Ali ibn Abi Talib (AS) kertoi Jumalan lähettilään (SAWS) sanoneen: Ei ole yhtään palvelijaa, joka tehtyään synnin nousee, ottaa rituaalipesun ja suorittaa puhdistuksen hyvin, sitten nousee ja rukoilee kaksi rak'aa ja pyytää sitten Jumalalta anteeksiantoa, ilman että Jumala antaisi hänelle anteeksi. (Awali al-La'ali, osa 1, s. 97)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Kuulin Jumalan lähettiläältä (SAWS), että kun palvelija tekee synnin, hän nouskoon, ottakoon pesun huolellisesti, rukoilkoon kaksi rak'aa ja pyytäköön Herraltaan anteeksiantoa. Jos hän tekee näin, Jumala varmasti antaa hänelle anteeksi.
Ali ibn Abi Talib (AS) kertoi Profeetan (SAWS) sanoneen: Enkö opettaisi sinulle helpotuksen sanat, jotka lausuessasi Jumala antaa sinulle anteeksi? Ne ovat: Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala, Lempeä, Jalo. Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala, Korkea, Suuri. Kunnia olkoon Jumalalle, seitsemän taivaan Herralle ja seitsemän maan Herralle ja sen Herralle, mitä niissä on, mitä niiden välillä on ja mitä niiden alla on, ja mahtavan valtaistuimen Herralle — ja ylistys olkoon Jumalalle, maailmojen Herralle. (Awali al-La'ali, osa 1, s. 104)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Eräänä päivänä Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi minulle: Tahdotko, että opetan sinulle helpotuksen sanat? Sanat, jotka lausuessasi Jumala varmasti antaa sinulle anteeksi. Sano: Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala, Lempeä, Jalo; ei ole muuta jumalaa kuin Jumala, Korkea, Suuri. Kunnia olkoon Jumalalle, seitsemän taivaan Herralle ja seitsemän maan Herralle ja sen Herralle, mitä niissä on, mitä niiden välillä on ja mitä niiden alla on, ja mahtavan valtaistuimen Herralle — ja ylistys olkoon Jumalalle, maailmojen Herralle.
Alilta (AS) on kerrottu, että hän sanoi: Profeetta (SAWS) sanoi: Totisesti minua on kielletty lukemasta Koraania kumarruksessa ja maahan heittäytymisessä. Kumarruksessa ylistäkää Herran suuruutta, ja maahan heittäytymisessä rukoilkaa runsaasti, sillä on hyvin todennäköistä, että teitä kuullaan. (Awali al-La'ali, osa 1, s. 344)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Jumalan lähettilään (SAWS) tapana ei ollut lukea Koraania kumarruksessa tai maahan heittäytymisessä; hän sanoi, että kumarrus on Jumalan suuruuden ylistämistä varten. Maahan heittäytymisestä hän taas sanoi: rukoilkaa siinä paljon, sillä se on kuulluksi tulemisen paikka.
Ja Alilta (AS): Joka saa hallintaansa kymmenen muslimin niskat eikä toimi heidän keskuudessaan oikeudenmukaisesti, hänet Jumala herättää ylösnousemuksen päivänä kädet kaulaan kahlittuina, eikä niitä irrota mikään muu kuin hänen oikeudenmukaisuutensa tässä maailmassa. (Awali al-La'ali, osa 1, s. 366)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Jokainen, joka tulee joukon — vaikkapa vain muutaman ihmisen — johtajaksi eikä noudata heidän keskuudessaan oikeudenmukaisuutta, herätetään ylösnousemuksen päivänä Jumalan toimesta kädet kaulaan kahlittuina. Käsien vapaus tuossa maailmassa riippuu oikeudenmukaisuudesta tässä maailmassa.
Ja uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Taqiyya on ihmisten kohtelemista sillä tavoin, jonka he tuntevat, ja sen välttämistä, minkä he torjuvat, varjellakseen itseä heidän vahingoiltaan. (Awali al-La'ali, osa 1, s. 432)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Taqiyya on kanssakäymistä ihmisten kanssa sellaisella tavalla, joka on heille tuttu ja ymmärrettävä; ei sellaisella tavalla, jota he eivät ymmärrä ja jonka he kiihkoillaan kiistävät ja jota he vastustavat. Ja tämä on heidän pahuudeltaan turvassa pysymistä varten.
Alilta (AS) on kerrottu, että hän sanoi: Joka haluaa, että hänelle mitataan täydellä mitalla, sanokoon istunnostaan noustessaan viimeisenä sanana: «Kunnia olkoon Herrallesi, kunnian Herralle, yli sen mitä he Hänestä esittävät» [Qur'an 37:180] jakson loppuun asti. (Awali al-La'ali, osa 2, s. 26)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Se, joka haluaa, että hänen tekojensa kirja on tuonpuoleisessa arvokas, lausukoon istunnoista noustessaan viimeisenä sanana tämän jalon jakeen: «Kunnia olkoon Herrallesi, kunnian Herralle, yli sen mitä he Hänestä esittävät. Rauha olkoon lähettiläille. Ja ylistys olkoon Jumalalle, maailmojen Herralle» [Qur'an 37:180-182]
Muqatil ibn Hayyan kertoi al-Asbagh ibn Nubatalta uskovaisten johtajalta (AS): Kun tämä suura laskeutui, Profeetta (SAWS) sanoi Gabrielille: Mikä on tämä uhraaminen, jota Herrani minua käskee? Hän sanoi: Se ei ole uhraamista, vaan Hän käskee sinua nostamaan kätesi takbiria lausuessasi, kun aloitat rukouksen. Totisesti jokaisella asialla on koristuksensa, ja rukouksen koristus on käsien nostaminen jokaisen takbirin kohdalla. (Awali al-La'ali, osa 2, s. 46)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Kun jae «Rukoile siis Herrallesi ja uhraa» [Qur'an 108:2] laskeutui, Jumalan lähettiläs (SAWS) kysyi Gabrielilta: Mitä sillä tarkoitetaan? Gabriel vastasi: Se on käsien nostaminen takbiria lausuttaessa rukouksessa. Tämä teko on rukouksen koristus.
Alilta (AS) on kerrottu, että hän sanoi tartilista: Se on, että lausut sen selkeästi etkä hätäile sitä niin kuin runoa hätäillään etkä sirottele sitä kuin hiekkaa, vaan kolkutat sillä kovettuneita sydämiä; älköönkä kenenkään teistä huolena olko päästä suuran loppuun. (Awali al-La'ali, osa 2, s. 49)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Koraanin tartil-lukemisella, jota Jumala on suositellut, tarkoitetaan sen oikeaa ja selkeää lausumista — ei runon eikä tavallisen tekstin tapaan; se on lukemisen istuttamista sydämeen, läsnäoloa hetkessä lukemisen kanssa ja kiirehtimättömyyttä siinä.
Ja hadithissa hänestä (SAWS): Hänen eteensä tuotiin ruumis, ja hän sanoi: Onko toverillanne velkaa? He sanoivat: Kyllä, kaksi dirhamia. Hän sanoi: Rukoilkaa itse toverinne puolesta. Silloin Ali (AS) sanoi: Rukoile sinä, oi Jumalan lähettiläs, ja minä otan nuo kaksi dirhamia vastuulleni. Niinpä Profeetta (SAWS) rukoili hänen puolestaan ja kääntyi sitten Alin (AS) puoleen ja sanoi: Palkitkoon Jumala sinut islamin puolesta hyvällä ja vapauttakoon sinut pantista, niin kuin sinä vapautit veljesi pantista. (Awali al-La'ali, osa 2, s. 114)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Olin Jumalan lähettilään (SAWS) kanssa, kun tuotiin ruumis, jotta Jumalan lähettiläs (SAWS) rukoilisi hänen puolestaan. Hän kysyi: Onko hänellä velkaa? He sanoivat: Kyllä! Silloin hän ei rukoillut, vaan sanoi: Rukoilkaa itse. Minä sanoin: Oi Jumalan lähettiläs! Tämän miehen velka on minun vastuullani! Rukoile hänen puolestaan! Niinpä Jumalan lähettiläs (SAWS) rukoili hänen puolestaan, ja rukouksen jälkeen hän kääntyi puoleeni ja sanoi: Palkitkoon Jumala sinut hyvällä! Vapautit uskonveljesi pantista; vapauttakoon Jumala sinut pantista!
Ja on kerrottu: Alilla (AS) oli kaksi vaimoa, ja kun oli toisen vuoro, hän ei ottanut rituaalipesua toisen talossa. (Awali al-La'ali, osa 2, s. 134)
On kerrottu, että uskovaisten johtaja (AS) kohteli vaimojaan niin oikeudenmukaisesti, että jos päivä kuului yhdelle vaimoista, hän ei edes ottanut rituaalipesua toisen vaimon talossa.
Ja al-Tha'labi kertoi tafsirissaan Ali ibn Abi Talibilta (AS) Profeetalta (SAWS), että hän sanoi: Menkää naimisiin älkääkä ottako avioeroa, sillä avioerosta valtaistuin järisee. (Awali al-La'ali, osa 2, s. 139)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Menkää naimisiin älkääkä ottako avioeroa, sillä avioero saa Jumalan valtaistuimen järisemään.
Hisham ibn Salim kertoi Abu Abdullahilta (AS), joka sanoi: Uskovaisten johtaja (AS) tuli perheensä luo ja sanoi: Onko teillä jotakin, vai paastoanko? Jos heillä oli jotakin, he toivat sen hänelle; muutoin hän paastosi. Myös sunnalaiset ovat kertoneet tämän Profeetalta (SAWS). (Awali al-La'ali, osa 3, s. 135)
Kertoja sanoo, että uskovaisten johtajan (AS) tapa oli, että kun hän aamulla astui johonkin kodeistaan, hän sanoi vaimolleen: Onko talossa jotakin? Jos jotakin oli, hän söi aamiaisen; muutoin hän paastosi sen päivän. Sunnalaiset liittävät tämän tavan myös Jumalan lähettilääseen (SAWS).
Häneltä (AS): Kun joku teistä katsoo naista, menköön oman vaimonsa luo, sillä hänhän on nainen niin kuin tämän oma vaimo. (Awali al-La'ali, osa 3, s. 290)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Kun jokin nainen herättää huomiosi, kääntykää oman vaimonne puoleen ja lepytelkää häntä! Nainen on nainen.
Ja Alilta (AS): Virkistäkää sydämiänne, sillä kun niitä pakotetaan, ne sokeutuvat. (Awali al-La'ali, osa 3, s. 296)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Pitäkää sydämenne iloisina ja alituisessa rauhassa; sillä kun sydän joutuu liialliseen paineeseen ja ahdinkoon, se sokeutuu ja menettää oikean näkemyksensä ja ymmärryksensä.
Ishaq ibn Ammar kertoi Ja'farilta hänen isältään, että Ali (AS) sanoi: Kun mies menee naimisiin naisen kanssa ja on yhtynyt häneen ja kääntyy sitten hänestä pois, naisella ei ole valinnanvaraa; olkoon hän kärsivällinen, sillä koettelemus on häntä kohdannut. Eikä lastensa äideillä eikä orjattarilla ole tätä oikeutta, jos hän ei ole koskenut heihin koko aikana kuin yhden ainoan kerran. (Awali al-La'ali, osa 3, s. 357)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Kun mies ottaa naisen vaimokseen ja on yhtynyt häneen, se on kohtalon säädös, joka on toteutunut, eikä hän voi enää koskaan ottaa vaimokseen tuon naisen äitiä eikä tuon naisen tytärtä.
Ja Muhammad ibn Qays kertoi al-Baqirilta (AS), joka sanoi: Ali (AS) antoi ratkaisun miehestä, joka meni naimisiin naisen kanssa ja maksoi hänelle morsiuslahjan, ja nainen asetti ehdoksi, että yhtyminen ja avioero olisivat hänen omissa käsissään. Hän sanoi: Nainen on rikkonut sunnaa vastaan ja antanut oikeuden sille, joka ei ole sen arvoinen. Kertoja sanoo: Ja hän ratkaisi, että miehen velvollisuus on elatus, ja hänen käsissään ovat yhtyminen ja avioero. (Awali al-La'ali, osa 3, s. 366)
Uskovaisten johtajalle (AS) kerrottiin, että eräs nainen oli avioliittoa solmittaessa vaatinut itselleen avioero-oikeutta ja asettanut ehdoksi, että yhtyminen tapahtuisi hänen oman tahtonsa mukaan. Hän sanoi: Se on vastoin Jumalan lähettilään sunnaa, ja tällaisen oikeuden antaminen naiselle on oikeuden antamista sille, joka ei ole sen arvoinen. Hän sanoi: Miehen tulee antaa elatus, ja avioero-oikeus ja yhtyminen ovat hänen käsissään; siinä kaikki! (Awali al-La'ali, osa 3, s. 366)
Ja häneltä (AS) on kerrottu, kun häneltä kysyttiin tasawwufin merkityksestä, että hän (AS) sanoi: Tasawwuf on johdettu sanasta suf, ja siinä on kolme kirjainta: sad, waw ja fa. Sad on sabr (kärsivällisyys), sidq (totuudellisuus) ja safa (puhtaus); waw on wudd (kiintymys), wird (säännöllinen hartaus) ja wafa (uskollisuus); ja fa on faqr (köyhyys), fard (yksinäisyys) ja fana (häviäminen). (Awali al-La'ali, osa 4, s. 105)
Uskovaisten johtajalta (AS) kysyttiin tasawwufin todellisesta merkityksestä. Hän sanoi: Se on johdettu sanasta suf: sen sad on sabr, sidq ja safa; sen waw on wudd, wird ja wafa; ja sen fa on faqr, fard ja fana.
On kerrottu: Ali (AS) kulki eräänä päivänä kallellaan olevan seinän alta ja jouduttikin askeliaan. Hänelle sanottiin: Pakenetko sinä, uskovaisten johtaja, korkeimman Jumalan säädöstä? Hän (AS) sanoi: Kyllä, pakenen Jumalan säädöksestä (qada) Hänen määräykseensä (qadar). (Awali al-La'ali, osa 4, s. 111)
On kerrottu, että uskovaisten johtaja (AS) kulki sortumaisillaan olevan seinän vierestä ja kiirehti askeliaan. Hänelle sanottiin: Pakenetko Jumalan säädöstä?! Hän sanoi: Kyllä; Hänen säädöksestään Hänen määräykseensä.
(Sanomme: jumalallinen teko käy ulkoiseen toteutumiseensa vaiheiden shaa (tahtominen), irada (aikominen), qadar (määrääminen) ja sitten qada (säätäminen) kautta. Ja qadar on qadaa edeltävä vaihe. Toisin sanoen uskovaisten johtaja (AS) pakenee seinää, jonka sortumisesta on annettu päätös, sinne, missä tällaista koettelemusta ei ole julistettu. Toisin sanoen ennen kuin koettelemus saapuu johonkin maahan, sen tiedon saaneen tulee poistua sieltä. Ja jos hän niskoittelee ja jää, koettelemus kohtaa hänet. Katsokaa lukuja Ma'rifat al-Ikhtiyar tämän palvelijan kirjassa Ma'rifat-i Nafs; siellä on esitetty paljon hienovaraisuuksia, jotka hyödyttävät sekä hengellisen vaelluksen etsijöitä että niitä, jotka etsivät käytännöllistä elämänviisautta.)
«al-Balad al-Amin» on Ibrahim Kaf'amin, yhdeksännen vuosisadan shiialaisen oppineen, teos. Kirjan aiheena ovat vuoden hartausmenot, suojarukoukset, rukoukset ja pyhiinvaellustervehdykset. Mainittu kirja on yksi Majlisin Bihar al-Anwarin lähteistä ja lähes kaikkien myöhempien rukouskirjojen lähde, mukaan lukien nykyaikainen Mafatih al-Jinan. Kaf'ami, joka on nimensä mukaan kotoisin Kaf'amista, eräästä Libanonin kylästä, oli hadithin tuntija, kirjallisuusmies ja runoilija sekä yksi shiialaisuuden suurmiehistä, joka oli perehtynyt monenlaisiin tieteisiin ja jätti jälkeensä paljon teoksia. Misbah ja al-Balad al-Amin ovat hänen tunnetuimpia teoksiaan. Ibrahim Kaf'ami asui Karbalassa ja oli testamentannut, että hänet haudattaisiin sinne; mutta elämänsä loppupuolella hän teki matkan syntymäseudulleen ja kuoli vuonna 905 h. Kafar Ayma -nimisessä kylässä ja haudattiin sinne. Pitkään hänen hautansa oli tuntematon, kunnes yhdennellätoista vuosisadalla eräs mies maataan kyntäessään törmäsi hautaan ja hautakiveen, johon oli kirjoitettu: «Tämä on shaikki Ibrahim ibn Ali al-Kaf'amin hauta, Jumala armahtakoon häntä.» Ja on sanottu: hänen ruumiinsa oli koskematon, ja hän nousi istumaan ja kysyi: Onko ylösnousemus tullut? Kun hän ymmärsi, ettei ollut, hän asettui jälleen makuulle hautaansa ja kuoli! Jumala tietää parhaiten. Joka tapauksessa hänen hautapaikkansa on kunnostettu ja sille on rakennettu pyhäkkö, joka on nykyään pyhiinvaelluskohde. Kaf'ami oli askeettisuudestaan ja jumalanpelostaan kuuluisa niin oppineiden kuin tavallisen kansan keskuudessa, oman aikansa hartaimpia palvojia ja palvonnassaan vertaansa vailla. Yksi kiinnostava piirre hänen elämässään on se, että hän toteutti käytännössä kaikki ne toimitukset, rukoukset, hartaudet ja pyhiinvaellustavat, jotka hän on esittänyt kirjassaan «Misbah» ja luultavasti myös teoksessaan «al-Balad al-Amin»; ja niinä hetkinä, joihin hänen aikansa ei riittänyt, hänen oppinut ja hartas puolisonsa suoritti kyseisen päivän rukoukset ja hartaudet.