Abu Hamza kertoi: Kuulin Abu Ja'farin (AS) sanovan: Kun uskovaisten johtaja (AS) kuljetettiin ohi köysi kaulassaan Zurayqin suvun toimesta, Abu Dharr löi kättään toista kättään vasten ja sanoi: Kunpa miekat palaisivat vielä toisen kerran käsiimme! Ja Miqdad sanoi: Jos hän tahtoisi, hän rukoilisi Herraltaan, ylhäiseltä ja mahtavalta, tuomiota heitä vastaan. Ja Salman sanoi: Mestarimme tuntee parhaiten sen tilanteen, jossa hän on. (Ridjal al-Kashshi, osa 1, s. 7)
Imaami Baqir (AS) sanoi: Kun uskovaisten johtajaa (AS) vietiin vannomaan uskollisuutta Abu Bakrille ja Zurayqin suku (toisin sanoen tekopyhät) oli heittänyt köyden hänen kaulaansa, Abu Dharr sanoi katuvasti: Kunpa miekat palaisivat jälleen käsiimme niin kuin ennen. Miqdad sanoi: Kunpa Ali (AS) pyytäisi Jumalalta apua heitä vastaan ja lausuisi heille kirouksen. Salman sanoi: Mestarimme tietää itse parhaiten, mitä hänen tulee tehdä!
Abu Basir kertoi Abu Ja'farilta (AS), joka sanoi: Muhadžirit, ansarit ja muut tulivat tämän jälkeen Alin (AS) luo ja sanoivat hänelle: Jumalan kautta, sinä olet uskovaisten johtaja, ja Jumalan kautta, sinä olet ihmisistä oikeutetuin ja profeetalle (SAWS) läheisin. Ojenna kätesi, me vannomme sinulle uskollisuutta. Jumalan kautta, me kuolemme sinun edessäsi! Ali (AS) sanoi: Jos puhutte totta, tulkaa huomenna luokseni päät ajeltuina! Niinpä Ali (AS) ajoi päänsä, ja Salman ajoi päänsä, ja Miqdad ajoi päänsä, ja Abu Dharr ajoi päänsä, eikä kukaan muu ajanut, ja sitten he lähtivät pois. Sanoin: Eikö Ammar ollut heidän joukossaan? Hän sanoi: Ei. Sanoin: Onko Ammar siis luopioiden joukossa? Hän sanoi: Ammar taisteli sen jälkeen Alin (AS) rinnalla. (Ridjal al-Kashshi, osa 1, s. 8)
Imaami Baqir (AS) sanoi: Sen jälkeen kun kansa oli vannonut uskollisuutta Abu Bakrille, suuri joukko muhadžireja ja ansareja tuli Alin (AS) luo ja sanoi hänelle: Jumalan kautta, sinä olet kalifiudelle oikeutetumpi, emmekä me tiedä ketään, joka olisi sinua lähempänä Jumalan lähettilästä (SAWS). Me vannomme sinulle uskollisuutta ja olemme valmiit kuolemaan sinun rinnallasi! Uskovaisten johtaja (AS) sanoi heille: Jos puhutte totta, tulkaa huomenna varhain aamulla paikalle päänne ajeltuina. Seuraavana aamuna Ali (AS) itse saapui pää ajeltuna. Mutta kukaan ei tullut paitsi Salman, Miqdad ja Abu Dharr. Vain nämä kolme ajoivat päänsä ja saapuivat paikalle. Edes Ammar ei tullut sinä aamuna, vaan liittyi Aliin (AS) vasta myöhemmin.
Sahl ibn Ziyad kertoi Munakhkhalilta, hän Jabirilta, hän Abu Ja'farilta (AS), joka sanoi: Abu Dharr meni Salmanin luo, ja tämä keitti ruokaa padassaan. Heidän keskustellessaan pata äkkiä kaatui kumolleen maahan, mutta siitä ei valunut tippaakaan lientä eikä rasvaa. Abu Dharr hämmästyi tästä suuresti, ja Salman otti padan ja asetti sen takaisin entiselleen tulen päälle, ja he jatkoivat keskusteluaan. Kertoja sanoi: Abu Dharr lähti Salmanin luota kauhun vallassa, ja hänen vielä miettiessään asiaa hän kohtasi ovella uskovaisten johtajan (AS). Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Oi Abu Dharr, jos Salman kertoisi sinulle sen, minkä hän tietää, sinä sanoisit: Jumala armahtakoon Salmanin tappajaa! Oi Abu Dharr, Salman on Jumalan portti maan päällä. Joka hänet tuntee, on uskovainen, ja joka hänet kieltää, on uskoton. Ja Salman on meistä, Profeetan perheestä. Ja Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi minulle: Salman al-Farisissa on vain vähän ylpeyttä, ja hän on sinun vilpitön neuvonantajasi, niin että ota hänet itsellesi. (Ridjal al-Kashshi, osa 1, s. 14 ja 30)
Kertoja sanoo: Abu Dharr oli mennyt Salmanin taloon, ja he keskustelivat keskenään, kun yhtäkkiä tulella kiehunut pata, jossa oli ruokaa, kaatui kumoon. Mutta siitä ei valunut ulos mitään, ja Salman nosti padan käsiään polttamatta ja asetti sen takaisin tulelle. Abu Dharr, jonka näkemänsä oli saattanut hämmennyksiin, poistui Salmanin talosta ja kohtasi uskovaisten johtajan (AS). Tämä sanoi: Oi Abu Dharr, jos Salman kertoisi sinulle joitakin niistä asioista, jotka hän tietää, sinusta tulisi hänen vihollisensa siinä määrin, että pyytäisit armoa hänen tappajalleen! Sitten hän sanoi: Salman on Jumalan portti maan päällä. Joka hänet tuntee, on uskovainen, ja joka hänet kieltää, on uskoton. Salman on meistä, Profeetan perheestä. Jumalan lähettiläs (SAWS) suositteli minulle Salmania ja sanoi: Salmanissa ei ole lainkaan ylpeyttä, ja hän tahtoo sinulle hyvää. Valitse hänet itsellesi!
Al-Fudayl ibn Yasar kertoi Abu Ja'farilta (AS), joka sanoi minulle: Kerrotko sinäkin sen, minkä ihmiset kertovat, että Ali (AS) sanoi Salmanista: Hän on saavuttanut ensimmäisten tiedon ja viimeisten tiedon? Sanoin: Kyllä. Hän sanoi: Tiedätkö, mitä hän sillä tarkoitti? Sanoin: Hän tarkoitti Israelin lasten tietoa ja profeetan (SAWS) tietoa. Hän sanoi: Ei hän sitä tarkoittanut, vaan profeetan (SAWS) tietoa ja Alin (AS) tietoa, profeetan (SAWS) asiaa ja Alin (AS) asiaa. (Ridjal al-Kashshi, osa 1, s. 16)
Kertoja sanoo: Imaami Baqir (AS) sanoi minulle: On yleisesti tunnettua, että uskovaisten johtaja (AS) sanoi Salmanista, että Salman omisti ensimmäisten ja viimeisten tiedon. Sanoin: Kyllä. Hän sanoi: Tiedätkö, mitä se tarkoittaa? Sanoin: Kaiketi sillä tarkoitetaan Israelin lasten tietoa ja Koraanin tietoa. Hän sanoi: Ei; se tarkoittaa, että Salman omisti profeetan (SAWS) tiedon ja Alin (AS) tiedon sekä profeetan (SAWS) asian ja Alin (AS) asian.
Mas'ada ibn Sadaqa kertoi Ja'farilta, hän isältään (rauha heille molemmille), joka sanoi: Eräänä päivänä Alin (AS) läsnä ollessa puhuttiin taqiyyasta, varovaisuuden salaamisesta. Hän sanoi: Jos Abu Dharr tietäisi, mitä Salmanin sydämessä on, hän tappaisi hänet — ja Jumalan lähettiläs oli kuitenkin solminut heidän välilleen veljeyden siteen. Mitä siis arvelet muusta väestä? (Ridjal al-Kashshi, osa 1, s. 17)
Imaami Baqir (AS) sanoi: Eräänä päivänä uskovaisten johtajan (AS) luona puhuttiin taqiyyasta. Hän sanoi: Jos Abu Dharr tietäisi, mitä Salmanin sydämessä liikkuu, hän tappaisi hänet! Ja tämä siitä huolimatta, että Jumalan lähettiläs oli solminut heidän välilleen veljeyden liiton. Kun Salmanin ja Abu Dharrin laita on tällainen, ymmärretään, miten muun väen laita on ja kuinka tarkasti taqiyyaa on noudatettava.
Jibril ibn Ahmad al-Faryabi kertoi: Minulle kertoi Muhammad ibn Abdillah ibn Mihran al-Hasan ibn Mahbubilta, hän Abu al-Qasimilta — joka on Muawiya ibn Ammar, jos Jumala suo — ja hän johti kertomuksen ylöspäin. Kertomus kuuluu: Jumalan lähettiläs (SAWS) lähetti retkikunnan ja sanoi heille: Te eksytte tienne yöllä tiettynä hetkenä. Kääntykää silloin vasemmalle, sillä silloin tulette erään miehen luo hänen askareissaan ja kysytte häneltä tietä. Hän kieltäytyy neuvomasta teitä ennen kuin syötte hänen ruokaansa; hän teurastaa teille pässin, ruokkii teidät ja nousee sitten neuvomaan teille tien. Viekää hänelle minulta tervehdys ja kertokaa hänelle, että minä olen astunut esiin Medinassa. He lähtivät matkaan ja eksyivät tieltä. Yksi heistä sanoi: Eikö Jumalan lähettiläs (SAWS) sanonut teille: kääntykää vasemmalle! Niin he tekivät, ja he tulivat sen miehen luo, josta Jumalan lähettiläs (SAWS) oli heille puhunut, ja pyysivät häneltä opastusta. Mies sanoi heille: En tee sitä ennen kuin syötte minun ruokaani! Niin he tekivät, ja hän neuvoi heille tien. Mutta he unohtivat viedä hänelle Jumalan lähettilään (SAWS) tervehdyksen. Kertoja sanoi: Silloin mies — hän oli Amr ibn al-Hamiq (Jumala olkoon häneen tyytyväinen) — sanoi heille: Onko profeetta (SAWS) astunut esiin Medinassa? He sanoivat: Kyllä. Niin hän lähti hänen luokseen ja viipyi hänen kanssaan niin kauan kuin Jumala tahtoi. Sitten Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi hänelle: Palaa siihen paikkaan, josta lähdit, ja kun uskovaisten johtaja (AS) ottaa vallan, tule hänen luokseen! Mies palasi, ja kun uskovaisten johtaja (AS) otti Kufan hallintaansa, hän tuli hänen luokseen ja asettui hänen kanssaan Kufaan. Sitten uskovaisten johtaja (AS) sanoi hänelle: Onko sinulla talo? Hän sanoi: On. Hän sanoi: Myy se ja hanki asuinsija Azd-heimon keskuudesta, sillä huomenna, kun minä olen poissa, sinua etsitään, ja Azd suojelee sinua, kunnes lähdet Kufasta kohti Mosulin linnoitusta. Matkalla kuljet halvaantuneen miehen ohi ja istut hänen luokseen, ja pyydät häneltä juotavaa, ja hän antaa sinulle juoda. Hän kysyy sinulta, mikä sinua vaivaa; kerro hänelle ja kutsu hänet islamiin, sillä hän kääntyy muslimiksi. Pyyhkäise sitten kädelläsi hänen lanteitaan, ja Jumala poistaa hänen vaivansa, ja hän nousee seisomaan ja seuraa sinua. Ja sitten kuljet tien varrella sokean miehen ohi, ja pyydät häneltä juotavaa, ja hän antaa sinulle juoda. Hän kysyy sinulta, mikä sinua vaivaa; kerro hänelle ja kutsu hänet islamiin, sillä hän kääntyy muslimiksi. Pyyhkäise kädelläsi hänen silmiään, ja Jumala, ylhäinen ja mahtava, palauttaa hänelle näkönsä, ja hän seuraa sinua. Nämä kaksi kätkevät sinun ruumiisi multaan. Sitten ratsumiehet seuraavat sinua, ja kun tulet lähelle linnoitusta, siihen ja siihen paikkaan, ratsumiehet saavuttavat sinut. Laskeudu silloin hevosesi selästä ja mene luolaan, sillä sinun veresi vuodattamiseen osallistuvat sekä džinnien että ihmisten pahantekijät. Hän teki niin kuin uskovaisten johtaja (AS) oli sanonut. Kertoja sanoi: Kun hän oli päässyt lähelle linnoitusta, hän sanoi noille kahdelle miehelle: Nouskaa ylös ja katsokaa, näettekö mitään. He sanoivat: Näemme ratsumiehiä lähestymässä. Silloin hän laskeutui hevosensa selästä ja meni luolaan, ja hänen hevosensa jäi vaeltamaan vapaana. Kun hän oli mennyt luolaan, siellä oleva musta käärme puri häntä. Ratsumiehet tulivat, ja nähdessään hänen hevosensa vaeltavan he sanoivat: Tämä on hänen hevosensa, hän on lähellä. Miehet etsivät häntä ja löysivät hänet luolasta. Aina kun he tarttuivat käsillään johonkin osaan hänen ruumistaan, liha irtosi mukana. Niin he ottivat hänen päänsä ja veivät sen Muawiyalle, joka pystytti sen keihään kärkeen. Se oli ensimmäinen pää, joka islamissa nostettiin keihääseen. (Ridjal al-Kashshi, osa 1, s. 46)
Kertoja sanoo: Jumalan lähettiläs (SAWS) lähetti joukon sotaretkelle. Ennen heidän lähtöään hän sanoi heille: Sinä ja sinä yönä, sinä ja sinä hetkenä te eksytte autiomaassa. Kun eksytte, kääntykää vasemmalle ja jatkakaa eteenpäin. Te tulette erään miehen luo, ja kun kysytte häneltä tietä, hän sanoo: En näytä teille tietä, ellette ensin tule vieraikseni ja syö ruoastani. Kun olette tehneet niin, hän näyttää teille tien. Sitten Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Kertokaa hänelle, että minä olen saanut profeetan kutsun Medinassa, ja viekää hänelle tervehdykseni. Kun joukko oli lähtenyt matkaan, he eksyivät eräänä yönä, aivan kuten Jumalan lähettiläs (SAWS) oli ennustanut, ja muistivat hänen sanansa ja kääntyivät vasemmalle, kunnes tulivat tuon miehen luo, olivat hänen vieraitaan ja kysyivät häneltä tietä. Mutta he unohtivat puhua Jumalan lähettiläästä (SAWS) ja välittää hänen tervehdyksensä. Hyvästellessä mies itse — hänen nimensä oli Amr ibn al-Hamiq — kysyi: Onko Medinaan muuten tullut profeetta? He sanoivat: Kyllä on, ja hän lähetti sinullekin tervehdyksen, mutta me unohdimme kertoa siitä. Muutamaa päivää myöhemmin Amr ibn al-Hamiq matkusti Medinaan, tapasi profeetan (SAWS), kääntyi islamiin ja viipyi muutaman päivän Jumalan lähettilään (SAWS) luona, kunnes tämä sanoi hänelle: Palaa autiomaahasi, ja kun Ali (AS) nousee kalifiksi, hakeudu hänen luokseen. Amr teki niin ja hakeutui uskovaisten johtajan (AS) luo, joka oli Kufassa. Amr pysyi hänen kanssaan uskovaisten johtajan (AS) elämän loppuun asti. Eräänä päivänä Ali (AS) sanoi hänelle: Myy maasi ja osta maa Azd-heimon keskuudesta. Minun jälkeeni viholliset lähtevät sinun peräänsi, ja azdilaiset suojelevat sinua niin pitkälle kuin kykenevät, ja lopulta he auttavat sinut pakenemaan Mosulia kohti. Mosulin tiellä kohtaat miehen, jonka jalat ovat halvaantuneet. Istu hänen viereensä ja pyydä häneltä vettä. Kun olet juonut, hän kysyy vointiasi. Kutsu hänet islamiin. Hän kääntyy muslimiksi. Kun hän on kääntynyt, pyyhkäise kädelläsi hänen reisiään. Jumalan luvalla hänen jalkansa paranevat, hän nousee ylös ja seuraa sinua matkallasi. Vähän myöhemmin kohtaat sokean miehen ja pyydät häneltäkin vettä. Kutsu hänetkin islamiin, ja kun hän on kääntynyt, pyyhkäise kädelläsi hänen silmiään. Jumalan luvalla hän saa näkönsä ja lähtee kanssasi matkaan. Nämä kaksi miestä tulevat hautaamaan sinun ruumiisi. Lähellä Mosulia näkyvät kaukaa ratsumiehet, jotka ovat sinun perässäsi. Kun näet heidät etäältä, laskeudu hevosesi selästä ja mene luolaan, joka on siellä vuoren rinteessä! Džinnien ja ihmisten pahantekijöiden on määrä olla osallisia sinun veresi vuodattamiseen. Vuosia myöhemmin Amr ibn al-Hamiq kulki juuri tuon reitin, ja kun ratsumiehet ilmestyivät kaukaisuuteen, hän sanoi noille kahdelle miehelle: Menkää te piiloon, minun on mentävä tähän luolaan. Heti kun hän astui luolaan, suuri musta käärme puri häntä ja tappoi hänet. Kun ratsumiehet saapuivat ja tulivat hänen ratsastajattoman hevosensa luo, he sanoivat: Hänen täytyy olla täällä jossakin. Niin he menivät luolaan, löysivät hänet kuolleena, irrottivat hänen päänsä ja veivät sen Muawiyalle. Muawiya nosti sen keihään kärkeen ja asetti sen näytteille. Tämä oli ensimmäinen pää, joka islamissa nostettiin keihääseen.
(Sanomme: Amr ibn al-Hamiq al-Khuzai on Jumalan lähettilään (SAWS) tovereita. Hän meni profeetan (SAWS) luo Hudaybiyan rauhan jälkeen ja kääntyi islamiin. Amr on välittänyt Jumalan lähettiläältä (SAWS) haditheja, ja häneltä ovat kertoneet haditheja Jubayr ibn Nufayr, Rufa'a ibn Shaddad ja muut. Hän on myös yksi Ghadirin hadithin kertojista. Kerrotaan, että Amr antoi eräänä päivänä Jumalan lähettiläälle (SAWS) juotavaa, ja tämä rukoili hänen puolestaan näin: »Allahumma matti'hu bi-shababihi» — Jumala, anna hänen nauttia nuoruudestaan. Ja tämän rukouksen siunauksesta Amr eli kahdeksankymmentä vuotta, mutta hänen kasvoiltaan ei nähty ainuttakaan valkoista karvaa. Profeetan (SAWS) jälkeen Amr tuli Kufaan ja asettui sinne. Hän vastusti Uthmania. Tabarin kertoman mukaan Amr ibn al-Hamiq al-Khuzai ja eräät muut Kufassa Uthmania vastustaneet järjestivät kokouksen. Sa'id ibn al-As raportoi heidän vastustuksestaan Uthmanille, ja Uthman määräsi heidät kaikki karkotettaviksi Syyriaan. Teoksen al-Isti'ab tekijän mukaan Amr oli niitä, jotka lähtivät kohti Medinaa osoittamaan mieltään Uthmania vastaan, ja hän oli yksi niistä neljästä, jotka hyökkäsivät Uthmanin taloon. Jotkut ovat esittäneet hänet Uthmanin surmaajana, joka löi häntä yhdeksän kertaa. Muawiya piti häntä Uthmanin surmaajana. Uskovaisten johtajan (AS) noustua kalifiksi Amr ibn al-Hamiqista tuli yksi hänen läheisistä kannattajistaan. Kashshi esittää hänet imaamin läheisimpien opetuslasten joukossa. Erään kertomuksen mukaan Amr ibn al-Hamiq oli Alille sitä, mitä Salman al-Farisi oli profeetalle (SAWS). Hän osallistui Kamelin, Siffinin ja Nahrawanin taisteluihin. Imaami sanoi Amrille: Kunpa joukossani olisi sata sinun kaltaistasi. Ja hän rukoili hänen puolestaan näin: »Jumala, valaise hänen sydämensä jumalanpelolla ja näytä hänelle suora tiesi.» Amr oli niitä imaamin (AS) tovereita, jotka välimiesmenettelyn yhteydessä — yhdessä muun muassa Hasan ibn Alin (AS), Husayn ibn Alin (AS), Abdullah ibn Abbasin, Abdullah ibn Ja'farin ja Malik al-Ashtarin kanssa — olivat todistajina imaami Alin (AS) ja Muawiyan edustajan kokouksessa niille ehdoille, jotka imaami Ali (AS) välimiesmenettelylle asetti. Amria pidetään myös imaami Hasanin (AS) tovereihin kuuluvana. Imaami Hasanin (AS) rauhansopimuksen ja Muawiyan valtaannousun jälkeen Ziyad nimitettiin Kufan hallitsijaksi, ja hän ryhtyi vainoamaan ja surmaamaan shiialaisuuden johtohahmoja. Tästä syystä Amr ibn al-Hamiq pakeni Kufasta. Hän kärsi kuitenkin marttyyrikuoleman vuonna 50 hidžran mukaan Muawiyan miesten käsissä. Ibn Abd al-Barr on katsonut Amr ibn al-Hamiqin kuolleen käärmeenpuremaan hänen piileskellessään luolassa. Hän on sanonut, että Ziyadin lähetti, joka oli häntä takaa-ajamassa, löysi hänet kuolleena, irrotti hänen päänsä ruumiista ja lähetti sen Ziyadille, ja Ziyad puolestaan Muawiyalle. Amrin marttyyrikuoleman jälkeen Muawiya määräsi hänen päänsä esiteltäväksi eri kaupungeissa. Ibn al-Athir mainitsee Amr ibn al-Hamiqille pyhiinvaelluspaikan Naqib-suvun hautausmaalla Mosulin kaupungin pohjoispuolella; se on nyt hävitetty. On kerrottu, että Hamdanin suku rakensi hänelle hautamuistomerkin, jonka kiihkomieliset sunnalaiset historian kuluessa moneen kertaan hävittivät, koska pitivät häntä Uthmanin surmaajana. Nykyään Amr ibn al-Hamiqin kupoli ja hautamuistomerkki ovat kadonneet, ja hänen hautansa sijaitsee avoimella paikalla Naqibin hautausmaan alueella. Imaami Husayn (AS) moitti kirjeessään Muawiyaa ankarasti siitä, että tämä oli surmannut Amr ibn al-Hamiqin, joka oli Jumalan vanhurskas palvelija ja jonka ruumiin jumalanpalvelus oli laihduttanut ja kasvot kellastuttanut. Rauha hänen sielulleen!)
Sufyan ibn Sa'id kertoi al-Zuhrilta, joka sanoi: Kuulin al-Harithin sanovan: Ali (AS) asetti Abdullah ibn Abbasin Basran käskynhaltijaksi. Tämä kuljetti pois kaikki Basran valtionkassan varat, liittyi Mekkaan ja jätti Alin (AS). Summa oli kaksi miljoonaa dirhamia. Kun tieto tästä saavutti Alin (AS), hän nousi saarnastuoliin ja itki. Hän sanoi: Tämä on Jumalan lähettilään (SAWS) serkku tietoineen ja arvoasemineen, ja tällä tavoin hän toimii! Kuinka voi siis luottaa siihen, joka on häntä vähäisempi? Jumalani, minä olen kyllästynyt heihin, joten anna minulle lepo heistä ja ota minut luoksesi, en ole voimaton enkä kyllästynyt sinuun. (Ridjal al-Kashshi, osa 1, s. 60)
Kertoja sanoo: Uskovaisten johtaja (AS) oli asettanut Abdullah ibn Abbasin Basran käskynhaltijaksi, kun tuli tieto, että tämä oli Alia (AS) vastaan suutuksissaan ottanut Basran valtionkassan, jossa oli yli miljoona dirhamia, lastannut sen kameleihin ja vienyt mukanaan Mekkaan. Silloin uskovaisten johtaja (AS) nousi saarnastuoliin, itki ja sanoi: Tämä on muka Jumalan lähettilään serkku, ja hänen tietonsa ja ansionsa ovat kaikille tunnetut! Kun hän tekee tällaista, kuinka muihin voi luottaa? Sitten hän kohotti kasvonsa taivasta kohti ja sanoi: Jumalani! Minä olen väsynyt tähän kansaan! Ota minut pois ja vie luoksesi. Sinun läheisyydessäsi ei ole väsymystä eikä kyllästymistä.
Abdullah ibn Sinan kertoi: Kuulin Abu Abdillahin (AS) sanovan: Uskovaisten johtajan (AS) kanssa oli Qurayshista viisi miestä, kun taas kolmetoista sukuhaaraa oli Muawiyan kanssa. Nuo viisi olivat: Muhammad ibn Abi Bakr (Jumalan armo hänelle), jolle jalous tuli hänen äitinsä Asma bint Umaysin puolelta; hänen kanssaan oli Hashim ibn Utba ibn Abi Waqqas, al-Mirqal; hänen kanssaan oli Ja'da ibn Hubayra al-Makhzumi, jonka eno uskovaisten johtaja (AS) oli — hän on se, jolle Utba ibn Abi Sufyan sanoi: Tuo lujuutesi sodassa on vain enosi ansiota. Ja Ja'da vastasi hänelle: Jos sinun enosi olisi minun enoni kaltainen, sinä unohtaisit isäsi. Ja Muhammad ibn Abi Hudhayfa ibn Utba ibn Rabia. Ja viides oli uskovaisten johtajan lanko, Abi al-As ibn Rabian poika; ja Abu al-Rabi oli profeetan (SAWS) vävy. (Ridjal al-Kashshi, osa 1, s. 63)
Imaami Sadiq (AS) sanoi: Kolmetoista Qurayshin heimon sukuhaaraa oli Muawiyan puolella, ja koko Qurayshista vain viisi miestä kannatti Alia (AS). He olivat: Muhammad ibn Abi Bakr; Hashim ibn Utba ibn Abi Waqqas; Ja'da ibn Hubayra, Alin (AS) sisarenpoika; Muhammad ibn Abi Hudhayfa, joka oli Muawiyan serkku äidin puolelta ja joka kuoli Alin (AS) jälkeen Muawiyan vankilassa; ja viidentenä Abi al-As ibn Rabian poika, jonka isä Abu al-As oli profeetan (SAWS) vävy ja Zaynab bint Muhammadin (SAWS) puoliso.
Ibrahim ibn al-Husayn al-Husayni al-Aqiqi, joka johti kertomuksen ylöspäin, sanoi: Qanbarilta kysyttiin: Kenen vapautettu palvelija sinä olet? Hän vastasi: Minä olen uskovaisten johtajan palvelija — hänen, jota lyötiin kahdella miekalla ja pistettiin kahdella keihäällä, joka rukoili kahteen qiblaan päin, vannoi kaksi uskollisuudenvalaa ja teki kaksi hidžraa eikä silmänräpäystäkään kieltänyt Jumalaa. Minä olen sen palvelija, joka on uskovaisten vanhurskain, profeettojen perillinen, testamentinhaltijoista paras, muslimeista suurin, uskovaisten johtajakuningas, taistelijoiden valo, palvojien kaunistus, itkijöiden päämies, menneiden sukupolvien lamppu, rukoukseen nousevien kirkkaus, hartaimmista parhain, maailmojen Herran lähettilään kieli, Yasinin suvun ensimmäinen uskova, Gabriel Uskollisen vahvistama, Mikael Väkevän auttama, kaikkien taivaan asukkaiden ylistämä; muslimien ja edelläkävijöiden herra, valanrikkojien ja vääryydentekijöiden surmaaja, muslimien pyhyyden puolustaja, vihamielisiä vihollisiaan vastaan taisteleva, tulensytyttäjien liekkien sammuttaja, ylväin kaikista Qurayshin keskuudessa astuneista, ensimmäinen, joka vastasi Jumalan kutsuun ja kuuli sen — uskovaisten johtaja, Hänen profeettansa testamentinhaltija maailmoissa, Hänen uskottunsa luotujen suhteen ja sen sijainen, joka kaikkien heidän luokseen lähetettiin; muslimien ja edelläkävijöiden herra, valanrikkojien ja vääryydentekijöiden surmaaja, monijumalaisten tuhoaja, yksi Jumalan nuolista tekopyhiä vastaan, palvojien sanan kieli; Jumalan uskonnon auttaja, Jumalan ystävä, Jumalan sanan kieli ja Hänen auttajansa maan päällä, Hänen tietonsa arkku ja Hänen uskontonsa turvapaikka, hurskaiden imaami, johon Korkein ja Kaikkivaltias on mielistynyt; jalomielinen, antelias, kaino, ylevä ja puhdas, viaton ja puhdistettu, Abtahin mies, avokätinen, uskalias, urhoollinen, kärsivällinen, alati paastoava, oikein johdatettu, rohkeasti eteen astuva; sukujen katkaisija, liittoutuneiden hajottaja, niskojen kohottaja; heistä lujaotteisin, sydämeltään vakain ja tahdoltaan järkkymättömin; kokenut ja peloton, urho, leijona, jalopeura, päättäväinen, luja, terävä-älyinen, puhuja, vakuuttava väittelijä; jaloa juurta, ylhäistä ansiota, heimonsa parhain, sukunsa puhtain, arvokkuudeltaan tahraton, uskotun tallettaja; Hashimin suvusta, profeetan (SAWS) serkku, imaami, joka johdattaa oikeaan ja karttaa turmelusta; tuuheatukkainen, Hatimin lailla antelias, kallojen sankari ja tunkeva leijona; Badrin mies, Mekan mies, puhtaan yksijumalaisuuden mies, hengellinen ja säteilevä; hän on vuorista niiden korkeimmat huiput, kukkuloista niiden laet, arabeista heidän herransa, taistelutantereesta sen leijona; urhea sankari, edellä käyvä jalopeura ja täysikuu; uskovaisten turva, pyhien seremoniapaikkojen perillinen ja kahden pojanpojan, Hasanin ja Husaynin isä. Jumalan kautta, hän on totisesti ja todella uskovaisten johtaja: Ali ibn Abi Talib, hänelle Jumalalta puhtaat siunaukset ja ylhäiset armolahjat. (Ridjal al-Kashshi, osa 1, s. 72)
Tämä kertomus on Qanbarin, uskovaisten johtajan (AS) palvelijan, kuvaus ja ylistys hänestä, ja koska se on itsessään selkeä, se ei kaipaa selitystä.
Abdullah ibn Yazid al-Asadi kertoi Fudayl ibn al-Zubayrilta: Uskovaisten johtaja (AS) meni eräänä päivänä al-Bazniyyin puutarhaan tovereidensa kanssa. Hän istuutui erään taatelipalmun alle ja käski poimia palmusta hedelmiä. Niin siitä laskettiin alas tuoreita taateleita, jotka asetettiin heidän eteensä. He kertoivat: Rushayd al-Hajari sanoi: Oi uskovaisten johtaja, kuinka herkullisia nämä taatelit ovatkaan! Hän sanoi: Oi Rushayd, sinut ristiinnaulitaan tämän puun runkoon. Rushayd sanoi: Sen jälkeen kävin palmun luona aamuin illoin ja kastelin sitä. Uskovaisten johtaja (AS) poistui keskuudestamme. Hän sanoi: Eräänä päivänä tulin palmun luo, ja sen lehvät oli katkaistu. Sanoin: Määräaikani on lähestynyt. Sitten eräänä päivänä tuli virkailija ja sanoi: Vastaa käskynhaltijan kutsuun! Menin hänen luokseen, ja astuessani palatsiin näin puun rungon heitettynä maahan. Sitten tulin toisena päivänä, ja toisesta puoliskosta oli tehty vedennostolaitteen puomi, jolla vettä nostettiin. Sanoin: Ystäväni ei valehdellut minulle. Sitten virkailija tuli luokseni ja sanoi: Vastaa käskynhaltijan kutsuun! Menin hänen luokseen, ja astuessani palatsiin näin puun heitettynä maahan ja siinä tuon nostopuomin. Menin sen luo, potkaisin puomia jalallani ja sanoin: Sinut on ravittu minua varten ja minut on kasvatettu sinua varten. Sitten minut vietiin Ubaydullah ibn Ziyadin eteen. Hän sanoi: Kerropa nyt herrasi valheita! Sanoin: Jumalan kautta, minä en ole valehtelija, ja hän kertoi minulle, että sinä katkaiset käteni, jalkani ja kieleni. Hän sanoi: Silloin me, Jumalan kautta, teemme hänestä valehtelijan. Katkaiskaa hänen kätensä ja jalkansa ja viekää hänet ulos! Kun hänet kannettiin perheensä luo, hän alkoi kertoa ihmisille suurista tulevista tapahtumista ja sanoi: Oi ihmiset, kysykää minulta, sillä noilla ihmisillä on minulta vielä vaatimus, jota he eivät ole täyttäneet. Silloin eräs mies meni Ibn Ziyadin luo ja sanoi hänelle: Mitä sinä olet tehnyt? Katkaisit hänen kätensä ja jalkansa, ja hän kertoo ihmisille suuria asioita! Hän sanoi: Tuokaa hänet takaisin — ja hän oli jo saapunut kotinsa ovelle. Niin hänet tuotiin takaisin, ja Ibn Ziyad määräsi hänen kätensä, jalkansa ja kielensä katkaistaviksi ja hänet ristiinnaulittavaksi. (Ridjal al-Kashshi, osa 1, s. 76)
Kertoja sanoo: Uskovaisten johtaja (AS) meni eräänä päivänä muutaman toverinsa kanssa palmutarhaan. He kaikki istuutuivat erään taatelipalmun alle ja söivät sen taateleita. Rushayd al-Hajari sanoi: Kuinka hyviä taateleita nämä ovatkaan! Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Sinut surmataan kerran marttyyrina ristillä, joka tehdään tämän puun rungosta. Se päivä meni ohi, ja Ali (AS) kärsi marttyyrikuoleman. Rushayd kävi jatkuvasti katsomassa tuota palmua ja puhui sille. Eräänä päivänä hän näki, että palmu oli kaadettu. Hän sanoi itsekseen: Marttyyrikuolemaani ei ole enää pitkä aika! Muutamaa päivää myöhemmin tuli hallinnon virkailija ja sanoi Rushaydille: Vastaa käskynhaltijan kutsuun! Toisin sanoen: Ibn Ziyad odottaa sinua. Kun Rushayd saapui hallintopalatsiin, hän näki oman palmunsa rungon heitettynä pihan nurkkaan. Sinä päivänä ei tapahtunut mitään, mutta muutaman päivän kuluttua Ibn Ziyad kutsutti hänet jälleen. Tällä kertaa hän näki, että rungosta oli katkaistu pala ja se oli liitetty muuhun runkoon. Hän meni rungon luo ja sanoi: Sinusta on tulossa oikein hyvä risti minua varten! Kertomus Rushaydista ja tästä palmusta oli kulkenut suusta suuhun ja tavoittanut Ibn Ziyadin. Kun hän tällä kertaa kutsutti Rushaydin, hän kysyi: Mitä mestarisi on sanonut? Hän sanoi: Hän sanoi, että sinä katkaiset käteni, jalkani ja kieleni ja ristiinnaulitset minut tähän palmuun! Ibn Ziyad sanoi: Minä teen niin, että hänen sanansa osoittautuu valheeksi. Niinpä hän käski katkaista hänen kätensä ja jalkansa ja heittää hänet kotiinsa. Mutta Rushayd alkoi kertoa salatuista asioista ja huusi lakkaamatta: Saluni! — kysykää minulta. Ja väkeä kerääntyi jatkuvasti hänen ympärilleen. Neuvonantajat sanoivat Ibn Ziyadille: Minkä levottomuuden sinä oletkaan saanut aikaan! Niinpä hän käski katkaista myös Rushaydin kielen ja ristiinnaulita hänet tuohon samaan palmuun.