Abd ar-Rahman ibn Kathir al-Hashimilta, Ja'far ibn Muhammadilta, hänen isältään (rauha heille), joka kertoi uskovien johtajan (AS) sanoneen jumalaapelkääväisiä kuvatessaan: Heidän pukunsa on kohtuus. He ovat nöyrtyneet Jumalan edessä kuuliaisuudessa, kunnes ovat lyöttyneet hämmästyksen valtaan. Heidän sielunsa asettuvat koettelemuksessa samoin kuin ne asettuvat helppoina aikoina, koska he ovat tyytyväisiä Jumalan säätämään kohtaloon. Luoja on suuri heidän sielussaan, ja kaikki muu on käynyt pieneksi heidän silmissään. Heidän tarpeensa ovat vähäiset. He ovat kestäneet muutamia päiviä, ja se on tuonut heille pitkän levon. Maailma on halunnut heitä, mutta he eivät ole halunneet sitä. Ilta tulee, ja hänen ainoa huolensa on kiitollisuus; aamu koittaa, ja hänen tehtävänään on Jumalan muistaminen. Hän herää aamuun huolehtien välinpitämättömyyden vaarasta ja iloiten siitä armosta ja suosiosta, jonka on saanut. Hän sekoittaa lempeyden tietoon ja tiedon ymmärrykseen. Näet hänet kaukana laiskuudesta ja alati toimeliaana. Hän antaa anteeksi sille, joka on tehnyt hänelle vääryyttä; antaa sille, joka on häneltä kieltänyt; ja pitää yhteyttä siihen, joka on hänet hylännyt. Hän on levottomuuksissa arvokas, vastoinkäymisissä kärsivällinen ja hyvinä aikoina kiitollinen. Jos hän vaikenee, vaikeneminen ei tuota hänelle murhetta, ja jos hän puhuu, hän ei puhu väärin. Hän on tyytyväinen siihen, mikä hänelle on säädetty. Jos häntä kohtaan tehdään vääryyttä, hän on kärsivällinen, kunnes Jumala itse kostaa hänen puolestaan… (Sifat ash-Shia, osa 1, s. 18)
Katkelmia Hammamin saarnasta, jossa uskovien johtaja (AS) kuvasi jumalaapelkääväisiä ja joka on hänen loistavimpia saarnojaan: Heidän vaatteensa ovat tavallisen keskivertoihmisen vaatteita; palvelemisessa he ovat jatkuvasta nöyrtymisestä Jumalan edessä saavuttaneet hämmästyksen Häntä kohtaan; heihin on juurtunut sellainen tyytyväisyys Jumalan säädökseen, että elämän katkeruus ja makeus ovat heille samat; Jumala on heidän sisimmässään niin suuri, että kaikki muu on käynyt heidän silmissään pieneksi ja mitättömäksi; heidän tarpeensa ovat vähäiset; he kestävät kärsivällisesti tämän maailman pari päivää saavuttaakseen tuonpuoleisen ikuisen levon; maailma on tarjonnut itseään heille, mutta he eivät sitä halua; ilta tulee, ja heidän koko huolenaan on kiitollisuus; aamu koittaa, ja heidän koko pyrkimyksenään on Jumalan muistaminen; he ovat alati varuillaan välinpitämättömyyttä vastaan ja täynnä iloa Jumalan armosta ja suosiosta; he ovat sekoittaneet lempeyden tietoon ja tiedon ymmärrykseen; he ovat aina toimeliaita ja vain harvoin veltostuvat; he antavat anteeksi niille, jotka ovat tehneet heille vääryyttä, antavat lahjoja niille, jotka ovat heiltä kieltäneet, ja käyvät tapaamassa niitä, jotka ovat katkaisseet heihin välinsä; vaikeuksissa he ovat arvokkaita, koettelemuksissa kärsivällisiä ja siunauksissa kiitollisia; vaikeneminen ei syökse heitä suruun eikä puhe saata heitä erehdykseen; he ovat tyytyväisiä siihen, mikä heille on säädetty; ja jos heitä kohtaan tehdään vääryyttä, he antavat Jumalan kostaa heidän puolestaan.