Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Oi ihmiset, tietäkää, että uskonnon täydellisyys on tiedon etsimistä ja sen mukaan toimimista. Tietäkää, että tiedon etsiminen on teille velvoittavampaa kuin varallisuuden tavoittelu, sillä varallisuus on jo jaettu ja taattu teille: oikeudenmukainen on jakanut sen keskuudessanne ja taannut sen, ja Hän kyllä antaa sen teille. Tieto sen sijaan on säilössä sen omistajien luona, ja teitä on käsketty etsimään sitä sen omistajilta – etsikää siis sitä. (al-Kafi, osa 1, s. 35)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Oi ihmiset, tietäkää, että uskonnon täydellisyys on tiedon etsimistä ja sen mukaan toimimista. Tietäkää, että tiedon etsiminen on teille tärkeämpää kuin varallisuuden tavoittelu, sillä varallisuus on teille jo jaettu ja taattu. Oikeudenmukainen – Jumala – on jakanut sen keskuudessanne ja taannut sen ja toimittaa sen teille. Tieto taas on säilytettynä sen omistajien luona, ja teidät on määrätty etsimään sitä sen omistajilta. Pyytäkää sitä siis.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Enkö kertoisi teille, kuka on todella oppinut lainoppinut (faqih)? Hän on se, joka ei saata ihmisiä epätoivoon Jumalan armosta eikä anna heidän tuntea itseään turvatuiksi Jumalan rangaistukselta, joka ei anna heille lupaa tottelemattomuuteen Jumalaa kohtaan eikä hylkää Koraania kääntyäkseen siitä pois jonkin muun puoleen. (al-Kafi, osa 1, s. 44)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Enkö kertoisi teille, kuka on totisesti lainoppinut? Hän on se, joka ei saata ihmisiä epätoivoon Jumalan armosta eikä tee heitä huolettomiksi Jumalan rangaistuksen suhteen, joka ei anna heille lupaa syntiin eikä hylkää Koraania kääntyäkseen jonkin muun puoleen.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Mielettömyyttä ja itsepetosta ei ole oppineen sydämessä. (al-Kafi, osa 1, s. 45)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Mielettömyyttä ja harhaan johtumista (kokemattomuutta) ei ole oppineen sydämessä.
Uskovaisten johtaja (AS) tapasi sanoa: Oi tiedon etsijä, oppineella on kolme tuntomerkkiä: tieto, kärsivällinen malttavaisuus ja vaiteliaisuus. Ja teeskentelijällä on kolme tuntomerkkiä: hän kiistelee itseään ylempänä olevan kanssa tottelemattomuudella, sortaa itseään alempana olevaa ylivoimalla ja tukee sortajia. (al-Kafi, osa 1, s. 45)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Oi tiedon etsijä, totisesti jumalallisella oppineella on kolme tuntomerkkiä: tieto, itsehillintä ja vaiteliaisuus. Ja oppineeksi tekeytyvällä on nekin kolme tuntomerkkiä: hän kiistelee itseään ylempänä olevaa vastaan tottelemattomuudella, sortaa alempiaan ylivallalla ja tukee sortajia.
Uskovaisten johtaja (AS) tapasi sanoa: Oppineen oikeuksiin kuuluu, ettet esitä hänelle liikaa kysymyksiä etkä tartu hänen vaatteeseensa; ja kun astut hänen luokseen ja hänen luonaan on väkeä, tervehdi heitä kaikkia mutta osoita hänelle erityinen tervehdys; istu hänen edessään äläkä hänen takanaan; älä iskeä silmää äläkä osoita kädelläsi; älä puhu paljon “se ja se sanoi, se ja se sanoi” vastoin hänen sanaansa; äläkä kyllästy pitkään seurusteluun hänen kanssaan, sillä oppinut on kuin taatelipalmu: sinun on odotettava, kunnes siitä putoaa sinulle jotakin. Ja oppineen palkka on suurempi kuin paastoavan, yöt valvovan ja Jumalan tiellä taistelevan. (al-Kafi, osa 1, s. 46)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoo: Oppineen oikeuksiin kuuluu, ettet kysele häneltä liikaa etkä riipu hänessä; ja kun tulet hänen luokseen ja hänen luonaan on joukko väkeä, tervehdi kaikkia mutta osoita hänelle erityinen kunnianosoitus; istu hänen edessään äläkä hänen takanaan; älä iskeä silmää, älä osoita kädelläsi, älä lörpöttele siitä, että se ja se ovat sanoneet toisin kuin hän; äläkä ahdistu siitä, että istut kauan hänen seurassaan, sillä oppinut on kuin taatelipalmu: sinun on odotettava, kunnes siitä varisee sinulle jotakin. Ja oppineen palkka on suurempi kuin sen, joka paastoaa ja valvoo yöt ja taistelee Jumalan tiellä.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Kun kerrotte hadithin, liittäkää se siihen, joka sen teille kertoi. Jos se on totta, se on teidän hyväksenne, ja jos se on valhetta, se jää hänen vastuulleen. (al-Kafi, osa 1, s. 66)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Kun teille kerrotaan jotakin, liittäkää se edelleen kertoessanne sen sanojaan (älkää siis esittäkö sitä omananne; ja jos kertoja siteeraa jotakuta toista, älkää liittäkö sitä itse kertojaan – lyhyesti: osoittakaa puheen alkulähde selvästi). Jos se on totta, se on teidän eduksenne, ja jos se on valhetta, se koituu sanojan vahingoksi.
Uskovaisten johtaja (AS) piti puheen kansalle ja sanoi: Oi ihmiset, levottomuuksien synnyn alku ovat halut, joita seurataan, ja säädökset, joita keksitään ja joissa käydään Jumalan kirjaa vastaan, ja joissa miehet ottavat toisia miehiä liittolaisikseen. Jos valhe olisi puhdasta, se ei jäisi ymmärtäväiseltä salaan; ja jos totuus olisi puhdasta, ei erimielisyyttä olisi. Mutta yksi kourallinen otetaan tästä ja toinen tuosta, ne sekoitetaan ja tuodaan yhdessä esiin – siinä kohden Saatana saa vallan ystäviensä yli, ja pelastuvat ne, joille Jumalalta on jo edeltä määrätty hyvyys. (al-Kafi, osa 1, s. 69)
Uskovaisten johtaja (AS) puhui kansalle ja sanoi: Oi ihmiset, levottomuuksien synnyn alku on oikkujen seuraaminen ja Koraanin vastaisten säädösten keksiminen, jolloin toiset ihmiset lähtevät toisten perään. Jos valhe olisi paljaana, se ei jäisi ymmärtäväiseltä piiloon, ja jos totuus olisi paljaana, erimielisyyttä ei syntyisi. Mutta kourallinen otetaan totuudesta ja kourallinen valheesta, ne sekoitetaan ja tuodaan yhdessä esiin. Juuri siinä Saatana saa vallan ystäviensä yli, ja ne, joille Jumalalta on edeltä tullut hyvyys, pelastuvat.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Sunna on kahdenlaista: sunna velvollisuuden piirissä, jonka noudattaminen on ohjausta ja jonka hylkääminen on eksymystä; ja sunna sen ulkopuolella, jonka noudattaminen on ansio ja jonka hylkääminen ei ole synti. (al-Kafi, osa 1, s. 90)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Sunna on kahdenlaista: on sunna velvollisuuden piirissä, jonka noudattaminen on ohjausta ja jonka hylkääminen on eksymystä, ja on sunna muussa kuin velvollisuudessa, jonka noudattaminen on ansio eikä sen hylkääminen ole rikkomus.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Tietäkää, että oppineen seurassa oleminen ja hänen seuraamisensa on uskontoa, jolla Jumalaa palvellaan; ja hänen tottelemisensa kartuttaa hyviä tekoja, pyyhkii pois pahoja tekoja, on uskovaisille aarre, kohottaa heitä heidän elinaikanaan ja on kaunis muisto heidän kuolemansa jälkeen. (al-Kafi, osa 1, s. 188)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Jumalallisen oppineen seurassa oleminen ja hänen seuraamisensa on uskonto, jonka kautta Jumalaa palvotaan. Oppineen tottelemisesta seuraa hyvien tekojen karttuminen ja syntien pyyhkiytyminen; se on uskovaisille hengellinen aarre, elinaikana ylpeyden aihe ja kuoleman jälkeen hyvän muiston lähde.
Al-Baqir (AS) sanoi uskovaisten johtajan (AS) sanoista “Kysykää minulta mitä tahdotte; ette kysy minulta mitään, ettenkö kertoisi sitä teille”: Kenelläkään ei ole tietoa mistään muutoin kuin että se on lähtenyt uskovaisten johtajalta (AS). Menkööt ihmiset minne tahtovat – Jumalan kautta, asia ei ole muualta kuin täältä. (al-Kafi, osa 1, s. 399)
Imaami Baqir (AS) sanoi uskovaisten johtajan (AS) sanoista “Kysykää minulta mitä tahdotte, niin kerron teille”: Kenelläkään ei ole tietoa muutoin kuin että hän on saanut sen uskovaisten johtajalta (AS). Menkööt ihmiset minne tahansa – Jumalan kautta, oikeaa tietoa ei ole muualla kuin täällä.
Uskovaisten johtajalta (AS): Totisesti imaami on orpojen isä. (al-Kafi, osa 1, s. 406)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Imaami on orpojen isä.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Autuas on se, joka omistaa palvonnan ja rukouksen vilpittömästi Jumalalle, ei anna sydämensä kiinnittyä siihen mitä hänen silmänsä näkevät, ei unohda Jumalan muistamista sen tähden mitä hänen korvansa kuulevat, eikä anna rintansa murehtia sitä, mitä on annettu toiselle. (al-Kafi, osa 2, s. 16)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Autuas on se, joka tekee palvontansa ja rukouksensa vilpittömästi Jumalalle, ei anna sydämensä askarrella sitä mitä hänen silmänsä näkee, ei unohda Jumalan muistamista sen tähden mitä hänen korvansa kuulee eikä murehdi sitä, mitä toiselle on annettu.
Uskovaisten johtajalta (AS): Jumala, mahtava ja korkea, ei ole luonut yhtään luotua, joka olisi Hänelle kunnioitettavampi kuin uskovainen, sillä enkelit ovat uskovaisten palvelijoita, Jumalan läheisyys kuuluu uskovaisille ja Paratiisi on uskovaisia varten. (al-Kafi, osa 2, s. 33)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Jumala, mahtava ja korkea, ei ole luonut uskovaista kunnioitettavampaa luotua. Sillä enkelit ovat uskovaisten palvelijoita, uskovaiset ovat Jumalan armon läheisyydessä ja Paratiisi on uskovaisia varten.
Uskovaisten johtajalta (AS): Minä totisesti määrittelen islamin määritelmällä, jota kukaan ennen minua ei ole antanut eikä kukaan minun jälkeeni anna muuten kuin sen kaltaisena: islam on antautumista (taslim). (al-Kafi, osa 2, s. 45)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Esitän islamille määritelmän, jota kukaan muu kuin minä ei ole esittänyt eikä kukaan minun jälkeeni esitä muuten kuin minun tavallani: islam on juuri antautumista.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Jokaisella totuudella on todellisuutensa ja jokaisella oikealla teolla valonsa. (al-Kafi, osa 2, s. 54)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Jokaisen totuuden takana on todellisuus, ja jokaisessa oikeassa teossa on valo.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Herätä sydämesi mietiskelyllä, pidä kylkesi erossa vuoteesta yöllä ja pelkää Jumalaa, Herraasi. (al-Kafi, osa 2, s. 54)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Herätä sydämesi eloon mietiskelyllä, valvo yö Jumalaa muistaen ja ole aina kuuliainen Herrallesi.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Mietiskely kutsuu hyvyyteen ja sen mukaan toimimiseen. (al-Kafi, osa 2, s. 55)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Mietiskely vie ihmisen hyviin tekoihin ja johtaa hyvyyden harjoittamiseen.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Uskolla on neljä peruspylvästä: tyytyminen Jumalan säädökseen, luottamus Jumalaan, asian jättäminen Jumalan haltuun ja alistuminen Jumalan käskyyn. (al-Kafi, osa 2, s. 56)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Uskolla on neljä peruspylvästä: tyytyminen Jumalan säädökseen, luottamus Häneen, asioiden jättäminen Hänen haltuunsa ja alistuminen Hänen käskyynsä.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Kukaan teistä ei löydä uskon makua, ennen kuin hän tietää, ettei se, mikä häntä on kohdannut, olisi voinut mennä hänen ohitseen, eikä se, mikä hänen ohitseen meni, olisi voinut häntä kohdata – ja että vahingon ja hyödyn antaja on Jumala. (al-Kafi, osa 2, s. 58)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Kukaan ei maista uskon makua, ellei hän ole ymmärtänyt, että se mikä häntä on kohdannut tai hänelle tullut, ei olisi voinut jäädä tulematta, ja se mikä ei ole hänelle tullut, ei olisi voinut tulla. Ja että ainoa, joka voi ihmiselle tuottaa vahinkoa tai hyötyä, on Jumala itse.
Abu Abdillahilta (AS): Uskovaisten johtaja (Jumalan siunaukset hänelle) istuutui kallellaan olevan muurin viereen ratkaisemaan ihmisten riita-asioita. Joku sanoi: Älä istu tämän muurin alla, se on vaarallinen. Uskovaisten johtaja (Jumalan siunaukset hänelle) sanoi: Miehen määrähetki on hänen vartijansa. Ja kun hän nousi, muuri sortui. (al-Kafi, osa 2, s. 58)
Imaami Sadiq (AS) sanoi: Uskovaisten johtaja (AS) istui kallellaan olevan muurin vieressä ja ratkoi ihmisten riitoja. Yksi heistä sanoi: Älä istu tämän muurin alla, se on murtumaisillaan. Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Miehen vartija on hänen määrähetkensä. Ja kun hän nousi sieltä, muuri sortui.
Sa'id ibn Qays al-Hamdani kertoi: Katselin eräänä päivänä taistelussa miestä, jolla oli yllään vain kaksi vaatekappaletta. Kannustin hevostani, ja siinä olikin uskovaisten johtaja (AS). Sanoin: Oi uskovaisten johtaja, tällaisessa paikassa? Hän sanoi: Kyllä, oi Sa'id ibn Qays. Ei ole yhtään palvelijaa, jolla ei olisi Jumalalta vartijaa ja suojelijaa: hänen kanssaan on kaksi enkeliä, jotka varjelevat häntä putoamasta vuoren huipulta tai vajoamasta kaivoon. Mutta kun säädös laskeutuu, he jättävät hänet kaiken armoille. (al-Kafi, osa 2, s. 58)
Sa'id ibn Qays kertoo: Näin eräänä päivänä taistelukentällä miehen, jolla oli yllään vain kaksi vaatekappaletta (ilman haarniskaa ja kypärää). Ohjasin hevoseni häntä kohti ja näin, että hän oli uskovaisten johtaja (AS). Sanoin: Oi uskovaisten johtaja, tällaisessa paikassa (ja tällaisessa asussa)? Hän sanoi: Kyllä, oi Sa'id ibn Qays! Ei ole yhtään palvelijaa, jolla ei olisi Jumalan puolelta vartijana ja suojelijana kahta enkeliä, jotka varjelevat häntä putoamasta vuoren laelta tai vajoamasta kaivoon. Ja kun Jumalan säädös laskeutuu (kun hänen hetkensä koittaa), he jättävät hänet kaiken armoille.
Abu Abdillahilta (AS): Qanbar, Alin palvelija, rakasti Alia (AS) hyvin suuresti, ja kun Ali (Jumalan siunaukset hänelle) meni ulos, Qanbar lähti hänen jäljessään miekka kädessä. Eräänä yönä Ali näki hänet ja sanoi: Oi Qanbar, mikä sinun on? Hän sanoi: Tulin kulkemaan takanasi, oi uskovaisten johtaja. Hän sanoi: Voi sinua! Suojeletko sinä minua taivaan väeltä vai maan väeltä? Hän sanoi: En, vaan maan väeltä. Hän sanoi: Maan väki ei kykene tekemään minulle mitään muutoin kuin Jumalan luvalla taivaasta. Palaa takaisin. Ja hän palasi. (al-Kafi, osa 2, s. 59)
Imaami Sadiq (AS) sanoi: Qanbar, Alin (AS) palvelija, rakasti häntä hyvin paljon, ja kun Ali lähti ulos, Qanbarkin seurasi häntä miekka kädessä. Eräänä yönä hän näki tämän ja sanoi: Oi Qanbar, mikä sinun on? Hän vastasi: Oi uskovaisten johtaja, olen tullut kulkemaan takanasi. Hän sanoi: Voi sinua! Suojeletko minua taivaan väeltä vai maan väeltä? Hän vastasi: En, vaan maan väeltä. Hän sanoi: Maan väki ei voi tehdä minulle mitään ilman Jumalan lupaa. Palaa takaisin – ja hän palasi.
Abu Abdillahilta (AS): Uskovaisten johtaja (Jumalan siunaukset hänelle) astui moskeijaan, ja siellä oli moskeijan ovella mies alakuloisena ja murheellisena. Uskovaisten johtaja (AS) sanoi hänelle: Mikä sinun on? Hän sanoi: Oi uskovaisten johtaja, olen menettänyt isäni [ja äitini] ja veljeni, ja pelkään joutuneeni tuskan valtaan. Silloin uskovaisten johtaja (AS) sanoi hänelle: Pidä kiinni Jumalan pelosta ja kärsivällisyydestä, niin tulet huomenna sen luo. Kärsivällisyys on asioissa kuin pää ruumiille: kun pää eroaa ruumiista, ruumis turmeltuu, ja kun kärsivällisyys eroaa asioista, asiat turmeltuvat. (al-Kafi, osa 2, s. 90)
Imaami Sadiq (AS) sanoi: Uskovaisten johtaja (Jumalan siunaukset hänelle) tuli moskeijaan ja näki siellä murheellisen ja surullisen miehen. Hän sanoi tälle: Mikä sinun on? Mies vastasi: Oi uskovaisten johtaja, minua on kohdannut isäni [ja äitini] ja veljeni menetys, ja pelkään murtuvani surusta. Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Ota tavaksesi Jumalan pelko ja kärsivällisyys, niin huomenna saavut kärsivällisyyden hedelmään (näet sen palkkion). Kärsivällisyys on asioissa kuin pää ruumiissa: kun pää irtoaa ruumiista, ruumis turmeltuu, ja kun kärsivällisyys irtoaa asioista, asiat turmeltuvat.
Abu Ja'far (AS) sanoi: Kun kuolema tuli isälleni Ali ibn al-Husaynille (heille molemmille rauha), hän painoi minut rintaansa vasten ja sanoi: Oi poikani, minä annan sinulle saman neuvon, jonka isäni antoi minulle hänen kuolemansa hetkellä ja jonka hän kertoi isänsä antaneen hänelle: Oi poikani, ole kärsivällinen totuuden suhteen, vaikka se olisi karvasta. (al-Kafi, osa 2, s. 91)
Imaami Baqir (AS) sanoi: Kun Ali ibn al-Husaynin (heille molemmille rauha) kuolinhetki koitti, hän painoi minut rintaansa vasten ja sanoi: Poikani, minä annan sinulle saman ohjeen, jonka isäni antoi minulle kuolinhetkellään ja jonka hänen isänsä oli hänelle testamentannut: Oi poikani, ole kärsivällinen totuuden suhteen, vaikka se olisi karvasta.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Uskovainen on seurallinen, eikä ole mitään hyvää siinä, joka ei kiinny toisiin eikä johon toiset kiintyvät. (al-Kafi, osa 2, s. 102)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Uskovainen kiintyy toisiin. Ei totisesti ole mitään hyvää siinä, joka ei tule toimeen toisten kanssa eikä johon toiset voi kiintyä.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Uskonnolle avuliaimpia luonteenpiirteitä on pidättyvyys (zuhd) maailmasta. Tietäkää, ettei pidättyväisen pidättyvyys tässä maailmassa vähennä häneltä mitään siitä, minkä Jumala on hänelle osoittanut. Sillä maailman rakkaus sokaisee, kuurouttaa, mykistää ja painaa niskat orjuuteen. (al-Kafi, osa 2, s. 128, s. 129, s. 136)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Uskonnollisuudelle välttämättömin ominaisuus on pidättyvyys. Ja tietäkää, ettei pidättyväisen pidättyvyys vähennä lainkaan hänen maallista osuuttaan siitä, minkä Jumala on hänelle osoittanut. Totisesti maailman rakkaus tekee kuuroksi, sokeaksi ja mykäksi ja vie ihmisen orjuuteen.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Se, joka pelkää Jumalaa, mahtavaa ja korkeaa, tulee vahvaksi, kylläiseksi ja janonsa sammuttaneeksi, ja hänen ymmärryksensä kohoaa maailman väen yläpuolelle. Hänen ruumiinsa on maailman väen keskellä, mutta hänen sydämensä ja ymmärryksensä katselevat tuonpuoleista, ja sydämensä valolla hän sammuttaa sen maailmanrakkauden, jonka hänen silmänsä ovat nähneet. (al-Kafi, osa 2, s. 136)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Se, joka noudattaa jumalanpelkoa, tulee arvostetuksi ja vahvaksi, kylläiseksi ja janonsa sammuttaneeksi, ja hänen ymmärryksensä kohoaa maailman väen yläpuolelle. Vain hänen ruumiinsa on maailman väen keskellä, mutta hänen sydämensä ja järkensä tähyävät tuonpuoleiseen. Sen, mitä hänen silmänsä on maailmanrakkaudesta nähnyt, hänen sydämensä valo on sammuttanut.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Oi Aadamin poika, jos tahdot maailmasta sen, mikä sinulle riittää, niin vähäisinkin siinä olevasta riittää sinulle; ja jos tahdot sitä, mikä ei sinulle riitä, niin kaikki mitä siinä on ei sinulle riitä. (al-Kafi, osa 2, s. 138)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Ihmislapsi! Jos tahdot maailmasta sen verran kuin riittää, vähäisinkin ja kevyin maailman asia riittää sinulle; ja jos et tahdo vain sitä mikä riittää (etkä ole siihen tyytyväinen), ei mikään maailmassa oleva sinulle riitä.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Se, joka tyytyy maailmasta siihen, mikä hänelle riittää, sille vähäisinkin siinä olevasta riittää; ja se, joka ei tyydy maailmasta siihen, mikä hänelle riittää, hänelle ei siinä ole mitään, mikä riittäisi. (al-Kafi, osa 2, s. 140)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Se, joka tyytyy maailmasta siihen määrään, mikä hänelle riittää, sille riittää vähäisinkin maailman asia; ja se, joka ei tyydy siihen määrään, mikä hänelle riittää, hänelle ei mikään maailmassa riitä.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Tietäkää, että sille, joka kohtelee ihmisiä oikeudenmukaisesti itsestään käsin, Jumala lisää vain kunniaa. (al-Kafi, osa 2, s. 44)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Sille, joka on oikeudenmukainen suhteessaan ihmisiin, Jumala antaa kunniaa.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Kokoontukoon sydämeesi sekä tarve ihmisiä kohtaan että riippumattomuus heistä: olkoon tarpeesi heitä kohtaan puheesi lempeydessä ja kasvojesi ystävällisyydessä, ja riippumattomuutesi heistä kunniasi puhtaudessa ja arvokkuutesi säilymisessä. (al-Kafi, osa 2, s. 149)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Sydämessäsi tulee yhdistyä sekä ihmisten tarvitseminen että riippumattomuus heistä. Heidän tarvitsemisensa saa aikaan lempeän puheen ja ystävälliset kasvot heitä kohtaan, ja riippumattomuutesi heistä varjelee kunniasi ja säilyttää arvokkuutesi. (Kirjoitettu Arafatin tasangolla, hajj 1444)
Abu Ja'far (AS) sanoi: Kun uskovaisten johtaja (AS) lähti kohti Basraa, hän pysähtyi al-Rabadhaan. Muharib-heimon mies tuli hänen luokseen ja sanoi: Oi uskovaisten johtaja, olen ottanut kannettavakseni verorasituksen heimoni keskuudessa, ja kun pyysin useilta heidän ryhmiltään osanottoa ja apua, heidän kielensä riensivät minua vastaan nurinalla. Käske heitä siis, oi uskovaisten johtaja, auttamaan minua ja kehota heitä jakamaan kanssani. Hän sanoi: Missä he ovat? Mies sanoi: Tuossa on osa heistä, kuten näet. Kertoja sanoo: Silloin hän kannusti ratsuaan, ja se kiisi kuin strutsi, ja jotkut hänen tovereistaan riensivät sen perään, ja vasta suurella vaivalla se saatiin kiinni. Hän saapui väen luo, tervehti heitä ja kysyi, mikä estää heitä auttamasta toveriaan. He valittivat hänestä ja hän valitti heistä. Silloin uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Pitäköön mies yhteyttä sukuunsa, sillä he ovat kaikkein oikeutetuimpia hänen hyvyyteensä ja hänen omaisuuteensa; ja pitäköön suku yhteyttä veljeensä, jos aika hänet kaataa ja maailma kääntää hänelle selkänsä. Sillä ne, jotka pitävät yhteyttä ja antavat toisilleen, saavat palkkansa, ja ne, jotka katkaisevat siteet ja kääntävät selkänsä, kantavat siitä syyllisyyden. Kertoja sanoo: Sitten hän pani ratsunsa liikkeelle ja sanoi: Hal – eteenpäin! (al-Kafi, osa 2, s. 153)
Imaami Baqir (AS) sanoi: Kun uskovaisten johtaja (AS) lähti Basraa kohti, hän pysähtyi al-Rabadhaan. Muharib-heimon mies tuli hänen luokseen ja sanoi: Oi uskovaisten johtaja, olen joutunut korvausvelan taakan alle, ja kun pyysin joiltakin sukulaisiltani osanottoa ja apua, he puhuivat vain vaikeuksistaan ja köyhyydestään. Oi uskovaisten johtaja, käske heitä auttamaan ja saata heidät jakamaan kanssani. Hän sanoi: Missä he ovat? Mies vastasi: Osa heistä on tuolla, kuten näet. Imaami pani ratsunsa liikkeelle niin nopeasti kuin suinkin, ja ratsu kiisi kuin strutsi. Ne toverit, jotka lähtivät perään, saivat hänet kiinni vain suurella vaivalla. Imaami saapui tuon miehen heimon luo, tervehti heitä ja kysyi, miksi he eivät auta omaa sukulaistaan. He valittivat hänestä ja hän heistä, kunnes uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Jokaisen tulee pitää yhteyttä sukuunsa, sillä he ovat oikeutetuimpia hänen hyväntekoonsa ja aineelliseen tukeensa; ja suvun tulee pitää huolta jokaisesta jäsenestään, ettei aika kaataisi heitä maahan ja maailma kääntäisi heille selkäänsä. Niin: ne, jotka pitävät yhteyttä ja antavat, saavat palkkansa, ja ne, jotka katkaisevat siteet ja kitsastelevat, jäävät syyllisyyden ja onnettomuuden alle. Sitten hän kannusti ratsuaan ja sanoi: Mene. (Kirjoitettu Minan maalla, hajj 1444)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Pitäkää yhteyttä sukulaisiinne, vaikka vain tervehdyksellä. Jumala, siunattu ja korkea, sanoo: “Ja pelätkää Jumalaa, jonka nimeen te toisiltanne pyydätte, ja varokaa rikkomasta sukulaisuussiteitä. Totisesti Jumala on teitä alati tarkkaileva.” (al-Kafi, osa 2, s. 155)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Pitäkää yhteyttä sukulaisiinne, vaikka se olisi vain tervehtimistä, sillä Jumala, siunattu ja korkea, sanoo: “Kunnioittakaa Jumalaa, jonka nimeen vannotte pyyntöjänne esittäessänne, ja tehkää hyvää sukulaisillenne! Jumala tarkkailee teitä lakkaamatta.” [Qur'an 4:1]
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Uskonveljien kohtaaminen on suuri saalis, vaikka heitä olisi vähän. (al-Kafi, osa 2, s. 179)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Uskonveljien tapaaminen on suuri saalis – ja sellaisia veljiä on harvassa.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Kun koettelemus saapuu, asettakaa omaisuutenne henkenne eteen; ja kun onnettomuus laskeutuu, asettakaa henkenne uskontonne eteen. Ja tietäkää, että tuhoutunut on se, jonka uskonto tuhoutuu. (al-Kafi, osa 2, s. 216)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Kun koettelemus saapuu, tehkää omaisuudestanne kilpi henkenne edessä, ja kun levottomuus puhkeaa, uhratkaa henkenne uskontonne puolesta. Ja tietäkää, että tuhon oma on se, jonka uskonto turmeltuu.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Meidän shiialaisemme ovat niitä, jotka antavat auliisti toisilleen meidän walayamme tähden, rakastavat toisiaan meidän kiintymyksemme tähden ja käyvät toistensa luona elvyttääkseen meidän asiaamme; jotka vihastuessaan eivät tee vääryyttä ja tyytyväisinä eivät mene liiallisuuksiin; jotka ovat siunaus naapureilleen ja rauha niille, joiden kanssa he ovat tekemisissä. (al-Kafi, osa 2, s. 236)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Meidän shiialaisemme ovat niitä, jotka antavat toisilleen meidän walayamme tähden, rakastavat toisiaan meidän ystävyytemme tiellä ja käyvät toistensa luona elvyttääkseen meidän asiamme. Vihastuessaan he eivät tee vääryyttä, ja tyytyväisinä he eivät tuhlaa liikaa. He ovat naapuriensa siunaus ja elävät sovussa ja rauhassa niiden kanssa, joiden seurassa ovat.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Kaikkein ankarimmin koeteltuja ihmisistä ovat profeetat, sitten heidän testamentinhaltijansa, sitten aina lähinnä heidän kaltaisensa. Uskovaista koetellaan hänen hyvien tekojensa mukaan: kenen uskonto on terve ja teot hyviä, sen koettelemus on ankara. Tämä siksi, ettei Jumala, mahtava ja korkea, ole tehnyt maailmaa palkaksi uskovaiselle eikä rangaistukseksi epäuskoiselle. Ja kenen uskonto on hatara ja teot heikkoja, sen koettelemus on vähäinen. Koettelemus tulee hurskaan uskovaisen luo nopeammin kuin sade maan pinnalle. (al-Kafi, osa 2, s. 259)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Ankarimmin koeteltuja ihmisistä ovat profeetat, sitten heidän testamentinhaltijansa ja sitten ne, jotka eniten heitä muistuttavat. Uskovaista koetellaan hänen hyvien tekojensa määrän mukaan. Se, jonka uskonto on oikea ja teot hyviä, kohtaa ankaran koettelemuksen, ja tämä siksi, ettei Jumala ole tehnyt maailmaa uskovaisen palkaksi eikä epäuskoisen rangaistukseksi. Ja se, jonka uskonto on virheellinen ja teot heikkoja, saa vähäisen koettelemuksen. Koettelemus rientää hurskaan uskovaisen luo nopeammin kuin sade maahan.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Ei ole yhtään palvelijaa, jonka päällä ei olisi neljääkymmentä verhoa, kunnes hän tekee neljäkymmentä suurta syntiä. Kun hän on tehnyt neljäkymmentä suurta syntiä, verhot poistuvat hänen yltään, ja Jumala ilmoittaa enkeleille: Peittäkää palvelijani siivillänne. Ja enkelit peittävät hänet siivillään. Hän sanoi: Sitten tämä ei jätä yhtään rumaa tekoa tekemättä, kunnes hän vielä kerskuu ihmisille rumista teoistaan. Silloin enkelit sanovat: Oi Herra, tämä on palvelijasi; hän ei jätä mitään tekemättä, ja me häpeämme sitä, mitä hän tekee. Silloin Jumala, mahtava ja korkea, ilmoittaa heille: Nostakaa siipenne hänen yltään. Ja kun näin tapahtuu, hän ryhtyy vihaamaan meitä, Huoneen väkeä; ja silloin repeytyy hänen verhonsa taivaassa ja hänen verhonsa maan päällä. Enkelit sanovat: Oi Herra, tämä palvelijasi on jäänyt verhoiltaan revityksi. Silloin Jumala, mahtava ja korkea, ilmoittaa heille: Jos Jumalalla olisi häneen mitään tarvetta, Hän ei olisi käskenyt teitä nostamaan siipiänne hänen yltään. (al-Kafi, osa 2, s. 279)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Jokaisen palvelijan ylle on vedetty neljäkymmentä verhoa siihen asti, kun hän tekee neljäkymmentä suurta syntiä. Kun hän on tehnyt neljäkymmentä suurta syntiä, verhot otetaan häneltä pois, ja silloin Jumala ilmoittaa enkeleille: Peittäkää palvelijani siivillänne – ja enkelit peittävät hänet siivillään. Sen jälkeen tuo palvelija ei jätä yhtään rumaa tekoa tekemättä, kunnes hän vielä ylpeilee ihmisten keskellä rumilla teoillaan. Silloin enkelit sanovat: Herramme, me häpeämme hänen tekojaan! Jumala ilmoittaa heille: Nostakaa nyt siipenne hänen yltään. Ja kun hänen asiansa on tähän tullut, alkaa hänen vihamielisyytensä meitä, Huoneen väkeä, kohtaan. Silloin hänen verhonsa taivaassa ja niin ikään hänen verhonsa maan päällä repeytyvät. Enkelit sanovat: Herramme, tämä palvelijasi on jäänyt verhoitta! Jumala ilmoittaa heille: Jos minulla olisi häneen tarvetta ja huomiota, en olisi käskenyt teitä nostamaan siipiänne hänen yltään.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Kun uskovainen koskettaa syntiä, hänen uskostaan vähenee ja jotakin siitä poistuu hänestä, eikä se palaa häneen ennen kuin hän katuu; ja kun hän katuu, Jumala kääntyy häneen armossaan. (al-Kafi, osa 2, s. 281)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Kun uskovainen tekee syntiä, hänen uskonsa hengestä vähenee ja hänessä sammuu valo, kunnes hän katuu. Kun hän on katunut, Jumala kääntyy jälleen hänen puoleensa ja korvaa hänelle menetetyn.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Varokaa kiistelyä ja riitelyä, sillä ne sairastuttavat sydämet veljiä kohtaan, ja niistä versoo tekopyhyys. (al-Kafi, osa 2, s. 300)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Karta tosissasi kiistelyä ja väittelyä sekä vihamielisyyttä, sillä nämä kaksi sairastuttavat uskovaisten sydämet toisiaan kohtaan ja kylvävät tekopyhyyden molempien osapuolten sydämiin.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Totisesti Jumala on kieltänyt Paratiisin jokaiselta rivosuiselta, säädyttömältä ja häpeämättömältä, joka ei välitä siitä mitä sanoo eikä siitä mitä hänelle sanotaan; sillä jos tutkit hänet, et löydä häntä muuksi kuin aviottomasta suhteesta syntyneeksi tai Saatanan osakkuuden hedelmäksi. Sitten hän luki Jumalan, mahtavan ja korkean, sanat: “Ja ole osallinen heidän varoihinsa ja lapsiinsa.” (al-Kafi, osa 2, s. 323)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Jumala on kieltänyt Paratiisin häpeämättömältä rivosuiselta – siltä, joka ei välitä siitä mitä sanoo eikä siitä mitä vastaukseksi kuulee. Sellainen on joko avioton lapsi tai Saatanan osakkuuden hedelmä. Sitten hän luki Jumalan puhuttelun Saatanalle Koraanissa: “Ole osallinen heidän varoihinsa ja lapsiinsa.” [Qur'an 17:64]
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: On kaksi mielijohdetta: yksi Saatanalta ja yksi enkeliltä. Enkelin mielijohde on sydämen hellyys ja ymmärrys, ja Saatanan mielijohde on huolimattomuus ja sydämen kovuus. (al-Kafi, osa 2, s. 330)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Ihmisiin tulee kahdenlaisia herätteitä: heräte Saatanalta ja heräte enkeliltä. Enkelin innoitus tuo sydämen hellyyden ja ymmärryksen, ja Saatanan kosketus tuo unohduksen ja sydämen kovuuden.
Al-Baqirilta (AS): Kun kuolema tuli Ali ibn al-Husaynille (heille molemmille rauha), hän painoi minut rintaansa vasten ja sanoi sitten: Oi poikani, minä annan sinulle saman neuvon, jonka isäni (AS) antoi minulle hänen kuolemansa hetkellä ja jonka hän kertoi isänsä antaneen hänelle. Hän sanoi: Oi poikani, varo tekemästä vääryyttä sellaiselle, jolla ei ole sinua vastaan muuta auttajaa kuin Jumala. (al-Kafi, osa 2, s. 331)
Imaami Baqir (AS) sanoi: Kun isäni Ali ibn al-Husaynin kuolinhetki koitti, hän painoi minut rintaansa vasten ja sanoi: Oi poikani, minä annan sinulle saman neuvon, jonka isäni kuolinhetkellään minulle antoi ja jonka hän kertoi isänsä hänelle antaneen: Oi poikani, älä koskaan tee vääryyttä sellaiselle, jolla ei ole sinua vastaan muuta auttajaa kuin Jumala.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: On kolme ominaisuutta, joiden haltija ei koskaan kuole, ennen kuin hän näkee niiden turmiollisen seurauksen: sortaminen, sukulaisuussiteiden katkaiseminen ja väärä vala. (al-Kafi, osa 2, s. 347)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Kolme ominaisuutta on sellaista, että jos ne ovat jossakussa, hän ei kuole ennen kuin näkee niiden turmion: sorto, sukulaisuussiteiden katkaiseminen ja väärä vala.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Syntejä on kolmenlaisia. On anteeksi annettu synti: palvelija, jota Jumala on rangaissut hänen synnistään tässä maailmassa – ja Jumala on liian kärsivällinen ja liian jalomielinen rangaistakseen palvelijaansa kahdesti. Sitten on synti, jota ei anneta anteeksi: palvelijoiden toisilleen tekemät vääryydet. Ja kolmas synti on synti, jonka Jumala on peittänyt luoduiltaan ja josta Hän on suonut palvelijalleen katumuksen. (al-Kafi, osa 2, s. 443)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Meillä on kolmenlaisia syntejä: anteeksi annettu synti, jonka rangaistuksen Jumala on antanut palvelijalle jo tässä maailmassa – Jumala on kärsivällisempi ja jalomielisempi kuin että Hän rankaisisi palvelijaansa tällaisista synneistä vielä toistamiseen tuonpuoleisessa. Toiseksi anteeksiantamaton synti, joka on palvelijoiden toisilleen tekemä vääryys. Ja kolmanneksi synti, jonka ilmitulon Jumala on estänyt luotujen edessä ja jossa Hän on suonut palvelijalle katumuksen armon.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi Jumalan, mahtavan ja korkean, sanoista: «Ja mikä onnettomuus teitä kohtaakin, se johtuu siitä, mitä omat kätenne ovat ansainneet – ja paljon Hän antaa anteeksi»: Ei ole suonenvenähdystä, ei kiveen kompastumista, ei jalan lipsahdusta eikä oksan naarmua muuten kuin synnin tähden – ja sitä, minkä Jumala antaa anteeksi, on enemmän. Ja se, jonka synnin rangaistusta Jumala jouduttaa tässä maailmassa, hänen kohdallaan Jumala, mahtava ja korkea, on liian ylhäinen, jalomielinen ja suuri palatakseen rankaisemaan häntä tuonpuoleisessa. (al-Kafi, osa 2, s. 445)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi selittäessään jaetta “Mikä onnettomuus teitä kohtaakin, se johtuu omista teoistanne – ja silti Jumala antaa paljon anteeksi” [Qur'an 42:30]: Ei ole suonen venähdystä, ei kiveen törmäämistä, ei askeleen lipsahdusta eikä puunoksan naarmua muuten kuin synnin tähden; ja totisesti sitä, minkä Jumala antaa anteeksi, on enemmän. Ja sen kohdalla, jonka syntinsä rangaistusta Jumala jouduttaa tässä maailmassa, Jumala on liian ylhäinen, jalomielinen ja suuri rangaistakseen häntä uudelleen tuonpuoleisessa.
Uskovaisten johtajalle (AS) sanottiin: Anna meille neuvo ja tee se lyhyesti. Hän sanoi: Maailma – sen sallittu on tilintekoa ja sen kielletty on rangaistus. Ja mistä te saisitte levon, kun ette ole seuranneet Profeettanne sunnaa? Te tavoittelette sitä, mikä saa teidät ylimielisiksi, ettekä tyydy siihen, mikä teille riittää. (al-Kafi, osa 2, s. 459)
Uskovaisten johtajalle (AS) sanottiin: Anna meille neuvo ja tee se lyhyesti (eli vala se lyhyeen muotoon). Hän sanoi: Maailman sallittu on tilintekoa ja sen kielletty on rangaistus. Mistä teille koituisi levollisuutta (ylösnousemuksen kauhuista), kun ette ole astuneet Profeettanne tielle? Älkää tavoitelko sitä, mikä vie teidät ylimielisyyteen – ja te ette ole tyytyväisiä siihen, mikä teille riittää (vaan tahdotte enemmän kuin tarpeen).
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Kun kauhu käy ankaraksi, turvapaikka on Jumalan luona. (al-Kafi, osa 2, s. 468)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Kun kauhu ja levottomuus käyvät ankariksi, pakopaikka ja turva on Jumala.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Rukous on uskovaisen kilpi, ja kun kolkutat ovea usein, se avataan sinulle. (al-Kafi, osa 2, s. 468)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Rukous on uskovaisen kilpi, ja aina kun olet kolkuttanut ovea paljon, se avautuu sinulle.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Jumala, mahtava ja korkea, ei ota vastaan huolettoman sydämen rukousta. Ja Ali (AS) tapasi sanoa: Kun joku teistä rukoilee vainajan puolesta, älköön rukoilko hänen puolestaan sydän hänestä huolettomana, vaan ponnistelkoon hänen puolestaan rukouksessa. (al-Kafi, osa 2, s. 473)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Jumala ei ota vastaan huolimattoman ja poissaolevan sydämen rukousta. Kun joku teistä rukoilee vainajan puolesta sydän hänestä poissaolevana, älköön rukoilko lainkaan. Pyrkikää toimittamaan rukous sydämen läsnä ollessa.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Käyttäkää rukoushetki hyväksenne neljässä tilanteessa: Koraania luettaessa, rukouskutsun (adhan) aikana, sateen langetessa ja silloin, kun kaksi rivistöä kohtaa toisensa marttyyriuden hetkellä. (al-Kafi, osa 2, s. 477)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Pitäkää rukousta kalliina arvona neljässä tilanteessa: Koraania luettaessa, rukouskutsua kuultaessa, sateen aikana ja silloin, kun kaksi rivistöä (uskovaiset ja epäuskoiset) kohtaavat toisensa taistelussa.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Se, joka muistaa Jumalaa, mahtavaa ja korkeaa, salassa, on totisesti muistanut Jumalaa paljon. (al-Kafi, osa 2, s. 501)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Se, joka muistaa Jumalaa olemuksensa salaisuudessa, kuuluu niihin, jotka muistavat Häntä runsaasti.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Jumalan pyhyyden ylistäminen (tasbih) on puolet vaa'asta, ylistys Jumalalle täyttää vaa'an, ja “Jumala on suurin” täyttää sen, mikä on taivaan ja maan välissä. (al-Kafi, osa 2, s. 506)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Jumalan pyhyyden ylistäminen on puolet tekojen vaa'asta, ja Jumalan kiittäminen täyttää siitä lopun; ja Jumalan suuruuden julistaminen tasoittaa tien aina taivaaseen asti.
Kun ilta tuli, Ali (AS) tapasi sanoa: Tervetuloa, uusi yö ja todistava kirjuri! Kirjoittakaa te kaksi Jumalan nimeen. Sitten hän muisteli Jumalaa, mahtavaa ja korkeaa. (al-Kafi, osa 2, s. 523)
Kun ilta tuli, Ali (AS) sanoi: Tervetuloa, uusi yö ja todistava kirjuri! Kirjoittakaa minulle Jumalan nimeen. Sen jälkeen hän muisteli Jumalaa runsaasti.
Uskovaisten johtaja (AS) tapasi sanoa: Oi Jumala, minä turvaudun Sinuun siemensyöksyltä unessa, pahoilta unilta ja siltä, että saatana leikkisi minulla valveilla tai unessa. (al-Kafi, osa 2, s. 536)
Imaami Sadiq (AS) sanoi: Uskovaisten johtaja (AS) sanoi nukkumaan käydessään: Oi Jumala, minä turvaudun Sinuun siemensyöksyltä unessa ja pahoilta unilta sekä siltä, että saatana leikkisi minulla unessa tai valveilla!
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Kun kohtaat petoeläimen, sano: Minä turvaudun Danielin ja kaivon Herraan jokaisen raatelevan leijonan pahuudelta. (al-Kafi, osa 2, s. 571)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Kun kohtaat pedon, sano: Oi Danielin ja tuon kaivon Jumala! Sinuun minä turvaudun jokaisen pedon pahuudelta.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Talossa, jossa luetaan Koraania ja muistellaan Jumalaa, mahtavaa ja korkeaa, siunaus lisääntyy, enkelit tulevat siihen, saatanat kaikkoavat siitä, ja se loistaa taivaan asukkaille niin kuin tähdet loistavat maan asukkaille. Ja talossa, jossa ei lueta Koraania eikä muistella Jumalaa, mahtavaa ja korkeaa, siunaus vähenee, enkelit karttavat sitä ja saatanat tulevat siihen. (al-Kafi, osa 2, s. 610)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Talo, jossa luetaan Koraania ja muistellaan Jumalaa, saa runsaan siunauksen; enkelit tulevat siihen ja saatanat väistyvät siitä, ja se loistaa taivaan asukkaille niin kuin tähdet loistavat maan asukkaille. Mutta talo, jossa ei lueta Koraania eikä muistella Jumalaa, saa vähän siunausta; enkelit väistyvät siitä ja saatanat asettuvat siihen.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Ei ole sinulle haitaksi seurustella järkevän kanssa, vaikka et hänen jalomielisyyttään kiittäisikään; hyödy hänen järjestään ja varjele itseäsi hänen huonoilta luonteenpiirteiltään. Äläkä hylkää jalomielisen seuraa, vaikka et hänen järjestään hyötyisikään; hyödy hänen jalomielisyydestään omalla järjelläsi. Ja pakene kaikin voimin alhaista tyhmyriä. (al-Kafi, osa 2, s. 638)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Seurustele järkevän kanssa, vaikka et hänen jalomielisyyttään hyväksyisikään; ainakin hyödyt hänen järjestään. Mutta varo, ettet omaksu hänen huonoja tapojaan. Älä myöskään menetä jalomielisen seuraa, vaikka hänellä ei olisi järkeä, josta hyötyisit; ainakin hyödyt hänen jalomielisyydestään. Ja varo tarkoin: pakene sellaisen seuraa, jolla ei ole jalomielisyyttä eikä järkeä, toisin sanoen alhaisen ja tyhmän seuraa.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Katsokaa, kenen kanssa seurustelette, sillä kenenkään luo ei laskeudu kuolema ilman että hänen toverinsa asetetaan hänen eteensä Jumalan edessä: jos he olivat hyviä, niin hyvinä, ja jos he olivat pahoja, niin pahoina. Eikä kukaan kuole ilman että minä ilmestyn hänelle hänen kuolinhetkellään. (al-Kafi, osa 2, s. 638)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Katsokaa, kenen kanssa seurustelette, sillä kenenkään luo ei laskeudu kuolema ilman että hänen toverinsa asetetaan Jumalan edessä hänen silmiensä eteen: jos he ovat hyviä, he näyttäytyvät hyvinä, ja jos he ovat pahoja, pahoina. Eikä ole ketään kuolevaa, jolle tämä näky ei hänen kuolinhetkellään tapahtuisi.
Kaksi miestä tuli uskovaisten johtajan (AS) luo, ja hän asetti kummallekin tyynyn. Toinen heistä istuutui sille, mutta toinen kieltäytyi. Silloin uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Istu sille, sillä kunnianosoituksesta kieltäytyy vain aasi. (al-Kafi, osa 2, s. 659)
Kaksi miestä saapui uskovaisten johtajan (AS) luo, ja hän asetti kummallekin patjan. Toinen heistä istuutui sille, mutta toinen kieltäytyi. Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Istu sen päälle, sillä kunnianosoituksesta kieltäytyy vain aasi!
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Muslimien tori on kuin heidän moskeijansa: se, joka ehtii ensimmäisenä jollekin paikalle, on siihen oikeutetuin iltaan asti. Kertoja sanoi: Eikä hän perinyt vuokraa torin myyntipaikoista. (al-Kafi, osa 2, s. 662)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Muslimien tori on kuin heidän moskeijansa. Se, joka ehtii ensin ja asettuu johonkin paikkaan, on siihen oikeutetuin.
Lisäksi hän ei perinyt vuokraa torin myyntipaikoista.
Imaami Sadiqilta (AS), hänen isiensä (AS) kautta: Uskovaisten johtaja (AS) matkasi erään suojelusopimuksen alaisen ei-muslimin (dhimmi) seurassa. Dhimmi kysyi häneltä: Minne olet menossa, oi Jumalan palvelija? Hän vastasi: Aion Kufaan. Kun tie kääntyi dhimmin suuntaan, uskovaisten johtaja (AS) kääntyi hänen mukanaan. Dhimmi sanoi hänelle: Etkö sanonut olevasi menossa Kufaan? Hän vastasi: Kyllä. Dhimmi sanoi: Mutta olet jättänyt tiesi. Hän sanoi: Sen kyllä tiedän. Dhimmi kysyi: Miksi sitten käännyit mukaani, vaikka tiesit sen? Uskovaisten johtaja (AS) vastasi hänelle: Tämä kuuluu hyvän toveruuden täydellisyyteen, että mies saattaa kumppaniaan hetken matkaa erotessaan hänestä. Näin profeettamme (SAWS) on meitä käskenyt. Dhimmi sanoi: Niinkö hän sanoi? Hän vastasi: Kyllä. Dhimmi sanoi: Eipä ihme, että ne, jotka häntä seurasivat, seurasivat häntä hänen jalojen tekojensa tähden. Minä otan sinut todistajaksi, että olen sinun uskossasi. Ja dhimmi palasi uskovaisten johtajan (AS) kanssa, ja kun hän tunnisti hänet, hän kääntyi islamiin. (al-Kafi, osa 2, s. 670)
Imaami Sadiq (AS) kertoo isiltään, että uskovaisten johtaja (AS) matkasi erään dhimmin seurassa. Tämä dhimmi kysyi häneltä: Oi Jumalan palvelija, minne olet menossa? Hän vastasi: Kufaan. Ja kun dhimmi kääntyi toiselle tielle, uskovaisten johtaja saattoi häntä. Silloin dhimmi sanoi: Jätitkö Kufan tien? Hän vastasi: En. Dhimmi sanoi: Miksi sitten tulit minun tielleni, vaikka sen tiedät? Uskovaisten johtaja (AS) vastasi hänelle: Tämä kuuluu hyvän toveruuden täydellisyyteen, että mies saattaa matkakumppaniaan muutaman askeleen erotessaan hänestä; profeettamme on meitä näin käskenyt. Dhimmi sanoi hänelle: Näinkö asia on? Hän vastasi: Kyllä. Dhimmi sanoi: Epäilemättä jokainen, joka häntä on seurannut, on seurannut häntä hänen jalomielisyytensä tähden. Minä otan sinut todistajaksi, että olen sinun uskossasi. Ja dhimmi palasi uskovaisten johtajan (AS) mukana, ja kun hän tunnisti hänet, hän kääntyi islamiin.
Imaami Sadiq (AS) sanoi: Alin (AS) kirjassa on: kissa on petoeläin, mutta ei ole haittaa siitä, mitä se jättää jälkeensä juotuaan tai syötyään. Ja minä totisesti häpeäisin Jumalan edessä jättää ruoan siksi, että kissa on siitä syönyt. (al-Kafi, osa 3, s. 9)
Imaami Sadiq (AS) sanoi: Alin (AS) kirjassa on: vaikka kissa luetaankin petoeläimiin, ei ole haittaa syödä sitä, mitä se on jättänyt jälkeensä. Ja minä häpeän Jumalan edessä sitä, että jättäisin syömättä ruoan, josta kissa on syönyt.
Imaami Sadiqilta (AS): Ali (AS) ei nähnyt haittaa siinä, että rituaalisesti saastainen (junub) pesee päänsä aamun alussa ja muun ruumiinsa rukoushetkellä. (al-Kafi, osa 3, s. 44)
Imaami Sadiq (AS) sanoi: Uskovaisten johtaja (AS) ei moittinut sitä, että rituaalisesti saastainen pesee päänsä päivän alussa ja ruumiinsa rukoushetkellä.
Imaami Sadiqilta (AS): Uskovaisten johtaja (AS) kielsi ihmistä suorittamasta kuivaa puhdistautumista (tayammum) tien pinnalta otetulla maalla. (al-Kafi, osa 3, s. 62)
Imaami Sadiq (AS) sanoi: Uskovaisten johtaja Ali (AS) kielsi ihmistä suorittamasta kuivaa puhdistautumista (tayammum) tiellä olevalla maalla.
Imaami Sadiqilta (AS): Yksikään uskovainen sielu ei kuole ennen kuin se näkee Muhammadin ja Alin. Ja kun uskovainen on heidät nähnyt, hän ei enää palaa tähän maailmaan vaan kulkee eteenpäin. He astuvat uskovaisen luo: Jumalan lähettiläs (SAWS) istuutuu hänen päänsä puolelle ja Ali (AS) hänen jalkojensa puolelle. Jumalan lähettiläs (SAWS) kumartuu hänen ylitseen ja sanoo: Oi Jumalan ystävä, iloitse! Minä olen Jumalan lähettiläs. Minä olen sinulle parempi kuin se, minkä olet maailmasta jättänyt. Sitten Jumalan lähettiläs (SAWS) nousee, ja Ali (AS) nousee ja kumartuu hänen ylitseen ja sanoo: Oi Jumalan ystävä, iloitse! Minä olen Ali ibn Abi Talib, se, jota sinä rakastit. Tiedä, että minä olen sinua hyödyttävä. Sitten hän sanoi: Tämä on Jumalan, mahtavan ja korkean, kirjassa: “Ne, jotka uskoivat ja olivat jumalaapelkääväisiä – heille on ilosanoma tämän maailman elämässä ja tuonpuoleisessa. Jumalan sanoja ei muuteta. Tämä on suuri voitto.” (al-Kafi, osa 3, s. 128)
Imaami Sadiq (AS) sanoi: Yksikään uskovainen ei kuole näkemättä Muhammadia ja Alia. Ja kun hän on heidät nähnyt, hän ei enää palaa tähän maailmaan vaan kulkee eteenpäin. He tulevat molemmat yhdessä uskovaisen luo. Jumalan lähettiläs (SAWS) istuutuu hänen päänsä viereen ja Ali (AS) hänen jalkojensa viereen. Jumalan lähettiläs (SAWS) kääntyy hänen puoleensa ja sanoo: Oi Jumalan ystävä! Ilosanoma sinulle! Minä olen Jumalan lähettiläs. Minä olen sinulle parempi kuin se, minkä olet maailmasta jättänyt. Sitten Jumalan lähettiläs (SAWS) nousee, ja Ali (AS) nousee, kääntyy hänen puoleensa ja sanoo: Oi Jumalan ystävä! Ilosanoma sinulle! Minä olen Ali ibn Abi Talib, se, jota sinä rakastit. Tiedä, että minä tulen sinua hyödyttämään. Sitten Imaami Sadiq (AS) sanoi: Tämä totuus mainitaan korkeimman Jumalan kirjassa: “Niille, jotka uskoivat ja olivat jumalaapelkääväisiä, on ilosanoma tämän maailman elämässä ja tuonpuoleisessa, eikä Jumalan sanoja muuteta; tämä on suuri voitto.” [Qur'an 10:64]
Imaami Sadiqilta (AS): Jumalan kautta, teiltä otetaan vastaan, ja Jumalan kautta, teille annetaan anteeksi! Totisesti kenenkään teistä ja sen välillä, että hän saa kadehdittavan osan ja näkee ilon ja silmien virvoituksen, ei ole muuta kuin että hänen sielunsa yltää tänne – ja hän viittasi kädellään kurkkuunsa. Sitten hän sanoi: Kun niin tapahtuu ja ihminen on kuolemaisillaan, kuoleman enkeli tulee hänen luokseen, lähestyy häntä ja sanoo: Oi Jumalan palvelija, otitko vapautuskirjasi? Otitko turvakirjasi vapautuksesta? Tartuitko suurimpaan turvaköyteen tämän maailman elämässä? Silloin Jumala, mahtava ja korkea, suo hänelle onnistumisen, ja hän sanoo: Kyllä. Enkeli kysyy: Ja mikä se on? Hän vastaa: Ali ibn Abi Talibin (AS) johtajuus (walaya). Enkeli sanoo: Olet puhunut totta. Sen suhteen, mitä pelkäsit, Jumala on tehnyt sinut turvalliseksi, ja sen, mitä toivoit, olet saavuttanut. Iloitse! (al-Kafi, osa 3, s. 131)
Imaami Sadiq (AS) sanoi: Jumalan kautta! Teidän, shiialaisten, tekonne otetaan vastaan. Jumalan kautta! Teille on annettu anteeksi. Ja Jumalan kautta! Teidän ja toiveenne saavuttamisen, ilon näkemisen ja silmienne virvoittumisen välillä ei ole muuta kuin että sielu yltää tänne asti (ja hän viittasi siunatulla kädellään kurkkuunsa).
Sitten hän sanoi: Kun niin tapahtuu ja ihminen on kuolinkamppailussa, hän näkee kuoleman enkelin, ja kuoleman enkeli kysyy häneltä: Oi Jumalan palvelija! Otitko vapautuskirjasi? Otitko turvakirjan, joka vapauttaa sinut tulesta? Tartuitko tämän maailman elämässä suurimpaan turvaan? Silloin Jumala suo hänelle onnistumisen ja antaa hänelle voiman puhua, ja hän sanoo siinä hetkessä: Kyllä! Kuoleman enkeli kysyy: Mikä se keino on? Kuoleva vastaa: Ali ibn Abi Talibin (AS) johtajuus (walaya). Kuoleman enkeli sanoo: Olet puhunut totta. Sen suhteen, mitä pelkäsit, Jumala on tehnyt sinut turvalliseksi, ja sen, mihin panit toivosi, olet saanut. Ilosanoma sinulle!
Abaya al-Asadi kertoi kuulleensa Alin (AS) sanovan: Jumalan kautta! Yksikään palvelija ei koskaan vihaa minua ja kuole vihassaan minua kohtaan ilman että hän näkee minut kuolinhetkellään tavalla, joka on hänelle vastenmielinen; eikä yksikään palvelija koskaan rakasta minua ja kuole rakkaudessaan minuun ilman että hän näkee minut kuolinhetkellään tavalla, jota hän rakastaa. (al-Kafi, osa 3, s. 132)
al-Asadi kertoo Alilta (AS), että hän sanoi: Jumalan kautta! Yksikään palvelija ei koskaan pidä minua vihollisenaan ja kuole tuossa vihassa ilman että hän näkee minut kuolinhetkellään tavalla, joka on hänelle vastenmielinen; eikä yksikään palvelija koskaan rakasta minua ja kuole tuossa rakkaudessa ilman että hän näkee minut kuolinhetkellään sellaisena kuin hän rakastaa.
Muhammad ibn Hanzala kertoi: Sanoin Imaami Sadiqille (AS): Tulkoon minusta lunnaasi! Olen kuullut eräältä shiialaiselta ja seuraajaltasi hadithin, jonka hän kertoo isältäsi. Hän kysyi: Mikä se on? Sanoin: He väittävät hänen sanoneen: Kadehdittavinta, mitä ihmisellä voi olla, on se asia, jossa me olemme, silloin kun sielu on tässä. Hän sanoi: Kyllä. Kun niin tapahtuu, hänen luokseen tulevat Jumalan profeetta, Ali, Gabriel ja kuoleman enkeli (rauha heille). Tuo enkeli sanoo Alille (AS): Oi Ali, olihan tämä ja tämä sinun ja Huoneesi väen seuraaja? Hän vastaa: Kyllä, hän piti meitä ystävinään ja sanoutui irti vihollisistamme. Sitten Jumalan profeetta sanoo saman Gabrielille, ja Gabriel vie tämän ylös Jumalan, mahtavan ja korkean, luo. (al-Kafi, osa 3, s. 134)
Muhammad ibn Hanzala kertoo: Sanoin Imaami Sadiqille (AS): Tulkoon minusta lunnaasi! Olen kuullut eräiltä shiialaisiltasi ja ystäviltäsi hadithin, jonka he kertovat isältäsi. Hän kysyi: Mikä se on? Sanoin: He arvelevat hänen sanoneen: Kun ihmisen sielu yltää hänen kurkkuunsa, kaikkein kadehdittavin asia hänelle on meidän shiialaisten vakaumus. Hän sanoi: Kyllä, niin se on. Kun niin tapahtuu, hänen luokseen tulevat Jumalan profeetta (SAWS), Ali (AS), Gabriel ja kuoleman enkeli (rauha heille). Tuo enkeli sanoo Alille (AS): Oi Ali! Olihan tämä ja tämä sinun ja Huoneesi väen ystäviä?
Hän vastaa: Kyllä, hän rakasti meitä ja sanoutui irti vihollisistamme. Profeetta (SAWS) sanoo saman Gabrielille, ja Gabriel puolestaan vie tämän sanan ylös korkeimman Jumalan luo.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Käskekää perheenne puhumaan kauniisti kuolleistanne. Sillä kun Fatiman (rauha hänelle) isä (SAWS) siirtyi pois, Hashimin tyttäret tulivat suremaan hänen kanssaan, ja hän sanoi: Jättäkää ansioiden luetteleminen ja pitäytykää rukouksessa. (al-Kafi, osa 3, s. 217)
Uskovaisten johtaja Ali (AS) sanoi: Käskekää kaikkia muistamaan kuolleitaan kauniin puheen kera. Jumalan lähettilään (SAWS) poismenon aikaan hashimilaiset naiset tulivat surua osoittamaan Zahran (rauha hänelle) luo. Hän sanoi: Jättäkää kuolleidenne kunniantekojen luetteleminen ja pitäytykää heidän puolestaan rukoilemisessa.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Sen, joka lohduttaa lapsensa menettänyttä, Jumala varjelee valtaistuimensa varjossa sinä päivänä, jona ei ole muuta varjoa kuin Hänen varjonsa. (al-Kafi, osa 3, s. 227)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Se, joka lohduttaa lapsensa menettänyttä, saa Jumalalta suojan Hänen valtaistuimensa varjossa sinä päivänä, jona ei ole muuta suojaa kuin Hänen suojansa.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Käykää kuolleidenne luona, sillä he iloitsevat vierailustanne. Ja pyytäköön jokainen teistä tarpeensa isänsä haudalla ja äitinsä haudalla samalla kun hän rukoilee heidän puolestaan. (al-Kafi, osa 3, s. 229)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Käykää kuolleidenne haudoilla, sillä he iloitsevat vierailustanne. Ja pyytäköön jokainen teistä isänsä tai äitinsä haudan äärellä myös omaa tarvettaan samalla, kun hän rukoilee heidän puolestaan.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Ei ole uskovaista, joka kuolisi missä tahansa maan kolkassa, ilman että hänen sielulleen sanotaan: Liity Wadi al-Salamiin! Ja totisesti se on kolkka Adenin puutarhaa. (al-Kafi, osa 3, s. 243)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Jokaiselle uskovaiselle, joka kuolee missä tahansa maan paikassa, sanotaan hänen sielulleen: Liity Wadi al-Salamiin! Totisesti tämä paikka on pala paratiisia.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Älköön ihminen tehkö maahankumarrusta sellaisen päälle, jolla ei ole hänen muu ruumiinsa. (al-Kafi, osa 3, s. 332)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Ihmisen ei tule tehdä maahankumarrusta sellaisen päälle, jonka päällä ei ole hänen muu ruumiinsa.
Imaami Sadiq (AS) sanoi: Kun nouset rukousosuudesta (rak'asta), nojaa kämmeniisi ja sano: “Jumalan voimalla ja väkevyydellä minä nousen ja istuudun.” Sillä näin Ali (AS) teki. (al-Kafi, osa 3, s. 338)
Imaami Sadiq (AS) sanoi: Aina kun nouset päättyneestä rukousosuudesta, nojaa molempiin kämmeniisi noustessasi ja sano: “Bi-hawlillahi wa quwwatihi aqumu wa aq'ud” (Jumalan voimalla ja väkevyydellä minä nousen ja istuudun), sillä näin Ali (AS) teki.
Eräs mies tuli uskovaisten johtajan Ali ibn Abi Talibin (AS) luo ja sanoi: Oi uskovaisten johtaja, minulta on riistetty yörukous. Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Sinä olet mies, jonka syntisi ovat kahlinneet. (al-Kafi, osa 3, s. 450)
Eräs mies tuli uskovaisten johtajan (AS) luo ja sanoi: Oi uskovaisten johtaja! Minulta on riistetty yörukous. Ali (AS) sanoi: Syntisi ovat panneet sinut kahleisiin.
Imaami Baqirilta (AS): Uskovaisten johtaja (AS) rukoili Siffinin yönä, joka oli Haririn yö, eikä hänen väkensä keskipäivän, iltapäivän, auringonlaskun ja illan rukous ollut kunkin rukouksen hetkellä muuta kuin Jumalan suuruuden julistamista, Hänen ykseytensä tunnustamista, Hänen pyhyytensä ylistämistä, Hänen kiittämistään ja rukoilemista. Tämä oli heidän rukouksensa, eikä hän käskenyt heitä toistamaan rukousta. (al-Kafi, osa 3, s. 457)
Imaami Baqir (AS) sanoi: Uskovaisten johtajan Alin (AS) ja hänen tovereidensa keskipäivän, iltapäivän, auringonlaskun ja illan rukous Siffinin sodassa – Haririn yönä – oli Jumalan suuruuden julistamista, Hänen ykseytensä tunnustamista, Hänen pyhyytensä ylistämistä, kiitosta ja rukousta, ja juuri tämä oli heidän rukouksensa. Eikä hän käskenyt sotajoukkoaan toistamaan rukoustaan sodan päätyttyä.
Imaami Sadiqilta (AS): Kun jokin säikähdytti Alia (AS), hän turvautui rukoukseen ja luki sitten tämän jakeen: “Hakekaa apua kärsivällisyydestä ja rukouksesta.” [Qur'an 2:45] (al-Kafi, osa 3, s. 480)
Imaami Sadiq (AS) sanoi: Aina kun jokin säikähdytti uskovaisten johtajaa Alia (AS), hän kääntyi rukouksen puoleen. Sitten hän luki tämän jakeen: “Hakekaa apua kärsivällisyydestä ja rukouksesta.” [Qur'an 2:45]
Imaami Sadiqilta (AS): Eräs mies tuli uskovaisten johtajan (AS) luo, kun tämä oli Kufan moskeijassa, ja sanoi: Rauha sinulle, oi uskovaisten johtaja, ja Jumalan armo ja Hänen siunauksensa. Hän vastasi tervehdykseen. Mies sanoi: Tulkoon minusta lunnaasi, aion lähteä al-Aqsan moskeijaan ja halusin tervehtiä sinua ja hyvästellä sinut. Hän kysyi häneltä: Mitä sillä tavoittelet? Mies sanoi: Ansiota, tulkoon minusta lunnaasi. Hän sanoi: Myy ratsusi, syö evääsi ja rukoile tässä moskeijassa, sillä säädetty rukous siinä on kuin hyväksytty pyhiinvaellus (hajj) ja vapaaehtoinen rukous kuin hyväksytty pieni pyhiinvaellus (umra), ja siunaus on täällä. (al-Kafi, osa 3, s. 491)
Imaami Sadiq (AS) sanoi: Eräs mies tuli uskovaisten johtajan Alin (rauha ja siunaus hänelle) luo, kun tämä oli Kufan moskeijassa, ja sanoi: Rauha sinulle, oi uskovaisten johtaja, ja Jumalan armo ja Hänen siunauksensa.
Hän vastasi tervehdykseen. Mies sanoi: Tulkoon minusta lunnaasi! Aioin lähteä al-Aqsan moskeijaan ja tulin tervehtimään sinua ja jättämään jäähyväiset.
Hän sanoi miehelle: Miksi menet sinne?
Mies sanoi: Tulkoon minusta lunnaasi! Sen ansion tähden.
Hän sanoi: Myy ratsusi, syö evääsi ja rukoile tässä Kufan moskeijassa, sillä säädetty rukous siinä vastaa hyväksyttyä pyhiinvaellusta (hajj) ja vapaaehtoinen rukous hyväksyttyä pientä pyhiinvaellusta (umra), ja siunaus on juuri täällä.
Burayd ibn Mu'awiya kertoi kuulleensa Imaami Sadiqin (AS) sanovan: Uskovaisten johtaja (AS) lähetti almuveron kerääjän Kufasta sen ympäröiville seuduille ja sanoi hänelle: Oi Jumalan palvelija, lähde matkaan ja pitäydy Jumalan pelossa – Hänen yksin, jolla ei ole vertaista. Äläkä aseta tätä maailmaasi tuonpuoleisesi edelle. Ole sen vartija, minkä olen uskonut haltuusi, ja varjele siinä Jumalan oikeutta, kunnes saavut sen ja sen heimon kokoontumispaikalle. Kun saavut, majoitu heidän vesipaikkansa luo menemättä heidän telttojensa sekaan. Kulje sitten heidän luokseen rauhallisesti ja arvokkaasti, kunnes seisot heidän keskellään ja tervehdit heitä. Sano sitten heille: Oi Jumalan palvelijat, Jumalan ystävä on lähettänyt minut luoksenne ottamaan teiltä Jumalan osuuden varallisuudestanne. Onko varallisuudessanne Jumalalle kuuluvaa osuutta, jonka annatte Hänen ystävälleen? Jos joku sanoo sinulle: ei, älä palaa asiaan hänen kanssaan. Ja jos joku heistä vastaa myöntävästi, lähde hänen mukaansa pelottelematta häntä tai lupaamatta hänelle muuta kuin hyvää. Kun tulet hänen omaisuutensa luo, älä käy siihen käsiksi muutoin kuin hänen luvallaan, sillä suurin osa siitä on hänen. Sano: Oi Jumalan palvelija, sallitko minun käydä käsiksi omaisuuteesi? Jos hän antaa sinulle luvan, älä käy siihen kuin sen valtiaana äläkä väkivalloin. Jaa karja kahteen osaan ja anna hänen valita, kumman puoliskon hän haluaa. Kumman hän valitseekin, älä puutu siihen. Jaa sitten jäljelle jäänyt kahteen osaan ja anna hänen jälleen valita; kumman hän valitseekin, älä puutu siihen. Jatka näin, kunnes jäljelle jää se, missä on Jumalan, siunatun ja korkean, oikeuden täyttymys hänen omaisuudestaan. Kun se on jäljellä, ota siitä Jumalan osuus. Ja jos hän pyytää sinua peruuttamaan jaon, salli se hänelle: sekoita karja jälleen ja tee kuten teit ensimmäisellä kerralla, kunnes otat Jumalan osuuden hänen omaisuudestaan. Kun olet sen ottanut, älä uskota sitä kenellekään muulle kuin vilpittömälle, hellälle, luotettavalle ja huolelliselle, joka ei kohtele kovakouraisesti mitään siitä. Lähetä sitten kaikki, mitä olet koonnut kustakin kokoontumispaikasta, meille, niin ohjaamme sen sinne, minne Jumala, mahtava ja korkea, on käskenyt. Ja kun lähettisi vie karjan, teroita hänelle, ettei hän aseta estettä naaraskamelin ja sen varsan väliin eikä erota niitä toisistaan, eikä lypsä sen maitoa niin, että se vahingoittaa varsaa, eikä rasita niitä ratsastamalla, vaan kohtelee niitä tässä tasapuolisesti. Juottakoon hän niitä jokaisella vesipaikalla, jonka ohi hän kulkee, älköönkä kääntäkö niitä pois maan kasvillisuudelta valtatielle sinä hetkenä, jona ne lepäävät ja saavat ilta-annoksensa. Kohdelkoon hän niitä lempeästi kaikin voimin, kunnes hän saapuu luoksemme Jumalan luvalla niiden ollessa terveitä ja lihavia, ei uupuneita eikä näännytettyjä; jotta ne jaettaisiin Jumalan luvalla Jumalan kirjan ja Hänen profeettansa (SAWS) sunnan mukaan Jumalan ystävien kesken. Tämä lisää palkkiotasi ja on lähempänä oikeaa ohjaustasi. Jumala katsoo niihin ja sinuun, ponnisteluusi ja vilpittömyyteesi sitä kohtaan, joka sinut lähetti, ja sitä kohtaan, jonka asiassa sinut lähetettiin. Sillä Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Jumala ei katso palvelijaansa, joka ponnistelee kuuliaisuudessa ja vilpittömyydessä Häntä ja imaamiaan kohtaan, ilman että tämä on kanssamme korkeimmassa seurassa. Kertoja sanoi: Sitten Imaami Sadiq (AS) itki ja sanoi: Oi Burayd, ei, Jumalan kautta! Jumalalle kuuluvaa pyhyyttä ei ole jäänyt yhtäkään loukkaamatta, eikä ole toimittu Jumalan kirjan eikä Hänen profeettansa sunnan mukaan tässä maailmassa, eikä tälle luomakunnalle ole pantu täytäntöön yhtäkään Jumalan säätämää rangaistusta siitä lähtien, kun Jumala otti luokseen uskovaisten johtajan (rauha ja siunaus hänelle), eikä ole toimittu missään totuuden mukaan tähän ihmisten päivään asti. Sitten hän sanoi: Mutta, Jumalan kautta, päivät ja yöt eivät kulu loppuun ennen kuin Jumala herättää kuolleet ja kuolettaa elävät, palauttaa totuuden sen omille ja pystyttää uskontonsa, jonka Hän on hyväksynyt itselleen ja profeetalleen. Iloitkaa siis, ja jälleen iloitkaa, ja vielä kerran iloitkaa! Sillä Jumalan kautta, totuus ei ole muualla kuin teidän käsissänne. (al-Kafi, osa 3, s. 536)
Burayd ibn Mu'awiya kertoo: Kuulin Imaami Sadiqin (AS) sanovan: Uskovaisten johtaja Ali (AS) lähetti almuveron kerääjän Kufasta sen ympäristön aavikoille ja kyliin ja sanoi hänelle: Oi Jumalan palvelija! Lähde matkaan ja pitäydy Jumalan pelossa – Jumalan, joka on yksi eikä Hänellä ole vertaista. Älä aseta tätä maailmaasi tuonpuoleisen edelle, ja varjele ja vartioi sitä, minkä olen uskonut haltuusi. Kunnioita siinä Jumalan oikeutta, kunnes saavut sen ja sen heimon luo. Kun heidän luokseen tulet, majoitu heidän kaivonsa ja vesipaikkansa lähelle kiertelemättä heidän asuntojensa keskellä. Suuntaa sitten heitä kohti rauhallisesti ja arvokkaasti, kunnes olet heidän keskellään, ja tervehdi heitä. Sano sitten heille: Oi Jumalan palvelijat! Jumalan ystävä ja johtaja on lähettänyt minut luoksenne ottamaan teiltä Jumalan osuuden omaisuudestanne. Onko omaisuudessanne Jumalalle kuuluvaa osuutta, jonka antaisitte ja suorittaisitte Hänen ystävälleen?
Jos joku heistä sanoo: ei, älä toista sanojasi hänelle (vaan luovu asiasta). Ja jos joku heistä vastaa: kyllä, niin lähde hänen mukaansa pelottelematta häntä tai lupaamatta hänelle muuta kuin hyvää.
Kun tulet hänen omaisuutensa ja karjansa luo, älä koske niihin muutoin kuin hänen luvallaan ja suostumuksellaan, sillä suurin osa siitä omaisuudesta on hänen. Sano hänelle: Oi Jumalan palvelija! Sallitko minun koskea omaisuuteesi?
Jos hän antaa sinulle luvan, älä käy siihen kuin ihminen, jolla on valta ja mahti hänen ylitseen, äläkä käy hänen kimppuunsa väkivalloin ja pakolla. Jaa siis hänen omaisuutensa kahteen osaan ja anna sitten hänelle valta valita ja ottaa kumman tahansa puoliskon hän haluaa. Jaa loput omaisuudesta jälleen kahtia ja anna hänelle uudelleen valinnanvapaus; älä puutu siihen osaan, jonka hän ottaa. Jatka samaa siihen asti, että hänen omaisuudestaan jää jäljelle se, missä Jumalan oikeus täyttyy (eli mistä almuvero on maksettava).
Kun tuo määrä on jäljellä, ota siitä Jumalan osuus. Ja jos hän haluaa ottaa jotakin sinulta takaisin, anna se hänelle. Sekoita se omaisuus ja almuvero, jonka olet häneltä ottanut, jälleen yhteen ja tee kuten teit ensimmäisellä kerralla (eli jaa hänen omaisuutensa uudelleen kahtia…), kunnes saat sen Jumalan osuuden, joka hänen omaisuudessaan on.
Ja kun olet sen ottanut, älä aseta ketään sen huoltajaksi paitsi hyvää tarkoittava, hellä, luotettava ja huolellinen ihminen, joka ei kajoa siitä mihinkään eikä tuhoa sitä.
Lähetä sitten kaikki se omaisuus, jonka olet kussakin paikassa koonnut, meille, jotta mekin ohjaisimme sen sinne, minne Jumala, mahtava ja korkea, on käskenyt.
Ja anna lähetillesi ohje, ettei hän erota kamelinvarsaa emostaan eikä lypsä naaraskamelia yli määrän, niin että se vahingoittaisi imevää varsaa. Älköön hän kuormatko niitä liikaa, vaan noudattakoon tässä niiden kesken oikeudenmukaisuutta. Ja jokaisella vesipaikalla, jonka ohi ne kulkevat, tarjottakoon niille vettä (jotta ne saisivat juoda). Älköönkä niitä estettäkö laiduntamasta ja käyttämästä maan kasveja niinä hetkinä, jolloin levätään, sillä tavoin että ne tuotaisiin keskelle valtatietä, jossa ei kasva mitään.
Ja kohdelkoon hän noita eläimiä hellävaroen niin paljon kuin kykenee, jotta ne saapuisivat luoksemme lihavina ja hyvinvoivina, eivät väsyneinä ja uupuneina, ja jotta ne Herran luvalla jaettaisiin Jumalan kirjan ja Hänen profeettansa (SAWS) sunnan mukaan Jumalan ystävien kesken. Sillä näiden ohjeiden noudattaminen lisää palkkiotasi ja on lähempänä sinun oikeaa ohjaustasi. Silloin Jumala katsoo armollisesti sinuun ja niihin sekä siihen vaivaan ja ponnisteluun, jonka olet nähnyt, ja siihen vilpittömyyteen, jota olet osoittanut sille, joka sinut lähetti, ja sille, jonka tarpeen tähden sinut lähetettiin. Sillä Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi:
Jumala ei katso armollisesti ystäväänsä, joka ponnistelee kuuliaisuudessa ja vilpittömyydessä Jumalaa ja imaamiaan kohtaan, ilman että tämä on korkeimmassa seurassa yhdessä meidän kanssamme.
Burayd ibn Mu'awiya kertoo: Sitten Imaami Sadiq (AS) itki ja sanoi: Oi Burayd! Ei, Jumalan kautta! Jumalalle kuuluvasta pyhyydestä ja koskemattomuudesta ei jäänyt mitään rikkomatta, eikä tässä maailmassa toimittu Jumalan kirjan eikä Hänen profeettansa sunnan mukaan, eikä tälle kansalle pantu täytäntöön yhtäkään Jumalan säätämää rangaistusta siitä lähtien, kun uskovaisten johtaja Ali (rauha ja siunaus hänelle) kärsi marttyyrikuoleman. Eikä tähän päivään asti ole toimittu totuuden mukaan.
Sitten hän sanoi: Jumalan kautta! Maailma ei pääty ennen kuin Jumala herättää kuolleet eloon ja kuolettaa elävät, palauttaa totuuden sen omille ja pystyttää sen uskonnon, johon Hän on tyytyväinen ja jonka Hän on valinnut itselleen ja profeetalleen. Iloitkaa siis, iloitkaa ja vielä kerran iloitkaa! Jumalan kautta, totuus on juuri se, mikä on teidän käsissänne.
Eräs Thaqifin heimoon kuuluva mies kertoi: Ali ibn Abi Talib (AS) asetti minut Baniqyan ja erään Kufan viljelysseudun verottajaksi ja sanoi minulle ihmisten läsnä ollessa: Pidä silmällä veronkantoasi, ole siinä tarkka äläkä jätä siitä yhtäkään dirhamia. Ja kun aiot lähteä tehtävääsi, tule ensin luokseni. Mies kertoi: Menin hänen luokseen, ja hän sanoi minulle: Se, minkä minulta kuulit, oli vain juoni. Varo lyömästä muslimia, juutalaista tai kristittyä yhdenkään veroon kuuluvan dirhamin tähden, äläkä myy työjuhtaa yhden dirhamin vuoksi. Meitä on käsketty ottamaan heiltä vain se, mikä liikenee helposti. (al-Kafi, osa 3, s. 540)
Eräs Thaqifin heimon mies kertoo: Ali ibn Abi Talib (AS) asetti minut keräämään almuveroa “Baniqyan” alueelta ja Kufan ympäristön puutarhoista ja sanoi minulle ihmisten läsnä ollessa: Pidä veroa (almuveroa) hyvin silmällä, ole sen keräämisessä tarkka äläkä jätä siitä dirhamiakaan. Ja kun aiot lähteä tehtävääsi, tule luokseni.
Kertoja sanoo: Kun sain kunnian saapua hänen luokseen, hän sanoi minulle: Se, minkä minulta kuulit, oli juonta ja varovaisuutta (jotta ihmiset ymmärtäisivät almuveron tärkeyden ja suorittaisivat sen). Älä siis lyö muslimia, juutalaista tai kristittyä yhdenkään almuveron dirhaman tähden äläkä myy eläintä, joka on varattu työhön (ottaaksesi siitä veron). Meitä on käsketty ottamaan heiltä vain kohtuullinen keskimäärä, anteeksiantavasti ja lempeästi.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Heidän tapansa oli pitää almua sellaisena, jolla torjutaan onnettomuus vääryyttä tekevältä mieheltä. (al-Kafi, osa 4, s. 5)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Edeltäjien tapa oli pitää almua monenlaisilta vääryyksiltä pelastavana.
Imaami Sadiqilta (AS): Uskovaisten johtaja (AS) lähetti eräälle miehelle viisi wasqia Bughaybighan taateleita. Tuo mies oli niitä, jotka toivoivat hänen lahjojaan ja odottivat hänen anteliaisuuttaan ja apuaan, mutta hän ei koskaan pyytänyt Alilta (AS) eikä keneltäkään muulta mitään. Eräs mies sanoi uskovaisten johtajalle (AS): Jumalan kautta, se ja se ei pyytänyt sinulta mitään, ja yksi wasq viidestä olisi riittänyt hänelle. Uskovaisten johtaja (AS) sanoi hänelle: Älköön Jumala lisätkö kaltaistesi määrää uskovaisten joukossa! Minä annan, ja sinäkö saitailet? Jumalan tähden! Jos en antaisi sille, joka minuun toivonsa panee, muuten kuin vasta pyynnön jälkeen, ja antaisin hänelle vasta pyynnön jälkeen, en olisi antanut hänelle sen vertaa kuin mitä häneltä otin. Sillä olisin altistanut hänet sille, että hän uhraisi minulle kasvonsa, jotka hän painaa tomuun minun ja hänen Herransa edessä palvoessaan Häntä ja pyytäessään Häneltä tarpeitaan. Se, joka tekee näin muslimiveljelleen, vaikka tietää hänet sopivaksi kohteeksi lahjoilleen ja hyvyydelleen, ei ole ollut vilpitön Jumalaa, mahtavaa ja korkeaa, kohtaan rukoillessaan hänen puolestaan: hän toivottaa hänelle kielellään paratiisin mutta saitailee häneltä omaisuutensa arvottomat rippeet. (al-Kafi, osa 4, s. 22)
Imaami Sadiq (AS) sanoi: Uskovaisten johtaja (AS) lähetti eräälle miehelle viisi wasqia taateleita. Tuo mies oli sellainen, joka pani toivonsa Jumalan armoon ja oli vieraanvarainen, eikä hän koskaan pyytänyt mitään Alilta (AS) sen enempää kuin keneltäkään muultakaan.
Eräs mies, joka istui uskovaisten johtajan (AS) luona, sanoi: Tämä mies ei pyytänyt sinulta mitään, ja yksi wasq taateleita olisi hänelle riittänyt; miksi lähetit hänelle viisi wasqia?
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Älköön Jumala lisätkö kaltaistesi määrää uskovaisten keskuudessa! Minä annan – ja sinäkö saitailet? Ole oikeudenmukainen! Jos en antaisi kenellekään mitään ennen kuin hän pyytää, silloin sen hinta, minkä häneltä otan – nimittäin hänen kunniansa – olisi suurempi kuin se, minkä hänelle annan. Kunniansa hän painaa tomuun minun Jumalani ja itsensä tähden silloin, kun hän palvoo Jumalaa ja anoo Häneltä tarpeitaan. Se, joka kohtelee uskovaista veljeään näin, ei ole ollut vilpitön korkeimmalle Jumalalle rukouksessaan. Sillä anteeksiantoa rukoillessaan uskovainen toivottaa kielellään muslimiveljelleen paratiisin Jumalalta – kuinka hän siis voisi saitailla häneltä tämän maailman arvotonta omaisuutta!
al-Harith al-Hamdani kertoi: Vietin illan uskovaisten johtajan (AS) seurassa ja sanoin: Oi uskovaisten johtaja, minulle on tullut eräs tarve. Hän sanoi: Ja katsoitko minut sen arvoiseksi? Sanoin: Kyllä, oi uskovaisten johtaja. Hän sanoi: Jumala palkitkoon sinut hyvällä minun puolestani. Sitten hän nousi lampun luo ja himmensi sen, istuutui ja sanoi: Himmensin lampun, jotta en näkisi tarpeesi nöyryytystä kasvoillasi. Puhu siis. Sillä minä kuulin Jumalan lähettilään (SAWS) sanovan: Tarpeet ovat Jumalan uskoma tallekappale palvelijoiden rinnoissa. Se, joka pitää ne salassa, hänelle kirjataan jumalanpalvelus, ja se, joka ne paljastaa, hänen kuulijansa velvollisuus on auttaa häntä. (al-Kafi, osa 4, s. 24)
al-Harith al-Hamdani kertoo: Sanoin eräänä yönä uskovaisten johtajan (AS) luona: Oi uskovaisten johtaja! Minulle on tullut vaikeus. Imaami sanoi: Katsoitko minut sen arvoiseksi, että täyttäisin tarpeesi? Sanoin: Kyllä, oi uskovaisten johtaja! Hän sanoi: Jumala palkitkoon sinut minun puolestani hyvällä. Sitten hän meni lampun luo, himmensi sen valon ja istuutui ja sanoi: Himmensin lampun valon, jotten näkisi tarpeesi nöyryytystä kasvoillasi. Puhu, sillä minä kuulin Jumalan lähettilään (SAWS) sanovan: Tarpeet ovat Jumalan uskoma tallekappale palvelijoiden rinnoissa. Se, joka pitää tuon tallekappaleen salassa, hänelle kirjataan jumalanpalvelus, ja se, joka sen paljastaa, hänen kohdallaan on Jumalan asettama velvollisuus sille, joka sen kuulee, että hän auttaisi häntä.
Imaami Sadiqilta (AS): Uskovaisten johtaja (AS) tapasi sanoa: Se, joka tekee samanlaisen teon kuin hänelle tehtiin, on vain maksanut takaisin. Se, joka tekee kaksin verroin, on kiitollinen. Se, joka on kiitollinen, on jalo. Ja se, joka tietää, että mitä hän tekee, sen hän tekee itselleen, ei pidä ihmisiä hitaina kiitollisuudessaan eikä vaadi heiltä enempää kiintymystä. Älä siis pyydä toiselta kiitosta siitä, minkä olet tehnyt itsellesi ja millä olet varjellut omaa kunniaasi. Ja tiedä, että se, joka pyytää sinulta apua, ei ole pitänyt omia kasvojaan liian arvokkaina sinun kasvojesi edessä; pidä siis sinäkin omat kasvosi liian arvokkaina hänen torjumiseensa. (al-Kafi, osa 4, s. 28)
Imaami Sadiq (AS) sanoi: Uskovaisten johtaja Ali (AS) tapasi sanoa: Se, joka tekee teon toisen teon vastineeksi, on todellisuudessa vain maksanut sen takaisin. Se, joka tekee kaksin verroin, on kiitollinen, ja se, joka on kiitollinen, on jalo ja ylevä. Ja se, joka tietää, että kun hän tekee jotakin ihmisten hyväksi, hän tekee sen itse asiassa itselleen, ei enää odota ihmisiltä kiitosta eikä toivo heiltä ystävyyttä tai kiitollisuutta – sillä sillä teolla olet varjellut omaa kunniaasi.
Ja tiedä: sen kunnia, joka tarvitsee sinua, ei ole vähäisempi kuin sinun kunniasi. Varjele siis omaa kunniaasi äläkä saata häntä epätoivoon.
Zayd al-Shahham kertoi kuulleensa Imaami Sadiqin (AS) sanovan: Olkaa hyviä naapureita Jumalan siunauksille ja varokaa, etteivät ne siirtyisi teiltä toisille. Totisesti ne eivät ole koskaan siirtyneet keneltäkään niin, että olisivat olleet vähällä palata hänelle takaisin. Ja hän sanoi: Ali (AS) tapasi sanoa: Harvoin on niin, että jokin kääntyy pois ja palaa sitten takaisin. (al-Kafi, osa 4, s. 38)
Zayd al-Shahham kertoo kuulleensa Imaami Sadiqin (AS) sanovan: Kohdelkaa siunauksia hyvin ja varokaa, etteivät ne siirry teiltä toisille. Tietäkää, ettei siunaus koskaan siirry keneltäkään niin, että olisi toivoa sen palaamisesta hänelle takaisin.
Hän sanoi: Ali (AS) tapasi sanoa: Harvoin on käynyt niin, että jokin on mennyt ja palannut takaisin.
Imaami Sadiqilta (AS): Uskovaisten johtaja (AS) sanoi eräässä puheessaan: Se, joka avaa kätensä hyvään aina kun siihen tilaisuuden saa, hänelle Jumala korvaa sen, minkä hän on tässä maailmassa antanut, ja moninkertaistaa sen hänelle tuonpuoleisessa. (al-Kafi, osa 4, s. 43)
Imaami Sadiq (AS) sanoi: Uskovaisten johtaja Ali (rauha ja siunaus hänelle) sanoi eräässä puheessaan: Se, joka löytää tien hyviin tekoihin ja avaa niissä kätensä, hänelle Jumala korvaa sen, minkä hän tässä maailmassa antoi, ja lisää sitä hänelle tuonpuoleisessa.
Imaami Baqirilta (AS): Ali (AS) tapasi sanoa: Me olemme Huoneen väkeä, jota on käsketty antamaan ruokaa, osoittamaan ihmisille runsasta hyvyyttä ja rukoilemaan silloin, kun ihmiset nukkuvat. (al-Kafi, osa 4, s. 50)
Imaami Baqir (AS) sanoi: Ali (AS) tapasi sanoa: Meitä, Huoneen väkeä, on käsketty ruokkimaan ihmisiä, kutsumaan heitä keskinäiseen ystävyyteen ja rukoilemaan silloin, kun he ovat unessa.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Pitäytykää runsaassa anteeksipyynnössä ja rukouksessa. Rukous torjuu teiltä koettelemuksen, ja anteeksipyyntö pyyhkii pois syntinne. (al-Kafi, osa 4, s. 88)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Pitäytykää runsaassa anteeksipyynnössä ja rukouksessa. Rukous poistaa teiltä koettelemukset, ja anteeksipyyntö pyyhkii pois syntinne.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Kärsivällisyyden kuukauden paasto ja kolmen päivän paasto joka kuukaudesta poistavat rinnan levottomuudet. Ja kolmen päivän paasto joka kuukaudesta on kuin koko ajan paastoaminen, sillä Jumala, mahtava ja korkea, sanoo: “Se, joka tuo hyvän teon, saa siitä kymmenkertaisesti.” [Qur'an 6:160] (al-Kafi, osa 4, s. 92)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Kärsivällisyyden kuukauden (eli ramadanin) paasto ja kolme päivää joka kuukaudesta poistavat sydämen levottomuudet, ja kolmen päivän paasto joka kuukaudesta on kuin koko elinajan paasto. Sillä Jumala, mahtava ja korkea, sanoo: “Se, joka tekee hyvän teon, saa siitä kymmenkertaisen palkkion.”
Imaami Sadiqilta (AS): Ali (AS) rukoili elämänsä loppuaikana tuhat rukousosuutta (rak'aa) vuorokaudessa. (al-Kafi, osa 4, s. 154)
Imaami Sadiq (AS) sanoi: Ali (AS) oli elämänsä loppuaikoina sellaisessa tilassa, että hän suoritti tuhat rukousosuutta (rak'aa) vuorokaudessa.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Miehen taistelu (jihad) on hänen omaisuutensa ja henkensä uhraamista, kunnes hänet surmataan Jumalan tiellä. Ja naisen taistelu on se, että hän kestää kärsivällisesti aviomiehensä loukkaukset ja mustasukkaisuuden. (al-Kafi, osa 5, s. 9)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Miehen taistelu (jihad) on hänen omaisuutensa, varallisuutensa ja henkensä antamista, kunnes hänet surmataan Jumalan tiellä. Ja naisen taistelu on se, että hän kestää kärsivällisesti aviomiehensä loukkaukset ja mustasukkaisuuden. Toisessa hadithissa sanotaan: Naisen taistelu on aviomiehestä hyvin huolehtiminen.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Jumalan lähettiläs (SAWS) lähetti minut Jemeniin ja sanoi minulle: Oi Ali, älä taistele ketään vastaan ennen kuin olet kutsunut häntä. Ja Jumalan kautta: se, että Jumala ohjaa sinun kättesi kautta yhdenkin miehen, on sinulle parempi kuin kaikki, minkä yli aurinko nousee ja laskee; ja hänen uskollisuutensa kuuluu sinulle, oi Ali. (al-Kafi, osa 5, s. 28)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Jumalan lähettiläs (SAWS) lähetti minut Jemeniin ja sanoi: Rakas Ali! Älä taistele ketään vastaan ennen kuin olet kutsunut häntä (islamiin) ja hän on siitä kieltäytynyt. Jumalan kautta! Totisesti, jos Jumala ohjaa sinun kättesi kautta yhdenkin miehen, se on sinulle parempi kuin kaikki se, minkä yli aurinko on noussut ja laskenut; ja hänen uskollisuutensa kuuluu yksin sinulle.
Imaami Sadiqilta (AS): Uskovaisten johtaja (AS) ei aloittanut taistelua ennen kuin aurinko oli kääntynyt keskipäivän kohdalta, ja hän sanoi: Silloin taivaan portit avautuvat, armo lähestyy ja apu laskeutuu. Ja hän sanoi: Se on lähempänä yötä ja sopivampi siihen, että surmattuja olisi vähemmän, että takaa-ajaja kääntyisi takaisin ja pakeneva pääsisi pakoon. (al-Kafi, osa 5, s. 28)
Imaami Sadiq (AS) sanoi: Uskovaisten johtaja Ali (AS) ei aloittanut taistelua ennen kuin oli keskipäivä, ja hän sanoi: Tähän aikaan taivaan portit avautuvat, Jumalan armo lähestyy ja apu ja voitto laskeutuvat. Ja hän sanoi: Keskipäivä on lähempänä yötä, jotta surmattuja olisi vähemmän ja jotta ne, jotka haluavat (käyttää yön pimeyttä hyväkseen), palaisivat, ja ne, jotka tahtovat paeta, pääsisivät pakoon.
Abu Hamza al-Thumali kertoo Ali ibn al-Husaynilta (AS): Ali (AS) kirjoitti Malikille, joka johti hänen etujoukkoaan Basran päivänä, ettei tämä iskisi ketään, joka ei käy päälle, ei surmaisi pakenevaa eikä tekisi loppua haavoittuneesta, ja että jokainen, joka sulkee ovensa, on turvassa. (al-Kafi, osa 5, s. 33)
Ali (AS) kirjoitti Malikille – joka oli Basran sodassa (Kamelin taistelussa) sotajoukon etujoukon komentaja – tämän käskyn: älköön hän hyökätkö niitä vastaan, jotka eivät käy sotajoukon kimppuun; älköön surmatko pakenevia; älköön rientäkö tappamaan haavoittunutta; ja jokainen, joka sulkee ovensa, on turvassa.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Kun kohtaatte vihollisenne sodassa, puhukaa vähän ja muistakaa Jumalaa, mahtavaa ja korkeaa, älkääkä kääntäkö heille selkäänne, ettette saattaisi Jumalaa vihastumaan. (al-Kafi, osa 5, s. 42)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Kun kohtaatte vihollisen, puhukaa vähemmän ja muistakaa Jumalaa paljon, älkääkä kääntäkö vihollisille selkäänne, ettette ansaitsisi Jumalan vihaa.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Jumala, mahtava ja korkea, todella inhoaa miestä, jonka taloon varas tunkeutuu eikä hän taistele. (al-Kafi, osa 5, s. 51)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Jumala, mahtava ja korkea, vihastuu ankarasti mieheen, jonka taloon varas tulee, mutta joka ei taistele tuota varasta vastaan.
Eräs mies tuli hänen luokseen ja sanoi: Oi uskovaisten johtaja, varas tunkeutui vaimoni luo ja varasti hänen korunsa. Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Totisesti, jos hän olisi tunkeutunut Safiyyan pojan luo, tämä ei olisi tyytynyt siihen, vaan olisi peittänyt hänet miekallaan. (al-Kafi, osa 5, s. 51)
Eräs mies tuli uskovaisten johtajan (AS) luo ja sanoi: Oi uskovaisten johtaja! Varas on varastanut vaimoni korut.
Hän sanoi: Tiedä! Jos varas olisi varastanut Safiyyan pojalta, tämä ei olisi tyytynyt siihen, vaan olisi iskenyt varasta miekallaan.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Jumalan kautta! Tuhat miekaniskua on minulle helpompi kuin kuolema vuoteessa. Hän sanoi: Jumalan tiellä. (al-Kafi, osa 5, s. 53)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Jumalan kautta! Tuhat miekaniskua minuun on minulle helpompaa kuin kuolema vuoteessa. Imaami Rida (AS) selitti tätä hadithia sanoen: Tarkoitus on tietenkin, että nuo iskut ovat Jumalan tiellä.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Jumala, mahtava ja korkea, hymyilee miehelle, joka on joukossa, jota vastaan käy petoeläin tai varas, ja joka suojelee heitä estäen sitä pääsemästä heidän luokseen. (al-Kafi, osa 5, s. 54)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Jumala, mahtava ja korkea, rakastaa miestä, joka on joukon keskellä, kun petoeläin tai varas hyökkää heidän kimppuunsa, ja joka estää tovereitaan puolustautumasta ja torjuu itse tuon pedon tai varkaan pahuuden.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Askeesi tässä maailmassa on toiveiden lyhentämistä, kiitollisuutta jokaisesta siunauksesta ja pidättyvyyttä kaikesta, minkä Jumala, mahtava ja korkea, on kieltänyt. (al-Kafi, osa 5, s. 71)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Askeesi tässä maailmassa on toiveiden lyhentämistä, kiitollisuutta kaikista siunauksista ja pidättyvyyttä siitä, minkä Jumala on kieltänyt.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Jumala, mahtava ja korkea, ilmoitti Daavudille (AS): Sinä olisit erinomainen palvelija, ellet söisi valtionkassasta etkä jättäisi tekemättä työtä omin käsin. Silloin Daavud (AS) itki neljäkymmentä aamua, ja Jumala, mahtava ja korkea, ilmoitti raudalle: Pehmene palvelijalleni Daavudille. Ja Jumala, mahtava ja korkea, pehmensi hänelle raudan, ja hän valmisti joka päivä panssaripaidan ja myi sen tuhannella dirhamilla. Hän valmisti kolmesataakuusikymmentä panssaripaitaa ja myi ne kolmestasadastakuudestakymmenestätuhannesta, ja niin hän tuli riippumattomaksi valtionkassasta. (al-Kafi, osa 5, s. 74)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Jumala, mahtava ja ylevä, ilmoitti Daavidille (AS): Sinä olet hyvä palvelija, (mutta valitettavasti) sinä elät valtion kassasta (bayt al-mal) etkä tee työtä omin käsin!
Daavid (AS) itki neljänkymmenen aamun ajan, ja sen jälkeen Jumala, mahtava ja ylevä, ilmoitti raudalle ja sanoi: Pehmene palvelijalleni Daavidille.
Näin Jumala pehmensi raudan Daavidille (AS), ja tämä takoi joka päivä yhden panssaripaidan ja myi sen tuhannella dirhamilla. Hän valmisti kolmesataakuusikymmentä panssaripaitaa ja ansaitsi kolmesataakuusikymmentätuhatta dirhamia, eikä hänen näin enää tarvinnut käyttää valtion kassan varoja.
Abu Jafarilta (AS) kerrotaan hänen sanoneen: Eräs mies kohtasi uskovaisten käskijän (AS), jonka allaan oli kuormallinen taatelinsiemeniä. Mies kysyi häneltä: Mitä tämä on, oi Abu al-Hasan, mitä sinulla on allasi? Hän vastasi: Satatuhatta taatelipalmua, jos Jumala suo. Kertoja sanoi: Ja hän istutti ne kaikki, eikä yhtäkään siementä jäänyt istuttamatta. (al-Kafi, osa 5, s. 74)
Imaami Baqir (AS) sanoi: Eräs mies kohtasi uskovaisten käskijän (AS), joka istui kuudenkymmenen saan (kamelin kuorman verran) taatelinsiementen päällä. Mies kysyi: Oi Abu al-Hasan! Mitä on tämä, jonka päällä istut?
Hän vastasi: Jos Jumala suo, tämä on satatuhatta taatelipalmua.
Hän istutti siemenet eikä jättänyt niistä ainuttakaan istuttamatta.
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Toivo sitä, mitä et osaa toivoa, hartaammin kuin sitä, mitä toivot. Sillä Mooses, Imranin poika (AS), lähti hakemaan tulta perheelleen, ja Jumala, mahtava ja ylevä, puhui hänelle, ja hän palasi lähetettynä profeettana. Ja Saban kuningatar lähti matkaan ja päätyi antautumaan Jumalalle Salomonin (AS) rinnalla. Ja faraon taikurit lähtivät hankkimaan faraolle kunniaa, mutta palasivat uskovaisina. (al-Kafi, osa 5, s. 83)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Toivo sitä, mihin et pane toivoasi, hartaammin kuin sitä, mihin toivosi asetat. Sillä Mooses, Imranin poika (AS), lähti hakemaan perheelleen tulta, ja Jumala, mahtava ja ylevä, puhui hänelle puun välityksellä, ja kun hän palasi, hänestä oli tullut lähetetty profeetta. Samoin Saban kuningatar lähti palatsistaan, ja lopulta hän uskoi Salomoniin ja antautui Jumalalle. Ja faraon taikurit lähtivät hankkimaan faraolle kunniaa, mutta lopputulos oli, että heistä tuli uskovaisia.
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Kun asiat pariutuivat keskenään, laiskuus pariutui kyvyttömyyden kanssa, ja heidän jälkeläisekseen syntyi köyhyys. (al-Kafi, osa 5, s. 86)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Kun kaikki asiat solmivat avioliiton toistensa kanssa (liittyivät yhteen), myös haluttomuus ja kyvyttömyys sekoittuivat toisiinsa ja synnyttivät omistajalleen lapsen, jonka nimi on köyhyys ja puute.
Abu Abdullahilta (AS) kerrotaan hänen sanoneen: Uskovaisten käskijä, Jumalan siunaukset hänelle, keräsi polttopuita, kantoi vettä ja lakaisi, ja Fatima, Jumalan rauha hänelle, jauhoi jyviä, vaivasi taikinaa ja leipoi leipää. (al-Kafi, osa 5, s. 86)
Imaami Sadiq (AS) sanoi: Uskovaisten käskijä (AS) toi kotiin polttopuita ja vettä ja varastoi niitä, ja Fatima (AS) puolestaan jauhoi jauhot, teki taikinan ja leipoi leivän.
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Jumala, mahtava ja ylevä, rakastaa luotettavaa ammatinharjoittajaa. Toisessa kertomuksessa sanotaan: Jumala, korkea olkoon Hän, rakastaa uskovaista, joka harjoittaa ammattia. (al-Kafi, osa 5, s. 113)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Jumala, mahtava ja ylevä, rakastaa ammatinharjoittajaa, joka on luotettava.
Toisessa kertomuksessa sanotaan: Jumala rakastaa uskovaista, joka harjoittaa ammattia.
Abu Abdullahilta (AS) kerrotaan hänen sanoneen: Eräs mies tuli uskovaisten käskijän, Jumalan siunaukset hänelle, luo ja sanoi: Olen hankkinut omaisuutta piittaamatta siitä, mistä se tuli, sallitusta vai kielletystä, ja nyt tahdon tehdä parannuksen, mutta en tiedä, mikä siitä on sallittua ja mikä kiellettyä, sillä ne ovat sekoittuneet minulle keskenään. Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Anna almuksi viidesosa omaisuudestasi, sillä Jumala – ylistetty olkoon Hänen nimensä – on tyytynyt asioista viidesosaan, ja loput varoistasi ovat sinulle sallittuja. (al-Kafi, osa 5, s. 125)
Imaami Sadiq (AS) sanoi: Eräs mies tuli uskovaisten käskijän (AS) luo ja sanoi: Olen hankkinut omaisuutta piittaamatta siitä, oliko se peräisin sallitusta vai kielletystä lähteestä (ne ovat sekoittuneet), ja nyt aion tehdä parannuksen, mutta en tiedä, mikä siitä on sallittua ja mikä kiellettyä, sillä sallittu ja kielletty ovat sekoittuneet keskenään.
Uskovaisten käskijä Ali (AS) sanoi: Anna almuksi viidesosa omaisuudestasi, sillä Jumala on tyytynyt omaisuuden viidesosaan, ja loput varoistasi ovat sinulle sallittuja.
Abu Jafarilta (AS) kerrotaan: Kysyin häneltä miehestä, joka tarvitsee poikansa omaisuutta. Hän sanoi: Hän saa käyttää siitä niin paljon kuin tahtoo, kunhan ei tuhlaa. Ja hän sanoi: Alin (AS) kirjassa lukee, ettei lapsi saa ottaa isänsä omaisuudesta mitään ilman tämän lupaa, mutta isä saa ottaa poikansa omaisuudesta niin paljon kuin tahtoo. Hänellä on myös oikeus yhtyä poikansa orjattareen, mikäli poika ei ole tähän yhtynyt. Ja hän mainitsi, että Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi eräälle miehelle: Sinä ja omaisuutesi kuulutte isällesi. (al-Kafi, osa 5, s. 135)
Kysyin imaami Baqirilta (AS) miehestä, joka joutuu tarvitsemaan poikansa varoja ja omaisuutta. Hän sanoi: Ottakoon niin paljon kuin tahtoo, kunhan ei mene liiallisuuksiin eikä tuhlaa. Sitten hän sanoi: Alin (AS) kanta oli, ettei lapsi voi ottaa itselleen mitään isänsä varoista ilman tämän lupaa, mutta isä voi ottaa poikansa omaisuudesta niin paljon kuin tahtoo. Samoin isä voi yhtyä poikansa orjattareen, mikäli poika ei ole vielä yhtynyt tähän. Sillä Jumalan lähettiläs (SAWS) on sanonut: ”Sinä ja omaisuutesi kuulutte isällesi.”
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Se, että annan muslimiveljelleni lahjan, josta on hänelle hyötyä, on minulle rakkaampaa kuin että antaisin saman verran almuna. (al-Kafi, osa 5, s. 144)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Se, että annan muslimiveljelleni hyödyllisen lahjan, on minulle rakkaampaa kuin että antaisin saman verran almuna.
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Pyytäkää ensin Jumalalta ohjausta (istikhara), hakekaa siunausta kaupankäynnin helppoudesta, olkaa lähellä ostajia, kaunistautukaa lempeydellä ja maltilla, pidättykää valan vannomisesta, karttakaa valhetta, väistykää vääryydestä ja kohdelkaa sorrettuja oikeudenmukaisesti. (al-Kafi, osa 5, s. 151)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Pyytäkää ennen työhön ryhtymistä Jumalalta ohjausta ja hyvää (istikhara), ja saavuttakaa siunaus tekemällä kaupankäyntinne helpoksi; olkaa lähellä ostajia (älkääkä myykö ylihintaan), kaunistakaa itsenne lempeydellä ja kärsivällisyydellä, pidättykää valan vannomisesta, varokaa valehtelemasta, paetkaa vääryyden tekemistä ja kohdelkaa sorrettuja hienotunteisesti.
Uskovaisten käskijä (AS) kulki erään orjattaren ohi, joka oli ostanut lihaa teurastajalta ja sanoi tälle: Anna minulle vähän lisää. Uskovaisten käskijä, Jumalan siunaukset hänelle, sanoi teurastajalle: Anna hänelle lisää, sillä se tuo suuremman siunauksen. (al-Kafi, osa 5, s. 152)
Uskovaisten käskijä Ali (AS) kulki erään orjattaren ohi, joka oli ostanut teurastajalta lihaa ja sanoi: Anna vähän lisää (eli anna enemmän lihaa samalla rahalla, jonka olen maksanut).
Hän sanoi teurastajalle: Punnitse hänelle enemmän lihaa, sillä siten elinkeinosi siunaus kasvaa.
Abu Abdullahilta (AS) kerrotaan hänen sanoneen: Ei-arabialaiset käännynnäiset (mawali) tulivat uskovaisten käskijän (AS) luo ja sanoivat: Kannamme sinulle valitusta näistä arabeista. Jumalan lähettiläs (SAWS) antoi meille lahjoja samalla tavoin kuin heille, ja hän naitti Salmanin, Bilalin ja Suhaybin. Mutta nämä kieltäytyvät meistä ja sanovat: Emme tee niin. Uskovaisten käskijä (AS) meni heidän luokseen ja puhui heille näiden puolesta, mutta beduiiniarabit huusivat: Me kieltäydymme siitä, oi Abu al-Hasan, me kieltäydymme siitä! Hän lähti heidän luotaan vihaisena viittansa laahatessa maata ja sanoi: Oi käännynnäisten joukko! Nämä ihmiset ovat asettaneet teidät juutalaisten ja kristittyjen asemaan: he ottavat teiltä vaimoja, mutta eivät anna teille omiaan, eivätkä he anna teille sitä, minkä itse ottavat. Ryhtykää siis käymään kauppaa – Jumala siunatkoon teitä! Sillä minä kuulin Jumalan lähettilään (SAWS) sanovan: Elanto on kymmenen osaa; yhdeksän osaa siitä on kaupankäynnissä ja yksi osa muussa. (al-Kafi, osa 5, s. 318)
Imaami Sadiq (AS) sanoi: Joukko ei-arabialaisia tuli uskovaisten käskijän (AS) luo ja sanoi: Kannamme sinulle valitusta näistä arabi(hallitsijoi)sta, sillä Jumalan lähettiläs (SAWS) antoi meille lahjoja yhtä lailla kuin heille, ja hän naitti myös Salman Farsin, Bilalin ja etiopialaisen Suhaybin arabien tyttärille. Mutta nämä eivät suostu siihen ja sanovat: Emme tee niin.
Uskovaisten käskijä Ali (AS) meni heidän (väärämielisten vallanpitäjien) luokseen, toisti heille käännynnäisten sanat ja keskusteli heidän asiastaan, mutta nuo sivistymättömät arabit huusivat: Oi Abu al-Hasan! Emme suostu, emme suostu.
Hän (AS) palasi vihaisena niin, että hänen siunattu viittansa laahasi maata, ja sanoi: Oi käännynnäisten (ei-arabien) joukko! Nämä ovat asettaneet teidät juutalaisten ja kristittyjen asemaan: he ottavat vaimoikseen teidän tyttäriänne, mutta eivät anna omia tyttäriään teille, eivätkä he anna teille sitä, minkä itse ottavat. Ryhtykää siis kaupankäyntiin – Jumala antaa teille siunauksensa. Totisesti minä kuulin Jumalan lähettilään (SAWS) sanovan: ”Elanto ja toimeentulo on kymmenessä osassa; yhdeksän osaa siitä on kaupankäynnissä ja liiketoimissa ja yksi osa muissa ammateissa.”
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Naisia on neljänlaisia: sellainen, joka kokoaa ja liittää yhteen; sellainen, joka on kuin hedelmällinen kevät; sellainen, joka on musertava murhe; ja sellainen, joka on kuin täitäinen kahle. (al-Kafi, osa 5, s. 322)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Naisia on neljää lajia: nainen, joka tuo runsaasti hyvää; nainen, joka synnyttää sinulle lapsia; nainen, jonka luonne on paha; ja nainen, jonka morsiuslahja on raskas ja josta on vaikea päästä eroon.
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Parhaita naisianne ovat ne viisi. Kysyttiin: Oi uskovaisten käskijä, mitkä ovat nuo viisi? Hän sanoi: Vaatimaton, lempeä ja myöntyväinen nainen, joka miehensä suuttuessa ei ummista silmiään uneen ennen kuin mies on tyytyväinen, ja joka miehensä poissa ollessa varjelee tätä hänen poissaolonsa aikana. Tällainen nainen on yksi Jumalan työntekijöistä, eikä Jumalan työntekijä koskaan jää tappiolle. (al-Kafi, osa 5, s. 324)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Paras naisistanne on se, jolla on viisi ominaisuutta:
Kysyttiin: Oi uskovaisten käskijä! Mitkä ovat nuo viisi ominaisuutta?
Hän sanoi: Hän on vaatimaton ja rauhallinen, lempeäluontoinen ja tottelee miestään. Jos hänen puolisonsa suuttuu, hän ei ummista silmiään ennen kuin tämä on tyytyväinen, ja kun mies ei ole kotona, hän on luotettava ja varjelee kotia. Tällainen nainen on yksi Jumalan työntekijöistä, eikä Jumalan työntekijä koskaan joudu häpeään.
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Menkää naimisiin! Sillä Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Joka tahtoo seurata minun tapaani (sunnaani), tietäköön, että avioliitto kuuluu minun tapaani. (al-Kafi, osa 5, s. 329)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Menkää naimisiin! Sillä Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Joka tahtoo seurata minun tapaani, tietäköön, että avioliitto kuuluu minun tapaani.
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Parhain esirukous ja välitys on se, että välität kahden ihmisen välillä avioliiton solmimiseksi, kunnes Jumala saattaa heidät yhteen. (al-Kafi, osa 5, s. 331)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Ansiokkain välitys on se, että toimit kahden ihmisen (miehen ja naisen) välillä heidän avioliittonsa hyväksi, kunnes Jumala saattaa heidät yhteen.
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Miehet on luotu maasta, ja siksi heidän kiinnostuksensa on maassa; nainen taas on luotu miehestä, ja siksi hänen kiinnostuksensa on miehissä. Pitäkää siis vaimonne suojassa, oi miesten joukko. (al-Kafi, osa 5, s. 337)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Miehet on luotu maasta ja heidän huolensa on maassa, ja naiset on luotu miehistä ja heidän huolensa on miehissä. Oi miehet, pitäkää siis vaimonne luonanne turvassa.
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Varo neuvottelemasta naisten kanssa, sillä heidän mielipiteensä kallistuu heikkouteen ja heidän päättäväisyytensä hentouteen. Estä heidän katseitaan pitämällä heidät suojassa, sillä tiukka verhoutuminen on parempi sekä sinulle että heille kuin epäluulojen herääminen. Eikä heidän ulos meneminen ole yhtä paha asia kuin se, että kotiisi tulee joku, johon et voi luottaa. Jos siis kykenet siihen, ettei kukaan muu mies kuin sinä ole heille tuttu, tee niin. (al-Kafi, osa 5, s. 337)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Varoitan sinua neuvottelemasta naisten kanssa, sillä heidän arvionsa on vajavainen ja heidän päätöksensä kallistuu heikkouteen. Suojaa heidän katseensa (muiden näkemiseltä) asettumalla itse esteeksi, sillä huolellinen verhoutuminen ja suojautuminen on sekä sinulle että heille parempi kuin epäluulon kohteeksi joutuminen. Ja tiedä, että heidän lähtemisensä ulos (kodin tarpeita hoitamaan) on parempi kuin se, että kotiin kulkee ihmisiä, joihin et luota. Mutta jos kykenet järjestämään asian niin, etteivät he tunne yhtään toista miestä sinun lisäksesi, tee niin.
Kysyin Abu al-Hasan Musalta (AS) määräaikaisesta avioliitosta (mut'a). Hän sanoi: Mitä sinulla on tekemistä sen kanssa? Jumala on jo tehnyt sinut siitä riippumattomaksi. Sanoin: Halusin vain tietää sitä koskevan säädöksen. Hän sanoi: Se on Alin (AS) kirjassa. Sanoin: Lisäämmekö me korvausta ja hän puolestaan lisää aikaa? Hän sanoi: Ja mikä muu sen tekisikään hyväksi? (al-Kafi, osa 5, s. 452)
Kysyin imaami Kazimilta (AS) määräaikaisesta avioliitosta. Hän sanoi: Mitä sinulla on tekemistä määräaikaisen avioliiton kanssa? Onhan Jumala tehnyt sinut määräaikaisesta puolisosta riippumattomaksi. Sanoin: Halusin vain tietää sitä koskevan säädöksen. Hän sanoi: Määräaikainen avioliitto on mainittu Ali (AS):n kirjassa. Sanoin: Onko sallittua, että minä lisään korvausta ja hän lisää määräaikaa? Hän sanoi: Onko mikään muu kuin tämä se, mikä tekee määräaikaisesta avioliitosta hyvän?
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Varokaa pahoja naisia ja olkaa varuillanne hyvienkin naisten suhteen. Ja jos he käskevät teitä tekemään hyvää, toimikaa vastoin heidän neuvoaan, jotteivät he alkaisi toivoa teiltä tottelevaisuutta pahassa. (al-Kafi, osa 5, s. 517)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Karttakaa pahoja naisia ja olkaa varuillanne hyvienkin naisten suhteen. Ja jos he kehottavat teitä uskonnollisesti hyvään, toimikaa toisin, jotteivät he alkaisi odottaa teiltä tottelevaisuutta myös pahassa.
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Naisten vastustamisessa on siunaus. (al-Kafi, osa 5, s. 518)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Naisten vastustamisessa on siunaus.
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Jokainen mies, jonka asioita nainen johtaa, on kirottu. (al-Kafi, osa 5, s. 518)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Jokainen mies, jonka asioita hänen vaimonsa hoitaa ja johtaa, on kirottu.
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Varo osoittamasta mustasukkaisuutta siellä, missä mustasukkaisuudelle ei ole aihetta, sillä se johdattaa heidän joukossaan olevat kunnolliset naiset sairauteen. Hoida sen sijaan heidän asiansa lujin ottein. Jos näet vian, riennä nuhtelemaan niin pienestä kuin suuresta; sillä jos havaitset heissä epäilyttävää etkä puutu siihen, synti kasvaa suureksi ja nuhtelu käy vähäpätöiseksi. (al-Kafi, osa 5, s. 537)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Varo osoittamasta mustasukkaisuutta asiassa, jossa mustasukkaisuudelle ei ole sijaa, sillä sellainen käytös houkuttelee kunnolliset naiset synnin sairauteen. Kohtele heitä kuitenkin lujin ottein. Jos siis havaitset vian tai puutteen, riennä rankaisemaan niin pienestä kuin suuresta synnistä. Jos näet heissä vian tai synnin etkä rankaise siitä, nainen syyllistyy suureen syntiin ja pitää rangaistusta vähäpätöisenä.
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Antakaa lapsillenne nimi ennen kuin he syntyvät. Ja jos ette tiedä, onko tulossa poika vai tyttö, antakaa heille nimiä, jotka sopivat sekä pojalle että tytölle. Sillä keskenmenneet lapsenne, jos ette ole antaneet heille nimeä, kohtaavat teidät ylösnousemuksen päivänä, ja keskenmennyt sanoo isälleen: Miksi et antanut minulle nimeä? Ja Jumalan lähettiläs (SAWS) antoi Muhsinille nimen jo ennen tämän syntymää. (al-Kafi, osa 6, s. 18)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Antakaa lapsillenne nimi ennen kuin he syntyvät. Jos ette tiedä, onko tulossa poika vai tyttö, valitkaa hänelle nimi, joka käy sekä pojille että tytöille; sillä keskenmenneet lapsenne valittavat teistä ylösnousemuksen päivänä kohdatessaan teidät ja sanovat: ”Miksi et antanut meille nimeä?!” Totisesti Jumalan profeetta (SAWS) antoi Muhsinille (AS) nimen jo ennen kuin tämä syntyi.
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Antakaa vastasyntyneille lapsillenne ensimaku taatelista. Näin profeetta (SAWS) teki Hasanille ja Husainille (AS). (al-Kafi, osa 6, s. 24)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Antakaa vastasyntyneillenne ensimaku taatelista. Jumalan profeetta (SAWS) antoi Hasanille ja Husainille (AS) ensimaun juuri näin.
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Jolla on lapsi, hän tulkoon itsekin lapseksi. (al-Kafi, osa 6, s. 49)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Jolla on lapsi, hän käyttäytyköön tämän kanssa lapsen tavoin.
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi sairaudesta, joka kohtaa lasta: Se on sovitus hänen vanhemmilleen. (al-Kafi, osa 6, s. 52)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi sairaudesta, johon lapsi sairastuu: Se on sovitus hänen isälleen ja äidilleen.
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Kaikki ihmiset ovat vapaita paitsi se, joka itse tunnustaa olevansa orja. (al-Kafi, osa 6, s. 195)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Kaikki ihmiset ovat vapaita ja itsestään päättäviä, paitsi se, joka itse tunnustaa oman orjuutensa.
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Silmälle kuuluu se, minkä se näki, ja kädelle se, minkä se otti. (al-Kafi, osa 6, s. 223)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Se, joka ensimmäisenä näkee jonkin asian tai ottaa sen haltuunsa, tulee sen omistajaksi.
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Älä teurasta lammasta toisen lampaan edessä äläkä kamelia toisen kamelin edessä, kun tämä katselee sitä. (al-Kafi, osa 6, s. 229)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Lammasta ei tule teurastaa toisen lampaan edessä, eikä kamelia tule tappaa toisen kamelin edessä, joka on sitä katsomassa.
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Kun joku teistä istuutuu aterialle, istukoon kuin palvelija istuu. (al-Kafi, osa 6, s. 272)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Kun joku teistä istuutuu ruokapöydän ääreen, istukoon niin kuin palvelijat istuvat.
Harith al-Awar tuli uskovaisten käskijän (AS) luo ja sanoi: Oi uskovaisten käskijä! Toivoisin, että kunnioittaisit minua syömällä ateriaa luonani. Uskovaisten käskijä (AS) sanoi hänelle: Sillä ehdolla, ettet näe minun tähteni mitään vaivaa. (al-Kafi, osa 6, s. 276)
Harith al-Awar tuli uskovaisten käskijä Alin (AS) luo ja sanoi: Oi uskovaisten käskijä! Toivoisin, että osoittaisit minulle kunniaa nauttimalla aterian luonani! Hän (AS) sanoi hänelle: Sillä ehdolla, että tarjoat sen, mitä kotoasi valmiiksi löytyy, etkä näe minun tähteni vaivaa.
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Joka syö ruokaa, mainitkoon sen yhteydessä Jumalan, mahtavan ja ylevän, nimen; ja jos hän unohtaa, mainitkoon Jumalan nimen jälkeenpäin. (al-Kafi, osa 6, s. 293)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Jokaisen, joka syö ruokaa, tulee mainita sen yhteydessä Jumalan nimi; ja jos hän unohtaa, lausukoon Jumalan nimen jälkeenpäin.
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Sitä, joka mainitsee Jumalan, mahtavan ja ylevän, nimen ruoan äärellä, ei koskaan aseteta tilille tuosta hyvästä lahjasta. (al-Kafi, osa 6, s. 293)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Sitä, joka mainitsee Jumalan nimen ruoan äärellä, ei koskaan aseteta tuon lahjan osalta tilille.
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Sitä, joka mainitsee Jumalan, mahtavan ja ylevän, nimen ruoan tai juoman alussa ja ylistää Jumalaa sen lopussa, ei koskaan aseteta tilille tuosta ruoasta saadusta hyvästä. (al-Kafi, osa 6, s. 294)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Sitä, joka lausuu korkeimman Jumalan nimen syödessään tai juodessaan ja kiittää lopuksi Jumalaa, ei koskaan kysytä tilille tuosta lahjasta.
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Älkää syökö tharid-ruoan päältä, vaan syökää sen reunoilta, sillä siunaus on sen keskellä. (al-Kafi, osa 6, s. 296)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Älkää käykö ruoan (Jumalan lahjan) keskustaan käsiksi, vaan syökää sen reunoilta, jotta siunaus, joka on sen keskellä, säilyisi ennallaan.
Abu Abdullahilta (AS) kerrotaan: Uskovaisten käskijältä (AS) kysyttiin tielle hylätystä ruokaliinasta, jossa oli runsaasti lihaa, leipää, kananmunia ja juustoa, ja jossa oli myös veitsi. Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Sen sisältö arvioidaan rahassa ja syödään sitten, sillä se pilaantuu eikä säily. Ja jos sen omistaja tulee sitä vaatimaan, korvatkoot he hänelle sen hinnan. (al-Kafi, osa 6, s. 297)
Imaami Sadiq (AS) sanoi: Uskovaisten käskijä Alilta (AS) kysyttiin: Keskeltä tietä löydetään hylätty ruokaliina, jossa on runsaasti lihaa, leipää, kananmunia ja juustoa, ja siinä on myös veitsi – mikä on tämän säädös? Hän sanoi: Se, mitä liinassa on, hinnoitellaan. Sitten se syödään, sillä se pilaantuu eikä säily. Ja jos sen omistaja tulee (ja vaatii sitä), hänelle on maksettava sen hinta.
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Syökää se, mikä putoaa ruokapöydältä, sillä se on Jumalan, mahtavan ja ylevän, luvalla parannuskeino jokaiseen sairauteen sille, joka tahtoo hakea siitä parannusta. (al-Kafi, osa 6, s. 299)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Syökää se, mikä putoaa ruokaliinalta, sillä korkeimman Jumalan luvalla se on parannus jokaiseen sairauteen jokaiselle, joka tahtoo saada siitä terveytensä.
Umarin edessä puhuttiin lihoista, ja Umar sanoi: Paras liha on kanan liha. Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Ei suinkaan! Sellainen lintu on lintujen sika. Parasta lihaa on sellaisen linnunpojan liha, joka on jo noussut siivilleen tai on nousemaisillaan. (al-Kafi, osa 6, s. 312)
Umarin luona keskusteltiin erilaisista lihoista. Umar sanoi: Puhtainta lihaa on täysikasvuisen kanan liha. Uskovaisten käskijä Ali (AS) sanoi: Ei koskaan! Totisesti sellainen kana on lintujen sika. Puhtainta lihaa on sellaisen poikasen liha, joka on jo varttunut tai on varttumaisillaan.
Asbagh ibn Nubatalta kerrotaan hänen sanoneen: Menin uskovaisten käskijän (AS) luo, ja hänen edessään oli paistettua lihaa. Hän sanoi minulle: Tule lähemmäs ja syö. Sanoin: Oi uskovaisten käskijä, tämä on minulle vahingollista. Hän sanoi minulle: Tule lähemmäs, niin opetan sinulle sanat, joiden kanssa mikään pelkäämäsi ei vahingoita sinua. Sano: Jumalan nimeen, joka on nimistä paras, joka täyttää maan ja taivaan, armeliaan, laupiaan, jonka nimen kanssa mikään ei vahingoita eikä mikään tauti – ja aterioi kanssamme. (al-Kafi, osa 6, s. 318)
Asbagh ibn Nubata kertoo: Sain kunnian saapua uskovaisten käskijä Alin (AS) luo, ja hänen edessään oli paistettua lihaa. Hän sanoi minulle: Tule lähemmäs ja syö.
Sanoin: Oi uskovaisten käskijä! Tämä ruoka on minulle vahingollista.
Hän (AS) sanoi minulle: Tule lähemmäs, niin opetan sinulle sanat, joiden kanssa mikään sellainen, jota pelkäät, ei sinua vahingoita. Sano: ”Jumalan nimeen, joka on nimistä paras, joka täyttää maan ja taivaan, armeliaan, laupiaan, jonka nimen kanssa mikään ei vahingoita eikä mikään tauti” – ja syö kanssamme aamiaista.
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Pitäkää kiinni harisasta (vehnä-lihamuhennoksesta), sillä se antaa neljäksikymmeneksi päiväksi tarmoa jumalanpalvelukseen, ja se on niiden ruokien joukossa, jotka laskettiin taivaasta Jumalan lähettiläälle (SAWS). (al-Kafi, osa 6, s. 319)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Pitäkää kiinni harisasta (vehnä-lihapuurosta)! Sillä harisa antaa neljäksikymmeneksi päiväksi tarmoa jumalanpalvelukseen, ja se kuuluu niihin ruokiin, jotka laskettiin taivaasta Jumalan profeetalle (SAWS).
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Antakaa kuuman ruoan jäähtyä, sillä siunaus on jäähtyneessä. (al-Kafi, osa 6, s. 321)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Antakaa kuuman jäähtyä sopivan lämpöiseksi, sillä siunaus on tasapainossa.
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Ei köyhtynyt se perhe, joka syö lisukkeenaan etikkaa ja oliiviöljyä, sillä se on profeettojen (AS) lisuke. (al-Kafi, osa 6, s. 328)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Perhe, joka syö säännöllisesti etikkaa ja oliiviöljyä, ei köyhdy, ja se on profeettojen (AS) lisuke.
Kysyin Abu Abdullahilta (AS) ruoasta. Hän sanoi: Pidä kiinni etikasta ja oliiviöljystä, sillä se on maittavaa ja helposti sulavaa. Totisesti Ali (AS) söi sitä runsaasti, ja minäkin syön sitä paljon, ja se on todella maittavaa. (al-Kafi, osa 6, s. 328)
Kysyin imaami Sadiqilta (AS) ruoasta.
Hän sanoi: Pidä kiinni etikasta ja oliiviöljystä! Sillä se on maittavaa; Ali (AS) nautti sitä runsaasti, ja minäkin syön sitä paljon, ja totisesti se on maittavaa.
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Mainio lisuke on etikka: se murtaa mustan sapen, sammuttaa keltasapen ja elvyttää sydämen. (al-Kafi, osa 6, s. 329)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Paras lisuke on etikka. Se murtaa mustan sapen, sammuttaa keltasapen ja elvyttää sydämen.
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Naudan voi on parannuskeino. (al-Kafi, osa 6, s. 335)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Lehmänvoi on parannuskeino.
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Lehmänmaito on lääke. (al-Kafi, osa 6, s. 337)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Lehmänmaito on lääke.
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Linssien syöminen hellyttää sydämen ja lisää kyyneleitä. (al-Kafi, osa 6, s. 343)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Linssit hellyttävät sydämen ja lisäävät kyyneleitä.
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Joka syö aamiaisekseen kaksikymmentäyksi punaista rusinaa, ei sairastu muuhun kuin kuolintautiinsa, jos Jumala suo. (al-Kafi, osa 6, s. 351)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Joka syö aamiaisekseen 21 rusinaa, ei Jumalan tahdosta sairastu – lukuun ottamatta kuolintautia, jota ei voi väistää.
Abu Abdullahilta (AS) kerrotaan hänen sanoneen: Kun uskovaisten käskijä (AS) söi granaattiomenaa, hän levitti sen alle liinan. Häneltä kysyttiin siitä, ja hän sanoi: Siinä on siemeniä paratiisista. (al-Kafi, osa 6, s. 353)
Imaami Sadiq (AS) sanoi: Kun uskovaisten käskijä (AS) söi granaattiomenaa, hän levitti alleen kankaan, jottei yksikään siemen menisi hukkaan, ja hän sanoi, että jokaisessa granaattiomenassa on yksi paratiisin siemen.
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Syökää omenaa, sillä se puhdistaa ja vahvistaa vatsan. (al-Kafi, osa 6, s. 357)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Syökää omenaa, sillä se tekee vatsan terveeksi.
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Kvittenin syöminen vahvistaa heikkoa sydäntä, virkistää vatsaa, kirkastaa sydämen ja tekee pelkurista rohkean. (al-Kafi, osa 6, s. 357)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Kvittenin syöminen antaa voimaa heikolle ja voimattomalle sydämelle, puhdistaa vatsan, kirkastaa sydämen ja tekee pelkurista urhean.
Olin Abu Abdullahin (AS) kanssa aterialla, kun hän kääntyi puoleeni ja sanoi: Uskovaisten käskijälle (AS) ei koskaan tuotu vatia, jollei sen päällä ollut vihanneksia, sillä uskovaisten sydämet ovat vihreitä ja kaipaavat kaltaistaan. (al-Kafi, osa 6, s. 362)
Imaami Sadiq (AS) sanoi: Uskovaisten käskijä Alille (AS) ei tuotu ruoka-astiaa, jonka päällä ei olisi ollut vihreitä yrttejä! Sillä uskovaisten sydämet ovat vihreitä ja kallistuvat kaltaistensa puoleen.
Zaynab, Jumalan lähettilään (SAWS) tytär, sanoi: Uskovaisten käskijä Ali (AS) tuli luokseni ramadan-kuussa. Hänelle tuotiin illallista, taateleita ja tryffeleitä, ja hän (AS) söi, sillä hän piti tryffeleistä. (al-Kafi, osa 6, s. 369)
Zaynab, Jumalan lähettilään (SAWS) tytär, kertoo: Uskovaisten käskijä Ali (AS) saapui luokseni ramadan-kuussa. Illalliseksi tuotiin taateleita ja sieniä; hän söi mielellään, sillä hän piti aina sienistä.
Abu al-Hasan Ensimmäiseltä (AS) kerrotaan hänen sanoneen: Uskovaisten käskijän (AS) lääke oli timjami. (al-Kafi, osa 6, s. 375)
Imaami Kazim (AS) sanoi: Uskovaisten käskijä Alin (AS) lääke oli timjami.
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Jos Kufan asukkaat antaisivat lapsilleen ensimaun Eufratin vedestä, heistä tulisi meidän seuraajiamme (shiialaisia). (al-Kafi, osa 6, s. 389)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Oi Kufan väki! Jos he antaisivat lapsilleen ensimaun Eufratin vedestä, heistä tulisi meidän seuraajiamme.
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Jumala on kaunis ja rakastaa kauneutta, ja Hän rakastaa nähdä lahjansa jäljen palvelijassaan. (al-Kafi, osa 6, s. 483)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Jumala on kaunis ja rakastaa kauneutta, ja Hän rakastaa nähdä lahjansa jäljen palvelijassaan.
Sanoin Abu Abdullahille (AS): Ihmiset väittävät, että sinulla on paljon omaisuutta. Hän sanoi: Se ei minua pahoita. Uskovaisten käskijä (AS) kulki eräänä päivänä erilaisten Quraysh-miesten ohi yllään repaleinen paita, ja he sanoivat: Alista on tullut varaton mies. Uskovaisten käskijä (AS) kuuli sen ja käski sitä, joka hoiti hänen almuomaisuuttaan, kokoamaan taatelit, olemaan lähettämättä niistä kenellekään mitään ja antamaan niiden kertyä runsaiksi. Sitten hän sanoi hänelle: Myy niitä erä erältä ja muuta ne dirhameiksi; pane sitten rahat sinne, mihin panet taatelit, ja hautaa ne taatelien joukkoon niin, ettei niitä näy. Ja hän sanoi taatelivaraston hoitajalle: Kun pyydän taateleita, nouse ylös, katso rahoja ja potkaise niitä jalallasi ikään kuin et tarkoittaisi rahoja, kunnes ne leviävät ympäriinsä. Sitten hän lähetti kutsun eräälle heistä ja pyysi heidät luokseen, ja sen jälkeen hän pyysi taateleita. Kun mies nousi tuomaan taateleita, hän potkaisi jalallaan ja dirhamit levisivät hajalleen. He sanoivat: Mitä tämä on, oi Abu al-Hasan? Hän sanoi: Tämä on sen omaisuutta, jolla ei ole omaisuutta. Sitten hän antoi määräyksen tuosta omaisuudesta ja sanoi: Katsokaa, mille perheille minulla oli tapana lähettää, ja katsokaa kunkin osuus ja lähettäkää se hänelle. (al-Kafi, osa 6, s. 439)
Sanoin imaami Sadiqille (AS): Ihmiset sanovat, että sinulla on paljon omaisuutta. Hän sanoi: Tuo puhe ei minua vaivaa. Totisesti uskovaisten käskijä Ali (AS) kulki eräänä päivänä erään quraysh-joukon ohi yllään repeytynyt paita. He sanoivat: ”Alilla ei ole omaisuutta.”
Uskovaisten käskijä Ali (AS) kuuli heidän puheensa ja käski siksi almujen jakamisesta vastaavaa miestä keräämään taatelit talteen antamatta niistä mitään kenellekään, kunnes niitä olisi runsaasti. Sitten hän sanoi hänelle: Myy taatelit erä erältä ja muuta ne dirhameiksi. Pane sitten nuo dirhamit siihen paikkaan, johon panit taatelit, ja aseta ne taatelien joukkoon niin, etteivät ne näy. Ja taateleista vastaavalle hän sanoi: Aina kun pyydän sinulta taateleita, nouse ylös, katso rahoja ja potki niitä jalallasi niin, kuin et lainkaan kiinnittäisi rahoihin huomiota – kunnes saat ne leviämään ympäriinsä.
Sitten hän lähetti sanan yhdelle noista quraysh-miehistä ja kutsui heidät luokseen. Kun taateleista vastaava mies nousi noutamaan taateleita, hän potkaisi jalallaan ja dirhamit levisivät ympäriinsä.
Quraysh-miehet sanoivat: Oi Abu al-Hasan! Mitä tämä on?
Hän sanoi: Tämä on sen omaisuutta, jolla ei ole mitään omaisuutta!
Sitten hän antoi noista rahoista määräyksen ja sanoi: Ottakaa huomioon jokainen perhe, jolle minulla oli tapana lähettää taateleita, ja lähettäkää kullekin hänen osuutensa.
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Puhtaat vaatteet karkottavat huolen ja murheen, ja ne ovat rukoukselle kuin puhdistautuminen. (al-Kafi, osa 6, s. 444)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Puhdas vaate poistaa surun ja murheen, ja se on rukoukselle kuin rituaalinen pesu.
Olin läsnä Abu Abdullahin (AS) luona, kun eräs mies sanoi hänelle: Jumala pitäköön asiasi hyvässä järjestyksessä! Sinä mainitsit, että Ali ibn Abi Talib (AS) pukeutui karkeaan kankaaseen ja käytti neljän dirhamin paitaa ja sen kaltaisia, ja kuitenkin näemme sinulla hienot vaatteet. Hän sanoi hänelle: Ali ibn Abi Talib (AS) pukeutui noin aikana, jolloin sitä ei paheksuttu; mutta jos hän pukeutuisi samalla tavalla tänään, hän tulisi siitä kuuluisaksi. Kunkin ajan paras vaatetus on sen ajan ihmisten vaatetus – paitsi että kun meidän Qa'imimme nousee, hän pukeutuu Alin (AS) vaatteisiin ja kulkee hänen tavallaan. (al-Kafi, osa 6, s. 444)
Olin imaami Sadiqin (AS) luona palvelemassa. Yhtäkkiä eräs mies sanoi hänelle: Jumala saattakoon asiasi hyvään järjestykseen! Sinä kerroit, että Ali ibn Abi Talib (AS) pukeutui karkeaan vaatteeseen ja neljän dirhamin paitaan ja sen kaltaisiin, mutta sinun yllämme näen hienoja ja arvokkaita vaatteita!
Hän (AS) sanoi hänelle: Totisesti Ali ibn Abi Talib (AS) käytti sellaisia vaatteita aikana, jolloin niitä ei pidetty rumina eikä poikkeuksellisina. Ja jos hän pukeutuisi noihin vaatteisiin tänä aikana, hän tulisi niistä kuuluisaksi. Kunkin ajan paras vaatetus on siis sen ajan ihmisten vaatetus. Poikkeuksena on se, että kun meidän Qa'imimme nousee, hän pukeutuu Alin (AS) vaatteisiin ja toimii hänen tavallaan.
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Jumalan lähettiläs (SAWS) opetti minulle, että kun pukisin ylleni uuden vaatteen, sanoisin: Ylistys Jumalalle... Oi Jumala, tee tästä siunauksen vaate. (al-Kafi, osa 6, s. 458)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Jumalan profeetta (SAWS) opetti minulle, että aina kun pukisin ylleni uuden vaatteen, sanoisin: ”Ylistys Jumalalle... Oi Jumala, tee siitä minulle siunauksen vaate.”
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Kun korkein Jumala pukee uskovaisen uuteen vaatteeseen, tämä suorittakoon rituaalisen pesun, rukoilkoon kaksi rak'aa ja lausukoon usein: Ei ole voimaa eikä mahtia muuten kuin Jumalan avulla. (al-Kafi, osa 6, s. 459)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Aina kun Jumala suo uskovaiselle uuden vaatteen, tämä suorittakoon rituaalisen pesun, rukoilkoon tuossa vaatteessa kaksi rak'aa kiitosrukousta ja toistakoon usein sanoja ”ei ole voimaa eikä mahtia muuten kuin Jumalan avulla”.
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Hyvien jalkineiden valitseminen suojaa ruumista ja auttaa rukouksessa ja puhdistautumisessa. (al-Kafi, osa 6, s. 462)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Hyvien kenkien valitseminen varjelee ruumista ja auttaa rukouksessa sekä rituaalisessa puhtaudessa.
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Älkää käyttäkö sormusta, joka on muusta kuin hopeasta. (al-Kafi, osa 6, s. 468)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Sormuksen kehys ei saa olla muusta aineesta kuin hopeasta.
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Käyttäkää sormusta, jossa on jemeniläinen onyksi (jaz' al-yamani), sillä se torjuu kapinallisten saatanoiden juonet. (al-Kafi, osa 6, s. 472)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Pitäkää sormessanne jemeniläistä akaatti- eli onyksisormusta, sillä se torjuu kapinallisten saatanoiden juonet.
Abu al-Hasan Toiselta (AS) kerrotaan hänen sanoneen: Uskovaisten käskijän (AS) sinettisormuksessa luki: Jumala on Kuningas. (al-Kafi, osa 6, s. 474)
Imaami Rida (AS) sanoi: Alin (AS) sinettisormuksen kaiverrus oli ”Allah al-Malik” (Jumala on Kuningas).
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Joka on kaiverruttanut sormukseensa Jumalan nimen, siirtäköön sen pois siitä kädestä, jolla hän puhdistautuu käymälässä. (al-Kafi, osa 6, s. 474)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Se, jonka sormuksessa on kaiverrettuna Jumalan nimi, älköön pitäkö sitä siinä kädessä, jolla hän suorittaa puhdistautumisen käymälässä.
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Hammastikku (siwak) puhdistaa suun ja miellyttää Herraa. (al-Kafi, osa 6, s. 459)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Hampaiden puhdistaminen tekee suun puhtaaksi ja Jumalan tyytyväiseksi.
Abu Abdullah (AS) sanoi, että uskovaisten käskijä, Jumalan siunaukset hänelle, sanoi: Kuinka hyvä huone kylpylä onkaan: se muistuttaa helvetin tulesta ja poistaa lian. Umar taas sanoi: Kuinka paha huone kylpylä onkaan: se paljastaa häpyn ja repii verhon. Ja hän sanoi: Ihmiset ovat lukeneet uskovaisten käskijän (AS) sanat Umarin nimiin ja Umarin sanat uskovaisten käskijän (AS) nimiin. (al-Kafi, osa 6, s. 496)
Imaami Sadiq (AS) sanoi: Uskovaisten käskijä Ali (AS) sanoi: Kuinka hyvä huone kylpylä onkaan! Se muistuttaa helvetin tulesta ja poistaa lian. Umar sen sijaan sanoi: Kuinka ruma huone kylpylä onkaan! Se paljastaa häpyn ja repii verhon. Mutta ihmiset lukivat uskovaisten käskijä Alin (AS) sanat Umarin nimiin ja Umarin sanat uskovaisten käskijä Alin (AS) nimiin.
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Pidän suotavana, että uskovainen käyttää karvanpoistoainetta viidentoista päivän välein. (al-Kafi, osa 6, s. 506)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: On hyvä, että uskovainen poistaa kahden viikon välein tavalla tai toisella alavatsansa ihokarvat.
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Tuoksun sivelemisen viiksiin kuuluu profeettojen (AS) tapoihin, ja se on kunnianosoitus kahdelle kirjurienkelille. (al-Kafi, osa 6, s. 510)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Hajuveden sivelemisen viiksiin kuuluu profeettojen tapoihin, ja se ilahduttaa ihmistä seuraavia enkeleitä.
Abu Abdullahilta (AS) kerrotaan hänen sanoneen: Ali (AS) piti kuvien pitämistä kodeissa vastenmielisenä. (al-Kafi, osa 6, s. 572)
Imaami Sadiq (AS) sanoi: Uskovaisten käskijä (AS) ei pitänyt siitä, että kodissa oli kasvoja esittävä kuva tai maalaus.
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Jumalan lähettiläs (SAWS) lähetti minut tasoittamaan korotetut haudat ja särkemään kuvapatsaat. (al-Kafi, osa 6, s. 528)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Jumalan lähettiläs lähetti minut ja käski minua tasoittamaan haudat maan tasalle ja särkemään kuvat.
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Älkää kootko multaa ja roskia oven taakse, sillä se on saatanoiden tyyssija. (al-Kafi, osa 6, s. 531)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Älkää tehkö kotinne ulkopuolesta kaatopaikkaa, sillä siitä tulee saatanan tyyssija.
Abu Abdullah (AS) sanoi: Uskovaisten käskijä (AS) kaivoi kaivon, ja siihen alettiin heitellä kiviä. Hänelle kerrottiin siitä, ja hän tuli ja seisahtui kaivon äärelle ja sanoi: Joko lakkaatte, tai minä asetan tähän kyyhkyt asumaan. Sitten Abu Abdullah (AS) sanoi: Totisesti niiden siipien havina karkottaa saatanat. (al-Kafi, osa 6, s. 548)
Imaami Sadiq (AS) sanoi: Uskovaisten käskijä Ali (AS) kaivoi kaivon. Tuossa kaivossa ihmisiä kivitettiin džinnien ja saatanoiden toimesta. Asiasta kerrottiin hänelle. Hän saapui kaivon äärelle ja sanoi: Joko lopetatte, tai asetan tähän kaivoon kyyhkysiä asumaan!
Sitten imaami Sadiq (AS) sanoi: Totisesti kyyhkysen siipien havina karkottaa saatanat.
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Koirissa ei ole mitään hyvää paitsi metsästyskoirassa tai paimenkoirassa. (al-Kafi, osa 6, s. 552)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Koiran pitämisessä ei ole mitään hyvää muuten kuin metsästystä tai vartiointia varten.
Abu Abdullahilta (AS) kerrotaan: Alin (AS) eteen tuotiin mies, joka oli varastanut valtion kassasta (bayt al-mal). Hän sanoi: Hänen kättään ei katkaista, sillä hänellä on siitä oma osuutensa. (al-Kafi, osa 7, s. 231)
Imaami Sadiq (AS) sanoi: Ali (AS):n eteen tuotiin mies, joka oli varastanut muslimien yhteisestä valtion kassasta. Hän sanoi: Tämän varkaan kättä ei tule katkaista, sillä hänellä on valtion kassaan oma osuutensa.
Abu Abdullahilta (AS) kerrotaan hänen sanoneen: Uskovaisten käskijä (AS) ei katkaissut varkaan kättä nälänhädän aikoina. (al-Kafi, osa 7, s. 231)
Imaami Sadiq (AS) sanoi: Uskovaisten käskijä Ali (AS) ei katkaissut varkaan kättä kuivuuden ja nälänhädän aikana.
Abu Jafarilta (AS) kerrotaan hänen sanoneen: Uskovaisten käskijä (AS) määräsi, että juutalainen ja kristitty saa viinistä ja päihdyttävästä nabidh-juomasta kahdeksankymmentä raipaniskua, jos he juovat sitä julkisesti jossakin muslimien kaupungissa – ja sama koskee zarathustralaista. Mutta hän ei puuttunut heihin, jos he joivat sitä kodeissaan ja kirkoissaan, kunnes he tulivat muslimien keskuuteen. (al-Kafi, osa 7, s. 239)
Imaami Baaqir (AS) sanoi: Uskovaisten käskijä Ali (AS) antoi tuomion, jonka mukaan juutalaiselle ja kristitylle annetaan kahdeksankymmentä raipaniskua päihdyttävän nabidh-juoman juomisesta – nimittäin silloin, kun he juovat viiniä julkisesti jollakin muslimien asuttamalla alueella. Sama säädös koskee myös zarathustralaista. Mutta kun he joivat viiniä kodeissaan ja rukoushuoneissaan, hän (AS) ei estänyt heitä, jotta he voisivat elää muslimien keskuudessa.
Abu Abdullahilta (AS) kerrotaan hänen sanoneen: Uskovaisten käskijä (AS) antoi tuomion asiassa, jossa mies oli kutsunut toista mielipuolen pojaksi ja toinen oli vastannut hänelle: ”Sinä olet mielipuolen poika.” Hän määräsi ensimmäisen antamaan toiselle kaksikymmentä raipaniskua ja sanoi hänelle: Tiedä, että sinäkin ansaitset samat kaksikymmentä. Kun tämä oli lyönyt, hän ojensi ruoskan lyödylle, ja tämä ruoski häntä rangaistukseksi, jolla molempia kuritettiin. (al-Kafi, osa 7, s. 242)
Imaami Saadiq (AS) sanoi: Uskovaisten käskijä Ali (AS) antoi tuomion asiassa, jossa mies oli kutsunut toista mielipuolen pojaksi ja vastapuoli oli sanonut hänelle: ”Sinä olet mielipuolen poika.” Hän määräsi ensimmäisen antamaan toiselle kaksikymmentä raipaniskua ja sanoi hänelle: Tiedä, että sinunkin on saatava hänen laillaan kaksikymmentä iskua. Sitten hän ojensi ruoskan toiselle miehelle, ja tämä antoi ensimmäiselle kaksikymmentä raipaniskua, jotta se olisi rangaistus, jolla heidät kuritettaisiin.
Abu Abdullahilta (AS) kerrotaan: Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Älköön kukaan puhuko toisen puolesta hadd-rangaistuksen asiassa sen jälkeen, kun se on tullut imaamin eteen, sillä silloin sen ratkaisu on hänen vallassaan. Puhu toisen puolesta siinä, mikä ei ole vielä tullut imaamin eteen, jos näet hänen katuvan. Puhu imaamin luona toisen puolesta muissa kuin hadd-asioissa, kun se, jonka puolesta puhut, on kääntynyt teostaan pois. Äläkä puhu kenenkään puolesta muslimimiehen tai muunkaan oikeutta koskevassa asiassa muuten kuin tämän omalla luvalla. (al-Kafi, osa 7, s. 254)
Imaami Saadiq (AS) sanoi: Uskovaisten käskijä Ali (AS) sanoi: Kun rikoksentekijä on tuotu imaamin eteen, älköön kukaan puhuko hänen hadd-rangaistuksensa lieventämiseksi, sillä sen ratkaisu on imaamin vallassa. Sen sijaan siitä, jota ei ole vielä viety imaamin eteen, puhu imaamille, jos näet hänen katuvan. Ja jos rikoksentekijä on tehnyt parannuksen, puhu hänen puolestaan muissa kuin hadd-rangaistuksen täytäntöönpanoa koskevissa asioissa. Äläkä puhu kenenkään muslimimiehen tai kenenkään muun puolesta muuten kuin hänen omalla luvallaan.
Abu Jafarilta (AS) kerrotaan hänen sanoneen: Uskovaisten käskijä (AS) käski Qanbaria panemaan täytäntöön erään miehen hadd-rangaistuksen. Qanbar meni liiallisuuksiin ja lisäsi kolme raipaniskua. Niin Ali (AS) antoi kostorangaistuksena Qanbarille kolme raipaniskua. (al-Kafi, osa 7, s. 260)
Imaami Baaqir (AS) sanoi: Uskovaisten käskijä Ali (AS) käski palvelijaansa Qanbaria panemaan täytäntöön hadd-rangaistuksen. Qanbar löi erehdyksessä kolme iskua yli säädetyn määrän. Niin hän (AS) löi Qanbaria kolme iskua kostorangaistuksena kyseisen miehen puolesta.
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Sille, joka tunnustaa riisuttuna, peloteltuna, vankeudessa tai uhattuna, ei langeteta hadd-rangaistusta. (al-Kafi, osa 7, s. 261)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Sillä, joka tunnustaa riisuttuna tai peloteltuna tai vankeudessa tai uhkailun alaisena, ei ole hadd-rangaistusta.
Samaalta kerrotaan hänen sanoneen: Uskovaisten käskijän (AS) aikana eräs mies sanoi toiselle: ”Minä yhdyin unessa äitiisi.” Tämä vei asian uskovaisten käskijän (AS) eteen ja sanoi: Tämä mies on esittänyt äitiäni vastaan perättömän syytöksen. Hän kysyi häneltä: Mitä hän sanoi sinulle? Mies vastasi: Hän väittää yhtyneensä unessa äitiini. Silloin uskovaisten käskijä (AS) sanoi hänelle: Oikeudenmukaista on, että jos tahdot, asetan hänet sinua varten seisomaan aurinkoon ja lyöt rangaistuksen hänen varjolleen, sillä uni on kuin varjo. Mutta me kyllä lyömme häntä, ettei hän enää tuottaisi harmia muslimeille. (al-Kafi, osa 7, s. 263)
Samaa kertoo: Imaami (AS) sanoi: Uskovaisten käskijä Alin (AS) aikana eräs mies sanoi toiselle: ”Minä yhdyin unessa sinun äitiisi.” Tuo mies vei valituksensa Ali (AS) eteen ja sanoi: Tämä mies on esittänyt äitiäni vastaan perättömän syytöksen. Hän (AS) kysyi: Minkä sanan hän sinulle lausui? Mies sanoi: Hän väittää yhtyneensä unessa äitiini. Silloin hän (AS) sanoi: Oikeudenmukaisuus on tämä: jos tahdot, asetan hänet seisomaan puolestasi aurinkoon, ja sinä panet hadd-rangaistuksen täytäntöön hänen varjolleen, sillä uni on kuin varjo. Mutta pian lyön häntä, ettei hän enää häiritsisi muslimeja.
Abu Abdullahilta (AS) kerrotaan hänen sanoneen: Uskovaisten käskijä (AS) näki moskeijassa tarinankertojan, löi häntä ruoskalla ja ajoi hänet ulos. (al-Kafi, osa 7, s. 263)
Imaami Saadiq (AS) sanoi: Uskovaisten käskijä Ali (AS) näki moskeijassa tarinankertojan; hän löi tätä ruoskalla ja ajoi hänet ulos.
Harith ibn Hasira kertoo: Kuljin Medinassa erään abessinialaisen ohi, joka jakoi vettä, ja huomasin hänen kätensä olevan katkaistu. Kysyin häneltä: Kuka katkaisi kätesi? Hän vastasi: Ihmisistä parhain katkaisi sen. Meidät otettiin kiinni varkaudesta, ja meitä oli kahdeksan miestä. Meidät vietiin Ali ibn Abi Talibin (AS) luo, ja me tunnustimme varkauden. Hän kysyi meiltä: Tiedättekö, että se on kiellettyä? Vastasimme: Kyllä. Silloin hän antoi meistä käskyn, ja sormemme katkaistiin kämmenen kohdalta, mutta peukalo jätettiin. Sitten hän antoi käskyn, ja meidät suljettiin taloon, jossa hän ruokki meitä voilla ja hunajalla, kunnes kätemme paranivat. Sen jälkeen hän käski tuoda meidät ulos ja vaatetti meidät, ja hänen vaatteensa olivat parhaita. Sitten hän sanoi meille: Jos teette parannuksen ja korjaatte tienne, se on teille parempi: Jumala yhdistää kätenne teihin paratiisissa. Mutta jos ette tee niin, Jumala yhdistää kätenne teihin helvetin tulessa. (al-Kafi, osa 7, s. 264)
Harith ibn Hasira kertoo: Näin Medinassa abessinialaisen miehen, joka jakoi vettä ja jonka käsi oli katkaistu. Kysyin häneltä: Kuka katkaisi kätesi? Hän sanoi: Ihmisistä parhain katkaisi käteni. Meitä oli kahdeksan miestä, jotka pidätettiin varkausjutussa, ja meidät vietiin Alin (AS) luo. Me tunnustimme varkauden.
Hän (AS) sanoi meille: Tiedättekö, että varastaminen on kiellettyä? Vastasimme: Kyllä. Silloin hän antoi käskyn, ja sormemme katkaistiin kämmenen kohdalta, peukaloa lukuun ottamatta. Sitten hän käski sulkea meidät taloon. Siinä talossa meille annettiin voita ja hunajaa, kunnes kätemme paranivat. Sen jälkeen hän käski meidät tuotavaksi ulos talosta ja puetti meille erittäin hyvät vaatteet. Sitten hän sanoi meille: Jos teette parannuksen ja korjaatte tienne, se on teille parempi: Jumala liittää sormenne takaisin teihin paratiisissa; mutta jos ette tee parannusta, Jumala liittää sormenne teihin helvetissä.
Abu Jafarilta (AS) kerrotaan hänen sanoneen: Uskovaisten käskijä (AS) antoi tuomion asiassa, jossa kaksi miestä toi paikalle erään miehen ja sanoi: ”Tämä on varastanut haarniskan.” Kun mies näki todistajat, hän alkoi vannottaa häntä ja sanoi: Jumalan kautta, jos Jumalan lähettiläs (SAWS) olisi täällä, hän ei koskaan katkaisisi kättäni. Hän kysyi: Miksi? Mies vastasi: Koska hänen Herransa kertoisi hänelle, että olen syytön, ja hän vapauttaisi minut syyttömyyteni tähden. Kun hän näki, miten mies vannotti häntä, hän kutsui molemmat todistajat ja sanoi: Pelätkää Jumalaa älkääkä katkaisko tämän miehen kättä vääryydellä. Ja hän vannotti heitä. Sitten hän sanoi: Toinen teistä katkaiskoon hänen kätensä ja toinen pidelköön sitä. Kun he menivät rangaistuksen täytäntöönpanopaikalle katkaistakseen hänen kätensä, hän tönäisi väkijoukkoa, kunnes syntyi tungos. Kun tungos syntyi, nuo kaksi päästivät miehen irti ihmisjoukkoon ja katosivat itse väkeen. Silloin se, jota vastaan he olivat todistaneet, tuli ja sanoi: Oi uskovaisten käskijä, nuo kaksi miestä todistivat minua vastaan vääryydellä. Kun väki tungeksi ja syntyi sekasorto, he päästivät minut irti ja pakenivat. Jos he olisivat puhuneet totta, he eivät olisi päästäneet minua. Silloin uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Kuka osoittaa minulle nuo kaksi, jotta tekisin heistä varoittavan esimerkin? (al-Kafi, osa 7, s. 264)
Imaami Baaqir (AS) sanoi: Kaksi miestä toi erään miehen uskovaisten käskijä Alin (AS) eteen ja sanoi: ”Tämä mies on varastanut haarniskan.” Kun mies näki todistajat, hän alkoi vannottaa ja rukoilla ja sanoi: Jos Jumalan lähettiläs (SAWS) olisi täällä, hän ei koskaan katkaisisi kättäni. Hän (AS) kysyi: Miksi? Mies vastasi: Koska hänen Herransa kertoisi hänelle, että olen syytön, ja hän julistaisi minut syyttömäksi. Kun hän (AS) näki miehen vannottavan pyynnön, hän kutsui molemmat todistajat ja sanoi: Pelätkää Jumalaa älkääkä katkaisko tämän miehen kättä vääryydellä. Ja hän pyysi heitä vannomaan. Sitten hän sanoi: Toinen teistä katkaiskoon hänen kätensä ja toinen pidelköön sitä. Kun he menivät rangaistuksen täytäntöönpanopaikalle katkaistakseen miehen käden, hän (AS) tönäisi ihmisiä niin, että syntyi tungos. Kun tungos syntyi, nuo kaksi jättivät syytetyn väkijoukon sekaan ja lähtivät itse pois ja katosivat. Syytetty tuli Alin (AS) luo ja sanoi: Oi uskovaisten käskijä! Nuo kaksi ovat todistaneet minua vastaan vääryydellä, sillä kun väki alkoi tungeksia ja syntyi sekasorto, he päästivät minut irti ja pakenivat. Jos he olisivat olleet rehellisiä, he eivät olisi päästäneet minua. Hän (AS) sanoi: Kuka osoittaa minulle heidät, jotta tekisin heistä varoittavan esimerkin muille?
Koulupojat heittivät kirjoitustaulunsa uskovaisten käskijän (AS) eteen, jotta hän valitsisi parhaan heidän joukostaan. Hän sanoi: Tietäkää, että tämä on tuomion antamista, ja vääryys siinä on kuin vääryys oikeudenkäytössä. Kertokaa opettajallenne: jos hän kurittaessaan lyö teitä enemmän kuin kolme lyöntiä, häntä vastaan pannaan täytäntöön kostorangaistus. (al-Kafi, osa 7, s. 268)
Muutamat koulussa opiskelevat pojat veivät työnsä uskovaisten käskijä Alin (AS) eteen, jotta hän valitsisi yhden heistä. Hän sanoi: Tietäkää! Tämä teko on tuomion antamista, ja vääryys siinä on kuin vääryys oikeudenkäytössä. Kertokaa opettajallenne, että jos hän kurittaessaan lyö teitä enemmän kuin kolme lyöntiä, häntä vastaan pannaan täytäntöön kostorangaistus.
Abu Abdullahilta (AS) kerrotaan hänen sanoneen: Uskovaisten käskijä (AS) lähetti noutamaan Bishr ibn Utarid at-Tamimia erään puheen tähden, joka oli kantautunut hänen korviinsa. Uskovaisten käskijän (AS) lähetti kohtasi hänet Banu Asadin keskuudessa ja otti hänet kiinni. Silloin Nuaym ibn Dajaja al-Asadi nousi ja päästi hänet pakoon. Niin uskovaisten käskijä (AS) lähetti hakemaan hänet, ja hänet tuotiin paikalle, ja hän käski häntä lyötäväksi. Nuaym sanoi hänelle: Jumalan kautta, sinun kanssasi oleminen on totisesti nöyryytystä, ja sinusta eroaminen on epäuskoa. Kun hän kuuli tämän häneltä, hän sanoi hänelle: Oi Nuaym, olemme antaneet sinulle anteeksi. Jumala, mahtava ja korkea, sanoo: ”Torju paha sillä, mikä on parempaa” [Qur'an 23:96]. Mitä tulee sanoihisi ”sinun kanssasi oleminen on nöyryytystä”, se on paha teko, jonka hankit itsellesi; ja mitä tulee sanoihisi ”sinusta eroaminen on epäuskoa”, se on hyvä teko, jonka hankit itsellesi. Niinpä tämä korvaa tuon. Sitten hän käski päästää hänet vapaaksi. (al-Kafi, osa 7, s. 268)
Imaami Saadiq (AS) sanoi: Uskovaisten käskijä Ali (AS) lähetti noutamaan Bishr ibn Utarid at-Tamimia erään puheen tähden, jonka tämä oli lausunut ja joka oli kantautunut hänen korviinsa. Lähetti löysi hänet Banu Asadin keskuudesta ja otti hänet kiinni. Silloin Nuaym ibn Dajaja al-Asadi nousi ja auttoi Bishrin pakoon. Hän (AS) lähetti noutamaan Nuaymia, ja tämä tuotiin paikalle. Sitten hän käski lyödä häntä. Nuaym sanoi: Kuulkaa, Jumalan kautta! Totisesti sinun kanssasi oleminen on nöyryytystä, ja sinusta erossa oleminen on epäuskoa. Kun hän (AS) kuuli häneltä nämä sanat, hän sanoi hänelle: Oi Nuaym! Me olemme antaneet sinulle anteeksi. Jumala, mahtava ja korkea, sanoo: ”Torju paha parhaalla tavalla” [Qur'an 23:96]. Mutta se, mitä sanoit – ”sinun kanssasi oleminen aiheuttaa nöyryytystä” – on synti, jonka teit. Ja se sanasi, että ”sinusta erossa oleminen on epäuskoa”, on hyvä teko, jonka sait osaksesi. Niinpä tuo synti kuittautuu tällä hyvällä teolla. Sitten hän käski vapauttaa hänet.
Razin kertoo: Olin suorittamassa pesuja Kufan pesupaikalla, kun eräs mies tuli, asetti sandaalinsa maahan ja pani ruoskansa niiden päälle. Sitten hän tuli lähemmäs peseytyäkseen vierelläni. Minä tyrkkäsin häntä, niin että hän kaatui käsiensä varaan. Hän nousi ja suoritti pesunsa. Kun hän oli valmis, hän löi minua kolmesti päähän ruoskalla ja sanoi sitten: Varo tyrkkimästä, ettet riko jotakin ja joudu korvausvelvolliseksi. Kysyin: Kuka tämä on? He sanoivat: Uskovaisten käskijä (AS). Menin pyytämään häneltä anteeksi, mutta hän jatkoi matkaansa eikä kääntynyt puoleeni. (al-Kafi, osa 7, s. 268)
Razin kertoo: Olin ottamassa rituaalipesua Kufan pesuhuoneessa, kun yhtäkkiä tuli mies, asetti sandaalinsa maahan ja pani ruoskansa niiden päälle. Sitten hän tuli lähelle ottaakseen pesun vierelläni. Minä tyrkkäsin häntä, niin että hän kaatui käsiensä varaan. Sitten hän nousi ja otti pesunsa. Kun hän oli saanut työnsä valmiiksi, hän löi minua kolmesti ruoskalla päähän. Sitten hän sanoi: Varo tyrkkimästä ketään, ettet joudu vaikeuksiin ja korvausvelvolliseksi! Kysyin: Kuka hän on? He sanoivat: Hän on uskovaisten käskijä Ali (AS). Niinpä menin pyytämään häneltä anteeksi, mutta hän jatkoi matkaansa eikä kiinnittänyt minuun huomiota.
Abu Abdullahilta (AS) kerrotaan hänen sanoneen: Uskovaisten käskijä (AS) antoi tuomion kahdesta miehestä, joista toinen piteli uhria ja toinen tappoi hänet. Hän sanoi: Tappaja surmataan, ja toinen pidetään vankeudessa, kunnes hän kuolee suruun, niin kuin hänkin piteli uhria vankina, kunnes tämä kuoli suruun. (al-Kafi, osa 7, s. 287)
Imaami Saadiq (AS) sanoi: Uskovaisten käskijä Ali (AS) antoi tuomion kahdesta miehestä, joista toinen oli pidellyt surmattua ja toinen tappanut hänet, ja sanoi: Tappaja on surmattava, ja toinen on suljettava vankeuteen, kunnes hän kuolee suruun ja murheeseen – aivan kuten hän itse oli pidellyt surmattua kiinni, kunnes tämä kuoli suruun ja murheeseen.
Abu Abdullahilta (AS) kerrotaan hänen sanoneen: Uskovaisten käskijän (AS) eteen tuotiin mies, joka oli löydetty raunioista veren tahrima veitsi kädessään, ja siellä oli kurkusta katkaistu mies verissään kiemurtelemassa. Uskovaisten käskijä (AS) sanoi hänelle: Mitä sanot? Hän vastasi: Oi uskovaisten käskijä, minä tapoin hänet. Hän sanoi: Viekää hänet ja surmatkaa hänet tämän tähden. Kun hänet vietiin surmattavaksi, tuli eräs mies kiiruusti ja sanoi: Älkää kiirehtikö, vaan palauttakaa hänet uskovaisten käskijän (AS) luo. Niin hänet palautettiin. Mies sanoi: Jumalan kautta, oi uskovaisten käskijä, tämä ei ole teon tekijä; minä tapoin hänet. Silloin uskovaisten käskijä (AS) sanoi ensimmäiselle: Mikä sai sinut tunnustamaan itseäsi vastaan, vaikket ollut sitä tehnyt? Hän vastasi: Oi uskovaisten käskijä, mitä muuta olisin voinut sanoa, kun tuollaiset miehet todistivat minua vastaan ja ottivat minut kiinni veren tahrima veitsi kädessäni, miehen kiemurrellessa verissään ja minun seisoessani hänen yllään? Pelkäsin pieksemistä ja siksi tunnustin. Totuus on, että olin teurastanut lampaan näiden raunioiden vieressä, ja kun tarvitsin virtsata, menin raunioihin ja näin miehen kiemurtelevan verissään. Jäin hämmästyneenä seisomaan, ja silloin nuo ihmiset tulivat sisään ja ottivat minut kiinni. Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Ottakaa nämä kaksi, viekää heidät Hasanin luo, kertokaa hänelle heidän tarinansa ja kysykää häneltä, mikä on heidän asiassaan oikea tuomio. He menivät Hasanin (AS) luo ja kertoivat hänelle heidän tarinansa. Hasan (AS) sanoi: Sanokaa uskovaisten käskijälle (AS): jos tämä mies on surmannut tuon, hän on samalla pelastanut tämän hengen, ja Jumala, mahtava ja korkea, on sanonut: ”Ja joka pelastaa yhden hengen, on kuin olisi pelastanut kaikkien ihmisten hengen” [Qur'an 5:32]. Heidät molemmat on päästettävä vapaaksi, ja surmatun veriraha on maksettava valtion varainhoidosta. (al-Kafi, osa 7, s. 289)
Imaami Saadiq (AS) sanoi: Uskovaisten käskijä Alin (AS) eteen tuotiin mies, joka oli löydetty raunioista veren tahrima veitsi kädessään, ja siellä makasi mies kurkku katkaistuna, verissään. Hän (AS) sanoi hänelle: Mitä sanot? Mies vastasi: Oi uskovaisten käskijä! Minä tapoin hänet. Hän sanoi: Viekää hänet ja pankaa kostorangaistus täytäntöön. Kun hänet vietiin kostorangaistusta varten, eräs mies tuli kiiruusti ja sanoi: Älkää kiirehtikö, vaan viekää hänet takaisin uskovaisten käskijän (AS) luo. Niin hänet vietiin takaisin. Toinen mies sanoi: Oi uskovaisten käskijä! Tämä ei ole tappaja; minä tapoin surmatun. Uskovaisten käskijä Ali (AS) sanoi ensimmäiselle: Miksi tunnustit itseäsi vastaan, vaikket ollut tehnyt sellaista? Hän vastasi: Oi uskovaisten käskijä! En voinut kertoa totuutta, kun tuollaiset ihmiset olivat todistaneet minua vastaan ja pidättäneet minut – varsinkin kun kädessäni oli veren tahrima veitsi, surmattu makasi verissään ja minä seisoin hänen päänsä yläpuolella. Ja pelkäsin, että minua lyötäisiin. Siksi tunnustin. Totuus on tämä: olin teurastanut lampaan tuon rauniorakennuksen vieressä ja menin raunioihin tarpeilleni. Silloin näin surmatun makaavan verissään. Jäin hämmästyneenä seisomaan (ja katselin), ja juuri silloin nämä ihmiset tulivat sisään ja pidättivät minut. Hän (AS) sanoi: Viekää nämä kaksi miestä Hasanin (AS) luo, kertokaa hänelle heidän tapauksensa ja kysykää häneltä: mikä on näiden kahden tuomio? Niin he menivät imaami Hasanin (AS) luo ja kertoivat näiden kahden miehen tarinan. Imaami Hasan (AS) sanoi: Sanokaa uskovaisten käskijälle (AS): tämä mies (toinen heistä) on tosin tappanut surmatun, mutta hän on antanut elämän tälle (ensimmäiselle), ja totisesti Jumala, korkea, sanoo: ”Joka antaa elämän yhdelle ihmiselle, on kuin olisi antanut elämän kaikille ihmisille” [Qur'an 5:32]. Nämä kaksi miestä on vapautettava, ja surmatun veriraha on maksettava valtion varainhoidosta.
Abu Abdullahilta (AS) kerrotaan: Eräät ihmiset kaivoivat Jemenissä kuopan leijonaa varten, ja leijona putosi siihen. Väkeä tungeksi kuopan ympärillä katsomassa leijonaa. Silloin eräs mies putosi kuoppaan ja tarttui toiseen, tuo toinen tarttui kolmanteen ja kolmas neljänteen. Leijona haavoitti heidät: osa heistä kuoli leijonan haavoihin ja osa vedettiin ulos ja kuoli. He riitelivät asiasta niin, että tarttuivat miekkoihinsa. Silloin uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Tulkaa, minä ratkaisen asian teidän välillänne. Ja hän tuomitsi, että ensimmäiselle kuuluu neljäsosa verirahasta, toiselle kolmasosa, kolmannelle puolet ja neljännelle täysi veriraha, ja hän asetti sen maksettavaksi niiden heimoille, jotka olivat tungeksineet kuopan ympärillä. Osa väestä tyytyi tähän ja osa suuttui. Asia vietiin Profeetan (SAWS) eteen, ja hänelle kerrottiin uskovaisten käskijän (AS) tuomiosta, ja hän vahvisti sen. (al-Kafi, osa 7, s. 286)
Imaami Saadiq (AS) sanoi: Jemenissä eräs joukko kaivoi kuopan pyydystääkseen leijonan. Leijona putosi kuoppaan. Väkeä kerääntyi katsomaan leijonaa. Silloin eräs mies oli putoamaisillaan kuoppaan, ja siksi hän tarttui toiseen mieheen; tämä puolestaan tarttui kolmanteen, ja hän vielä neljänteen (ja kaikki putosivat kuoppaan). Leijona haavoitti heitä. Osa heistä kuoli leijonan aiheuttamiin haavoihin siellä kuopassa, ja toiset vedettiin ulos ja kuolivat. Ihmiset riitelivät asiasta niin kiivaasti, että tarttuivat miekkoihin. Uskovaisten käskijä Ali (AS) sanoi: Tulkaa, minä ratkaisen asian teidän välillänne. Sitten hän tuomitsi, että ensimmäiselle kuuluu neljäsosa verirahasta, toiselle kolmasosa, kolmannelle puolet ja neljännelle täysi veriraha, ja hän asetti sen maksettavaksi niiden heimoille, jotka olivat kokoontuneet kuopan ympärille. Osa heistä tyytyi tähän tuomioon ja osa suuttui. Siksi asiasta kerrottiin Jumalan lähettiläälle (SAWS) ja hänelle esitettiin uskovaisten käskijä Alin (AS) tuomio. Mutta Jumalan lähettiläs (SAWS) vahvisti sen.
Abu Abdullahilta (AS) kerrotaan hänen sanoneen: Alin (AS) aikaan lapset leikkivät heittopuikoillaan. Yksi heistä heitti puikkonsa toista kohti ja mursi toverinsa etuhampaan. Asia vietiin uskovaisten käskijän (AS) eteen, ja heittäjä esitti todisteen siitä, että hän oli huutanut: ”Varokaa, varokaa!” Niin hän vapautti hänet kostorangaistuksesta ja sanoi sitten: Se, joka on varoittanut, on esittänyt pätevän syyn. Kertoja sanoo: Kysyin häneltä miehestä, jonka kostorangaistus surmasi: onko hänestä maksettava veriraha? Hän vastasi: Jos niin olisi, kukaan ei koskaan panisi kostorangaistusta täytäntöön ketään vastaan; ja sille, jonka hadd-rangaistus surmaa, ei ole verirahaa. (al-Kafi, osa 7, s. 292)
Imaami Saadiq (AS) sanoi: Uskovaisten käskijä Alin (AS) aikana muutamat lapset leikkivät heittopuikoilla (lasten leikkivälineillä). Yksi heistä heitti puikkonsa toista lasta kohti ja mursi tämän etuhampaan. Asia vietiin uskovaisten käskijä Alin (AS) eteen, ja lyöjä toi todistajan siitä, että hän oli sanonut: ”Varokaa, varokaa!” Ali (AS) poisti häneltä kostorangaistuksen ja sanoi sitten: Jokainen, joka varoittaa vaarasta, on vapautettu vastuusta. Abu Sabbah al-Kinani kertoo: Kysyin imaamilta (AS): kostorangaistus on aiheuttanut miehen kuoleman – onko siitä maksettava veriraha? Hän vastasi: Jos niin olisi, kukaan ei panisi kostorangaistusta täytäntöön toista vastaan; ja jos hadd-rangaistuksen täytäntöönpano aiheuttaa jonkun kuoleman, siitä ei makseta verirahaa.
Abu Abdullahilta, hänen isältään (rauha heille molemmille) kerrotaan: Härkä tappoi aasin Profeetan (SAWS) aikana. Asia vietiin hänen eteensä, kun hän istui joukossa tovereitaan, joiden joukossa olivat Abu Bakr ja Umar. Hän sanoi: Oi Abu Bakr, ratkaise asia heidän välillään. Tämä sanoi: Oi Jumalan lähettiläs, elukka tappoi elukan – siitä ei seuraa mitään korvausvelvollisuutta. Hän sanoi: Oi Umar, ratkaise asia heidän välillään. Tämä sanoi saman kuin Abu Bakr. Silloin hän sanoi: Oi Ali, ratkaise asia heidän välillään. Hän sanoi: Kyllä, oi Jumalan lähettiläs. Jos härkä tunkeutui aasin lepopaikkaan, härän omistajat ovat korvausvelvollisia; mutta jos aasi tunkeutui härän lepopaikkaan, kummallekaan ei lankea korvausvelvollisuutta. Kertoja sanoo: Silloin Jumalan lähettiläs (SAWS) kohotti kätensä taivasta kohti ja sanoi: Ylistys Jumalalle, joka on suonut minun jälkeläisistäni sellaisen, joka tuomitsee profeettojen tuomioiden mukaisesti. (al-Kafi, osa 7, s. 352)
Imaami Saadiq (AS) sanoi: Imaami Baaqir (AS) sanoi: Jumalan lähettilään (SAWS) aikana härkä tappoi aasin. Asia tuotiin Jumalan lähettilään (SAWS) eteen, kun hän istui joukossa tovereitaan, joiden joukossa olivat myös Abu Bakr ja Umar. Profeetta (SAWS) sanoi: Oi Abu Bakr! Ratkaise asia heidän välillään. Abu Bakr sanoi: Oi Jumalan lähettiläs! Elukka on tappanut elukan; siitä ei lankea sille mitään vastuuta. Profeetta (SAWS) sanoi: Oi Umar! Ratkaise asia heidän välillään. Umar toisti Abu Bakrin sanat. Sitten hän sanoi: Oi Ali! Ratkaise asia heidän välillään. Ali (AS) sanoi: Kyllä, oi Jumalan lähettiläs! Jos härkä on tullut aasin lepopaikkaan, härän omistajat ovat vastuussa. Mutta jos aasi on tullut härän lepopaikkaan, kummallekaan ei lankea vastuuta. Silloin Jumalan lähettiläs (SAWS) kohotti kätensä taivasta kohti ja sanoi: Ylistys Jumalalle, joka on asettanut jälkeläisistäni sellaisen, joka tuomitsee profeettojen tuomioiden mukaan.
Abu Abdullahilta (AS) kerrotaan: Kun uroseläin hyökkäsi ensimmäistä kertaa, uskovaisten käskijä (AS) ei asettanut sen omistajaa korvausvelvolliseksi; mutta kun se teki niin toisen kerran, hän asetti sen omistajan korvausvelvolliseksi. (al-Kafi, osa 7, s. 353)
Imaami Saadiq (AS) sanoi: Aina kun kameli hyökkäsi jonkun kimppuun ensimmäistä kertaa, uskovaisten käskijä Ali (AS) ei asettanut sen omistajaa vastuuseen korvauksesta; mutta jos kyseessä oli toinen kerta, hän asetti omistajan vastuuseen korvauksen maksamisesta.
Abu Abdullahilta (AS) kerrotaan hänen sanoneen: Uskovaisten käskijä (AS) antoi tuomion miehestä, joka meni erään väen taloon ilman heidän lupaansa ja jota heidän koiransa puri. Hän sanoi: Heille ei lankea korvausvelvollisuutta; mutta jos hän tuli heidän luvallaan, he ovat korvausvelvollisia. (al-Kafi, osa 7, s. 353)
Imaami Saadiq (AS) sanoi: Uskovaisten käskijä Ali (AS) antoi tuomion miehestä, joka meni erään talon asukkaiden kotiin ilman heidän lupaansa ja jota heidän koiransa haavoitti, ja sanoi: Talon asukkaille ei lankea korvausvelvollisuutta; mutta jos hän oli tullut sisään heidän luvallaan, he ovat korvausvelvollisia.
Abu Abdullahilta (AS) kerrotaan hänen sanoneen: Uskovaisten käskijä (AS) antoi tuomion miehestä, joka löydettiin surmattuna eikä tiedetty, kuka hänet oli tappanut. Hän sanoi: Jos hänet tunnistetaan ja hänellä on omaisia, jotka vaativat hänen verirahaansa, heille maksetaan hänen verirahansa muslimien valtion varainhoidosta, sillä muslimimiehen verta ei saa jättää vaille korvausta – koska hänen perintönsä kuuluu imaamille (AS), niin samoin hänen verirahansa on imaamin vastuulla. Ja hänen ylitseen rukoillaan ja hänet haudataan. Ja hän sanoi: Hän antoi tuomion myös miehestä, jonka väkijoukko ruhjoi perjantaina ihmisten tungoksessa niin, että hän kuoli: hänen verirahansa maksetaan muslimien valtion varainhoidosta. (al-Kafi, osa 7, s. 354)
Imaami Saadiq (AS) sanoi: Uskovaisten käskijä Ali (AS) antoi tuomion miehestä, joka löydettiin surmattuna ja jonka tappaja oli tuntematon, ja sanoi: Jos surmattu on tunnistettavissa ja hänellä on omaisia, jotka vaativat hänen verirahaansa, maksakaa hänen verirahansa muslimien valtion varainhoidosta, sillä muslimin verta ei saa polkea maahan. Sillä samoin kuin hänen perintönsä menee imaamille, jos hänellä ei ole perillistä, niin myös hänen verirahansa lankeaa imaamin vastuulle. Sitten surmatun ylitse on rukoiltava ja hänet on haudattava. Ja hän antoi tuomion myös siitä, joka kuoli perjantaina väkijoukon tungoksessa ja puristuksessa: hänen verirahansa maksetaan muslimien valtion varainhoidosta.
Abu Abdullahilta (AS) kerrotaan hänen sanoneen: Jos surmattu löydetään autiomaasta, hänen verirahansa maksetaan valtion varainhoidosta, sillä uskovaisten käskijä (AS) tapasi sanoa: Muslimimiehen verta ei jätetä vaille korvausta. (al-Kafi, osa 7, s. 355)
Imaami Saadiq (AS) sanoi: Jos surmattu löydetään aavikolta, hänen verirahansa maksetaan valtion varainhoidosta, sillä uskovaisten käskijä Ali (AS) tapasi sanoa: Muslimin verta ei valuteta hukkaan.
Toiselta heistä (rauha heille molemmille) kerrotaan hänen sanoneen: Umar ibn al-Khattabin eteen tuotiin mies, joka oli tappanut erään miehen veljen. Umar luovutti hänet tälle ja käski tämän tappaa hänet. Mies löi häntä niin, että luuli tappaneensa hänet. Hänet kannettiin kotiinsa, mutta hänessä havaittiin vielä henkeä. Häntä hoidettiin, ja hän parani. Kun hän tuli ulos, ensimmäisen surmatun veli otti hänet kiinni ja sanoi: Sinä olet veljeni tappaja, ja minulla on oikeus tappaa sinut. Hän vastasi: Olet jo kerran tappanut minut. Mies vei hänet Umarin luo, ja tämä käski hänet tapettavaksi. Hän lähti sanoen: Jumalan kautta, olet jo kerran tappanut minut. He kulkivat uskovaisten käskijän (AS) ohi, ja mies kertoi hänelle asiansa. Hän sanoi: Älä kiirehdi, kunnes tulen luoksesi. Sitten hän meni Umarin luo ja sanoi: Tämän asian tuomio ei ole tällainen. Umar kysyi: Mikä se sitten on, oi Abu al-Hasan? Hän sanoi: Tämä mies pankoon ensin täytäntöön kostorangaistuksen ensimmäisen surmatun veljelle siitä, mitä tämä teki hänelle, ja sitten tämä tappakoon hänet veljensä tähden. Silloin mies ymmärsi, että jos kostorangaistus pantaisiin häntä vastaan täytäntöön, se veisi hänen henkensä. Niinpä hän antoi hänelle anteeksi, ja he jättivät toisensa rauhaan. (al-Kafi, osa 7, s. 360)
Imaami Saadiq (AS) sanoi: Umar ibn al-Khattabin eteen tuotiin mies, joka oli tappanut erään miehen veljen. Umar luovutti hänet surmatun veljelle ja käski tämän tappaa tappajan. Surmatun veli löi tappajaa (miekalla tai vastaavalla) niin, että luuli tappaneensa hänet. Tappaja vietiin kotiinsa, mutta huomattiin, että hänessä oli vielä henkeä. Häntä hoidettiin, ja hän parani. Kun tappaja tuli ulos talostaan, surmatun veli otti hänet kiinni ja sanoi: Sinä olet veljeni tappaja, ja minulla on oikeus tappaa sinut. Tappaja sanoi: Sinä olet jo kerran tappanut minut. Surmatun veli vei tappajan Umarin luo. Umar määräsi hänet tapettavaksi. Tappaja sanoi ulos tullessaan: Jumalan kautta! Sinä olet jo kerran tappanut minut. Silloin he kohtasivat uskovaisten käskijä Alin (AS). Tappaja kertoi hänelle tapauksensa. Hän (AS) sanoi: Älä kiirehdi, kunnes tulen luoksesi. Sitten hän meni Umarin luo ja sanoi: Tämän asian tuomio ei ole tällainen. Umar kysyi: Mikä on tuomio, oi Abu al-Hasan? Hän sanoi: Tappaja pankoon ensin täytäntöön kostorangaistuksen surmatun veljeä vastaan tuon ensimmäisen haavan tähden; sitten surmatun veli tappakoon hänet veljensä surman tähden. Silloin surmatun veli ymmärsi, että jos kostorangaistus pantaisiin täytäntöön, hän menettäisi oman henkensä. Niinpä hän antoi tappajalle anteeksi, ja he jättivät toisensa rauhaan.
Eräältä hänen tovereistaan kerrotaan, jäljittäen sen ylöspäin, että hän sanoi: Uskovaisten käskijän (AS) aikana eli rehellinen nainen nimeltä Umm Qayyan. Eräs uskovaisten käskijän (AS) tovereista tuli hänen luokseen ja tervehti häntä. Kertoja sanoo: Hän näki naisen olevan huolissaan ja sanoi hänelle: Miksi näen sinut noin murheellisena? Nainen sanoi: Minulla oli orjatar, jonka hautasin, mutta maa heitti hänet ulos kahdesti. Niinpä menin uskovaisten käskijän (AS) luo ja kerroin siitä hänelle. Hän sanoi: Totisesti maa ottaa vastaan juutalaisen ja kristityn; asia ei siis voi olla toisin kuin että häntä rangaistaan Jumalan rangaistuksella. Sitten hän sanoi: Tiedä kuitenkin: jos otettaisiin multaa muslimimiehen haudasta ja se heitettäisiin hänen haudalleen, hauta asettuisi. Kertoja sanoo: Menin Umm Qayyanin luo ja kerroin hänelle. He ottivat multaa muslimimiehen haudasta ja heittivät sen hänen haudalleen, ja se asettui. Kysyin naisesta, millainen hänen tilansa oli ollut. He sanoivat: Hän rakasti miehiä kiihkeästi, synnytti yhtenään lapsia ja heitti lapsensa uuniin. (al-Kafi, osa 7, s. 370)
Kertoja sanoo: Uskovaisten käskijä Alin (AS) aikana eli rehellinen nainen nimeltä ”Umm Qayyan”. Eräs uskovaisten käskijä Alin (AS) tovereista meni hänen luokseen ja tervehti häntä. Hän huomasi naisen olevan murheellinen ja sanoi hänelle: Mikä on tapahtunut, kun näen sinut noin surullisena? Umm Qayyan sanoi: Minä hautasin orjattareni, mutta maa heitti hänet ulos kaksi kertaa. (Alin (AS) toveri kertoo:) Menin Alin (AS) luo ja kerroin hänelle tapauksen. Hän (AS) sanoi: Totisesti maa ottaa vastaan juutalaisen ja kristityn. Niinpä asia ei voi olla muuta kuin että orjatarta piinataan jumalallisella rangaistuksella. Sitten hän sanoi: Tiedä! Jos otetaan multaa muslimimiehen haudasta ja sirotellaan se orjattaren haudalle, hauta rauhoittuu. Menin Umm Qayyanin luo ja kerroin hänelle. Niin he ottivat multaa erään muslimimiehen haudasta ja sirottelivat sen orjattaren haudalle, ja hauta rauhoittui. Kysyin Umm Qayyanilta tuosta orjattaresta. Hän sanoi: Hän oli hyvin kiintynyt miehiin ja synnytti alituiseen lapsia, mutta heitti heidät uuniin.
Abu Abdullahilta (AS) kerrotaan: Uskovaisten käskijä (AS) ei hyväksynyt sellaisen todistusta, joka kiitää muiden pyhiinvaeltajien edellä – sillä hän tappaa ratsunsa, kuluttaa loppuun matkaeväänsä, uuvuttaa itsensä ja pitää rukoustaan vähäpätöisenä. (al-Kafi, osa 7, s. 396)
Imaami Saadiq (AS) sanoi: Uskovaisten käskijä Ali (AS) ei pitänyt pätevänä sellaisen pyhiinvaeltajan todistusta, joka rientää toisten pyhiinvaeltajien edelle – koska hän rasittaa ratsuaan, tuhlaa matkaeväänsä, ajaa itsensä uuvuksiin ja laiminlyö rukouksensa.
Hakam ibn Abi Aqililta [erään toisinnon mukaan: Aqililta] kerrotaan hänen sanoneen: Sanoin Abu Abdullahille (AS): Minulla on vastapuoli, joka tuo minua vastaan runsaasti vääriä todistajia. Minua inhottaa maksaa hänelle samalla mitalla, enkä myöskään tiedä, olisiko se minulle luvallista vai ei. Hän sanoi minulle: Eikö sinulle ole kantautunut uskovaisten käskijältä (AS), että hän tapasi sanoa: Älkää antako itseänne ja omaisuuttanne väärien todistusten vangiksi. Miehelle ei ole uskonnollista puutetta eikä syntiä Herransa edessä siinä, että hän torjuu tuon itsestään – aivan kuten hänelle olisi parempi, jos hän todistuksellaan torjuisi kielletyn haureuden tai kielletyn verenvuodatuksen. Ja samoin on muslimimiehen omaisuuden laita. (al-Kafi, osa 7, s. 401)
Hakam ibn Aqil kertoo: Sanoin imaami Saadiqille (AS): Minulla on vihamies, joka tuo minua vastaan lukuisia vääriä todistajia. Minua kuitenkin inhottaa toimia samoin kuin hän, enkä sitä paitsi tiedä, onko tämä minulle sopivaa vai ei. Hän sanoi: Eikö sinulle ole kantautunut uskovaisten käskijä Alin (AS) sanaa, jonka hän tapasi lausua: ”Älkää antako väärän todistuksen ottaa vangiksi itseänne ja omaisuuttanne”? Kenellekään miehelle ei siis lankea uskonnollista puutetta eikä syntiä Herransa edessä siitä, että hän torjuu tämän itsestään – samoin kuin hänelle on parempi, jos hän todistuksellaan torjuu kielletyn haureuden ja kielletyn verenvuodatuksen. Ja sama säädös koskee muslimimiehen omaisuutta.
Abu Abdullahilta (AS) kerrotaan hänen sanoneen: Uskovaisten käskijä (AS) sanoi Shurayhille: Oi Shurayh, olet istuutunut istuimelle, jolle ei istu kukaan muu kuin profeetta tai profeetan testamentinhaltija tai onneton. (al-Kafi, osa 7, s. 406)
Imaami Saadiq (AS) sanoi: Uskovaisten käskijä Ali (AS) sanoi Shurayhille: Oi Shurayh! Olet istuutunut paikalle, jolla istuu vain profeetta tai hänen testamentinhaltijansa tai onneton ja kurja ihminen.
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Jumalan käsi on tuomarin pään yllä ja levittää siipensä armona hänen ylitseen; mutta kun hän tekee vääryyttä, Jumala jättää hänet oman itsensä varaan. (al-Kafi, osa 7, s. 410)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Jumalan käsi on hallitsijan pään päällä, ja armon siivet ovat hänen ylitsensä. Mutta kun hän tuomiossaan tekee vääryyttä, Jumala jättää hänet oman itsensä varaan.
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Kuulin Jumalan lähettilään (SAWS) sanovan: Varakkaan muslimin viivyttely velan maksussa on vääryyttä toista muslimia kohtaan; ja sitä vastaan, jolla ei ole maatilaa, taloa eikä omaisuutta, ei ole mitään keinoa. (al-Kafi, osa 7, s. 412)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Kuulin Jumalan lähettilään sanovan: Kun maksukykyinen muslimi siirtää maksuaan päivästä toiseen, se on vääryyttä sitä muslimia kohtaan, jolle maksu kuuluu; mutta sitä kohtaan, jolla ei ole maata, ei taloa eikä omaisuutta, ei ole mitään vallan keinoa.
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Se, joka joutuu koeteltavaksi tuomarin tehtävällä, kohdelkoon asianosaisia tasapuolisesti eleissään, katseessaan ja istumapaikan antamisessa. (al-Kafi, osa 7, s. 413)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Jokainen, joka ottaa vastuulleen tuomarin tehtävän, kohdelkoon ihmisiä tasavertaisesti eleissä, katseissa ja istumapaikassa.
Saadiqilta (AS) kerrotaan: Eräs mies majoittui uskovaisten käskijän (AS) luo ja viipyi hänen luonaan useita päiviä. Sitten hän tuli hänen eteensä riita-asiassa, jota hän ei ollut maininnut uskovaisten käskijälle (AS). Hän sanoi hänelle: Oletko sinä riidan osapuoli? Mies vastasi: Kyllä. Hän sanoi: Siirry pois luotamme. Jumalan lähettiläs (SAWS) on kieltänyt ottamasta riidan osapuolta vieraaksi muutoin kuin niin, että hänen vastapuolensa on hänen kanssaan. (al-Kafi, osa 7, s. 413)
Imaami Saadiq (AS) sanoi: Eräs mies majoittui uskovaisten käskijä Alin (AS) taloon ja viipyi jonkin aikaa hänen luonaan. Sitten hän tuli hänen luokseen riita-asiassa, jota hän ei ollut hänelle kertonut. Hän (AS) sanoi hänelle: Oletko sinä riidan osapuoli? Mies vastasi: Kyllä. Hän sanoi: Poistu luotamme! Jumalan lähettiläs (SAWS) kielsi ottamasta riidan osapuolta vieraaksi, ellei toinen osapuoli ole hänen kanssaan.
Abu Abdullahilta (AS) kerrotaan hänen sanoneen: Alin (AS) kirjassa on: Eräs profeetoista valitti Herralleen ja sanoi: Herrani, kuinka tuomitsen siitä, mitä en ole nähnyt enkä ollut todistamassa? Silloin Jumala, mahtava ja korkea, ilmoitti hänelle: Tuomitse heidän välillään minun kirjani mukaan, kutsu heidät nimeni luo ja vannota heitä sillä. Ja hän sanoi: Tämä koskee sitä, jonka hyväksi ei ole esitetty todistusta. (al-Kafi, osa 7, s. 415)
Imaami Saadiq (AS) sanoi: Alin (AS) kirjassa on näin: Yksi profeetoista valitti Herralleen ja sanoi: Herrani! Kuinka minä tuomitsen asiasta, jota en ole nähnyt enkä todistanut? Jumala ilmoitti hänelle: Tuomitse ihmisten välillä minun kirjani mukaan, kutsu heidät nimeni kautta ja vannota heitä sillä. Ja hän sanoi: Tämä säädös koskee sitä, jonka hyväksi ei ole esitetty todistusta.
Abu Abdullahilta (AS) kerrotaan hänen sanoneen: Kun Alin (AS) luo tuli kaksi miestä, joiden todistajat olivat yhtä luotettavia ja yhtä monilukuisia, hän arpoi heidän välillään sen, kummalle vala lankeaisi. Kertoja sanoo: Ja hän tapasi sanoa: Oi Jumala, seitsemän taivaan Herra! Kummalla heistä onkin oikeus puolellaan, anna se hänelle. Sitten hän tuomitsi oikeuden sille, jolle vala lankesi, kun tämä oli vannonut. (al-Kafi, osa 7, s. 415)
Imaami Saadiq (AS) sanoi: Aina kun kaksi miestä toi uskovaisten käskijä Alin (AS) eteen todistajia, jotka olivat yhtä luotettavia ja yhtä monta, hän arpoi heidän välillään sen, kummalle osapuolelle vala lankeaisi, ja sanoi: Oi Jumala! Seitsemän taivaan Herra! Kummalla tahansa onkin oikeus puolellaan, anna oikeus hänelle. Sitten hän tuomitsi oikeuden sen hyväksi, jolle vala oli langennut – sitten kun tämä oli vannonut.
Zadhan kertoo: Kaksi miestä jätti naisen haltuun talletuksen ja sanoi hänelle: Älä anna sitä kummallekaan meistä, ennen kuin tulemme yhdessä luoksesi. Sitten he lähtivät ja olivat poissa. Toinen heistä tuli hänen luokseen ja sanoi: Anna minulle talletukseni, sillä toverini on kuollut. Nainen kieltäytyi, kunnes miehen käynnit kävivät niin tiuhoiksi, että hän lopulta antoi sen hänelle. Sitten tuli toinen ja sanoi: Anna minulle talletukseni. Nainen sanoi: Toverisi otti sen ja kertoi, että sinä olet kuollut. He veivät asian Umarin eteen, ja Umar sanoi naiselle: Minusta näyttää, että olet korvausvelvollinen. Nainen sanoi: Aseta Ali (AS) tuomariksi minun ja hänen välilleen. Umar sanoi: Ratkaise asia näiden kahden välillä. Silloin Ali (AS) sanoi: Tämä talletus on minun hallussani, ja te kaksi olette käskeneet häntä olemaan antamatta sitä kummallekaan teistä, ennen kuin tulette yhdessä hänen luokseen. Tuo siis toverisi luokseni. Näin hän ei asettanut naista korvausvelvolliseksi ja sanoi (AS): He kaksi vain tahtoivat viedä tämän naisen omaisuuden. (al-Kafi, osa 7, s. 428)
Zadhan kertoo: Kaksi miestä jätti naiselle talletuksen ja sanoi hänelle: Älä anna sitä kummallekaan meistä, ennen kuin tulemme molemmat luoksesi. Sitten he lähtivät ja katosivat näkyvistä. Toinen heistä tuli naisen luo ja sanoi: Anna talletus minulle, sillä toverini on kuollut. Nainen kieltäytyi luovuttamasta talletusta, kunnes kiista kävi kiivaaksi. Niin nainen antoi talletuksen hänelle. Sitten tuli tuo toinen ja sanoi: Anna talletus minulle. Nainen sanoi: Toverisi otti sen ja sanoi, että sinä olet kuollut. He menivät Umarin luo esittämään asiansa. Umar sanoi naiselle: Minun nähdäkseni sinä olet korvausvelvollinen. Nainen sanoi: Aseta Ali (AS) tuomariksi minun ja tämän miehen välille. Umar sanoi: Ratkaise asia näiden kahden välillä. Ali (AS) sanoi: Tämä talletus on minun hallussani. Te käskitte tätä naista olemaan antamatta sitä kummallekaan teistä, ennen kuin tulisitte yhdessä hänen luokseen. Tuo siis toverisi luokseni. Ali (AS) ei pitänyt naista korvausvelvollisena ja sanoi: Totisesti nämä kaksi miestä tahtoivat viedä tämän naisen omaisuuden.
Abu Jafarilta (AS) kerrotaan hänen sanoneen: Alin (AS) kirjassa on: Väärä vala ja sukulaissuhteiden katkaiseminen jättävät asuinsijat autioiksi asukkaistaan ja turmelevat kohdun – toisin sanoen katkaisevat suvun jatkumisen. (al-Kafi, osa 7, s. 436)
Imaami Baaqir (AS) sanoi: Alin (AS) kirjassa on näin: Väärä vala ja sukulaissuhteiden katkaiseminen tekevät maat asukkailleen kuiviksi ja karuiksi ja tuhoavat jälkeläiset.
Masada ibn Sadaqa kertoo: Minulle kertoi eräs Adi ibn Hatimin jälkeläisiin kuuluva vanhus isältään, tämä isoisältään Adilta, joka oli uskovaisten käskijän (AS) mukana hänen sodissaan: Uskovaisten käskijä (AS) sanoi sinä päivänä, jona hän kohtasi Muawiyan Siffinissä, ja korotti äänensä, jotta toverinsa kuulisivat: Jumalan kautta, minä totisesti surmaan Muawiyan ja hänen tovereitaan – ja sitten hän sanoi sanansa lopuksi hiljentäen äänensä: jos Jumala tahtoo. Minä olin lähellä häntä ja sanoin: Oi uskovaisten käskijä, sinä vannoit siitä, minkä teit, ja teit sitten varauksen. Mitä sillä tarkoitit? Hän sanoi minulle: Sota on petosta, enkä minä ole valehtelija uskovaisten silmissä. Tahdoin kiihottaa tovereitani heitä vastaan, jotteivät he lannistuisi ja jotta he innostuisivat käymään heidän kimppuunsa. Ymmärtäväisin heistä hyötyy siitä tämän päivän jälkeen, jos Jumala tahtoo. Ja tiedä, että Jumala – ylistetty olkoon hänen nimensä – sanoi Moosekselle (AS) lähettäessään hänet faaraon luo: ”Puhukaa hänelle lempeästi, ehkä hän ottaa varteen tai pelkää” [Qur'an 20:44], vaikka hän tiesi, ettei tämä ottaisi varteen eikä pelkäisi – mutta jotta se tekisi Mooseksen (AS) innokkaammaksi menemään. (al-Kafi, osa 7, s. 460)
Masada ibn Sadaqa kertoo: Eräs Adi ibn Hatimin jälkeläisiin kuuluva vanhus kertoi minulle isältään, tämä isoisältään Adilta, joka oli uskovaisten käskijä Alin (AS) mukana hänen sodissaan, että uskovaisten käskijä Ali (AS) sanoi Siffinin taistelussa Muawiyaa vastaan kovalla äänellä, jonka kaikki hänen toverinsa kuulivat: Jumalan kautta! Minä surmaan Muawiyan ja hänen toverinsa. Sitten hän sanoi sanansa lopuksi hiljaisella äänellä: ”Jos Jumala tahtoo.” Minä olin lähellä häntä. Sanoin: Oi uskovaisten käskijä! Sinä vannoit siitä, mitä teit, ja teit sitten varauksen; mitä sillä tarkoitit?
Hän sanoi: Totisesti sota on petosta, enkä minä ole uskovaisten silmissä valehtelija. Tahdoin kiihottaa tovereitani heitä vastaan, jotteivät he lannistuisi ja jotta he rohkaistuisivat. Niinpä oppineimmat heistä hyötyvät siitä tämän päivän jälkeen, jos Jumala tahtoo.
Tiedä! Jumala sanoi Moosekselle (AS), kun hän lähetti hänet faaraon luo: ”Puhukaa siis hänelle lempeästi, jotta hän ottaisi varteen ja pelkäisi” [Qur'an 20:44] – vaikka Jumala tiesi, ettei faarao ottaisi varteen eikä pelkäisi. Mutta tämä teki Mooseksen (AS) entistä innokkaammaksi lähtemään.
Abu al-Haytham ibn at-Tayyihanilta kerrotaan: Uskovaisten käskijä (AS) piti Medinassa saarnan ihmisille ja sanoi: Jumalan kautta, jos minulla olisi Talutin tovereiden verran tai Badrin väen verran miehiä, ja he olisivat teidän vihollisianne, minä totisesti löisin teitä miekalla, kunnes te palaisitte totuuteen ja kääntyisitte vilpittömyyteen. Se olisi parempi repeämän paikkaamiseksi ja lempeyteen tarttumiseksi. Oi Jumala, tuomitse meidän välillämme totuuden mukaan, sillä sinä olet tuomareista paras. Kertoja sanoo: Sitten hän lähti moskeijasta ja kulki karsinan ohi, jossa oli noin kolmekymmentä lammasta. Hän sanoi: Jumalan kautta, jos minulla olisi näiden lampaiden verran miehiä, jotka olisivat vilpittömiä Jumalaa, mahtavaa ja korkeaa, ja hänen lähettilästään kohtaan, minä riistäisin kärpästensyöjän pojalta hänen valtansa. Kertoja sanoo: Kun ilta tuli, kolmesataakuusikymmentä miestä vannoi hänelle uskollisuutta kuolemaan asti. Uskovaisten käskijä (AS) sanoi heille: Tulkaa aamulla kanssamme Ahjar az-Zaytiin pää ajeltuna. Ja uskovaisten käskijä (AS) ajoi päänsä. Mutta tuosta joukosta ei saapunut pää ajeltuna ketään muuta kuin Abu Dharr, Miqdad, Hudhayfa ibn al-Yaman ja Ammar ibn Yasir; ja Salman tuli joukon viimeisenä. Silloin hän kohotti kätensä taivasta kohti ja sanoi: Oi Jumala! Tämä kansa on pitänyt minua heikkona, niin kuin Israelin lapset pitivät Aaronia heikkona. Oi Jumala, ”sinä tiedät, minkä me salaamme ja minkä me tuomme julki; eikä Jumalalta jää salaan mikään maan päällä eikä taivaassa” [Qur'an 14:38] … ”Anna minun kuolla muslimina ja liitä minut hurskaiden joukkoon” [Qur'an 12:101]. (al-Kafi, osa 8, s. 31)
Abu al-Haytham ibn at-Tayyihan kertoo: Uskovaisten käskijä (AS) piti Medinassa saarnan: Jumalan kautta, jos minulla olisi Talutin tovereiden verran tai Badrin sotureiden verran auttajia, minä totisesti löisin teitä miekalla, kunnes palaisitte totuuteen ja kääntyisitte vilpittömyyteen; ja tämä olisi parempi repeämän paikkaamiseksi ja lempeyden saavuttamiseksi. Oi Jumala, tuomitse meidän välillämme totuuden mukaan, sillä sinä olet paras tuomari. Kertoja sanoo: Sitten imaami (AS) lähti moskeijasta ja tuli karsinalle, jossa oli noin kolmekymmentä lammasta. Imaami (AS) sanoi: Jumalan kautta, jos minulla olisi näiden lampaiden verran miehiä, jotka tahtoisivat vilpittömästi hyvää Jumalalle, mahtavalle ja korkealle, ja hänen lähettiläälleen, minä riistäisin kärpästensyöjänaisen pojalta hänen valtakuntansa. Kertoja sanoo: Kun ilta tuli, kolmesataakuusikymmentä miestä vannoi hänelle uskollisuutta kuolemaan asti. Silloin uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Kokoontukaa aamun koittaessa Ahjar az-Zaytin paikalle, ja ajakaa tuntomerkiksi kaikki päänne. Uskovaisten käskijä ajoi itsekin päänsä. Mutta tuosta joukosta ei saapunut sovittuun paikkaan pää ajeltuna ketään muuta kuin Abu Dharr, Miqdad, Hudhayfa ibn Yaman ja Ammar ibn Yasir; ja Salman tuli heistä viimeisenä. Silloin hän kohotti kätensä taivasta kohti ja sanoi: Oi Jumala! Tämä kansa piti minua halpana, niin kuin Israelin lapset pitivät Aaronia. Oi Jumala! Sinä tiedät sen, mitä salaamme ja mitä tuomme julki, eikä mikään maan päällä tai taivaassa ole sinulta kätketty. Anna minun lähteä tästä maailmasta muslimina ja liitä minut hurskaiden joukkoon.
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Kenelläkään ei ole valintaa Jumalaa – ylistetty olkoon hänen muistonsa – vastaan, vaan Jumalalle kuuluvat sekä valinta että käskyvalta kokonaisuudessaan. (al-Kafi, osa 8, s. 63)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Kenelläkään ei ole omaa valtaa Jumalan edessä; kaiken valinta on Jumalan kädessä, ja käskyvalta kuuluu yksin hänelle.
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Totisesti Jumala on kurittanut tätä yhteisöä miekalla ja ruoskalla. (al-Kafi, osa 8, s. 67)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Jumala kurittaa tätä yhteisöä miekan ja ruoskan avulla.
Abu Abdullahilta (AS) kerrotaan hänen sanoneen: Eräs uskovaisten käskijän (AS) vapauttama palvelija pyysi häneltä rahaa. Hän sanoi: Kun osuuteni tulee, jaan sen kanssasi. Mies sanoi: Se ei riitä minulle. Ja hän lähti Muawiyan luo, joka antoi hänelle lahjan. Sitten hän kirjoitti uskovaisten käskijälle (AS) kertoen, kuinka paljon varoja oli saanut. Uskovaisten käskijä (AS) kirjoitti hänelle: Asiaan. Totisesti se omaisuus, joka on kädessäsi, on kuulunut toisille ennen sinua ja siirtyy toisille sinun jälkeesi; sinulle siitä kuuluu vain se, minkä olet valmistanut omalle sielullesi. Aseta siis oma sielusi lastesi hyvinvoinnin edelle, sillä sinä kokoat vain jompaakumpaa kahdesta miehestä varten: joko miestä varten, joka käyttää sen Jumalan kuuliaisuudessa, jolloin hän saa onnen siitä, mistä sinä sait onnettomuuden; tai miestä varten, joka käyttää sen Jumalan tottelemattomuudessa, jolloin hän tulee onnettomaksi sen tähden, minkä sinä hänelle keräsit. Kumpikaan näistä kahdesta ei ansaitse sitä, että asettaisit hänet oman itsesi edelle ja kantaisit hänen tähtensä kuormaa selässäsi. Toivo siis Jumalan armoa sille, joka on mennyt pois, ja luota Jumalan elatukseen sen suhteen, joka jää jäljelle. (al-Kafi, osa 8, s. 72)
Imaami Saadiq (AS) sanoo: Eräs uskovaisten käskijän (AS) vapauttamista palvelijoista pyysi häneltä rahaa, ja hän (AS) sanoi: Aina kun saan oman osuuteni valtion varainhoidosta, jaan sen kanssasi. Mies sanoi: Se ei riitä minulle. Hän meni Muawiyan luo, ja Muawiya antoi hänelle lahjan. Sitten hän kirjoitti kirjeen uskovaisten käskijälle ja saattoi hänen tietoonsa rahat, jotka oli Muawiyalta saanut. Uskovaisten käskijä (AS) kirjoitti hänelle vastaukseksi tämän kirjeen: Asiaan. Se omaisuus, joka on kädessäsi, on ennen sinua ollut toisen kädessä ja päätyy sinun jälkeesi toisen käteen, ja sinulle siitä kuuluu vain se osuus, jonka otat Jumalan tähden. Aseta siis itsesi lapsesi edelle, sillä sinä kokoat omaisuutta vain jompaakumpaa kahdesta ihmisestä varten: joko sitä, joka nousee sen avulla tottelemaan Jumalaa, jolloin hän on saanut onnen siitä, minkä tähden sinä olet tullut onnettomaksi; tai sitä, joka rahoillasi ryhtyy tottelemattomuuteen Jumalaa kohtaan, jolloin hän ajautuu onnettomuuteen sen tähden, minkä sinä hänelle keräsit. Eikä kumpikaan näistä kahdesta ansaitse sitä, että asettaisit heidät itsesi edelle ja kantaisit heidän tähtensä kuormaa harteillasi. Toivo siis Jumalan armoa sille, joka on jo mennyt, ja luota Jumalan antamaan elatukseen sen suhteen, joka on tuleva.
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Tässä maailmassa ei ole hyvää muille kuin kahdenlaisille miehille: miehelle, joka lisää siinä hyviä tekojaan joka päivä, ja miehelle, joka valmistautuu kuolemaansa parannuksen teolla. (al-Kafi, osa 8, s. 128)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Maailmasta ei ole hyötyä muille kuin kahdelle: sille, joka lisää joka päivä yhden hyvän teon tekoihinsa, ja sille, joka parannuksen ja Jumalan puoleen kääntymisen kautta valmistautuu omaan kuolemaansa.
Ali ibn al-Husayn (rauha heille molemmille) tapasi katsoa jotakin Alin (AS) kirjoituksista, laski sen sitten maahan ja sanoi: Kuka tähän pystyy? (al-Kafi, osa 8, s. 129)
Imaami Sajjad katseli eräänä päivänä paperia, jolle Ali (AS) oli kirjoittanut päivittäisen ohjelmansa. Sitten hän laski sen maahan ja sanoi: Kuka muu kuin Ali kykenee tällaiseen palvontaan?!
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Joka asettaa itsensä alttiiksi epäluulolle, älköön moittiko sitä, joka ajattelee hänestä pahaa; ja joka pitää salaisuutensa kätkettynä, sillä valinta pysyy hänen omassa kädessään. (al-Kafi, osa 8, s. 152)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Sen, joka asettaa itsensä alttiiksi epäluulolle, ei tule moittia sitä, joka alkoi ajatella hänestä pahaa; ja joka salaa salaisuutensa, sillä on valta omissa käsissään.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Totisesti Jumala rankaisee kuutta joukkoa kuudesta asiasta: arabeja heimokiihkosta, kylänvanhimpia ylpeydestä, hallitsijoita sorrosta, lainoppineita kateudesta, kauppiaita petoksesta ja maaseudun asukkaita tietämättömyydestä. (al-Kafi, osa 8, s. 162)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Totisesti Jumala rankaisi kuutta joukkoa kuudesta ominaisuudesta: arabeja heidän heimokiihkostaan, kylänvanhimpia heidän ylpeydestään, hallitsijoita heidän väkivaltaisuudestaan, lainoppineita heidän kateudestaan, kauppiaita heidän petollisuudestaan ja kyläläisiä heidän tietämättömyydestään.
Imaami Sadiqilta (AS): Uskovaisten johtajan (AS) ravintona ei ollut muuta kuin etikkaa ja öljyä, ja hänen makeisenaan taatelit, jos hän niitä sai. Hänen vaatteensa olivat karkeaa puuvillakangasta, ja jos hänen puvustaan jäi jotakin yli, hän pyysi sakset ja leikkasi sen pois. (al-Kafi, osa 8, s. 163)
Imaami Sadiq (AS) sanoi: Uskovaisten johtajan (AS) tavallisena ruokana oli vain etikka ja öljy, ja hänen ainoa makeutensa oli taateli, sekin vain jos hän sitä sai. Hän pukeutui karkeaan puuvillakankaaseen, ja jos hänen vaatteensa oli liian pitkä, hän pyysi sakset ja leikkasi ylimääräisen pois viemättä sitä räätälille.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Elanto on uskottu tyhmyydelle, puute on uskottu älylle ja koettelemus kärsivällisyydelle. (al-Kafi, osa 8, s. 221)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Elanto ja toimeentulo on sidottu tyhmyyden määrään, puute älyyn ja viisauteen, ja koettelemus kärsivällisyyteen.
Abu Abdillahilta (AS) kerrotaan hänen sanoneen: Alilla (AS) oli tapana seisoa sateessa heti sen alkaessa, kunnes hänen päänsä, partansa ja vaatteensa kastuivat. Hänelle sanottiin: Oi uskovaisten johtaja, mene suojaan, mene suojaan! Hän vastasi: Tämä on vettä, joka on vasta äsken ollut valtaistuimen luona. (al-Kafi, osa 8, s. 239)
Imaami Sadiqilta (AS) kerrotaan hänen sanoneen: Alilla (AS) oli tapana seisoa sateen alkaessa sen alla, kunnes hänen päänsä, partansa ja vaatteensa kastuivat. Hänelle sanottiin: Parempi olisi, että menisitte katon alle. Silloin hän (AS) sanoi: Tämä on juuri sitä vettä, joka on vastikään saapunut valtaistuimelta.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Ihmistä saattaa ilahduttaa se, mikä ei koskaan ollutkaan menemässä häneltä ohi, ja surettaa se, mikä ei olisi häntä koskaan kohdannut, vaikka hän kuinka olisi ponnistellut. Olkoon siis ilosi siitä, minkä olet lähettänyt edelläsi: hyvästä teosta, oikeasta ratkaisusta tai hyvästä sanasta, ja olkoon murheesi siitä, minkä olet näissä laiminlyönyt. Jätä se, minkä olet maailmasta menettänyt, äläkä sure sitä paljon; äläkä riemuitse siitä, minkä olet siitä saanut. Ja olkoon koko huolesi siinä, mikä tulee kuoleman jälkeen. Rauha olkoon kanssasi. (al-Kafi, osa 8, s. 240)
Usein ihmistä ilahduttaa sen saavuttaminen, mikä ei koskaan olisi häneltä jäänyt saamatta, ja häntä surettaa sen saavuttamatta jääminen, mikä ei koskaan olisi hänelle tullut, vaikka hän kuinka olisi yrittänyt. Olkoon siis ilosi niistä asioista, jotka olet lähettänyt edelläsi, olipa kyse teosta, ratkaisusta tai hyvästä sanasta, ja murheesi niistä asioista, joissa olet ollut huolimaton. Jätä siis se, mikä maailmasta on mennyt, äläkä sure sitä; äläkä ole iloinen ja mielissäsi siitä, mitä maailmasta on sinulle tullut, vaan käytä koko tarmosi kuolemasi jälkeistä elämää varten. Rauha olkoon kanssasi.
Juwayriya ibn Mus-hir kertoi: Juoksin uskovaisten johtajan (AS) perässä. Hän sanoi minulle: Oi Juwayriya, nämä typerykset eivät tuhoutuneet muusta kuin sandaalien kopseesta heidän takanaan. Mikä sinut toi? Sanoin: Tulin kysymään sinulta kolmesta asiasta: kunniasta, miehuudesta ja järjestä. Hän sanoi: Mitä kunniaan tulee, sen jolle hallitsija suo kunnian, on kunnioitettu; miehuus on toimeentulon saattamista kuntoon; ja mitä järkeen tulee, se jolla on jumalanpelko, on järkevä. (al-Kafi, osa 8, s. 241)
Juwayriya ibn Mus-hir kertoo: Juoksin uskovaisten johtajan (AS) perässä. Hän sanoi minulle: Oi Juwayriya! Totisesti nämä tietämättömät eivät tuhoutuneet muusta kuin kenkien kopseesta heidän takanaan. Sano nyt, minkä vuoksi olet tullut? Sanoin: Olen tullut kysyäkseni sinulta kolmea asiaa: kunniasta, miehuudesta ja järjestä. Hän (AS) sanoi: Mitä kunniaan tulee, se jolle hallitsija suo kunnian, tulee kunnioitetuksi; miehuus on toimeentulon ja elämän järjestämistä; ja mitä järkeen tulee, jokainen joka pelkää Jumalaa, on siitä osallinen.
Harun ibn Antara kertoo isältään: Kuulin uskovaisten johtajan (AS) kerran toisensa jälkeen sanovan, kun hän kietoi sormensa toistensa lomaan: Avarru, käy ahtaaksi; käy ahtaaksi, avarru. Sitten hän sanoi: Kiirehtijät tuhoutuivat, lähelle päästetyt pelastuivat, ja pikkukivet pysyivät paikallaan paalujensa varassa. Vannon Jumalan kautta todellisen valan: murheen jälkeen tulee ihmeellinen avautuminen. (al-Kafi, osa 8, s. 294)
Harun ibn Antara kertoo isältään: Näin monesti uskovaisten johtajan (AS) kietovan sormensa toistensa lomaan ja sanovan maailmalle: Avarru ja käy ahtaaksi, käy ahtaaksi ja avarru. Sen jälkeen hän sanoi: Kiirehtijät tuhoutuivat, lähelle päästetyt pelastuivat ja onnistuivat tekemään sen, mikä oli tehtävä. Jumalan kautta, murheen ja surun jälkeen seuraa aina ihmeellinen avautuminen.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Kun lainoppineet ja oppineet kirjoittivat toisilleen, heillä oli tapana kirjoittaa kolme asiaa, joiden rinnalla ei ollut neljättä: Kenen huolena on hänen tuonpuoleisensa, sille Jumala riittää hänen tämänpuoleisessa huolessaan; kuka saattaa sisimpänsä kuntoon, sen ulkoisen olemuksen Jumala saattaa kuntoon; ja kuka saattaa kuntoon sen, mikä on hänen ja Jumalan, korkean ja mahtavan, välillä, sille Jumala, siunattu ja ylistetty, saattaa kuntoon sen, mikä on hänen ja ihmisten välillä. (al-Kafi, osa 8, s. 307)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Lainoppineiden ja oppineiden tapana oli, että kun he kirjoittivat toisilleen kirjeen, siinä näkyi kolme lausetta, joilla ei ollut neljättä: Kenen huolena on hänen tuonpuoleisensa, sille Jumala riittää hänen tämänpuoleisessa murheessaan; kuka saattaa oman sisimpänsä kuntoon, sen näkyvän puolen Jumala saattaa kuntoon; ja kuka saattaa kuntoon oman ja Jumalansa välisen suhteen, sen ja ihmisten välisen suhteen Jumala saattaa kuntoon.
Abu Abdillahilta (AS) kerrotaan hänen sanoneen: Uhudin päivänä Ali (AS) tuli Profeetan (SAWS) luo ja sanoi: Oi Jumalan lähettiläs, kuulen voimakasta pauhua ja kuulen sanottavan: Eteenpäin, Hayzum! Enkä aio iskeä ketään, ettei hän kaatuisi kuolleena jo ennen kuin ehdin iskeä. Profeetta sanoi: Nämä ovat Gabriel, Mikael ja Israfil enkelien joukossa. (al-Kafi, osa 8, s. 318)
Imaami Sadiq (AS) sanoi: Uhudin taistelun tuoksinassa Ali (AS) tuli Profeetan luo ja sanoi: Oi Profeetta! Korviini kantautuu pauhua, ja kuulen jonkun sanovan: Oi Hayzum, eteenpäin! Ja ketä tahansa aion lyödä miekallani, hänen ruumiinsa kaatuu maahan jo ennen kuin miekkani osuu häneen. Silloin hän (SAWS) sanoi: Nämä ovat enkeleitä, jotka ovat tulleet avuksi.
Kun Jumalan lähettiläs (SAWS) oli kutsuttu pois ja ihmiset tekivät sen minkä tekivät, Salman (Jumala olkoon häneen tyytyväinen) kertoi: Menin Alin (AS) luo, kun hän oli pesemässä Jumalan lähettilään (SAWS) ruumista, ja kerroin hänelle, mitä ihmiset olivat tehneet. Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Tiedätkö, kuka ensimmäisenä vannoi uskollisuudenvalan Abu Bakrille, kun tämä nousi Jumalan lähettilään (SAWS) saarnatuolille? Sanoin: En, mutta näin hyvin vanhan miehen, joka nojasi sauvaansa ja jonka otsassa silmien välissä oli suuri rukousjälki; hän oli hyvin ripeä ja nousi saarnatuolille ensimmäisenä. Hän itki ja sanoi: Ylistys Jumalalle, joka ei antanut minun kuolla pois maailmasta ennen kuin näin sinut tällä paikalla. Ojenna kätesi. Abu Bakr ojensi kätensä, ja mies vannoi hänelle uskollisuutta, laskeutui sitten alas ja lähti ulos moskeijasta. Ali (AS) sanoi: Tiedätkö, kuka hän oli? Sanoin: En, mutta hänen puheensa loukkasi minua, aivan kuin hän olisi vahingoniloinen Profeetan (SAWS) kuolemasta. Hän sanoi: Se oli Iblis. (al-Kafi, osa 8, s. 343)
Sinä päivänä, jona Jumalan lähettiläs (SAWS) siirtyi pois ja ihmiset vannoivat uskollisuutta Abu Bakrille, Salman kertoo: Riensin Alin (AS) luo, kun hän oli pesemässä Jumalan lähettilään puhdasta ruumista. Sanoin hänelle, että Abu Bakr on istuutunut Profeetan saarnatuolille ja ihmiset vannovat hänelle uskollisuutta! Hän sanoi: Tunnistitko sen, joka ensimmäisenä vannoi valan? Sanoin: En, mutta hän oli ikääntynyt vanhus, joka nojasi sauvaansa ja jonka silmien välissä oli runsaan kumartumisen jälki. Hän oli ensimmäinen, joka nousi saarnatuolin portaita, ja hän itki ja sanoi: Ylistys Jumalalle, joka ei ottanut minua pois maailmasta ennen kuin näin sinut tällä paikalla. Ojenna kätesi. Abu Bakr ojensi kätensä, vanhus vannoi hänelle uskollisuutta ja laskeutui sitten alas saarnatuolilta ja lähti ulos moskeijasta. Ali (AS) sanoi: Tiesitkö, kuka hän oli? Sanoin: En, mutta hänen puheensa oli minusta vastenmielistä, sillä hän näytti iloitsevan Profeetan kuolemasta. Imaami (AS) sanoi: Hän oli Saatana, Jumalan kirous hänen päälleen.