Isa ibn Abdillah al-Qummi kertoi Abu Abdillahilta (AS), joka sanoi: «Kun tieto siitä, mitä Quraysh oli tehnyt Khuza'an heimolle, saavutti Abu Sufyanin — hänen ollessaan Syyriassa — hän lähti matkaan ja astui Jumalan lähettilään (SAWS) luo ja sanoi: Oi Muhammad, varjele kansasi verta, toimi suojelijana Qurayshin puolesta ja pidennä sopimusaikaamme. Hän sanoi: 'Oletteko te pettäneet sopimuksen, oi Abu Sufyan?' Tämä vastasi: Emme. Hän sanoi: 'Silloin me pysymme siinä, missä olimme.' Abu Sufyan lähti ulos, kohtasi Abu Bakrin ja sanoi: Oi Abu Bakr, anna suojelus Qurayshin puolesta. Tämä vastasi: Voi sinua! Voisiko kukaan antaa suojelusta Jumalan lähettilään (SAWS) ohitse?! Sitten hän kohtasi Umarin ja sanoi tälle samoin. Sitten hän kohtasi Umarin ja sanoi tälle samoin. Sitten hän lähti ja astui sisään Umm Habiban luo ja aikoi istuutua vuoteelle, mutta tämä riensi vuoteen luo ja kääri sen kokoon. Hän sanoi: Tyttäreni, pidätkö tämän vuoteen minulta? Tämä vastasi: Kyllä, tämä on Jumalan lähettilään (SAWS) vuode, etkä sinä saa istua sillä, sillä sinä olet saastainen monijumalainen. Sitten hän lähti ja astui Fatiman luo ja sanoi: Oi arabien herran tytär, annatko suojeluksen Qurayshin puolesta ja pidennätkö sopimusaikaa, niin että olisit jaloin valtiatar ihmisten joukossa? Hän vastasi: 'Minun suojelukseni on Jumalan lähettilään (SAWS) suojeluksessa.' Hän sanoi: Käskisitkö kahta poikaasi antamaan suojeluksen ihmisten kesken? Hän vastasi: 'Jumalan kautta, minun poikani eivät tiedä, mitä suojelusta he antaisivat Qurayshia vastaan.' Silloin hän lähti, kohtasi Alin (AS) ja sanoi: Sinä olet tästä väestä sukulaisuudeltasi minua lähinnä, ja asiat ovat käyneet minulle ylivoimaisiksi; osoita minulle niistä jokin ulospääsy. Hän sanoi: 'Sinä olet Qurayshin vanhin: asetu moskeijan ovelle, julista suojelus Qurayshin puolesta, istuudu sitten ratsusi selkään ja liity kansaasi.' Hän kysyi: Luuletko siitä olevan minulle hyötyä? Hän vastasi: 'En tiedä.' Silloin tämä sanoi: Oi ihmiset, minä olen antanut suojeluksen Qurayshin puolesta! Sitten hän nousi kamelinsa selkään, lähti matkaan ja saapui Qurayshin luo. He kysyivät: Mitä tuot tullessasi? Hän sanoi: Menin Muhammadin luo ja puhuin hänelle, mutta Jumalan kautta, hän ei vastannut minulle mitään. Sitten menin Abu Quhafan pojan luo enkä löytänyt hänestä mitään hyvää. Sitten menin Khattabin pojan luo, ja hän oli samanlainen. Sitten astuin Fatiman luo, eikä hän vastannut minulle. Sitten kohtasin Alin, ja hän käski minun antaa suojeluksen ihmisten kesken, ja niin minä tein. He sanoivat: Hyväksyikö Muhammad sen? Hän vastasi: En tiedä. He sanoivat: Voi sinua! Mies on tehnyt sinusta pilkkaa. Vai sinäkö antaisit suojeluksen Qurayshin puolesta? (I'lam al-Wara bi-A'lam al-Huda, osa 1, s. 217)»
Isa ibn Abdillah al-Qummi on kertonut imaami Sadiqilta (AS), että tämä sanoi: Kun tieto Khuza'an ja Qurayshin tapahtumista saavutti Abu Sufyanin Syyriassa, hän tuli viipymättä Medinaan, saapui Jumalan lähettilään (SAWS) luo ja sanoi: Oi Muhammad! Varjele meidän, sukulaistesi, verta ja pidennä sopimuksen määräaikaa. Profeetta sanoi: Oi Abu Sufyan! Te juonittelette meitä vastaan! Hän vastasi: Meillä ei ole mitään juonta teitä vastaan, ja me noudatamme sopimustamme. Tämän jälkeen Abu Sufyan meni Abu Bakrin luo ja sanoi: Anna Qurayshille suojelus! Abu Bakr sanoi: Voi sinua! Voiko kukaan Jumalan lähettilään edessä antaa suojeluksen monijumalaisille ja asettua heidän puolelleen?! Sitten Abu Sufyan meni Umarin luo ja esitti samat puheet hänellekin. Tämän jälkeen hän meni tyttärensä Umm Habiban, Profeetan (SAWS) puolison, kotiin, ja kun hän aikoi istuutua matolle, Umm Habiba kääri matot kokoon. Abu Sufyan sanoi: Tyttäreni, etkö halua minun istuvan tälle matolle?! Tämä vastasi: Aivan niin; tämä on Profeetan matto, ja sinä olet monijumalainen ja saastainen etkä voi istua Jumalan lähettilään matolla. Abu Sufyan lähti myös tyttärensä kodista ja meni Fatiman (AS) kotiin ja sanoi: Oi Profeetan tytär! Annatko Qurayshille suojeluksen ja pidennätkö sopimuksen määräaikaa? Niin olisit jaloin naisten joukossa! Fatima (AS) sanoi: Vain se, jolle Profeetta antaa suojeluksen, on minunkin suojeluksessani. Hän sanoi: Käske sitten lapsiasi ottamaan ihmiset suojelukseensa. Hän vastasi: Minun lapseni eivät tunne Qurayshia, jotta ottaisivat heidät suojelukseensa (toisin sanoen: he ovat vielä pieniä). Abu Sufyan palasi pettyneenä myös Fatiman luota, meni Alin (AS) luo ja sanoi: Sinä olet lähimpiä sukulaisiani! Nyt asiani ovat käyneet vaikeiksi. Odotan, että avaat minulle tien ulos tästä ahdingosta. Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Sinä olet Qurayshin vanhin ja päämies. Mene istumaan Jumalan lähettilään (SAWS) moskeijan ovelle, julista Quraysh suojelukseesi ja turviisi ja nouse heti sen jälkeen kamelisi selkään ja liity sukulaisiisi Mekassa. Hän sanoi: Oi Ali! Onko tästä teosta minulle mitään hyötyä?! Hän vastasi: En tiedä! Silloin Abu Sufyan lähti Alin (AS) luota ja meni kohti moskeijaa, kääntyi muslimien puoleen ja sanoi: Minä olen ottanut Qurayshin suojelukseeni ja turviini! Tämän sanottuaan hän nousi heti kamelinsa selkään ja lähti kohti Mekkaa. Kun hän saapui Mekkaan, monijumalaiset kysyivät: Miten kävi? Hän sanoi: Menin Muhammadin luo; hän ei puhunut minulle sanaakaan. Sen jälkeen menin Abu Quhafan pojan luo enkä nähnyt hänessä mitään hyvää. Sitten menin Khattabin pojan luo; hänkään ei välittänyt. Kun olin menettänyt toivoni näiden suhteen, menin Fatiman luo; hänkään ei vastannut minulle. Sieltä menin Alin luo; hän käski minun ottaa Qurayshin suojelukseeni, ja minä toimin hänen ohjeensa mukaan. He sanoivat: Suostuuko Muhammad tähän? Hän vastasi: Hänen suostumuksestaan minulla ei ole tietoa. He sanoivat: Ali on tehnyt sinusta pilkkaa. Sinäkö muka ottaisit Qurayshin suojelukseesi ja turviisi?!
(Sanomme: tämä tapaus on historiassa tunnettu, eikä kukaan ole tähän mennessä käsitellyt sitä. Minun nähdäkseni Alin (AS) tarkoituksena ei ollut tehdä pilkkaa Abu Sufyanista, vaan hänen tarkoituksensa oli Mekan asukkaiden pelastaminen, ja juuri se, mitä hän tarkoitti, lopulta toteutui. Kun muslimien kymmenentuhannen miehen sotajoukko lähestyi Mekkaa, kaikki Mekan asukkaat kääntyivät islamiin, ja Profeetta (SAWS) julisti Abu Sufyanin talon yhdeksi turvapaikoista. Toisin sanoen Abu Sufyan tuli sen suunnitelman ansiosta, jonka Ali (AS) hänelle laati, ja tämän yhden ainoan Alille (AS) osoitetun kuuliaisuuden siunauksesta, tahtoen tai tahtomattaan, oman itsensä ja Qurayshin pelastuksen välikappaleeksi — tosin vasta sen jälkeen, kun kaikki, vaikka vain ulkonaisesti, olivat tunnustaneet islamin. Lause, jonka Abu Sufyan lausui anoessaan apua Alilta (AS), on merkille pantava. Hän sanoi: 'Asiat ovat käyneet minulle ylivoimaisiksi; osoita minulle niistä jokin ulospääsy.' Onko mahdollista, että joku anoo apua Alilta (AS) eikä Ali (AS) auttaisi häntä?! Ei ole, vaan Ali (AS) antaa suojan ja avun jokaiselle, joka turvautuu häneen ja pyytää häneltä apua — vaikka tuo henkilö olisi Abu Sufyan.
Rauha sinulle, oi uskovien ruhtinas; rauha sinulle, oi jumalaapelkäävien imaami; rauha sinulle, oi Jumalan ykseyden tunnustajien kaunistus; rauha sinulle, oi askeeteista askeettisin; rauha sinulle, oi palvojien ensimmäinen; rauha sinulle, oi al-Anza' al-Batin (epäuskosta irrallinen, tietoa täynnä oleva); rauha sinulle, oi vilpitön ja luotettava imaami; rauha sinulle, oi uskonnon tuomari; rauha sinulle, oi Jumalan luja köysi; rauha sinulle, oi uskonnon ruhtinas; rauha sinulle, oi uskonnon pylväs; rauha sinulle, oi uskovien hurskas; rauha sinulle, oi kirkasotsaisten johtaja; rauha sinulle, oi testamentinsaajien sinetti; rauha sinulle, oi uskovien uskottu; rauha sinulle, oi Jumalan leijona; rauha sinulle, oi Jumalan korva; rauha sinulle, oi Jumalan todiste; rauha sinulle, oi Jumalan tiedon aarrearkku; rauha sinulle, oi Jumalan julistus; rauha sinulle, oi Jumalan portti; rauha sinulle, oi Jumalan kasvot; rauha sinulle, oi Jumalan ystävä; rauha sinulle, oi Jumalan miekka; rauha sinulle, oi Jumalan valittu; rauha sinulle, oi Jumalan salaisuus; rauha sinulle, oi Jumalan sijainen; rauha sinulle, oi lipunkantaja; rauha sinulle, oi kirkas valtatie; rauha sinulle, oi köyhien turva; rauha sinulle, oi jalojen herra; rauha sinulle, oi Jumalan ystävien suoja; rauha sinulle, oi Jumalan ystävien tukipylväs; rauha sinulle, oi testamentinsaajista paras; rauha sinulle, oi tuomioiden ratkaisija; rauha sinulle, oi Murtada (Jumalalle otollinen); rauha sinulle, oi valtias; rauha sinulle, oi suurin koetus; rauha sinulle, oi jumalanpelon tunnusmerkki; rauha sinulle, oi lujin kädensija; rauha sinulle, oi jumalanpelon puu; rauha sinulle, oi johdatuksen lippu; rauha sinulle, oi anteeksiannon portti; rauha sinulle, oi epäuskoisten murskaaja; rauha sinulle, oi tulen ja paratiisin jakaja; rauha sinulle, oi lähettilään veli; rauha sinulle, oi lähettilään sielu; rauha sinulle, oi ensimmäinen vääryyttä kärsinyt; rauha sinulle, oi johdattaja; rauha sinulle, oi uskollinen; rauha sinulle, oi maan olento (dabbat al-ard); rauha sinulle, oi totuuden kieli; rauha sinulle, oi rukouskomeron haltija; rauha sinulle, oi pelastuksen laiva; rauha sinulle, oi ahdistusten poistaja; rauha sinulle, oi sukupolvien lainopettaja; rauha sinulle, oi arabien ritari; rauha sinulle, oi ihmeiden ilmentäjä; rauha sinulle, oi lupauksen täyttäjä; rauha sinulle, oi jinnien kukistaja; rauha sinulle, oi tekojen vaaka; rauha sinulle, oi oikean tien koetinkivi; rauha sinulle, oi loistava lamppu; rauha sinulle, oi valtakuntien kohtaloiden kääntäjä; rauha sinulle, oi autuas; rauha sinulle, oi lempeä kumppani; rauha sinulle, oi suuri sanoma; rauha sinulle, oi suora tie; rauha sinulle, oi Haydar; rauha sinulle, ja Jumalan armo ja Hänen siunauksensa.
Tämä ziyara-tervehdys, joka tunnetaan nimellä "seitsemänkymmenen tervehdyksen ziyara", on kokoelma uskovien ruhtinaan (AS) perimätiedossa säilyneitä arvonimiä erityisessä järjestyksessä.)
Suura Bara'a — 'vapautus Jumalasta ja Hänen lähettiläästään' — laskeutui yhdeksäntenä vuonna. Ali (AS) lähti viemään sitä, kunnes julisti sen Mekassa uhripäivänä ja tashriq-päivinä. Hänen tehtäväänsä kuului: monijumalaisille oli ilmoitettava heidän sopimustensa purkamisesta; kukaan ei saanut kiertää Huonetta alastomana; monijumalainen ei saanut astua moskeijaan; se, jolla oli sopimus, sai pitää sen määräaikaansa saakka, ja sillä, jolla ei ollut sopimusta, oli neljä kuukautta aikaa — 'jos otamme hänet kiinni neljän kuukauden jälkeen, surmaamme hänet'. Tähän viittaa Korkeimman sana: 'Kun rauhoitetut kuukaudet ovat kuluneet…' aina sanoihin '…jokaisessa väijytyspaikassa' [Qur'an 9:5]. Hän kertoi: Kun Ali saapui Mekkaan, hän veti miekkansa tupesta ja sanoi: 'Jumalan kautta, jos joku kiertää Huonetta alastomana, lyön häntä miekalla' — kunnes sai heidät pukeutumaan vaatteisiin, ja he kiersivät vaatteet yllään. (I'lam al-Wara bi-A'lam al-Huda, osa 1, s. 248)
Hidžran yhdeksäntenä vuonna laskeutui suura Bara'a. Ali (AS) otti jakeet, lähti kohti Mekkaa, saapui kaupunkiin ja luki jakeet juhlapäivänä Minassa ihmisille näiden ollessa koolla. Profeetta (SAWS) oli antanut hänelle käskyn ilmoittaa monijumalaisille, että tämän jälkeen he eivät saa astua Pyhään moskeijaan, ihmiset eivät saa kiertää Kaabaa alastomina, ja kaikki Profeetan sopimukset monijumalaisten kanssa raukeavat neljän kuukauden kuluttua, ja tämän ajan kuluttua heidät surmataan, missä heidät tavataankin. Jalo jae 'Kun rauhoitetut kuukaudet ovat kuluneet…' [Qur'an 9:5] viittaa tähän tapahtumaan. Kertoja sanoo: Kun Ali ibn Abi Talib (AS) saapui Mekkaan, hän veti miekkansa tupesta ja sanoi: Jumalan kautta, jokaisen, joka tänään aikoo kiertää alastomana, surmaan tällä miekalla. Niin ihmisten oli pakko pukeutua ja suorittaa kiertokulku vaatteet yllään.
Al-Hakim Abu Abdillah al-Hafiz on kertonut välittäjäketjullaan, joka nousee Amr ibn Shas al-Aslamiin, tämän sanoneen: Olin Ali ibn Abi Talibin mukana hänen ratsujoukossaan, ja Ali kohteli minua jossakin määrin tylysti, ja minä kannoin siitä hänelle kaunaa mielessäni. Kun saavuin Medinaan, valitin hänestä jokaiselle, jonka tapasin. Eräänä päivänä tulin, kun Jumalan lähettiläs (SAWS) istui moskeijassa. Hän katsoi minua, kunnes istuuduin hänen luokseen, ja sanoi: 'Oi Amr ibn Shas, sinä olet totisesti loukannut minua.' Minä sanoin: Jumalalle me kuulumme ja Hänen luokseen palaamme! Turvaudun Jumalaan ja islamiin siltä, että loukkaisin Jumalan lähettilästä. Hän sanoi: 'Joka loukkaa Alia, on loukannut minua.' — Ennen häntä Jumalan lähettiläs (rukous ja rauha hänelle) oli lähettänyt Khalid ibn al-Walidin Jemenin asukkaiden luo kutsumaan heitä islamiin, mutta he eivät vastanneet hänen kutsuunsa. Al-Bara' kertoi: Olin Alin (AS) mukana. Kun lähestyimme tuota väkeä, he tulivat ulos meitä vastaan. Ali johti meille rukouksen, järjesti meidät sitten yhteen riviin, astui eteemme ja luki heille Jumalan lähettilään (SAWS) kirjeen, ja koko Hamdanin heimo kääntyi islamiin. Ali (AS) kirjoitti tästä Jumalan lähettiläälle (SAWS), ja kun tämä oli lukenut kirjeen, hän lankesi maahankumarrukseen; sitten hän kohotti päänsä ja sanoi: 'Rauha Hamdanille.' Al-Bukhari on ottanut sen Sahihiinsa. (I'lam al-Wara bi-A'lam al-Huda, osa 1, s. 257)
Kertoja sanoo: Olin Ali ibn Abi Talibin palveluksessa. Hän moitti minua erään tehtävän suorittamisesta ja puhui minulle ankarasti. Tästä minua kohtaan osoitetusta tylyydestä loukkaannuin sydämessäni ja päätin, että Medinaan päästyäni valittaisin hänestä Jumalan lähettiläälle (SAWS). Eräänä päivänä, kun Jumalan lähettiläs (SAWS) oli moskeijassa, saavuin hänen luokseen. Kun Profeetan (SAWS) katse osui minuun, hän sanoi: Oi Amr! Sinä olet loukannut minua syvästi! Minä sanoin: Oi Jumalan lähettiläs, turvaudun Jumalaan siltä, että olisin loukannut sinua! Hän sanoi: Joka loukkaa Alia, on loukannut minua.
Kertoja sanoo: Ennen kuin uskovien ruhtinas (AS) lähti kohti Jemeniä, Jumalan lähettiläs (SAWS) oli lähettänyt Khalid ibn Walidin sille seudulle kutsumaan noiden alueiden asukkaita islamiin. Mutta ihmiset eivät kuunnelleet Khalidia eivätkä vastanneet hänen kutsuunsa. Kertoja sanoo: Minä olin Alin (AS) mukana. Kun lähestyimme Jemenin asukkaita, he tulivat ulos meitä vastaan. Silloin Ali (AS) rukoili, järjesti meidät sen jälkeen yhteen riviin, asettui rivin eteen ja luki ihmisille Jumalan lähettilään (SAWS) kirjeen. Silloin Hamdanin heimon ihmiset kääntyivät kaikki islamiin, ja Ali (AS) kirjoitti tapahtuneesta Profeetalle. Luettuaan kirjeen Profeetta (SAWS) suoritti kiitollisuuden maahankumarruksen ja sanoi sitten: Jumalan tervehdys ja armo Hamdanin heimolle!
Sadiqilta (AS) on myös kerrottu: Jumalan lähettiläs (SAWS) toi pyhiinvaelluksellaan sata uhrikamelia. Hän teurasti niistä runsaat kuusikymmentä ja antoi loput Alille, joka teurasti runsaat kolmekymmentä. Kun Ali (AS) palasi sotajoukkonsa luo, hän havaitsi, että miehet olivat pukeneet ylleen nuo juhlavaatteet. Hän sanoi sille, jonka oli asettanut heidän johtoonsa: 'Voi sinua! Mikä sai sinut tekemään tämän ilman Jumalan lähettilään (SAWS) lupaa?' Tämä vastasi: He pyysivät minulta, että antaisin vaatteet heille, jotta he kaunistautuisivat niillä ja pukeutuisivat niihin ihram-tilaan. Hän sanoi: 'Pahoin he tekivät, ja pahoin teit sinä.' Ja hän (AS) otti vaatteet pois miehiltä ja sitoi ne kuormiin. Silloin miesten valitukset Alista lisääntyivät, ja Jumalan lähettilään (SAWS) kuuluttaja kuulutti: 'Pidättäkää kielenne valittamasta Alista, sillä hän on ankara Jumalan asiassa.' (I'lam al-Wara bi-A'lam al-Huda, osa 1, s. 260)
Imaami Sadiq (AS) sanoi: Jäähyväispyhiinvaelluksella, sen jälkeen kun uskovien ruhtinas (AS) oli tavannut Jumalan lähettilään (SAWS) ja palannut sen sotajoukon luo, jonka hän oli tuonut mukanaan Jemenistä, liittääkseen senkin Profeetan joukkoon, hän havaitsi sotilaiden pukeneen ylleen vaatteet, jotka oli otettu Najranin kristityiltä. Hän vihastui ja nuhteli heidän komentajaansa siitä, että nämä olivat ilman lupaa pukeneet vaatteet ylleen. Joukon komentaja sanoi: Tämä väki pyysi minulta, että he saisivat pukeutua näissä vaatteissa ihram-tilaan. Hän sanoi: Tämä väki teki hyvin ruman teon, ja sinäkin ylitit valtuutesi antaessasi heille tämän luvan! Riisukaa nyt vaatteet niin pian kuin mahdollista. Väki suuttui tästä Alin (AS) ankaruudesta ja alkoi vastustaa ja valittaa. Kun Jumalan lähettiläs (SAWS) sai tietää heidän valituksestaan, hän pahastui. Silloin Profeetan kuuluttaja huusi: Hillitkää kielenne ja vaietkaa Alista (AS), sillä hän on ankara Herran säädösten ja käskyjen suhteen.
(Sanomme: tästä tapahtumasta ja lauseesta 'Ali on ankara Jumalan asiassa' (Aliyyun khashinun fi dhat Allah, tai: akhshanu fi dhat Allah) olemme jo aiemmin tässä kirjassa puhuneet seikkaperäisesti ja esittäneet perusteellisen tutkimuksen. Katso sieltä.)
Sitten Jumalan lähettilään (SAWS) tila kävi raskaaksi ja kuolema saapui hänen luokseen. Kun hänen henkensä lähtö oli lähellä, hän sanoi hänelle: 'Laske pääni, oi Ali, syliisi, sillä Jumalan, mahtavan ja ylhäisen, käsky on tullut. Kun henkeni on lähtenyt, ota se käteesi ja pyyhi sillä kasvojasi. Käännä minut sitten qiblaa kohti, huolehdi asioistani, rukoile puolestani ensimmäisenä ihmisistä äläkä eroa minusta, ennen kuin olet kätkenyt minut hautaani. Ja pyydä apua Jumalalta, mahtavalta ja ylhäiseltä.' (I'lam al-Wara bi-A'lam al-Huda, osa 1, s. 263)
Kertoja välittää uskovien ruhtinaalta (AS): Kun Jumalan lähettilään (SAWS) sairaus paheni ja hänen kuolinhetkensä koitti, hän sanoi minulle: Oi Ali! Laske pääni syliisi, sillä hetki vastata Jumalan kutsuun on tullut. Kun henkeni on lähtenyt ruumiistani, ota se käteesi ja pyyhi sillä kasvojasi. Käännä sitten ruumiini qiblaa kohti, pese minut, kääri minut käärinliinoihin ja rukoile puolestani äläkä eroa minusta, ennen kuin olet kätkenyt minut maan poveen. Ja kaikissa näissä toimissa pyydä apua Jumalalta.
(Sanomme: tämä on Jumalan lähettilään (SAWS) viimeinen puhe Alille (AS), vieläpä koko ihmiskunnalle, ja lause 'Kun henkeni on lähtenyt, ota se käteesi ja pyyhi sillä kasvojasi' on ihmeellinen ja ainutlaatuinen ilmaus, jonka kaltaista ei ole muualla esiintynyt.)
Hänet otettiin pois perjantain yönä, kun ramadan-kuuta oli jäljellä yhdeksän yötä, hidžran vuonna neljäkymmentä, surmattuna ja marttyyrina. Hänet surmasi Abd al-Rahman ibn Muljam al-Muradi — Jumala kirotkoon hänet — kun hän oli lähtenyt aamurukoukseen ramadan-kuun yhdeksännentoista yönä huutaen 'Rukoukseen, rukoukseen!' Kufan suuressa moskeijassa tämä löi häntä miekalla päälakeen; hän oli väijynyt häntä sitä varten yön alusta asti, ja hänen miekkansa oli myrkytetty. Hän (AS) eli vielä yhdeksännentoista päivän, kahdennenkymmenennen yön ja päivän sekä kahdennenkymmenennenyhdennen yön noin yön kolmannekseen saakka; sitten hän (AS) täytti kohtalonsa. Hän tiesi tämän ennen sen aikaa ja kertoi siitä ihmisille ennen sen hetkeä. (I'lam al-Wara bi-A'lam al-Huda, osa 1, s. 309)
Uskovien ruhtinas (AS) kuoli marttyyrina perjantain yönä, ramadan-kuun kahdentenakymmenentenäyhdentenä, hidžran vuonna neljäkymmentä, Ibn Muljam Muradin iskun seurauksena. Ramadanin yhdeksännentoista yönä, kun tuo jalo mies aikoi suorittaa aamurukouksen ja kutsui ihmisiä rukoukseen sanoen: 'Rukoukseen, rukoukseen', tuo kurja löi häntä Kufan moskeijassa. Ibn Muljam oli yön alusta asti odottanut häntä Kufan moskeijassa ja piileskellyt moskeijan nurkassa myrkytetty miekkansa mukanaan. Sen jälkeen kun uskovien ruhtinas (AS) haavoittui, hänen siunattu päälakensa halkesi ja hänen ruumiinsa myrkyttyi, hän eli kahdennenkymmenennenyhdennen yöhön asti ja jätti maailman tuon yön viimeisen kolmanneksen aikana.
(Sanomme: uskovien ruhtinaan (AS) marttyyriuden päivästä on kaikkiaan kuusi käsitystä: jotkin perimätiedot ajoittavat marttyyriuden seitsemänteentoista, jotkin yhdeksänteentoista, jotkin kahdenteenkymmenenteen, jotkin kahdenteenkymmenenteenyhdenteen, jotkin kahdenteenkymmenenteenkolmanteen ja jotkin kahdennenkymmenennenkolmannen jälkeiseen päivään siunatussa ramadan-kuussa hidžran vuonna 40. Vain yksi käsitys sopii perimätiedossa nimenomaisesti mainitun viikonpäivän osalta yhteen tuon kuuvuoden todellisen viikonpäivän kanssa: nimittäin se käsitys, jonka mukaan isku tapahtui kahdennenkymmenennenyhdennen yönä ja marttyyrius perjantain vastaisena yönä, kahdennenkymmenennenkolmannen yönä.
Hidžran vuonna neljäkymmentä, joka on uskovien ruhtinaan (AS) marttyyriuden vuosi, ramadanin kahdeskymmenesyhdes yö oli keskiviikon vastainen yö ja kahdeskymmeneskolmas yö perjantain vastainen yö. Tutkimuksen valossa uskovien ruhtinas (AS) — toisin kuin yleisesti tunnettu käsitys — sai iskun kahdennenkymmenennenyhdennen yönä ennen aamurukousta, aamurukouksen nafila-rukouksessa, jota hän tapasi lukea yksin oikeanpuoleisessa, 'tahajjudin mihrabiksi' kutsutussa rukouskomerossa, ja kaksi yötä myöhemmin, eli kahdennenkymmenennenkolmannen yönä, joka sinä vuonna oli perjantain vastainen yö, hän pääsi marttyyriuden armoon. Toinen todiste tämän väitteen paikkansapitävyydestä on se, että nuo kolme kharijiittia sopivat keskenään surmaavansa Alin (AS), Mu'awiyan ja Amr ibn al-Asin qadr-yönä; eikä minkään islamilaisen suuntauksen, kharijiitit mukaan lukien, paitsi shiialaisuuden, mukaan yhdeksästoista yö ole qadr-yö. Useimmat suuntaukset sen sijaan pitävät kahdettakymmenettäyhdettä yötä qadr-yönä.)
Hän lähti moskeijaan, ja katso: mies oli valvonut koko yönsä väijyen häntä, ja kun aamunkoiton viileys laskeutui, tämä nukahti. Uskovien ruhtinas (AS) hätisti häntä jalallaan ja sanoi hänelle: 'Rukoukseen.' (I'lam al-Wara bi-A'lam al-Huda, osa 1, s. 310)
Kertoja sanoo: Iskun yönä uskovien ruhtinas (AS) astui moskeijaan. Ibn Muljam, joka ei ollut yöllä saanut unta, oli sillä hetkellä vaipunut vasten tahtoaan uneen. Silloin uskovien ruhtinas (AS) kosketti häntä jalallaan, herätti hänet ja sanoi hänelle: Rukoukseen!
Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Koetelkaa lapsenne Ali ibn Abi Talibin rakkaudella: joka häntä rakastaa, tietäkää, että hän on puhdasta syntyperää, ja joka häntä vihaa, tietäkää, että hän on epäpuhdasta syntyperää. (I'lam al-Wara bi-A'lam al-Huda, osa 1, s. 318)
Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Tarjotkaa Alin rakkautta lapsillenne; joka sen ottaa vastaan, tietäkää, että hän kasvaa hyvään, ja joka ei sitä ota vastaan, tietäkää, ettei hänestä tule mitään.
Maytham al-Tammarin — Jumala armahtakoon häntä — kertomus. Perimätiedon välittäjät ovat kertoneet: Hän oli erään Banu Asadin naisen orja. Uskovien ruhtinas (AS) osti hänet tältä ja vapautti hänet ja kysyi häneltä: 'Mikä on nimesi?' Hän vastasi: Salim. Hän sanoi: 'Jumalan lähettiläs on ilmoittanut minulle, että nimesi, jonka isäsi antoi sinulle Persian maalla, on Maytham.' Hän sanoi: Totta puhuivat Jumala ja Hänen lähettiläänsä, ja totta puhuit sinä, oi uskovien ruhtinas. Hän sanoi: 'Palaa siis nimeesi, jolla Jumalan lähettiläs (SAWS) sinut nimesi, ja jätä Salim.' Niin hän palasi Maytham-nimeen ja otti kunya-nimekseen Abu Salim. Eräänä päivänä uskovien ruhtinas sanoi hänelle: 'Sinut otetaan kiinni minun jälkeeni ja ristiinnaulitaan ja lävistetään keihäällä. Kolmantena päivänä sieraimistasi ja suustasi purskahtaa verta, ja partasi värjäytyy; odota siis tuota väriä. Sinut ristiinnaulitaan Amr ibn Hurayhin talon ovelle kymmenentenä kymmenestä; sinun puusi on heistä lyhin ja lähinnä puhdistuspaikkaa.' Ja hän näytti hänelle palmun, jonka runkoon hänet ristiinnaulittaisiin. Maytham tapasi tulla sen luo, rukoilla sen luona ja sanoa: Siunattu olet palmujen joukossa; sinut on luotu minua varten, ja minut on kasvatettu sinua varten. Hän kävi jatkuvasti sen luona, kunnes se kaadettiin. Ja hän tapasi kohdata Amr ibn Hurayhin ja sanoa hänelle: Minusta tulee naapurisi, joten kohtele minua naapurina hyvin. Eikä tämä tiennyt, mitä hän tarkoitti. Sinä vuonna, jona hänet surmattiin, hän teki pyhiinvaelluksen ja astui Umm Salaman luo. Tämä kysyi: Kuka olet? Hän vastasi: Olen Maytham. Umm Salama sanoi: Jumalan kautta, monesti kuulin Jumalan lähettilään (SAWS) antavan sinua koskevia ohjeita Alille keskellä yötä. Hän kysyi tältä Husaynista (AS), ja tämä vastasi: Hän on puutarhassaan. Maytham sanoi: Kerro hänelle, että olisin mielelläni tervehtinyt häntä, ja että me kohtaamme maailmojen Herran luona, jos Jumala Korkein suo. Silloin Umm Salama pyysi hajusteita ja voiteli hänen partansa hyväntuoksuiseksi ja sanoi hänelle: Totisesti, se on pian värjäytyvä verellä. Hän saapui Kufaan, ja Ubaydullah ibn Ziyad — Jumala kirotkoon hänet — otti hänet kiinni ja sanoi hänelle: Mitä herrasi kertoi sinulle siitä, mitä minä tulen tekemään sinulle? Hän vastasi: Hän kertoi minulle, että sinä ristiinnaulitset minut kymmenentenä kymmenestä, ja minä olen heistä lyhimmällä puulla ja lähinnä puhdistuspaikkaa. Tämä sanoi: Me totisesti toimimme häntä vastaan. Maytham sanoi: Kuinka voisit toimia häntä vastaan?! Jumalan kautta, hän ei kertonut minulle muuta kuin Profeetalta (SAWS), tämä Jibra'ililta (AS) ja tämä Jumalalta, mahtavalta ja korkealta, saamaansa; kuinka siis voisit toimia näitä vastaan?! Ja minä tunnen paikan, jossa minut ristiinnaulitaan — missä kohdassa Kufaa se on — ja minä olen ensimmäinen Jumalan luoduista, joka islamissa suitsitaan. Niin tämä vangitsi hänet ja vangitsi hänen kanssaan al-Mukhtar ibn Abi Ubaydin. Maytham sanoi Mukhtarille: Sinä pääset pakoon ja nouset kostamaan Husaynin verta, ja sinä surmaat tämän, joka surmaa meidät. Kun Ubaydullah kutsui Mukhtarin surmatakseen hänet, saapui pikalähetti Yazidin kirjeen kanssa, jossa tämä käski päästää hänet vapaaksi, ja hän vapautti hänet. Ja hän käski ristiinnaulita Maythamin. Kun tämä vietiin ulos, muuan hänet kohdannut mies sanoi hänelle: Etkö olisi voinut välttyä tältä, oi Maytham? Hän hymyili ja sanoi palmuun viitaten: Sitä varten minut on luotu, ja minua varten se on kasvatettu. Kun hänet oli nostettu puuhun, ihmiset kokoontuivat hänen ympärilleen Amr ibn Hurayhin ovelle. Amr sanoi: Jumalan kautta, hän tapasi sanoa minulle: minusta tulee naapurisi. Kun hänet oli ristiinnaulittu, Amr käski palvelijattarensa lakaista hänen puunsa alustan, vihmoa sen vedellä ja suitsuttaa sen. Ja Maytham alkoi kertoa Banu Hashimin ansioista. Silloin Ibn Ziyadille — Jumala kirotkoon hänet — sanottiin: Tämä orja on saattanut teidät häpeään. Hän sanoi: Suitsikaa hänet. Niin hän oli ensimmäinen Jumalan luoduista, joka islamissa suitsittiin. Maythamin surma tapahtui kymmenen päivää ennen Husayn ibn Alin (AS) saapumista Irakiin. Kolmantena päivänä ristiinnaulitsemisestaan Maytham lävistettiin keihäällä; hän lausui 'Allahu akbar', ja päivän lopulla hänen nenästään ja suustaan purskahti verta. (I'lam al-Wara bi-A'lam al-Huda, osa 1, s. 341)
Maytham Tammar oli erään Banu Asadin heimon naisen orja. Uskovien ruhtinas (AS) osti hänet ja vapautti hänet. Sitten hän kysyi häneltä: Mikä on nimesi? Hän vastasi: Salim. Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Profeetta (SAWS) on kertonut minulle, että isäsi on antanut sinulle nimen 'Maytham'! Maytham sanoi: Jumala ja Hänen lähettiläänsä ovat puhuneet totta. Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Palaa siis tuohon nimeen. Maytham totteli Alin (AS) käskyä, otti takaisin ensimmäisen nimensä ja sai kunya-nimen Abu Salim. Eräänä päivänä uskovien ruhtinas (AS) sanoi Maythamille: Minun jälkeeni sinut otetaan kiinni ja ripustetaan puun oksaan, ja kun kolme päivää on kulunut, nenästäsi ja suustasi alkaa vuotaa verta, joka värjää partasi. Sinut ristiinnaulitaan puuhun, joka on lähellä Amr ibn Hurayhin taloa, ja sinä olet kymmenes niistä, joita tämä kohtalo kohtaa; sinut ripustetaan lyhimpään puuhun, ja olet heistä kaikista lähinnä tunkiota. Uskovien ruhtinas (AS) näytti Maythamille myös tuon puun, ja tämä tuli joka päivä puun luo, rukoili sen alla, puhutteli puuta ja sanoi: Miten siunattu puu oletkaan; minut on luotu sinua varten ja sinut minua varten. Hän kävi alati puun luona, kunnes se kaadettiin, jotta siitä tehtäisiin hirsipuu. Tavatessaan Amr ibn Hurayhin Maytham sanoi toisinaan: Minusta tulee pian naapurisi näille main, ja sinun on täytettävä naapuruuden velvollisuus. Amr ibn Hurayth ei tiennyt asiasta mitään. Sinä vuonna, jona hän kärsi marttyyrikuoleman, Maytham teki pyhiinvaelluksen Jumalan huoneeseen. Medinassa hän saapui Umm Salaman kotiin. Umm Salama kysyi: Kuka sinä olet? Hän vastasi: Olen Maytham. Umm Salama sanoi: Herran kautta vannon, että toisinaan kuulin Jumalan lähettilään antavan Alille sinua koskevia ohjeita. Maytham kysyi Umm Salamalta: Missä Husayn ibn Ali nyt on? Umm Salama vastasi: Puutarhassaan. Maytham sanoi: Välitä hänelle tervehdykseni ja sano, että rakastan häntä, ja sano: me kohtaamme pian toisemme Herran edessä! Silloin Umm Salama pyysi hieman hajustetta ja voiteli hänen partansa hyväntuoksuiseksi. Maytham sanoi: Tämä parta värjäytyy aivan pian verellä. Tämän jälkeen Maytham lähti kohti Kufaa, ja hänen saavuttuaan Kufaan Ubaydullah ibn Ziyad vangitsi hänet. Ubaydullah sanoi: Mitä ystäväsi (Ali) on sanonut sinulle minusta?! Maytham vastasi: Hän on sanonut, että sinä ristiinnaulitset minut ja että minä olen kymmenes, joka sinun toimestasi ristiinnaulitaan, ja että minut ripustetaan lyhimpään puuhun, joka on lähinnä tunkiota. Ubaydullah sanoi: Minäpä toimin vastoin tuota herrasi puhetta! Maytham vastasi: Kuinka sinä voisit toimia häntä vastaan?! Jumalan kautta, hän on saanut tämän tiedon Profeetalta, tämä Jibra'ililta ja tämä Herralta. Minä tiedän paikan, jossa minut ristiinnaulitaan, ja minä olen ensimmäinen ihminen islamissa, jonka suulle pannaan suitset. Silloin Ubaydullah ibn Ziyad vangitsi hänet yhdessä Mukhtar ibn Abi Ubaydan kanssa Kufassa. Eräänä päivänä Maytham sanoi Mukhtarille: Sinä vapaudut pian vankilasta, vaadit Husayn ibn Alin veren hänen surmaajiltaan ja surmaat tämän miehen, joka nyt aikoo tappaa meidät. Kun Ubaydullah kutsutti Mukhtarin surmatakseen hänet, saapui äkkiä Yazidin lähettämä sanansaattaja tuoden Ubaydullahille kirjeen. Yazid oli kirjeessään käskenyt vapauttaa Mukhtarin vankilasta. Luettuaan Yazidin kirjeen Ubaydullah vapautti Mukhtarin vankilasta ja käski surmata Maythamin. Kun Maytham vietiin ulos vankilasta, eräs läsnäolijoista sanoi: Kuka nyt kykenee varjelemaan sinut kuolemalta? Maytham osoitti puuta kohti ja sanoi: Minut on luotu tätä puuta varten, ja se on kasvatettu minua varten. Kun häntä vietiin hirsipuuhun, ihmiset olivat kokoontuneet Amr ibn Hurayhin talon luo ja katselivat tapahtumaa. Amr ibn Hurayth sanoi: Jumalan kautta vannon, Maytham sanoi minulle: minusta tulee näinä päivinä naapurisi. Amr käski palvelijatartaan puhdistamaan sen puun alustan, johon Maytham oli ripustettu, poistamaan liat, vihmomaan maan vedellä ja hajustamaan sen. Silloin Maytham alkoi puhua Alin (AS) ansioista. Asiasta ilmoitettiin Ibn Ziyadille ja sanottiin: Maytham saattaa teidät häpeään! Hän käski panna suitset Maythamin suulle. Maytham Tammarin marttyyrius tapahtui kymmenen päivää ennen marttyyrien herran, Husaynin (AS), saapumista Irakiin. Kun kolme päivää oli kulunut Maythamin ripustamisesta, häntä lyötiin keihäällä, ja sen seurauksena hänen nenästään ja suustaan vuoti verta, ja verenvuodon vuoksi hän siirtyi Jumalan armon suojaan.
Korpin syöksyminen hänen kenkänsä kimppuun, kun hän oli riisunut sen suorittaakseen rukouspesun: kenkään oli luikerrellut musta käärme, ja korppi nosti kengän, kohosi sen kanssa ilmaan ja pudotti sen sitten, jolloin käärme putosi siitä ulos; näin Jumala, mahtava ja ylhäinen, varjeli hänet siltä. (I'lam al-Wara bi-A'lam al-Huda, osa 1, s. 354)
Kertoja sanoo: Eräänä päivänä uskovien ruhtinas (AS) oli riisunut kenkänsä jalastaan suorittaakseen rukouspesun. Silloin musta korppi tuli, nosti kengän maasta, vei sen ilmaan ja päästi sen sitten irti. Kenkä putosi maahan, ja sen sisältä tuli ulos käärme. Näin Jumala varjeli hänet käärmeen pahalta.
Heitä on kaksikymmentäseitsemän lasta, poikia ja tyttäriä: al-Hasan ja al-Husayn (AS), Zaynab vanhempi ja Zaynab nuorempi, kunya-nimeltään Umm Kulthum; heidän äitinsä on Fatima al-Batul (AS), maailmojen naisten valtiatar, lähettiläiden herran tytär — Jumalan siunaukset hänelle ja heille. Ja Muhammad vanhin, kunya-nimeltään Abu'l-Qasim; hänen äitinsä oli Khawla bint Ja'far ibn Qays al-Hanafiyya. Ja al-Abbas, Ja'far, Uthman ja Abdullah, jotka kärsivät marttyyrikuoleman veljensä al-Husaynin (AS) kanssa Karbalassa — Jumala olkoon heihin tyytyväinen; heidän äitinsä oli Umm al-Banin bint Hizam ibn Khalid ibn Darim. Al-Abbasia kutsuttiin kunya-nimellä Abu Qirba ('vesileilin isä'), koska hän kantoi vettä veljelleen al-Husaynille (AS), ja häntä sanottiin myös al-Saqqaksi, vedenkantajaksi; hänet surmattiin kolmenkymmenenneljän vuoden ikäisenä, ja hänellä on monia ansioita. Abdullah surmattiin kahdenkymmenenviiden vuoden ikäisenä ja Ja'far ibn Ali yhdeksäntoista vuoden ikäisenä. Ja Umar ja Ruqayya, joiden äiti oli Umm Habib bint Rabi'a; he olivat kaksoset. Ja Muhammad nuorempi, kunya-nimeltään Abu Bakr, sekä Ubaydullah, jotka kärsivät marttyyrikuoleman veljensä al-Husaynin (AS) kanssa Karbalan Taffissa; heidän äitinsä oli Layla bint Mas'ud al-Darimiyya. Ja Yahya, jonka äiti oli Asma bint Umays al-Khath'amiyya; hän kuoli pienenä ennen isäänsä. Ja Umm al-Hasan ja Ramla, joiden äiti oli Umm Sa'id bint Urwa ibn Mas'ud al-Thaqafi. Ja Nafisa, joka on Umm Kulthum nuorempi, sekä Zaynab nuorempi, Ruqayya nuorempi, Umm Hani, Umm al-Kiram, Jumana, kunya-nimeltään Umm Ja'far, Umama, Umm Salama, Maymuna, Khadija ja Fatima — eri orjatar-äitien lapsia. Hänen (AS) jälkeläistönsä jatkui viidestä pojasta: al-Hasanista ja al-Husaynista (AS) sekä Muhammadista, al-Abbasista ja Umarista — Jumala olkoon heihin tyytyväinen. Shiiojen joukossa on niitä, jotka mainitsevat, että Fatima (AS) sai Profeetan (SAWS) kuoleman jälkeen keskenmenon poikalapsesta, jolle Jumalan lähettiläs (SAWS) oli tämän ollessa vielä kohdussa antanut nimen Muhsin; tämän mukaan hänen lapsiaan olisi kaksikymmentäkahdeksan. Mitä tulee Zaynab vanhempaan, Fatiman, Jumalan lähettilään (SAWS) tyttären, tyttäreen: hänet nai Abdullah ibn Ja'far ibn Abi Talib, ja tälle syntyivät hänestä Ali, Ja'far, Awn vanhin ja Umm Kulthum, Abdullah ibn Ja'farin lapset. Zaynab on välittänyt äidiltään Fatimalta (AS) perimätietoja. Mitä tulee Umm Kulthumiin: hän on se, jonka Umar ibn al-Khattab nai. Oppineemme ovat sanoneet: hän (AS) antoi tyttärensä tälle vasta pitkällisen vastustelun ja ankaran kieltäytymisen jälkeen ja vedottuaan syihin toinen toisensa perään, kunnes pakko ajoi hänet jättämään tyttären asian al-Abbas ibn Abd al-Muttalibille, joka antoi tämän hänelle vaimoksi. Mitä tulee Ruqayyaan, Alin (AS) tyttäreen: hän oli Muslim ibn Aqilin vaimo ja synnytti tälle Abdullahin, joka surmattiin Taffissa, sekä Alin ja Muhammadin, Muslimin pojat. Mitä tulee Zaynab nuorempaan: hän oli Muhammad ibn Aqilin vaimo ja synnytti tälle Abdullahin, jonka kautta Aqilin jälkeläistö jatkui. Mitä tulee Umm Haniin: hän oli Abdullah vanhemman, Aqil ibn Abi Talibin pojan, vaimo ja synnytti tälle Muhammadin, joka surmattiin Taffissa, sekä Abd al-Rahmanin. Mitä tulee Maymunaan, Alin (AS) tyttäreen: hän oli [Abdullah] vanhemman, Aqilin pojan, vaimo ja synnytti tälle Aqilin. Mitä tulee Nafisaan: hän oli Abdullah vanhemman, Aqilin pojan, vaimo ja synnytti tälle Umm Aqilin. Mitä tulee Zaynab nuorempaan: hän oli Abd al-Rahman ibn Aqilin vaimo ja synnytti tälle Sa'din ja Aqilin. Mitä tulee Fatimaan, Alin (AS) tyttäreen: hän oli [Muhammad ibn] Abi Sa'idin?! — Aqilin pojan — vaimo ja synnytti tälle Humaydan. Mitä tulee Umamaan, Alin tyttäreen: hän oli al-Salt ibn Abdillah ibn Nawfal ibn Abdillah ibn al-Harith ibn Abd al-Muttalibin vaimo, synnytti tälle Nafisan ja kuoli tämän luona. (I'lam al-Wara bi-A'lam al-Huda, osa 1, s. 395)
Uskovien ruhtinaalla (AS) oli kaksikymmentäseitsemän lasta, seuraavasti: Hasan (AS), Husayn (AS), Zaynab vanhempi (AS) ja Zaynab nuorempi, kunya-nimeltään Umm Kulthum, jotka kaikki olivat Fatiman (AS) lapsia.
Muhammad, jonka äiti oli Khawla, Ja'far ibn Qaysin tytär Hanifa-heimosta. Siksi häntä kutsuttiin Muhammad Hanafiyyaksi.
Abbas, Ja'far, Uthman ja Abdullah, jotka kaikki kärsivät marttyyrikuoleman Karbalassa. Heidän äitinsä oli Umm al-Banin, Hizam ibn Khalid ibn Darimin tytär. Abbas (AS) oli marttyyrikuolemansa hetkellä kolmenkymmenenneljän vuoden ikäinen. Abdullah oli kaksikymmentäviisivuotias ja Ja'far yhdeksäntoistavuotias, kun heidät surmattiin.
Umar ja Ruqayya: näiden kahden äiti oli Umm Habib, Rabi'an tytär, ja he olivat kaksoset.
Muhammad nuorempi, kunya-nimeltään Abu Bakr, ja Ubaydullah, jotka kärsivät marttyyrikuoleman Karbalassa; heidän äitinsä oli Layla, Mas'udin tytär Banu Darimista.
Yahya, jonka äiti oli Asma bint Umays. Yahya kuoli lapsena ennen isänsä marttyyrikuolemaa.
Ramla, jonka äiti oli Umm Sa'id, Urwa ibn Mas'ud al-Thaqafin tytär.
Nafisa, Umm Kulthum nuorempi, Zaynab nuorempi, Ruqayya nuorempi, Umm Hani, Umm al-Kiram, Jumana, kunya-nimeltään Umm Ja'far, Umama, Umm Salama, Maymuna, Khadija ja Fatima, joiden äidit olivat kaikki orjattaria ja tuntemattomiksi jääneitä naisia, jotka hänen ylhäisyytensä Ali (AS) oli ostanut.
Joissakin shiialaisissa perimätiedoissa kerrotaan, että Fatima (AS) sai jalon isänsä kuoleman jälkeen keskenmenon lapsesta, jolle Jumalan lähettiläs (SAWS) oli antanut nimen Muhsin. Näin ollen uskovien ruhtinaan (AS) lapsia olisi kaksikymmentäkahdeksan.
Alin (AS) jälkeläiset polveutuvat vain viidestä hänen lapsestaan: Hasanista ja Husaynista (AS), Muhammad Hanafiyyasta, Abbasista ja Umarista. Uskovien ruhtinaan (AS) muista pojista ei ole jäänyt jälkeläisiä.
Zaynab vanhemman, Fatiman (AS) tyttären, nai Abdullah ibn Ja'far ibn Abi Talib, ja heille syntyivät Ali, Ja'far, Awn vanhin ja Umm Kulthum.
Umm Kulthumin nai Umar ibn Khattab.
Ruqayya, Alin (AS) tytär, Umarin kaksossisar, avioitui serkkunsa Muslim ibn Aqilin kanssa, ja heille syntyivät Abdullah, Ali ja Muhammad, jotka kärsivät marttyyrikuoleman Karbalassa.
Zaynab nuorempi avioitui niin ikään serkkunsa Muhammad ibn Aqilin kanssa, ja heille syntyi Abdullah.
Umm Hani puolestaan avioitui toisen serkkunsa Abdullah vanhemman, Aqilin pojan, kanssa ja synnytti tälle pojan nimeltä Muhammad, joka kärsi marttyyrikuoleman Karbalassa.
Maymuna avioitui serkkunsa, Aqilin pojan (Abdullah) vanhemman, kanssa, ja heille syntyi lapsi nimeltä Aqil.
Khadija avioitui Abd al-Rahman ibn Aqilin kanssa, ja heille syntyivät Sa'id ja Aqil.
Fatima avioitui Muhammad ibn Abi Sa'id ibn Aqilin kanssa, ja heille syntyi Humayda.
Umama avioitui Salt ibn Abdillah ibn Nawfal ibn Harith ibn Abd al-Muttalibin kanssa, ja heille syntyi Naqiyya.
Abdullah ibn Ayyub, Abdullah ibn Hishamilta, tämä Abd al-Karim ibn Amr al-Khath'amilta, tämä Habaaba al-Walibiyyalta, joka kertoi: Näin uskovien ruhtinaan (AS) valiokaartin (shurtat al-khamis) keskellä — ja hän jatkoi kertomusta, kunnes sanoi: — Seurasin hänen jälkiään, kunnes hän istuutui moskeijan esipihalle. Sanoin hänelle: Oi uskovien ruhtinas, mikä on imamaatin todiste, Jumala armahtakoon sinua? Hän sanoi: 'Tuo minulle tuo pikkukivi', ja osoitti kädellään erästä kiveä. Toin sen hänelle, ja hän painoi siihen sinettinsä jäljen ja sanoi minulle: 'Oi Habaaba, kun joku vaatii itselleen imamaattia ja kykenee painamaan sinetin, niin kuin näit, tiedä, että hän on imaami, jota on velvollisuus totella; imaamilta ei jää salatuksi mikään, minkä hän tahtoo.' Hän kertoi: Sitten lähdin, kunnes uskovien ruhtinas (AS) otettiin pois. Tulin al-Hasanin luo hänen istuessaan uskovien ruhtinaan paikalla ihmisten kysellessä häneltä. Hän sanoi minulle: 'Oi Habaaba al-Walibiyya.' Minä sanoin: Niin, oi valtiaani. Hän sanoi: 'Anna tänne se, mikä sinulla on mukanasi.' Annoin hänelle kiven, ja hän painoi siihen sinettinsä, niin kuin uskovien ruhtinas (AS) oli siihen painanut. (I'lam al-Wara bi-A'lam al-Huda, osa 1, s. 408)
Kertoja (Habaaba al-Walibiyya) sanoo: Näin uskovien ruhtinaan (AS) hänen erityisten vartijoidensa seurassa. Seurasin häntä. Kufan moskeijassa hän istuutui erääseen paikkaan yksin. Silloin menin hänen luokseen ja sanoin: Jumala armahtakoon sinua! Mikä on imaamin imamaatin todiste? Hän osoitti maata ja sanoi: Tuo minulle tuo pieni kivenmukula! Nostin kiven ja annoin sen hänelle. Hän painoi siihen sormuksellaan sinetin, ja saman tien hänen sinettinsä kuva painui kiveen, aivan kuin kivi olisi kaiverrettu. Hän sanoi: Oi Habaaba, sen, joka vaatii itselleen imamaattia, on kyettävä tekemään näin. Siinä tapauksessa on osoitettu, että hän on imaami, jota on velvollisuus totella. Samoin imaamilta ei ole salattua mikään, minkä hän tahtoo. Habaaba kertoo: Tämä tapaus jäi taakse, ja uskovien ruhtinas (AS) kärsi marttyyrikuoleman. Kun näin hänen poikansa Hasanin asettuneen hänen paikalleen, menin hänen luokseen hänen istuessaan isänsä paikalla, ihmisten ollessa hänen ympärillään ja esittäessä hänelle kysymyksiä. Heti minut nähtyään hän sanoi: Habaaba al-Walibiyya? Sanoin: Minä juuri. Hän sanoi: Anna kivesi! Annoin hänelle kiven, jonka olin salaa tuonut mukanani. Aivan niin kuin uskovien ruhtinas (AS) oli sinä päivänä painanut kiveen sinetin, hänkin painoi kiveen sinetin ja antoi sen minulle.
Uskovien ruhtinas (AS) oli asettanut Hurayth ibn Jabir al-Hanafin erään idän alueen käskynhaltijaksi. Tämä lähetti hänelle Yazdegerd ibn Shahriyarin kaksi tytärtä. Toisen hän antoi pojalleen al-Husaynille (AS), ja tämä sai hänestä Zayn al-Abidinin (AS); toisen hän antoi Muhammad ibn Abi Bakrille, ja tämä synnytti hänelle al-Qasim ibn Muhammad ibn Abi Bakrin. (I'lam al-Wara bi-A'lam al-Huda, osa 1, s. 480)
Uskovien ruhtinas (AS) nimitti Hurayth ibn Jabirin erään idässä sijaitsevan alueen käskynhaltijaksi. Hurayth lähetti Persian kuninkaan Yazdegerdin kaksi tytärtä Kufaan. Uskovien ruhtinas (AS) antoi toisen vaimoksi Husaynille (AS) ja toisen Muhammad ibn Abi Bakrille. Husaynille ja tuolle naiselle syntyi Zayn al-Abidin (AS), ja Muhammad ibn Abi Bakrille ja naisen sisarelle syntyi lapsi nimeltä Qasim.
Al-Husayn ibn Ulwan on kertonut Abu Ali Ziyad ibn Rustamilta, tämä Sa'id ibn Kulthumilta, joka sanoi: Olin Sadiqin, Ja'far ibn Muhammadin (AS), luona, ja hän mainitsi uskovien ruhtinaan Ali ibn Abi Talibin (AS), ylisti häntä niin kuin hän ansaitsee ja sanoi sitten: Isäni (AS) astui kerran Ali ibn al-Husaynin (AS) luo ja näki tämän saavuttaneen palvonnassa sen, mitä kukaan ei ollut saavuttanut: hän näki, että tämän kasvot olivat kellastuneet valvomisesta, silmät tulehtuneet itkusta, otsa känsittynyt maahankumarruksista ja sääret ja jalat turvonneet rukouksessa seisomisesta. Abu Ja'far (AS) sanoi: Kun näin hänet tuossa tilassa, en voinut pidättää itkuani, vaan itkin säälistä häntä kohtaan. Hän oli vaipunut mietteisiin, ja hetken kuluttua tulostani hän kääntyi puoleeni ja sanoi: Poikani, anna minulle jokin noista lehdistä, joihin on kirjoitettu Alin (AS) palvonnasta. Annoin ne hänelle, ja hän luki niistä vähän, laski ne sitten kädestään raskain mielin ja sanoi: Kuka jaksaisi palvoa niin kuin Ali ibn Abi Talib (AS)? (I'lam al-Wara bi-A'lam al-Huda, osa 1, s. 487)
Imaami Sadiq (AS) sanoi: Isäni astui eräänä päivänä isänsä, imaami Sajjadin (AS), luo ja näki, että tämän kasvot olivat palvonnan runsaudesta muuttuneet: öiden valvomisesta hänen kasvonsa olivat kellastuneet, itkusta hänen silmänsä olivat turvonneet, otsa oli maahankumarrusten paljoudesta känsittynyt ja jalat rukouksessa seisomisesta turvonneet. Hän sanoi: Kun näin isäni tässä tilassa, sydämeni heltyi hänen tilastaan ja puhkesin itkuun. Isäni oli vaipunut ajatuksiinsa; hetken kuluttua hän huomasi minut ja sanoi: Poikani! Anna minulle muutamia noista lehdistä, joihin on kirjoitettu Alin (AS) palvonnasta. Annoin kirjat isälleni, ja hän luki niitä jonkin verran. Sitten hän pani kirjan apeana syrjään ja sanoi: Kuka kykenee palvomaan niin kuin Ali (AS)?!
Al-Hasan ibn al-Abbas ibn al-Harish on kertonut Abu Ja'far Toiselta (AS), joka sanoi: Uskovien ruhtinas (AS) sanoi Ibn Abbasille: Qadr-yö on joka vuosi, ja sinä yönä laskeutuu vuoden määräys, ja tuolla asialla on Jumalan lähettilään (SAWS) jälkeen haltijansa. (I'lam al-Wara bi-A'lam al-Huda, osa 2, s. 172)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Qadr-yö toistuu joka vuosi. Qadr-yönä laskeutuu se, minkä on määrä sinä vuonna tapahtua, ja tämän laskeutumisen vastaanottajia ovat Jumalan lähettilään (SAWS) jälkeiset testamentinsaajat.
Amr ibn Shimr on kertonut Jabir al-Ju'filta, joka sanoi: Kuulin Abu Ja'farin (AS) sanovan: Umar ibn al-Khattab kysyi uskovien ruhtinaalta Alilta (AS): Kerro minulle Mahdista — mikä on hänen nimensä? Hän vastasi: Mitä hänen nimeensä tulee, rakkaani Jumalan lähettiläs (SAWS) otti minulta lupauksen, etten kerro sitä, ennen kuin Jumala Korkein hänet lähettää. Umar sanoi: Kerro sitten minulle hänen ominaisuuksistaan. Hän sanoi: Hän on nuori mies, keskikokoinen, kasvoiltaan kaunis ja kauniskutrinen; hänen hiuksensa valuvat hartioilleen, ja hänen kasvojensa valo voittaa hänen partansa ja päänsä hiusten mustuuden. Isäni lunnaiksi hänelle — orjattarista parhaimman pojalle! (I'lam al-Wara bi-A'lam al-Huda, osa 2, s. 294)
Imaami Baqir (AS) kertoi: Umar ibn Khattab kysyi uskovien ruhtinaalta (AS): Kerro minulle tämän yhteisön Mahdista ja hänen nimestään! Hän vastasi: Hänen varsinainen nimensä ei tule julki ennen hänen ilmestymistään, ja rakkaani, Jumalan lähettiläs (SAWS), on käskenyt minun pidättyä lausumasta hänen nimeään. Umar kysyi: Millainen hän on? Hän vastasi: Hän on nuorukainen, keskikokoinen ja kasvoiltaan kaunis. Hänellä on kauniit hiukset, jotka ulottuvat hänen hartioilleen. Myös hänen kasvojensa valo vetää katseet puoleensa.
Muhammad ibn Sinan, Abu'l-Jarud Ziyad ibn al-Mundhirilta, tämä Abu Ja'far Baqirilta (AS), tämä isältään, tämä isoisältään (AS), joka sanoi: Uskovien ruhtinas Ali ibn Abi Talib (AS) sanoi: Hänellä on kaksi nimeä: nimi, joka pysyy salassa, ja nimi, joka julistetaan. Se, joka pysyy salassa, on …, ja se, joka julistetaan, on Muhammad. Kun hän heiluttaa lippuaan, kaikki idän ja lännen välillä valaistuu sille, ja hän laskee kätensä palvelijoiden päiden päälle, eikä jää yhtäkään uskovaa, jonka sydämestä ei tulisi rautamöhkälettä lujempi, ja Jumala, mahtava ja ylhäinen, antaa hänelle neljänkymmenen miehen voiman. Eikä jää yhtäkään kuollutta, jonka luo hänen hautaansa ei tuo ilo saapuisi, niin että he vierailevat toistensa luona haudoissaan ja ilmoittavat toisilleen ilosanomaa Qa'imin (AS) noususta. (I'lam al-Wara bi-A'lam al-Huda, osa 2, s. 294)
Imaami Baqir (AS) välittää isiensä kautta uskovien ruhtinaalta (AS): Qa'imilla on kaksi nimeä; toinen on salattu ja toinen julkinen. Se, joka on salassa, on …, ja se, joka on julkinen, on Muhammad. Kun hän nostaa lippunsa, maailman itä ja länsi valaistuvat siitä. Kun hän laskee kätensä uskovan pään päälle, tämän sydän tulee lujaksi kuin rauta. Jumala antaa hänelle neljänkymmenen miehen voiman, eikä ole yhtäkään uskovaa vainajaa, joka ei haudassaan saisi tietoa Qa'imin noususta; he käyvät toistensa luona haudoissaan ja ilmoittavat toisilleen ilosanoman Qa'imin noususta.