Abu Khalid al-Kabuli kertoi Abu Ja'far Muhammad ibn Ali al-Baqirilta (AS): Kun uskovien ruhtinas (AS) oli saanut valmiiksi Jumalan lähettilään (SAWS) pesemisen, käärinliinoihin käärimisen ja balsamoinnin, hän antoi ihmisille luvan ja sanoi: "Tulkoon teistä sisään kymmenen kerrallaan rukoilemaan hänen puolestaan." He tulivat sisään, ja uskovien ruhtinas (AS) seisoi hänen ja heidän välissään ja lausui: "Totisesti Jumala ja Hänen enkelinsä siunaavat Profeettaa. Te, jotka uskotte, siunatkaa häntä ja tervehtikää häntä rauhan tervehdyksellä" [Qur'an 33:56]. Ja ihmiset lausuivat samoin kuin hän. Abu Ja'far (AS) sanoi: Tällainen oli hautajaisrukous hänen (SAWS) puolestaan. (al-Amali, al-Mufid, osa 1, s. 31)
Abu Khalid al-Kabuli kertoo: Imaami al-Baqir (AS) sanoi: Kun uskovien ruhtinas (AS) oli saanut päätökseen Jumalan lähettilään (SAWS) pesemisen, käärinliinoihin käärimisen ja balsamoinnin, hän antoi ihmisille luvan ja sanoi: "Tulkaa sisään kymmenen kerrallaan ja rukoilkaa hänen puolestaan!" He tulivat sisään, ja hän itse seisoi Jumalan lähettilään (SAWS) ruumiin ja ihmisten välissä ja lausui tämän jakeen: "Totisesti Jumala ja Hänen enkelinsä siunaavat Profeettaa. Te, jotka uskotte, siunatkaa häntä ja tervehtikää häntä rauhan tervehdyksellä" [Qur'an 33:56]. Ihmiset lausuivat samaa jaetta ja lähettivät siunauksia. Imaami al-Baqir (AS) sanoi: Tällä tavoin toimitettiin rukous Jumalan lähettilään (SAWS) puolesta.
Hisham ibn Muhammadilta, uskovien ruhtinaalta (AS), siitä, mitä hän kirjoitti Malik ibn al-Harith al-Ashtarille: "Pyydä Jumalalta apua siihen, mikä sinua huolestuttaa. Sekoita ankaruus lempeyteen: toimi lempeästi silloin, kun lempeys tehoaa parhaiten, ja tartu päättäväisesti ankaruuteen silloin, kun mikään muu kuin ankaruus ei sinua auta." (al-Amali, al-Mufid, osa 1, s. 79)
Kertoja sanoo, että uskovien ruhtinaan (AS) neuvoihin Malik al-Ashtarille tämän lähtiessä Egyptiin kuului tämä: Pyydä toimissasi alati apua Jumalalta ja yhdistä aina ankaruus lempeyteen; vie asiasi eteenpäin lempeydellä niin pitkälle kuin lempeys tehoaa, ja kun muuta keinoa kuin ankaruus ei ole, älä epäröi hetkeäkään ankaruuden käyttämisessä.
Eräältä Hadramautin vanhukselta, Muhammad ibn al-Hanafiyyalta (armo hänelle) kerrotaan: Kun uskovien ruhtinas Ali ibn Abi Talib (AS) kiersi Jumalan huonetta, muuan mies riippui Kaaban verhoissa ja sanoi: "Oi Sinä, jota yksi kuuleminen ei estä kuulemasta toista! Oi Sinä, jota pyytäjät eivät saata erehtymään! Oi Sinä, jota hellittämättömien hellittämätön anominen ei kyllästytä! Anna minun maistaa anteeksiantosi viileyttä ja armosi makeutta!" Uskovien ruhtinas (AS) sanoi hänelle: "Onko tämä rukouksesi?" Mies vastasi: "Kuulitko sen?" Hän sanoi: "Kyllä." Mies sanoi: "Rukoile sillä jokaisen rukouksen jälkeen, sillä Jumalan kautta, kukaan uskovista ei rukoile sillä rukoustensa päätteeksi ilman, että Jumala antaa anteeksi hänen syntinsä, vaikka ne olisivat taivaan tähtien ja sadepisaroiden sekä maan somerikon ja multahiukkasten lukuiset." Näin sanoi hänelle mies, joka oli al-Khidr (AS) – ja jokaisen tietävän yläpuolella on Tietävä. (al-Amali, al-Mufid, osa 1, s. 91)
Muuan hadramautilainen vanhus kertoo Muhammad ibn al-Hanafiyyalta, että uskovien ruhtinas (AS) oli kiertämässä Kaabaa, kun hän kohtasi vanhan miehen, joka riippui Kaaban verhossa ja sanoi: "Oi Sinä, jota yksi kuuleminen ei estä kuulemasta toista! Oi Sinä, jota pyytäjät eivät saata erehtymään! Oi Sinä, jota hellittämättömien hellittämätön anominen ei kyllästytä! Anna minun maistaa anteeksiantosi viileyttä ja armosi makeutta." Uskovien ruhtinas (AS) sanoi hänelle: "Onko tämä rukouksesi?" Vanhus vastasi: "Kuulitko sen?" Hän sanoi: "Kyllä!" Vanhus sanoi: "Lausu tämä rukous jokaisen rukoushetken päätteeksi! Jumalan kautta, yksikään uskova ei lausu tätä rukousta rukoushetkensä päätteeksi ilman, että Jumala antaa anteeksi hänen syntinsä, vaikka niitä olisi taivaan tähtien ja sadepisaroiden verran ja hiekka-aavikoiden somerten ja maan multahiukkasten luvun mukaan." Sitten tuo vanhus, joka oli al-Khidr (AS), sanoi: "Ja jokaisen tietävän yläpuolella on Tietävä" [Qur'an 12:76].
Abu Ubaida al-Hadhdha kertoi Abu Ja'far al-Baqir Muhammad ibn Alilta (AS), että uskovien ruhtinaan (AS) kirjassa sanotaan: "On kolme ominaisuutta, joiden harjoittaja ei kuole ennen kuin näkee niiden turmiolliset seuraukset: sorto, sukulaisuussiteiden katkaiseminen ja väärä vala. Ja totisesti kuuliaisuuden teoista nopeimmin palkittu on sukulaisuussiteiden vaaliminen: ihmiset voivat olla jumalattomia, mutta kun he vaalivat keskinäisiä siteitään, heidän omaisuutensa kasvaa ja he vaurastuvat." (al-Amali, al-Mufid, osa 1, s. 98)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: On kolme syntiä, joiden tekijä näkee niiden turmion jo tässä maailmassa ennen kuolemaansa: sorto, sukulaisuussiteiden katkaiseminen ja väärä vala.
Abu Ubaida al-Hadhdha kertoi Abu Ja'far al-Baqir Muhammad ibn Alilta (AS), että uskovien ruhtinaan (AS) kirjassa sanotaan: "Kuuliaisuuden teoista nopeimmin palkittu on sukulaisuussiteiden vaaliminen: ihmiset voivat olla jumalattomia, mutta kun he vaalivat keskinäisiä siteitään, heidän omaisuutensa kasvaa ja he vaurastuvat." (al-Amali, al-Mufid, osa 1, s. 98)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Nopeimmin vaikuttava kuuliaisuuden teko, joka muuttaa kohtalon, on sukulaisuussiteiden vaaliminen. Jopa jumalattomuuden ja synnin harjoittajien omaisuus karttuu ja he vaurastuvat, kun he vaalivat sukulaisuussiteitään.
Sa'id kertoi Jabirilta: Uskovien ruhtinas Ali ibn Abi Talib (AS) kuuli miehen herjaavan Qanbaria, ja Qanbar aikoi vastata hänelle. Silloin uskovien ruhtinas Ali (AS) huusi hänelle: "Maltahan, Qanbar! Jätä herjaajasi halveksittuun tilaansa – niin miellytät Armollista, vihastutat saatanan ja rankaiset vihollistasi. Sillä kautta Hänen, joka halkaisi siemenen ja loi elollisen: ei uskova miellytä Herraansa millään lempeän kärsivällisyyden veroisella, ei vihastuta saatanaa millään vaikenemisen veroisella, eikä tyhmää rangaista millään sen veroisella kuin että hänestä ollaan vaiti." (al-Amali, al-Mufid, osa 1, s. 118)
Kertoja sanoo: Uskovien ruhtinas (AS) kuuli miehen solvaavan Qanbaria, ja Qanbar aikoi vastata hänelle. Hän kutsui tätä ja sanoi: "Oi Qanbar! Ole rauhassa! Jätä herjaajasi häpeäänsä, jotta miellytät armollista Jumalaa, saatat saatanan vihaan ja rankaiset vihollistasi. Kautta Hänen, joka halkaisi siemenen ja loi elolliset olennot: uskova ei tee Herraansa mieluisaksi millään lempeän kärsivällisyyden kaltaisella, ei saata saatanaa vihaan millään vaikenemisen kaltaisella, eikä mikään kurita tyhmää niin kuin se, että hänelle vastataan vaikenemisella."
Al-Hasan ibn Abi al-Hasan al-Basri kertoi: Kun uskovien ruhtinas Ali ibn Abi Talib (AS) saapui luoksemme Basraan, hän kulki ohitseni, kun olin suorittamassa pesuriittiä, ja sanoi: "Nuorukainen, suorita pesusi hyvin, niin Jumala tekee sinulle hyvää." (al-Amali, al-Mufid, osa 1, s. 118)
Kertoja sanoo: Kun uskovien ruhtinas (AS) oli Basrassa, hän kulki ohitseni ollessani suorittamassa pesuriittiä. Hän katsahti minuun ja sanoi: "Oi nuorukainen, suorita pesusi hyvin, niin saat nähdä Jumalalta hyvää!"
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: "Toimeentulon hankkiminen luvallisin keinoin ei estä tekemästä työtä tuonpuoleisen hyväksi." (al-Amali, al-Mufid, osa 1, s. 118)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Toimeentulon hankkiminen luvallista tietä ei ole esteenä tuonpuoleisen hyväksi tehtävälle työlle.
Suwaid ibn Ghafala kertoi Ali ibn Abi Talibilta (AS): Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: "Ei ole palvelijaa, joka pitää huolta rukousten ajoista ja auringon asemista, ilman että minä takaan hänelle levollisuuden kuoleman hetkellä sekä huolten ja murheiden päättymisen." (al-Amali, al-Mufid, osa 1, s. 136)
Uskovien ruhtinas (AS) kertoo Jumalan lähettiläältä (SAWS): Jos joku pitää huolta auringon asemista (kuten aamuruskosta, auringonnoususta, keskipäivästä ja auringonlaskusta) ja rukouksesta heti sen ajan alettua, minä takaan hänelle levollisuuden sekä murheiden ja surujen päättymisen kuoleman hetkestä alkaen.
Hisham kertoi Abu Abdullahilta (AS): Uskovien ruhtinas Ali ibn Abi Talib (Jumalan siunaukset hänelle) sanoi toistuvasti ihmisille Kufassa: "Oi Kufan asukkaat! Luuletteko, etten tiedä, mikä teidät ojentaisi? Tiedän kyllä – mutta en tahdo ojentaa teitä oman itseni turmelemisen hinnalla." (al-Amali, al-Mufid, osa 1, s. 207)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi toistuvasti: Oi kufalaiset! Luuletteko, etten osaisi saattaa teitä oikealle tielle?! Osaan kyllä; mutta en tahdo saattaa teitä oikeaan sillä tavoin, että itse kärsisin siitä vahingon.
(Sanomme: Toisin sanoen: voisin Muawiyan tavoin saada teidät mukaani juonin, väkivalloin tai rahalla. Mutta minä en pidä mitään näistä keinoista oikeana, ja jos tekisin jotakin, mikä ei ole oikein, tekisin pahaa itselleni.)
Al-Fuja'i al-Uqaili kertoi: Minulle kertoi al-Hasan ibn Ali ibn Abi Talib (AS): Kun isäni kuolema lähestyi, hän ryhtyi antamaan jäähyväisohjeitaan, joihin kuului muun muassa:
Kertoja sanoo kuulleensa imaami Hasanilta (AS): Kun isäni, uskovien ruhtinas (AS), oli kuolinvuoteellaan, hän lausui neuvoja, joihin kuului muun muassa tämä:
"Kehotan sinua, poikani, nöyryyteen, sillä se kuuluu palvonnan parhaimpiin muotoihin."
Poikani! Ole aina nöyrä; nöyryys itsessään on parhaita palvonnan muotoja.
"Kiellän sinua hätiköimästä sanoissa ja teoissa. Kun eteesi tulee jokin tuonpuoleista koskeva asia, aloita siitä; ja kun eteesi tulee jokin tämän maailman asia, harkitse rauhassa, kunnes löydät siinä oikean tien."
Poikani! Varoitan sinua kiirehtimisestä puheissa ja teoissa! Aseta tuonpuoleista koskevat asiat aina maallisten edelle, äläkä hosu maallisissa asioissa, vaan harkitse rauhassa, kunnes olet varma, että asia on parhaaksesi.
"Kohtele jumalatonta varoen, suojaten uskoasi; vihaa häntä sydämessäsi ja pysy teoissasi hänestä erilläsi."
Tule toimeen jumalattoman kanssa, mutta älä anna uskoasi hänen ryöstettäväkseen; pidä kuitenkin sydämessäsi hänen tekojaan pahoina ja toimi käytännössä toisin kuin hän.
"Noudata kohtuutta palvonnassasi ja pitäydy siinä pysyvässä, jonka jaksat kantaa."
Ole palvonnassa kohtuullinen ja aseta etusijalle se palvonta, jota kykenet harjoittamaan jatkuvasti.
"Älä milloinkaan syö ateriaa antamatta siitä almua ennen syömistä."
Anna aina ennen aterioimista almuksi hieman samaa ruokaa. (Sanomme: tai pantakoon almu syrjään.)
"Kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä, kunnes Jumala ottaa asian haltuunsa." (al-Amali, al-Mufid, osa 1, s. 220)
Kärsi ja kestä, kunnes Jumala ottaa asian haltuunsa! (Sanomme: toisin sanoen: ole toimissasi kärsivällinen niin kauan, että Jumalan huolenpidon käsi tulee asiassa näkyviin ja Jumala itse järjestää asiasi. Kulje silloin kohtalon mukana.)
Abu Ali al-Hamdanilta, että Abd ar-Rahman ibn Abi Laila kertoi uskovien ruhtinaalta Ali ibn Abi Talibilta (AS): "Kun olen vaiti, jättäkää minut rauhaan. Sillä jos tulee asia, jossa tarvitsette vastausta, minä vastaan teille. Pidättäytykää siis minusta niin kauan kuin minä pidättäydyn teistä." (al-Amali, al-Mufid, osa 1, s. 223)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Kun minä olen vaiti, älkää tekään kyselkö mitään. Sillä aina kun on tarpeen, sanon sen itse. Muulloin siis jättäkää minut rauhaan ja säästäkää minut. Kun minä en puutu teidän asioihinne, älkää tekään puuttuko minun asioihini.
Hanash ibn al-Mu'tamir kertoi: Tulin uskovien ruhtinaan Ali ibn Abi Talibin (AS) luo hänen ollessaan Rahbassa nojailemassa. Sanoin: "Rauha sinulle, oi uskovien ruhtinas, sekä Jumalan armo ja siunaukset. Kuinka aamusi on koittanut?" Hän kohotti päänsä, vastasi tervehdykseeni ja sanoi: "Aamuni on koittanut niin, että rakastan rakastajaamme ja kestän kärsivällisesti vihaajamme vihaa. Totisesti, meidän rakastajamme ei kykene vihaamaan meitä, eikä meidän vihaajamme kykene rakastamaan meitä." (al-Amali, al-Mufid, osa 1, s. 232)
Kertoja sanoo: Menin uskovien ruhtinaan (AS) luo Kufan Rahbaan (kaupungin keskusaukiolle, joka on Kufan moskeijan kupeessa). Näin hänen istuvan nojailemassa. Sanoin: "Jumalan rauha sinulle, oi uskovien ruhtinas! Kuinka aamusi on koittanut?!" Hän kohotti päänsä ja sanoi: "Siten, että rakastan ystävääni ja kestän kärsivällisesti vihollista!" Sitten hän sanoi: "Meidän rakastajamme ei voi vihata meitä, eikä vihollisemme voi rakastaa meitä."
Al-Asbagh ibn Nubatalta (Jumala armahtakoon häntä) kerrotaan: Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: "Jumalan kautta, ei yksikään yhteisö ole joutunut profeettansa jälkeen erimielisyyteen ilman, että sen vääryyden edustajat ovat päässeet voitolle sen totuuden edustajista – paitsi milloin Jumala on toisin tahtonut." (al-Amali, al-Mufid, osa 1, s. 232)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Jumalan säätämys on sellainen, että kun yhteisö joutuu profeettansa jälkeen erimielisyyteen, vääryydessä olevat pääsevät voitolle niistä, jotka ovat totuuden puolella.
Abu Ishaq al-Hamdani kertoi isältään, tämä uskovien ruhtinaalta Ali ibn Abi Talibilta (AS): Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: "On kolme syntiä, joiden rangaistus jouduttuu eikä sitä lykätä tuonpuoleiseen: vanhempien loukkaaminen, ihmisten sortaminen ja hyvän teon kiittämättömyys." (al-Amali, al-Mufid, osa 1, s. 237)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi Jumalan lähettiläältä (SAWS) välittäen: On kolme syntiä, joiden tekijä näkee rangaistuksensa jo tässä maailmassa ennen tuonpuoleista: vanhempien loukkaaminen, ihmisten sortaminen ja kiittämättömyys.
Abu Ishaq as-Sabi'i kertoi Masruq ibn al-Ajda'lta, tämä uskovien ruhtinaalta: "Ei ole yhtäkään Jumalan palvelijaa, jonka sydämen Jumala on koetellut uskoa varten, ilman että hän löytää sydämestään rakkauden meitä kohtaan ja niin rakastaa meitä." (al-Amali, al-Mufid, osa 1, s. 237)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Kun uskova on koeteltu, toisin sanoen kun Jumala on koetellut hänen sydämensä uskoa varten ja hän on selvinnyt koetuksesta kunnialla, hän löytää sydämestään rakkauden meitä kohtaan ja hänestä tulee meidän rakastajamme.
Al-Harith ibn Hasiralta kerrotaan: Minulle kertoi joukko uskovien ruhtinaan (AS) seuralaisia, että hän sanoi eräänä päivänä: "Kutsukaa luokseni Ghaniyyin ja Bahilan heimot sekä eräs toinen heimo" – jonka hän nimesi – "tulkoot ottamaan avustuksensa. Sillä kautta Hänen, joka halkaisi siemenen ja loi elollisen: heillä ei ole islamista osuutta. Ja minä olen todistaja – ja asuinsijani on Altaan äärellä ja Ylistetyllä paikalla (al-maqam al-mahmud) – että he ovat vihollisia tässä ja tulevassa maailmassa. Totisesti tartun vielä Ghaniyyiin sellaisella otteella, että Bahila vapisee pelosta! Ja jos jalkani vakiintuvat, palautan heimoja heimojen luo ja heimoja heimojen luo, ja seulon esiin kuusikymmentä heimoa, joilla ei ole islamista osuutta." (al-Amali, al-Mufid, osa 1, s. 339)
Kertoja sanoo: Eräänä päivänä uskovien ruhtinas (AS) sanoi: "Ilmoittakaa Ghaniyyin ja Bahilan heimojen jäsenille, että he tulevat ottamaan osuutensa valtionkassasta – vaikka Jumalan kautta he eivät ole muslimeja, ja minä olen todistaja heidän osattomuudestaan islamista! Huomispäivänä Altaan äärellä ja Ylistetyllä paikalla luen heidät vihollisten joukkoon. Sinä päivänä tartun Ghaniyyin heimoon niin, että Bahilan heimo pelosta menettää hallintansa!" Sitten hän sanoi: "Jos asiani menestyy, saan voiton vihollisista ja saan kalifaatin haltuuni niin kuin kuuluu, tiedän kyllä, mitä teen niille kuudellekymmenelle heimolle, jotka näiden kahden tavoin ovat islamista osattomia."
Al-Asbagh ibn Nubata al-Abdi kertoi: Kun Ibn Muljam oli iskenyt uskovien ruhtinasta Ali ibn Abi Talibia (AS), me muutamat hänen seuralaisistaan – minä, al-Harith, Suwaid ibn Ghafala ja joukko muita – menimme aamulla hänen luokseen. Istuuduimme oven eteen ja kuulimme itkua, ja mekin itkimme. Silloin al-Hasan ibn Ali (AS) tuli ulos luoksemme ja sanoi: "Uskovien ruhtinas sanoo teille: palatkaa koteihinne." Kaikki muut lähtivät paitsi minä, ja itku hänen talostaan voimistui, ja minäkin itkin. Al-Hasan (AS) tuli ulos ja sanoi: "Enkö sanonut teille: menkää?" Sanoin: "En, Jumalan kautta, oi Jumalan lähettilään poika. Sieluni ei tottele minua eivätkä jalkani kanna minua lähtemään, ennen kuin näen uskovien ruhtinaan (Jumalan siunaukset hänelle)." Hän viipyi hetken, meni sisään ja tuli pian takaisin ja sanoi minulle: "Tule sisään." Astuin uskovien ruhtinaan (AS) luo. Hän istui nojaten, pää sidottuna keltaisella siteellä; hän oli menettänyt paljon verta, ja hänen kasvonsa olivat kellastuneet – tuskin erotti, olivatko kasvot kellertävämmät vai side. Kumarruin hänen ylitseen, suutelin häntä ja itkin. Hän sanoi minulle: "Älä itke, oi Asbagh, sillä Jumalan kautta edessä on paratiisi." Sanoin hänelle: "Uhraudun puolestasi. Tiedän, Jumalan kautta, että sinä siirryt paratiisiin. Itken vain siksi, että menetän sinut, oi uskovien ruhtinas. Uhraudun puolestasi: kerro minulle jokin hadith, jonka olet kuullut Jumalan lähettiläältä (SAWS), sillä arvelen, etten tämän päivän jälkeen enää koskaan kuule sinulta hadithia." Hän sanoi: "Kyllä, oi Asbagh. Eräänä päivänä Jumalan lähettiläs (SAWS) kutsui minut ja sanoi: 'Oi Ali, mene moskeijaani, nouse saarnatuoliini ja kutsu ihmiset luoksesi. Ylistä sitten Jumalaa, mahtavaa ja ylhäistä, kiitä Häntä, lausu minulle runsaasti siunauksia ja sano sitten: Oi ihmiset, minä olen Jumalan lähettilään lähettiläs teidän luoksenne, ja hän sanoo teille: Tietäkää, että Jumalan kirous, Hänen lähellään olevien enkeliensä kirous, Hänen lähetettyjen profeettojensa kirous ja minun kiroukseni on sen päällä, joka lukee itsensä muun kuin oman isänsä jälkeläiseksi tai liittää itsensä muihin kuin omiin suojelijoihinsa tai riistää työmieheltä hänen palkkansa.' Menin hänen moskeijaansa ja nousin hänen saarnatuoliinsa. Kun Quraish ja muut moskeijassa olleet näkivät minut, he kerääntyivät luokseni. Ylistin Jumalaa, kiitin Häntä ja lausuin runsaita siunauksia Jumalan lähettiläälle (SAWS), ja sanoin sitten: 'Oi ihmiset, minä olen Jumalan lähettilään lähettiläs teidän luoksenne, ja hän sanoo teille: Tietäkää, että Jumalan kirous, Hänen lähellään olevien enkeliensä kirous, Hänen lähetettyjen profeettojensa kirous ja minun kiroukseni on sen päällä, joka lukee itsensä muun kuin oman isänsä jälkeläiseksi tai liittää itsensä muihin kuin omiin suojelijoihinsa tai riistää työmieheltä hänen palkkansa.' Kukaan väestä ei puhunut mitään, paitsi Umar ibn al-Khattab, joka sanoi: 'Olet välittänyt viestin, oi Abu al-Hasan, mutta toit puheen, jota ei ole selitetty.' Sanoin: 'Vien tämän Jumalan lähettilään (SAWS) tietoon.' Palasin Profeetan (SAWS) luo ja kerroin hänelle asian. Hän sanoi: 'Palaa moskeijaani, nouse saarnatuoliini, ylistä Jumalaa, kiitä Häntä ja lausu minulle siunauksia; sano sitten: Oi ihmiset, emme tuo teille mitään ilman, että meillä on sen selitys ja tulkinta. Tietäkää, että minä olen teidän isänne. Tietäkää, että minä olen teidän suojelijanne (mawla). Tietäkää, että minä olen teidän palkkatyöläisenne.'" (al-Amali, al-Mufid, osa 1, s. 339)
Al-Asbagh ibn Nubata al-Abdi kertoo: Kun Ibn Muljam oli iskenyt uskovien ruhtinasta (AS), me muutamat seuralaiset – minä, al-Harith ibn Abdullah al-A'war, Suwaid ibn Ghafala ja eräs toinen joukko – menimme varhain aamulla katsomaan häntä. Istuuduimme talon ovelle ja kuulimme talosta itkua, ja mekin itkimme. Imaami Hasan (AS) tuli ulos talosta ja sanoi: "Uskovien ruhtinas (AS) sanoo: menkää koteihinne!" Kaikki muut paitsi minä lähtivät, ja itkun ja valituksen ääni hänen talostaan oli kova, ja minäkin itkin. Imaami Hasan (AS) tuli ulos ja sanoi: "Enkö käskenyt teidän mennä?" Sanoin: "En voi, Jumalan kautta, oi Jumalan lähettilään poika; sieluni ei suostu ja jalkani eivät kanna ruumistani lähteäkseni, ennen kuin näen uskovien ruhtinaan (AS)." Hän viipyi hetken ja meni sisään taloon. Ei kestänyt kauan, kun hän tuli ulos ja sanoi minulle: "Astu sisään." Menin uskovien ruhtinaan (AS) luo. Näin hänen istuvan nojaten, keltainen liina sidottuna siunatun päänsä ympärille, ja runsaan verenvuodon vuoksi hänen siunattujen kasvojensa väri oli muuttunut keltaiseksi. Heittäydyin hänen ylleen, suutelin häntä ja itkin. Hän sanoi minulle: "Asbagh! Älä itke! Jumalan kautta, minä menen paratiisiin." Sanoin: "Uhraudun puolestasi – tiedän sen, ja itkuni johtuu siitä, että menetän sinut." Sitten sanoin: "Uhraudun puolestasi. Kerro minulle jokin niistä hadith-kertomuksista, jotka olet kuullut Jumalan lähettiläältä (SAWS), sillä luulen, etten tästä päivästä lähtien enää voi kuulla sinulta hadithia." Hän sanoi: "Kyllä, oi Asbagh. Eräänä päivänä Jumalan lähettiläs (SAWS) kutsui minut luokseen ja sanoi: 'Oi Ali, mene minun moskeijaani. Nouse sitten saarnatuoliin ja kutsu ihmiset luoksesi. Ylistä sitten Jumalaa ja kiitä Häntä, lähetä minulle runsaasti siunauksia ja sano: Oi ihmiset, minä olen Jumalan lähettilään lähettiläs teidän luoksenne, ja hän sanoo: Tietäkää, että Jumalan kirous ja lähellä olevien enkelten ja lähetettyjen profeettojen kirous ja minun kiroukseni on jokaisen päällä, joka lukee itsensä jonkun muun kuin oman isänsä jälkeläiseksi tai pitää itseään muiden kuin omien isäntiensä omana tai vähentää työmiehen palkkaa ja tekee hänelle vääryyttä.' Menin moskeijaan ja tein niin. Kukaan ihmisistä ei sanonut sanaakaan, paitsi Umar ibn al-Khattab, joka sanoi: 'Oi Abu al-Hasan, välitit viestin, mutta toit puheen, joka on suljettu eikä sisällä selitystä ja tulkintaa!' Sanoin: 'Kerron sen Jumalan lähettiläälle (SAWS).' Palasin Profeetan (SAWS) luo ja tein hänelle selon tapahtuneesta. Hän sanoi: 'Palaa moskeijaani, nouse saarnatuoliin, ylistä ja kiitä Jumalaa ja lähetä minulle siunauksia. Sano sitten: Oi ihmiset! Emme tuo teille mitään ilman, että sen tulkinta ja selitys on meillä itsellämme. Tietäkää: minä olen teidän isänne. Tietäkää: minä olen teidän suojelijanne (mawla) ja asioidenne haltija. Tietäkää: minä olen teidän palkollisenne.'"