Olen kertonut mestarimme Ja'far ibn Muhammad al-Sadiqin (AS) hadithin mestariltamme uskovien ruhtinaalta (AS), joka sanoi (AS): Älkää kuluttako päiväänne puheeseen 'sitä ja tätä' ja 'me teimme niin ja näin', sillä mukananne on varjelevia enkeleitä, jotka pitävät lukua teidän ja meidän teoistamme. (Muhasabat al-Nafs, Ibn Tawus, osa 1, s. 15)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Älkää haaskatko aikaanne turhaan, sillä teitä varjelevat enkelit, joiden tehtävänä on myös kirjata tekonne, tulevat siitä murheellisiksi.
Ja hän (AS) sanoi: Uskovan tie ulos epäluulosta on se, ettei hän vahvista sitä todeksi. (Muhasabat al-Nafs, Ibn Tawus, osa 1, s. 21)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Epäluulon parannuskeino on olla antamatta sille arvoa.
Ja Alilta (AS) on kerrottu, että eräs mies tuli hänen luokseen kiirehtien panettelemaan toista miestä. Hän sanoi: Sinä siinä! Me tutkimme sen, mitä olet sanonut. Jos puhut totta, me halveksimme sinua; jos valehtelet, me rankaisemme sinua; ja jos tahdot, että jätämme asian sikseen, me jätämme sen. Mies sanoi: Jätä se sikseen, oi uskovien ruhtinas! (Muhasabat al-Nafs, Ibn Tawus, osa 1, s. 45)
Eräänä päivänä muuan mies puhui uskovien ruhtinaan (AS) luona toisesta pahaa tämän selän takana. Uskovien ruhtinas (AS) sanoi hänelle: Minä tutkin sen, mitä olet sanonut. Jos olet puhunut totta, olet silti syyllinen selän takana puhumiseen ja arvoton minun silmissäni; ja jos olet valehdellut, minä rankaisen sinua. Ja jos tahdot, jätän koko asian sikseen enkä ota sitä huomioon. Kun mies tämän kuuli, hän sanoi: Oi uskovien ruhtinas! Jätä koko asia sikseen äläkä ota sitä kuulleeksesi.
Muhammad ibn Ja'farilta, joka on Umar ibn Alin (AS) jälkeläisiä, joka sanoi: Minulle kertoi isäni isältään, tämä isiltään, uskovien ruhtinaalta Alilta (AS), joka sanoi (AS): Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Uskovalla on veljeensä nähden kolmekymmentä oikeutta, joista hän ei vapaudu muutoin kuin täyttämällä ne tai saamalla anteeksiannon: hän antaa anteeksi tämän hairahduksen, armahtaa tämän kyyneleitä, peittää tämän häpeän, jättää tämän kompastuksen huomiotta, ottaa vastaan tämän anteeksipyynnön, torjuu tästä puhutun panettelun, tarjoaa hänelle alati vilpitöntä neuvoa, vaalii ystävyyttä hänen kanssaan, pitää kunniassa hänelle antamansa suojeluvelvoitteen, käy katsomassa häntä hänen sairastaessaan, on läsnä hänen hautajaisissaan, vastaa hänen kutsuunsa, ottaa vastaan hänen lahjansa, palkitsee hänen antimensa, kiittää hänen hyvyydestään, auttaa häntä hyvällä avulla, varjelee hänen puolisoaan, täyttää hänen tarpeensa, esittää välityspyynnön hänen asiassaan, lausuu siunauksen hänen aivastaessaan, opastaa häntä hänen kadottamansa löytämisessä, vastaa hänen tervehdykseensä, puhuu hänelle ystävällisesti, palkitsee hänen hyvät tekonsa, uskoo hänen valansa todeksi, pitää hänen puoltaan eikä ryhdy hänen vihamiehekseen, ja auttaa häntä sekä sortajana että sorrettuna — hänen auttamisensa sortajana on se, että estää häntä sortamasta, ja hänen auttamisensa sorrettuna on se, että auttaa häntä saamaan oikeutensa —, ei jätä häntä pulaan eikä hylkää häntä, toivoo hänelle sitä hyvää, mitä toivoo itselleen, ja karttaa hänen kohdallaan sitä pahaa, mitä karttaa itselleen. Sitten hän (AS) sanoi: Kuulin Jumalan lähettilään sanovan: Totisesti, joku teistä jättää täyttämättä jonkin veljensä oikeuksista, ja sitä vaaditaan häneltä ylösnousemuksen päivänä, ja tuomio langetetaan hänen vahingokseen. (Muhasabat al-Nafs, Ibn Tawus, osa 1, s. 76)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Kuulin Jumalan lähettilään (SAWS) sanovan, että uskovalla on veljeensä nähden kolmekymmentä oikeutta, jotka on joko täytettävä tai joista veljen on annettava anteeksi. Muutoin niistä vaaditaan tili ylösnousemuksen päivänä, ja ne on silloin maksettava. Nuo kolmekymmentä oikeutta ovat: hän antaa anteeksi tämän synnin, on häntä kohtaan myötätuntoinen, peittää hänen erehdyksensä, jättää hänen virheensä huomiotta, ottaa vastaan hänen anteeksipyyntönsä, torjuu hänestä puhutun panettelun, tahtoo hänelle alati hyvää, vaalii ystävyyttään häneen, pitää itseään hänelle velkaa, käy katsomassa häntä sairaana, osallistuu hänen hautajaissaattoonsa, ottaa vastaan hänen kutsunsa, ottaa vastaan hänen lahjansa, palkitsee hänen antimensa, kiittää hänen ystävällisyydestään, auttaa häntä hyvin, varjelee hänen kunniaansa, täyttää hänen tarpeensa, puhuu toisille hänen puolestaan hänen asiansa ajamiseksi, lausuu siunauksen hänen aivastaessaan, opastaa häntä, vastaa hänen tervehdykseensä, puhuu hänelle kauniisti, palkitsee hänen hyvyytensä, uskoo hänen sanansa, on hänen ystävänsä, ei riitele hänen kanssaan, auttaa häntä oli hän sitten sortaja tai sorrettu (kun hän on sortaja, estää häntä sortamasta, ja kun hän on sorrettu, auttaa häntä saamaan oikeutensa), ei jätä häntä vaikeuksissa, ei anna hänen joutua häpeään, ja toivoo tai ei toivo hänelle sitä, mitä toivoo tai ei toivo itselleen.
Isäni sanoi: Ali ibn al-Husayn (AS) sanoi: Kuulin Abu Abdillahin sanovan: Minulle kertoi uskovien ruhtinas (AS) sanoen: Olin Fadakissa, eräässä sen puutarhassa — se oli tullut Fatiman (AS) omaisuudeksi. Ja katso, minua kohti astui nainen, kun minulla oli kädessäni lapio ja tein sillä työtä. Kun katsoin häntä, sydämeni hätkähti hänen kauneutensa vaikutuksesta, ja vertasin häntä Buthaynaan, Amir al-Jumahin tyttäreen, joka oli Qurayshin kauneimpia naisia. Hän sanoi: Oi Abu Talibin poika, tahtoisitko naida minut? Tekisin sinut riippumattomaksi tästä lapiosta ja opastaisin sinut maan aarteille, niin että valta olisi sinun niin kauan kuin elät ja sinun jälkeesi jälkeläistesi. Ali (AS) sanoi hänelle: Kuka sinä olet, että kosisin sinua omaisiltasi? Hän sanoi: Minä olen maailma. Hän sanoi hänelle: Palaa siis takaisin ja etsi itsellesi joku toinen puoliso. Ja minä kävin jälleen käsiksi lapiooni. (Muhasabat al-Nafs, Ibn Tawus, osa 1, s. 85)
Imaami Sajjad (AS) kertoi isältään uskovien ruhtinaalta (AS): Olin Fadakissa lapiotöissä, kun luokseni tuli hyvin kaunis nainen. Hän oli niin kaunis, että sydämeni hätkähti hänen kauneudestaan. Hän muistutti Buthaynaa, Amir al-Jumahin tytärtä, joka on Qurayshin kaunein nainen. Hän sanoi minulle: Oi Abu Talibin poika, mene naimisiin kanssani, niin teen sinusta rikkaan ja vapaudut ainiaaksi lapiotöiden kaltaisista askareista! Teen sinusta maan valtiaan, ja sinun jälkeesi annan vallan lapsillesi. Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Sanoin hänelle: Kuka sinä olet?! Hän sanoi: Minä olen maailma. Kun sen kuulin, sanoin: Mene ja etsi itsellesi toinen puoliso! Ja tartuin lapiooni ja jatkoin työtäni.
Muhammad ibn Ali (AS) kertoi minulle isältään, tämä isoisältään Ali ibn Abi Talibilta (AS), että hän (AS) sanoi aina: Joka katsoo uskovaa katseella pelotellakseen häntä sillä, sen Jumala saattaa pelkoon. (Muhasabat al-Nafs, Ibn Tawus, osa 1, s. 85)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Jos joku katsoo uskovaa veljeään tavalla, joka tätä pelottaa, Jumala saattaa hänet itsensä pelkoon.
Isäni kertoi minulle isiltään Alilta, että hän (AS) sanoi: Jumala on ottanut uskovalta liiton siitä, ettei hänen puhettaan uskota todeksi, ettei hän saa hyvitystä vihamieheltään ja ettei hän voi tyydyttää vihaansa muutoin kuin oman häpeänsä hinnalla — sillä jokainen uskova on suitsissa. Ja se on lyhyt määränpää ja pitkä lepo. (Muhasabat al-Nafs, Ibn Tawus, osa 1, s. 85)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Jumala on jo ennalta tehnyt liiton uskovan kanssa ja sanonut hänelle, ettei hänen puhettaan tässä maailmassa uskota todeksi, ettei hän onnistu kostamaan vihamiehelleen, ja että vihastumisesta ei ole hänelle muuta seurausta kuin että hän menettää kunniansa ja joutuu häpeään. Niin, uskova on tässä maailmassa ikään kuin Jumalan panemissa suitsissa. Mutta tämä tila on lyhyt, ja uskovaa odottaa ikuinen lepo.