Alilta, hänelle olkoon rauha, kysyttiin: onko sinusta parempi suorittaa wudu siitä vedestä, joka jää muslimien yhteisön wudusta, vai puhtaasta valkoisesta, peitetystä astiasta? Hän sanoi: Ei, vaan muslimien yhteisön wudusta jääneestä vedestä; sillä rakkain teidän uskostanne Jumalalle on suoraviivainen, avara ja helppo tie (al-hanifiyya as-samha as-sahla). (Man la yahduruhu al-faqih, osa 1, s. 12)
Uskovaisten johtajalta (AS) kysyttiin: Onko sinusta parempi suorittaa wudu altaan vedestä, jota muslimit käyttävät wuduun ja peseytymiseen, vai pienestä, hyvin puhtaasta ja suljetusta (koskemattomasta) astiasta? Hän sanoi: Ei, vaan parempi on juuri se allas, josta muslimit ottavat wudunsa. Sillä paras ja Jumalalle rakkain uskonto on tuo suoraviivainen hanif-usko, joka on sekä kaukana liioittelusta ja laiminlyönnistä että helppo.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Rukouksen avaus on wudu, sen kieltävä pyhitys on takbir ja sen vapauttava päätös on tervehdys (salam). (Man la yahduruhu al-faqih, osa 1, s. 33)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Rukouksen avaus on wudu, ja sen kieltävä pyhitys on takbir (jota kutsutaan nimellä takbirat al-ihram, eli ennen sen lausumista kaikenlainen toiminta on sallittua) ja sen vapauttava päätös on tervehdyksen lausuminen (jonka jälkeen ne teot, jotka olivat aiemmin kiellettyjä, tulevat jälleen sallituiksi).
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Ellen olisi nähnyt Jumalan lähettilään (SAWS) pyyhkivän jalkojensa päältä, olisin luullut, että jalkapohjat olisivat pyyhkimisen arvoisempia kuin jalkojen päällys. (Man la yahduruhu al-faqih, osa 1, s. 47)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Ellen olisi nähnyt Jumalan lähettilään (SAWS) pyyhkivän wudussaan jalkojensa päältä, olisin sanonut, että juuri jalkapohjia – jotka ovat likaisemmat – tulisi pyyhkiä ja pestä.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Teidän suunne ovat Koraanin kulkuteitä, puhdistakaa ne siis hammaspuikolla (siwak). (Man la yahduruhu al-faqih, osa 1, s. 53)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Suunne on Koraanin kulkutie; pitäkää se puhtaana hammasharjalla.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Minulle on yhdentekevää, roiskuiko päälleni virtsaa vai vettä, niin kauan kuin en sitä tiedä. (Man la yahduruhu al-faqih, osa 1, s. 72)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Ennen kuin tiedän asian varmasti, minulle on yhdentekevää, roiskuiko päälleni virtsaa vai vettä. (Toisin sanoen: lähtökohtana on puhtaus, kunnes varmuudella tiedän jonkin saastuneen.)
Salman al-Farisi – Jumalan armo hänelle – kysyi uskovaisten johtajalta, hänelle olkoon rauha, lapsen ravinnosta äitinsä kohdussa. Hän sanoi: Jumala, siunattu ja korkea, pidättää häntä varten kuukautisveren ja tekee siitä hänen ravintonsa äidin kohdussa. (Man la yahduruhu al-faqih, osa 1, s. 91)
Salman al-Farisi – Jumalan armo hänelle – kysyi uskovaisten johtajalta, hänelle olkoon rauha, lapsen ravinnosta äitinsä kohdussa. Hän sanoi: Juuri se kuukautisveri, jonka Jumala pidättää raskauden ajaksi, on lapsen ravinto.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Kylpylä on hyvä paikka: siellä muistuu mieleen helvetin tuli ja siellä lähtee lika pois. (Man la yahduruhu al-faqih, osa 1, s. 115)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Kuinka hyvä asia kylpylä onkaan; se muistuttaa helvetistä ja poistaa myös ihmisen lian.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Kun kuolema saapuu uskovaisen luo, kuoleman enkeli pitää häntä tukevasti otteessaan; ellei niin olisi, hän ei pysyisi paikallaan. (Man la yahduruhu al-faqih, osa 1, s. 135)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Kun uskovaisen kuolinhetki koittaa, kuoleman enkeli saattaa hänet liikkumattomaksi ja rauhalliseksi. Ellei kuoleman enkeli tekisi näin, kuoleva ei koskaan tyyntyisi.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Kuudelle minä takaan paratiisin: miehelle, joka lähtee viemään almua ja kuolee – hänelle on paratiisi; miehelle, joka lähtee katsomaan sairasta ja kuolee – hänelle on paratiisi; miehelle, joka lähtee taistelemaan Jumalan tiellä ja kuolee – hänelle on paratiisi; miehelle, joka lähtee pyhiinvaellukselle ja kuolee – hänelle on paratiisi; miehelle, joka lähtee perjantairukoukseen ja kuolee – hänelle on paratiisi; ja miehelle, joka lähtee muslimin hautajaissaattoon ja kuolee – hänelle on paratiisi. (Man la yahduruhu al-faqih, osa 1, s. 140)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Kuudelle ihmiselle minä takaan paratiisin: miehelle, joka vie ulos pakollisen tai vapaaehtoisen almun toimittaakseen sen oikealle saajalle ja kuolee sitä tehdessään – hän pääsee paratiisiin. Toiseksi sille, joka lähtee kotoaan katsomaan sairasta ja kuolee matkalla; hänellekin paratiisi on velvoitettu. Kolmanneksi sille, joka lähtee kotoaan jihadiin Jumalan tiellä ja kuolee. Neljänneksi sille, joka lähtee kotoaan aikoen suorittaa pyhiinvaelluksen Jumalan huoneelle ja kuolee. Viidenneksi sille, joka lähtee kotoaan toimittamaan perjantairukousta ja kuolee; hänkin pääsee paratiisiin. Ja lopuksi sille, joka lähtee kotoaan saattamaan muslimia hautaan ja hoitamaan hautaustoimitusta ja kuolee sitä tehdessään.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Se, joka käy usein moskeijoissa, saa yhden kahdeksasta: veljen, josta on hyötyä Jumalan, mahtavan ja korkean, tiellä; tai uutta tietoa; tai varman jakeen; tai odotetun armon; tai sanan, joka kääntää hänet pois turmiosta; tai hän kuulee sanan, joka ohjaa hänet oikealle tielle; tai hän jättää synnin joko Jumalan pelosta tai häpeästä. (Man la yahduruhu al-faqih, osa 1, s. 237)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Jokainen, joka elämässään käy ahkerasti moskeijassa, saa osakseen yhden näistä kahdeksasta asiasta: hyödyllisen veljen Jumalan tiellä, tai jonkin harvinaisen tiedon, tai varman jakeen, joka vahvistaa hänet totuuden tiellä, tai Jumalan armon, joka on häntä odottanut, tai sanan, joka pidättää hänet pahasta, tai sen, että hän kuulee lauseen, joka ohjaa hänet hyvän ja pelastuksen tielle, tai sen, että hän jättää jonkin synnin joko Jumalan pelosta tai häveliäisyydestä.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Älkää pukeutuko mustaan, sillä se oli faaraon puku. (Man la yahduruhu al-faqih, osa 1, s. 251)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Älkää pukeutuko mustaan, sillä se on ollut faaraon puku.
Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Rukouskutsujalla on adhanin ja iqaman välisestä ajasta sellainen palkka kuin marttyyrillä, joka on kieriskellyt omassa veressään Jumalan, mahtavan ja korkean, tiellä. Silloin Ali, hänelle olkoon rauha, sanoi: Mutta silloinhan ihmiset kilpailevat ja tappelevat rukouskutsun tehtävästä! Hän sanoi: Eivät suinkaan. Tulee ihmisille aika, jolloin he sysäävät rukouskutsun heikkojensa harteille – ja juuri se on lihaa, jonka Jumala on kieltänyt tulelta. (Man la yahduruhu al-faqih, osa 1, s. 283)
Jumalan lähettiläs, Jumalan siunaus ja rauha hänelle ja hänen suvulleen, sanoi: Rukouskutsujalla on adhanin ja iqaman välisestä ajasta palkka, joka on kuin sen marttyyrin palkka, joka on kieriskellyt omassa veressään Jumalan, mahtavan ja korkean, tiellä. Silloin uskovaisten johtaja, hänelle olkoon rauha, sanoi: Näin suuren palkan tähden, josta puhut, ihmiset varmaankin joutuvat riitoihin ja taisteluihin rukouskutsun tehtävästä? Profeetta, Jumalan siunaus ja rauha hänelle ja hänen suvulleen, sanoi: Ei, koskaan ei niin käy; päinvastoin ihmisille tulee aika, jolloin he pitävät rukouskutsua vähäpätöisenä ja sysäävät sen välinpitämättömyydessään avuttomien ja heikkojen harteille – ja juuri nämä heikot ovat niitä, jotka pääsevät paratiisiin.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Viimeinen asia, jonka äärellä erosin sydämeni rakkaasta (SAWS), oli se, että hän sanoi: Oi Ali, kun johdat rukousta, rukoile niin kuin rukoilee heikoin takanasi olevista, äläkä koskaan ota rukouskutsujaksi sellaista, joka ottaa adhanistaan palkkaa. (Man la yahduruhu al-faqih, osa 1, s. 283)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Viimeinen sana, jonka jälkeen erosin sydämeni rakkaasta, Jumalan lähettiläästä, Jumalan siunaus ja rauha hänelle ja hänen suvulleen, oli tämä: Oi Ali, kun toimitat rukousta, toimita se niin, että se sopii takanasi rukoilevista heikoimman voimille, äläkä koskaan valitse rukouskutsujaksi sellaista, joka vaatii adhanin lausumisesta palkkaa.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Se, joka rukoilee adhanin ja iqaman kanssa, saa taakseen kaksi enkelien riviä, joiden päitä ei erota; ja se, joka rukoilee pelkän iqaman kanssa, saa taakseen yhden enkelin. (Man la yahduruhu al-faqih, osa 1, s. 287)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Jokaisen, joka rukoilee adhanin ja iqaman kanssa, taakse asettuu rukoilemaan kaksi enkelien riviä, niin ettei rivien kumpaakaan päätä näy, koska ne ovat niin pitkiä; ja sen taakse, joka rukoilee pelkällä iqamalla, asettuu rukoilemaan vain yksi enkeli.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Kun joku teistä on lopettanut rukouksensa, kohottakoon kätensä taivasta kohti ja paneutukoon rukoilemaan. (Man la yahduruhu al-faqih, osa 1, s. 325)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Kun päätätte rukouksen, kohottakaa kätenne taivasta kohti ja rukoilkaa.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Perjantain yö on loistava yö ja sen päivä on kirkas päivä. Sille, joka kuolee perjantain yönä, Jumala kirjoittaa vapautuksen haudan puristuksesta, ja sille, joka kuolee perjantaipäivänä, Jumala kirjoittaa vapautuksen tulesta. (Man la yahduruhu al-faqih, osa 1, s. 423)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Perjantain yö on valoisa yö ja perjantaipäivä kirkas ja hohtava päivä. Sille, joka kuolee perjantain yönä, [Jumala] kirjoittaa vapautuksen haudan puristuksesta, ja sille, joka lähtee maailmasta perjantaipäivänä, Jumala, korkea, määrää ja kirjaa vapautuksen tulesta ja helvetistä.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Kun nouset laivaan ja se on liikkeessä, rukoile istualtasi. (Man la yahduruhu al-faqih, osa 1, s. 459)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Kun matkustat laivalla (meidän aikanamme lentokoneella tai vaikkapa junalla tai linja-autolla), rukoile siinä istuen.
Ja as-Sadiq, hänelle olkoon rauha, sanoi: Siffinin päivänä ihmisiltä jäivät Alin, hänelle olkoon rauha, kanssa väliin keskipäivän, iltapäivän, auringonlaskun ja illan rukoukset. Niinpä hän käski heitä, ja he lausuivat takbirin, tahlilin ja tasbihin, niin jalan kulkevat kuin ratsailla olevat. (Man la yahduruhu al-faqih, osa 1, s. 467)
Imaami Jafar as-Sadiq (AS) sanoi: Siffinin sodassa taistelun yltyessä uskovaisten johtajan, hänelle olkoon rauha, tovereilta jäivät väliin keskipäivän, iltapäivän, auringonlaskun ja illan rukoukset. Niinpä he lausuivat hänen käskystään takbirin, tahlilin ja tasbihin, sekä jalan kulkevat että ratsailla olevat. (Eikä hän käskenyt heitä toimittamaan rukouksiaan uudelleen, vaan juuri nämä ylistyslausumat luettiin rukouksen sijasta.)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Totisesti, kun Jumala, siunattu ja korkea, tahtoo kohdata maan asukkaat rangaistuksella, Hän sanoo: Elleivät olisi ne, jotka rakastavat toisiaan minun ylhäisyyteni tähden, ja jotka pitävät moskeijani elävinä, ja jotka pyytävät anteeksiantoa aamuyön hetkinä – elleivät he olisi, olisin lähettänyt alas rangaistukseni. (Man la yahduruhu al-faqih, osa 1, s. 473)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Totisesti, kun Jumala, siunattu ja korkea, tahtoo rangaista maan asukkaita, Hän puhuu heille näin: Elleivät olisi ne, jotka rakastavat toisiaan minun ylhäisyyteni tähden ja pitävät moskeijani elävinä ja kukoistavina ja pyytävät aamuyön hetkinä anteeksiantoa ja armahdusta, olisin varmasti lähettänyt rangaistukseni maan asukkaiden ylle.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Sille, joka rukoilee yöstä kymmenesosan vilpittömästi Jumalalle, Jumalan palkkaa tavoitellen, Jumala, siunattu ja korkea, sanoo enkeleilleen: Kirjoittakaa tälle palvelijalleni hyviä tekoja niin monta kuin yön aikana on versonut siemeniä, lehtiä ja puita. (Man la yahduruhu al-faqih, osa 1, s. 475)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Sille, joka valvoo yöstä kymmenesosan palvonnassa, Jumala sanoo enkeleilleen: Kirjatkaa hänen hyväkseen palkka jokaisesta kasvista, joka tuon yön aikana on versonut.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Sen, joka lähtee matkalle mukanaan karvasmantelipuinen sauva ja lukee tämän jakeen: Ja kun hän suuntasi kulkunsa kohti Midiania, hän sanoi: Ehkäpä Herrani ohjaa minut oikealle tielle – aina Jumalan, mahtavan ja korkean, sanoihin: Ja Jumala on takaajana sille, mitä me sanomme [Qur'an 28:22–28], sen Jumala, mahtava ja korkea, varjelee kaikilta raatelevilta pedoilta, kaikilta hyökkääviltä rosvoilta ja kaikilta myrkyllisiltä eläimiltä, kunnes hän palaa perheensä ja kotinsa luo; ja hänen mukanaan on seitsemänkymmentäseitsemän vartioivaa enkeliä, jotka pyytävät hänelle anteeksiantoa, kunnes hän palaa ja laskee sauvan kädestään. (Man la yahduruhu al-faqih, osa 2, s. 270)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Se, joka lähtee matkalle kädessään karvasmantelipuinen sauva ja lukee tämän jakeen: Ja kun hän suuntasi kulkunsa kohti Midiania, hän sanoi: Ehkäpä Herrani ohjaa minut oikealle tielle – aina Jumalan, mahtavan ja korkean, sanoihin: Ja Jumala on takaajana sille, mitä me sanomme. Eli: kun Mooses kääntyi Midianiin päin, hän sanoi: Toivon, että Herrani ohjaa minut suoralle tielle – ja edelleen Jumalan, mahtavan ja korkean, sanoihin asti: ja Jumala on takaajana kaikelle, mitä me sanomme. Jumala, mahtava ja korkea, pitää hänet turvassa kaikilta ihmissyöjiltä pedoilta, hyökkääviltä rosvoilta ja kaikilta myrkyllisiltä hyönteisiltä, kunnes hän palaa perheensä luo. Ja hänen kanssaan on seitsemänkymmentäseitsemän enkeliä niistä enkeleistä, jotka vuorotellen ovat suojelustehtävässä, ja he pyytävät hänelle anteeksiantoa siihen asti, kunnes hän palaa matkalta ja laskee sauvan kädestään.
Asbagh ibn Nubatalta kerrotaan hänen sanoneen: Pitelin uskovaisten johtajalle, hänelle olkoon rauha, jalustinta hänen ollessaan nousemassa ratsaille. Silloin hän kohotti päänsä ja hymyili. Minä sanoin: Oi uskovaisten johtaja, näin sinun kohottavan pääsi ja hymyilevän. Hän sanoi: Kyllä, oi Asbagh. Minä pitelin Jumalan lähettiläälle (SAWS) jalustinta samoin kuin sinä pitelit minulle, ja hän kohotti päänsä taivasta kohti ja hymyili. Minä kysyin häneltä niin kuin sinä kysyit minulta, ja minä kerron sinulle sen, minkä hän minulle kertoi. Pitelin Jumalan lähettiläälle (SAWS) Shahba-nimistä ratsua, ja hän kohotti päänsä taivasta kohti ja hymyili. Sanoin: Oi Jumalan lähettiläs, kohotit pääsi taivasta kohti ja hymyilit. Hän sanoi: Oi Ali, ei ole ketään, joka nousee ratsaille sen päälle, minkä Jumala on hänelle suonut, ja lukee sitten alistamisen jakeen (ayat as-sukhra) ja sanoo sitten: Pyydän anteeksiantoa Jumalalta, jonka lisäksi ei ole jumalaa, elävältä, ikuisesti pysyvältä, ja käännyn Hänen puoleensa katuen. Jumalani, anna anteeksi minun syntini, sillä syntejä ei anna anteeksi kukaan muu kuin Sinä – ilman että jalo Herra sanoisi: Oi enkelini, palvelijani tietää, ettei kukaan muu kuin minä anna syntejä anteeksi; olkaa todistajina, että minä olen antanut hänelle hänen syntinsä anteeksi. (Man la yahduruhu al-faqih, osa 2, s. 272)
Asbagh ibn Nubatalta kerrotaan hänen sanoneen: Pitelin jalustinta uskovaisten johtajalle, hänelle olkoon rauha, hänen ollessaan nousemassa ratsaille. Silloin hän kohotti päänsä ja hymy nousi hänen huulilleen. Minä sanoin: Oi uskovaisten johtaja, näin sinun kohottavan pääsi ja hymyilevän! Hän sanoi: Kyllä, oi Asbagh. Samoin kuin sinä pitelit minulle jalustinta, minä pitelin sitä Jumalan lähettiläälle, Jumalan siunaus ja rauha hänelle ja hänen suvulleen; hän kohotti päänsä taivasta kohti ja hymyili, ja minä kysyin tämän teon salaisuutta samoin kuin sinä, ja nyt kerron sinulle sen, minkä hän minulle kertoi: Pitelin Jumalan lähettiläälle Shahba-hevosen ohjaksia. Hän kohotti päänsä taivasta kohti ja hymyili. Minä sanoin: Kuinka on, että kohotit pääsi taivasta kohti ja hymyilit? Hän sanoi: Oi Ali, ei ole ketään, joka nousee sen ratsun selkään, jonka Jumala on hänelle lahjoittanut, ja lukee sitten alistamisen jakeen ja sanoo sen jälkeen: Pyydän anteeksiantoa siltä Jumalalta, jonka lisäksi ei ole jumalaa, elävältä, elämän ja elävien ylläpitäjältä. Ja käännyn Hänen puoleensa katuen. Jumalani, anna anteeksi minun syntini, sillä kukaan muu kuin Sinä ei anna syntejä anteeksi – ilman että suuri ja jalo Jumala sanoisi: Oi enkelit, olkaa todistajina, että olen juuri nyt antanut hänelle hänen syntinsä anteeksi.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi ratsu- ja kuormaeläimistä: Älkää lyökö niitä kasvoihin älkääkä kirotko niitä, sillä Jumala, mahtava ja korkea, on kironnut sen, joka niitä kiroaa. (Man la yahduruhu al-faqih, osa 2, s. 287)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Älkää koskaan lyökö eläimiä kasvoihin älkääkä haukkuko niitä, sillä Jumala on kironnut kiroajan.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi naisesta, joka oli tehnyt lupauksen kiertää Kaaba nelinkontin: Hän kiertäköön yhden kierroksen käsiensä puolesta ja yhden kierroksen jalkojensa puolesta. (Man la yahduruhu al-faqih, osa 2, s. 521)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi naisesta, joka oli luvannut kiertää Kaaban nelinkontin: Kiertäköön hän kerran (seitsemän kierrosta) käsiensä aikomuksella ja kerran jalkojensa aikomuksella.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Eräs jälkeläisistäni surmataan Khorasanin maassa myrkyllä ja vääryydellä. Hänen nimensä on minun nimeni, ja hänen isänsä nimi on Imranin pojan Mooseksen (AS) nimi. Tietäkää: sille, joka käy hänen luonaan hänen vieraudessaan, Jumala, mahtava ja korkea, antaa anteeksi hänen syntinsä, sekä menneet että myöhemmät, vaikka ne olisivat tähtien luvun, sadepisaroiden ja puiden lehtien vertaiset. (Man la Yahduruhu al-Faqih, osa 2, s. 584)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Eräs jälkeläisistäni, jonka nimi on minun nimeni ja jonka isän nimi on Imranin pojan Mooseksen (AS) nimi, surmataan Khorasanin maassa vääryydellä myrkyn avulla. Tietäkää, että jokaiselle, joka käy hänen luonaan hänen vieraudessaan, Jumala, mahtava ja korkea, antaa anteeksi sekä vanhat että uudet synnit, vaikka nuo synnit olisivat kuin tähtien luku, sadepisarat ja puiden lehdet.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi minulle: Kun kaksi miestä tulee luoksesi pyytämään ratkaisua, älä ratkaise ensimmäisen hyväksi ennen kuin olet kuullut toistakin; sillä kun teet näin, tuomio selviää sinulle. Sen jälkeen olin aina kykenevä ratkaisemaan riidat. Ja Profeetta (SAWS) sanoi minulle: Jumalani, tee hänelle tuomitseminen ymmärrettäväksi. (Man la Yahduruhu al-Faqih, osa 3, s. 13)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Jumalan lähettiläs (SAWS) neuvoi minua: Kun kaksi ihmistä pyytää sinulta ratkaisua, älä kiirehdi tuomiota ennen kuin olet kuullut myös toisen asian. Kun teet näin, asia selkenee sinulle ja tiedät, minkä tuomion sinun tulee antaa. Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Tämän ohjeen jälkeen tuomitseminen kävi minulle hyvin helpoksi, eikä mikään asia tuntunut minusta siinä suhteessa vaikealta. Samoin Jumalan lähettiläs (SAWS) rukoili puolestani: Jumalani, tee hänelle tuomitsemisen asia ymmärrettäväksi.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi Shurayhille: Oi Shurayh, älä kuiskaa kenenkään kanssa istunnossasi, ja kun vihastut, nouse pois, äläkä koskaan tuomitse vihaisena. (Man la Yahduruhu al-Faqih, osa 3, s. 14)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi tuomari Shurayhille: Oi Shurayh, älä puhu oikeusistunnossa kenenkään kanssa kuiskaten; ja jos jokin seikka suututtaa sinua ja joudut vihan valtaan, nouse paikaltasi äläkä tuomitse vihan ja kiukun vallassa.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Kun isä kääntyy islamiin, hän vetää lapsensa mukanaan islamiin. (Man la Yahduruhu al-Faqih, osa 3, s. 152)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Kun isä on muslimi, hän tavallisesti vetää lapsensa islamiin.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Totisesti Jumala, siunattu ja korkea, rakastaa rehellistä ammatinharjoittajaa. (Man la Yahduruhu al-Faqih, osa 3, s. 158)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Ammatinharjoittaja, joka on rehellinen, on Jumalalle rakas.
Näin Abu al-Hasanin (AS) tekevän työtä eräällä maapalstallaan niin, että hänen jalkansa olivat hiestä märkinä. Sanoin hänelle: Tulkoon minusta lunnaasi, missä ovat työmiehet? Hän sanoi: «Oi Ali, omin käsin teki maallaan työtä se, joka oli minua ja isääni parempi.» Kysyin häneltä: Kuka hän on? Hän sanoi: «Jumalan lähettiläs (SAWS), uskovaisten johtaja ja kaikki isäni (AS) tekivät työtä omin käsin, ja se on profeettojen, lähettiläiden ja vanhurskaiden työtä.» (Man la Yahduruhu al-Faqih, osa 3, s. 162)
Kertoja sanoo: Näin Musa ibn Jafarin (AS) tekevän työtä pellolla, ja hiki valui hänen jaloiltaan. Sanoin: Tulkoon minusta lunnaasi, missä ovat työmiehet, kun te itse näette näin paljon vaivaa? Hän sanoi: Oi sinä, se, joka oli minua ja isääni korkeampi, teki maallaan työtä omin käsin. Kysyin: Ketä tarkoitat? Hän sanoi: Jumalan lähettiläs (SAWS), uskovaisten johtaja (AS) ja kaikki isäni (AS) tekivät työtä omin käsin, ja tämä on kaikkien profeettojen, lähettiläiden ja Jumalan vanhurskaiden palvelijoiden työtä.
Heiltä (AS) kerrotaan: Uskovaisten johtaja (AS) lähti keskipäivän helteessä hoitamaan asiaa, joka oli jo hoidettu hänen puolestaan; hän tahtoi, että Jumala, korkea, näkisi hänen rasittavan itseään sallitun elannon hankkimisessa. (Man la Yahduruhu al-Faqih, osa 3, s. 163)
Erehtymätön imaami sanoi: Uskovaisten johtaja (AS) lähti kovassa helteessä hoitamaan asiaa, jonka toisetkin olisivat voineet hoitaa; mutta hänen tarkoituksensa siinä, että hän hoiti sen itse eikä jättänyt sitä toiselle, oli se, että Jumala näkisi hänen näkevän vaivaa ja tekevän työtä sallitun elantonsa eteen.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Toivo sitä, mitä et toivo, hartaammin kuin sitä, mitä toivot. Sillä Mooses, Imranin poika (AS), lähti hakemaan perheelleen tulta, ja Jumala, mahtava ja korkea, puhui hänelle, ja hän palasi profeettana. Ja Saban kuningatar lähti matkaan ja alistui Jumalalle Salomon (AS) kanssa. Ja faraon taikurit lähtivät tavoittelemaan faraolle kunniaa ja palasivat uskovina. (Man la Yahduruhu al-Faqih, osa 3, s. 165)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Ole toiveikkaampi sen suhteen, mitä et toivo, kuin sen suhteen, mitä toivot. Mooses, Imranin poika, lähti hakemaan tulta perheensä lämmittämiseksi, mutta Jumala puhui hänelle ja hän palasi profeettana. Saban kuningatar lähti liikkeelle taistellakseen Salomoa vastaan, ja hänestä tuli Jumalalle alistuva. Faraon taikurit tavoittelivat faraolle kunniaa, mutta he kaikki tulivat uskoon ja alkoivat toivoa hänelle nöyryytystä.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Se, jolle Jumala, mahtava ja korkea, tuo elannon ilman että hän on astunut sitä kohti jalallaan, ojentanut siihen kättään, puhunut siitä kielellään, vyöttänyt sen tähden vaatteitaan tai millään tavoin tavoitellut sitä, kuuluu niihin, joista Jumala, mahtava ja korkea, on kirjassaan sanonut: «Ja sille, joka pelkää Jumalaa, Hän antaa ulospääsyn ja suo hänelle elannon sieltä, mistä hän ei osaa aavistaa.» (Man la Yahduruhu al-Faqih, osa 3, s. 166)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Jokainen, jolle Jumala on suonut osansa ilman että hän on astunut sitä kohti jalallaan, ojentanut siihen kättään, lausunut siitä sanaakaan kielellään, punonut sen tähden juonia tai millään tavoin tavoitellut sitä, kuuluu niihin, joista Jumala on sanonut: «Ja sille, joka pelkää Jumalaa, Hän antaa ulospääsyn ja suo hänelle elannon sieltä, mistä hän ei osaa aavistaa» [Qur'an 65:2]. Toisin sanoen: jokaiselle, joka noudattaa Jumalan oikeutta ja Hänen käskyjään, Jumala avaa tien ja antaa elannon sieltä, mistä hän ei sitä odota.
Eräs mies tuli uskovaisten johtajan (AS) luo ja sanoi: Oi uskovaisten johtaja, Jumalan kautta, minä rakastan sinua. Hän sanoi hänelle: «Mutta minä inhoan sinua.» Mies kysyi: Miksi? Hän sanoi: «Koska sinä tavoittelet rukouskutsusta ansiota ja otat palkkaa Koraanin opettamisesta.» (Man la Yahduruhu al-Faqih, osa 3, s. 178)
Eräs mies tuli uskovaisten johtajan (AS) luo ja lausui: Oi uskovaisten johtaja, Jumalan kautta, minä rakastan sinua. Imaami sanoi: Mutta minä pidän sinua vihollisenani. Mies kysyi: Minkä tähden? Hän sanoi: Sen tähden, että sinä vaadit palkkaa rukouskutsusta ja otat maksun Koraanin opettamisesta.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Varokaa velkaa, sillä se on murhe yöllä ja nöyryytys päivällä. (Man la Yahduruhu al-Faqih, osa 3, s. 182)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Varokaa velkaa, sillä se tuottaa murheen yöllä ja alennuksen päivällä.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Käykää kauppaa, Jumala siunatkoon teitä; sillä minä kuulin Jumalan lähettilään (SAWS) sanovan: «Totisesti elanto on kymmenen osaa: yhdeksän osaa kaupankäynnissä ja yksi osa muussa.» (Man la Yahduruhu al-Faqih, osa 3, s. 192)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Harjoittakaa ostamista ja myymistä, jotta Jumala soisi teille siunauksensa. Kuulin Jumalan lähettilään (SAWS) sanovan: Elanto on kymmenen osaa; niistä yhdeksän on kaupankäynnissä ja yksi muussa.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Ryhtykää kaupankäyntiin, sillä siinä on teille riippumattomuus siitä, mitä ihmisillä on käsissään. (Man la Yahduruhu al-Faqih, osa 3, s. 193)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Älkää karttako ostamista ja myymistä, sillä juuri sen avulla te tulette riippumattomiksi ihmisistä.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Kuulin Jumalan lähettilään (SAWS) sanovan: Anteliaisuus on yksi voiton muoto. (Man la Yahduruhu al-Faqih, osa 3, s. 196)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Kuulin Jumalan lähettilään (SAWS) sanovan: Jalomielisyys ja anteliaisuus tuottavat voittoa kaupanteossa.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Profeetta (SAWS) kulki erään miehen ohi, jolla oli mukanaan tavaraa, jonka hän halusi myydä, ja sanoi hänelle: Pidä kiinni torin alkupäästä. (Man la Yahduruhu al-Faqih, osa 3, s. 196)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Jumalan lähettiläs (SAWS) kohtasi miehen, joka oli tuonut torille jotakin myytäväksi, ja sanoi hänelle: Torin alkupää!
Sanomme: Ehkä tarkoitetaan ensimmäisen ostajan tavoittamista, tai sitä, että torin alkupää on paikkana vilkkaampi, tai ehkä tarkoitetaan kaupankäynnin alkamishetkeä.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Tavaran panttaaminen on runsauden aikana neljäkymmentä päivää ja ahdingon ja koettelemuksen aikana kolme päivää. Se, joka runsauden aikana ylittää neljäkymmentä päivää, on kirottu, ja se, joka niukkuuden aikana ylittää kolme päivää, on kirottu. (Man la Yahduruhu al-Faqih, osa 3, s. 267)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Ihmisten ravinnon pitäminen varastossa runsauden vuotena yli neljänkymmenen päivän ja kuivuuden vuotena yli kolmen päivän on keinottelua; ja jokainen, joka runsauden vuotena ylittää neljäkymmentä päivää tai nälänhädän aikana kolme päivää, on varastoijana kirottu.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Siltä, joka myy ruokaa, riistetään armo pois. (Man la Yahduruhu al-Faqih, osa 3, s. 267)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Siltä, joka myy ruokaa köyhälle, armo katoaa sydämestä.
Uskovaisten johtaja (AS) meni taatelinmyyjien torille, ja siellä oli nainen, joka itki ja riiteli erään taatelikauppiaan kanssa. Hän sanoi naiselle: «Mikä sinun on?» Nainen sanoi: Oi uskovaisten johtaja, ostin tältä mieheltä taateleita yhdellä dirhamilla, mutta alaosa osoittautui huonoksi eikä ollut sellaista kuin se, minkä minä näin. Hän sanoi miehelle: «Palauta hänelle.» Mies kieltäytyi, ja hän toisti sen kolme kertaa, mutta mies kieltäytyi yhä. Silloin hän kohotti ruoskan tätä vastaan, kunnes tämä palautti naiselle. Ja hän (AS) inhosi sitä, että taatelit peitettäisiin päällyskerroksella. (Man la Yahduruhu al-Faqih, osa 3, s. 270)
Uskovaisten johtaja (AS) meni taatelinmyyjien torille ja näki naisen, joka itki ja riiteli erään taatelikauppiaan kanssa. Hän kysyi: Mikä sinun on? Nainen sanoi: Oi uskovaisten johtaja, ostin tältä mieheltä taatelikäärön yhdellä dirhamilla, ja nyt sen alta on paljastunut huonoa taatelia, eikä se ole sitä, minkä minä näin. Imaami vaati taatelikauppiasta ottamaan tavaran takaisin; mies ei suostunut, vaikka imaami toisti vaatimuksensa kolme kertaa, vaan kieltäytyi yhä. Silloin imaami kohotti ruoskansa, ja vasta silloin mies suostui palauttamaan naiselle taatelien hinnan. Hän (AS) ei hyväksynyt tavaran käärimistä pakettiin [eikä hyvän ja huonon taatelin sekoittamista keskenään].
Salamalta, tämä Abu Abdallahilta, tämä isältään (AS): «Ali (AS) puetti ihmiset Irakissa, ja vaatetuksen joukossa oli hieno juhlapuku. Husayn (AS) pyysi sitä häneltä, mutta hän kieltäytyi. Husayn (AS) sanoi: «Annan sinulle sen sijaan kaksi pukua.» Hän kieltäytyi. Husayn tarjosi yhä lisää, kunnes tuli viiteen; silloin hän otti ne häneltä ja antoi hänelle sen puvun, ja pani puvut helmaansa sanoen: Otanpa viisi yhdestä.» (Man la Yahduruhu al-Faqih, osa 3, s. 280)
Salama on kertonut imaami al-Sadiqilta, tämä isältään (AS), että uskovaisten johtaja (AS) antoi Irakissa jokaiselle sotilaalleen puvun, ja pukujen joukossa oli hyvin kaunis juhlapuku. Husayn ibn Ali (AS) pyysi sitä, mutta uskovaisten johtaja ei suostunut. Husayn ibn Ali (AS) sanoi: Annan sen sijasta kaksi pukua. Hän ei suostunut, ja imaami Husayn lisäsi tarjoustaan puku puvulta viiteen pukuun asti. Silloin uskovaisten johtaja (AS) suostui ja antoi sen puvun Husaynille (AS), pani saamansa puvut helmaansa ja sanoi: Kyllä, otan viisi yhden sijasta.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Varokaa löytötavaraa, sillä se on uskovan kadonnutta omaisuutta ja liekki helvetin liekeistä. (Man la Yahduruhu al-Faqih, osa 3, s. 292)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Varokaa omaisuutta, joka on löydetty ja jonka omistajaa ei tiedetä, sillä se on yksi helvetin liekeistä.
Alille (AS) tuotiin nowruz-lahja. Hän (AS) sanoi: «Mikä tämä on?» He sanoivat: Oi uskovaisten johtaja, tänään on nowruz. Hän (AS) sanoi: Tehkää meille joka päivä nowruz. Ja on kerrottu hänen (AS) sanoneen: «Meidän nowruzimme on joka päivä.» (Man la Yahduruhu al-Faqih, osa 3, s. 300)
Uskovaisten johtajalle (AS) tuotiin lahja. Hän kysyi, minkä johdosta se annetaan. Sanottiin: Nowruzin johdosta. Hän sanoi: Olisipa joka päivä nowruz! Ja on kerrottu, että hän sanoi eräänä päivänä: Meille jokainen päivä on kuin nowruz.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Käy katsomassa sitä, joka ei käy katsomassa sinua, ja anna lahja sille, joka ei anna sinulle lahjaa. (Man la Yahduruhu al-Faqih, osa 3, s. 300)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Mene tapaamaan sitä, joka ei ole tullut tapaamaan sinua, ja anna lahja sille, joka ei ole antanut sinulle lahjaa.
Uskovaisten johtaja (AS) kielsi kyyhkysten pyydystämisen kaupungeissa. (Man la Yahduruhu al-Faqih, osa 3, s. 321)
Uskovaisten johtaja (AS) kielsi kaupungin kyyhkysten pyydystämisen.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Pelätkää Jumalaa siinä, minkä Hän on antanut haltuunne, ja omaisuutenne mykissä. Hänelle sanottiin: Mitä ovat mykät? Hän sanoi: Lammas, lehmä, kyyhkynen ja niiden kaltaiset. (Man la Yahduruhu al-Faqih, osa 3, s. 349)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Ottakaa Jumala huomioon siinä, minkä Hän on teille suonut, erityisesti kielettömien lahjojen suhteen. Kysyttiin: Mitä nuo kielettömät lahjat ovat? Hän sanoi: Kotieläimet, jotka elävät kanssanne, kuten lampaat, lehmät, kyyhkyset ja niiden kaltaiset.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Totisesti kyyhkysten siipien havina karkottaa saatanat. (Man la Yahduruhu al-Faqih, osa 3, s. 350)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Kyyhkysen siivenlyöntien ääni ajaa saatanat pakoon.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Minä takaan sille, joka lausuu Jumalan nimen ruokansa ylle, ettei hän kärsi siitä vaivaa. Ibn al-Kawwa sanoi: Oi uskovaisten johtaja, minä söin eilen illalla ruokaa ja lausuin sen ylle Jumalan nimen, ja silti se vaivasi minua. Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Söit monenlaista ruokaa, ja osan ylle lausuit Jumalan nimen, osan ylle et, sinä hölmö. (Man la Yahduruhu al-Faqih, osa 3, s. 355)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Minä takaan sille, joka ruokaa syödessään sanoo «Jumalan nimeen», ettei tuo ruoka tuota hänelle vahinkoa. Ibn al-Kawwa (joka oli Nahrawanin kharijilaisten hurskastelijoiden johtaja ja aina uskovaisten johtajaa (AS) vastaan) sanoi: Oi Ali, minä söin eilen illalla ruokaa ja sanoin «Jumalan nimeen», ja silti se vaivasi minua. Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Söit monenlaisia ruokia, ja osan kohdalla sanoit «Jumalan nimeen», osan kohdalla et. Sinä ymmärtämätön!
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Vanno Jumalan kautta valheellisesti ja pelasta veljesi surmalta. (Man la Yahduruhu al-Faqih, osa 3, s. 374)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Vanno tarvittaessa Jumalan kautta valheellinen vala pelastaaksesi syyttömän veljesi kuolemalta.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Ajan lopulla ja hetken lähestyessä – ja se on aikakausista pahin – ilmaantuu naisia, jotka ovat paljastautuneita ja alastomia, koreilevia, uskonnosta luopuneita, levottomuuksiin sekaantuneita, himoihin kallistuvia, nautintoihin kiiruhtavia ja kiellettyä sallituksi julistavia; helvetissä he pysyvät ikuisesti. (Man la Yahduruhu al-Faqih, osa 3, s. 390)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Ajan lopulla, ylösnousemuksen lähellä, ilmaantuu naisia, jotka ovat hunnuttomia ja alastomia, muille kuin aviomiehilleen koristautuvia, uskonnon hylänneitä, levottomuuksiin sekaantuvia, himoja ja sukupuoliasioita puoltavia, nautintoihin ja huvitteluun kiiruhtavia, Jumalan kieltämää sallituksi julistavia ja helvettiin astuvia.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Jokainen mies, jota nainen hallitsee, on kirottu. (Man la Yahduruhu al-Faqih, osa 3, s. 468)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Jokainen mies, jonka niskassa nainen ratsastaa, on kirottu.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Heidän kanssaan eri mieltä olemisessa on siunaus. (Man la Yahduruhu al-Faqih, osa 3, s. 468)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Naisen vastustamisessa on siunaus.
Sakunin kertomuksessa: Ali (AS) kulki tien varrella olevan naaraseläimen ja sitä astuvan uroksen ohi ja käänsi kasvonsa pois. (Man la Yahduruhu al-Faqih, osa 3, s. 473)
Sakunin kertomuksessa mainitaan, että uskovaisten johtaja (AS) kulki paikan ohi, jossa uroseläin oli hypännyt naaraan päälle, ja hän käänsi häveliäisyydestä kasvonsa pois.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi lasta kohtaavasta sairaudesta: Se on sovitus hänen vanhemmilleen. (Man la Yahduruhu al-Faqih, osa 3, s. 482)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Lapsen sairaus on sovitus isän ja äidin teoista (sanomme: se siis puhdistaa heidät synneistä ja huolimattomuuksista).
Eräs uskovaisten johtajan (AS) tovereista valitti vaimoistaan. Silloin hän (AS) nousi puhumaan ja sanoi: Oi ihmisten joukko, älkää totelko naisia missään tilanteessa, älkää uskoko heille omaisuutta älkääkä jättäkö heidän hallittavakseen perheen asioita. Sillä jos heidät jätetään omien halujensa varaan, he johtavat tuhoon ja rikkovat Herran käskyä. Me olemme havainneet, ettei heillä ole pidättyvyyttä tarpeensa hetkellä eikä kärsivällisyyttä himonsa hetkellä. Ylpeily on heille ominaista, vaikka he vanhenisivat, ja itserakkaus seuraa heitä, vaikka he kävisivät voimattomiksi. He eivät kiitä paljosta, jos heiltä evätään vähä. He unohtavat hyvän ja muistavat pahan. He syöksyvät panetteluun, jatkavat kapinointia ja asettuvat saatanan käytettäviksi. Kohdelkaa heitä siis kaikessa lempeydellä ja puhukaa heille kauniisti, jotta he tekisivät hyviä tekoja. (Man la Yahduruhu al-Faqih, osa 3, s. 554)
Eräs uskovaisten johtajan (AS) tovereista valitti vaimoistaan. Uskovaisten johtaja (AS) nousi ja sanoi kansalle: Oi ihmisten joukko, älkää millään muotoa olko puolisoittenne käskettävissä, älkää uskoko heille omaisuutta älkääkä antako heidän käsiinsä elämän asioiden hallintaa niin, että he ottaisivat perheen johtamisen omiin käsiinsä. Sillä jos jätätte heidät vapaiksi tahtomaan mitä tahtovat, he syöksevät itsensä ja perheensä tuhoon ja rikkovat Jumalan käskyä. Niin, me olemme havainneet heidät pidäkkeettömiksi silloin, kun he jotakin tarvitsevat, ja himon noustessa kärsimättömiksi ja horjuviksi. Ylpeys ja itsensä suurena pitäminen on heidän luonteensa aina vanhuuteen asti. Itserakkaus ja itsekkyys on heidän tapansa, vaikka he olisivat voimattomia. Jos heiltä evätään jokin vähäinen asia, he eivät osaa arvostaa sitä paljoa, jota heiltä ei ole evätty. He unohtavat hyvät teot ja painavat mieleensä pahat. He alentavat itsensä panettelemalla ja nousevat kapinaan ja mellastavat vääryydessä. He antavat itsensä saatanan käyttöön niiden oikkujen tähden, joita heillä on mielessään. Te siis, aviomiehet, kohdelkaa heitä aina lempeydellä ja puhukaa heille pehmein sanoin; ehkä he silloin ojentuvat ja tekevät työnsä hyvin ja huolellisesti.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Jos voit olla antamatta naiselle valtaa muihin kuin häntä itseään koskeviin asioihin, tee niin; sillä se säilyttää paremmin hänen kauneutensa, rauhoittaa hänen mielensä ja on parempi hänen tilalleen. Sillä nainen on tuoksuva kukka eikä käskijä. Kohtele häntä siis kaikessa lempeydellä ja ole hänelle hyvä kumppani, jotta elämäsi olisi kirkasta. (Man la Yahduruhu al-Faqih, osa 3, s. 556)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Jos voit olla antamatta puolisollesi valtaa muissa kuin häntä itseään koskevissa asioissa, tee juuri niin. Sillä se on parempi hänen kauneudelleen ja arvokkuudelleen, hänen mielensä rauhalle ja hänen tilansa mukavuudelle; onhan nainen kuin tuoksuvan yrtin oksa, hyvin herkkä ja helposti loukkaantuva, ei sankari eikä soturi. Kohtele häntä aina lempeästi ja hellästi ja seurustele hänen kanssaan ystävällisin sanoin ja avoimin kasvoin, jotta elämänne kuluisi rauhassa ja kirkkaudessa.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Se, joka menee harhaoppisen uutuuden (bidan) tuojan luo ja osoittaa tälle kunnioitusta, on nähnyt vaivaa islamin hajottamiseksi. (Man la Yahduruhu al-Faqih, osa 3, s. 572)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Jokainen, joka menee sellaisen luo, joka on tuonut uskontoon uutuuden eli bidan, ja osoittaa tälle kunnioitusta, on ikään kuin nähnyt vaivaa islamin hävittämiseksi.
Uskovaisten johtaja (AS) tuli ulos Shuraha al-Hamdaniyyan kanssa, ja ihmiset olivat tungoksessa vähällä tappaa toisensa. Kun hän näki sen, hän käski viedä naisen takaisin, kunnes tungos hellitti; sitten nainen tuotiin ulos ja ovi suljettiin. Kertoja sanoo: he kivittivät häntä, kunnes hän kuoli. Sitten hän käski avata oven, ja se avattiin. Kertoja sanoo: sisään tulleet alkoivat kirota naista. Kun hän näki sen, hänen airuensa huusi: «Oi ihmiset, pidättäkää kielenne hänestä, sillä mitään rangaistusta ei panna täytäntöön ilman että se on tuon synnin sovitus, niin kuin velka kuitataan velalla.» (Man la Yahduruhu al-Faqih, osa 4, s. 25)
Uskovaisten johtaja (AS) saapui paikalle Shuraha al-Hamdaniyyan kivittämistä varten. Väkeä oli kokoontunut paljon, ja tungos oli sellainen, että ihmiset olivat vähällä tappaa toisensa puristuksessa. Kun imaami näki tämän, hän käski viedä naisen takaisin taloon, kunnes väkijoukko hajaantuisi ja tungos laantuisi. Sitten nainen tuotiin talon pihalle, talon ovi suljettiin ja häntä kivitettiin, kunnes hän antoi henkensä. Sen jälkeen imaami käski avata oven, ja ihmiset tulivat sisään, ja jokainen tulija alkoi kirota kivitettyä. Kun imaami näki sen, hän käski airuen kuuluttaa: Oi ihmisten joukko, pidättäkää pahat kielenne tästä ihmisestä. Sillä jokaisen kohdalla, jolle Jumalan säätämä rangaistus pannaan täytäntöön, tuo rangaistus on hänen syntinsä sovitus jo tässä maailmassa, aivan kuten velka kuitataan velalla.
Sakunin kertomuksessa: kolme miestä todisti erästä miestä vastaan haureudesta. Ali (AS) sanoi: «Missä on neljäs?» He sanoivat: Hän tulee kohta. Hän (AS) sanoi: «Rangaiskaa heidät, sillä rangaistusten kohdalla ei odoteta hetkeäkään.» (Man la Yahduruhu al-Faqih, osa 4, s. 34)
Sakunin kertomuksessa imaami al-Sadiqilta (AS) kerrotaan, että kolme miestä tuli uskovaisten johtajan (AS) luo todistamaan erästä henkilöä vastaan haureudesta. Imaami sanoi: Missä on neljäs? He sanoivat: Hän tulee kohta. Silloin imaami käski antaa noille kolmelle todistajalle perusteettoman syytöksen rangaistuksen (hadd al-qadhf) ja sanoi: Rangaistuksen täytäntöönpanossa ei viivytellä.
Sakunin kertomuksessa: Alin (AS) luo tuotiin mies, joka oli tehnyt rangaistuksen ansaitsevan rikoksen ja jonka ruumiissa oli paljon haavoja. Ali (AS) sanoi: Antakaa hänen olla, kunnes hän paranee; älkää repikö hänen haavojaan auki, ettette tappaisi häntä. (Man la Yahduruhu al-Faqih, osa 4, s. 38)
Sakunin kertomuksessa imaami al-Sadiqilta (AS) ja tämän isiltä (AS) kerrotaan näin: uskovaisten johtajan (AS) luo tuotiin mies, joka oli tehnyt rangaistuksen ansaitsevan synnin ja jonka ruumiissa oli rokosta jääneitä haavoja. Imaami (AS) sanoi: Pitäkää häntä pidätettynä, kunnes hänen ruumiinsa haavat paranevat, älkääkä tässä tilassa ruoskaniskuilla repikö hänen haavojaan auki niin että tappaisitte hänet.
Jabirilta, joka nostaa kertomuksen ylös: uskovaisten johtajan (AS) luo tuotiin runoilija al-Najashi al-Harithi, joka oli juonut viiniä ramadan-kuussa. Hän löi häntä kahdeksankymmentä kertaa, piti häntä sitten vangittuna yön yli, kutsui hänet seuraavana aamuna ja löi häntä kaksikymmentä ruoskaniskua. Mies sanoi: Oi uskovaisten johtaja, löit minua kahdeksankymmentä ruoskaniskua viinin juomisesta; mitä nämä kaksikymmentä ovat? Hän sanoi: «Nämä ovat siitä röyhkeydestä, että joit viiniä ramadan-kuussa.» (Man la Yahduruhu al-Faqih, osa 4, s. 55)
Eräässä kertomuksessa Jabir al-Jufi kertoo, että uskovaisten johtajan (AS) luo tuotiin runoilija nimeltä al-Najashi al-Harithi, joka oli juonut viiniä ramadan-kuussa. Imaami löi häntä kahdeksankymmentä ruoskaniskua ja piti häntä yhden yön pidätettynä, ja seuraavana aamuna hän kutsui hänet ja löi häntä vielä kaksikymmentä ruoskaniskua. Mies sanoi: Oi uskovaisten johtaja, viime yönä löit minua kahdeksankymmentä ruoskaniskua viinin juomisesta; mitä varten nämä kaksikymmentä muuta iskua olivat? Hän sanoi: Sen röyhkeyden tähden, että olet tehnyt tämän kielletyn ja sopimattoman teon ramadan-kuussa.
Eräs mies tuli uskovaisten johtajan (AS) luo ja tunnusti varkauden. Uskovaisten johtaja (AS) sanoi hänelle: «Osaatko lukea jotakin Jumalan, mahtavan ja korkean, kirjasta?» Hän sanoi: Kyllä, al-Baqara-suuran. Hän sanoi: «Olen lahjoittanut kätesi al-Baqara-suuralle.» Al-Ashath sanoi: Jätätkö täyttämättä yhden Jumalan, korkean, säätämistä rangaistuksista? Hän sanoi: «Mitä sinä tästä tiedät? Kun todistus on esitetty, imaamilla ei ole oikeutta antaa anteeksi; mutta kun mies tunnustaa itseään vastaan, asia on imaamin vallassa: jos hän tahtoo, hän antaa anteeksi, ja jos hän tahtoo, hän katkaisee käden.» (Man la Yahduruhu al-Faqih, osa 4, s. 62)
Eräs mies tuli uskovaisten johtajan (AS) luo ja tunnusti tehneensä varkauden. Imaami kysyi häneltä: Osaatko lukea jotakin Koraanista? Hän sanoi: Kyllä, osaan al-Baqara-suuran ulkoa. Imaami sanoi: Olen antanut sinulle anteeksi tuon suuran tähden. Ashath ibn Qays kysyi: Jätätkö täyttämättä yhden Jumalan säätämistä rangaistuksista? Imaami sanoi: Mitä sinä tiedät? Kun todistus on esitetty siitä, että hän on varastanut, toisin sanoen kun rikos on todistajien todistuksella näytetty toteen, imaamilla ei ole oikeutta antaa anteeksi; mutta jos hän itse tunnustaa, asia jää imaamin harkintaan: jos tämä tahtoo, hän antaa anteeksi, ja jos ei tahdo, ei anna.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Totisesti Jumala, siunattu ja korkea, on säätänyt rajat, älkää siis ylittäkö niitä; ja Hän on määrännyt velvollisuuksia, älkää siis vähentäkö niitä; ja Hän on vaiennut eräistä asioista, eikä Hän ole vaiennut niistä unohduksesta, älkää siis rasittako itseänne niillä; se on armo Jumalalta teitä kohtaan, ottakaa se siis vastaan. (Man la Yahduruhu al-Faqih, osa 4, s. 75)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Totisesti Jumala, siunattu ja korkea, on säätänyt rajat; älkää ylittäkö niitä. Ja Hän on tehnyt eräistä teoista velvollisuuksia; älkää jättäkö niitä vaillinaisiksi ja keskeneräisiksi. Ja eräät asiat Hän on jättänyt ilman säädöstä, eikä se johdu unohduksesta vaan viisaasta tarkoituksesta; älkää siis rasittako itseänne niiden tähden. Hän on jättänyt ne säätämättä armosta ja laupeudesta teitä kohtaan; ottakaa siis Hänen armonsa avosylin vastaan.
Abu Abdallahilta (AS) kerrotaan: «Uskovaisten johtajan (AS) aikana oli totuudellinen nainen, jota kutsuttiin Umm Fattaniksi. Eräs Alin (AS) tovereista tuli hänen luokseen ja tervehti häntä ja tapasi hänet murheellisena. Hän sanoi naiselle: Miksi näen sinut murheellisena? Nainen sanoi: Hautasin erään suojattini, ja maa on heittänyt hänet ulos kahdesti. Mies sanoi: Menin uskovaisten johtajan (AS) luo ja kerroin sen hänelle. Hän sanoi: «Maa ottaa vastaan juutalaisen ja kristityn; mikä siis on hänen laitansa, ellei häntä rangaista Jumalan, mahtavan ja korkean, rangaistuksella?» Sitten hän sanoi: «Mutta jos otettaisiin multaa muslimimiehen haudasta ja heitettäisiin se hänen haudalleen, se pysyisi paikallaan.» Mies sanoi: Menin Umm Fattanin luo ja kerroin sen hänelle. Hän otti multaa muslimimiehen haudasta, ja se heitettiin hänen haudalleen, ja se pysyi. Kysyin hänestä, mitä hän oli tehnyt, ja he sanoivat: hän rakasti miehiä kiihkeästi, synnytti tuon tuosta ja heitti lapsensa uuniin.» (Man la Yahduruhu al-Faqih, osa 4, s. 98)
Imaami al-Sadiq (AS) sanoi: Uskovaisten johtajan (AS) aikana oli nainen, jota kutsuttiin Umm Fattaniksi. Eräs uskovaisten johtajan (AS) tovereista tuli hänen luokseen, tervehti häntä ja tapasi hänet syvästi järkyttyneenä. Hän sanoi naiselle: Miksi näen sinut järkyttyneenä ja murheellisena? Nainen sanoi: Minulla oli orjatar eli ystävätär, joka kuoli; hautasin hänet kahdesti, ja maa heitti hänen ruumiinsa ulos. Mies kertoo: Menin uskovaisten johtajan (AS) luo ja kerroin hänelle asian. Imaami sanoi: Maa ottaa vastaan juutalaisen ja kristityn ruumiin; mikä siis on tämän naisen laita, että hän on joutunut Jumalan puolelta tällaisen rangaistuksen kohteeksi? Sitten hän sanoi: Jos otetaan multaa muslimimiehen haudasta ja sirotellaan se hänen haudalleen, maa asettuu eikä työnnä häntä luotaan. Mies kertoo: Palasin Umm Fattanin luo ja kerroin hänelle. Nainen otti kourallisen multaa erään muslimin haudasta ja sirotteli sen hänen haudalleen, eikä maa heittänyt häntä enää ulos. Mies kertoo: Kysyin häneltä, mitä tämä nainen oli tehnyt, kun hänelle kävi näin. Hän sanoi: Tämä nainen rakasti miehiä suuresti, tuli tuon tuostakin raskaaksi ja heitti lapsen synnytyksen jälkeen uuniin.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Silmää ei mitata pilvisenä päivänä. (Man la Yahduruhu al-Faqih, osa 4, s. 134)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Sumussa ei mitata kenenkään näkökykyä!
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Testamentti tehtäköön viidenneksestä, sillä Jumala, mahtava ja korkea, on tyytynyt itselleen viidennekseen. Ja hän sanoi: Viidennes on kohtuutta, neljännes on äärimmilleen menemistä ja kolmannes on vääryyttä. (Man la Yahduruhu al-Faqih, osa 4, s. 185)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Hyvä testamentti koskee viidennestä omaisuudesta, sillä Jumala, mahtava ja korkea, on itselleen tyytynyt viidennekseen. Ja hän sanoi: Viidennes on kohtuutta ja keskitietä, neljännes on äärimmäistä ponnistusta, ja kolmanneksen testamenttaaminen on vääryyttä.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Naista ei aseteta testamentin toimeenpanijaksi, sillä Jumala, mahtava ja korkea, sanoo: «Älkää antako omaisuuttanne ymmärtämättömille.» (Man la Yahduruhu al-Faqih, osa 4, s. 226)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Naista ei valita testamentin toimeenpanijaksi, sillä Jumala, mahtava ja korkea, sanoo: «Älkää antako omaisuuttanne ymmärtämättömille».
Uskovaisten johtaja (AS) kulki sellaisen miehen ohi, joka puhui turhia puheita. Hän pysähtyi hänen kohdalleen ja sanoi sitten: Oi sinä, sinä sanelet kahdelle vartijallesi kirjettä Herrallesi; puhu siis sitä, mistä sinulle on hyötyä, ja jätä se, mistä sinulle ei ole hyötyä. (Man la Yahduruhu al-Faqih, osa 4, s. 396)
Uskovaisten johtaja (AS) kulki miehen ohi, joka lausui kielellään hedelmättömiä puheita. Hän pysähtyi ja sanoi sitten: Oi mies, sinä sanelet kahdelle enkelille, jotka tallentavat puheesi, kirjettä Herrallesi. Lausu siis kielelläsi sellaisia sanoja, joista on sinulle hyötyä, ja jätä sikseen ne sanat, joista sinulle ei ole hyötyä.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Kun lainoppineet ja viisaat kirjoittivat toisilleen, he kirjoittivat kolme asiaa, joiden rinnalla ei ollut neljättä: se, jonka murheena on tuonpuoleinen, sille Jumala riittää hänen tämänpuoleisessa murheessaan; ja se, joka parantaa sisimpänsä, sen ulkoisen elämän Jumala parantaa; ja se, joka korjaa sen, mikä on hänen ja Jumalan välillä, sen välit ihmisiin Jumala korjaa. (Man la Yahduruhu al-Faqih, osa 3, s. 396)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Kun lainoppineet ja viisaat kirjoittivat toisilleen, he kirjoittivat kolme asiaa, joilla ei ollut neljättä: se, jonka ajatukset ovat suuntautuneet tuonpuoleiseen, sen Jumala vapauttaa tämän maailman asioiden murehtimisesta; ja se, joka parantaa sisimpänsä, sen ulkoisen olemuksen Jumala parantaa; ja se, joka korjaa suhteensa Jumalaan, sen suhteen ihmisiin Jumala korjaa.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Ei ole ketään koeteltua, olipa hänen koettelemuksensa kuinka suuri tahansa, joka olisi rukousta kipeämmin tarvitseva kuin se terve, joka ei ole turvassa koettelemukselta. (Man la Yahduruhu al-Faqih, osa 4, s. 399)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Kukaan koeteltu, olipa hänen koettelemuksensa kuinka suuri tahansa, ei tarvitse rukousta kipeämmin kuin se, joka nyt on terve ja turvassa. Sillä sekään, joka tänään on turvassa, ei ole suojassa huomisen koettelemukselta. (Toisin sanoen: kaikkien tulee alati rukoilla, ja turvan aikana lausuttu rukous on pääomaa koettelemuksen päivälle.)