Sulayman al-A'mashilta hänen isältään: Ali (AS) sanoi: Ei ole laskeutunut yhtään jaetta ilman, että minä tiedän, kenestä se laskeutui, missä se laskeutui ja kenen ylle se laskeutui. Herrani lahjoitti minulle ymmärtävän sydämen ja sujuvan kielen. (Tafsir al-Ayyashi, osa 1, s. 17)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Ei ole laskeutunut yhtään jaetta ilman, että tiedän, mistä se laskeutui ja missä se laskeutui. Jumala on antanut minulle ymmärtävän sydämen ja kaunopuheisen kielen!
Al-Sakunilta Ja'far ibn Muhammadilta hänen isältään Alilta (AS): Se, joka kuolinhetkellään ei tee testamenttia niille läheisilleen, jotka eivät peri häntä, on sinetöinyt tekonsa synnillä. (Tafsir al-Ayyashi, osa 1, s. 76)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Se, joka kuolemansa hetkellä ei testamenttaa mitään niille läheisilleen, jotka eivät saa perintöä, on sinetöinyt tekojensa kirjan synnillä.
Amr ibn Jumay'lta, joka johti sen uskovaisten käskijään (AS) asti: Toorassa on kirjoitettuna: Se, joka herää aamuun murheellisena tämän maailman vuoksi, on herännyt aamuun tyytymättömänä Jumalan säädökseen; ja se, joka herää aamuun valittaen häntä kohdannutta onnettomuutta, on herännyt aamuun valittaen Jumalaa. (Tafsir al-Ayyashi, osa 1, s. 120)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Toorassa sanotaan: Jos joku on jostakin pahoillaan, hän on todellisuudessa tyytymätön Jumalan säädökseen; ja jos joku valittaa jotakin onnettomuutta, hän todellisuudessa valittaa Jumalaa.
Muhammad ibn Khalid al-Dabbilta Ibrahim al-Nakha'ilta Umm Bakrilta, joka sanoi: Kuulin Ali ibn Abi Talibin, uskovaisten käskijän (AS), sanovan: Värttinä kuuluu hyvään ja puhtaaseen ansioon. (Tafsir al-Ayyashi, osa 1, s. 150)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Kehruu ja kudonta (sekä ompelu) kuuluvat puhtaisiin ja hyviin elinkeinoihin.
Sayfilta Najmilta Abu Ja'farilta (AS): Fatima (AS) otti hoitaakseen Alin (AS) puolesta kotityöt, taikinan vaivaamisen, leivän leipomisen ja huoneen lakaisemisen, ja Ali (AS) otti hänen puolestaan hoitaakseen sen, mikä oli oven takana: polttopuiden kantamisen ja ruoan hankkimisen. Fatima sanoi: Jumalan lähettiläs (SAWS) kielsi minua pyytämästä sinulta mitään ja sanoi: Älä pyydä serkultasi mitään; jos hän tuo sinulle jotakin omasta halustaan, hyvä on, mutta muutoin älä pyydä häneltä. (Tafsir al-Ayyashi, osa 1, s. 171)
Imaami Baqir (AS) sanoi: Fatima (rauha hänelle) hoiti kotityöt ja valmisti ruoan, ja Ali (AS) hoiti kodin ulkopuoliset työt: hän toi esimerkiksi polttopuut ja hankki kodin tarpeet. Fatima (rauha hänelle) sanoi: Jumalan lähettiläs (SAWS) on kieltänyt minua pyytämästä Alilta mitään ja sanonut: Jos serkkusi antaa sinulle itse jotakin, ota vastaan; muutoin älä pyydä häneltä mitään.
Abdallah ibn al-Qaddahilta Abu Abdallahilta (AS) hänen isältään: Eräs mies tuli uskovaisten käskijän (AS) luo ja sanoi: Oi uskovaisten käskijä, minulla on kipu vatsassani. Uskovaisten käskijä (AS) sanoi hänelle: Onko sinulla vaimo? Hän sanoi: On. Hän sanoi: Pyydä häneltä lahjaksi jotakin hänen omasta varallisuudestaan niin, että hän antaa sen mielellään, osta sillä sitten hunajaa, kaada sen päälle taivaan vettä ja juo se. Sillä minä kuulen Jumalan sanovan kirjassaan: ”Ja Me lähetimme taivaasta siunattua vettä” [Qur'an 50:9], ja Hän sanoo: ”Niiden sisältä tulee juoma, jonka värit vaihtelevat ja jossa on parannus ihmisille” [Qur'an 16:69], ja Hän sanoo: ”Ja jos he omasta halustaan luovuttavat teille siitä jotakin, nauttikaa se mielihyvin ja terveydeksenne” [Qur'an 4:4]. Sinä paranet, jos Jumala tahtoo. Kertoja sanoi: Mies teki niin ja parani. (Tafsir al-Ayyashi, osa 1, s. 218)
Al-Sakunilta Ja'far ibn Muhammadilta hänen isältään Alilta (AS): Juopumus kuuluu suuriin synteihin, ja vääryys testamentissa kuuluu suuriin synteihin. (Tafsir al-Ayyashi, osa 1, s. 238)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Aivan kuten viinin juominen kuuluu suuriin synteihin, myös vääryys testamentissa kuuluu suuriin synteihin.
(Vääryys testamentissa tarkoittaa liiallista testamenttaamista jollekulle henkilölle tai johonkin tarkoitukseen siinä määrin, että perillisille koituva vahinko on suurempi kuin testamentista saatava hyöty.)
Abdallah al-Alawilta hänen isältään hänen isiensä kautta Alilta (AS): Se Aadamin poika, joka tappoi veljensä, oli Kabel, joka syntyi paratiisissa. (Tafsir al-Ayyashi, osa 1, s. 311)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Kabel syntyi paratiisissa ja laskeutui sitten maan päälle isänsä ja äitinsä kanssa.
Abu l-Hasan Ali ibn Muhammadilta: Qanbar, uskovaisten käskijän palvelija, tuotiin al-Hajjaj ibn Yusufin eteen. Tämä sanoi hänelle: Mitä sinä hoidit Ali ibn Abi Talibin (AS) asioista? Hän sanoi: Autoin häntä pesuissa. Hän sanoi hänelle: Mitä hän sanoi lopetettuaan pesunsa? Hän sanoi: Hän luki tämän jakeen: ”Ja kun he unohtivat sen, mistä heitä oli muistutettu, avasimme heille kaikkien asioiden portit, kunnes – heidän iloitessaan siitä, mitä heille oli annettu – tartuimme heihin äkkiä ja he vaipuivat epätoivoon. Niin katkaistiin niiden ihmisten juuri, jotka tekivät vääryyttä. Ylistys Jumalalle, maailmojen Herralle!” [Qur'an 6:44–45] Hajjaj sanoi: Hän siis sovelsi sitä meihin? Hän sanoi: Kyllä. Hän sanoi: Mitä teet, jos lyön pääsi poikki? Hän sanoi: Silloin minä pääsen onneen ja sinä joudut kurjuuteen. Niin hän antoi hänestä käskyn [ja surmasi hänet]. (Tafsir al-Ayyashi, osa 1, s. 359)
Hajjaj ibn Yusuf al-Thaqafi sai käsiinsä Qanbarin, uskovaisten käskijän (AS) palvelijan. Hän sanoi tälle: Mitä sinä teit Alille? Qanbar sanoi: Kaadoin hänelle vettä, jotta hän voisi suorittaa pesun. Hajjaj sanoi: Mitä hän sanoi pesun jälkeen? Qanbar sanoi: Hän luki tämän jakeen: Kun he sitten unohtivat ne sanat, jotka olisivat palauttaneet heidät tajuihinsa, avasimme heille kaikenlaisten armolahjojen ovet, kunnes he kävivät läpikotaisin huolettomiksi. Ja kun he kaikesta tuosta yltäkylläisyydestä olivat huumaantuneet, tartuimme heihin yhtäkkiä kurituksella, ja he jähmettyivät paikoilleen. Katkaistakoon sellaisen pahantekijäjoukon juuri, ja ylistetty olkoon Jumala, maailmojen Herra! (al-An'am 45) Hajjaj sanoi: Hänen tarkoituksensa oli, että lukisit tämän jakeen minulle hänen suullaan! Qanbar sanoi: Luultavasti. Hajjaj sanoi: Mitä teet, jos annan käskyn tappaa sinut? Qanbar sanoi: Minun loppuni on hyvä ja sinun kurjuutesi lisääntyy. Niin Hajjaj antoi käskyn, ja Qanbar surmattiin.
Al-Asbagh ibn Nubatalta: Alin (AS) pitäessä perjantaisaarnaa saarnatuolissa tuli al-Ash'ath ibn Qays astellen ihmisten niskojen yli ja sanoi: Oi uskovaisten käskijä, ylistysrukous tuli minun ja sinun kasvojesi väliin. Kertoja sanoi: Silloin Ali (AS) sanoi: Mitä tekemistä minulla on pöyhkeiden ja itseään suurina pitävien kanssa? Ajaisinko pois joukon, joka lähtee liikkeelle päivän alussa etsimään Jumalan antamaa elantoa ja päivän lopulla muistaa Jumalaa? Ajaisinko heidät pois ja olisin siten sortajien joukossa? (Tafsir al-Ayyashi, osa 1, s. 360)
Kertoja sanoo: Ali (AS) piti perjantaisaarnaa, kun Ash'ath, joka oli Thaqif-heimon päämies, ei löytänyt itselleen paikkaa ja kulki ihmisten pään ja hartioiden yli kohti saarnatuolia. Vastalauseena sille, että rahvas oli täyttänyt moskeijan paikat ennen häntä eikä hänelle, ylhäisöön kuuluvalle, ollut jäänyt tilaa, hän sanoi: Oi Ali, olin rukoilemassa, ja siksi jäin kauas saarnatuolista enkä näe kasvojasi! Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Mitä tekemistä minulla on itseään muita parempina pitävien kanssa? Ajaisinko pois köyhät uskovaiset, jotka aamulla etsivät elantoa ja illalla etsivät Jumalaa? Jos niin tekisin, tekisin varmasti vääryyttä.
Al-Husayn ibn Sa'id, joka johtaa sen uskovaisten käskijään (AS) asti: Kärsivällisyyden kuukauden paasto ja kolme päivää joka kuukaudessa poistavat rintojen levottomat kuiskaukset, ja kolmen päivän paasto joka kuukaudessa on kuin koko elinajan paasto: ”Se, joka tuo hyvän teon, saa siitä kymmenkertaisen palkan” [Qur'an 6:160]. (Tafsir al-Ayyashi, osa 1, s. 386)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Ramadan-kuukauden paasto yhdessä kuukausittaisen kolmen paastopäivän kanssa poistaa sydämen levottomat kuiskaukset. Se, joka paastoaa kolme päivää joka kuukaudessa, saa siitä kolmenkymmenen päivän hyvityksen ja on kuin alati paastoava. Sillä Jumala on sanonut: Se, joka tekee hyvän teon, saa siitä kymmenkertaisen palkan.
Yazid ibn Thabitilta: Eräs mies kysyi uskovaisten käskijältä (AS) naisten lähestymisestä takaapäin. Hän sanoi: Olet vajonnut alas – Jumala vajottakoon sinut! Etkö ole kuullut Jumalan sanovan: ”Teettekö sen iljetyksen, jota kukaan maailmoissa ei ole ennen teitä tehnyt?” [Qur'an 7:80] (Tafsir al-Ayyashi, osa 2, s. 22)
Eräs sanoi uskovaisten käskijälle (AS): Minä yhdyn naisiin takaapäin. Ali (AS) sanoi: Teet halpamaista – Jumala tehköön sinut halvaksi! Sitten hän luki jakeen: ”Teettekö sen iljetyksen, jota kukaan maailmoissa ei ole ennen teitä tehnyt?”
Husayn ibn Salih sanoi: Kuulin Abu Abdallahin (AS) sanovan: Ali (Jumalan siunaukset hänelle) tapasi sanoa: Se, joka taistelussa pakenee kahta miestä, on paennut taistelurintamasta; ja se, joka taistelussa pakenee kolmea miestä, ei ole paennut taistelurintamasta. (Tafsir al-Ayyashi, osa 2, s. 68)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Uskovaisen ei ole luvallista paeta kahta miestä taistelukentällä, mutta kolmen miehen kohtaamisen välttämisessä ei ole moitittavaa.
Abu Uthmanilta, Banu Qusayyn palvelijalta: Olin Alin (Jumalan siunaukset hänelle) seurassa kokonaisen vuoden, enkä kuullut häneltä sen enempää kenenkään ylistämistä kuin kenestäkään irtisanoutumista. Mutta kuulin hänen sanovan: Jumala on antanut minulle oikeutuksen Talhan ja Zubayrin suhteen: he vannoivat minulle uskollisuutta vapaaehtoisesti, ilman pakkoa, ja rikkoivat sitten valansa minulle, vaikka en ollut tehnyt mitään uutta. Jumalan kautta, tämän jakeen tarkoittamia vastaan ei ollut taisteltu jakeen laskeutumisesta lähtien, ennen kuin minä taistelin heitä vastaan: ”Ja jos he rikkovat valansa liittonsa jälkeen ja hyökkäävät uskontoanne vastaan...” [Qur'an 9:12] (Tafsir al-Ayyashi, osa 2, s. 79)
Kertoja sanoo: Olin kokonaisen vuoden lakkaamatta Alin (AS) seurassa. En nähnyt hänen ylistävän ketään enkä puhuvan kenestäkään pahaa. Paitsi että eräänä päivänä hän sanoi: Minulla oli Jumalan antama oikeutus sotaan Talhaa ja Zubayria vastaan. He vannoivat minulle uskollisuutta olematta siihen pakotettuja, ja rikkoivat valansa minulle, vaikken ollut tehnyt mitään. Jumalakin on sanonut: Jos he rikkovat liiton ja päästävät kielensä panettelemaan uskontoanne, heitä on pidettävä epäuskon johtajina. Taistelkaa siis heitä vastaan (at-Tawba 12).
Abu l-A'azz al-Tamimilta: Seisoin Siffinin päivänä, kun katseeni osui al-Abbas ibn Rabi'a ibn al-Harith ibn Abd al-Muttalibiin, joka oli täysissä aseissa: päässään kypärä, kädessään jemeniläinen terä, ratsullaan sysimusta hevonen, ja hänen silmänsä olivat kuin kyykäärmeen silmät. Hänen hillitessään hevostaan ja taivutellessaan sen luonnetta huusi hänelle eräs Shamin väestä, jota kutsuttiin nimellä Arar ibn Adham: Oi Abbas, tule kaksintaisteluun! Hän sanoi: Sitten laskeudumme maahan, sillä se merkitsee, ettei paluuta ole. Kertoja sanoi: Syyrialainen laskeutui ratsailta ja ryhtyi tositoimiin sanoen: Jos te ratsastatte, niin hevosten selkä on meidän tapamme; ja jos laskeudutte maahan, niin mekin olemme joukko, joka laskeutuu. Kertoja sanoi: Ja Abbas heilautti jalkansa yli laskeutuen maahan ja sanoi: Ja sinusta torjutaan tuon leveän miehen pöyhkeys haavalla, joka paljastaa luun, verta vuodattavalla terällä, ja syvä isku on kuin kaikkein tuhoisin haava. Kertoja sanoi: Sitten hän sitoi haarniskansa liiat liepeet vyötärölleen ja antoi hevosensa [jousensa] palvelijalleen, jonka nimi oli Aslam – on kuin näkisin yhä hänen hiuspalmikkonsa – ja kumpikin heistä astui kohti toistaan. Kertoja sanoi: Silloin muistin Abu Dhu'aybin sanat: He laskeutuivat taisteluun ja heidän hevosensa pysähtyivät, ja kumpikin oli kohtaamisen sankari, viekas taistelija. Hän sanoi: Sitten he iskivät toisiaan miekoillaan pitkän aikaa siitä päivästä, eikä kumpikaan yltänyt toiseensa haarniskan täydellisyyden vuoksi, kunnes al-Abbas huomasi heikon kohdan syyrialaisen haarniskassa. Hän tavoitti sen kädellään ja repi sen auki tämän rintaan asti, palasi sitten kiertoliikkeeseensä, ja kun haarniskan repeämä oli paljastunut, al-Abbas iski häntä miekalla niin, että se lävisti hänen rintakehänsä kylkiluut. Syyrialainen kaatui kuolleena poskelleen, ja väen keskuudessa nousi hälinä, ja ihmiset huusivat takbirin, jota maa vavahti. Silloin kuulin takanani jonkun sanovan: ”Taistelkaa heitä vastaan; Jumala kurittaa heitä teidän kättenne kautta ja saattaa heidät häpeään ja antaa teille voiton heistä ja parantaa uskovaisen kansan rinnat ja poistaa vihan heidän sydämistään; ja Jumala kääntyy armossa sen puoleen, kenen tahtoo” [Qur'an 9:14–15]. Käännyin ympäri, ja siinä oli uskovaisten käskijä Ali (AS). Hän sanoi: Oi Abu l-A'azz, kuka on tuo, joka kävi kaksintaisteluun vihollistamme vastaan? Sanoin: Tämä on vanhimpanne poika, al-Abbas ibn Rabi'a. Hän sanoi: Oi Abbas! Hän sanoi: Tässä olen. Hän sanoi: Enkö kieltänyt sinua ja Hasania ja Husainia ja Abdallah ibn Ja'faria jättämästä paikkaanne ja ryhtymästä mihinkään uuteen? Hän sanoi: Niin on. Hän sanoi: Miksi sitten poikkesit siitä, mikä oli säädetty? Hän sanoi: Kutsutaanko minut kaksintaisteluun, oi uskovaisten käskijä, enkä minä vastaisi? Jumala tehköön minusta lunnaasi. Hän sanoi: Kyllä; imaamisi tottelemisen tulee olla sinulle tärkeämpää kuin vihollisesi kutsuun vastaaminen. Muawiya toivoisi, ettei Banu Hashimista jäisi jäljelle yhtään tulta puhaltavaa sielua, jota ei olisi lävistetty elinsuoneen, jotta hän sammuttaisi Jumalan valon – ”mutta Jumala ei salli muuta kuin että Hän täydellistää valonsa”, ”vaikka monijumalaiset sitä kammoksuvat” [Qur'an 9:32]. Ja Jumalan kautta, meistä nousee miehiä, jotka hallitsevat heitä, miehiä, jotka panevat heidät kärsimään nöyryytystä, kunnes he kerjäävät käsillään ja kaivavat kaivoja. Jos he vielä palaavat luoksesi, sano minulle. Kertoja sanoi: Tieto tästä kantautui Muawiyalle, ja hän sanoi: Jumalan kautta, Ararin veri! Eikö ole miestä, joka vaatisi kostoa Ararin verestä? Kertoja sanoi: Silloin ilmoittautui kaksi Lakhm-heimon miestä ja sanoi: Me otamme hänet. Hän sanoi: Menkää; ja kumpi teistä tappaa al-Abbasin kaksintaistelussa, saa sen ja sen. Niin he tulivat hänen luokseen ja kutsuivat hänet kaksintaisteluun. Hän sanoi: Minulla on herra, jolta minun on kysyttävä neuvoa. Kertoja sanoi: Hän meni uskovaisten käskijän (AS) luo ja kertoi hänelle. Hän sanoi: Vaihda aseesi minun aseisiini. Ja hän vaihtoi ne. Kertoja sanoi: Ja uskovaisten käskijä (AS) nousi al-Abbasin hevosen selkään ja antoi oman hevosensa al-Abbasille ja lähti kahta syyrialaista vastaan. Nämä eivät epäilleetkään, etteikö hän olisi al-Abbas, ja sanoivat hänelle: Antoiko herrasi sinulle luvan? Hän ilmestyi sanomaan kyllä ja sanoi: ”Lupa on annettu niille, joita vastaan taistellaan, koska heille on tehty vääryyttä, ja Jumala on totisesti kykenevä auttamaan heidät voittoon” [Qur'an 22:39]. Kertoja sanoi: Sitten toinen heistä astui häntä vastaan, ja oli kuin hän olisi siepannut tämän pois; sitten toinen astui häntä vastaan, ja hän liitti tämän ensimmäisen seuraan ja kääntyi takaisin sanoen: ”Pyhä kuukausi pyhästä kuukaudesta, ja pyhyyksissä on kosto: joka siis rikkoo teitä vastaan, sitä vastaan rikkokaa samalla tavalla kuin hän rikkoi teitä vastaan” [Qur'an 2:194]. Sitten hän sanoi: Oi Abbas, ota aseesi ja anna minulle omani. Kertoja sanoi: Tieto tästä kantautui Muawiyalle, ja hän sanoi: Jumala rumentakoon itsepintaisuuden; se on ratsu, jota en ole koskaan noussut selkään joutumatta hylätyksi. Amr ibn al-As sanoi: Jumalan kautta, hylättyjä ovat ne kaksi lakhmilaista, et sinä. Hän sanoi: Vaikene, vanhus, tämä ei ole sinun hetkesi. Hän sanoi: Ellei niin ole, niin Jumala armahtakoon noita kahta lakhmilaista – enkä usko, että Hän niin tekee! Hän sanoi: Se, Jumalan kautta, ahdistaa koloasi entisestään ja tekee kaupastasi entistä tappiollisemman. Hän sanoi: Aivan niin; ja ellei olisi Egyptiä, siitä olisi kyllä ollut pelastus. Hän sanoi: Se, Jumalan kautta, on tehnyt sinut sokeaksi; ja ilman sitä sinut olisi tavattu näkevänä. (Tafsir al-Ayyashi, osa 2, s. 79)
Kertoja sanoo: Eräänä päivänä Siffinissä Abbas, Harith ibn Abd al-Muttalibin pojanpoika, kiersi taistelukentällä täysin asestettuna. Eräs Shamin sankari haastoi hänet kaksintaisteluun. He kävivät toistensa kimppuun, ja suuren vaivan jälkeen Abbas voitti vastustajansa. Sillä hetkellä Irakin sotajoukko huusi takbirin, ja joku luki kovalla äänellä: ”Taistelkaa heitä vastaan; Jumala kurittaa heitä teidän kättenne kautta ja saattaa heidät häpeään ja antaa teille voiton heistä.” Näimme, että se oli uskovaisten käskijä (AS). Hän kääntyi Abbasin puoleen ja sanoi: Enkö sanonut, ettette sinä, Hasan, Husain ja Abdallah ibn Ja'far saa mennä yksin kentälle ettekä haastaa ketään kaksintaisteluun? Muawiya tahtoo tappaa Banu Hashimin yksi kerrallaan ja luulee siten sammuttavansa Jumalan valon. Abbas sanoi: Mutta vihollinen haastoi minut kaksintaisteluun. Ali (AS) sanoi: Kumman kutsuun sinun tulee vastata – imaamisi vai vihollisesi? Tämä tappio kävi raskaaksi Shamin sotajoukolle, ja Muawiya lähetti kaksi sankaria käskien: Tappakaa Abbas keinolla millä hyvänsä. He tulivat ja haastoivat Abbasin. Ali (AS) puki ylleen Abbasin haarniskan, otti käteensä Abbasin miekan, nousi Abbasin hevosen selkään ja lähti taisteluun heitä vastaan. Kuin oljenkorren hän tempaisi heidät yksi kerrallaan maasta ja lähetti heidät tuhoon, ja palasi sitten Irakin sotajoukon keskelle.
Jabir al-Ju'fi kertoi Abu Ja'farilta (AS): Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Annoin eräänä päivänä dinaarin almuna, ja Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi minulle: Etkö tiedä, ettei uskovaisen almu lähde hänen kädestään ilman että se irrottaa hänet seitsemänkymmenen saatanan leuoista, eikä se putoa kerjäläisen käteen ennen kuin se on pudonnut Herran, siunatun ja korkeimman, käteen? Eikö Hän ole lausunut tätä jaetta: “Eivätkö he tiedä, että Jumala itse ottaa vastaan palvelijoidensa katumuksen ja ottaa vastaan almut” – ja niin jakeen loppuun asti. (Tafsir al-Ayyashi, osa 2, s. 107)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Annoin eräänä päivänä dinaarin almuna. Kun tulin Jumalan lähettilään (SAWS) luo, hän sanoi: Almu, joka lähtee uskovaisen kädestä, pelastaa hänet seitsemänkymmenen saatanan kynsistä, ja kun se saapuu kerjäläisen käteen, se päätyy Jumalan käteen. Niin kuin Jumala on sanonut: “Eivätkö he tiedä, että juuri Jumala ottaa vastaan palvelijoidensa katumuksen ja ottaa vastaan almut” [Qur'an 9:104].
Abu Ubaydalta kerrotaan Abu Ja'farin (AS) sanoneen: Ali ibn Abi Talib (AS) kulki erään joukon ohi ja tervehti heitä. He vastasivat: “Ja teille rauha, Jumalan armo, Hänen siunauksensa, Hänen anteeksiantonsa ja Hänen mielisuosionsa.” Silloin uskovaisten johtaja (AS) sanoi heille: Älkää menkö meidän kohdallamme pidemmälle kuin mitä profeetat sanoivat isällemme Ibrahimille. He sanoivat vain: “Jumalan armo ja Hänen siunauksensa olkoot teille, oi Huoneen väki; totisesti Hän on ylistetty, kunnian täyteinen.” (Tafsir al-Ayyashi, osa 2, s. 154)
Imaami Baqir (AS) sanoi: Uskovaisten johtaja (AS) kulki erään joukon ohi ja tervehti heitä. He vastasivat: “Ja teille rauha, Jumalan armo, Hänen siunauksensa, Hänen anteeksiantonsa ja Hänen mielisuosionsa.” Hän sanoi: Älkää menkö sen yli, minkä Koraani kertoo profeettojen sanoneen. Siinä sanotaan: “Jumalan armo ja Hänen siunauksensa olkoot teille, oi Huoneen väki.”
Abu Hamza al-Thumali kertoi: Kuulin toisen heistä sanovan: Ali (AS) kääntyi ihmisten puoleen ja kysyi: Mikä jae Jumalan kirjassa on teistä kaikkein toivoa antavin? Jotkut sanoivat: “Jumala ei anna anteeksi sitä, että Hänelle asetetaan kumppaneita, mutta sitä vähäisemmän Hän antaa anteeksi kenelle tahtoo.” Hän sanoi: Hyvä jae, mutta ei se. Toiset sanoivat: “Oi palvelijani, jotka olette tehneet liikaa itseänne vastaan, älkää menettäkö toivoanne Jumalan armosta.” Hän sanoi: Hyvä jae, mutta ei se. Ja jotkut sanoivat: “Ne, jotka tehtyään häpeällisen teon tai tehtyään vääryyttä itselleen muistavat Jumalaa ja pyytävät anteeksi syntejään.” Hän sanoi: Hyvä jae, mutta ei sekään. Kertoja sanoo: Sitten väki vetäytyi vaiteliaaksi, ja hän kysyi: Mikä teitä vaivaa, oi muslimien joukko? He sanoivat: Ei, Jumalan kautta, meillä ei ole enää mitään. Hän sanoi: Kuulin Jumalan lähettilään (SAWS) sanovan: Toivoa antavin jae Jumalan kirjassa on “Ja toimita rukous päivän molempina päinä ja yön alkuhetkinä”, ja hän luki jakeen kokonaan ja sanoi: Oi Ali, sen kautta, joka lähetti minut “totuuden kanssa ilosanoman tuojana ja varoittajana”: kun joku teistä nousee suorittamaan pesuaan, synnit varisevat hänen jäseniltään, ja kun hän kääntää kasvonsa ja sydämensä Jumalan puoleen, hän ei päätä rukoustaan ilman että hänen synneistään ei ole jäljellä mitään – hän on kuin sinä päivänä, jona äiti hänet synnytti. Ja jos hän tekee jotakin kahden rukouksen välillä, hänelle tapahtuu jälleen samoin. Näin on viiden rukouksen asema kansalleni: se on kuin virtaava joki jonkun teistä ovella. Mitä te arvelette: jos jonkun teistä ruumiissa olisi likaa ja hän peseytyisi tuossa joessa viisi kertaa päivässä, jäisikö hänen ruumiiseensa likaa? Näin on, Jumalan kautta, viiden rukouksen laita kansalleni. (Tafsir al-Ayyashi, osa 2, s. 161)
Kertoja sanoo: Uskovaisten johtaja (AS) kysyi eräänä päivänä: Mikä Koraanin jae on kaikkein toivoa antavin? Jotkut sanoivat: “Jumala ei anna anteeksi sitä, että Hänelle asetetaan kumppaneita, mutta sitä vähäisemmän Hän antaa anteeksi kenelle tahtoo.” Hän sanoi: Hyvä jae, mutta ei toivoa antavin. He sanoivat: “Oi palvelijani, jotka olette tehneet liikaa itseänne vastaan, älkää menettäkö toivoanne Jumalan armosta.” Hän sanoi: Ei tämäkään. He sanoivat: “Ne, jotka tehtyään häpeällisen teon tai tehtyään vääryyttä itselleen muistavat Jumalaa ja pyytävät anteeksi syntejään.” Hän sanoi: Ei tämäkään. Väki hämmentyi ja sanoi: Emme enää tiedä. Silloin uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi, että toivoa antavin jae Jumalan kirjassa on tämä: “Ja toimita rukous päivän molempina päinä ja yön alkuhetkinä. Totisesti hyvät teot poistavat pahat teot. Tämä on muistutus niille, jotka muistavat.” [Qur'an 11:114] Ja hän sanoi: Oi Ali, sen kautta, joka minut lähetti: kun palvelija suorittaa rituaalipesun, hänen syntinsä varisevat pois. Ja kun hän kääntää sydämensä Jumalan puoleen ja toimittaa rukouksen, hänen rukouksensa ei ole vielä päättynyt, kun hän on jo puhdas kuin äidistään juuri syntynyt lapsi. Ja minkä synnin hän tekeekin kahden rukouksen välillä, seuraava rukous puhdistaa hänet. Viisi päivittäistä rukousta ovat kansalleni kuin joki, joka virtaa heidän kotiensa läpi ja jossa he alati peseytyvät ja puhdistuvat.
Mas'ada ibn Sadaqa kertoi Ja'far ibn Muhammadilta, hän isältään, hän isoisältään: Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Meistä laskeutui tämä jae: “Sinä olet vain varoittaja, ja jokaisella kansalla on opastaja.” Ja Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Minä olen varoittaja ja sinä, oi Ali, olet opastaja. (Tafsir al-Ayyashi, osa 2, s. 203)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi jakeesta “Sinä olet vain varoittaja, ja jokaisella kansalla on opastaja”: Varoittaja olen minä, ja sinä, oi Ali, olet tämän yhteisön opastaja.
Al-Asbagh ibn Nubata kertoi: Uskovaisten johtaja (Jumalan siunaukset hänelle) sanoi Jumalan sanoista “Etkö ole nähnyt niitä, jotka vaihtoivat Jumalan suosion kiittämättömyyteen”: Me olemme se Jumalan suosionosoitus, jolla Jumala on siunannut palvelijoitaan. (Tafsir al-Ayyashi, osa 2, s. 229)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Jakeessa “Etkö ole nähnyt niitä, jotka vaihtoivat Jumalan suosion kiittämättömyyteen” tarkoitettu suosionosoitus olemme me. Me olemme Jumalan suosionosoitus ihmisille, mutta he ovat meille kiittämättömiä.
Amr ibn Uthman kertoi: Ali (AS) tuli tovereidensa luo, kun nämä keskustelivat jalomielisyydestä (muruwwa). Hän sanoi: Missä te oikein olette? Oletteko unohtaneet Jumalan kirjan, joka on tämän maininnut? He sanoivat: Oi uskovaisten johtaja, missä kohden? Hän sanoi: Hänen sanoissaan: “Totisesti Jumala käskee oikeudenmukaisuuteen, hyvyyteen ja lähisukulaisille antamiseen, ja Hän kieltää häpeällisen ja väärän.” Oikeudenmukaisuus on kohtuullisuutta, ja hyvyys on anteliaisuutta. (Tafsir al-Ayyashi, osa 2, s. 267)
Uskovaisten johtaja (AS) tuli toveriensa luo, kun nämä keskustelivat ihmisyydestä ja jalomielisyydestä. Hän sanoi: Jumalan kirjassa se on määritelty täsmällisesti: “Totisesti Jumala käskee oikeudenmukaisuuteen, hyvyyteen ja lähisukulaisille antamiseen, ja Hän kieltää häpeällisen ja väärän.” Oikeudenmukaisuudella tarkoitetaan kohtuullisuutta ja hyvyydellä anteliaisuutta.
Abdullah ibn Maymun kertoi Abu Abdillahilta (AS), hän isältään Ali ibn Abi Talibilta (Jumalan siunaukset hänelle): Kun mies vannoo Jumalan nimeen, hänellä on oikeus lisätä varaus (“jos Jumala tahtoo”) neljäänkymmeneen päivään asti. Tämä siksi, että joukko juutalaisia kysyi Profeetalta (SAWS) eräästä asiasta ja hän sanoi: Tulkaa luokseni huomenna, niin kerron teille – eikä hän lisännyt varausta. Niinpä Gabriel (AS) pidättyi tulemasta hänen luokseen neljäkymmentä päivää, ja sitten hän tuli ja sanoi: “Äläkä koskaan sano mistään asiasta: minä teen sen huomenna – lisäämättä: jos Jumala tahtoo. Ja muista Herraasi, kun unohdat.” (Tafsir al-Ayyashi, osa 2, s. 324)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Jos joku lausuu jotakin ehdottomana, hän saa neljänkymmenen päivän kuluessa – kun muistaa – sanoa “jos Jumala tahtoo”, ja se hyväksytään häneltä. Joukko juutalaisia esitti Profeetalle (SAWS) kysymyksen, ja hän sanoi: Tulkaa huomenna luoksemme vastausta saamaan – eikä sanonut “jos Jumala tahtoo”. Siksi Gabriel ei tullut hänen luokseen neljäänkymmeneen päivään, ja sitten hän tuli ja sanoi: “Äläkä sano: minä teen sen huomenna – ellet sano: jos Jumala tahtoo; ja muista Herraasi aina kun muistat.” [Qur'an 18:24] Tämä tarkoittaa, että aikaa sanoa “jos Jumala tahtoo” on neljäkymmentä päivää.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Ihmisen ihastuminen itseensä on todiste hänen ymmärryksensä heikkoudesta. (al-Kafi, osa 1, s. 27)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Miehen itserakkaus on osoitus hänen järkensä heikkoudesta.