viivyttely velkansa maksussa on vääryyttä muslimeja kohtaan. (Majmuat Warram, osa 1, s. 14)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Kuulin Jumalan lähettiläältä (SAWS), että kun muslimilla on varaa mutta hän ei maksa velkaansa, hän on tehnyt vääryyttä kaikkia muslimeja kohtaan.
Muhammad ibn Muslim kertoi Abu Jafarilta (AS): Ali (AS) tapasi sanoa: Kysymys on vain hyväksynnästä ja paheksunnasta. Naaraskamelin surmasi vain yksi mies, mutta kun muut olivat siihen tyytyväisiä, rangaistus kohtasi heidät kaikki. Kun siis oikeudenmukainen imaami astuu esiin, se joka hyväksyy hänen ratkaisunsa ja auttaa häntä hänen oikeudenmukaisuudessaan, kuuluu hänelle; ja kun sortava johtaja astuu esiin, se joka hyväksyy hänen ratkaisunsa ja auttaa häntä hänen sorrossaan, kuuluu hänelle. (Majmuat Warram, osa 1, s. 17)
Uskovien ruhtinas (AS) tapasi sanoa: Perusasia on hyväksyntä ja sen puute. Salihin naaraskamelin tappoi yksi ainoa mies, mutta muut olivat siihen tyytyväisiä, ja niin heistä tuli osallisia hänen rangaistukseensa. Aina kun oikeudenmukainen imaami hallitsee yhteisöä, jokainen joka hyväksyy hänen ratkaisunsa ja tukee häntä hänen oikeudenmukaisuudessaan, on hänen kanssaan; ja aina kun sortava hallitsija nousee valtaan ja tekee vääryyttä, jokainen joka on siihen tyytyväinen ja auttaa häntä, on hänen kanssaan tässä maailmassa ja tuonpuoleisessa.
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi lähtiessään matkaan Syyriaa kohti: Oi Jumala, minä turvaudun Sinuun matkan vaivoilta, paluun murheelta ja siltä, että näkisin pahaa perheessäni, omaisuudessani ja lapsissani. Oi Jumala, Sinä olet matkatoveri matkalla ja Sinä olet sijainen perheen luona; kukaan muu kuin Sinä ei voi näitä kahta yhdistää, sillä se joka jää sijaiseksi ei voi olla matkatoverina, eikä se joka on matkatoverina voi jäädä sijaiseksi. (Majmuat Warram, osa 1, s. 33)
Kun uskovien ruhtinas (AS) aikoi lähettää sotajoukkonsa liikkeelle kohti Syyriaa, hän kohotti kasvonsa taivasta kohti ja sanoi: Jumalani, minä turvaudun Sinuun matkan raskaudelta, paluun kohtalolta ja perheeni huolilta! Jumalani, Sinä olet matkalla minun seuralaiseni ja kotona minun sijaiseni. Eikä kukaan muu kuin Sinä voi olla molempia yhtä aikaa, toisin sanoen olla kummassakin paikassa.
Alilta (AS): Sanoin: Oi Jumala, älä saata minua tarvitsemaan ketään luoduistasi. Silloin Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Oi Ali, älä sano noin, sillä ei ole ketään, joka ei tarvitsisi ihmisiä. Sanoin: Oi Jumalan lähettiläs, mitä sitten sanoisin? Hän sanoi: Sano: Oi Jumala, älä saata minua tarvitsemaan luotujesi pahimpia. Sanoin: Oi Jumalan lähettiläs, keitä ovat Hänen luotujensa pahimmat? Hän sanoi: Ne, jotka antaessaan muistuttelevat hyvästä teostaan, ja jotka kieltäessään moittivat. (Majmuat Warram, osa 1, s. 39)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Eräänä päivänä sanoin Jumalan lähettiläälle (SAWS): Olen rukoillut, ettei Jumala saattaisi minua tarvitsemaan ketään luoduistaan! Hän sanoi: Oi Ali, älä sano noin; me kaikki tarvitsemme toisiamme. Sano: Jumalani, älä saata minua tarvitsemaan pahoja ihmisiä! Kysyin: Keitä he ovat? Hän sanoi: Niitä, jotka auttaessaan muistuttelevat siitä, ja kun eivät auta, moittivat ja panettelevat.
Alilta (AS) Jumalan, korkeimman, sanoista: Sinä päivänä teiltä totisesti kysytään hyvistä lahjoista [Qur'an 102:8]. Hän sanoi: Ne ovat turvallisuus, terveys ja hyvinvointi. (Majmuat Warram, osa 1, s. 44)
Uskovien ruhtinaalta (AS) kysyttiin: Mitä Jumala tarkoittaa sanoessaan, että tulevana päivänä teiltä kysytään hyvistä lahjoista [Qur'an 102:8]? Hän sanoi: Turvallisuus, ja sen lisäksi terveys, ja sen lisäksi hyvinvointi.
Uskovien ruhtinas (AS): Se, että kokoaisin veljeni yhden mitallisen ruokaa ääreen, on minulle rakkaampaa kuin että vapauttaisin orjan. (Majmuat Warram, osa 1, s. 48)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Se, että kokoan ystäväni yhteen ja katan heille aterian, on parempaa kuin että vapauttaisin orjan.
Uskovien ruhtinaalta (AS), joka sanoi: Jumala ilmoitti Messiaalle (AS): Sano Israelin lapsille, etteivät he astuisi mihinkään minun huoneistani muutoin kuin nöyrin katsein, puhtain sydämin ja viattomin käsin. Ja kerro heille, etten vastaa kenenkään heistä rukoukseen, jos jollakulla luoduistani on häntä vastaan vääryyden vaade. (Majmuat Warram, osa 1, s. 55)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Jumala ilmoitti Messiaalle (AS): Sano Israelin lapsille, etteivät he astuisi minun huoneeseeni, olipa se moskeija, kirkko tai synagoga, muutoin kuin nöyrin silmin, puhtain sydämin ja viattomin käsin! Ja sano heille: Minä en vastaa sellaisen ihmisen rukoukseen, jonka niskoilla on toiselle tehty vääryys.
Uskovien ruhtinaalta (AS): Jokaisen asian sisin paljastaa sen luonteen: kaiken kiintymyksen, jonka ahneus on solminut, epätoivo purkaa. (Majmuat Warram, osa 1, s. 72)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Jokaisen asian juuri kertoo sen hedelmästä; jos esimerkiksi ystävyyden tai yhteistyön syynä on ahneus, jonakin päivänä pettymys aiheuttaa eron.
Uskovien ruhtinas (AS): Karkottakaa päällekäyvät murheet kärsivällisyyden lujuudella ja varmuuden kauneudella. (Majmuat Warram, osa 1, s. 87)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Kun mielikuvitukset hyökkäävät päälle ja uuvuttavat teidät, turvautukaa kärsivällisyyteen ja varmuuteen. Toisin sanoen: kehottakaa itseänne kärsivällisyyteen ja kiinnittäkää sydämenne Jumalan apuun.
On kerrottu, että uskovien ruhtinas Ali (AS) kutsui palvelijaansa, mutta tämä ei vastannut. Hän kutsui toisen ja kolmannen kerran, eikä tämä vastannut. Silloin hän nousi tämän luo ja näki hänen loikoilevan. Hän sanoi: Etkö kuule, poika? Tämä vastasi: Kuulen. Hän sanoi: Mikä sai sinut jättämään vastaamatta minulle? Tämä sanoi: Olin turvassa rangaistukseltasi, ja niinpä laiskottelin. Hän sanoi: Mene, sinä olet vapaa Jumalan kasvojen tähden. (Majmuat Warram, osa 1, s. 100)
Uskovien ruhtinas (AS) kutsui palvelijaansa, mutta palvelija ei vastannut mitään. Hän kutsui toisen ja kolmannen kerran, eikä palvelija vieläkään vastannut. Uskovien ruhtinas (AS) etsi häntä ja näki hänen piiloutuneen johonkin! Hän sanoi: Etkö kuullut? Palvelija vastasi: Kuulin kyllä, mutta koska tiesin, ettet rankaise ketään, ajattelin itsekseni, että annan olla! Silloin uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Kokoa tavarasi ja mene! Olen vapauttanut sinut Jumalan tähden. Sinusta ei ole minulle apua.
(Sanomme: orjuus oli tuohon aikaan osa yhteiskunnallista turvajärjestelmää, ja tällainen orjan vapauttaminen vastasi itse asiassa työntekijän irtisanomista meidän aikanamme.)
Eräs mies sanoi uskovien ruhtinaalle (AS): Kuvaile meille tätä maailmaa. Hän sanoi: Mitä kuvailisin sinulle asuinsijasta, jossa terve tuntee olevansa turvassa, sairas katuu, köyhä murehtii ja rikas joutuu koetukselle. (Majmuat Warram, osa 1, s. 137)
Eräs pyysi uskovien ruhtinasta (AS) kuvailemaan tätä maailmaa. Hän sanoi: Se on paikka, jossa terveys pettää ja sairaus piinaa; köyhyys tekee murheelliseksi ja vauraus vie koetukseen.
Uskovien ruhtinas Ali ibn Abi Talib (AS) sanoi: Tämä maailma on vain kuutta asiaa: syötävää, juotavaa, puettavaa, ratsastettavaa, aviollista yhdyntää ja tuoksuvaa. Jaloin syötävistä on hunaja, ja se on hyönteisen erite. Jaloin juotavista on vesi, jossa hurskas ja jumalaton ovat samalla viivalla. Jaloin puettavista on silkki, ja se on toukan kudosta. Jaloin ratsuista on hevonen, ja sen selässä miehiä surmataan. Jaloin yhdynnän kohteista on nainen, ja se on virtsaelin virtsaelimessä; nainen kaunistaa itsessään sen, mikä on parasta, kun taas tavoitellaan sitä, mikä hänessä on rumaa. Ja jaloin tuoksuvista on myski, ja se on eräänlaista verta. (Majmuat Warram, osa 1, s. 140)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Maailman nautinnot ovat nämä: syötävä, juotava, vaate, ratsu, yhdyntä ja tuoksu. Maailman paras syötävä on hunaja, eikä hunaja ole muuta kuin erään hyönteisen ylenantoa! Maailman paras juotava on vesi, joka on kaikkien saatavilla! Paras vaate on silkki, joka on toukan kutomaa. Paras ratsu on hevonen, joka on miesten surmapaikka. (Sanomme: nykyaikainen vastine olisi auto, joka onnettomuudessa surmaa oman omistajansa.) Paras yhdyntä on naisen kanssa, ja mitä muuta yhdyntä pohjimmiltaan on kuin kaksi erityselintä, jotka menevät toisiinsa! Nainen kaunistaa itsensä vetääkseen miehen kohti rumintaan kohtaansa eli sukuelintään! Ja paras tuoksu on myski, joka ei ole muuta kuin eräänlaista verta.
Kerrottiin: Eräs mies tuli uskovien ruhtinaan (AS) luo ja sanoi: Minä olen rukoillut Jumalaa, mutta en ole nähnyt vastausta. Hän sanoi: Olet kuvannut Jumalaa muilla kuin Hänen ominaisuuksillaan. Rukouksella on neljä ehtoa: sisimmän vilpittömyys, aikomuksen läsnäolo, välikappaleen tunteminen ja kohtuullisuus pyynnössä. (Majmuat Warram, osa 1, s. 302)
Eräs tuli uskovien ruhtinaan (AS) luo ja sanoi: Vaikka kuinka rukoilen, en näe vastausta! Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Kutsu Jumalaa niin kuin Hän on tahtonut itseään kutsuttavan! Ja noudata näitä neljää: pidä yksin Jumalaa kykenevänä täyttämään tarpeesi; rukoile sydän läsnä ja koko olemuksellasi; hanki ne keinot ja välineet, jotka johtavat vastauksen saamiseen siinä asiassa; ja ole rukouksessasi kohtuullinen ja pyydä sen mukaan, mihin olet ansiokas!
Uskovien ruhtinaalta (AS), joka sanoi: Tietäkää, että rukouksella on rajansa kuin teurastajan veitsellä: kun se ylittää nivelen, se murtaa luun. (Majmuat Warram, osa 1, s. 302)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Oikea rukous vaatii tietyn määrän sydämen läsnäoloa, ja ajatusten harhailu, joka ylittää rajan, rikkoo rukouksen.
Jabirilta, Abu Hamza al-Yashkurilta, Qudama al-Awdilta, Ismail ibn Abdillah al-Salilta, joka kertoi: Kun yö oli minut peittänyt, näin äkkiä miehen, joka tuli ja kätkeytyi kummun taakse, asetti sitten jalkansa yhteen ja jatkoi pitkään hartaita puheitaan Herralleen. Hän sanoi muun muassa: Oi Jumala, minä olen vaeltanut heidän keskuudessaan niin kuin lähettiläsi ja valittusi minua käski, ja he ovat tehneet minulle vääryyttä. Minä olen surmannut tekopyhät niin kuin Sinä minua käskit, ja he ovat pitäneet minua tietämättömänä. Minä olen kyllästynyt heihin ja he minuun, minä olen alkanut vihata heitä ja he minua, eikä ole jäänyt jäljelle ainuttakaan ystävää, jota odottaisin, paitsi Muradin mies. Oi Jumala, jouduta hänelle kurjuus ja verhoa minut onneen. Oi Jumala, profeettasi lupasi minulle, että ottaisit minut luoksesi, kun Sinulta sitä pyytäisin. Oi Jumala, minä olen nyt sitä Sinulta halunnut. Sitten hän lähti, ja minä seurasin häntä. Hän meni asuntoonsa, ja katso, hän oli Ali ibn Abi Talib (AS). Kertoja sanoi: Ei kulunut kauan, kun kutsuja kutsui rukoukseen. Hän lähti ulos, ja minä seurasin häntä, kunnes hän astui moskeijaan, ja Ibn Muljam, Jumalan kirous hänelle, iski häntä miekalla päähän. (Majmuat Warram, osa 2, s. 2)
Kertoja sanoo: Sinä samana yönä, jonka aamunkoitossa uskovien ruhtinasta (AS) lyötiin miekalla, minä olin eräässä palmutarhassa lähellä Kufan moskeijaa. Näin miehen, joka kasvot peitettyinä astui palmutarhaan ja asettui yön pimeydessä erääseen kohtaan puhumaan hartaasti Jumalalle. Hän sanoi: Jumalani, oleskeluni tämän kansan keskuudessa on pitkittynyt, ja minä olen saattanut päätökseen sen, mitä lähettiläsi käski. Tämä kansa on tehnyt minulle vääryyttä, ja minä olen joutunut heidän kanssaan yhteenottoon, eivätkä he lopulta ymmärtäneet minua! Jumalani, minä olen väsynyt tähän kansaan ja he minuun! Eivät he rakasta minua enkä minä iloitse heistä, eikä minulle ole jäänyt enää yhtään ystävää! Jumalani, lähetä se muradilainen mies, jonka Sinä minulle lupasit, jotta hän vajoaisi kurjuuteen ja saattaisi minut onneen. Jumalani, profeetta lupasi minulle, että aina kun väsyisin ja pyytäisin Jumalalta, Jumala antaisi määräajan tulla täyteen ja nostaisi minut luokseen. Jumalani, minä olen nyt kääntynyt Sinun puoleesi ja kaipaan Sinun tienoillesi, ja juuri tätä minä Sinulta pyydän! Kertoja sanoo: Tämän hartaan puheen jälkeen hän peitti jälleen kasvonsa ja lähti kohti Kufan taloja. Menin hänen peräänsä ja näin, että hän oli Ali (AS). Ali (AS) astui kotiinsa, ja hetkeä myöhemmin hän lähti ulos rukoukseen ja sai marttyyrikuoleman Ibn Muljam al-Muradin kädestä. (Majmuat Warram, osa 2, s. 2)
al-Ahnaf ibn Qays, kun Muawiya kysyi häneltä uskovien ruhtinaasta (AS), sanoi: Hän piti kiinni kolmesta ja jätti kolme. Hän valloitti miesten sydämet puhuessaan, kuunteli hyvin kun hänelle puhuttiin, ja valitsi kahdesta helpomman, kun häntä vastustettiin. Hän jätti kiistelyn, jätti kelvottoman seuran ja jätti sen, mistä joutuisi pyytämään anteeksi. (Majmuat Warram, osa 2, s. 14)
Muawiya kysyi eräältä: Millaisena sinä Alin näit? Hän sanoi: Hän valloitti sydämet puhuessaan ja osasi hyvin kuuntelemisen taidon, kun joku puhui, eikä ollut ankara silloin kun häntä vastustettiin. Hän ei väitellyt, karttoi pahoja eikä tehnyt mitään, mistä joutuisi pyytämään anteeksi.
Uskovien ruhtinaalta (AS) on kerrottu hänen sanoneen: Yksinäisyyden kolkkous varjelee kunniaa paremmin kuin kohtaamisten tuttavallisuus. (Majmuat Warram, osa 2, s. 16)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Yksinäisyyden raskaus on parempi kuin sellainen läheisyys, jonka tiedät olevan vain väliaikaista.
Suwayd ibn Ghafala kertoi: Menin uskovien ruhtinaan (AS) luo ja tapasin hänet istumassa matolla, enkä nähnyt talossa mitään muuta. Sanoin hänelle: Oi uskovien ruhtinas, en näe talossa muuta kuin tämän maton, ja kuitenkin kalifaatti on sinun kädessäsi. Hän sanoi minulle: Oi Ibn Ghafala, me emme kalusta taloa, josta on määrä muuttaa pois. Meillä on toinen koti, johon olemme lähettäneet parhaan tavaramme, ja sinne me olemme muuttamassa. (Majmuat Warram, osa 2, s. 22)
Kertoja sanoo: Menin uskovien ruhtinaan (AS) luo, ja hänen huoneessaan ei ollut mitään muuta kuin ryijy, jolla hän istui. Sanoin: Oi uskovien ruhtinas! Näinkö sinä elät, vaikka kalifaatti on kädessäsi?! Hän sanoi: Tämä väliaikainen asunto ei kaipaa kalusteita. Meidän todellinen kotimme on siellä, minne olemme lähettäneet edeltä tekojemme palkan, ja pian me sinne siirrymme.
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Tätä maailmaa tavoitellaan kolmen asian tähden: vaurauden, kunnian ja levon. Joka pidättyy siitä, saa kunnian; joka tyytyy vähään, tulee vauraaksi; ja joka vähentää rehkimistään, saa levon. (Majmuat Warram, osa 2, s. 24)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Ihmiset tavoittelevat maailmasta kolmea asiaa: vaurautta, arvonantoa ja mukavuutta. Todellinen vauraus on tyytyväisyydessä siihen mitä on; kunnia ja arvonanto ovat siinä, ettei maailmaa tavoittele; ja todellinen lepo ja mukavuus ovat elämässä, joka ei ole pelkkää rehkimistä!
Muhammad ibn Ismail al-Hamdani kertoi Abu l-Hasan Musalta (AS): Uskovien ruhtinas tapasi neuvoa tovereitaan sanoen: Muistakaa Jumalaa vilpittömästi muistaen, niin te elätte sen kautta parasta elämää ja kuljette sen kautta pelastuksen tietä. (Majmuat Warram, osa 2, s. 39)
Imaami Kazim (AS) sanoi: Uskovien ruhtinas (AS) neuvoi jatkuvasti tovereitaan ja sanoi: Muistakaa Jumalaa usein ja mainitkaa Häntä, jotta vähitellen saavuttaisitte korkeamman elämän ja pelastukseen johtavan hengellisen tien.
Ibn al-Sikkit, kielioppineen, kertoi: Kuulin Abu l-Hasan Ali ibn Muhammad ibn Ali al-Ridan (AS) sanovan: Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Varokaa takertumasta pitkiin toiveisiin, sillä ne ovat turmeltuneiden kauppatavaraa. (Majmuat Warram, osa 2, s. 51)
Imaami Hadi (AS) sanoi: Uskovien ruhtinas (AS) tapasi sanoa: Älkää haaveilko toiveistanne älkääkä takertuko niihin, sillä niistä tulee synnin hapate ja aiheuttaja.
Uskovien ruhtinas (AS) kertoi Profeetalta (SAWS), joka sanoi: Naiset ovat puhetaidottomia ja peitettäviä; parantakaa siis heidän puhetaidottomuutensa vaikenemisella ja heidän peitettävyytensä kodeilla. (Majmuat Warram, osa 2, s. 74)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Jumalan lähettiläs (SAWS) tapasi sanoa: Nainen on hillitön ja kunnian vaarantaja! Hallitkaa hänen hillittömyyttään vaikenemisella ja kunnian vaarantamista pitämällä hänet kotona.
Muawiya sanoi Khalid ibn Mamarille: Minkä tähden sinä rakastit Alia (AS)? Hän sanoi: Kolmen ominaisuuden tähden: hänen lempeytensä tähden silloin kun hän vihastui, hänen totuudellisuutensa tähden silloin kun hän puhui, ja hänen oikeudenmukaisuutensa tähden silloin kun hän hallitsi. (Majmuat Warram, osa 2, s. 75)
Muawiya sanoi eräälle: Miksi sinä rakastat Alia? Hän vastasi: Kolmen ominaisuuden tähden: kun hän vihastui, lempeys hallitsi häntä yhä; kun hän puhui, hän puhui totta; ja kun hän hallitsi, hän oli oikeudenmukainen.
Kun uskovien ruhtinaan (AS) kuolinhetki lähestyi, hän kokosi poikansa Hasanin, Husainin, Muhammad ibn al-Hanafiyyan ja nuoremmat lapsensa ja antoi heille testamenttinsa. Sen lopussa hän sanoi: Poikani, seurustelkaa ihmisten kanssa niin, että jos olette poissa, he ikävöivät teitä, ja jos kuolette, he itkevät teitä. Ja jos rakastatte jotakuta ilman että hän on ensin tehnyt teille hyvää, toivokaa häneltä hyvää; ja jos vihaatte jotakuta ilman että hän on ensin tehnyt teille pahaa, varokaa häntä. (Majmuat Warram, osa 2, s. 75)
Uskovien ruhtinas (AS) kokosi kunniakkaan elämänsä viimeisinä hetkinä kaikki lapsensa ympärilleen ja sanoi: Lapseni! Eläkää niin, että ihmiset rakastavat teitä niin kauan kuin elätte, ja kun kuolette, he itkevät teitä hartaasti! Sitten hän sanoi: Kun rakastatte jotakuta ilman erityistä syytä, toivokaa, että hänestä koituu teille hyvää; ja jos ette pidä jostakusta ilman erityistä syytä, varokaa häntä.
Muhill ibn Khalifalta: Hän meni Adi ibn Hatimin kanssa Ali ibn Abi Talibin (AS) luo eräänä iltana tämän leiriytyessä Siffiniin, ja Alilla oli edessään illallinen. Kertoja sanoi: Tapasimme hänet, ja hänen edessään oli kulunut nahkaleili, jossa oli pelkkää vettä, muutama palanen ohraleipää sekä suolaa, johon ei ollut sekoitettu mitään muuta. Silloin Adi sanoi hänelle: Minä säälin sinua, oi uskovien ruhtinas! Sinä vietät päiväsi tyhjin vatsoin taistellen ja yösi valvoen ja ponnistellen, ja sitten tämä on sinun ateriasi. Silloin hän kohotti päänsä ja sanoi: Oi Adi, rikkaus on sieluissa, ja niin on köyhyyskin. Hoida sielua tyytyväisyydellä, tai muuten se vaatii sinulta enemmän kuin mikä sille riittäisi. Sinä olet koko elinaikasi, niin pitkälle kuin se ulottuukin, vain siinä hetkessä, jossa nyt olet. (Majmuat Warram, osa 2, s. 77)
Adi, Hatim at-Tain poika, kertoo: Eräänä yönä Siffinissä astuin Alin (AS) telttaan. Näin, että hänen illallisenaan oli vesileili, muutama palanen leipää ja hieman suolaa! Sanoin: Oi uskovien ruhtinas, sinä taistelet päivät ja valvot yöt rukoillen! Kuinka sinä tulet toimeen tuollaisella ruoalla?! Hän katsoi minuun ja sanoi: Oi Adi! Rikkaus on ihmisen sielussa, ja niin on köyhyyskin! Hoida sieluasi tyytyväisyydellä, niin siitä tulee rikas, sillä muuten se vaatii sinulta enemmän kuin mikä sille riittäisi. Sitten hän sanoi: Koko elämäsi aikana sinulla ei ole muuta kuin juuri tämä hetki, jossa olet; tartu siis siihen!
Uskovien ruhtinas sanoi: Jumalan lähettiläs (SAWS) ei asettanut illallista eikä mitään muutakaan rukouksen edelle, ja kun rukouksen aika koitti, oli kuin hän ei olisi tuntenut omaista eikä läheistä. (Majmuat Warram, osa 2, s. 78)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Jumalan lähettiläs (SAWS) ei asettanut mitään tehtävää heti rukousajan alussa suoritetun rukouksen edelle, ja kun rukouksen aika koitti, oli kuin hän ei olisi enää tuntenut ketään.
Uskovien ruhtinas sanoi: Kun Jumalan lähettiläs (SAWS) hyvästeli jonkun muslimeista, hän sanoi tälle: Antakoon Jumala sinulle eväiksi jumalanpelon, antakoon syntisi anteeksi ja kääntäköön sinut hyvään, minne ikinä käännytkin. (Majmuat Warram, osa 2, s. 78)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Jumalan lähettiläs (SAWS) rukoili hyvästellessään ihmisiä näin: Suokoon Jumala sinulle elatukseksi jumalanpelon, sulkekoon sinut armahduksensa piiriin ja avatkoon sinulle hyvän oven, minne ikinä menetkin!
Uskovien ruhtinas sanoi: Jumalalla on palvelijoita, joiden sydämet Jumalan pelko on murtanut, niin että se on vaientanut heidät puheesta. (Majmuat Warram, osa 2, s. 78)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Jumalalla on palvelijoita, joiden sydämet Hänen pelkonsa on särkenyt ja jotka se on vienyt vaikenemisen erämaahan.
Zayd ibn Ali kertoi isältään (AS) Ali ibn Abi Talibilta (AS): Ali (AS) sanoi: Sydän, joka rakastaa Jumalaa, rakastaa suuresti uurastusta Jumalan tähden, ja sydän, joka on huoleton Jumalasta, rakastaa lepoa. (Majmuat Warram, osa 2, s. 87)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Sydän, joka rakastaa Jumalaa, etsii työtä Jumalan tähden ja hartaita puheita Jumalan kanssa, kun taas huoleton sydän etsii mukavuutta ja jouten oloa.
Uskovien ruhtinaalta (AS), joka sanoi: Ei ole yhtäkään palvelijaa, miestä tai naista, joka kohtelisi Jumalan palvelijoita parhaalla suopeudella niin, ettei siten joutuisi mukaan valheeseen eikä poikkeaisi totuudesta, ilman että Jumala tekee hänen hengityksestään ylistystä, puhdistaa hänen tekonsa ja antaa hänelle näkemystä salaisuutemme kätkemiseen sekä vihan hillitsemiseen siinä, mitä hän kuulee vihollisiltamme, ja antaa hänelle sen marttyyrin palkan, joka kieriskelee omassa veressään Jumalan tiellä. (Majmuat Warram, osa 2, s. 98)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Uskovan tulee kohdella Jumalan palvelijoita suopeasti niin, ettei hän mene mukaan heidän valheeseensa eikä itse poikkea totuudesta. Silloin Jumala tekee hänen hengityksestään ylistystä ja puhdistaa hänen tekonsa ja suo hänelle näkemystä, jotta hän ymmärtäisi mitä salaisuudet ovat ja mitä on kätkettävä, ja antaa hänelle voiman kestää ja hillitä vihansa vihollisten edessä. Tällaisella ihmisellä on saman marttyyrin palkka, joka on kieriskellyt omassa veressään.
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Tämän maailman elämä on vain tavaraa, ja maailman tavara kertyy hitaasti, hyödyttää vähän ja katkeaa nopeasti. (Majmuat Warram, osa 2, s. 101)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Tämän maailman elämä on arvotonta tavaraa, joka kertyy hitaasti, tuottaa vähän hyötyä ja katoaa nopeasti käsistä.
al-Ridalta esi-isiensä (rauha heille) kautta uskovien ruhtinaalta (AS): Elatus on jaettu, ja se tulee Aadamin lapselle, kulki hän tässä maailmassa millä tiellä tahansa. Hurskaan jumalanpelko ei sitä lisää eikä syntisen turmeltuneisuus sitä vähennä. Ihmisen ja hänen elatuksensa välillä on vaaksan matka, ja elatus etsii häntä. Kunpa joku teistä odottaisi elatustaan sitä etsien niin kuin kuolema häntä etsii. (Majmuat Warram, osa 2, s. 107)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Jumala on määrännyt jokaisen elatuksen, ja se tulee hänelle, eikä jumalanpelko tai turmeltuneisuus sitä lisää tai vähennä! Ihmisen ja hänen elatuksensa välillä on vaaksan matka, ja elatus seuraa ihmistä, kunnes tavoittaa hänet. Odottakaa siis elatustanne kutsuen sitä puoleenne, niin se tulee luoksenne, aivan kuten kuolemakin tulee luoksenne.
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Vainajan jäämistö on hänen perillisilleen aza. (Majmuat Warram, osa 2, s. 114)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Omaisuus, joka jää ihmisestä jäljelle hänen kuolemansa jälkeen, on perillisille aza.
(Sanomme: sanan aza alkuperäinen merkitys on kärsivällisyys; siinä tapauksessa kertomus tahtoo sanoa, että vainajan omaisuus on eräänlainen lohdutus hänen jälkeensä jääneille. Sanan aza toissijainen merkitys on onnettomuus; siinä tapauksessa kertomus tahtoo sanoa, että vainajalta jäänyt omaisuus on perillisten koettelemuksen väline.)
Hän (AS) sanoi: Varokaa tätä maailmaa, sillä se on Jumalan ystävien vihollinen ja Hänen vihollistensa vihollinen. Ystäviään se murehduttaa ja vihollisiaan se pettää. (Majmuat Warram, osa 2, s. 115)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Varokaa tätä maailmaa, sillä se on sekä Jumalan ystävien että Hänen vihollistensa vihollinen; ystävät se saa huolen valtaan ja viholliset se pettää perinpohjin.
Ja hän (AS) sanoi: Ihmiset ovat menettäneet halunsa tiedon etsimiseen vain siksi, että he näkevät, kuinka vähän hyötyä on sillä, joka toimii tietonsa mukaan. (Majmuat Warram, osa 2, s. 115)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Syy siihen, että ihmiset ovat haluttomia uskonnon tiedon suhteen, on se, että he näkevät oppineiden jäävän vaille tietonsa hyötyä eivätkä toimivan sen mukaan.
Abu Abdillahilta (AS), joka kertoi: Kun uskovien ruhtinas Ali (AS) otti vallan, hän nousi saarnatuoliin, ylisti Jumalaa ja kiitti Häntä ja sanoi sitten: Jumalan kautta, minä en ota teidän yhteisestä osuudestanne dirhamiakaan, niin kauan kuin Yathribissa seisoo yksikin taatelitertu. Uskokaa siis itsenne todeksi: luuletteko, että kieltäisin sen itseltäni mutta antaisin sen teille? Kertoja sanoi: Silloin Aqil nousi hänen eteensä ja sanoi: Jumalan kautta, sinä siis teet minusta ja Medinan mustasta orjasta samanarvoiset! Hän sanoi: Istu alas. Eikö täällä ollut ketään muuta puhumaan kuin sinä? Eikä sinulla ole hänen ylitseen muuta etusijaa kuin varhaisempi uskoon tuleminen tai jumalanpelko. (Majmuat Warram, osa 2, s. 151)
Imaami Sadiq (AS) sanoi: Kun uskovien ruhtinas (AS) tuli kalifiksi, hän nousi Medinassa saarnatuoliin ja sanoi: En kokoa itselleni varastoon mitään yhteisestä valtionkassasta, kun Yathribissa on nälkäisiä; myös oma osuuteni on yhtä suuri kuin teidän! Silloin hänen veljensä Aqil nousi ja sanoi vastalauseena: Tarkoittaako tämä, että minun ja mustan orjan osuus valtionkassasta on sama?! Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Istu alas! Eikö ollut ketään muuta kuin sinä, joka olisi puhunut? Niin, sinulla ei ole kenenkään ylitse mitään etusijaa muutoin kuin jumalanpelon tai uskossa edellä kulkemisen kautta.
Ali ibn Muhammad al-Hadi kertoi isältään, tämä isoisältään, tämä esi-isiltään (rauha heille) uskovien ruhtinaalta (AS), joka sanoi: Kuulin Jumalan lähettilään (SAWS) sanovan: Joka suorittaa Jumalalle säädetyn rukouksen, hänellä on sen jälkeen yksi rukous, johon vastataan. Ibn al-Fahham sanoi: Jumalan kautta, minä näin uskovien ruhtinaan (AS) unessa ja kysyin häneltä tästä kertomuksesta. Hän sanoi: Se on oikein; kun olet päättänyt säädetyn rukouksen, esitä pyyntösi ollessasi maahan kumartuneena. (Majmuat Warram, osa 2, s. 168)
Uskovien ruhtinaalta (AS) on kerrottu Jumalan lähettiläältä (SAWS), että joka suorittaa säädetyn rukouksen, hänellä on sen jälkeen yksi rukous, johon vastataan! Kertoja sanoo: Näin uskovien ruhtinaan (AS) unessa ja kysyin häneltä tästä kertomuksesta. Hän sanoi: Kun rukouksesi on päättynyt, kumartu maahan ja esitä pyyntösi Jumalalle maahan kumartuneena!
Alilta (AS), joka sanoi: Kaikki, mikä vie huomion pois Jumalan muistamisesta, on Ibliksestä. (Majmuat Warram, osa 2, s. 170)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Kaikki, mikä estää Jumalan muistamisen, on Ibliksen puolelta.
Alilta (AS), joka kertoi: Eräs mies tuli Profeetan (SAWS) luo ja sanoi: Oi Jumalan lähettiläs, minulla on yksi dinaari; mitä käsket minun tehdä sillä? Hän sanoi: Käytä se äitiisi. Mies sanoi: Minulla on toinenkin; mitä käsket minun tehdä sillä? Hän sanoi: Käytä se veljeesi. Mies sanoi: Minulla on vielä yksi; mitä käsket minun tehdä sillä? Ei, Jumalan kautta, minulla ei ole muuta kuin se. Hän sanoi: Käytä se Jumalan tiellä, ja se on näistä palkaltaan vähäisin. (Majmuat Warram, osa 2, s. 175)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Eräs mies tuli Jumalan lähettilään (SAWS) luo ja sanoi: Minulla on yksi dinaari; mitä sillä tekisin? Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Käytä se äitiisi! Mies sanoi: Entä jos minulla on toinenkin dinaari? Hän sanoi: Käytä se veljeesi! Mies kysyi: Entä kolmas dinaari, joka on viimeinen rahani? Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Anna se almuna Jumalan tiellä! Mutta noiden kahden edellisen palkka on suurempi.
Ja häneltä (AS), joka sanoi: Oppineen katseleminen on jumalanpalvelusta, oikeudenmukaisen johtajan katseleminen on jumalanpalvelusta, vanhempien katseleminen hellyydellä ja armolla on jumalanpalvelusta, ja sellaisen veljen katseleminen, jota rakastaa Jumalan, mahtavan ja korkean, tähden, on jumalanpalvelusta. (Majmuat Warram, osa 2, s. 175)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Oppineen katseleminen on jumalanpalvelusta; oikeudenmukaisen hallitsijan katseleminen on jumalanpalvelusta; vanhempien katseleminen rakastavasti on jumalanpalvelusta; uskonveljen katseleminen on jumalanpalvelusta.
Hänen puheestaan: Pitäkää kiinni jumalanpelosta, sillä se kokoaa kaiken hyvän, eikä ole muuta hyvää kuin se. (Majmuat Warram, osa 2, s. 178)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Tavoitelkaa jumalanpelkoa, sillä jumalanpelko kokoaa teille kaiken hyvän.
Hasan ibn Ali (AS) sanoi: En koskaan mennyt isäni luo näkemättä häntä itkemässä. (Majmuat Warram, osa 2, s. 199)
Imaami Mujtaba (AS) sanoi: Aina kun menin isäni luo hänen ollessaan yksin, näin hänet hartaassa rukouksessa ja itkemässä.
Uskovien ruhtinas Ali ibn Abi Talib (AS) sanoi: Adnin puutarhoihin ovat ennättäneet edelle kansat, jotka eivät olleet ihmisistä ahkerimpia paastossa, rukouksessa, pyhiinvaelluksessa tai pikkupyhiinvaelluksessa, vaan he ymmärsivät Jumalan kehotukset. (Majmuat Warram, osa 2, s. 213)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Ylösnousemuksen päivänä paratiisiin rientävät ensimmäisinä ne, jotka eivät ole olleet ahkerimpia rukouksessa, paastossa ja pyhiinvaelluksessa, vaan jotka mietiskelivät Jumalan kehotuksia.
Ja uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Kuinka voisit olla muslimi, kun ihmiset eivät ole turvassa sinulta? Ja kuinka voisit olla uskova, kun ihmiset eivät tunne oloaan turvalliseksi sinun luonasi? Ja kuinka voisit olla jumalaapelkäävä, kun ihmiset varovat sinun aiheuttamaasi vahinkoa? (Majmuat Warram, osa 2, s. 227)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Kuinka pidät itseäsi muslimina, kun ihmiset eivät ole turvassa sinun käsistäsi? Ja kuinka pidät itseäsi uskovana, kun ihmiset eivät tunne oloaan turvalliseksi sinun kanssasi? Ja kuinka pidät itseäsi jumalaapelkäävänä, kun ihmiset kärsivät sinun aiheuttamastasi vahingosta?!
Uskovien ruhtinaan (AS) puheesta: Kun sydän on juonut rakkautta tähän maailmaan, eivät runsaatkaan kehotukset enää tehoa siihen. (Majmuat Warram, osa 2, s. 248)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Kun maailmanrakkaus on asettunut sydämeen mieluisaksi, ei kehotus enää tehoa siihen sydämeen.
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Jokainen pyytäminen on alennusta ja vajavuutta, paitsi kun ihminen pyytää imaamiltaan, oppineeltaan tai isältään; siinä ei ole hänelle alennusta eikä vajavuutta. Säästäkää veljiänne pyytämisen vaivalta, sillä kun ihminen esittää tarpeensa, hänen kylkensä vapisevat pelosta, että hänet torjuttaisiin. (Majmuat Warram, osa 2, s. 248)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Pyytäminen on alennusta ja vajavuutta, paitsi kun pyydetään imaamilta tai oppineelta hänen tietonsa vuoksi tai isältä. Kun joku teiltä jotakin pyytää, tulkaa hänen avukseen, sillä pyytäminen on tuskallista ja pyytäjä pelkää, että hänen pyyntönsä torjutaan.
Habba al-Uranilta: Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Jos joku uskoo verensä toisen turviin ja tämä pettää hänet, minä olen vapaa surmaajasta, vaikka surmattu olisi tulessa. (Majmuat Warram, osa 2, s. 266)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Minä sanoudun irti jokaisesta, joka antaa toiselle turvalupauksen ja sitten pettää hänet. Olipa hän kuka tahansa!