Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Minun vertauskuvani teidän keskuudessanne on kuin luola oli luolan asukkaille ja kuin katumuksen portti (bab hitta), joka on antautumisen portti: astukaa siis kaikki antautumiseen. (al-Ghayba, al-Nu'mani, osa 1, s. 44)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Minä olen uskovaisille kuin luola ja turvapaikka, ja olen heille kuin katumuksen portti, joka on Jumalalle antautumisen portti ja jonka kautta kaikkia on käsketty astumaan sisään.
Al-Hasan ibn Muhammad ibn Jumhur kertoi: Minulle kertoi isäni eräiltä välittäjiltään al-Mufaddal ibn Umarilta, että Abu Abdillah (AS) sanoi: Uskovaisten johtaja (AS) sanoi Kufan saarnastuolista: Edessänne on pimeitä, sokaisevia ja synkkiä koettelemuksia, joista ei pelastu muu kuin al-nuwama. Sanottiin: Oi uskovaisten johtaja, mikä on al-nuwama? Hän sanoi: Se, joka tuntee ihmiset, mutta jota he eivät tunne. Ja tietäkää, että maa ei koskaan jää ilman Jumalan, ylhäisen ja mahtavan, todistetta, mutta Jumala sokaisee luotunsa hänen suhteensa heidän sortonsa, vääryytensä ja itseään vastaan tekemänsä liiallisuuden tähden. Ja jos maa jäisi yhdeksikin hetkeksi ilman Jumalan todistetta, se nielaisisi asukkaansa. Mutta tuo todiste tuntee ihmiset, vaikka he eivät häntä tunne — niin kuin Joosef tunsi ihmiset, vaikka he eivät häntä tunnistaneet. Sitten hän lausui: Voi noita palvelijoita! Ei tullut heille yhtäkään lähettilästä, jota he eivät olisi pilkanneet. (al-Ghayba, al-Nu'mani, osa 1, s. 141)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi Kufan saarnastuolista: Oi ihmiset, minun jälkeeni edessänne on pimeitä, sokaisevia ja sekavia koettelemuksia, joista ei pelastu kukaan muu kuin ”nuwama”. He kysyivät: Mikä sitten on nuwama? Hän sanoi: Nimetön ihminen, joka tuntee ihmiset, mutta jota ihmiset eivät tunne. Sitten hän sanoi: Mutta koskaan maa ei jää ilman Jumalan todistetta. Vaikka Jumala pitää hänet luoduiltaan kätkettynä heidän keskinäisen sortonsa ja vääryytensä sekä itseään kohtaan tekemänsä vääryyden tähden. Jos maa jäisi yhdeksi hetkeksi ilman Jumalan todistetta, se nielaisisi asukkaansa. Jumalan kätketty todiste tuntee ihmiset, mutta he eivät tunne häntä — niin kuin Joosef tunsi veljensä, mutta he eivät tunteneet häntä. Sitten hän lausui: ”Voi noita palvelijoita! Ei tullut heille yhtäkään lähettilästä, jota he eivät olisi pilkanneet” [Qur'an 36:30]. Ja hän laskeutui saarnastuolista.
Imran ibn Maytham kertoi Malik ibn Damralta, joka sanoi: Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Oi Malik ibn Damra, millainen sinä olet silloin, kun shiialaiset joutuvat keskenään erimielisyyteen tällä tavoin? — ja hän pani sormensa ristiin ja työnsi niitä toistensa lomaan. Sanoin: Oi uskovaisten johtaja, siinä ei silloin ole mitään hyvää. Hän sanoi: Kaikki hyvä on juuri silloin, oi Malik. Juuri silloin meidän Qa'imimme nousee. (al-Ghayba, al-Nu'mani, osa 1, s. 206)
Kertoja sanoo: Uskovaisten johtaja (AS) sanoi minulle: Oi Malik, millainen sinä olet silloin, kun shiialaiset riitaantuvat keskenään tällä tavoin? (Ja hän pani molempien käsiensä sormet lomittain ja puristi niitä yhteen.) Sanoin: Oi uskovaisten johtaja, silloin ei ole mitään hyvää! Hän sanoi: Päinvastoin, kaikki hyvä on juuri silloin, sillä meidän Qa'imimme nousee.
Al-Harith ibn Hasira kertoi al-Asbagh ibn Nubatalta uskovaisten johtajalta (AS), että tämä sanoi: Esitän teille vertauksen. Se on vertaus miehestä, jolla oli viljaa. Hän puhdisti sen ja teki siitä hyvälaatuista, vei sen sitten varastohuoneeseen ja jätti sen sinne niin pitkäksi aikaa kuin Jumala tahtoi. Sitten hän palasi sen luo, ja siihen oli iskenyt koi. Niin hän otti viljan ulos, puhdisti sen ja teki siitä hyvälaatuista ja palautti sen varastohuoneeseen ja jätti sen sinne niin pitkäksi aikaa kuin Jumala tahtoi. Sitten hän palasi sen luo, ja siihen oli taas iskenyt osa koista. Niin hän otti sen ulos, puhdisti sen, teki siitä hyvälaatuista ja palautti sen. Ja näin jatkui, kunnes siitä oli jäljellä puimatantereen kasan kaltainen erä, jolle koi ei tehnyt mitään vahinkoa. Samoin teidät seulotaan, kunnes teistä ei jää jäljelle muuta kuin joukko, jolle koettelemus ei tee mitään vahinkoa. (al-Ghayba, al-Nu'mani, osa 1, s. 209)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Esitän teille vertauksen. Kun ihminen jättää vehnän joksikin aikaa taloonsa, siihen iskee mato ja syö osan viljasta. Kun talon isäntä näkee tämän, hän vie vehnän ulos, puhdistaa sen ja varastoi sen uudelleen. Jos siihen tällä kertaakin iskee mato, se pilaa jälleen osan siitä, ja jälleen tarvitaan seulomista. Lopulta, useiden tuholaiskertojen ja puhdistusten jälkeen, jäljelle jää vain sellaista vehnää, johon mato ei enää pysty vaikuttamaan. Samalla tavoin teidätkin seulotaan, kunnes teistä ei jää jäljelle muuta kuin joukko, jolle koettelemukset eivät enää tee vahinkoa.
Al-Ahnaf ibn Qays kertoi: Menin Alin (AS) luo erään asiani vuoksi, kun Ibn al-Kawwa ja Shabath ibn Rib'i tulivat ja pyysivät lupaa päästä hänen luokseen. Ali (AS) sanoi minulle: Jos tahdot, anna heille lupa, sillä sinä aloitit asiasi ensin. Kertoja sanoi: Sanoin: Oi uskovaisten johtaja, anna heille lupa. Kun he olivat astuneet sisään, hän sanoi: Mikä sai teidät nousemaan minua vastaan Harurassa? He sanoivat: Halusimme olla vihan sotajoukkoa. Hän sanoi: Voi teitä! Onko minun hallinnossani vihaa? (al-Ghayba, al-Nu'mani, osa 1, s. 312)
Al-Ahnaf ibn Qays kertoi: Menin Alin (AS) luo asiassa, joka minulla hänen kanssaan oli, kun Ibn al-Kawwa ja Shabath ibn Rib'i tulivat ja pyysivät lupaa tapaamiseen. Ali (AS) sanoi minulle: Jos tahdot, anna heille lupa, sillä etusija on sinun. Sanoin: Oi uskovaisten johtaja, anna heille lupa. Kun he olivat astuneet sisään, hän sanoi: Mikä sai teidät nousemaan minua vastaan Nahrawanissa? He sanoivat: Halusimme kuulua vihan sotajoukkoon. Hän sanoi: Voi teitä; minun hallintoani ei ole rakennettu vihalle.