Isnadillamme Ibn Babawayhille (olkoon Jumalan, jonka majesteetti on ylevä, mielisuosio hänen yllään) siinä, minkä hän on kertonut: Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Karvaan mantelipuun sauva karkottaa köyhyyden, eikä Saatana asetu sen lähelle. (al-Aman, Ibn Tawus, osa 1, s. 46)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Karvaasta mantelipuusta tehty sauva karkottaa köyhyyden ja Saatanan.
Abu Muhammad al-Qasim ibn al-Ala al-Mada'inilta, joka sanoi: Minulle kertoi eräs Ali ibn Muhammadin (AS) palvelija sanoen: Pyysin häneltä lupaa lähteä hautakäynnille Tusiin. Hän sanoi minulle: Pidä mukanasi sormusta, jonka kivi on keltaista akaattia ja johon on kaiverrettu 'Ma sha' Allah, la quwwata illa billah, astaghfirullah' (Niin kuin Jumala tahtoo; ei ole voimaa muutoin kuin Jumalan kautta; pyydän Jumalalta anteeksiantoa) ja toiselle puolelle 'Muhammad ja Ali'. Se on turva ryöstöltä, täydellisin suoja ja parhaiten uskoasi varjeleva. Hän sanoi: Lähdin ja hankin sormuksen sen kuvauksen mukaan, jonka hän oli minulle antanut. Sitten palasin hänen luokseen hyvästelemään, hyvästelin hänet ja lähdin. Kun olin ehtinyt kauas hänestä, hän käski kutsua minut takaisin. Palasin hänen luokseen, ja hän sanoi: Oi Safi! Sanoin: Tässä olen, herrani. Hän sanoi: Pidä mukanasi toinen sormus, turkoosista, sillä matkallasi Tusin ja Nishapurin välillä kohtaat leijonan, joka estää karavaania kulkemasta. Astu sitä kohti, näytä sille sormus ja sano sille: Herrani sanoo sinulle: väisty tieltä. Sitten hän sanoi: Olkoon sen kaiverruksena 'Jumala on kuningas' ja toisella puolella 'Valta kuuluu Jumalalle, ainoalle, kaikkivaltiaalle'. Sillä tämä oli uskovien ruhtinaan Alin (AS) sormus: siinä luki 'Jumala on kuningas', ja kun hän otti vastaan kalifaatin, hän kaiverrutti sormukseensa 'Valta kuuluu Jumalalle, ainoalle, kaikkivaltiaalle'. Sen kivi oli turkoosia, ja se on turva erityisesti petoeläimiä vastaan ja tuo voiton sodissa. Palvelija kertoi: Lähdin tuolle matkalleni, ja Jumalan nimeen, peto tuli minua vastaan. Tein niin kuin minua oli käsketty. Palasin ja kerroin hänelle. Hän (AS) sanoi minulle: Yksi asia jäi sinulta kertomatta; jos tahdot, kerron sen sinulle. Sanoin: Herrani, olen unohtanut sen. Hän sanoi: Kyllä. Vietit yön Tusissa haudan äärellä, ja haudalle tuli joukko jinnejä sitä tervehtimään. He katsoivat kädessäsi olevaa sormuskiveä ja lukivat sen kaiverruksen, ottivat sen kädestäsi ja veivät sen erään sairaan toverinsa luo. He pesivät sormuksen vedellä ja juottivat hänelle sen veden, ja hän parani. Sitten he palauttivat sormuksen sinulle; se oli ollut oikeassa kädessäsi, ja he panivat sen vasempaan käteesi. Sinä ihmettelit sitä suuresti etkä tiennyt syytä siihen. Ja löysit pääsi äärestä rubiinikiven, otit sen, ja se on mukanasi. Vie se torille, sillä myyt sen kahdeksallakymmenellä dinaarilla; se on noiden ihmisten lahja sinulle. Ja vein sen torille ja myin sen kahdeksallakymmenellä dinaarilla, aivan kuten herrani (AS) oli sanonut. (al-Aman, Ibn Tawus, osa 1, s. 48)
Imaami Hadin (AS) palvelija kertoo: Pyysin häneltä lupaa lähteä Khorasaniin ja käydä hänen esi-isänsä imaami Ridan (AS) haudalla. Hän sanoi: Pidä mukanasi keltaisesta akaatista tehtyä sormusta, johon on kaiverrettu: 'Ma sha' Allah, la quwwata illa billah, astaghfirullah' (Niin kuin Jumala tahtoo; ei ole voimaa muutoin kuin Jumalan kautta; pyydän Jumalalta anteeksiantoa), ja sen kääntöpuolelle: 'Muhammad ja Ali'. Näin sekä uskontosi säilyy turvassa että olet suojassa varkailta ja onnettomuuksilta. Hankin sellaisen sormuksen ja tulin hyvästelemään häntä. Kun olin lähtenyt hänen luotaan, hän lähetti jälkeeni, ja kun palasin hänen luokseen, hän sanoi minulle: Hanki vielä toinen sormus, turkoosista. Nishapurin ja Tusin välillä leijona sulkee karavaaninne tien. Astu esiin, näytä sille tämä sormus ja sano: Imaamini käskee sinua väistymään tieltä. Sitten hän sanoi: Kaiverra sormukseen: 'Jumala on kuningas' ja sen kääntöpuolelle: 'Valta kuuluu Jumalalle, ainoalle, kaikkivaltiaalle'. Sellainen oli näet uskovien ruhtinaan (AS) sormus. Jälkimmäisen osan hän kaiverrutti sormukseensa noustuaan kalifiksi. Tällainen sormus varjelee ihmistä petoeläimiltä ja tuo voiton sodissa. Kertoja sanoo: Lähdin matkalle, ja juuri siinä paikassa, jonka imaami oli maininnut, kohtasin leijonan, ja kaikki tapahtui niin kuin imaami oli sanonut. Palasin imaamin luo ja kerroin tapahtuneen. Hän sanoi: Yhden asian unohdit kertoa. Kysyin: Minkä? Hän sanoi: Kun nukuit yön Tusissa esi-isäni haudan äärellä, joukko jinnejä tuli hautakäynnille, ja nähtyään sormuksen ja sen kaiverruksen kädessäsi he ottivat sen kädestäsi ja veivät mukanaan, panivat sen veteen ja antoivat veden yhdelle heistä, joka oli sairas, jotta hän saisi terveytensä. Sitten he palauttivat sormuksen, mutta panivat sen oikean käden sijasta vasempaan käteesi. Sinä nousit ja näit, että sormus oli siirtynyt oikeasta kädestäsi vasempaan, ja ihmettelit tätä etkä ymmärtänyt, miksi niin oli käynyt. Ja siitä kohdasta, johon olit laskenut pääsi nukkuessasi, löysit rubiinikiven ja otit sen mukaasi. Se kivi on jinnien lahja sinulle. Vie se torille ja myy se kahdeksallakymmenellä dinaarilla.
Kirjan 'Daf al-Humum wa al-Ahzan' neljännessä osassa, jonka on kirjoittanut Ahmad ibn Dawud al-Nu'mani, sanotaan: Ibn Abbas sanoi: Sanoin uskovien ruhtinaalle (AS) Siffinin yönä: Etkö näe, että viholliset ovat piirittäneet meidät? Hän sanoi: Onko tämä säikäyttänyt sinut? Sanoin: Kyllä. Silloin hän sanoi: Oi Jumala, minä turvaudun Sinuun, etten joutuisi vääryyden alaiseksi Sinun valtakunnassasi. Oi Jumala, minä turvaudun Sinuun, etten eksyisi Sinun johdatuksessasi. Oi Jumala, minä turvaudun Sinuun, etten köyhtyisi Sinun rikkaudessasi. Oi Jumala, minä turvaudun Sinuun, etten joutuisi hukkaan Sinun turvassasi. Oi Jumala, minä turvaudun Sinuun, etten tulisi voitetuksi, kun kaikki valta on Sinun. (al-Aman, Ibn Tawus, osa 1, s. 126)
Ibn Abbas kertoo: Eräänä yönä Siffinissä sanoin Alille (AS): Näetkö, mitä viholliset meille tekevät?! Hän sanoi: Pelkäätkö? Sanoin: Tietenkin! Hän sanoi: Sano: Oi Jumala, minä turvaudun Sinuun, etten joutuisi halveksituksi Sinun valtakunnassasi! Oi Jumala, minä turvaudun Sinuun, etten eksyisi Sinun johdatuksessasi! Oi Jumala, minä turvaudun Sinuun, etten köyhtyisi Sinun rikkaudessasi! Oi Jumala, minä turvaudun Sinuun, etten joutuisi hukkaan Sinun turvassasi! Oi Jumala, minä turvaudun Sinuun, etten tulisi voitetuksi, kun kaikki on Sinun kädessäsi!
Hänen isnadillaan mestarillemme Ja'far ibn Muhammadille hänen isiltään (AS): Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Joka pelkää petoa itsensä tai lampaidensa puolesta, sanokoon: Oi Jumala, Danielin Herra ja kaivon Herra ja jokaisen raivostuneen leijonan Herra, varjele minua ja varjele lampaani. (al-Aman, Ibn Tawus, osa 1, s. 130)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Joka pelkää petoa itsensä tai laumansa vuoksi, sanokoon: Oi Danielin Jumala, oi kaivon Jumala, oi leijonan Jumala, varjele minua ja omaisuuttani!
Olemme kertoneet tämän Kitab al-Mahasinista sen isnadilla Ibn Abi Fakhitalta, hänen isältään, joka sanoi: Ja'da ibn Hubayra lähetti minut Suraan. Mainitsin sen Alille (AS), ja hän sanoi: Opetan sinulle sanat, joita lausuttuasi leijona ei vahingoita sinua. Sano kolmesti: 'Turvaudun Danielin ja kaivon Herraan leijonan pahuudelta.' Hän sanoi: Lähdin matkaan, ja katso — leijona oli käpälät ojennettuina sillan luona. Lausuin nuo sanat, eikä se käynyt kimppuuni. Sitten ohitse kulki lehmiä, ja se hyökkäsi niiden kimppuun ja iski maahan yhden lehmistä. (al-Aman, Ibn Tawus, osa 1, s. 130)
Kertoja sanoo: Eräs Alin (AS) sotapäälliköistä lähetti minut asialle Suraan. Lähtiessäni menin Alin (AS) luo ja pyysin lupaa. Hän sanoi minulle: Opetan sinulle jotakin, minkä avulla olet turvassa leijonalta. Sano kolmesti: Turvaudun Danielin ja kaivon Jumalaan leijonan pahuudelta! Kertoja sanoo: Matkalla tulimme sillalle, jolla istui leijona. Lausuin sanat, jotka Ali (AS) oli minulle opettanut. Leijona ei käynyt kimppuumme, vaan nousi, jotta pääsisimme ohi. Samassa paikalle ilmestyi muutamia lehmiä. Leijona syöksyi niiden kimppuun ja runteli yhden lehmän.