Abd al-Rahman al-Azdi al-Sayyah kertoi: Abd al-Wahid ibn Zayd kertoi minulle: Lähdin Mekkaan, ja kun olin kiertämässä Kaabaa, näin nuoren, pienikokoisen tytön, joka riippui kiinni Kaaban verhossa ja puhui toiselle ikäiselleen tytölle sanoen: ”Sen kautta, joka valittiin testamentin perijäksi, joka tuomitsee tasapuolisesti, jonka aikomus on puhdas, joka on Fatiman – Jumalan mielisuosion saaneen – puoliso: asia ei ollut näin ja näin.” Sanoin hänelle: ”Tyttö, kuka on se, jolla on nämä ominaisuudet?” Hän vastasi: ”Hän on, Jumalan kautta, merkkien merkki, säädösten portti, paratiisin ja tulen jakaja, yhteisön jumalallinen opettaja, imaamien johtaja, Profeetan – Jumalan siunaus hänelle ja hänen suvulleen – veli, hänen testamenttinsa perijä ja hänen sijaisensa yhteisössään. Hän on minun herrani, uskovaisten ruhtinas Ali ibn Abi Talib.” Sanoin hänelle: ”Tyttö, millä perusteella Ali (AS) ansaitsee sinulta tämän kuvauksen?” Hän sanoi: ”Isäni oli, Jumalan kautta, hänen palvelijansa, ja hänet surmattiin hänen edessään Siffinin päivänä. Eräänä päivänä hän tuli äitini luo tämän telttaan, kun minä ja veljeni olimme sairastuneet isorokkoon, joka oli vienyt näkömme. Kun hän näki meidät, hän huokasi ja lausui runon: ’En ole huokaissut minkään minua kohdanneen onnettomuuden tähden niin kuin huokaisen näiden pienten lasten tähden. Heidän isänsä on kuollut – kuka heistä huolehtii koettelemuksissa, matkoilla ja kotona?’ Sitten hän veti meidät luokseen, siveli siunattua kättään minun ja veljeni silmien yli, lausui muutamia rukouksia ja nosti sitten kätensä. Ja katso: isäni olkoon sinun lunnaasi – Jumalan kautta, minä näen kamelin usean farsakin päästä; kaikki tämä on hänen siunauksensa ansiota, Jumalan siunaukset hänelle.” Kertoja sanoi: Avasin kukkaroni ja annoin hänelle kaksi dinaaria, jotka olivat jäljellä matkarahoistani. Hän hymyili minulle ja sanoi: ”Ei toki. Jaloin edeltäjä jätti meidät parhaan seuraajan huomaan: me olemme tänään Abu Muhammadin, Hasan ibn Alin (AS), huollettavina.” Sitten hän kysyi: ”Rakastatko Alia?” Sanoin: ”Kyllä.” Hän sanoi: ”Iloitse! Sinä olet tarttunut siteeseen, joka ei katkea.” Sitten hän kääntyi pois lausuen: ”Alin rakkaus ei ole levinnyt kenenkään nuorukaisen sydämeen ilman että Herran suomat siunaukset ovat todistaneet hänen puolestaan; eikä hänen jalkansa ole horjunut aikojen kuluessa ilman että se on sen jälkeen seissyt lujana.” (Bisharat al-Mustafa, osa 1, s. 71)
Kertoja sanoo: Olin kiertämässä pyhää moskeijaa, kun näin lyhytkasvuisen orjatytön, joka riippui kiinni Kaaban verhossa ja keskusteli toisen, saman ikäisen tytön kanssa sanoen: ”Vannon sen kautta, joka on oikeutettu testamentin perijä, ehdoton hallitsija, puhtaan aikomuksen mies, Jumalan mielisuosion saaneen Fatiman puoliso: asia on näin ja näin.” Sanoin hänelle: ”Mitä nämä ominaisuudet ovat, joita käytät Alista?” Hän sanoi: ”Jumalan kautta, Ali on merkkien merkki, säädösten portti ja se, joka jakaa ihmiset paratiisiin ja tuleen. Ali on yhteisön jumalallinen opettaja ja minun herrani.” Sanoin: ”Miksi pidät Alia tällaisten ominaisuuksien arvoisena?” Hän sanoi: ”Isäni oli Alin (AS) palvelija ja hänet surmattiin Siffinissä Alin rinnalla. Jonkin ajan kuluttua Ali (AS) tuli kotiimme katsomaan meitä. Äitini piti minua ja veljeäni sylissään; molempien silmät olivat sokeutuneet isorokosta. Kun Ali (AS) näki meidät, kaksi isättömäksi jäänyttä sokeaa lasta, hän huokasi sydämensä pohjasta ja lausui runon, jonka sisältö oli tämä: voi noita lapsia, joiden isä on kuollut ja jotka ovat vielä pieniä – kuka heitä nyt suojelee ja torjuu heiltä kodin ja matkan vaikeudet? Sitten hän otti meidät kaksi lasta syliinsä ja siveli siunattua kättään silmiemme yli. Hän luki hiljaa rukouksen ja kohotti sitten kätensä nöyrästi taivasta kohti. Sillä hetkellä silmämme tulivat näkeviksi niin, ettemme olleet aiemminkaan sellaisia olleet; siitä lähtien olemme, Jumalan kautta, sellaisia, että näemme kamelin usean farsakin päästä. Kaikki tämä on Alin (AS) siunausta.” Kertoja sanoo: Hämmästyin hänen puhettaan ja annoin hänelle kaksi dinaaria, jotka minulla oli vyölaukussani loppumatkan kuluja varten. Hän ei ottanut niitä vastaan, vaan hymyili ja sanoi: ”Ali (AS) uskoi meidät pojalleen, ja me olemme nyt Hasan ibn Alin (AS) huollettavina.” Sitten hän kysyi minulta: ”Rakastatko Alia?” Sanoin: kyllä. Hän sanoi: ”Iloitse! Sinä olet tarttunut lujaan siteeseen, jonka katkeamista ei voi kuvitellakaan.” Sitten hän poistui hyräillen:
Alin rakkaus ei ole levinnyt kenenkään nuorukaisen sydämeen; ilman että Herran suomat siunaukset ovat todistaneet hänen puolestaan Eikä hänen jalkansa ole aikojen kuluessa horjunut; ilman että hänen jalkansa on sen jälkeen seissyt entistä lujemmin
Toisin sanoen: Alin (AS) rakkaus ei asettunut kenenkään sisimpään ilman että Jumalan siunaukset vuotivat hänen ylleen. Eikä tällaisen ihmisen jalka horjunut ilman että hänen seuraava askeleensa vain vahvistui.
Muhammad ibn Harun ibn Umara kertoo isältään, hän Anas ibn Malikilta, joka sanoi: Lähdin Jumalan lähettilään (SAWS) kanssa kävelylle, kunnes saavuimme Baqi al-Gharqadin hautausmaalle. Siellä oli lootuspuu paljaana, ilman lehtiä. Jumalan lähettiläs istuutui sen alle, ja puu puhkesi lehteen ja kantoi hedelmää ja antoi varjonsa Jumalan lähettiläälle. Hän hymyili ja sanoi: ”Anas, kutsu Ali luokseni.” Juoksin ja saavuin Fatiman (rauha hänelle) asunnolle, ja siellä Ali oli nauttimassa jotakin ruokaa. Sanoin hänelle: ”Vastaa Jumalan lähettilään kutsuun.” Hän sanoi: ”Kutsutaanko minua johonkin hyvään?” Sanoin: ”Jumala ja Hänen lähettiläänsä tietävät parhaiten.” Kertoja sanoi: Ali (AS) lähti kulkemaan ja kiiruhti varpaillaan, kunnes seisoi Jumalan lähettilään (SAWS) edessä. Jumalan lähettiläs veti hänet luokseen ja istutti hänet viereensä ja sanoi minulle: ”Oi Anas, joka haluaa katsoa Aadamia hänen tiedossaan, Abrahamia hänen arvokkuudessaan, Salomoa hänen tuomiossaan, Johannesta hänen askeettisuudessaan, Jobia hänen kärsivällisyydessään ja Ismaelia hänen totuudellisuudessaan, katsokoon Ali ibn Abi Talibia (AS).” (Bisharat al-Mustafa, osa 1, s. 83)
Anas ibn Malik kertoo: Eräänä päivänä menimme kahdestaan Jumalan lähettilään (SAWS) kanssa Baqin hautausmaalle. Aavikon laidassa kasvoi lootuspuu, jonka lehdet olivat varisseet. Jumalan lähettiläs (SAWS) istuutui puun alle. Hetkeä myöhemmin näin, että puu oli Jumalan voimasta vihertänyt ja tullut täyteen lehtiä. Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi minulle: ”Oi Anas, käy hakemassa Ali!” Menin Medinan taloille ja koputin Zahran (rauha hänelle) oveen. Ali (AS) oli syömässä jotakin. Sanoin: ”Jumalan lähettiläs (SAWS) kutsuu sinua.” Hän kysyi: ”Jonkin hyvän asian tähdenkö?” Sanoin: ”En tiedä.” Ali (AS) lähti kanssani Baqiin ja kulki niin nopeasti, että hän ikään kuin hölkkäsi. Kun saavuimme Profeetan (SAWS) luo, hän istutti Alin (AS) viereensä ja sanoi minulle: ”Oi Anas! Aadamin tieto, Abrahamin arvokkuus, Salomon tuomiokyky, Johanneksen askeettisuus, Jobin kärsivällisyys ja Ismaelin totuudellisuus ovat Alissa; joka haluaa katsoa niitä, katsokoon Alia.”
Mansur kertoo Ibrahimilta, hän Alqamalta, hän Abdullahilta, hän Jumalan lähettiläältä: ”Gabriel on asettanut rakkauden sinuun, oi Ali, uskovien sydämiin ja rintoihin, ja pelon ja kauhun sinua kohtaan uskottomien rintoihin.” (Bisharat al-Mustafa, osa 1, s. 99)
Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Oi Ali! Gabriel on asettanut rakkauden sinuun uskovien sydämiin ja olemukseen, ja täyttänyt uskottomien olemuksen sinua kohtaan tunnetulla pelolla ja kauhulla.
Sharik ibn Layth al-Muradi ibn Abi Sulaym kertoo Mujahidilta, hän Ibn Abbasilta, joka sanoi: Kun Jumala antoi profeetalleen voiton Khaybarin kaupungista, Ja'far (AS) saapui Abessiniasta. Profeetta (Jumalan siunaus hänelle ja hänen suvulleen) sanoi: ”En tiedä, kummasta iloitsen enemmän: Khaybarin valloituksesta vai Ja'farin saapumisesta.” Ja'farilla oli mukanaan orjatyttö, jonka hän lahjoitti Alille (AS). Fatima (rauha hänelle) astui taloonsa, ja siellä Alin pää lepäsi orjatytön sylissä. Häntä valtasi se mustasukkaisuus, joka valtaa vaimon miehensä tähden. Hän puki ylleen huntunsa ja asetti liinan päähänsä lähteäkseen Profeetan (Jumalan siunaus hänelle ja hänen suvulleen) luo valittamaan hänelle Alista. Silloin Gabriel (AS) laskeutui Profeetan (Jumalan siunaus hänelle ja hänen suvulleen) luo ja sanoi hänelle: ”Oi Muhammad, Jumala lähettää sinulle rauhan tervehdyksen ja sanoo sinulle: tässä tulee Fatima valittamaan sinulle Alista – älä ota hänen valitustaan vastaan.” Kun Fatima astui sisään, Profeetta (Jumalan siunaus hänelle ja hänen suvulleen) sanoi hänelle: ”Palaa puolisosi luo ja sano hänelle: nöyrryn sinun mielisuosiosi edessä.” Fatima (rauha hänelle) palasi ja sanoi: ”Oi serkkuni, nöyrryn sinun mielisuosiosi edessä.” Ali (AS) sanoi: ”Oi Fatima, valititko sinä minusta Profeetalle (Jumalan siunaus hänelle ja hänen suvulleen)? Voi häpeääni Jumalan lähettilään edessä! Kutsun sinut todistajaksi, oi Fatima: tämä orjatyttö on vapaa Jumalan kasvojen tähden, sinun mielisuosiosi vuoksi.” (Bisharat al-Mustafa, osa 1, s. 101)
Ibn Abbas kertoo: Kun Khaybar valloitettiin, myös Ja'far ibn Abi Talib palasi Abessiniasta. Hän oli tuonut mukanaan orjatytön Alille (AS). Muutamaa päivää myöhemmin Fatima (rauha hänelle) tuli taloon ja aisti, että Alin (AS) ja orjatytön välillä oli jotakin. Mustasukkaisuus valtasi hänet, hän puki ylleen viittansa ja lähti Profeetan (SAWS) asunnolle. Gabriel ilmoitti Profeetalle (SAWS), että Fatima on tulossa valittamaan Alista: älä ota hänen valitustaan vastaan! Kun Fatima (rauha hänelle) saapui Profeetan luo, Profeetta (SAWS) sanoi hänelle heti: ”Palaa miehesi luo ja sano hänelle: minulle tärkeintä on sinun mielisuosiosi!” Fatima (rauha hänelle) palasi ja sanoi Alille juuri niin. Ali (AS) sanoi: ”Tahdoitko siis valittaa minusta isällesi ja saattaa minut häpeään?” Sitten hän sanoi: ”Olen vapauttanut tämän orjatytön Jumalan tähden ja sinun mielisuosiosi vuoksi.”
al-Asbagh ibn Nubata kertoo: Ali ibn Abi Talib (AS) sanoi eräänä päivänä Kufan saarnatuolilta: ”Minä olen testamentin perijöiden herra, jumalaapelkääväisten imaami ja uskovien johtaja. Ja Jumalan lähettiläs (Jumalan siunaus hänelle ja hänen suvulleen) sanoi minulle usein: oi Ali, rakkaus sinua kohtaan on jumalanpelkoa, ja viha sinua kohtaan on uskottomuutta ja tekopyhyyttä.” (Bisharat al-Mustafa, osa 1, s. 155)
Kertoja sanoo: Uskovaisten ruhtinas (AS) sanoi eräänä päivänä Kufan saarnatuolilla: Minä olen testamentin perijöiden herra, jumalaapelkääväisten imaami ja uskovien johtaja! Jumalan lähettiläs sanoi toistuvasti: oi Ali, rakkaus sinua kohtaan on jumalanpelkoa ja viha sinua kohtaan on uskottomuutta ja tekopyhyyttä.
Ali ibn al-Husayn kertoo isältään, hän Zirr ibn Hubayshilta, hän Alilta, joka sanoi: Ylösnousemuksen päivänä ihmisiä kutsutaan heidän äitiensä nimillä, paitsi minun seuraajiani ja minua rakastavia: heidät kutsutaan heidän isiensä nimillä, koska heidän syntyperänsä on puhdas. (Bisharat al-Mustafa, osa 1, s. 162)
Uskovaisten ruhtinas (AS) sanoi: Ylösnousemuksen päivänä ihmisiä kutsutaan äitinsä nimellä; paitsi minun seuraajiani ja minua rakastavia, joita kutsutaan isänsä nimellä, koska heidän sukujuurensa on oikea ja heidän syntymänsä puhdas.
Sanomme: esimerkiksi sanotaan ”Babak, Zeinabin poika”, siksi että kenen tahansa äiti on varmuudella tiedossa, mutta isä saattaa olla joku muu.
Tämä on yksi syy siihen, miksi noituus ei tehoa uskovaisten ruhtinaan (AS) todellisiin seuraajiin. Noituus näet kirjoitetaan ja pannaan liikkeelle henkilön nimen ja hänen äitinsä nimen perusteella, ja siten se saa vaikutuksensa. Uskovaisten ruhtinaan (AS) seuraajien todellinen nimi taas perustuu heidän nimeensä ja heidän liittämiseensä isäänsä, joten he jäävät noituuden vaikutuspiirin ulkopuolelle.
Jabir al-Ju'fi kertoo Ja'far ibn Muhammadilta (AS), hän Ali ibn Abi Talibilta (AS): Jinnit sanovat: ”Jos ihmiset rakastaisivat sinua niin kuin me sinua rakastamme ja tottelisivat sinua niin kuin me sinua tottelemme, Jumala ei rankaisisi tulella yhtäkään ihmistä.” (Bisharat al-Mustafa, osa 1, s. 164)
Uskovaisten ruhtinas (AS) sanoi: Jinnit ovat sanoneet minulle: jos ihmiset rakastaisivat sinua niin kuin me jinnit sinua rakastamme ja tottelisivat sinua niin kuin me, Jumala ei rankaisisi heistä ainuttakaan.
Jabir ibn Abdillah al-Ansari (Jumala olkoon häneen tyytyväinen) kertoo: Kuljin uskovaisten ruhtinaan (AS) kanssa Eufratin rannalla, kun äkkiä nousi valtava aalto, joka peitti hänet niin, että hän katosi näkyvistäni. Sitten aalto vetäytyi hänen yltään, eikä hänessä ollut kosteuden merkkiäkään. Jäin siitä sanattomaksi ja hämmästyin ja kysyin häneltä sitä. Hän sanoi: ”Näitkö sinä sen?” Kertoja sanoi: Sanoin: kyllä. Hän sanoi: ”Se oli vain veden hoitoon asetettu enkeli: hän tuli ulos, tervehti minua ja syleili minua.” (Bisharat al-Mustafa, osa 1, s. 192)
Kertoja sanoo: Kuljimme uskovaisten ruhtinaan (AS) kanssa Eufratin rannalla, kun yhtäkkiä joesta nousi valtava aalto, joka nielaisi Alin (AS) sisäänsä ja sai hänet katoamaan. Sitten aalto laskeutui ja Ali (AS) tuli näkyviin ilman että hän oli lainkaan kastunut. Juoksin Alin (AS) luo ja kysyin suuresti ihmetellen: mitä tuo oikein oli? Hän sanoi: näitkö sinäkin sen? Sanoin: kyllä! Hän sanoi: se oli Eufratin veden hoitoon asetettu enkeli; hän tuli ulos, tervehti minua ja syleili minua.
Yahya ibn Sabiq kertoo Abu Hazimilta, joka sanoi: Kuulin Sahlin sanovan: Jumalan lähettiläs (Jumalan siunaus hänelle ja hänen suvulleen) sanoi Khaybarin päivänä: ”Annan huomenna lipun miehelle, jonka käsien kautta korkea Jumala antaa voiton.” Ali sanoi: Ja lippu annettiin minulle. Kertoja sanoi: Ali (AS) sanoi: ”Oi Jumalan lähettiläs, taistelenko heitä vastaan, kunnes heistä tulee kaltaisiamme?” Hän sanoi: ”Etene rauhassa ja tee se parhaalla mahdollisella tavalla. Jumalan kautta: jos Jumala johdattaa sinun kauttasi yhdenkin miehen, se on sinulle parempi kuin punakarvaiset kamelit.” (Bisharat al-Mustafa, osa 1, s. 193)
Kertoja sanoo: Khaybarin päivänä, kun Jumalan lähettiläs (SAWS) antoi lipun Alin (AS) käteen, Ali (AS) sanoi: Oi Jumalan lähettiläs! Taistelenko heitä vastaan, kunnes heistä tulee muslimeja, vai kaadanko heidät kaikki maahan? Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Tee se, minkä parhaiten voit tehdä. Sitten hän sanoi: Jumalan kautta, jos Jumala johdattaa sinun kauttasi yhdenkin ihmisen, se on sinulle parempi kuin maailma ja kaikki mitä siinä on.
Hammad ibn Isa al-Juhani sanoi: Misma' ibn Sattar kertoi minulle Ja'far ibn Muhammadilta, hän isältään, joka sanoi: Mu'awiyalle kantautui tieto, että Ali (AS) kutsuu Kufan väkeä liikekannalle marssiakseen häntä vastaan Syyriaan – ja tämä tapahtui aselevon ja välimiesmenettelyn jälkeen. Asia painoi Mu'awiyaa suuresti, ja hän alkoi soluttaa miehiä Alin (AS) luo surmatakseen hänet ja punoi siihen juonia, kunnes hän lähetti kirjeen Amr ibn Hurayth al-Makhzumille Kufaan. Mies saapui Amr ibn Huraythin luo, joka majoitti hänet lähelle itseään. Uskovaisten ruhtinas (AS) ei pitänyt saappaiden yli pyyhkimistä pesun sijaan luvallisena, ja hänellä oli tapana istua Kufan suuressa moskeijassa antamassa ihmisille lausuntoja ja ratkomassa heidän riitojaan, kunnes rukouksen aika koitti; silloin hän riisui saappaansa, puhdisti jalkansa ja johti ihmisten rukouksen. Kun hän sitten halusi palata perheensä luo, hän puki saappaansa ja lähti. Mies päätti vaania Alia (AS) ja panna, kun tämä riisuisi saappaansa, toiseen niistä kyykäärmeen – tai kertoja sanoi: käärmeen – jonka hän oli tuonut mukanaan. Niin hän tekikin ja pani käärmeen toiseen saappaaseen. Kun uskovaisten ruhtinas halusi pukea saappaansa, kotka syöksyi alas, sieppasi saappaan ja lensi sen kanssa ilmaan ja pudotti sen sitten maahan; käärme tuli ulos ja se tapettiin. Kertoja sanoi: Uskovaisten ruhtinas (AS) sanoi ihmisille: ”Ottakaa moskeijan ovet haltuunne.” Ovet otettiin haltuun, ja kun väkeä tarkastettiin, löytyi muukalainen mies – juuri se mies, joka oli vaaninut Alia tehdäkseen tekonsa. Hän tunnusti, että Mu'awiya oli lähettänyt hänet tähän tehtävään Amr ibn Huraythin luo. Kertoja sanoi: Uskovaisten ruhtinas (AS) sanoi: ”Tuokaa Amr ibn Hurayth tänne, älkääkä tehkö hänelle mitään pahaa.” He menivät ja toivat hänet paikalle vavisten. Ihmiset tahtoivat surmata hänet, mutta uskovaisten ruhtinas (AS) sanoi: ”Jättäkää hänet. Ei hän eikä Mu'awiya ole minun surmaajani, eivätkä he siihen kykene. Minun surmaajani on eräs Murad-heimon mies, tietynlainen mies: molempikätinen, kellertävä ihonväriltään, joka katsoo saatanan silmillä.” Ja uskovaisten ruhtinas (AS) jatkoi hänen kuvailemistaan. Hän sanoi: ”Hän surmaa minut pyhänä kuukautena – ei, vaan paastokuukautena. Tämä on lukutaidottoman Profeetan (Jumalan siunaus hänelle ja hänen suvulleen) minulle antama lupaus. Ja epäonnistuu se, joka valheita sepittää.” Sitten hän päästi Amrin vapaaksi. (Bisharat al-Mustafa, osa 1, s. 206)
Välimiesmenettelyn ja Alin (AS) Kufaan palaamisen jälkeen Mu'awiyalle kantautui tieto, että Ali yhä pyrkii kokoamaan sotajoukon lähteäkseen sotaan Mu'awiyaa vastaan. Tämä painoi Mu'awiyaa, ja hän päätti lähettää Kufaan miehiä surmaamaan Alin (AS) tai yllyttämään hänen lähipiiriään lupauksin ja uhkauksin surmaamaan hänet. Niinpä hän lähetti Kufaan miehen, jolla oli mukanaan Amr ibn Hurayth -nimiselle miehelle osoitettu kirje, ja sanoi hänelle: älä mene Amrin taloon, vaan ole valmiina vaanimassa. Mu'awiyan lähetti asettui Kufan moskeijaan ja piti Alia (AS) silmällä useita päiviä ja tarkkaili hänen tapojaan. Hän havaitsi, että Ali (AS) ei kotipaikkakunnalla ollessaan pyyhkinyt saappaidensa päältä pesun sijasta. Kun Ali (AS) tuli moskeijaan, hän istuutui ensin istuimelle, puhui ihmisten kanssa, antoi lausuntoja ja ratkoi riitoja; kun rukouksen aika lähestyi, hän nousi, riisui saappaansa, pesi jalkansa ja valmistautui rukoukseen, ja rukouksen jälkeen puki saappaat jalkaansa ja lähti kotiin. Niinpä mies pääsi eräänä päivänä käsiksi saappaisiin ja pani mukanaan tuomansa käärmeen toiseen niistä. Kun Ali (AS) palasi rukouksesta ja aikoi ottaa saappaansa, taivaalta laskeutui äkkiä kotka, joka sieppasi juuri sen saappaan, jossa käärme oli, vei sen ilmaan ja pudotti sen maahan. Käärme tuli saappaasta ulos ja ihmiset tappoivat sen. Kun Ali (AS) näki tämän, hän huusi: sulkekaa moskeijan ovet! Ovet suljettiin ja väki tarkastettiin. Löydettiin muukalainen, joka oli Mu'awiyan lähetti. Hän tunnusti, että Mu'awiya oli lähettänyt hänet murhaamaan Alin (AS) ja liittämään Amr ibn Hurayth juoneen. Ali (AS) sanoi: tuokaa Amr tänne, mutta älkää käykö häneen käsiksi. Amr tuotiin paikalle vavisten. Ihmiset tahtoivat tappaa hänet, mutta uskovaisten ruhtinas (AS) sanoi: päästäkää hänet! Ei hän eikä Mu'awiya kykene minua surmaamaan. Minun surmani tapahtuu, kuten on säädetty, Murad-heimoon kuuluvan miehen kädestä ja pyhänä kuukautena. Sitten hän korjasi sanansa ja sanoi: ei; vaan paastokuukautena! Sen lupauksen mukaisesti, jonka Profeetta (SAWS) on minulle antanut. Sitten hän kääntyi pois Amrin luota ja lähti kotiin.
Sallam al-Khuza'i kertoi Abu Ishaq al-Sabi'ilta, tämä al-Harithilta, tämä Ali ibn Abi Talibilta, joka sanoi: Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Ei ole rukousta, jonka ja taivaan välillä ei olisi verhoa, kunnes lausutaan siunaus Profeetalle ja Muhammadin suvulle. Kun näin tehdään, siunaus repäisee verhon ja rukous pääsee sisään; mutta jos näin ei tehdä, rukous palaa takaisin. (Bisharat al-Mustafa, osa 1, s. 236)
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Jokaisella rukouksella on verho ja este, joka estää sitä nousemasta taivaaseen. Mutta kun rukoukseen liitetään siunaus Jumalan Profeetalle ja hänen suvulleen, siunaus halkaisee verhon, nostaa rukouksen taivaaseen ja vie sen Jumalan eteen. Jos siis ette liitä rukouksiinne siunausta, on pelättävissä, että ne torjutaan!
Al-Sunabihi kertoi uskovien johtajalta Ali ibn Abi Talibilta, joka sanoi: Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Oi Ali! Sinä olet kuin Kaaba: sinun luoksesi tullaan, sinä et mene kenenkään luo. Jos siis nämä ihmiset tulevat luoksesi ja luovuttavat asian sinulle, ota se heiltä vastaan; mutta jos he eivät tule luoksesi, älä mene heidän luokseen, ennen kuin he tulevat Jumalan luo. (Bisharat al-Mustafa, osa 1, s. 277)
Uskovien johtaja (AS) sanoi: Jumalan lähettiläs (SAWS) on sanonut minulle: Oi Ali! Sinä olet tässä yhteisössä kuin Kaaba: ihmisten tulee tulla sinun luoksesi, eikä sinun pidä mennä kenenkään luo. Jos ihmiset minun jälkeeni tulevat ja alistuvat käskyvaltaasi, ota heidän hallitsemisensa ohjat käsiisi; mutta jos he eivät tule luoksesi, jätä heidät, kunnes Jumala antaa tuomionsa heistä.
Sanomme: Näin on myös hengellisellä tiellä (tariqa): kukaan ei saa ohjausta, ellei hän hakeudu Alin (AS) tai hänen asettamansa ja valtuuttamansa edustajan luo ja pyydä sitä. Toisin on lain (sharia) laita: sen julistajia on hajallaan kaikkialla, ja he menevät ihmisten luo — niin että ihmiset ovat jo väsyneet heihin. Ja niin täytyykin olla, jotta todistus tulisi täydelliseksi kaikkia kohtaan.