Minulle kertoi šeikki (Jumala jatkakoon hänen kunniaansa) katkeamattomalla välitysketjulla Muhammad ibn Sallam al-Jumahilta: Abu al-Aswad ad-Du'ali tuli uskovien ruhtinaan (AS) luo, ja tämä heitti hänelle paperilapun, jossa luki: "Jumalan, Armeliaan, Laupiaan nimeen. Puhe koostuu kolmesta asiasta: nimisanasta (ism), teonsanasta (fi'l) ja partikkelista (harf), joka tulee ilmaisemaan merkitystä. Nimisana on se, mikä kertoo nimetystä; teonsana se, mikä kertoo nimetyn liikkeestä; ja partikkeli se, mikä synnyttää merkityksen jossakin muussa." Abu al-Aswad sanoi: "Oi uskovien ruhtinas, tämä on kaunista puhetta. Mutta mitä käsket minun tehdä sillä? Sillä en tiedä, mitä tarkoitit saattaessasi sen tietooni." Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: "Olen kuullut tässä teidän kaupungissanne paljon räikeää kielivirhettä, ja siksi halusin laatia kirjoituksen, jonka lukija voi erottaa arabien puheen näiden muiden puheesta. Rakenna siis tälle perustalle." Abu al-Aswad sanoi: "Suokoon Jumala meille sinun kauttasi menestystä oikeaan, oi uskovien ruhtinas." (al-Fusul al-Mukhtara, osa 1, s. 91)
Kertoja sanoo: Kielioppitieteen (nahw) perustaminen tapahtui näin: uskovien ruhtinas (AS) kutsui luokseen Abu al-Aswad ad-Du'alin ja kirjoitti paperille: "Jumalan, Armeliaan, Laupiaan nimeen. Puhe jakautuu kolmeen osaan: nimisanaan, teonsanaan ja partikkeliin. Nimisana kertoo nimetystä, teonsana kuvaa nimetyn liikettä, ja partikkelilla ei itsellään ole merkitystä." Sitten hän heitti tämän arkin Abu al-Aswadin eteen. Abu al-Aswad luki sen ja sanoi: "Tämä on hyvä ajatus; mutta mitä minulta odotatte?" Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: "Olen kuullut, että eri tahoilla on levinnyt lukuisia puhetapoja, joista monet ovat virheellisiä. Haluaisin sinun laativan kirjan, jonka avulla jokainen lukija oppii ymmärtämään arabian kielen oikean muodon." Abu al-Aswad sanoi: "Suokoon Jumala minulle sinun kauttasi menestystä, jotta voin tehdä työn oikein."
(Sanon: Zalim ibn Amr ibn Sufyan, joka tunnetaan nimellä Abu al-Aswad ad-Du'ali, kuului seuraajapolveen (tabi'un) ja Alin (AS) seuralaisiin; hän oli kielioppitieteen perustaja ja varhaisislamin runoilija. Hän osallistui Jamalin, Siffinin ja Nahrawanin taisteluihin. Alin (AS) kalifaatin aikana Abu al-Aswad toimi Basran tuomarina ja Ibn Abbasin kirjurina. Kun Ibn Abbas jätti Basran käskynhaltijan tehtävän ja Ali (AS) nimitti Ziyad ibn Abihin Farsin ja Kermanin maaherraksi, Abu al-Aswad nimitettiin Alin kalifaatin viimeisenä vuonna Basran käskynhaltijaksi. Ilmeisesti Ibn Abbas suuttui riitaannuttuaan Abu al-Aswadin kanssa Basran valtionkassasta ja pakeni osan valtionkassaa mukanaan kohti Hijazia. At-Tabari kertoo, että Abu al-Aswad saattoi Ibn Abbasin paon imaamin tietoon, ja imaami pyysi vastauskirjeessään Abu al-Aswadille tätä välittämään hänelle alueen tapahtumat. Imaami sanoi: sinunlaisesi tuleekin olla imaamin ja yhteisön hyväntahtoinen neuvoja, luottamuksen vaalija ja totuuteen opastaja. "Kirjoitin toverillesi siitä, mitä olit hänen toimistaan kirjoittanut, mutta en maininnut, että sinä olit kirjoittanut. Pidä minut selvillä siitä, mitä siellä tapahtuu ja minkä tarkastelu koituu yhteisön parhaaksi, sillä olet tämän tehtävän arvoinen, ja se on velvollisuutesi. Wa-s-salam.")
Abu al-Aswad ad-Du'alille on annettu lisänimi "Malik an-Nahw" (kieliopin kuningas). Hän perusti kielioppitieteen Alin (AS) viittauksesta. Adh-Dhahabi kertoo, että kun Abu al-Aswad toi kirjoittamansa kielioppia koskevan tekstin imaamin (AS) eteen, imaami sanoi: "Ma ahsana hadha n-nahwa lladhi nahauta" – kuinka kauniisti oletkaan järjestänyt tämän suunnan (nahw). Ja juuri tästä imaamin lausumasta tämä tiede sai nimen nahw-tiede eli kielioppi.
Hän oli myös ensimmäinen, joka lisäsi Koraaniin vokaalimerkit. Abu al-Faraj al-Isfahanin kertoman mukaan Ziyad ibn Abih käski häntä varustamaan Koraanin käsikirjoitukset tarkkeilla, ja niin hän teki. Abu al-Aswad oli etevä runoilija, ja hänen runokokoelmansa on julkaistu painettuna. Hän sepitti runoja Husain ibn Alin (AS) muistoksi sekä Alin (AS) ylistykseksi. Ibn Asakir kertoo, että imaami Ali (AS) aikoi Siffinin sodassa valita ensin Abu al-Aswadin välitystuomariksi. Imaami Alin (AS) marttyyrikuoleman jälkeen Abu al-Aswad syrjäytettiin lähes kokonaan poliittiselta näyttämöltä.
Hijran vuonna 45, kun Ziyad ibn Abihista tuli Muawiyan asettama Irakin käskynhaltija, Abu al-Aswad oli yhteydessä häneen. Jotkut ovat pitäneet häntä Ziyadin lasten opettajana, joskin näillä kahdella oli keskenään paljon erimielisyyksiä. Eräänä päivänä Ziyad kysyi Abu al-Aswadilta: "Kuinka suurta on kiintymyksesi Aliin (AS)?" Hän vastasi: "Rakkaus Alia kohtaan kasvaa sydämessäni joka hetki, aivan kuten rakkaus Muawiyaa kohtaan kasvaa sinun sydämessäsi tunti tunnilta. Niin, minä rakastan Alia Jumalan ja ylösnousemuksen päivän tähden, ja sinä rakastat Muawiyaa tämän maailman ja sen kullan ja hopean tähden."
Abu al-Aswad kuoli Basran ruttoon hijran vuonna 69.
Abu al-Aswad on välittänyt hadith-perimätietoa Umarilta, imaami Alilta (AS) ja Abu Dharr al-Ghifarilta. Häneltä ovat välittäneet haditheja hänen poikansa Abu Harb, Yahya ibn Ya'mar, Abd al-Malik ibn Buraida ja muut. Lähteet ovat vahvistaneet hänen luotettavuutensa hadithien välittäjänä. Abu al-Aswad ja hänen runokokoelmansa ovat kautta historian jääneet vaille arvostusta ja huomiota hänen Alia (AS) kohtaan tuntemansa syvän kiintymyksen vuoksi. Abu al-Aswadin lisäksi myös hänen tyttärelleen on omistettu runoja. Erään kertomuksen mukaan Muawiya lähetti Abu al-Aswadille lahjoja, joiden joukossa oli makeisia. Kun hänen tyttärensä näki ne, hän kysyi isältään: "Kuka nämä lahjat on lähettänyt?" Abu al-Aswad vastasi: "Muawiya – pettääkseen meidät uskostamme!" Tyttö sepitti siihen paikkaan nämä säkeet: "Sahramilla maustetulla hunajallako, oi Harbin poika, myisimme sinulle kunniamme ja uskontomme? Jumala varjelkoon! Kuinka se olisi mahdollista, kun suojelijamme (mawla) on uskovien ruhtinas!")
Az-Zubair vetäytyi taistelusta sen jälkeen, kun uskovien ruhtinas (AS) oli muistuttanut häntä Jumalan lähettilään (SAWS) sanoista. Hänen poikansa Abdullah sanoi hänelle: "Isä! Jätätkö meidät tällaisessa tilanteessa ja käännyt pois luotamme tällaisessa tilassa?" Hän vastasi: "Poikani, Ali muistutti minua asiasta, jonka aika oli saanut minut unohtamaan." Abdullah sanoi hänelle: "Ei suinkaan – sinä säikähdit Ibn Abi Talibin miekkaa!" He kertoivat: silloin az-Zubair kääntyi ja hyökkäsi uskovien ruhtinaan (AS) joukkoja vastaan, ja uskovien ruhtinas sanoi: "Avatkaa tie vanhukselle, sillä hänet on ajettu ahtaalle." Ja kun Ibn Jurmuz toi az-Zubairin pään ja miekan uskovien ruhtinaan (AS) eteen, tämä sanoi hänelle: "Kuulin Jumalan lähettilään (SAWS) sanovan: Ilmoita Safiyyan pojan surmaajalle sanoma tulesta." (al-Fusul al-Mukhtara, osa 1, s. 142)
Kertoja sanoo: Ennen Kamelitaistelun alkamista Ali (AS) tapasi Zubayrin ja palautti hänen mieleensä erään Jumalan lähettilään (SAWS) lausuman. Sen seurauksena Zubayr luopui taistelusta. Silloin hänen poikansa Abdullah sanoi hänelle: Oi isä! Jätätkö meidät tällaisessa tilanteessa? Zubayr sanoi: Oi poikani, totisesti Ali palautti mieleeni asian, jonka aika oli saanut minut unohtamaan! Abdullah sanoi: Ei niin ole; sinä pakenet Abu Talibin pojan miekkaa! Kun Zubayr kuuli tämän, hän kääntyi takaisin ja hyökkäsi näön vuoksi uskovien johtajan (AS) sotajoukkoa vastaan. Silloin Ali (AS) sanoi: Avatkaa hänelle tie ja väistykää hänen miekkansa reitiltä; Zubayr ei aio taistella, hän tahtoo vain osoittaa, ettei ole pelkuri. Niin Zubayr teki hyökkäyskierroksensa, vetäytyi sitten kentältä ja etääntyi taistelupaikalta. Zubayr nukahti eräässä myllyssä, ja mies nimeltä Ibn Jurmuz hyökkäsi äkkiarvaamatta hänen kimppuunsa, surmasi hänet ja toi hänen päänsä ja miekkansa lahjana uskovien johtajalle (AS). Ali (AS) itki ja sanoi: Kuulin Jumalan lähettiläältä, että Safiyyan pojan (siis Zubayrin) surmaaja on tulessa!
(Sanon: tämä on luotettavin kertomus, vaikka eräissä tiedonannoissa kerrotaan uskovien johtajan (AS) sanoneen: surmaaja ja surmattu ovat molemmat tulessa! Samoin uskovien johtaja sanoi hänen surmaajalleen: sinä tapoit Zubayrin, kun hän oli varomaton ja unessa! Muutoin Zubayr ei ollut sellainen sankari, joka olisi kaatunut sinunlaisesi käden kautta.
Mitä tulee siihen puheeseen, jonka Ali (AS) lausui ennen taistelua Zubayrin kanssa: Ali (AS) kutsui Kamelitaistelun kentällä Zubayria ja sanoi hänelle: Muistatko, että Profeetta (SAWS) sanoi sinulle: Rakastatko Alia? Sinä sanoit: Hän on veljeni ja enoni poika, miksi en rakastaisi häntä? Profeetta sanoi: Sinä tulet pian taistelemaan häntä vastaan, ja silloin sinä olet häntä kohtaan vääryydentekijä. Zubayr sanoi: Palautit mieleeni asian, jonka aika oli saanut minut unohtamaan. Mutta paluumatkalla hänen poikansa sanoi hänelle: Jumalan kautta, sinä pakenit Abd al-Muttalibin poikien miekkoja, et Profeetan (SAWS) hadithia.
Zubayr ibn al-Awwam, Alin (AS) tädin poika
Ubayda al-Salmanilta kerrotaan hänen sanoneen: Kysyin Alilta (AS) lapsia synnyttäneiden orjattarien (ummahat al-awlad) myymisestä. Hän sanoi: Minun ja Umarin näkemys oli, ettei heitä saa myydä; nyt olen sitä mieltä, että heidät saa myydä. (al-Fusul al-Mukhtara, osa 1, s. 213)
Kertoja sanoo: Kysyin Alilta, saako myydä orjattaren, joka on synnyttänyt isännälleen lapsia. Hän sanoi: Aiemmin minäkin olin Umarin tavoin sitä mieltä, ettei se ole sallittua; mutta nyt näkemykseni on, että se on sallittua.
Ibn Abbas sanoi: Uskovien johtaja (AS) istui keskuudessamme kuin yksi meistä, laski leikkiä kanssamme ja kohteli meitä avoimesti; ja silti — Jumalan kautta — en koskaan kyennyt täyttämään katsettani hänestä sen kunnioitusta herättävän arvokkuuden vuoksi, joka hänessä (AS) oli. (al-Fusul al-Mukhtara, osa 1, s. 214)
Ibn Abbas sanoo: Uskovien johtaja (AS) istui keskuudessamme kuin yksi meistä, jutteli kanssamme leppoisasti ja osoitti meille kiintymystä. Mutta hänellä oli sellainen kunnioitusta herättävä olemus, etten koskaan kyennyt katsomaan häntä silmiin.