Al-Suddilta, Abd Khairilta, Alilta (AS): Hän näki ihmisissä kevytmielisyyttä Jumalan lähettilään (SAWS) kuoleman jälkeen ja vannoi, ettei pane viittaa harteilleen, ennen kuin on koonnut Koraanin. Niin hän istui kotonaan, kunnes oli koonnut Koraanin. Se oli ensimmäinen mushaf, johon Koraani koottiin; hän kokosi sen sydämestään, ja se oli Ja'farin suvun hallussa. (Shawahid al-tanzil, osa 1, s. 36)
Kertoja sanoo: Kun Ali (AS) Profeetan (SAWS) kuoleman jälkeen näki eräissä aikansa ihmisissä kevytmielisyyttä ja uppiniskaisuutta, hän vannoi, ettei pane viittaa harteilleen (eli ei poistu kotoaan muuten kuin välttämättömän asian vuoksi), ennen kuin on koonnut Koraanin. Niin hän istui kotonaan ja kokosi Koraanin. Hän oli siis ensimmäinen, joka kokosi Koraanin mushafiksi, ja hän kirjoitti sen mushafiin sydämestään eli muististaan. Alin mushaf on nykyään Ja'farin suvun hallussa.
Ibn Abbasilta: Kun Jumala, Korkein, lähetti sanansa 'Köyhille, jotka ovat ahtaalla Jumalan tiellä' [Qur'an 2:273], Abd al-Rahman ibn Awf lähetti suuren määrän dinaareja suffan väelle, ja Ali ibn Abi Talib lähetti keskellä yötä kuorman taateleita. Näistä kahdesta almusta rakkaampi Jumalalle, Mahtavalle ja Ylhäiselle, oli Ali ibn Abi Talibin almu, joka annettiin yöllä salassa. (Shawahid al-tanzil, osa 1, s. 148)
Kertoja sanoo: Kun jae 'Köyhille, jotka ovat ahtaalla Jumalan tiellä' [Qur'an 2:273] laskeutui suffan väestä, Abd al-Rahman ibn Awf lähetti heille paljon dinaareja, ja Ali ibn Abi Talib (AS) lähetti keskellä yötä jonkin verran taateleita. Näistä kahdesta almusta Jumalalle rakkain oli Alin (AS) almu, koska se annettiin salassa.
(Sanomme: suffa tarkoittaa suurta lehväkatosta, joka on katettu palmunoksin. Suffan väki oli köyhiä muhajireja, joilla ei ollut sukulaisia Medinassa, ja siksi Jumalan lähettiläs (SAWS) majoitti heidät moskeijansa pohjoisosaan, suureen katettuun tilaan nimeltä 'suffa'. Heitä oli neljäsataa, ja heidän elämänsä koostui rukoukseen osallistumisesta, uskonnon opiskelusta ja jihadista. Jotkut tunnetuista kumppaneista kuuluivat tähän joukkoon, kuten Abu Dharr al-Ghifari, Salman, Bilal, Wathila, Ammar, Miqdad, Ibn Mas'ud, Khabbab ibn al-Aratt, Suhaib al-Rumi, Jabir ibn Abdillah, Abu Sa'id al-Khudri, Hanzala Ghasil al-Mala'ika, Abu Ubaida Amir, Sa'd ibn Abi Waqqas ja Abu Huraira. Suffan väestä tuli esikuvia maailmasta luopumisessa ja tuonpuoleiseen suuntautumisessa. Profeetta (SAWS) piti suffan väkeä suojeluksessaan, seurusteli ja istui heidän kanssaan, kutsui heitä 'islamin vieraiksi' ja kannusti muslimeja kunnioittamaan heitä ja tuntemaan heidän ansionsa.
Neljännellä ja viidennellä hijra-vuosisadalla askeettiset ryhmät ja erityisesti suufit lukivat itsensä suffan väen jatkajiksi — siinä määrin, että he jopa johtivat nimityksen 'suufi' sanasta suffa ja pyrkivät osoittamaan tämän yhteyden syväjuurisen ja vahvan; johdos, jolla on lähinnä sisällöllinen merkitys ja joka on kieliopillisesti virheellinen.
Hadithissa mainittu Abd al-Rahman ibn Awf kuului Jumalan lähettilään (SAWS) varakkaisiin ja anteliaisiin kumppaneihin, ja neuvottelupäivänä (yawm al-shura) hän oli syynä siihen, että Uthman nousi kalifiksi. Tosin hän katui myöhemmin tätä tekoaan, mistä kerrotaan toisaalla tässä samassa kirjassa.)
Nu'aim ibn Abi Hind kertoi: Rib'i ibn Hirash kertoi minulle: Istuin Alin luona, kun Talhan poika tuli ja tervehti Alia, ja tämä toivotti hänet tervetulleeksi. Mies sanoi: Toivotatko minut tervetulleeksi, oi uskovien käskijä, vaikka olet tappanut isäni ja ottanut omaisuuteni!? Hän vastasi: Mitä omaisuuteesi tulee, se on pantu erilleen rahastoon; mene aamulla omaisuutesi luo ja ota se. Mitä taas sanaasi 'tapoit isäni' tulee — toivon, että minä ja isäsi olemme niitä, joista Jumala on sanonut: 'Ja Me poistamme heidän rinnoistaan kaunan; veljinä he ovat vastakkain lepovuoteilla' [Qur'an 15:47]. Silloin muuan Hamdanin heimon mies sanoi: Jumala on oikeudenmukaisempi kuin niin! Ali karjaisi hänelle niin, että palatsi tärähti, ja sanoi: Keitä he sitten ovat, ellemme me ole juuri niitä? (Shawahid al-tanzil, osa 1, s. 415)
Kertoja sanoo: Kamelitaistelun jälkeen istuimme Alin (AS) luona, kun Talhan poika astui sisään. Hän tervehti uskovien käskijää (AS). Ali (AS) vastasi tervehdykseen ja toivotti hänet tervetulleeksi. Talhan poika vastasi: Oi Ali! Sinä tapoit isäni ja takavarikoit omaisuuteni! Ali (AS) sanoi: Omaisuutesi liitin rahastoon; nouse, mene ja ota se takaisin. Mutta isäsi surmaamisessa ei ollut vaihtoehtoa. Toivon, että armollinen Jumala tekee minusta ja isästäsi niitä, joita tämä jae tarkoittaa: 'Ja Me poistamme heidän rinnoistaan kaunan...' [Qur'an 15:47]. Silloin muuan Hamdanin heimon mies sanoi: Oi Ali! Jumala on oikeudenmukaisempi kuin että tekisi sinusta tuon jakeen tarkoittaman! Ali (AS) päästi hänen päälleen sellaisen karjaisun, että käskynhaltijan palatsi vavahti. Sitten hän sanoi: Voi sinua! Ellemme me ole niitä, joiden rinnoista kauna poistetaan, keitä he sitten ovat?!
(Sanomme: tämän Haidarin karjaisun kuvauksena sama kohtaus on kerrottu myös näin: 'Hän karjaisi hänelle niin, että luulin palatsin sortuvan siitä.' Toisin sanoen Ali (AS) päästi hänen päälleen sellaisen karjaisun, että luulimme kalifinistuimen palatsin olevan romahtamaisillaan.)
Kadih al-Sadiq Ja'far ibn Muhammadilta, tämä isältään, tämä esi-isiltään, Alilta (AS) sanoista 'Rauha Ya-Sinin suvulle' [Qur'an 37:130]: Hän sanoi: Ya-Sin on Muhammad, ja me olemme Ya-Sinin suku. (Shawahid al-tanzil, osa 2, s. 167)
Uskovien käskijä (AS) sanoi: Ilmauksessa 'Rauha Ya-Sinin suvulle' [Qur'an 37:130] Ya-Sin on Muhammad (SAWS), ja me olemme Ya-Sinin suku!
Zadhanilta, Alilta, joka sanoi: Minun kaltaiseni tässä yhteisössä on kuin Iisa, Marian poika: yksi joukko rakasti häntä ja meni rakkaudessaan liiallisuuksiin ja tuhoutui; toinen joukko vihasi häntä ja meni vihassaan liiallisuuksiin ja tuhoutui; ja kolmas joukko rakasti häntä pysyen rakkaudessaan kohtuudessa ja pelastui. (Shawahid al-tanzil, osa 2, s. 235)
Uskovien käskijä (AS) sanoi: Minun kaltaiseni tässä yhteisössä on kuin Iisa, Marian poika: jotkut rakastivat häntä ja menivät rakkaudessaan liiallisuuksiin ja tuhoutuivat; jotkut vihasivat häntä ja menivät vihamielisyydessään liiallisuuksiin ja tuhoutuivat; ja jotkut rakastivat häntä kohtuullisesti ja pelastuivat.
Ibn Abbasilta: Jumalan lähettiläälle (SAWS) lahjoitettiin kaksi suurta naaraskamelia. Hän katsoi kumppaneihinsa ja sanoi: 'Onko joukossanne joku, joka rukoilee kaksi rukousjaksoa (rak'aa) niin, ettei hän niiden aikana askartele missään tämän maailman asiassa eikä hänen sydämensä puhu maailman muistelemisesta? Hänelle annan toisen näistä kameleista.' Ali nousi ja ryhtyi rukoukseen. Kun hän oli lausunut lopputervehdyksen, Jibril laskeutui ja sanoi: Anna hänelle toinen niistä. Jumalan lähettiläs sanoi: 'Hän istui tashahhudissa ja mietti, kumman ottaisi.' Jibril sanoi: 'Hän mietti ottaakseen niistä lihavamman teurastaakseen sen ja antaakseen sen almuna Jumalan kasvojen tähden; hänen ajatuksensa oli Jumalalle, ei hänelle itselleen eikä maailmalle.' Silloin Jumalan lähettiläs antoi hänelle ne molemmat, ja Jumala lähetti jakeen: 'Totisesti tässä' — eli Alin rukouksessa — 'on muistutus sille, jolla on sydän' — eli ymmärrys — 'tai joka kallistaa korvansa' — eli kuuntelee korvillaan sitä, mitä hänen kielensä lausuu — 'ja on läsnä todistajana' [Qur'an 50:37] — eli sydämeltään läsnä Jumalalle, Mahtavalle ja Ylhäiselle. Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Ei yksikään palvelija rukoile Jumalalle kahta rak'aa ajattelematta niissä mitään tämän maailman asioista, ilman että Jumala on häneen mielistynyt ja antaa hänen syntinsä anteeksi. (Shawahid al-tanzil, osa 2, s. 266)
Kertoja sanoo: Eräänä päivänä Jumalan lähettiläälle (SAWS) lahjoitettiin kaksi suurta kamelia. Hän kääntyi kumppaniensa puoleen ja sanoi: Onko joukossanne joku, joka rukoilee kaksi rak'aa vilpittömästi Jumalalle niin, että hänen sydämensä on kokonaan suuntautunut Jumalaan eikä mikään maailman asia juolahda hänen sydämeensä eikä pääse hänen mieleensä? Silloin annan hänelle toisen näistä kahdesta kamelista! Ali (AS) nousi ja asettui rukoukseen. Kun hän oli päättänyt rukouksen, Jibril sanoi Jumalan lähettiläälle: Anna hänelle toinen kameleista! Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Hän viivähti hetken tashahhudissa ja mietti, kumman valitsisi! Jibril sanoi: Hänen mietintänsä koski sitä, kumman hän valitsisi lihavampana teurastaakseen sen Jumalan tiellä ja antaakseen sen almuksi — hänen ajatuksensa oli Jumalan kasvojen tähden, ei itsensä eikä oman maailmansa tähden. Niin Jumalan lähettiläs (SAWS) antoi molemmat kamelit Alille (AS). Silloin ylistetty Jumala lähetti jakeen: 'Totisesti tässä on muistutus sille, jolla on sydän, tai joka kallistaa korvansa ja on läsnä todistajana' [Qur'an 50:37]. Toisin sanoen Alin (AS) rukous on opetus ja kehotus sille, jolla on terve sydän, tai sille, joka rukouksessa kuulee korvillaan sen, minkä kielellään lausuu — sellaista ihmistä kutsutaan todistajaksi, sydämeltään läsnä olevaksi.
Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Joka rukoilee kaksi rak'aa puhtain mielin niin, ettei mikään maailman asia juolahda hänen sydämeensä ja mieleensä sen rukouksen aikana, siihen Jumala, Korkein, mielistyy ja antaa kaikki hänen syntinsä anteeksi.
Ali ibn Alqamalta, Ali ibn Abi Talibilta, joka kertoi: Kun laskeutui jae 'Kun neuvottelette Lähettilään kanssa kahden kesken, antakaa ennen neuvotteluanne almu' [Qur'an 58:12], Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: 'Mitä sanot — riittääkö dinaari?' Sanoin: He eivät kykene siihen. Hän sanoi: 'Kuinka paljon sitten?' Sanoin: Ohranjyvän verran. Hän sanoi: 'Sinä olet totisesti vaatimaton.' Silloin laskeutui jae 'Arkailitteko antaa almuja ennen kahdenkeskistä neuvotteluanne...' [Qur'an 58:13]. Ali sanoi: Minun kauttani tälle yhteisölle annettiin huojennus; sellaista jaetta ei laskeutunut kenestäkään ennen minua eikä laskeudu kenestäkään minun jälkeeni. (Shawahid al-tanzil, osa 2, s. 315)
Uskovien käskijä (AS) sanoi: Kun jae 'jos neuvottelette Jumalan lähettilään kanssa kahden kesken, antakaa sitä ennen almu' [Qur'an 58:12] laskeutui, Jumalan lähettiläs (SAWS) kutsui minut luokseen ja sanoi: Oi Ali! Riittääkö yksi dinaari neuvottelualmuksi? Sanoin: Oi Jumalan lähettiläs! Se on paljon, eikä kenelläkään ole siihen varaa. Hän sanoi: Mikä määrä riittää? Sanoin: Yksi sha'ira (ohranjyvän paino). Hän sanoi: 'Sinä olet totisesti vaatimaton.' Heti sen jälkeen laskeutui jae 'Arkailitteko antaa almuja ennen kahdenkeskistä neuvotteluanne?' [Qur'an 58:13], ja se kumosi säädöksen almun antamisesta puhumisen ehtona. Sitten Ali (AS) sanoi: Minun tähteni tälle yhteisölle annettiin huojennus. Sellaista jaetta ei laskeutunut kenestäkään ennen minua, eikä sellaista laskeudu kenestäkään minun jälkeeni.
(Sanomme: ja ainoa, joka toimi neuvottelualmun jakeen mukaan, oli Ali (AS). Hän itse on toisaalla tässä samassa kirjassa sanonut: Minulla oli yksi dinaari. Vaihdoin sen kymmeneen dirhamiin, ja aina kun aioin puhua tai neuvotella kahden kesken hänen kanssaan tai kysyä häneltä jotakin, annoin dirhamin almuksi — kunnes dirhamit loppuivat ja laskeutui jae 'Jos ette löydä mitään, niin Jumala on totisesti anteeksiantava, armollinen' [Qur'an 58:12], joka kumosi tuon säädöksen. Abu Ayyub al-Ansari sanoo: Silloin kun kaikki muslimit almun antamisen pelosta vetäytyivät syrjään, Ali (AS) neuvotteli kymmenen kertaa Jumalan lähettilään (SAWS) kanssa ja antoi joka neuvottelulla summan Jumalan tiellä. Kertomuksessa mainittu sha'ira on yhden ohranjyvän paino kultaa tai hopeaa. Noin seitsemänkymmentäkaksi sha'iraa vastaa yhtä mithqalia.)
Abdullah ibn Abbasilta, joka kertoi: Olin Ali ibn Abi Talibin seurassa, kun hän kulki ohi joukosta ihmisiä, jotka olivat rukoilemassa. Hän sanoi: Rukoilkaa minun puolestani, sillä teidät on määrätty rukoilemaan minun puolestani. Jumala, Mahtava ja Ylhäinen, on sanonut: 'Ja ne, jotka ovat tulleet heidän jälkeensä, sanovat: Herramme, anna anteeksi meille ja veljillemme, jotka ehtivät uskoon ennen meitä' [Qur'an 59:10] — ja minä olen uskovista ensimmäisenä uskoon tullut. (Shawahid al-tanzil, osa 2, s. 336)
Kertoja sanoo: Kuljimme Alin (AS) kanssa erään paikan ohi, jossa joukko ihmisiä oli rukoilemassa. Ali (AS) sanoi: Rukoilkaa minun puolestani ja anokaa minulle anteeksiantoa, sillä teidät on siihen määrätty, ja Jumala on sanonut: 'Ja ne, jotka ovat tulleet heidän jälkeensä, sanovat: Herramme, anna anteeksi meille ja veljillemme, jotka ehtivät uskoon ennen meitä' [Qur'an 59:10]. Minä olen ensimmäinen Jumalan lähettilääseen (SAWS) uskonut ja uskossa kaikista varhaisin.
Mujahidilta, Ibn Abbasilta Jumalan, Korkeimman, sanoista 'He täyttävät lupauksensa' [Qur'an 76:7]: Hän kertoi: Hasan ja Husain sairastuivat, ja Jumalan lähettiläs kävi katsomassa heitä, samoin arabien ylhäiset. He sanoivat: Oi Abu al-Hasan, jospa tekisit lupauksen (nadhr) poikiesi puolesta. Ali sanoi: Jos he paranevat, paastoan kolme päivää kiitollisuudesta. Fatima sanoi samoin, ja samoin sanoi heidän nubialainen palvelijattarensa nimeltä Fidda. Jumala puki pojat terveyteen, mutta Muhammadin perheellä ei ollut ruokaa vähää eikä paljoa. Ali meni juutalaisen Sham'un al-Khaibarin luo ja lainasi häneltä kolme saa'ta ohraa ja toi sen. Fatima ryhtyi yhteen saa'han, jauhoi sen ja leipoi siitä leipää. Ali rukoili Profeetan (SAWS) kanssa ja tuli sitten kotiin, ja ruoka pantiin hänen eteensä — silloin heidän luokseen tuli köyhä, ja he antoivat hänelle ruoan. Toisena päivänä Fatima jauhoi ja leipoi toisen saa'n, ja Ali rukoili Profeetan (SAWS) kanssa ja tuli kotiin, ja kun ruoka pantiin hänen eteensä, heidän luokseen tuli orpo. Ja kolmantena, kun he olivat käymässä ruokaan, ovelle pysähtyi vanki ja sanoi: Rauha teille, profeetan huoneen väki — ruokkikaa meitä, niin Jumala ruokkikoon teidät. He antoivat hänelle leipänsä ja viettivät kolme päivää ja yötä maistamatta muuta kuin pelkkää vettä. Neljäntenä päivänä — Hasanin ja Husainin vapistessa kuin linnunpoikaset ja Fatiman ja Fiddan heidän kanssaan, kykenemättä kävelemään heikkoudesta — Ali lähti heidän kanssaan Jumalan lähettilään luo. Tämä sanoi: Jumalani, nämä ovat minun huoneeni väki, he kuolevat nälkään; armahda heitä, Herra, ja anna heille anteeksi. Jumalani, nämä ovat huoneeni väki — varjele heidät äläkä unohda heitä. Silloin Jibril laskeutui ja sanoi: Oi Muhammad, Jumala lähettää sinulle tervehdyksen ja sanoo: Olen kuullut rukouksesi heidän puolestaan, olen heille kiitollinen ja olen heihin mielistynyt. Ja lue: 'Totisesti hurskaat juovat maljasta, jonka sekoituksena on kamferia' [Qur'an 76:5] aina sanoihin 'Totisesti tämä on teidän palkkanne, ja teidän ponnistelunne on saanut kiitoksen' [Qur'an 76:22] asti. (Shawahid al-tanzil, osa 2, s. 398)
Kertoja sanoo: Hasan ja Husain (AS) sairastuivat. Jumalan lähettiläs (SAWS) tuli katsomaan heitä. Sairaus pitkittyi ja tieto siitä levisi, joten monet kumppanitkin tulivat katsomaan heitä. Lopulta Profeetta (SAWS) sanoi: Oi Abu al-Hasan! Tee lupaus lastesi paranemisen puolesta! Ali (AS) sanoi: Lupaan, että kun he paranevat, paastoan kiitokseksi kolme päivää. Fatima (AS) teki saman lupauksen, ja samoin heidän palvelijattarensa Fidda. Hasan ja Husain (AS) paranivat. Ali (AS) meni juutalaisen Sham'unin luo ja lainasi kolme saa'ta ohraa, ja he paastosivat ja valmistivat ruoan paaston päättämistä varten. Ruokailun hetkellä tuli köyhä. He lahjoittivat ruokansa köyhälle. Seuraavana päivänä he valmistivat toisen osan ohrasta illan ateriaksi, mutta paaston päättämisen hetkellä heidän luokseen tuli orpo. Niin he lahjoittivat sinäkin iltana ateriansa ja nukkuivat nälkäisinä. Kolmantena iltana tuli vanki, ja jälleen he antoivat ateriansa vangille eivätkä päättäneet paastoaan muulla kuin vedellä. Neljäntenä päivänä Hasan ja Husain (AS) sekä Fatima (AS) vapisivat heikkoudesta eivätkä kyenneet kävelemään, ja niin he kaikki tulivat Profeetan (SAWS) luo. Kun Profeetta (SAWS) näki tämän, hän kohotti kätensä rukoukseen ja lausui: Jumala, minun huoneeni väki kuolee nälkään! Armahda heitä! Sulje heidät anteeksiantoosi, varjele heitä äläkä unohda heitä! Silloin Jibril (AS) laskeutui ja sanoi: Oi Muhammad! Jumala lähettää tervehdyksen ja sanoo: Rukouksesi on kuultu! Minä olen heille kiitollinen ja heihin mielistynyt. Silloin laskeutuivat Ihmisen suuran jakeet: 'Totisesti hurskaat juovat maljasta...' [Qur'an 76:5] aina jakeisiin 'Totisesti tämä on teidän palkkanne, ja teidän ponnistelunne on saanut kiitoksen' [Qur'an 76:22] asti.
Abu Yunus, Abu Hurairan vapautettu orja, kuuli Abu Hurairan sanovan: Istuin Profeetan (SAWS) seurassa, kun Ali tuli ja tervehti, ja Jumalan lähettiläs (SAWS) istutti hänet viereensä ja sanoi: 'Oi Ali, kuka on entisaikojen ihmisistä onnettomin?' Hän vastasi: Jumala ja Hänen lähettiläänsä tietävät parhaiten. Hän sanoi: 'Naaraskamelin kintereiden katkoja.' Sitten hän sanoi: 'Entä kuka on myöhempien onnettomin?' Hän vastasi: Jumala ja Hänen lähettiläänsä tietävät parhaiten. Silloin hän vei kätensä Alin partaan ja sanoi: 'Oi Ali — se, joka värjää tämän tästä', ja hän laski kätensä hänen päälaelleen. Abu Huraira sanoi: Jumalan kautta, isku ei ohittanut sitä kohtaa, jolle Jumalan lähettiläs oli kätensä laskenut. (Shawahid al-tanzil, osa 2, s. 440)
Kertoja sanoo: Istuimme Profeetan (SAWS) luona, kun Ali tuli ja tervehti. Profeetta (SAWS) istutti hänet viereensä ja sanoi: Oi Ali! Kuka on entisaikojen ihmisistä onnettomin? Hän vastasi: Jumala ja Hänen lähettiläänsä tietävät parhaiten. Hän sanoi: Salihin naaraskamelin kintereiden katkoja. Sitten hän sanoi: Kuka on myöhempien ihmisten onnettomin? Hän vastasi: Jumala ja Hänen lähettiläänsä tietävät parhaiten. Profeetta (SAWS) osoitti kädellään Alin partaa ja sanoi: Oi Ali! Hän on se, joka värjää tämän tällä — ja hän laski kätensä Alin päälaelle. Kertoja sanoi: Jumalan kautta, Ibn Muljamin miekka ei kirvonnut siitä kohdasta, johon Profeetta (SAWS) oli kätensä laskenut!
Abu Ja'far Muhammad ibn Ali kertoi: Setäni Muhammad ibn al-Hanafiyya kertoi minulle isältään Ali ibn Abi Talibilta, joka sanoi: Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Esirukoilen yhteisöni puolesta, kunnes Herrani huutaa: 'Oletko tyytyväinen, oi Muhammad?' Ja minä sanon: Herrani, olen tyytyväinen. Sitten hän sanoi: Te Irakin väki sanotte, että Koraanin eniten toivoa antava jae on 'Oi palvelijani, jotka olette tuhlanneet omaa sieluanne vastaan, älkää menettäkö toivoanne Jumalan armosta' [Qur'an 39:53]. Sanoin: Näin me tosiaan sanomme. Hän sanoi: Mutta me, huoneen väki, sanomme, että Jumalan kirjan eniten toivoa antava jae on Hänen, Korkeimman, sanansa 'Ja totisesti Herrasi on antava sinulle, niin että tulet tyytyväiseksi' [Qur'an 93:5], ja se tarkoittaa esirukousta. (Shawahid al-tanzil, osa 2, s. 446)
Muhammad ibn al-Hanafiyya kertoi isältään Alilta (AS): Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi eräänä päivänä: Esirukoilen yhteisöni puolesta niin kauan, kunnes kuuluttaja huutaa: Oi Muhammad, joko olet tyytyväinen?! Ja minä sanon: Oi Herra! Olen tyytyväinen ja kiitän Sinua. Muhammad ibn al-Hanafiyya sanoo: Sitten Ali (AS) kääntyi Irakin väen puoleen ja sanoi: Te Irakin väki sanotte panevanne toivonne jakeeseen 'Oi palvelijani, jotka olette tuhlanneet omaa sieluanne vastaan, älkää menettäkö toivoanne Jumalan armosta' [Qur'an 39:53]. Mutta me, huoneen väki, panemme vielä enemmän toivoa jakeeseen 'Ja totisesti Herrasi on antava sinulle, niin että tulet tyytyväiseksi' [Qur'an 93:5], sillä siihen on kätketty esirukous Muhammadin (SAWS) yhteisön puolesta.
Ibn Juraij Ata'lta, Ibn Abbasilta: Muhammad määräsi Alille kärsivällisyyden maailman suhteen ja määräsi hänet kokoamaan Koraanin hänen kuolemansa jälkeen, maksamaan hänen velkansa, pesemään hänen ruumiinsa hänen kuolemansa jälkeen ja rakentamaan hänen hautansa ympärille muurin, jotteivät naiset häiritsisi häntä istumalla hänen haudallaan. (Shawahid al-tanzil, osa 2, s. 483)
Ibn Abbas sanoo: Jumalan lähettiläs (SAWS) jätti Alille (AS) testamenttinaan kärsivällisyyden maailman suhteen sekä Koraanin kokoamisen hänen poismenonsa jälkeen, hänen velkojensa maksamisen, hänen ruumiinpesunsa toimittamisen ja muurin rakentamisen hänen hautansa ympärille, jottei naisten istuminen hänen haudallaan häiritsisi hänen sieluaan.