Kerrotaan, että uskovaisten käskijä (Jumalan siunaukset ja rauha hänelle) sanoi al-Harith al-Hamdanille seuraavaa: Oi Harith Hamdanista! Jokainen kuoleva näkee minut kasvotusten, olipa hän uskova tai teeskentelijä. Hänen persoonansa tuntee minut, ja minä tunnen hänet hänen nimeltään ja kunnianimeltään ja siitä, mitä he ovat tehneet. Ja sinä, oi Harith — jos kuolet, näet minut, ja minä juotan sinulle vettä, jota luulet hunajaksi. (al-Muhtadar, osa 1, s. 13)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi al-Harith al-Hamdanille: Kaikki näkevät minut kuoleman hetkellä, olivatpa he uskovia tai teeskentelijöitä. He eivät ainoastaan näe minua, vaan myös tuntevat minut. Minäkin tunnen heidät nimeltä ja tarkasti, ja tiedän heidän tekonsa. Juuri silloin annan puhtaille kannattajilleni juotavaksi hunajajuomaa.
Al-Fadl ibn Shadhan kertoi teoksessaan "Kitab al-Qa'im" Sa'd ibn Tarifilta, joka kertoi al-Asbagh ibn Nubatalta pitkässä haditissa, jossa hän mainitsee, että uskovaisten käskijä (Jumalan siunaukset hänelle) lähti Kufasta ja kulki, kunnes saapui al-Ghariyyaniin ja meni sen ohi. Me saavutimme hänet, ja hän makasi selällään maassa ilman että hänen allaan oli mitään vaatetta. Qanbar sanoi hänelle: Oi uskovaisten käskijä! Enkö levittäisi vaatettani sinun allesi? Hän (AS) sanoi: Ei, eihän tämä ole muuta kuin uskovaisen multaa tai hänen paikkaansa hänen kokoontumisessaan. Al-Asbagh sanoi: Sanoin: Oi uskovaisten käskijä! Uskovaisen mullan me tunnemme — sitä se on ollut tai tulee olemaan; mutta mitä on hänen paikkansa hänen kokoontumisessaan? Hän (AS) sanoi: Oi Nubatan poika! Jos verho nostettaisiin teiltä, näkisitte uskovaisten sielut tällä ylängöllä piireissä, käymässä toistensa luona ja keskustelemassa. Totisesti, tällä ylängöllä on jokaisen uskovaisen sielu, ja Barahutin laaksossa on jokaisen epäuskoisen henki. (al-Muhtadar, osa 1, s. 18)
Kertoja sanoo: Uskovaisten käskijä (AS) lähti Kufasta kohti al-Ghariyya (nykyistä Najafia). Siellä hän heittäytyi maahan kumarrukseen. Kun me saavuimme, näimme, ettei hänen allaan ollut mitään alustaa ja että hän kumarsi suoraan paljasta maata vasten. Hänen palvelijansa sanoi: Haluatko, että levitämme jotakin allesi? Hän sanoi: En! Tämä on joko uskovaisen multaa tai uskovaisten kokoontumispaikka. Kertoja sanoo: Kysyin: Uskovaisen mullan me tunnemme, mutta mikä on uskovaisten kokoontumispaikka? Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Jos verho vedettäisiin pois silmienne edestä, näkisitte, että tälle aavikolle ovat kokoontuneet uskovaisten sielut: he käyvät toistensa luona ja keskustelevat keskenään. Uskovaisten sielujen kohtaamispaikka on täällä, ja epäuskoisten sielujen tyyssija on Barahut (kuiva erämaa Jemenin Hadramautissa).
As-Saduq ibn Babawayh kertoi kertojaketjullaan as-Sadiqilta, rauha hänelle, uskovaisten käskijältä, rauha hänelle: Pitäkää kiinni siitä, mitä Jumala on teitä käskenyt, sillä kenenkään teistä ja sen välillä, että hän saa onnitella itseään ja nähdä sen, mitä hän rakastaa, ei ole muuta kuin se, että Jumalan lähettiläs (Jumalan siunaus ja rauha hänelle ja hänen suvulleen) tulee hänen luokseen — ja mikä Jumalan luona on, se on parempaa ja pysyvämpää. Silloin hänelle tulee ilosanoma Jumalalta — Hän on mahtava ja korkea — hänen silmänsä ilahtuu ja hän rakastaa Jumalan kohtaamista. (al-Muhtadar, osa 1, s. 21)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Olkaa uutterasti Jumalan palveluksessa ja iloitkaa siitä, ettei teidän ja Paratiisin välillä ole muuta kuin kuolema. Kuoleman hetkellä Jumalan lähettiläs (SAWS) tulee luoksenne ja tuo teille ilosanoman Paratiisista ja Jumalan kohtaamisesta.
Shaykh Abu Ja'far Muhammad ibn al-Hasan at-Tusi (Jumala armahtakoon häntä) kertoi teoksessaan al-Amali kertojaketjullaan Yunus ibn Zabyanilta, joka sanoi: Olin Abu Abdillahin (AS) luona, ja hän puhui uskovaisten sieluista heidän kuolemansa jälkeen: Kun se hetki koittaa, hänen luokseen tulevat Jumalan lähettiläs, Ali, Fatima, Hasan ja Husayn, ja heidän kanssaan Jumalan lähimmät enkelit. Ja jos Jumala saa hänen kielensä lausumaan todistuksen Jumalan ykseydestä, Profeetan profeettuudesta ja Profeetan perheen hengellisestä johtajuudesta (walayasta), niin sen todistavat Jumalan lähettiläs, Ali, Fatima, Hasan ja Husayn sekä ne enkelit, jotka ovat heidän kanssaan läsnä — rauha heille kaikille. Ja kun Jumala ottaa hänet luokseen, Hän siirtää tuon sielun Paratiisiin sen kaltaisessa hahmossa, joka sillä oli tässä maailmassa, ja he syövät ja juovat. Ja kun heidän luokseen saapuu uusi tulija, he tuntevat hänet siitä hahmosta, joka hänellä oli tässä maailmassa. (al-Muhtadar, osa 1, s. 22)
Imaami Sadiq (AS) sanoi: Uskovaisten kuoleman hetkellä ovat läsnä Jumalan lähettiläs (SAWS), uskovaisten käskijä (AS), Fatima (rauha hänelle), Hasan ja Husayn (AS) sekä lähimmät enkelit, ja kun uskova lausuu uskontunnustuksen, hekin vahvistavat sen. Sitten Jumala ottaa uskovaisten sielun ja vie sen Paratiisiin samassa muodossa ja hahmossa kuin se oli tässä maailmassa. He nauttivat Paratiisissa, ja aina kun jonkun tuttavan sielu liittyy heidän joukkoonsa, he tuntevat hänet ja ottavat hänet vastaan.
Uskovaisten käskijältä (AS): Kun uskova nukkuu, hänen sielunsa nousee Jumalan — Ylistetyn — luo, ja Hän ottaa sen vastaan ja siunaa sitä. Jos sen määrähetki on tullut, Hän asettaa sen armonsa kätköön; ja ellei sen määrähetki ole tullut, Hän lähettää sen enkeleistään uskottujensa mukana, ja hän palauttaa sen sen ruumiiseen. (al-Muhtadar, osa 1, s. 44)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Kun uskova nukkuu, hänen sielunsa nousee Jumalan luo. Jumala ottaa sen vastaan ja vuodattaa siihen siunauksensa. Jos hänen määrähetkensä on tullut, Hän upottaa sen armoonsa; muussa tapauksessa Hän palauttaa sielun ruumiiseen enkeleistä koostuvan vartioston saattamana.
Uskovaisten käskijältä (AS): Jos teillä on sanouduttavana irti jostakusta, odottakaa sitä hänen kuolemaansa asti, sillä silloin irtisanoutuminen (bara'a) toteutuu. (al-Muhtadar, osa 1, s. 55)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Älkää kiirehtikö sanoutumaan irti kenestäkään niin kauan kuin hän on elossa ja hänellä on tilaisuus; jos hän kuolee pitäytyen itsepintaisesti valheessa, vasta silloin on irtisanoutumisen paikka.
Uskovaisten käskijältä (AS): Älkää pitäkö tämän yhteisön parasta jäsentä turvassa Jumalan rangaistukselta, sillä Korkein on sanonut: "Vain hukkaan joutuva kansa tuntee itsensä turvatuksi Jumalan juonelta." [Qur'an 7:99] Älkääkä epätoivoiko Jumalan armosta tämän yhteisön pahimmankaan jäsenen kohdalla, sillä Korkein on sanonut: "Vain epäuskoinen kansa epätoivoo Jumalan armosta." [Qur'an 12:87] (al-Muhtadar, osa 1, s. 55)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Yhteisön hyvät älkööt tuudittautuko itsevarmuuteen, sillä Jumala on sanonut: turvallisuudentunne Jumalan juonen edessä on suunnaton tappio; eivätkä pahantekijät saa vaipua epätoivoon, sillä Jumala on sanonut: epätoivo Jumalan armosta on pahinta epäuskoa.
Kerrotaan, että kun Fatiman (rauha hänelle) isä (Jumalan siunaus ja rauha hänelle ja hänen suvulleen) oli kuollut, hän sanoi uskovaisten käskijälle (AS): Minä kuulen jonkun kertovan minulle asioista ja tapahtumista, jotka koskevat jälkeläisiäni. Hän sanoi: Kun kuulet sen, sanele se minulle. Niin hän alkoi sanella ja Ali kirjoitti sitä muistiin, ja kerrotaan, että sitä oli kolme kertaa Koraanin verran, eikä siinä ollut mitään Koraanista. Ja kun hän oli saanut sen valmiiksi, hän nimesi sen Fatiman koodeksiksi (mushaf Fatima), sillä Fatima oli sellainen, jolle puhuttiin — enkelit puhuivat hänelle. (al-Muhtadar, osa 1, s. 233)
Kerrotaan, että Profeetan (SAWS) poismenon jälkeen Fatima (rauha hänelle) sanoi Alille (AS): Kuulen jonkun puhuvan minulle ja kertovan tulevista tapahtumista, jotka koskevat lapsiani. Ali (AS) sanoi: Tästä lähtien, kun kuulet äänen, kerro se minulle, niin minä kirjoitan sen muistiin. Niin Fatima (rauha hänelle) puhui ja Ali (AS) kirjoitti, ja näitä muistiinpanoja kertyi paljon. Näiden kirjoitusten nimi on Fatiman koodeksi (mushaf Fatima), ja äänet olivat enkelien ääniä, jotka puhuivat hänelle.
Uskovaisten käskijältä (AS) kerrotaan hänen sanoneen Salmanille: Oi Salman! Jumala on säätänyt meidän hengellisen johtajuutemme (walayan) velvollisuudeksi kirjassaan useassa kohdassa ja selvittänyt siinä, mitä on velvollisuus noudattaa, mutta se ei ole kaikille avoimesti nähtävissä. (al-Muhtadar, osa 1, s. 278)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi Salmanille: Meidän hengellinen johtajuutemme ja velvollisuus seurata meitä on mainittu Jumalan kirjassa useassa kohdassa, mutta se ei ole kaikille avoimesti nähtävissä.
Häneltä (AS) kerrotaan hänen sanoneen: Minulle on totisesti annettu kuusi asiaa: tieto kuolemista, tieto koettelemuksista, tieto testamenteista ja ratkaiseva puhe. Ja minä olen totisesti paluiden ja valtakuntien valtakunnan herra, ja minä olen totisesti sauvan ja polttoraudan herra, ja minä olen se maan eläin, joka puhuu ihmisille. (al-Muhtadar, osa 1, s. 278)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Jumala on antanut minulle kuusi lahjaa: tiedän, milloin ja miten kukin kuolee; tiedän, mitkä koettelemukset on kunkin elämään säädetty; tiedän, mitä kultakin jää hänen kuolemansa jälkeen muille; neljäs: minä olen ilmestynyt ja ilmennyt kerta toisensa jälkeen; viides: minä olen sauvan haltija ja polttoraudan haltija; kuudes: minä olen se maan eläin, josta Jumala on Koraanissa puhunut: minä painan leiman otsiin ja erotan uskovan epäuskoisesta.
(Sanomme: Tämä kertomus on omalaatuisten kertomusten joukosta, ja tämä palvelija on kääntänyt sen oman ymmärryksensä mukaan; sauvan ja polttoraudan merkitys ei ole tälle palvelijalle selvinnyt.)
Kirja "Muhtasar al-Basa'ir", jonka on kirjoittanut Hasan ibn Sulayman al-Hilli, 700-luvun (hidžran) shiialainen oppinut, on valikoima ja tiivistelmä Sa'd ibn Abdillah al-Ash'ari al-Qummin, 200-luvun (hidžran) shiialaisen oppineen, kirjasta "Basa'ir ad-Darajat", eikä sillä ole yhteyttä Muhammad ibn Hasan as-Saffar al-Qummin samannimiseen kirjaan "Basa'ir ad-Darajat". Kirjan aiheena ovat kertomukset imaamien hyveistä ja ominaisuuksista sekä heidän tuntemisestaan. Al-Ash'arin alkuperäistä kirjaa ei ole enää olemassa, mutta samanniminen teos, siis as-Saffar al-Qummin — al-Ash'arin aikalaisen — "Basa'ir ad-Darajat", on säilynyt, ja sattumoisin sen aiheet muistuttavat täysin sitä, mitä "Muhtasar al-Basa'irissa" on. Tässä kirjassa on paljon kertomuksia, joiden mukaan Koraania olisi väärennetty, ja myös ajatus paluusta (raj'a) sai yksityiskohtineen — jotka ovat tarunomaisia, omituisia ja osin uskomattomia — ensimmäisen kerran voimakkaan painotuksensa juuri tässä kirjassa ja vakiintui sitä kautta shiialaisen rahvaan uskomuksiin. Tällaiselle liioittelevalle (ghulat-henkiselle) paluun tulkinnalle on ominaista monien ylösnousemusta koskevien jakeiden kieltäminen ja niiden tulkitseminen paluuta tarkoittaviksi. Ilmeisesti tuonpuoleinen maailma, erityisesti sen hengellisesti tulkittuna, on tällaisiin haditheihin uskoville ollut perustavalla tavalla mahdoton uskoa. Vaikka emme siis haluaisikaan nimittää tätä kirjaa shiialaisen hadith-kirjallisuuden virheellisimmäksi teokseksi, meidän on oltava täysin varovaisia sen suhteen, minkä välittämisessä se on yksin eikä kukaan ennen sen tekijää ole sitä kertonut.