Hänen isiltään (AS) kerrotaan uskovaisten johtajan (AS) sanoneen: Kaikki hyvä on koottu kolmeen ominaisuuteen: katseeseen, vaikenemiseen ja puheeseen. Autuas on se, jonka katse on oppitunti, jonka vaikeneminen on ajattelua ja jonka puhe on Jumalan muistamista; joka itkee syntiään ja jonka pahalta ihmiset ovat turvassa. (al-Saduqin Amali, osa 1, s. 27)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Hyvän portti on katsomisessa, vaikenemisessa ja osuvassa puheessa. Onnellinen on se, jonka katsominen on oppitunti, jonka vaikeneminen on ajattelua ja jonka puhe on Jumalan muistamista; joka on huolissaan synnistään ja jonka pahalta ihmiset ovat turvassa.
Ibrahim ibn Ubaydallah isältään, tämä isoisältään, tämä Alilta (AS): Ihmisten ruhtinaita ovat tässä maailmassa anteliaat ja tuonpuoleisessa hurskaat. (al-Saduqin Amali, osa 1, s. 32)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Tämän maailman hallitsijoita ovat anteliaat, ja tuonpuoleisen hallitsijoita hurskaat.
Ali ibn al-Husayn isältään al-Husayn ibn Alilta, tämä isältään, uskovaisten johtajalta Ali ibn Abi Talibilta (AS): Menin Jumalan lähettilään (SAWS) luo, kun hän oli Qubassa ja hänen luonaan oli joukko hänen tovereitaan. Kun hän näki minut, hänen kasvonsa kirkastuivat ja hän hymyili ja sanoi sitten: Tänne, oi Ali, tänne, oi Ali. Sitten hän kääntyi tovereidensa puoleen ja sanoi: Toverieni joukko, teitä kohti on tullut armo Alin tullessa teitä kohti. (al-Saduqin Amali, osa 1, s. 35)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Eräänä päivänä saavuin Jumalan lähettilään (SAWS) luo, kun hän oli muutaman toverinsa kanssa Quban kaupunginosassa. Heti kun hän näki minut, hänen kasvonsa kirkastuivat ja hän hymyili ja sanoi: Tule luokseni, oi Ali! Sitten hän kääntyi tovereidensa puoleen ja sanoi: Alin saapuminen jonkun luo on armon saapumista hänen luokseen.
Jafar ibn Muhammad isältään, tämä isiltään (AS): Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Pitäkää kiinni runsaasta anteeksipyynnöstä ja rukouksesta. Rukous torjuu teiltä koettelemuksen, ja anteeksipyyntö pyyhkii pois syntinne. (al-Saduqin Amali, osa 1, s. 61)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Pyytäkää paljon anteeksiantoa ja rukoilkaa paljon. Rukous torjuu teistä onnettomuuden, ja anteeksipyyntö pyyhkii pois syntinne.
Al-Sadiq Jafar ibn Muhammadilta kerrotaan: Eräs beduiini tuli Profeetan (SAWS) luo ja vaati häneltä seitsemääkymmentä dirhamia naaraskamelin hintana. Profeetta (SAWS) sanoi hänelle: Oi beduiini, etkö ole saanut sitä minulta täysimääräisesti? Hän sanoi: En. Profeetta (SAWS) sanoi: Minä olen maksanut sinulle täysin. Beduiini sanoi: Suostun siihen, että joku mies ratkaisee asian minun ja sinun välilläsi. Profeetta (SAWS) nousi hänen kanssaan, ja he veivät riitansa uskovaisten johtajan Ali ibn Abi Talibin (AS) ratkaistavaksi. Hän sanoi beduiinille: Mitä vaadit Jumalan lähettiläältä (SAWS)? Hän sanoi: Seitsemääkymmentä dirhamia naaraskamelin hintana, jonka myin hänelle. Hän sanoi: Mitä sinä sanot, oi Jumalan lähettiläs? Hän sanoi: Olen maksanut hänelle täysin. Hän sanoi: Oi beduiini, Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoo maksaneensa sinulle täysin; puhuuko hän totta? Hän sanoi: Ei, hän ei ole maksanut minulle. Silloin uskovaisten johtaja (AS) veti miekkansa tupesta ja iski beduiinia kaulaan. Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Miksi tapoit beduiinin? Hän sanoi: Koska hän sanoi sinua valehtelijaksi, oi Jumalan lähettiläs; ja sen veri, joka sanoo sinua valehtelijaksi, on luvallinen, ja hänen surmaamisensa on velvollisuus. Profeetta (SAWS) sanoi: Oi Ali, Hänen kauttaan, joka lähetti minut totuuden kanssa profeettana, sinä et erehtynyt Jumalan, siunatun ja korkean, tuomiosta hänen kohdallaan; mutta älä tee sellaista uudestaan. (al-Saduqin Amali, osa 1, s. 101)
Imaami al-Sadiq (AS) sanoi: Eräänä päivänä beduiini tuli Profeetan (SAWS) luo ja vaati seitsemääkymmentä dirhamia kamelista, jonka hän oli myynyt tälle. Profeetta (SAWS) sanoi: Minähän annoin sinulle nuo seitsemänkymmentä dirhamia! Mutta beduiini kielsi. Profeetta (SAWS) vakuutti jälleen, ja beduiini kielsi jälleen. Lopulta Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Suostutko siihen, että joku ratkaisee asian välillämme? Beduiini sanoi: Kyllä. Niin he molemmat menivät Alin (AS) luo. Ali (AS) sanoi beduiinille: Mikä on vaatimuksesi? Beduiini sanoi: Seitsemänkymmentä dirhamia kamelistani. Ali (AS) kysyi Jumalan lähettiläältä (SAWS): Oletteko maksaneet tämän beduiinin rahat? Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Kyllä. Ali (AS) kysyi beduiinilta: Mitä sinä sanot? Beduiini sanoi: Muhammad valehtelee; hän ei ole maksanut minulle! Silloin uskovaisten johtaja (AS) veti miekkansa tupesta ja pudotti beduiinin pään maahan! Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Miksi tapoit beduiinin? Ali (AS) vastasi: Sen veri, joka julistaa Jumalan lähettilään valehtelijaksi, on luvallinen ja hänen surmaamisensa on velvollisuus. Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Oi Ali, sen kautta, joka lähetti minut, Jumalan todellinen tuomio on juuri tämä; mutta älä tästedes toista sellaista tekoa!
Al-Sadiq Jafar ibn Muhammadilta, tämä isältään, tämä isoisältään (AS): Kun uskovaisten johtaja (AS) tuli hautausmaan äärelle, hän sanoi: Oi mullan asukkaat, oi vierauden asukkaat! Talonne on jo asuttu, puolisonne on jo naitu ja omaisuutenne on jo jaettu. Tämä on se uutinen, joka meillä on; mitä uutisia teillä on? Sitten hän kääntyi tovereidensa puoleen ja sanoi: Jos heidän sallittaisiin puhua, he kertoisivat teille, että «paras evästys on jumalanpelko». (al-Saduqin Amali, osa 1, s. 107)
Imaami al-Sadiq (AS) sanoi: Eräänä päivänä uskovaisten johtaja (AS) kulki tovereidensa kanssa hautausmaan ohi. Hän sanoi: Oi te multaan nukkuneet, oi vierauden asukkaat! Talonne on otettu haltuun, vaimonne ovat menneet uusiin naimisiin ja omaisuutenne on jaettu. Tämä oli kaikki, mitä meillä on kerrottavana; mitä uutisia teillä on tuolta puolen? Sitten hän kääntyi tovereidensa puoleen ja sanoi: Jos heillä olisi lupa puhua, he sanoisivat: paras evästys tuota puolta varten on jumalanpelko.
Al-Sadiq Jafar ibn Muhammadilta, tämä isältään, tämä isiltään (AS): Uskovaisten johtaja (AS) piti saarnan Basrassa ja sanoi ylistettyään ja kiitettyään Jumalaa, mahtavaa ja korkeaa, ja rukoiltuaan siunausta Profeetalle ja hänen suvulleen: Oi shiialaiseni, olkaa kärsivällisiä sellaisessa teossa, jonka palkkaa ette voi olla vailla, ja pidättykää kärsivällisesti sellaisesta teosta, jonka rangaistusta ette kestä. Me olemme havainneet, että kärsivällisyys Jumalan tottelemisessa on helpompaa kuin kärsivällisyys Jumalan, mahtavan ja korkean, rangaistuksessa. Tietäkää, että olette määräajassa, jolla on raja, toiveessa, joka on venytetty, ja hengenvedoissa, jotka on laskettu; ja määräajan on väistämättä tultava päähänsä, toiveen käärittävä kokoon ja hengenvetojen tultava lasketuiksi. Sitten hänen silmänsä kyyneltyivät ja hän luki: «Ja totisesti teitä vartioivat vartijat, jalot kirjurit, jotka tietävät, mitä te teette.» (al-Saduqin Amali, osa 1, s. 108)
Imaami al-Sadiq (AS) sanoi: Uskovaisten johtaja (AS) nousi Basrassa saarnatuoliin ja sanoi ylistettyään ja kiitettyään Jumalaa ja rukoiltuaan siunausta Profeetalle (SAWS): Oi shiialaiseni! Olkaa kärsivällisiä kuuliaisuudessa, sillä te tarvitsette sen palkkaa; ja olkaa kärsivällisiä pidättyessänne synnistä, sillä te ette kestä sen rangaistusta. Kärsivällisyys Jumalan tottelemisessa on aina helpompaa kuin kärsivällisyys Hänen rangaistuksessaan. Tietäkää, että teillä on rajallinen aika, ettei tämä maailma ole toiveiden koti ja että hengenvetonne ovat käymässä vähiin. Kuolema saapuu kohta, kääntää toiveiden käärön kokoon, ja tilinteko alkaa. Sitten hän puhkesi itkuun ja lausui: «Ja totisesti teitä vartioivat vartijat, jalot kirjurit, jotka tietävät, mitä te teette» – teidän kanssanne on vartioivia enkeleitä, arvossa pidettyjä, jotka kirjaavat tekonne.
Malik ibn Anas sanoi: Uskovaisten johtajalta (AS) kysyttiin: Miksi et osta jaloa ratsua? Hän sanoi: Minulla ei ole siihen tarvetta; minä en pakene sitä, joka hyökkää kimppuuni, enkä hyökkää sen perään, joka pakenee minua. (al-Saduqin Amali, osa 1, s. 169)
Kertoja sanoo: Uskovaisten johtajalta (AS) kysyttiin, miksi hän ei osta nopeaa hevosta. Hän sanoi: En tarvitse sitä! Sillä minä en pakene ketään enkä aja takaa pakenevaa.
Ali ibn al-Husayn isältään, tämä uskovaisten johtajalta (AS): Kun Jumala, siunattu ja korkea, tahtoi ottaa Abrahamin (AS) sielun, Hän lähetti hänen luokseen kuoleman enkelin. Tämä sanoi: Rauha sinulle, oi Abraham. Hän sanoi: Ja sinulle rauha, oi kuoleman enkeli; oletko kutsuja vai kuolinsanoman tuoja? Hän sanoi: Kutsuja, oi Abraham; vastaa siis. Abraham (AS) sanoi: Oletko nähnyt ystävän, joka surmaa ystävänsä? Kuoleman enkeli palasi ja seisoi Jumalan, ylhäisen, edessä ja sanoi: Jumalani, sinä kuulit, mitä ystäväsi Abraham sanoi. Jumala, ylhäinen, sanoi: Oi kuoleman enkeli, mene hänen luokseen ja sano hänelle: Oletko nähnyt rakastavan, joka inhoaa rakkaansa kohtaamista? Totisesti rakastava rakastaa rakkaansa kohtaamista. (al-Saduqin Amali, osa 1, s. 197)
Imaami al-Sadiq (AS) kertoo uskovaisten johtajalta (AS), että kun Jumala tahtoi ottaa Abrahamin (AS) sielun, Hän lähetti alas kuoleman enkelin. Kuoleman enkeli tuli ja sanoi: Oi Abraham, rauha sinulle. Abraham (AS) vastasi tervehdykseen ja kysyi: Oletko tullut vain käymään vai ottamaan henkeäni? Hän sanoi: Ottamaan henkeäsi, ja sinun on vastattava kutsuun! Abraham (AS) sanoi: Oletko koskaan nähnyt ystävän surmaavan ystävänsä? Kuoleman enkeli palasi, seisoi Jumalan edessä ja sanoi: Jumalani, kuulit, mitä ystäväsi Abraham sanoi! Vastaus tuli: Mene ja sano hänelle: oletko koskaan nähnyt ystävän, joka vieroksuu ystävänsä kohtaamista? Jokainen ystävä halajaa kohdata ystävänsä.
Al-Sadiq Jafar ibn Muhammadilta, tämä isältään, tämä isiltään (AS): Eräs uskovaisten johtajan tovereista valitti vaimoistaan. Silloin hän (AS) nousi puhumaan ja sanoi: Oi ihmisten joukko, älkää totelko naisia missään tilanteessa, älkää uskoko heille omaisuutta älkääkä jättäkö heidän hallittavakseen perheen asioita. Sillä jos heidät jätetään omien halujensa varaan, he johtavat tuhoon ja rikkovat Herran käskyä. Me olemme havainneet, ettei heillä ole pidättyvyyttä tarpeensa hetkellä eikä kärsivällisyyttä himonsa hetkellä. Ylpeily on heille ominaista, vaikka he vanhenisivat, ja itserakkaus liittyy heihin, vaikka he kävisivät voimattomiksi. He eivät kiitä paljosta, jos heiltä evätään vähä. He unohtavat hyvän ja muistavat pahan. He syöksyvät panetteluun, jatkavat kapinointia ja asettuvat saatanan käytettäviksi. Kohdelkaa heitä siis kaikessa lempeydellä ja puhukaa heille kauniisti, jotta he tekisivät hyviä tekoja. (al-Saduqin Amali, osa 1, s. 206)
Imaami al-Sadiq (AS) kertoo isiltään, että eräs uskovaisten johtajan (AS) tovereista valitti vaimoistaan; silloin uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Oi ihmiset! Älkää koskaan olko vaimojenne käskettävissä, älkää uskoko heitä omaisuutenne haltijoiksi älkääkä antako heille tilaisuutta johtaa perhettä. Heidän jättämisensä oman mielensä varaan johtaa tuhoon ja siihen, että he rikkovat aviomiehen käskyä. Kun naiset tarvitsevat jotakin, he eivät tunne rajoja, eivätkä he himon hetkellä ole kärsivällisiä. He jatkavat niskoittelua vanhuuteen asti, ja silloinkin heillä on oma itserakkautensa. He kieltävät kaikki menneet hyvyydet siksi, että heiltä on evätty jokin vähäinen asia. He unohtavat hyvän ja säilyttävät mielessään pahan. He panettelevat sitä ja tätä, ovat taipuvaisia niskoitteluun ja hoitavat saatanan asioita. Kohdelkaa heitä kuitenkin kaikissa oloissa lempeydellä ja puhukaa heille kauniisti; toivottavasti he silloin kohtelevat teitä hyvin.
Nawf al-Bikalilta: Uskovaisten johtaja, Jumalan siunaukset hänelle, sanoi: Oi Nawf, ota vastaan neuvoni: älä ryhdy naqibiksi (edusmieheksi) äläkä arifiksi (paikallistuntijaksi) äläkä ashshariksi (veronkantajaksi) äläkä baridiksi (sanansaattajaksi). (al-Saduqin Amali, osa 1, s. 209)
Nawf al-Bikali sanoo: Uskovaisten johtaja (AS) neuvoi minua karttamaan näitä neljää tointa: edustajan tehtävää, paikallistuntijan tehtävää, veronkantajan tehtävää ja sanansaattajan tehtävää.
Sanon: Nawf ibn Fadala al-Bikali, tunnettu nimellä Nawf al-Bikali, oli imaami Alin (AS) erityinen toveri sekä hänen vartijansa ja ovenvartijansa tämän hallituskauden aikana. Nawf on kertonut eräitä Nahj al-Balaghan lyhyistä sanonnoista ja hengellisistä saarnoista. Nawf oli alkuaan syyrialainen ja kotoisin Damaskoksesta. Nawf on kertonut myös Jumalan lähettilään (SAWS) sanoja Abdallah ibn Amr ibn al-Asin ja Abu Ayyub al-Ansarin välityksellä.
Naqibilla tarkoitetaan jonkin ihmisryhmän tai heimon edustajaa. Naqib on hallinnon yhdyshenkilö heihin päin ja tavallaan vastuussa säädösten tiedottamisesta ja heidän paikalle tuomisestaan, jos hallitsija kutsuu heidät. Myös ihmisten vaatimukset hallinnolle välitettiin naqibin kautta. Jokaisella heimolla, jokaisella kaupunginosalla ja jokaisella määrätyllä ihmisryhmällä – esimerkiksi alidien jälkeläisillä – oli oma naqibinsa.
Arif oli naqibia alempi, ja nimitystä käytettiin heimon tai seudun tunnetuista henkilöistä. Arif tunsi heimonsa tai kaupunginosansa asukkaat ja saattoi antaa heitä koskevia neuvoja.
Ashshar on se, joka arvioi ihmisten omaisuuden ja peri siitä osan – tavallisesti kymmenyksen – verona tai maaverona.
Barid on se, joka kuljetti viestin, kirjeen tai talletuksen kaupungista toiseen ja toimitti sen perille. Sekä hallinnolla että heimojen johtomiehillä oli omat baridinsa.
Syy siihen, että imaami (AS) kielsi nämä neljä ammattia tai neljä asemaa, oli niiden vähäinen hyöty ja suuret seuraukset. Myös näiden neljän ryhmän elannonhankintaan liittyy karvautta: jos he tahtovat elää työstään, se ei tavallisesti tapahdu vastapuolen suostumuksella ja sydämen halusta. Ja he ovat usein epäilyttävän omaisuuden lähellä, sillä he voivat lahjuksia ottamalla tehdä oikeasta väärän.
Al-Asbagh ibn Nubatalta: Eräänä päivänä olimme uskovaisten johtajan (AS) ympärillä Kufan moskeijassa, kun hän sanoi: Oi Kufan asukkaat, Jumala, mahtava ja korkea, on lahjoittanut teille sen, mitä Hän ei ole lahjoittanut kenellekään muulle. Hän on asettanut rukouspaikkanne muiden edelle: se on Aadamin talo, Nooan talo ja Idriksen talo, Abraham al-Khalilin rukouspaikka, veljeni al-Khidrin (AS) rukouspaikka ja minun rukouspaikkani. Ja tämä teidän moskeijanne on yksi niistä neljästä moskeijasta, jotka Jumala, mahtava ja korkea, on valinnut niiden väelle. Ja minä ikään kuin näen sen ylösnousemuksen päivänä kahdessa valkoisessa vaatteessa, pyhiinvaeltajan kaltaisena, esirukoilemassa väkensä ja niiden puolesta, jotka ovat rukoilleet siinä, eikä sen esirukousta torjuta. Eikä kulu montakaan päivää, ennen kuin siihen pystytetään Musta kivi. Ja siihen tulee vielä aika, jolloin se on jälkeläiseni Mahdin rukouspaikka ja jokaisen uskovan rukouspaikka, eikä maan päälle jää uskovaa, joka ei olisi siellä tai jonka sydän ei kaipaisi sinne. Älkää siis hylätkö sitä, lähestykää Jumalaa, mahtavaa ja korkeaa, rukoilemalla siinä ja kääntykää sen puoleen tarpeittenne täyttämiseksi. Sillä jos ihmiset tietäisivät, mikä siunaus siinä on, he tulisivat sinne maan ääristä, vaikka ryömien lumen yli. (al-Saduqin Amali, osa 1, s. 227)
Asbagh ibn Nubata kertoo: Olimme eräänä päivänä Kufan moskeijassa Alin (AS) ympärillä, kun hän sanoi: Oi Kufan asukkaat! Jumala on antanut teille lahjan, jota hän ei ole antanut kenellekään muulle. Hän on korottanut moskeijanne: se on Aadamin, Nooan ja Idriisin koti, Ibrahim Khalilin ja hänen veljensä Khidrin rukouspaikka sekä minun rukouspaikkani. Tämä moskeija on yksi niistä neljästä moskeijasta, jotka Jumala on valinnut. Näen, kuinka Kufan moskeijan väellä on ylösnousemuksen päivänä yllään kaksi vaatetta, jotka muistuttavat pyhiinvaeltajan ihram-asua, ja he esirukoilevat omaistensa ja jokaisen puolesta, joka on rukoillut Kufan moskeijassa – ja tuo esirukous hyväksytään. Tulee aika, jolloin Musta kivi asetetaan tänne, ja tulee aika, jolloin Mahdi (AJ), minun jälkeläiseni, rukoilee tässä moskeijassa. Sinä päivänä maan päällä ei ole ainuttakaan uskovaa, joka ei tulisi Kufan moskeijaan. Älkää siis hylätkö tätä moskeijaa, lähestykää Jumalaa rukoilemalla siinä ja pyrkikää siinä saamaan tarpeenne täytetyiksi. Jos ihmiset tietäisivät, millainen siunaus Kufan moskeijassa on, he epäilemättä tulisivat sinne maan kaikilta ääriltä, vaikka joutuisivat ryömimään lumen halki.
Ahmad ibn Abi al-Miqdam al-Ijli kertoi: Ali (AS) sanoi: Kuulin Jumalan lähettilään (SAWS) sanovan: Antakaa ihmisille heille kuuluva asema. Sitten Ali (AS) sanoi: Totisesti minua ihmetyttävät ihmiset, jotka ostavat orjia varoillaan mutta eivät osta vapaita ihmisiä hyvyydellään. (al-Amali li-l-Saduq, osa 1, s. 273)
Kertoja sanoo: Kuulin Alin (AS) sanovan: Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Saattakaa ihmiset perille asti – toisin sanoen täyttäkää heidän tarpeensa kokonaan. Sitten hän sanoi: On ihmeellistä, että ihmiset tavoittelevat orjien ostamista varoillaan, vaikka he voisivat hyvyydellä ostaa kaikki!
Abbad ibn Abdillah kertoi: Ali (AS) sanoi: Koraanista ei ole laskeutunut ainuttakaan jaetta ilman että tietäisin, missä se laskeutui, kenestä se laskeutui ja minkä asian johdosta se laskeutui, laskeutuiko se tasangolla vai vuorella. Häneltä kysyttiin: Entä mitä on laskeutunut sinusta? Hän vastasi: Ellette olisi kysyneet minulta, en olisi kertonut teille. Minusta laskeutui jae: ’Sinä olet vain varoittaja, ja jokaisella kansalla on opastaja’ [Koraani 13:7]. Jumalan lähettiläs on varoittaja, ja minä olen opastaja siihen, minkä hän toi. (al-Amali li-l-Saduq, osa 1, s. 273)
Ali (AS) sanoi: Yhtään jaetta ei ole laskeutunut ilman että tietäisin, missä ja miksi se laskeutui. Häneltä kysyttiin: Entä esimerkiksi sinusta itsestäsi – mikä jae on laskeutunut? Hän vastasi: Ellette olisi kysyneet, en olisi kertonut! Minusta on laskeutunut tämä jae: ’Oi profeetta, sinä olet vain varoittaja, ja jokaisella kansalla on opastaja’ [Koraani 13:7]. Varoittajalla tarkoitettiin Jumalan lähettilästä (SAWS), ja yhteisön opastajalla tarkoitetaan minua.
Eräs seuraajien sukupolveen kuulunut mies kuuli Anas ibn Malikin sanovan, että tämä jae laskeutui Ali ibn Abi Talibista (AS): ’Vai onko hän, joka on hartaana yön hetkinä, kumartuen ja seisten, tuonpuoleista peläten ja Herransa armoa toivoen…’ [Koraani 39:9]. Mies kertoi: Menin Alin (AS) luo katsomaan hänen jumalanpalvelustaan. Vannon Jumalan kautta: tulin hänen luokseen maghrib-rukouksen aikaan ja tapasin hänet johtamassa tovereilleen maghrib-rukousta. Kun hän oli sen päättänyt, hän jäi istumaan rukouksenjälkeisiin ylistyksiin, kunnes nousi rukoilemaan illan viimeisen rukouksen. Sitten hän meni kotiinsa, ja minä menin hänen kanssaan sisään. Tapasin hänet koko yön rukoilemassa ja Koraania lukemassa, kunnes aamu sarasti. Sitten hän uudisti pesunsa, lähti moskeijaan ja johti ihmisille aamurukouksen. Sen jälkeen hän istui rukouksenjälkeisissä ylistyksissä, kunnes aurinko nousi. Sitten ihmiset saapuivat hänen luokseen: kaksi miestä toi riitansa hänen eteensä, ja kun heidän asiansa oli ratkaistu, he nousivat ja kaksi muuta toi riitansa – näin jatkui, kunnes hän nousi keskipäivän rukoukseen. Kertoja sanoo: Hän uudisti pesunsa keskipäivän rukousta varten, johti sitten tovereilleen keskipäivän rukouksen ja istui rukouksenjälkeisissä ylistyksissä, kunnes johti heille iltapäivärukouksen. Sitten ihmiset tulivat hänen luokseen, ja kaksi miestä nousi ja kaksi toista istuutui, ja hän ratkaisi heidän välillään ja antoi heille uskonnollisia ohjeita, kunnes aurinko laski. Minä lähdin pois sanoen: Vannon Jumalan kautta, että tämä jae todella laskeutui hänestä. (al-Amali li-l-Saduq, osa 1, s. 282)
Eräs seuraajien sukupolveen kuulunut mies kuuli Anas ibn Malikin sanovan, että tämä jae laskeutui Alista (AS): ’Onko se, joka palvoo yön hetkinä kumartuen ja seisten, tuonpuoleista peläten ja Herransa armoa toivoen, samanvertainen sen kanssa, joka ei niin tee?’ Mies kertoo: Menin Alin (AS) luo katsellakseni hänen jumalanpalvelustaan. Jumala on todistajani: olin hänen luonaan maghrib-rukouksen aikaan ja näin hänen rukoilevan toveriensa kanssa maghrib-rukouksen. Kun hän oli sen päättänyt, hän jäi istumaan rukouksenjälkeisiin ylistyksiin, kunnes nousi ja rukoili illan rukouksen ja tuli kotiinsa. Minä astuin hänen kanssaan sisään, ja koko yön hän rukoili ja luki Koraania, kunnes aamu valkeni. Sitten hän uudisti pesunsa, tuli moskeijaan ja rukoili ihmisten kanssa, ja jäi rukouksenjälkeisiin ylistyksiin, kunnes aurinko nousi ja ihmiset kääntyivät hänen puoleensa. Kaksi miestä istuutui hänen eteensä ratkaisua saadakseen, ja kun heidän asiansa oli päätetty, kaksi muuta otti heidän paikkansa – kunnes hän nousi keskipäivän rukoukseen, uudisti pesunsa ja rukoili tovereidensa kanssa keskipäivän rukouksen. Hän oli rukouksenjälkeisissä ylistyksissä, kunnes rukoili heidän kanssaan iltapäivärukouksen. Sitten koitti jälleen ihmisten aika: kaksi miestä istuutui hänen eteensä, ja kun he nousivat, kaksi muuta otti heidän paikkansa, ja hän ratkaisi heidän välillään ja antoi lausuntoja, kunnes aurinko laski.
Jabir ibn Ismail kertoi as-Sadiq Ja’far ibn Muhammadilta, tämä isältään (AS): Eräs mies kysyi Ali ibn Abi Talibilta (AS) yöllisestä valvomisesta Koraania lukien. Hän sanoi tälle: Iloitse! Sille, joka rukoilee yöstä kymmenesosan vilpittömästi Jumalalle, Jumalan mielisuosiota tavoitellen, Jumala – korkea ja mahtava – sanoo enkeleilleen: Kirjoittakaa tälle palvelijalleni hyviä tekoja niin monta kuin sinä yönä kasvoi siemeniä, lehtiä ja puita. (al-Amali li-l-Saduq, osa 1, s. 292)
Eräs mies kysyi Alilta (AS) yössä valvomisesta ja Koraanin lukemisesta. Hän sanoi: Iloinen sanoma sille, joka valvoo kymmenesosan yöstä Jumalan mielisuosion tähden ja palvoo häntä: Jumala käskee enkeleitään kirjoittamaan palvelijalleni palkkion niin monesta hyvästä teosta kuin sinä yönä kasvoi siemeniä, lehtiä ja puita.
Abu Ja’far al-Baqir kertoi isältään, tämä isoisältään (heille rauha): Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Joka asettaa itsensä epäilyksenalaiseen asemaan, älköön moittiko sitä, joka ajattelee hänestä pahaa. Joka pitää salaisuutensa omanaan, sillä on valinta omissa käsissään. Jokainen puhe, joka kulkee kahta pidemmälle, leviää. Tulkitse veljesi asiat parhain päin, kunnes häneltä tulee sinulle sellaista, mikä ei enää jätä sinulle vaihtoehtoa. Älä ajattele pahaa veljesi suusta lähteneestä sanasta, kun voit löytää sille hyvän tulkinnan. Pidä kiinni vilpittömistä veljistä ja hanki heitä runsaasti, sillä he ovat varanto hyvinä aikoina ja kilpi koettelemuksen hetkellä. Neuvottele asioistasi niiden kanssa, jotka pelkäävät Jumalaa, ja rakasta veljiäsi sen mukaan, kuinka jumalaapelkääviä he ovat. Varokaa pahoja naisia ja olkaa varuillanne myös hyvien suhteen: jos he käskevät teitä hyvään, toimikaa toisin, jotteivät he saisi teistä toivoa pahaan. (al-Amali li-l-Saduq, osa 1, s. 304)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Joka asettaa itsensä alttiiksi epäilylle, älköön moittiko niitä, jotka ovat ruvenneet ajattelemaan hänestä pahaa; ja joka pitää salaisuutensa omanaan, on sen herra. Jokainen sana, joka kerrotaan toiselle, leviää itsestään. Ajattele uskonveljestäsi hyvää niin kauan kuin hänen sisimpänsä ei ole tullut sinulle ilmi, äläkä tulkitse hänen sanojaan väärin, niin kauan kuin niistä voi tehdä hyvän tulkinnan. Hanki itsellesi runsaasti vilpittömiä uskonveljiä, sillä he ovat tukesi yltäkylläisyyden päivinä ja vaikeuden hetkellä. Neuvottele niiden kanssa, joilla on jumalanpelko, ja rakasta ystäviäsi sen mukaan, kuinka jumalaapelkääviä he ovat. Pakene pahoja naisia ja ole varuillasi myös hyvien suhteen. Vaikka he käskisivät sinua hyvään, älä ota sitä vastaan, jottei heille syntyisi toivoa saada sinut pahaan.
Ali ibn al-Husain kertoi al-Husain ibn Alilta, tämä Ali ibn Abi Talibilta (AS), joka sanoi: Valitin Jumalan lähettiläälle (SAWS) velkaa, joka minulla oli. Hän sanoi: Oi Ali, sano: ’Jumalani, tee minut sallitulla riippumattomaksi kielletystä ja armollasi riippumattomaksi kaikista muista paitsi sinusta.’ Vaikka sinulla olisi velkaa Sabirin verran, Jumala maksaisi sen puolestasi. Sabir on vuori Jemenissä; Jemenissä ei ole sitä ylevämpää eikä suurempaa vuorta. (al-Amali li-l-Saduq, osa 1, s. 388)
Ali (AS) sanoi: Valitin Jumalan lähettiläälle velkaa, joka minulla oli. Hän sanoi: Sano: ’Jumalani, tee minut sallitulla riippumattomaksi kielletystä ja armollasi riippumattomaksi kaikista muista paitsi sinusta.’ Vaikka sinulla olisi velkaa vuoren verran, Jumala maksaa sen.
as-Sadiq Ja’far ibn Muhammad kertoi isältään (AS), että Ali ibn Abi Talib (AS) sanoi: Ylösnousemuksen päivänä maa ei halkea kenenkään kohdalla ilman, että kaksi enkeliä tarttuu häntä käsivarsista ja sanoo: Vastaa kunnian Herran kutsuun. (al-Amali li-l-Saduq, osa 1, s. 412)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Ylösnousemuksen päivänä ihmisten haudat halkeavat ja he nousevat tomusta. Silloin ne kaksi enkeliä, jotka ovat olleet kunkin mukana koko hänen elämänsä ajan, tarttuvat häntä käsivarresta ja sanovat: Ylösnousemus on koittanut, vastaa kunniakkaan Herrasi kutsuun!
Abdullah ibn Awf ibn al-Ahmar kertoi: Kun uskovaisten johtaja (AS) aikoi lähteä liikkeelle kohti Nahrawania, hänen luokseen tuli tähtientutkija ja sanoi: Oi uskovaisten johtaja, älä lähde tällä hetkellä, vaan lähde, kun päivästä on kulunut kolme tuntia. Uskovaisten johtaja (AS) kysyi: Miksi niin? Hän vastasi: Koska jos lähdet tällä hetkellä, sinua ja tovereitasi kohtaa vahinko ja ankara kärsimys, mutta jos lähdet sillä hetkellä, jonka sinulle neuvoin, voitat ja pääset voitolle ja saavutat kaiken, mitä tavoittelet. Uskovaisten johtaja sanoi hänelle: Tiedätkö, mitä tämän ratsun kohdussa on – onko se uros vai naaras? Hän vastasi: Jos lasken, saan sen tietää. Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Joka uskoo tämän puheesi, on julistanut valheeksi Koraanin, jossa sanotaan: ’Jumalalla on tieto Hetkestä, hän lähettää sateen ja tietää, mitä kohduissa on. Kukaan ei tiedä, mitä hän huomenna hankkii, eikä kukaan tiedä, missä maassa hän kuolee. Totisesti Jumala on kaikkitietävä, kaikesta tietoinen’ [Koraani 31:34]. Muhammad (SAWS) ei väittänyt sitä, mitä sinä väität. Väitätkö osaavasi osoittaa sen hetken, jona liikkeelle lähtevältä paha kääntyy pois, ja sen hetken, jona liikkeelle lähtevän kohtaa vahinko? Joka uskoo sinua tässä, tulee sinun sanojesi varassa tuntemaan itsensä riippumattomaksi Jumalan – korkean ja mahtavan – avun pyytämisestä siinä asiassa, ja tarvitsee sen sijaan sinua pahan torjumiseksi, ja hänen olisi johdonmukaista antaa ylistys sinulle Herransa sijasta. Joka siis uskoo sinuun tässä, on ottanut sinut Jumalan rinnalle vertaiseksi ja vastavoimaksi. Sitten hän (AS) sanoi: Jumalani, ei ole enteitä paitsi sinun määräämäsi, ei vahinkoa paitsi sinun sallimasi, ei hyvää paitsi sinun hyvyytesi, eikä ole muuta jumalaa kuin sinä. Sitten hän kääntyi tähtientutkijan puoleen ja sanoi: Päinvastoin, me julistamme sinut valehtelijaksi, toimimme vastoin sanaasi ja lähdemme liikkeelle juuri sillä hetkellä, jonka sinä kielsit. (al-Amali li-l-Saduq, osa 1, s. 415)
Kertoja sanoo: Kun uskovaisten johtaja (AS) aikoi lähteä sotaan Nahrawaniin, hänen luokseen tuli tähtientutkija ja sanoi: Oi uskovaisten johtaja! Älä lähde liikkeelle tällä hetkellä, vaan lähde, kun päivästä on kulunut kolme tuntia! Hän kysyi: Miksi? Mies vastasi: Jos lähdet tällä hetkellä, sinua ja tovereitasi kohtaa vahinko ja vaikeus, mutta jos lähdet sillä hetkellä, jonka sinulle sanoin, olet voittaja ja pääset voitolle ja saat kaiken, mitä haluat. Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Tiedätkö, mitä tämän tamman kohdussa on – uros vai naaras? Mies vastasi: Jos lasken, tiedän. Hän sanoi: Jokainen, joka uskoo sinua, pitää valheena tätä Koraanin sanaa: Jumalan luona on tieto ylösnousemuksesta, hän lähettää sateen ja hän tietää, mitä kohduissa on; kukaan ei tiedä, mitä hän huomenna tekee, eikä kukaan tiedä, missä maassa hän kuolee – totisesti Jumala on tietävä ja tunteva. Sitten hän sanoi: Muhammad (SAWS) ei väittänyt sitä, mitä sinä väität. Luuletko tietäväsi sen hetken, jona liikkeelle lähtevältä paha kääntyy pois, ja sen hetken, jona liikkeelle lähtevälle koituu vahinkoa? Jokainen, joka uskoo sinua, pitää itseään siinä asiassa riippumattomana Jumalan avun pyytämisestä ja sinusta riippuvaisempana pahan torjumisessa, ja hänen sopisi ylistää sinua Herransa sijasta. Ja jokainen, joka uskoo sinuun tässä, on asettanut sinut Jumalan vertaiseksi. Sitten hän sanoi: Jumalani, ei ole pahaa onnea muuta kuin se, minkä sinä säädät, eikä vahinkoa muuta kuin se, minkä sinä sallit, eikä hyvää muualta kuin sinulta, eikä ole muuta palvottavaa kuin sinä. Lopuksi hän kääntyi tähtientutkijan puoleen ja sanoi: Me julistamme sinut valehtelijaksi ja lähdemme liikkeelle juuri sillä hetkellä, jonka sinä kielsit.
al-Harith al-A’war kertoi Alilta (AS), joka sanoi: Valheesta ei ole hyväksi mikään, ei tosissaan eikä leikillä, eikä sekään, että joku teistä lupaa jotakin lapselleen eikä sitten pidä lupaustaan. Totisesti valhe johtaa turmelukseen ja turmelus johtaa tuleen. (al-Amali li-l-Saduq, osa 1, s. 419)
Ali (AS) sanoi: Valhe ei sovi, ei vakavissaan eikä leikillä; jopa lapselle annettu lupaus, jota ei pidetä, on eräänlaista valhetta eikä ole oikein. Valhe vetää turmelukseen, ja turmelus vie lopulta helvettiin.
Musa ibn Ja’far kertoi isältään, tämä esi-isiltään, uskovaisten johtajalta (AS), joka sanoi: Eräällä juutalaisella oli saatavana Jumalan lähettiläältä kultarahoja, ja hän vaati niitä. Lähettiläs sanoi hänelle: Oi juutalainen, minulla ei ole nyt mitään antaa sinulle. Mies sanoi: Enpä sitten eroa sinusta, Muhammad, ennen kuin maksat minulle. Hän vastasi: Siinä tapauksessa istun kanssasi. Ja hän istui hänen kanssaan, kunnes oli rukoillut siinä paikassa keskipäivän, iltapäivän, auringonlaskun, illan ja aamun rukoukset. Jumalan lähettilään toverit uhkailivat miestä ja pelottelivat häntä. Silloin Jumalan lähettiläs (SAWS) katsoi heihin ja sanoi: Mitä te hänelle teette? He vastasivat: Oi Jumalan lähettiläs, juutalainen pitää sinua vangittuna! Hän (SAWS) sanoi: Herrani – korkea ja mahtava – ei lähettänyt minua tekemään vääryyttä suojattua liittolaista tai ketään muutakaan kohtaan. Ja kun päivä oli noussut korkealle, juutalainen sanoi: Todistan, ettei ole muuta jumalaa kuin Jumala, ja todistan, että Muhammad on hänen palvelijansa ja lähettiläänsä. (al-Amali li-l-Saduq, osa 1, s. 465)
Imaami Kazim (AS) kertoi esi-isiensä välityksellä uskovaisten johtajalta (AS), että eräällä juutalaisella oli saatavana Jumalan lähettiläältä (SAWS) muutamia kultarahoja, ja hän vaati niitä. Lähettiläs sanoi: Minulla ei ole mitään antaa sinulle. Mies sanoi: Enpä sitten eroa sinusta, Muhammad, ennen kuin maksat! Hän vastasi: Siinä tapauksessa istun kanssasi. Ja hän istui hänen kanssaan, kunnes oli rukoillut siinä paikassa tovereidensa kanssa keskipäivän, iltapäivän, auringonlaskun, illan ja aamun rukoukset. Kun toverit ymmärsivät, mistä oli kyse, he uhkailivat juutalaista ja ärjyivät hänelle. Jumalan lähettiläs katsoi heihin ja sanoi: Mitä te hänestä tahdotte? He sanoivat: Oi Jumalan lähettiläs, juutalainen pitää sinua pidätettynä! Hän sanoi: Jumala ei ole lähettänyt minua tekemään vääryyttä suojattua liittolaista tai ketään muutakaan kohtaan. Kun päivä valkeni, juutalainen sanoi: Todistan, ettei ole muuta jumalaa kuin Jumala, ja todistan, että Muhammad on hänen palvelijansa ja lähettiläänsä.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Jumalan lähettiläs (SAWS) lähetti matkaan sotajoukon, ja kun he palasivat, hän sanoi: Tervetuloa, väki, joka on täyttänyt pienemmän ponnistelun ja jolle on jäänyt suurempi ponnistelu. Kysyttiin: Oi Jumalan lähettiläs, mikä on suurempi ponnistelu? Hän sanoi: Kamppailu omaa itseä vastaan. Sitten hän (SAWS) sanoi: Parasta ponnistelua tekee se, joka kamppailee sitä sielua vastaan, joka on hänen omassa rinnassaan. (al-Amali li-l-Saduq, osa 1, s. 466)
Ali (AS) sanoi: Jalo profeetta (SAWS) lähetti joukon taisteluun. Kun he palasivat, hän sanoi: Onneksi olkoon niille, jotka ovat saattaneet päätökseen pienemmän ponnistelun ja joiden harteilla on nyt suurempi ponnistelu. He kysyivät: Oi Jumalan profeetta! Mikä on suurempi ponnistelu? Hän vastasi: Kamppailu käskevää sielua vastaan. Ja sitten hän sanoi: Parasta ponnistelua tekee se, joka kamppailee omaa itseään vastaan.
Amr ibn Habashi kertoi al-Husain ibn Ali ibn Abi Talibilta (AS), joka sanoi: Uskovaisten johtaja (AS) ei iskenyt Dhu al-Fiqar -miekallaan ketään, joka olisi selvinnyt hengissä. (al-Amali li-l-Saduq, osa 1, s. 512)
Kertoja välittää marttyyrien herralta (AS): Isäni Ali kaatoi Dhu al-Fiqarilla surman suuhun jokaisen, jonka kanssa hän taisteli.
Abdullah ibn Amr ibn al-Asilta kerrotaan, että uskovaisten johtaja (AS) sanoi kirjeessään Sahl ibn Hunaifille – Jumala armahtakoon häntä: Vannon Jumalan kautta, etten repinyt Khaibarin porttia paikoiltaan enkä heittänyt sitä neljänkymmenen kyynärän päähän selkäni taakse ruumiillisella voimalla enkä ravinnosta saadulla liikevoimalla, vaan minua tuettiin taivaallisella voimalla ja sielulla, joka loistaa Herransa valossa. Vannon Jumalan kautta: vaikka kaikki arabit liittoutuisivat taistelemaan minua vastaan, en kääntyisi pakoon, ja jos tilaisuus antaisi minulle vallan heidän niskoihinsa, en jättäisi ketään jäljelle. (al-Amali li-l-Saduq, osa 1, s. 513)
Kertoja sanoo: Uskovaisten johtaja (AS) kirjoitti kirjeessään Sahl ibn Hunaifille: Vannon Jumalan kautta, etten repinyt Khaibarin linnoituksen porttia paikoiltaan aineellisella ja ruumiillisella voimalla, vaan tein sen taivaallisella voimalla ja sielulla, jonka Herran valo on kirkastanut. Vannon Jumalan kautta: vaikka kaikki arabit yhtenä rintamana kävisivät taisteluun minua vastaan, en kääntäisi heille selkääni, ja jos tilaisuus sallisi, katkaisisin heiltä kaikilta niskat.
al-Halabi kertoi Abu Abdillah as-Sadiqilta, tämä uskovaisten johtajalta (AS): Ramadan-kuun paasto ja kolmen päivän paasto joka kuukausi karkottavat rinnasta levottomuudet. Totisesti kolmen päivän paasto joka kuukausi vastaa koko vuoden paastoa, sillä Jumala – korkea ja mahtava – sanoo: ’Joka tekee hyvän teon, saa siitä kymmenkertaisen palkan.’ (al-Amali li-l-Saduq, osa 1, s. 587)
Imaami Sadiq (AS) kertoo uskovaisten johtajalta (AS), että ramadan-kuun paasto ja kolmen päivän paasto muina kuukausina (kuukauden ensimmäisenä ja viimeisenä torstaina sekä keskimmäisenä keskiviikkona) poistavat sydämen levottomat kuiskaukset. Kolmen päivän paaston Jumala muuttaa kolmenkymmenen päivän paastoksi sen jakeen mukaan, jonka mukaan ’joka tekee hyvää, saa siitä kymmenkertaisen palkan’, ja näin uskova on aina paastoava. Siksi noiden kolmen määrätyn päivän paastoa on kutsuttu koko vuoden paastoksi.
Said ibn Ilaqa kertoi al-Hasan al-Basrilta: Uskovaisten johtaja Ali ibn Abi Talib (AS) nousi Basran saarnatuolille ja sanoi: Oi ihmiset, mainitkaa sukuni! Joka minut tuntee, mainitkoon sukuni; muuten mainitsen sen itse. Minä olen Zaid, Abd Manafin poika, joka oli Amirin poika, joka oli Amrin poika, joka oli al-Mughiran poika, joka oli Zaidin poika, joka oli Kilabin poika. Silloin ibn al-Kawwa nousi ja sanoi: Hei sinä, emme tunne sinulle muuta sukua kuin että olet Ali, Abu Talibin poika, joka oli Abd al-Muttalibin poika, joka oli Hashimin poika, joka oli Abd Manafin poika, joka oli Qusayn poika, joka oli Kilabin poika. Hän sanoi tälle: Oi typerys! Isäni nimesi minut Zaidiksi esi-isänsä Qusayn nimen mukaan, ja isäni nimi on Abd Manaf, mutta kunnianimi voitti varsinaisen nimen. Abd al-Muttalibin nimi on Amir, mutta liikanimi voitti varsinaisen nimen. Hashimin nimi on Amr, mutta liikanimi voitti nimen. Abd Manafin nimi on al-Mughira, mutta liikanimi voitti nimen. Ja Qusayn nimi on Zaid, mutta arabit kutsuivat häntä Mujammiaksi, koska hän kokosi heidät kaukaisimmilta seuduilta Mekkaan – ja liikanimi voitti varsinaisen nimen. (al-Amali li-l-Saduq, osa 1, s. 603)
Kertoja sanoo: Uskovaisten johtaja (AS) nousi Basrassa saarnatuolille ja sanoi: Hyvät ihmiset! Mikä on nimeni ja sukuni? Kaikki vaikenivat. Silloin hän sanoi itse: Minä olen Zaid, Abd Manafin poika, joka oli Amirin poika, joka oli Amrin poika, joka oli al-Mughiran poika. Eräs nousi ja sanoi: Mutta me tunnemme sinut vain Alina, Abu Talibin poikana, joka oli Abd al-Muttalibin poika, joka oli Hashimin poika, joka oli Abd Manafin poika, joka oli Qusayn poika, joka oli Kilabin poika! Hän sanoi: Istu, niin kerron sinulle. Kun minä synnyin, isäni nimesi minut esi-isänsä Qusayn mukaan Zaidiksi, ja isäni oma nimi on itse asiassa Abd Manaf – Abu Talib on hänen kunnianimensä. Samoin Abd al-Muttalibin nimi on Amir, ja liikanimi on voittanut hänen varsinaisen nimensä. Hashimin nimi on Amr ja Abd Manafin al-Mughira. Myös Qusayn oikea nimi on Zaid; arabit antoivat hänelle liikanimen Qusay, koska hän kokosi heidät kaukaisimmilta seuduilta yhteen paikkaan, Mekkaan.
as-Sadiq Ja’far ibn Muhammad kertoi isältään, tämä isoisältään ja tämä esi-isiltään: Uskovaisten johtaja Ali ibn Abi Talib (AS) sanoi: Vannon Jumalan kautta, ettei tämä teidän maailmanne ole minulle muuta kuin kuin matkalaisten pysähdys vesipaikalla: tuskin ovat he asettuneet, kun karavaanin johtaja jo huutaa heille, ja he lähtevät liikkeelle. Eivätkä sen nautinnot ole silmissäni muuta kuin kiehuvaa vettä, jota juon mätänä, ja koiruohoa, jonka nielen kitkerän suolaisena. Kestäkää siis kärsivällisesti maailmaa, jonka vastoinkäymiset kulkevat ohi kuin yö uninensa. (al-Amali li-l-Saduq, osa 1, s. 620)
Imaami Sadiq (AS) kertoo esi-isiltään uskovaisten johtajalta (AS): Vannon Jumalan kautta, ettei teidän maailmanne ole minulle muuta kuin majapaikka matkalaisille, jotka ovat pysähtyneet veden äärelle – ja pian karavaanin johtaja huutaa heille: nouskaa, on aika lähteä. Maailman nautinnot ovat minun silmissäni kuin helvetin kiehuva vesi, jonka juon polttavana, ja kuin kitkerä juoma, jonka nielen kulaus kulaukselta vastenmielisenä. Niin, on oltava kärsivällinen maailmaa kohtaan, jonka koettelemus kulkee ohi kuin yön levoton uni.
al-Asbagh ibn Nubata kertoi Dirar ibn Damra an-Nahshalilta, joka sanoi: Jumala armahtakoon Alia! Vannon Jumalan kautta, hän oli keskuudessamme kuin yksi meistä. Hän veti meidät lähelleen, kun tulimme hänen luokseen, hän vastasi meille, kun kysyimme häneltä, ja hän otti meidät läheisesti vastaan, kun kävimme hänen luonaan. Yhtään ovea ei suljettu meiltä hänen luonaan, eikä yksikään ovenvartija estänyt meitä pääsemästä hänen luokseen. (al-Amali li-l-Saduq, osa 1, s. 624)
Kertoja sanoo: Jumala armahtakoon Alia (AS). Hän oli keskuudessamme ja kuin yksi meistä. Kun tulimme hänen luokseen, hän veti meidät lähelleen. Kun kysyimme häneltä jotakin, hän vastasi meille. Kun kävimme häntä tapaamassa, hän kohteli meitä kunnioittavasti. Hän ei koskaan piiloutunut meiltä eikä asettanut ketään ovenvartijaksi meidän ja itsensä väliin.
Muhammad ibn al-Hasan as-Saffar kertoi: Uskovaisten johtaja sanoi: Hanki itsellesi veljiä niin paljon kuin kykenet, sillä yksikin vihollinen on liikaa. (al-Amali li-l-Saduq, osa 1, s. 669)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Hanki ystäviä niin paljon kuin voit ja karta vihamielisyyttä, sillä yksikin vihollinen on liikaa.