Sahifat al-Ridasta (AS), häneltä, tämä isiltään, tämä Alilta (AS), joka sanoi: Hyvältä tuoksuminen virkistää, peseytyminen (ghusl) virkistää, vehreyden katseleminen virkistää ja ratsastaminen virkistää. (Makarim al-Akhlaq, osa 1, s. 42)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Moni asia tuo virkeyttä: hyvä tuoksu, peseytyminen, vihreä luonto ja ratsastus.
Al-Sadiqilta, tämä isältään, tämä uskovien ruhtinaalta (AS), joka sanoi: Kolme asiaa poistaa liman ja lisää muistia: hampaiden puhdistus (siwak), paasto ja Koraanin lukeminen. (Makarim al-Akhlaq, osa 1, s. 51)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Kolme asiaa karkottaa raskauden ja veltostumisen: hampaiden puhdistaminen, paasto ja pidättyvyys ruoassa sekä Koraanin lukeminen.
Abu Abdillahilta, tämä isiltään, tämä uskovien ruhtinaalta (AS), joka sanoi: Kun joku teistä riisuutuu alastomaksi, saatana katsoo häneen ja alkaa himoita häntä; verhotkaa siis lanteenne. (Makarim al-Akhlaq, osa 1, s. 51)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Kun riisuudutte alastomiksi, saatana alkaa himoita ruumistanne; sitokaa siis vähintään lannevaate!
Hanan ibn Sadirilta, tämä isältään, joka kertoi: Minä, isäni, isoisäni ja setäni menimme Medinan kylpylään, ja riisuuntumishuoneessa oli muuan mies. Sitten menimme sisään, ja kun olimme kuumassa huoneessa, hän kääntyi isoisäni puoleen ja sanoi: Oi vanhus, mikä estää sinua värjäämästä hiuksiasi? Isoisäni vastasi hänelle: Olen tavoittanut jonkun, joka on parempi kuin sinä ja minä, eikä hän värjännyt. Mies vihastui siitä niin, että me huomasimme hänen vihansa, ja sanoi: Kuka sitten on se, joka on parempi kuin sinä ja minä? Hän vastasi: Tavoitin Ali ibn Abi Talibin (AS), eikä hän värjännyt. Silloin mies painoi päänsä alas, hänen hikensä valui, ja hän sanoi: Puhuit totta ja teit oikein. Sitten hän sanoi: Oi vanhus, jos värjäät, niin Jumalan lähettiläs (SAWS) värjäsi, ja hän on parempi kuin Ali; ja jos jätät sen, on sinulla Alissa esikuva. Kun tulimme ulos kylpylästä, kysyimme, kuka tuo mies oli — ja hän olikin Ali ibn al-Husayn (AS), ja hänen kanssaan poikansa Muhammad (AS). (Makarim al-Akhlaq, osa 1, s. 83)
Kertoja sanoo: Matkustimme Medinaan, ja siellä muutamat meistä menivät kylpylään. Eräs mies sanoi siellä yhdelle meistä, jolla oli valkoinen parta: Oi vanhus! Miksi et värjää partaasi? Hän vastasi: Näin miehen, joka oli parempi kuin minä ja sinä, eikä hän värjännyt partaansa! Mies pahastui ja sanoi: Kuka? Vanhus sanoi: Ali ibn Abi Talib. Mies painoi päänsä alas ja sanoi sitten: Totta! Mutta Jumalan lähettiläs (SAWS), joka oli Alia parempi, värjäsi partansa. Niinpä voit halutessasi noudattaa hänen tapaansa ja halutessasi Alin tapaa — molemmat ovat oikein. Kertoja sanoo: Kun tulimme ulos kylpylästä, kysyimme, kuka tuo mies oli. Sanottiin: Hän on Alin (AS) pojanpoika, Zayn al-Abidin (AS).
Ali ibn Abi Talibilta (AS), joka sanoi: Jumalan lähettiläs (SAWS) kielsi minua — enkä sano, että hän kielsi teitä — käyttämästä kultasormusta. (Makarim al-Akhlaq, osa 1, s. 86)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Jumalan lähettiläs (SAWS) kielsi minua — ei teitä — käyttämästä kultasormusta.
Sanomme: toisin sanoen tämä kielto ei ollut yleinen eikä koske teitä; tai sitten kyse on paheksuttavuudesta eikä kiellettyydestä.
Sufyan al-Thawrilta, joka sanoi: Sanoin Abu Abdillahille (AS): Sinä kerrot, että Ali ibn Abi Talib (AS) pukeutui karkeaan vaatteeseen, ja silti sinä itse pukeudut hienoihin quhilaisiin ja marvilaisiin kankaisiin. Hän sanoi: Voi sinua! Ali ibn Abi Talib eli ahtaan ajan; kun aika käy väljäksi, aikansa hurskaat ovat siihen kaikkein oikeutetuimpia. (Makarim al-Akhlaq, osa 1, s. 97)
Sufyan al-Thawri kertoo: Sanoin imaami al-Sadiqille (AS): Vaikka kerrotte, että Ali (AS) pukeutui karkeisiin vaatteisiin, itse pukeudutte kalliisiin vaatteisiin?! Hän sanoi: Ali (AS) eli aikana, jolloin köyhyys riehui; kun aika on runsauden aikaa, hurskailla on ensisijainen oikeus sen antimiin.
On kerrottu Abd al-A'lalta, Sam-suvun mawlalta, joka sanoi: Sanoin Abu Abdillahille (AS): Ihmiset kertovat, että sinulla on paljon omaisuutta. Hän sanoi: Se ei minua haittaa. Uskovien ruhtinas (AS) kulki eräänä päivänä erinäisten qurayshilaisten ohi yllään repaleinen paita, ja he sanoivat: Alista on tullut mies vailla omaisuutta! Ali (AS) kuuli sen ja käski sitä, joka hoiti hänen almujaan, kokoamaan hänen taatelinsa, olemaan lähettämättä niistä kenellekään mitään, varastoimaan ne ja myymään ne sitten erä erältä ja muuttamaan ne dirhameiksi. Mies teki niin ja toi rahat hänelle, ja hän pani ne sinne, missä taateleita säilytettiin. Sitten hän sanoi niiden hoitajalle: Kun pyydän taateleita, nouse ylös ja lyö kasaa jalallasi, ikään kuin et tarkoittaisi dirhameja, niin että ne leviävät ympäriinsä. Sitten hän lähetti kutsumaan yhtä heistä ja pyysi taateleita. Kun taateleita ei näkynyt, hoitaja löi jalallaan, ja dirhamit levisivät ympäriinsä. He sanoivat: Mitä tämä omaisuus on, oi Abu al-Hasan? Hän sanoi: Tämä on sen omaisuutta, jolla ei ole omaisuutta. Kun he olivat lähteneet, hän antoi tuosta rahasta käskyn sanoen: Katsokaa jokaista taloutta, jolle minulla oli tapana lähettää taateleita, ja lähettäkää heille tästä rahasta saman verran. Sitten Abu Abdillah (AS) sanoi: En halua heidän kertovan muuta kuin tuota. (Makarim al-Akhlaq, osa 1, s. 99)
Kertoja sanoo: Sanoin imaami al-Sadiqille (AS): Ihmiset sanovat, että teillä on paljon rikkautta! Hän sanoi: Sitä parempi! Sitten hän sanoi: Eräänä päivänä uskovien ruhtinas (AS) kulki repaleinen paita yllään qurayshilaisten joukon ohi. He sanoivat: Ali on köyhä! Kun Ali (AS) kuuli tämän, hän sanoi almujensa hoitajalle, että tämä kokoaisi hänen taatelinsa, ei lähettäisi niistä kenellekään mitään, myisi ne järjestyksessä ja muuttaisi ne rahaksi. Mies teki niin ja vei rahat imaamille. Imaami puolestaan asetti rahat juuri siihen paikkaan, jossa taatelit olivat. Sitten hän sanoi taatelien vartijalle: Aina kun pyydän taateleita, mene ja potkaise kolikoita jalallasi, ikään kuin et tietäisi niiden olevan dirhameja, niin että ne leviävät ja hajaantuvat. Sitten imaami lähetti hakemaan tuota qurayshilaisten joukkoa ja kutsui heidät. Sitten hän pyysi taateleita. Kun taatelien vartija ei nähnyt taateleita, hän löi jalallaan dirhameja, ja dirhamit levisivät ympäriinsä. He sanoivat: Oi Abu al-Hasan! Mitä tämä omaisuus on? Hän sanoi: Tämä on sen miehen omaisuutta, jolla teidän mukaanne ei ole mitään omaisuutta. Ja kun he olivat lähteneet, hän käski, että jokaiselle taloudelle, jolle hänellä oli tapana lähettää taateleita, vietäisiin saman verran tästä rahasta. Sitten imaami al-Sadiq (AS) sanoi: Minäkin pidän siitä, että rikkaudestani puhutaan kaikkialla.
Ja hän (AS) sanoi myös: Pelätkää Jumalaa sen suhteen, minkä Hän on antanut haltuunne, ja omaisuutenne mykkien suhteen. Häneltä kysyttiin: Mitä ovat omaisuutemme mykät? Hän sanoi: Lammas, kissa, kyyhkynen ja niiden kaltaiset. (Makarim al-Akhlaq, osa 1, s. 129)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Pelätkää Jumalaa ja pitäkää huolta siitä, minkä Hän on uskonut teille — erityisesti kielettömistä! Kysyttiin: Ketä tarkoitat? Hän sanoi: Lampaita, kissoja, kyyhkysiä ja muita eläimiä.
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Saituri pidättää saituudessaan zakatin, almun, sukulaisten hyvänä pitämisen, vieraan kestitsemisen, Jumalan tiellä antamisen ja hyvyyden portit; ja Paratiisilta on kielletty, että yksikään saituri astuisi siihen. (Makarim al-Akhlaq, osa 1, s. 134)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Saituri jää saituutensa tähden osattomaksi zakatista, almuista, sukulaissuhteiden vaalimisesta, vieraanvaraisuudesta, hyväntekeväisyyden menoista ja muista hyvyyden porteista, ja niin hän menettää Paratiisin. Siksi Paratiisi on saiturilta kielletty!
Uskovien ruhtinaalta (AS), joka sanoi: Seuratkaa Jumalan lähettilään (SAWS) sanaa, sillä hän sanoi: Joka avaa itselleen kerjäämisen oven, sille Jumala avaa köyhyyden oven. (Makarim al-Akhlaq, osa 1, s. 137)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Painakaa mieleenne tämä Profeetan (SAWS) sana: jokainen ihmisiltä esitetty pyyntö saa Jumalan avaamaan teille köyhyyden ja puutteen oven.
Alilta (AS), joka sanoi: Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Joka paastoaa yhdenkin päivän vapaaehtoisesti, sen Jumala, Mahtava ja Ylhäinen, päästää Paratiisiin. (Makarim al-Akhlaq, osa 1, s. 138)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Yksikin paastopäivä Jumalan tähden tekee ihmisestä Paratiisin arvoisen.
On kerrottu uskovien ruhtinaalta, Ali ibn Abi Talibilta (AS), että hän sanoi: Muistakaa Jumalaa, Mahtavaa ja Ylhäistä, aterian ääressä älkääkä puhuko sen aikana joutavia. (Makarim al-Akhlaq, osa 1, s. 140)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Lausukaa ruokapöydässä syödessänne Jumalan muistoa ja karttakaa tyhjänpäiväistä lörpöttelyä!
Muhammad ibn Ja'far ibn al-Asim isältään, tämä isoisältään, joka sanoi: Lähdin pyhiinvaellukselle joukon tovereitamme kanssa ja saavuin Medinaan. Olimme matkalla paikkaan, johon majoittuisimme, kun meitä vastaan tuli Abu al-Hasan Musa ibn Ja'farin (AS) palvelija vihreällä aasillaan, ja ruoka seurasi hänen perässään. Asetuimme palmujen keskelle, ja hän tuli ja laskeutui ratsailta. Tuotiin vati ja vettä; hän aloitti ja pesi kätensä, ja vatia kierrätettiin hänen oikealta puoleltaan, kunnes se saapui viimeiselle meistä, ja sitten se kierrätettiin uudelleen hänen vasemmalta puoleltaan, kunnes se tuli viimeiselle meistä. Sitten tuotiin ruoka, ja hän aloitti suolasta ja sanoi sitten: Syökää — Jumalan, armeliaan Armahtajan, nimeen. Sitten hän jatkoi etikalla. Sitten tuotiin paahdettu lapa, ja hän sanoi: Syökää — Jumalan, armeliaan Armahtajan, nimeen — sillä tämä on ruoka, josta Profeetta (SAWS) piti. Sitten tuotiin etikkaa ja oliiviöljyä, ja hän sanoi: Syökää — Jumalan, armeliaan Armahtajan, nimeen — sillä tämä on ruoka, josta Fatima (AS) piti. Sitten tuotiin sikbaj, ja hän sanoi: Syökää — Jumalan, armeliaan Armahtajan, nimeen — sillä tämä on ruoka, josta uskovien ruhtinas (AS) piti. (Makarim al-Akhlaq, osa 1, s. 144)
Kertoja sanoo: Pyhiinvaellusmatkalla saavuimme Medinaan ja etsimme majapaikkaa, kun näimme Musa ibn Ja'farin (AS) palvelijan kuljettamassa ruokaa aasilla. Seurasimme häntä ja pääsimme palmutarhassa imaami al-Kazimin (AS) luo. Kun ateria alkoi, kaikki pesivät vuorollaan kätensä; sitten lausuimme "Jumalan nimeen" ja aloitimme suolasta ja sen jälkeen etikasta. Sitten tuotiin paahdettu lampaanlapa, ja imaami (AS) sanoi, että tämä oli ollut Jumalan lähettilään (SAWS) lempiruokaa. Sen jälkeen tuotiin etikkaa ja oliiveja — tai etikkaa ja oliiviöljyä — ja hän sanoi: Tämä oli Fatiman (AS) lempiruokaa. Sitten tuotiin sikbaj, ja hän sanoi: Tämä oli uskovien ruhtinaan (AS) lempiruokaa.
Sanomme: Sikbaj on eräänlainen porkkanasta — tai keltajuuresta — ja sipulista tehty muhennos, joka valmistetaan tavallisesti naudanlihasta; happamuutta varten siihen kaadetaan rypäle-etikkaa ja makeutta varten hunajaa tai punaista sokeria, ja sen mausteena on sahrami. Jos siinä on runsaasti lientä ja liha on hajonnut pehmeäksi, se tarjoillaan paksuna keittona.
Ja uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Kaikki, mikä putoaa ruokapöydältä, on parannuskeino jokaiseen vaivaan sille, joka tahtoo hakea siitä parannusta. (Makarim al-Akhlaq, osa 1, s. 146)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Ruoantähteet ja murut, jotka tavallisesti varisevat pöydältä, ovat parannuskeino — kunhan ne syödään parantumisen aikomuksessa.
Alilta (AS), joka sanoi: Antakaa kuuman ruoan olla, kunnes se jäähtyy ja käy syötäväksi; siunaus on jäähtyneessä. (Makarim al-Akhlaq, osa 1, s. 146)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Älkää syökö ruokaa polttavan kuumana, vaan odottakaa, kunnes se jäähtyy. Ja hän sanoi: Siunaus on jäähtyneessä ruoassa.
Ja hän (AS) sanoi: Joka nuolee vadin puhtaaksi, sitä enkelit siunaavat ja rukoilevat hänelle runsasta toimeentuloa, ja hänelle kirjataan moninkertaiset hyvät teot. (Makarim al-Akhlaq, osa 1, s. 146)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Pureskelkaa ruokanne hyvin, jotta teille kirjattaisiin hyviä tekoja ja jotta enkelit rauhallisuutenne ja kärsivällisyytenne tähden siunaisivat teitä ja rukoilisivat toimeentulonne lisääntymistä.
Ja häneltä (AS), joka sanoi: Kunnioittakaa leipää, sillä Jumala, Mahtava ja Ylhäinen, on lähettänyt sen alas taivaan siunauksista. Kysyttiin: Ja mitä on sen kunnioittaminen? Hän sanoi: Kun se on tarjolla, ei odoteta mitään muuta. (Makarim al-Akhlaq, osa 1, s. 154)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Kunnioittakaa leipää! Sillä Jumala on tehnyt siitä teille taivaallisen siunauksen. Kysyttiin: Miten meidän tulee kunnioittaa sitä? Hän sanoi: Kun leipää on, älkää jääkö odottamaan muuta ruokaa.
Uskovien ruhtinaalta (AS), joka sanoi: Hunaja on parannuskeino jokaiseen vaivaan, eikä siinä itsessään ole vaivaa; se vähentää limaa ja kirkastaa sydämen. (Makarim al-Akhlaq, osa 1, s. 166)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Hunaja on parannus jokaiseen kipuun, eikä siitä ole mitään haittaa; se poistaa limaa (velttoutta ja voimattomuutta) ja kirkastaa sydämen.
Uskovien ruhtinaalta (AS), joka sanoi: Syökää taateleita, sillä niissä on parannus vaivoihin. (Makarim al-Akhlaq, osa 1, s. 168)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Taateli on lääke kipuihin.
Uskovien ruhtinaalta (AS), joka sanoi: Kuulin Jumalan lähettilään (SAWS) sanovan: Joka syö granaattiomenan loppuun asti, sen sydämen Jumala valaisee neljäksikymmeneksi yöksi. (Makarim al-Akhlaq, osa 1, s. 171)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Syökää kokonainen granaattiomena loppuun asti; Jumala pitää sydämenne valaistuna neljäkymmentä yötä.
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Ehdoista täyttämisen arvoisimpia ovat ne, joilla olette tehneet aviollisen yhtymisen luvalliseksi. Ja muhammadilainen sunna morsiusmaksusta on viisisataa dirhamia; joka ylittää sunnan, palautetaan sunnan mukaiseen. (Makarim al-Akhlaq, osa 1, s. 207)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Tärkein taloudellinen velvoite, jota miehen tulee noudattaa, on vaimolleen kuuluvan morsiusmaksun (mahr) suorittaminen; ja muhammadilaisessa sunnassa morsiusmaksu on viisisataa dirhamia, ja sen ylittävä osa on vailla vaikutusta.
Sanomme: Viisisataa dirhamia vastaa viittäkymmentä dinaaria, ja kukin dinaari vastaa suunnilleen puolikasta nykyisin käytössä olevaa kultakolikkoa. Toisin sanoen mahr al-sunna vastaa suunnilleen kahtakymmentäviittä nykyistä kultakolikkoa.
Ja Profeetta (SAWS) sanoi Alille (AS) testamentissaan: Oi Ali! Rukoile yöllä, vaikka vain sen ajan, joka kuluu lampaan lypsämiseen, ja anele aamuyön hetkinä — sinulla on rukous, jota ei torjuta — sillä Jumala, Siunattu ja Ylhäinen, sanoo: "ja niitä, jotka anovat anteeksiantoa aamuyön hetkinä" [Koraani 3:17]. (Makarim al-Akhlaq, osa 1, s. 294)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Jumalan lähettiläs (SAWS) kehotti minua rukoilemaan öisin, vaikka vain lampaan lypsämisen verran (siis noin kolme minuuttia), ja anomaan aamuyöllä, sillä Jumala on sanonut: "niitä, jotka anovat anteeksiantoa aamuyön hetkinä" [Koraani 3:17].
Alilta (AS), joka sanoi: Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Kaksi kevyttä rak'aa mietiskellen suoritettuna on parempi kuin koko yön valvominen rukouksessa. (Makarim al-Akhlaq, osa 1, s. 300)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Kaksi yksinkertaista rukouksen rak'aa mietiskellen suoritettuna on parempi kuin koko yön valvominen jumalanpalveluksessa.
Sanomme: Ilmaisu "rukous mietiskellen" on harvinainen; se näyttää tarkoittavan rukousta, jossa ihminen tietää, miksi hän rukoilee, kenen edessä hän seisoo ja mitä hän sanoo.
Ja uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Silmien itku ja sydänten pyhä pelko ovat Jumalan, Korkeimman, armosta; kun siis kohtaatte ne, käyttäkää tilaisuus rukoukseen. (Makarim al-Akhlaq, osa 1, s. 317)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Itkun tila ja sydämen pyhä pelko palvelijassa ovat merkki Jumalan armollisesta katseesta; jos nämä tilat kohtaavat teitä, pitäkää niitä kalliina ja rukoilkaa heti.
Ja uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Jos yksikin palvelija itkee kansansa keskellä, Jumala, Korkein, armahtaa koko tuota kansaa tuon palvelijan itkun tähden. (Makarim al-Akhlaq, osa 1, s. 317)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Jos jumalanpalvelija itkee jonkin kansan keskellä Jumalaa palvoessaan, Jumala luo armollisen katseensa koko tuohon kansaan.
Profeetalta (SAWS): että hän sanoi Alille (AS): Oi Ali! Kun näet leijonan ja asiat käyvät sinulle ahtaiksi, lausu "Allahu akbar" (Jumala on suurin). (Makarim al-Akhlaq, osa 1, s. 430)
Uskovien ruhtinas (AS) sanoi: Jumalan lähettiläs (SAWS) neuvoi, että kun kohtaatte petoeläimen tai teitä kohtaa äkillinen vaara, lausukaa lakkaamatta "Allahu akbar".
Ja'far ibn Muhammadilta, tämä isältään, tämä isoisältään, tämä Ali ibn Abi Talibilta (AS), tämä Profeetalta (SAWS), että hän sanoi: Oi Ali! Jumala, Siunattu ja Ylhäinen, ilmoitti maailmalle: Palvele sitä, joka palvelee Minua, ja uuvuta se, joka palvelee sinua. (Makarim al-Akhlaq, osa 1, s. 433)
Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi uskovien ruhtinaalle (AS): Oi Ali! Jumala on ilmoittanut maailmalle ja käskenyt sitä sanoen: Ole sen palveluksessa, joka on Minun palvelijani ja Minun kynnykseni palvelija, ja saata vaivannäköön se, joka juoksee sinun perässäsi ja palvelee sinua.