Muhammad ibn Sinan kertoi katkeamattomana ketjuna uskovaisten johtajalta (AS), joka sanoi: Olkaa huolellisempia teon hyväksymisestä kuin itse teosta. (al-Khisal, osa 1, s. 14)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Kiinnittäkää enemmän huomiota siihen, että teko hyväksytään, kuin itse tekoon.
Ali ibn al-Husain ibn Ribat kertoi katkeamattomana ketjuna: Eräs mies valitti uskovaisten johtajalle (AS) puutetta. Hän sanoi tälle: Tiedä, että kaikessa, mitä saat tästä maailmasta yli oman toimeentulosi, olet vain toisen varastonhoitaja. (al-Khisal, osa 1, s. 16)
Eräs valitti uskovaisten johtajalle (AS): Minulla on tarve, joka ei täyty! Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Kaikki, mitä tässä maailmassa saat yli oman toimeentulosi, ei ole sinun omaasi – olet vain toisten varastonhoitaja. Älä siis ota tarpeitasi liian vakavasti.
Abu Abdillah (AS) sanoi: Kuulin isäni kertovan isältään (AS): Eräs mies nousi uskovaisten johtajan (AS) eteen ja sanoi hänelle: Oi uskovaisten johtaja, minkä perusteella olet tuntenut Herrasi? Hän vastasi: Päätöksen raukeamisesta ja aikomuksen murtumisesta. Kun päätin jotakin, hän asettui minun ja päämääräni väliin; ja kun tein päätöksen, jumalallinen säädös kulki vastoin päätöstäni. Niin tiesin, että ohjaaja on joku muu kuin minä. Mies kysyi: Mistä syystä kiität hänen suosiostaan? Hän vastasi: Katsoin koettelemusta, jonka hän oli kääntänyt pois minusta ja jolla hän oli koetellut jotakuta toista, ja tiesin, että hän on osoittanut minulle suosiota – ja kiitin häntä. Mies kysyi: Minkä vuoksi rakastat kohtaamista hänen kanssaan? Hän vastasi: Kun näin, että hän on valinnut minulle enkeliensä, lähettiläidensä ja profeettojensa uskonnon, tiesin, ettei se, joka on osoittanut minulle tällaista kunniaa, unohda minua – ja niin aloin rakastaa kohtaamista hänen kanssaan. (al-Khisal, osa 1, s. 33)
Uskovaisten johtajan (AS) läsnä ollessa eräs mies nousi ja sanoi: Oi uskovaisten johtaja, minkä perusteella olet tuntenut Herrasi? Hän vastasi: Siitä, että päätökset raukeavat ja pyrkimykset murtuvat. Kun ryhdyin johonkin päättäväisesti, minun ja tekoni väliin tuli este, ja kun tein päätöksen, jumalallinen säädös toteutui päätökseni vastaisesti. Niin ymmärsin, että ohjaus on jonkun muun kädessä. Mies kysyi: Mistä syystä kiität Jumalaa? Hän vastasi: Tarkastelin huolellisesti niitä koettelemuksia, jotka hän on torjunut minulta ja joilla hän on koetellut jotakuta toista, ja ymmärsin, että Jumala on osoittanut minulle suosiota – niinpä ryhdyin kiittämään häntä. Mies kysyi: Mistä syystä rakastat Jumalaa? Hän vastasi: Siitä syystä, että hän valitsi minulle enkeliensä, lähettiläidensä ja profeettojensa uskon. Niin ymmärsin, että se, joka pitää minua näin arvossa, ei unohda minua – ja juuri siksi aloin kaivata hänen kohtaamistaan.
Abu Abdillah (AS) kertoi: Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Matkan jalomielisyys on eväiden jakamista, vähäistä kiistelyä matkatoveriesi kanssa ja Jumalan – korkean ja mahtavan – runsasta muistamista jokaisessa nousussa ja laskussa, pysähdyksessä, seisoessa ja istuessa. (al-Khisal, osa 1, s. 54)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Oikea toiminta matkalla on kustannusten kantaminen matkatovereiden puolesta, kiistelyn välttäminen heidän kanssaan ja Jumalan runsas muistaminen – erityisesti seisoessa ja istuessa sekä ylös noustessa ja alas laskeuduttaessa.
al-Husain ibn Ali (AS) kertoi: Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Kaksi asiaa on tuhonnut ihmiset: köyhyyden pelko ja kunnian tavoittelu. (al-Khisal, osa 1, s. 68)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Köyhyyden pelko ja maallisten kunnianosoitusten tavoittelu vievät ihmisen tielle, jonka päässä on yleensä tuho.
Ahmad ibn Abi Abdillah al-Barqi kertoi isältään katkeamattomana ketjuna uskovaisten johtajalta (AS), joka sanoi: Kaksi tämän maailman miestä on katkaissut selkäni: kielevä mutta turmeltunut mies ja sydämeltään tietämätön mutta hurskaudenharjoittaja. Edellinen peittää kielellään turmeluksensa ja jälkimmäinen hurskaudellaan tietämättömyytensä. Varokaa siis turmeltunutta oppineiden joukossa ja tietämätöntä hartaudenharjoittajien joukossa – he ovat jokaisen harhaan johdetun koettelemus. Sillä kuulin Jumalan lähettilään (SAWS) sanovan: Oi Ali, yhteisöni tuho tulee jokaisen kielevän tekopyhän käsistä. (al-Khisal, osa 1, s. 69)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Kaksi ihmistä on katkaissut selkäni: ensimmäinen on turmeltunut oppinut, joka kätkee turmeluksensa puhetaitonsa taakse, ja toinen on se, joka ei ole ymmärtänyt uskon todellisuutta ja kätkee ymmärtämättömyytensä hartautensa taakse. Varokaa siis turmeltunutta oppinutta ja tietämätöntä hartaudenharjoittajaa! Sillä jokainen, joka on joutunut onnettomuuteen, on joutunut siihen jommankumman näistä kahdesta ryhmästä takia. Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Yhteisöni tuho tulee sellaisen tekopyhän kädestä, jonka kielelle kukaan ei pärjää.
Abu al-Fadl Muhammad ibn Ahmad al-Katib an-Naisaburi kertoi katkeamattomana ketjuna uskovaisten johtajalta Ali ibn Abi Talibilta (AS), että hän sanoi pojilleen: Poikani, varokaa vihamielisyyttä ihmisiä kohtaan, sillä he ovat aina jompaakumpaa lajia: joko ymmärtäväinen, joka juonittelee teitä vastaan, tai tietämätön, joka hyökkää teitä vastaan hätiköiden. Puhe on urospuolinen ja vastaus naispuolinen: kun pariskunta yhtyy, jälkeläinen on väistämätön. (al-Khisal, osa 1, s. 72)
Uskovaisten johtaja (AS) neuvoi poikiaan ja sanoi: Välttäkää mahdollisuuksien mukaan vihamielisyyttä ketään kohtaan. Sillä toinen osapuoli on joko ymmärtäväinen, jolloin joudutte myöhemmin hänen juoniensa kohteeksi, tai tietämätön, jolloin hän solvaa teitä siinä paikassa. Teidän sananne ja siihen kuulemanne vastaus ovat aina kuin uros ja naaras, joista väistämättä syntyy jälkeläinen – joka ei ehkä ole mieluinen. Olkaa siis tarkkoja siinä, mitä sanotte.
Abu Abdillah kertoi esi-isiltään Alilta (AS), joka sanoi: Kolme ei saa oikeuttaan kolmelta: jalosukuinen ei alhaiselta, kärsivällinen ei typerältä eikä hyväntekijä turmeltuneelta. (al-Khisal, osa 1, s. 86)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Kolme ei kykene saamaan oikeuttaan kolmelta: jalosukuinen alhaiselta, kärsivällinen typerältä ja hyväntekijä pahantekijältä.
Ja’far ibn Muhammad kertoi isältään, tämä esi-isiltään, nämä Alilta (AS), joka sanoi: Hyvä käytös nöyryyttää viholliset. (al-Khisal, osa 1, s. 91)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Hyväntahtoisuus ja ystävällinen käytös tekevät vihollisten aikeet tyhjiksi.
Sa’d ibn Tarif kertoi al-Asbagh ibn Nubatalta: Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Naisiin kohdistuva intohimo on koettelemus ja Saatanan miekka; joka on naisiin kiintynyt, ei saa elämästään hyötyä. (al-Khisal, osa 1, s. 113)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Naisiin kohdistuva hillitön himo on Saatanan miekka ja ihmiselle koettelemus. Se, joka on kohtuuttoman kiintynyt naisiin, ei saa elämästään mitään hyvää.
Samalla kertojaketjulla: Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Ymmärtäväisen ihmisen laki on uskonto, hänen luontonsa on kärsivällinen lempeys ja hänen ominaisuutensa on harkinta. Jos häneltä kysytään, hän vastaa; jos hän puhuu, hän osuu oikeaan; jos hän kuulee, hän painaa mieleensä; jos hän kertoo, hän puhuu totta; ja jos joku luottaa häneen, hän pitää luottamuksen. (al-Khisal, osa 1, s. 116)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Ymmärtäväisellä ihmisellä on useita ominaisuuksia: hän pitää kiinni uskonnosta ja sen laista; lempeä kärsivällisyys on hänen luonteensa; hän ei tee päätöksiä harkitsematta; hän esittää mielipiteensä vain kysyttäessä, ja kun hän sen esittää, hän osuu maaliin; hänellä on kuuleva korva; hän puhuu aina totta; ja jos joku luottaa häneen, hän ei petä eikä kavalla.
Abu Abdillah (AS) kertoi: Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Niihin neuvoihin, jotka Luqman antoi pojalleen, kuului tämä: Poikani, ottakoon opikseen se, jonka varmuus on vähäinen ja jonka aikomus on heikko toimeentulon tavoittelussa. Totisesti Jumala – siunattu ja korkea – loi hänet ja antoi hänelle elannon kolmessa hänen elämänsä tilassa, eikä hänellä ollut yhdessäkään niistä ansaitsemisen kykyä eikä keinoa – ja totisesti Jumala – siunattu ja korkea – tulee elättämään hänet myös neljännessä tilassa. Ensimmäinen niistä oli, että hän oli äitinsä kohdussa, ja Jumala elätti hänet siellä turvatussa paikassa, jossa kuumuus tai kylmyys ei häntä vahingoittanut. Sitten hän toi hänet sieltä ulos ja antoi hänelle elannon äidin maidosta, joka riitti hänelle, kasvatti häntä ja piti häntä pystyssä ilman että hänellä itsellään oli voimaa tai kykyä. Sitten hänet vieroitettiin, ja Jumala järjesti hänelle elannon vanhempien työstä, säälin ja armon kautta, jonka hän asetti näiden sydämiin, niin ettei näillä ollut muuta vaihtoehtoa: he jopa asettivat hänet monissa tilanteissa itsensä edelle. Ja kun hän sitten varttui, tuli ymmärtäväiseksi ja hankki itse elantonsa, hän kokee asemansa ahtaaksi, ajattelee Herrastaan epäilyksiä, kieltää omaisuudessaan olevat velvoitteet ja saituroi itseään ja perhettään kohtaan peläten elannon niukkuutta ja luottaen huonosti siihen, että Jumala – siunattu ja korkea – korvaa sen tässä maailmassa ja tuonpuoleisessa. Kuinka kurja palvelija hän onkaan, poikani! (al-Khisal, osa 1, s. 122)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Luqman neuvoi poikaansa ja sanoi: Poikani! Se, joka epäilee Jumalan kykyä antaa elanto ja on vailla toivoa siitä, että Jumala auttaa elantoa etsivää, kiinnittäköön huomiota siihen, että Jumala on kolmessa tilanteessa hoitanut hänen asiansa hänen puolestaan ja antanut hänelle elannon, vaikkei hänellä itsellään ollut edes kykyä etsiä sitä! Eikö siis tällainen Jumala unohda häntä nytkään, kun hän itse on lähtenyt elantoa etsimään, vaan antaa hänelle hänen osuutensa. Ensinnäkin äidin kohdussa, jossa hän varjeli häntä kylmältä ja kuumuudelta ja antoi hänelle elannon. Toiseksi hän toi hänet sieltä ulos ja antoi hänelle elannon äidin maidosta, kunnes hänestä tuli vahva ja kasvanut. Kolmanneksi hänet vieroitettiin, ja Jumala antoi hänelle elannon isän ja äidin työn hedelmästä ja teki heidän sydämensä hellyttä häntä kohtaan – niin että he asioita järjestäessään ja elantoa jakaessaan asettivat hänet itsensä edelle. Miksi siis tällainen ihminen, joka on nyt varttunut ja tullut ymmärtäväiseksi ja lähtenyt työhön elääkseen ja saadakseen elantonsa, laiminlyö ponnistelun ja ajattelee Herrastaan pahaa elannon suhteen? Ja miksi hän elannon niukkuutta peläten kitsastelee itselleen ja puolisolleen? Tällainen ajatus ei todellakaan sovi palvelijalle.
al-Harith al-A’war kertoi: Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Kolme asiaa tekee muslimista täydellisen: uskonnon syvällinen ymmärtäminen, harkittu talouden hoito ja kärsivällisyys vastoinkäymisissä. (al-Khisal, osa 1, s. 124)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Täydellinen on se ihminen, jolla on nämä kolme ominaisuutta yhdessä: hän on todella oppinut uskonnossa; hän elää suunnitelmallisesti; ja hän on kärsivällinen vaikeuksissa.
Ja’far ibn Muhammad kertoi isältään, tämä esi-isiltään, nämä uskovaisten johtajalta (AS), joka sanoi: Sille, jonka pyrkimyksenä on tuonpuoleinen, Jumala riittää tämän maailman huolissa. (al-Khisal, osa 1, s. 129)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Sille, jonka huolena ja murheena on tuonpuoleinen, Jumala hoitaa hänen maalliset asiansa.
Sulaym ibn Qays al-Hilali kertoi: Kuulin uskovaisten johtajan Alin (AS) sanovan: Varokaa uskontonne tähden kolmea miestä. Ensiksi miestä, joka on lukenut Koraania, mutta kun näet hänen päällään sen loiston, hän paljastaa miekkansa naapuriaan vastaan ja syyttää tätä monijumalaisuudesta. Minä kysyin: Oi uskovaisten johtaja, kumpi heistä on lähempänä monijumalaisuutta? Hän vastasi: Syyttäjä. Toiseksi miestä, jonka kertomukset ovat vieneet mukanaan: aina kun keksitään jokin valheellinen juttu, hän jatkaa sitä vielä pidemmälle. Ja kolmanneksi miestä, jolle Jumala – korkea ja mahtava – on antanut valtaa ja joka väittää, että hänen tottelemisensa on Jumalan tottelemista ja hänen vastustamisensa Jumalan vastustamista. Hän valehtelee, sillä luodulle ei ole kuuliaisuutta Luojan tottelemattomuudessa. Luodulle ei sovi, että hänen rakastamisensa merkitsisi Jumalan tottelemattomuutta; ei siis ole kuuliaisuutta siinä, mikä on Jumalan vastustamista, eikä ole kuuliaisuutta sellaiselle, joka on Jumalaa vastaan noussut. Kuuliaisuus kuuluu vain Jumalalle, hänen lähettiläälleen ja asian haltijoille. Jumala – korkea ja mahtava – käski totella lähettilästä, koska tämä on synnitön ja puhdistettu eikä käske Jumalan vastustamiseen; ja hän käski totella asian haltijoita, koska he ovat synnittömiä ja puhdistettuja eivätkä käske Jumalan vastustamiseen.
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Pelätkää uskonne puolesta kolmenlaista ihmistä:
Sellaista, joka on oppinut Koraanin ja perehtynyt sen tieteisiin, mutta heti kun menestyksen loiste laskeutuu hänen kasvoilleen ja hän saavuttaa yhteiskunnallisen aseman, hän paljastaa miekkansa naapuriaan vastaan ja syyttää tätä uskottomuudesta. Kertoja kysyi: Oi uskovien johtaja, kumpi heistä on lähempänä uskottomuutta? Hän vastasi: Se, joka esittää syytöksen.
Toiseksi mies, joka antautuu päivän muotiaatteiden vietäväksi niin, että jokaisen keksityn hölynpölyn perässä hän juoksee ja seuraa sitä.
Kolmanneksi mies, jolle Jumala on antanut valtaa ja joka kuvittelee, että hänen tottelemisensa on Jumalan tottelemista ja hänen vastustamisensa Jumalan vastustamista! Näin ei kuitenkaan ole, sillä synnissä ei tule totella ketään luotua, eikä luotua saa saattaa siihen, että se kiintyy syntiin. Ketään ei siis pidä totella synnissä eikä alistua synnintekijän käskyvaltaan; totella tulee vain Jumalaa, Hänen lähettilästään ja tämän seuraajia. Se, että Jumala on käskenyt totella profeettaa, johtuu siitä, että profeetta on virheetön eikä käske olemaan tottelematta Jumalaa; ja se, että on käsketty totella profeetan seuraajia, johtuu siitä, että hekin ovat virheettömiä eivätkä koskaan käske mihinkään, mikä on Jumalalle vastenmielistä.
Ismail as-Suddilta, Abd Khayrilta, joka kertoi: Alilla (AS) oli neljä sormusta, joita hän käytti: rubiini hänen jalouttaan varten, turkoosi hänen voittoisaa apuaan varten, kiinalainen teräs hänen voimaansa varten ja akaatti suojaksi. Rubiiniin oli kaiverrettu: ”Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala, kuningas, tosi ja ilmeinen”; turkoosiin: ”Jumala, kuningas, tosi”; kiinalaiseen teräkseen: ”Kaikki kunnia kuuluu Jumalalle”; ja akaattiin kolmelle riville: ”Niin kuin Jumala tahtoo — ei ole voimaa muutoin kuin Jumalan avulla — pyydän Jumalalta anteeksiantoa”. (al-Khisal, osa 1, s. 199)
Kertoja sanoo: Alilla (AS) oli neljä sormusta: rubiini järkeä ja kärsivällisyyttä varten; turkoosi voittoisaa apua varten; kiinalainen teräs voimaa varten; ja akaatti suojaksi ja varjelukseksi. Rubiiniin oli kaiverrettu ”la ilaha illa llah al-malik al-haqq al-mubin” (ei ole muuta jumalaa kuin Jumala, kuningas, tosi ja ilmeinen), turkoosiin ”Allah al-malik al-haqq” (Jumala, kuningas, tosi), kiinalaiseen teräkseen ”al-izzatu lillahi jami'an” (kaikki kunnia kuuluu Jumalalle) ja akaattiin kolmelle riville ”ma sha'a llah” (niin kuin Jumala tahtoo), ”la quwwata illa billah” (ei ole voimaa muutoin kuin Jumalan avulla), ”astaghfiru llah” (pyydän Jumalalta anteeksiantoa).
al-Asbagh ibn Nubatalta, joka kertoi: Uskovien johtaja Ali ibn Abi Talib (AS) sanoi pojalleen Hasanille (AS): Poikani, enkö opettaisi sinulle neljää tapaa, joiden ansiosta et tarvitse lääkärintaitoa? Hän vastasi: Kyllä, oi uskovien johtaja. Hän sanoi: Älä istuudu aterialle muutoin kuin nälkäisenä; älä nouse ruoan äärestä ennen kuin se vielä maistuu sinulle; pureskele ruoka hyvin; ja kun käyt nukkumaan, käy sitä ennen käymälässä. Jos näin teet, et tarvitse lääkärintaitoa. (al-Khisal, osa 1, s. 228)
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Neljä asiaa vähentää lääkärin tarvetta: ettet syö tottumuksesta tai nautinnon vuoksi, vaan vasta kun olet todella nälkäinen; että hillitset aina liiallista syömistä; että syöt rauhassa ja pureskelet kärsivällisesti; ja että käyt käymälässä ennen nukkumaanmenoa.
Ja'far ibn Muhammadilta, hänen isältään, hänen esi-isiltään, Alilta (AS), joka sanoi: Jeesus, Marian poika (AS), sanoi: Autuas se, jolle hänen oma kotinsa on kyllin avara ja jonka kädeltä ja kieleltä ihmiset säästyvät. (al-Khisal, osa 1, s. 295)
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Jeesus, Marian poika (AS), on sanonut: Onnellinen on se, jolle hänen kotinsa yksinäisyys ei käy ahtaaksi ja jonka käsistä ihmiset eivät joudu kärsimään.
Abu Abdullahilta (AS), joka kertoi: al-Harith al-A'war sanoi uskovien johtajalle (AS): Oi uskovien johtaja, Jumalan nimessä, minä rakastan sinua. Hän sanoi hänelle: Oi Harith, jos kerran rakastat minua, älä riitele kanssani, älä leiki kanssani, älä käy kauppaa kanssani, älä laske leikkiä kanssani, älä halvenna minua äläkä korota itseäsi minun ylitseni. (al-Khisal, osa 1, s. 334)
Eräs mies sanoi uskovien johtajalle (AS): Jumalan nimessä, minä rakastan sinua! Uskovien johtaja (AS) sanoi: Ystävyyden säilyttämiseksi älä siis kiistele kanssani, älä leiki kanssani, älä käy kauppaa kanssani, älä laske leikkiä kanssani, älä halvenna minua äläkä koskaan ylvästele edessäni. (Huomautamme: ilmaus ”la tujarini” on välitetty myös muodoissa ”la tujaribni” ja ”la tuharibni”, ja sen merkityksestä on esitetty erilaisia käsityksiä. On sanottu: älä väittele kanssani; älä esittele oppineisuuttasi minun edessäni; älä asetu naapurikseni; älä koettele minua; älä sodi minua vastaan… Me olemme kääntäneet sen muodossa ”la tatajarni” eli ”älä käy kauppaa kanssani”.)
Ali ibn al-Husayn kertoi minulle, hänelle kertoi al-Husayn ibn Ali (AS), joka sanoi: Uskovien johtaja (AS) sanoi: Lauantai on juonen ja petoksen päivä; sunnuntai istuttamisen ja rakentamisen päivä; maanantai matkan ja asioiden ajamisen päivä; tiistai sodan ja veren päivä; keskiviikko onnettomuuden päivä, jona ihmiset ennustavat pahaa; torstai päivä, jona mennään hallitusmiesten puheille ja tarpeet tulevat täytetyiksi; ja perjantai kosinnan ja avioliiton päivä. (al-Khisal, osa 2, s. 384)
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Lauantai on juonittelun ja petoksen päivä; sunnuntai häiden ja rakentamisen päivä; maanantai matkustamisen ja asioiden ajamisen päivä; tiistai sodan ja verenvuodatuksen päivä; keskiviikko onnettomuuden päivä, jona ihmiset ennustavat pahaa; torstai päivä, jona mennään käskynhaltijoiden luo ja tarpeet tulevat täytetyiksi; ja perjantai kosinnan ja avioliiton solmimisen päivä.
Ali ibn al-Husayn kertoi: Meille kertoi al-Husayn ibn Ali (AS) sanoen: Eräs mies nousi seisomaan uskovien johtajan (AS) edessä Kufan suuressa moskeijassa ja sanoi: Oi uskovien johtaja, kerro minulle keskiviikosta, siitä pahan enteestä ja raskaudesta, joka siihen liitetään — ja mikä keskiviikko on kyseessä? Hän (AS) sanoi: Kuukauden viimeinen keskiviikko, jolloin kuu on pimennyksissään. (al-Khisal, osa 2, s. 388)
Uskovien johtajalta (AS) kysyttiin Kufan moskeijassa: Onko totta, että keskiviikko on raskas ja onneton päivä? Hän sanoi: Kyllä; erityisesti kuukauden viimeinen keskiviikko, jolloin kuu on pimennyksissään.
Abu Abdullahilta, hänen isältään, hänen esi-isiltään, uskovien johtajalta (AS), joka sanoi: Karttakaa kuppaushoitoa ja karvanpoistoainetta keskiviikkona, sillä keskiviikko on pysyvän onnettomuuden päivä, ja sinä päivänä luotiin helvetti. (al-Khisal, osa 2, s. 387)
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Karttakaa keskiviikkona kuppausta ja karvanpoistoaineen käyttöä, sillä keskiviikko on pysyvän onnettomuuden päivä. Se on päivä, jona helvetti luotiin.
Amir ash-Sha'bilta, joka kertoi: Uskovien johtaja (AS) lausui yhdeksän sanaa aivan valmistelematta. Ne puhkaisivat kaunopuheisuuden silmät, tekivät viisauden jalokivet orvoiksi ja estivät kaikkia ihmisiä yltämästä yhteenkään niistä. Kolme niistä koskee hartaudellista puhuttelua Jumalalle, kolme viisautta ja kolme hyvää käytöstä. Puhuttelusta hän sanoi: ”Jumalani, minulle riittää kunniaksi, että olen sinun palvelijasi, ja riittää ylpeyden aiheeksi, että sinä olet minun Herrani. Sinä olet sellainen kuin minä rakastan; tee siis minusta sellainen kuin sinä rakastat.” Viisaudesta hän sanoi: ”Jokaisen ihmisen arvo on siinä, minkä hän hyvin osaa. Ei tuhoudu se, joka tuntee oman mittansa. Ihminen on kätkettynä kielensä alle.” Ja hyvästä käytöksestä hän sanoi: ”Tee hyvää kenelle tahdot, niin olet hänen ruhtinaansa; osoita tarvitsevasi ketä tahdot, niin olet hänen vankinsa; tule toimeen ilman ketä tahdot, niin olet hänen vertaisensa.” (al-Khisal, osa 2, s. 420)
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Jumalani, minulle riittää kunniaksi, että olen sinun palvelijasi, ja riittää ylpeyden aiheeksi, että sinä olet minun Herrani. Sinä olet sellainen kuin minä rakastan; tee minustakin sellainen kuin sinä rakastat. Ja hän sanoi: Jokaisen ihmisen arvo on siinä, mikä on hänelle rakasta; joka tunsi oman mittansa, pelastui tuholta; ja ihminen on kätkettynä kielensä alle. Ja hän sanoi: Kenelle teet hyvää, sen herra olet; kenelle osoitat tarvitsevasi, sen vanki olet; ja kenestä olet riippumaton, sen vertainen olet.
Abdullah ibn al-Hasan ibn al-Hasan ibn Ali ibn Abi Talibilta, hänen isältään, hänen isoisältään, Ali ibn Abi Talibilta (AS), joka sanoi: Oppineen oikeuksiin kuuluu, ettet esitä hänelle liikaa kysymyksiä, ettet kiirehdi vastaamaan hänen puolestaan, ettet ahdista häntä, kun hän kääntyy pois, ettet tartu hänen vaatteeseensa, kun hän väsyy, ettet osoita häntä kädelläsi, ettet vilkuta hänelle silmääsi, ettet kuiskuttele hänen kokoontumisessaan, ettet etsi hänen puutteitaan, ettet sano ”se ja se sanoi toisin kuin sinä”, ettet paljasta hänen salaisuuttaan, ettet panettele kenestäkään hänen läsnä ollessaan, että varjelet hänen kunniaansa niin läsnä ollessasi kuin poissa ollessasi, että tervehdit koko joukkoa mutta osoitat hänelle erityisen tervehdyksen, että istuudut hänen eteensä, ja että jos hänellä on jokin tarve, riennät toisia ennen häntä palvelemaan; äläkä väsy hänen seurassaan viipymiseen, sillä hän on kuin taatelipalmu: odota, milloin siitä putoaa sinulle jokin hyöty. Oppinut on samassa asemassa kuin paastoava, öisin rukoileva ja Jumalan tiellä kilvoitteleva. Ja kun oppinut kuolee, islamiin repeää aukko, jota ei tukita ylösnousemuksen päivään mennessä. Ja totisesti tiedon etsijää saattaa seitsemänkymmentätuhatta enkeliä taivaan lähimpien joukosta. (al-Khisal, osa 2, s. 504)
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Oppineen oikeuksiin kuuluu, ettet esitä hänelle liian paljon kysymyksiä; ettet vaadi vastausta itsepintaisesti, jos hän kääntyy pois vastaamasta; ettet takerru häneen, kun hän on väsynyt; ettet osoita häntä kädelläsi; ettet puhu hänelle silmäniskuin; ettet keskustele hänen kanssaan salaa hänen istunnossaan; ettet etsi hänen vikojaan; ettet sano, että se ja se on sanonut päinvastoin kuin sinä; ettet paljasta hänen salaisuuttaan; ettet panettele kenestäkään hänen edessään; että varjelet hänen kunniaansa sekä hänen läsnä ollessaan että hänen selkänsä takana; että jos hän on joukossa, tervehdit kaikkia mutta hänelle lausut erityisen tervehdyksen; että istut hänen edessään; että jos hänellä on jokin tarve, olet muita valmiimpi palvelemaan häntä; ja ettet käy alakuloiseksi hänen puheensa pitkittyessä, sillä hän on kuin taatelipalmu — odota, milloin siitä putoaa jokin hyöty sinun helmaasi. Oppineella on sen asema, joka päivin paastoaa, öin seisoo rukouksessa ja kilvoittelee Jumalan tiellä. Ja kun oppinut kuolee, islamiin syntyy repeämä, joka ei tukkeudu ylösnousemuksen päivään mennessä. Ja totisesti tiedon etsijää saattaa seitsemänkymmentätuhatta enkeliä taivaan lähimpien enkelien joukosta.
Sa'id ibn Ilaqalta, joka kertoi: Kuulin uskovien johtajan Ali ibn Abi Talibin (AS) sanovan: Roskien jättäminen taloon tuo köyhyyttä; väärä vala tuo köyhyyttä; haureus tuo köyhyyttä; ahneuden osoittaminen tuo köyhyyttä; toimeentulon suunnittelemattomuus tuo köyhyyttä; sukulaissiteiden katkaiseminen tuo köyhyyttä; valehtelemisen tavaksi ottaminen tuo köyhyyttä; laulun runsas kuunteleminen tuo köyhyyttä; ja kerjäävän käännyttäminen pois tuo köyhyyttä. Sitten hän (AS) sanoi: Enkö tämän jälkeen kertoisi teille, mikä lisää elatusta? He sanoivat: Kyllä, oi uskovien johtaja. Hän sanoi: Sukulaissiteiden vaaliminen lisää elatusta; talon edustan lakaiseminen lisää elatusta; veljen auttaminen Jumalan, Mahtavan ja Ylhäisen, tähden lisää elatusta; varhain liikkeelle lähteminen elatusta etsimään lisää elatusta; anteeksiannon pyytäminen lisää elatusta; uskotun omaisuuden rehellinen hoitaminen lisää elatusta; totuuden puhuminen lisää elatusta; rukouskutsuun vastaaminen lisää elatusta; puhumisen välttäminen käymälässä lisää elatusta; ahneudesta luopuminen lisää elatusta; hyväntekijän kiittäminen lisää elatusta; valheellisen valan välttäminen lisää elatusta; rituaalinen peseytyminen ja pöydältä pudonneiden ruoanmurujen syöminen lisää elatusta. Ja joka ylistää Jumalaa kolmekymmentä kertaa päivässä, siltä Jumala, Mahtava ja Ylhäinen, torjuu seitsemääkymmentä koettelemuksen lajia, joista lievin on köyhyys. (al-Khisal, osa 2, s. 504)
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Nämä asiat tuovat köyhyyttä: talon likaisuus, väärä vala, haureus, ahneuden osoittaminen, tulojen ja menojen laskematta jättäminen, sukulaissiteiden katkaiseminen, valehtelemisen tapa, laulun runsas kuunteleminen, kerjäävän käännyttäminen pois, valheellinen vala ja itsekseen puhuminen käymälässä.
Sitten hän sanoi: Ja nämä asiat lisäävät elatusta: sukulaissiteiden vaaliminen, kodin puhtaus, oikeudenmukaisuus ystäviä kohtaan, varhain aamulla asioiden hoitamiseen lähteminen, anteeksiannon pyytäminen, uskotun omaisuuden rehellinen hoitaminen, totuuden puhuminen, rukouksen suorittaminen heti sen ajan alkaessa, ahneuden hillitseminen, hyväntekijän kiittäminen ja ihmisten kiittäminen, jatkuva rituaalisen puhtauden ylläpitäminen sekä pöydälle pudonneiden leivän- ja ruoanmurujen syöminen, toisin sanoen vähäisenkin siunauksen arvostaminen.
Sitten hän sanoi: Joka muistaa Jumalaa ja ylistää Häntä kolmekymmentä kertaa päivässä, siltä Jumala poistaa seitsemänkymmentä koettelemuksen lajia, köyhyyden niiden joukossa.
Humran ibn A'yanilta, Abu Ja'far Muhammad ibn Ali al-Baqirilta (AS), joka sanoi: Uskovien johtajalla oli viisisataa taatelipalmua, ja hän rukoili jokaisen palmun juurella kaksi rukoushetkeä. Hän rukoili kuin jäähyväisiä jättäen, ikään kuin hän ei enää koskaan rukoilisi sen jälkeen. Eräänä päivänä hän rukoili, ja viitta putosi hänen toiselta olkapäältään, mutta hän ei korjannut sitä ennen kuin oli päättänyt rukouksensa. Eräs hänen tovereistaan kysyi häneltä tästä, ja hän sanoi: Voi sinua! Tiedätkö, kenen edessä minä olin? Totisesti palvelijalta hyväksytään hänen rukouksestaan vain se osa, jonka hän on suorittanut sydämellään läsnä ollen. Mies sanoi: Silloin olemme tuhon omat! Hän sanoi: Ei toki; Jumala, Mahtava ja Ylhäinen, täydentää sen vapaaehtoisilla rukouksilla. (al-Khisal, osa 2, s. 517)
Kertoja sanoo: Uskovien johtajan (AS) puutarhassa oli viisisataa taatelipalmua, ja hänellä oli tapana rukoilla joinakin päivinä jokaisen puun juurella kaksi rukoushetkeä. Hän rukoili niin kuin jokainen rukous olisi hänen viimeisensä tässä maailmassa ja hän olisi jättämässä rukoukselle jäähyväiset. Eräänä päivänä kesken rukouksen viitta putosi hänen toiselta olkapäältään, mutta hän ei korjannut sitä. Kysyimme: Miksi ette korjannut viittaa? Hän sanoi: Ettekö huomaa, kenen edessä me rukouksessa seisomme?! Ja hän sanoi: Rukouksesta hyväksytään juuri se määrä, jonka ajan sydän on siinä kääntyneenä Jumalan puoleen. Silloin eräs tovereista sanoi: Näin ollen me olemme tuhon omat, sillä yksikään rukouksistamme ei ole otollinen Totuuden edessä! Uskovien johtaja (AS) sanoi: Ei suinkaan; Jumala korvaa vapaaehtoisilla rukouksilla teidän rukoustenne puutteet.
Abu Abdullahilta, joka kertoi: Eräs mies sanoi uskovien johtajalle (AS): Oi uskovien johtaja, minä rakastan sinua Jumalan tähden hyvin voimakkaasti. Silloin hän katsoi taivaalle, itki ja sanoi: Oi Jumala, minä turvaudun sinuun sen varalta, että minua rakastettaisiin sinun tähtesi, kun sinä itse et minua rakasta. (al-Khisal, osa 2, s. 520)
Imaami Sadiq (AS) sanoi: Eräänä päivänä muuan mies sanoi uskovien johtajalle (AS): Oi uskovien johtaja, minä rakastan sinua suuresti Jumalan tähden. Silloin uskovien johtaja (AS) katsoi taivaalle, itki ja sanoi: Oi Jumala! Sinuun turvaudun sen varalta, että minua rakastettaisiin sinun tähtesi, kun sinä et minua rakastaisi!
Muhammad ibn Isa ibn Ubayd al-Yaqtinilta, joka kertoi: Meille kertoi joukko tovereitamme johtaen kertomuksen uskovien johtajaan (AS), joka sanoi: Oppikaa tietoa, sillä sen oppiminen on hyvä teko, sen tutkiskelu on Jumalan ylistystä, ja sen opettaminen on almu. Se on seuralainen yksinäisyydessä, opas niin myötä- kuin vastoinkäymisissä, ase vihollisia vastaan ja koriste ystävien parissa. Sen avulla Jumala korottaa ihmisiä ja tekee heistä hyvässä johtajia, joita seurataan, joiden tekoja tarkataan ja joiden jälkiä otetaan opiksi. Enkelit haluavat heidän ystävyyttään ja hipaisevat heitä siivillään heidän rukoillessaan, ja kaikki olennot pyytävät heille anteeksiantoa, jopa merten kalat ja aavikon pedot — sillä tieto on sydänten elämä ja silmien valo. Tiedon avulla Jumalaa totellaan ja palvotaan, ja tiedon avulla Jumala tunnetaan. (al-Khisal, osa 2, s. 522)
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Tavoitelkaa uskonnon tietoa, sillä sen oppiminen on hyvä teko, sen parissa työskentely on Jumalan ylistystä ja sen opettaminen on almu. Tieto on yksinäisyyden seuralainen, opas vaikeudessa ja helppoudessa, ase vihollisia vastaan ja koriste ystävien joukossa. Tiedon avulla Jumala korottaa joitakuita ja asettaa heidät johtajiksi tiellään, jotta ihmiset seuraisivat heitä, ottaisivat heistä esikuvan ja hyötyisivät heidän jäljistään. Enkelit kiintyvät sellaisiin ihmisiin, ovat läsnä heidän yksinäisyydessään ja hipaisevat heitä siivillään rukouksen hetkellä. Tällaisille ihmisille anovat anteeksiantoa kaikki, jopa meren kalat ja aavikon pedot. Niin, tieto on sydänten elämä ja silmien valo. Tiedon avulla Jumala tunnetaan, Häntä totellaan ja palvotaan.
Ismail ibn Abi Ziyadilta ja muilta yhdessä, Ja'far ibn Muhammadilta, uskovien johtajalta (AS): Pidä hyvyyttä ja kunnioitusta uskovia kohtaan tilaisuutena, johon on tartuttava; äläkä tee kenellekään heistä sitä, mitä et hyväksyisi itsellesi tehtävän; äläkä koskaan väsy hyvän tekemiseen. (al-Khisal, osa 2, s. 543)
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Pidä hyvyyttä ja hyvien tekojen osoittamista uskoville arvokkaana tilaisuutena, äläkä salli heitä kohtaan sitä, mitä et itsellesi hyväksyisi, äläkä koskaan väsy hyvän tekemiseen.
Abu al-Ashhab an-Nakha'ilta, joka kertoi: Ali ibn Abi Talib (AS) sanoi: Sillä, joka liittyy islamiin omasta halustaan ja lukee Koraania ulkoa, on joka vuosi oikeus kahteensataan dinaariin muslimien yhteisestä varainhoidosta. Jos se häneltä evätään tässä maailmassa, hän saa sen täysimääräisenä ylösnousemuksen päivänä, silloin kun hän sitä kipeimmin tarvitsee. (al-Khisal, osa 2, s. 602)
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Jokaisella, joka omasta halustaan tulee muslimiksi ja oppii ja lukee Koraania, on vuosittain oikeus kahteensataan kultarahaan muslimien yhteisestä varainhoidosta. Ellei se häntä tässä maailmassa tavoita, se annetaan hänelle tuonpuoleisessa, silloin kun hän on sitä kipeimmin vailla.
Abu Basirilta ja Muhammad ibn Muslimilta, Abu Abdullahilta (AS), joka sanoi: Minulle kertoi isäni isoisältäni, tämä esi-isiltään (rauha heille): Uskovien johtaja (AS) opetti tovereilleen yhdessä ainoassa istunnossa neljäsataa aihepiiriä siitä, mikä on muslimille hyväksi hänen uskonnossaan ja maallisessa elämässään. Niiden joukossa: Älkää käyttäkö muusta kuin hopeasta tehtyä sormusta. Vaatteiden peseminen karkottaa huolen ja murheen. Älkää nyhtäkö harmaita hiuksia, sillä ne ovat muslimin valo. Älköön kukaan puhaltako suojarukoukseensa. Siunaus on jäähtyneessä ruoassa. Palvelijan ei tule lähteä matkalle ramadankuun tullessa, sillä Jumala, Mahtava ja Ylhäinen, sanoo: ”Joka teistä on läsnä tuona kuukautena, paastotkoon sen” [Qur'an 2:185]. Älkää halveksiko heikkoja veljiänne, sillä ketä tahansa uskovaa halveksii, häntä ja tuota uskovaa Jumala, Mahtava ja Ylhäinen, ei kokoa yhteen paratiisissa. Syökää taateleita, sillä niissä on parannus. Joka avaa itselleen kerjäämisen oven, hänelle Jumala avaa köyhyyden oven. Jolla on jokin tarve Herransa, Mahtavan ja Ylhäisen, edessä, pyytäköön sitä silloin, kun tuulet puhaltavat ja linnut laulavat, sekä yön viimeisenä hetkenä aamunkoiton koittaessa. Etsikää elatusta niiden hautojen luota, joiden oikeuden Jumala on tehnyt teitä velvoittavaksi. Muistakaa usein kuolemaa, sitä päivää, jona nousette haudoistanne, ja seisomistanne Jumalan, Mahtavan ja Ylhäisen, edessä — se keventää teille onnettomuudet. Tehkää hyvää niin paljon kuin kykenette, sillä hyvä teko suojaa pahoilta kohtaloilta. Käskekää omaisianne puhumaan hyvää kuolleistanne. Käykää kuolleittenne luona, sillä he iloitsevat vierailustanne; ja pyytäköön ihminen tarvettaan isänsä ja äitinsä haudan äärellä sen jälkeen, kun on rukoillut heidän puolestaan. Jos joku teistä eksyy matkalla tai pelkää henkensä puolesta, huutakoon: ”Oi Salih, riennä avukseni!” — sillä teidän jinni-veljienne joukossa on jinni nimeltä Salih, joka kulkee maissa teidän tähtenne omistaen itsensä teidän palvelemiseenne, ja kun hän kuulee huudon, hän vastaa. Kuume on kuoleman airut ja Jumalan vankila maan päällä; siihen Hän sulkee palvelijoistaan kenet tahtoo, ja se karistaa synnit niin kuin karva varisee kamelin kyttyrästä. Muslimi älköön turvautuko lääkitykseen ennen kuin sairaus voittaa hänen terveytensä. Rientäkää tekemään hyvää, ennen kuin muu vie teiltä siihen tilaisuuden. Se, joka joutuu kaupassa petetyksi, ei ansaitse kiitosta eikä palkkiota. Vuorten repiminen paikoiltaan on helpompaa kuin sellaisen vallan kukistaminen, jonka määräaika ei ole vielä täyttynyt. Jokaisessa ihmisessä on yksi kolmesta: taikauskoinen enteily, ylpeys tai halujen haaveilu. Kun joku teistä näkee pahan enteen, jatkakoon silti matkaansa ja muistakoon Jumalaa, Mahtavaa ja Ylhäistä. Kun hän pelkää ylpeyttä, syököön palvelijansa ja auttajansa kanssa ja lypsäköön itse lampaan. Ja kun hän alkaa haaveilla, pyytäköön Jumalalta, Mahtavalta ja Ylhäiseltä, ja anokoon Häntä hartaasti, älköönkä antako halunsa vetää itseään syntiin. Älkää hoputtako ketään hänen aterioidessaan, ennen kuin hän on lopettanut, älkääkä hänen käymälässä ollessaan, ennen kuin hän tulee ulos. Ruumiissa ei ole mitään kiittämättömämpää kuin silmä; älkää siis antako sille sitä, mitä se pyytää, ettei se veisi teitä pois Jumalan muistamisesta. Se elatus, joka on teille säädetty, tulee luoksenne heikkoudestanne huolimatta, ja sitä, mikä on säädetty teitä vastaan, ette pysty millään juonella torjumaan. Kättele vihollistasi, vaikka se olisi hänelle vastenmielistä, sillä se kuuluu siihen, mitä Jumala, Mahtava ja Ylhäinen, on palvelijoilleen käskenyt sanoessaan: ”Torju paha sillä, mikä on parempaa” [Qur'an 41:34]. Mikään ei ole vihollisellesi raskaampi vastaus kuin se, että tottelet Jumalaa hänen suhteensa. Maailma on vuoroja: tavoittele siis osaasi siitä kauneimmalla tavalla, kunnes sinun vuorosi koittaa. Joka ruostuu synnistä, sokaistuu Jumalan, Mahtavan ja Ylhäisen, muistamiselle. Ja joka jättää ottamatta vastaan Jumalan käskyn ja tottelemasta Häntä, sille Jumala määrää saatanan, joka on hänen alituinen seuralaisensa. (al-Khisal, osa 2, s. 610)
Imaami Sadiq (AS) sanoi: Uskovien johtaja (AS) opetti yhdessä ainoassa istunnossa tovereilleen neljäsataa tiedon aihepiiriä tämän- ja tuonpuoleisen elämän kohentamiseksi. (Muutamia niistä, joita on välitetty harvemmin ja jotka osin ovat ainutlaatuisia, ovat seuraavat:) Sormuksenne kehys olkoon vain hopeaa; vaatteiden puhtaus karkottaa huolen ja murheen; älkää poistako hiustenne harmautta, sillä se on teidän valonne; älkää koskaan puhaltako mihinkään suojaloitsua lausuessanne; kuumassa ruoassa ei ole siunausta; älkää lähtekö matkalle ramadankuussa, sillä Jumala on sanonut, että ramadanin tullessa on paastottava, ja paasto on ristiriidassa matkustamisen kanssa; älkää koskaan halveksiko köyhää uskovaa, sillä Jumala estää teitä yltämästä hänen asemaansa paratiisissa; syökää taateleita, sillä ne ovat parannus; joka avaa itselleen anelemisen tai pyytämisen oven, sille Jumala avaa köyhyyden oven; aamuyö, tuulten puhaltamisen hetki ja se hetki, jolloin linnut laulavat, ovat rukouksen kuulemisen aikoja; käykää niiden haudoilla, joilla on oikeus teihin nähden, ja pyytäkää siellä Jumalalta elatusta; jotta maailman koettelemukset näyttäisivät silmissänne vähäisiltä, muistakaa kuolemaa, ylösnousemusta ja tuomiopäivää; tehkää hyvää niin paljon kuin voitte, sillä hyvät teot ovat este koettelemuksia vastaan; puhukaa kuolleistanne vain hyvää; käykää kuolleittenne haudoilla, se ilahduttaa heitä; rukoilkaa isänne ja äitinne haudan äärellä ja pyytäkää sitten Jumalalta omat tarpeenne; jos eksytte jonnekin tai pelästytte, huutakaa: ”Oi Salih, riennä avukseni!” — Salih on uskova jinni, jonka tehtävänä on auttaa uskovia; hän kuulee uskovien huudon missä tahansa ja auttaa heitä; kuume on lievä kuolema ja Jumalan vankila maan päällä, johon Hän vangitsee kenet tahtoo, jotta tämän synnit varisisivat pois; älkää ryhtykö hoitoon ennen kuin sairaus on saanut teistä yliotteen; olkaa hyvän tekemisessä niin ahkeria kuin voitte, sillä ei ole tietoa, onko teillä huomenna tämänpäiväistä joutoaikaa; se, joka varomattomuuttaan kärsii tappion kaupassa, ei saa siitä mitään palkkiota; vuorten repiminen paikoiltaan on helpompaa kuin sellaisen vallan hävittäminen, jonka määräaika ei ole täyttynyt; ei ole ketään, jossa ei olisi joko taikauskoista enteilyä, ylpeyttä tai ahnetta halua: enteilyn hetkellä muistakaa Jumalaa ja jatkakaa matkaanne; jos ylpeys nostaa päätään, istuutukaa palvelijoittenne ja auttajienne kanssa ja tehkää kotityöt omin käsin; jos ahne halu ilmenee, pyytäkää Jumalan armoa ja varokaa pakottamasta itseänne mihin tahansa halunne tähden; älkää kiirehtikö aterioidessa älkääkä tarpeillanne käydessä, vaan olkaa kärsivällisiä; ruumiinjäsenistä mikään ei ole kiittämättömämpi kuin silmä — älkää antako sen tehdä mitä tahtoo, sillä se estää teitä muistamasta Jumalaa; se, mikä on teille elatukseksi säädetty, tavoittaa teidät heikkoudessannekin, ja koettelemus, joka on säädetty, tarttuu teihin, vaikka kuinka yrittäisitte sitä väistää; kätelkää vihollistanne, vaikka hän ei osoittaisi ystävällisyyttä, sillä Jumala on sanonut: vastaa pahaan hyvällä; paras tapa, jolla voit kohdella vihollistasi, on se, että noudatat hänen suhteensa Jumalan säätämiä rajoja — se on lähempänä voittoa ja menestystä; maailma kulkee vuoroin: niin kauan kuin sinun vuorosi ei ole tullut, älä ponnistele liiaksi tavoittelussa, vaan malta, kunnes vuorosi koittaa; synnin pahin seuraus on se, että se riistää kyvyn muistaa Jumalaa ja tekee saatanasta sinun seuralaisesi.
(Yllä oleva kertomus, joka tunnetaan neljänsadan kohdan hadithina, on uskovien johtajan (AS) pisin opetusistunto ja saarna — ja totisesti niistä rikkain. Olemme valinneet siitä noin kolmekymmentä omalaatuista ja harvinaista kohtaa, joita on muualla välitetty harvemmin.)