Uskovaisten käskijältä (AS): Meille kertoi Muhammad ibn al-Husayn ibn Abi al-Khattab Muhammad ibn Sinanilta, hän Ammar ibn Marwanilta, hän al-Munahhal ibn Jamililta, hän Jabir ibn Yazidilta, hän Abu Ja'farilta (AS), joka sanoi: Uskovaisten käskijä (Jumalan siunaukset hänelle) sanoi Jumalan — Mahtavan ja Korkean — sanoista "Usein ne, jotka eivät uskoneet, toivovat, että olisivat olleet muslimeja" [Qur'an 15:2]: Se olen minä, kun minä ja kannattajani nousemme esiin. (Muhtasar al-Basa'ir, osa 1, s. 87)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Jae "Sinä päivänä epäuskoiset toivovat, että olisivat olleet muslimeja" koskee paluuta (raj'aa): minä palaan, ja kannattajieni kanssa teen heistä lopun.
Uskovaisten käskijältä (AS): Ahmad ibn Muhammad ja Abdallah ibn Amir ibn Sa'd Muhammad ibn Khalid al-Barqilta, hän Abu Hamza ath-Thumalilta, joka sanoi: Abu Ja'far (AS) sanoi: Uskovaisten käskijällä (Jumalan siunaukset hänelle) oli tapana sanoa: Joka haluaa taistella Dajjalin kannattajia vastaan, se taistelkoon sitä vastaan, joka itkee Uthmanin veren tähden (ja sitä vastaan, joka itkee Nahrawanin väen tähden). Totisesti, se joka kohtaa Jumalan — Mahtavan ja Korkean — uskoen, että Uthman surmattiin vääryydellä, kohtaa Jumalan Hänen ollessaan häneen vihainen, ja hän tapaa vielä Dajjalin. Silloin eräs mies sanoi: Oi uskovaisten käskijä, entä jos hän kuolee ennen sitä? Hän sanoi: Hänet herätetään haudastaan, kunnes hän uskoo häneen, vaikka se olisi hänelle kuinka nöyryyttävää. (Muhtasar al-Basa'ir, osa 1, s. 95)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Ne, jotka itkevät Uthmanin veren tähden, ovat Dajjalin kannattajia. Jokainen, joka kuolee luullen, että Uthman surmattiin vääryyttä kärsivänä, on kuollut harhassa ja on Dajjalin seuralaisia. Joku kysyi: Entä jos hän on kuollut ennen Dajjalia? Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Hän palaa ja tulee Dajjalin mukana.
Uskovaisten käskijältä (AS): Ja samalla kertojaketjulla Abu Ja'farilta (AS): Uskovaisten käskijällä (Jumalan siunaukset hänelle) oli tapana sanoa: Totisesti al-Muddaththir on se, mikä tapahtuu paluun (raj'an) aikana. (Muhtasar al-Basa'ir, osa 1, s. 114)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Sanojen "Oi sinä viittaan verhoutunut" (ya ayyuha l-muddaththir) tulkinta koskee paluuta (raj'aa).
Uskovaisten käskijältä (AS): Abdallah ibn Amir ibn Sa'id ar-Rabi' ibn Muhammadilta, hän Ja'far ibn Bashir al-Bajalilta, hän Amr ibn Abi al-Miqdamilta, hän Abu Sa'id Aqisalta, joka sanoi: Olimme viitanmyyjien (tai postinkantajien) joukossa, ja olimme nuoria miehiä, kun uskovaisten käskijä (Jumalan siunaukset hänelle) palasi luoksemme. Silloin yksi meistä sanoi: (Budasf) on tullut luoksenne! Uskovaisten käskijä (Jumalan siunaukset hänelle) sanoi: Voi sinua! Totisesti sen yläosa on tietoa ja alaosa ruokaa. (Muhtasar al-Basa'ir, osa 1, s. 207)
Kertoja sanoo: Siihen aikaan, kun uskovaisten käskijä (AS) oli Kufassa, me olimme nuoria ja toimimme viestinviejinä. Eräänä päivänä kohtasimme muutaman ystävän kanssa yllättäen uskovaisten käskijän (AS). Yksi meistä sanoi: Buddha! Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Olemukseni yläosa on tietoa ja alaosa ravintoa.
(Sanomme: Budasf eli Budhasaf on sama kuin Buddha, jonka patsas tai kuva on vanhastaan siirtynyt sukupolvelta toiselle isovatsaisena ja hymyilevänä hahmona ja joka oli Alin (AS) aikaisessa Kufassa iranilaisten keskuudessa erittäin hyvin tunnettu. Kufan nuoret vertasivat uskovaisten käskijää (AS) Buddhaan sekä viisauden että ruumiin runsauden puolesta. Myös Majlisi esittää saman asian tämän kertomuksen yhteydessä Biharissa.)
Uskovaisten käskijältä (AS): Samalla kertojaketjulla Yunusilta, hän Ishaq ibn Ammarilta, hän Abu Basirilta, joka sanoi: Sanoin Abu Abdillahille (AS): Mitä sanot keskeytetystä yhdynnästä (al-'azl)? Hän sanoi: Ali (AS) ei harjoittanut sitä, mutta minä harjoitan. Sanoin: Tämähän on ristiriita! Hän (AS) sanoi: Mitä haittaa oli Daavidille (AS) siitä, että Salomo (AS) oli hänen kanssaan eri mieltä, kun Jumala — Mahtava ja Korkea — sanoo: "Ja Me annoimme Salomon ymmärtää sen" [Qur'an 21:79]. (Muhtasar al-Basa'ir, osa 1, s. 272)
Kertoja sanoo: Kysyin imaami Sadiqilta (AS) keskeytetystä yhdynnästä. Hän sanoi: Uskovaisten käskijä (AS) ei sitä harjoittanut, mutta minä harjoitan! Kertoja sanoo: Sanoin: Mitä tämä tarkoittaa? Eihän tämä käy päinsä! Imaami Sadiq (AS) sanoi: Mitä vikaa siinä on? Aivan kuten Daavidin näkemys oli toinen kuin Salomon, mutta Jumala antoi Salomon ymmärtää asian.
(Sanomme: Keskeytetyllä yhdynnällä ('azl) tarkoitetaan sukuelimen vetämistä pois siemensyöksyn hetkellä, jottei siemenneste vuotaisi naisen kohtuun ja johtaisi hänen raskaaksi tulemiseensa. Tämä kertomus on kiinnostava kertomus imaamin tuntemisen (ma'rifat al-imam) alalta. Katso tämän palvelijan kirjan "Itsen tunteminen" (Ma'rifat an-nafs) lukua imaamin tuntemisesta.)
Uskovaisten käskijältä (AS): Ja al-Asbagh ibn Nubatalta kerrotaan hänen sanoneen: Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Sen jälkeen — totisesti, huolen kantaminen tästä maailmasta ei lisää sitä, mikä on osaksi määrätty, ja siinä on eväiden tuhlaamista; ja kääntyminen tuonpuoleisen puoleen ei vähennä sitä, mikä on säädetty, ja siinä on tuonpuoleisen turvaaminen. (Muhtasar al-Basa'ir, osa 1, s. 360)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Tähän maailmaan paneutuminen ei lisää elatusta, eikä tuonpuoleisen puoleen kääntyminen vähennä osuutta tästä maailmasta — päinvastoin se turvaa ihmisen tuonpuoleisessa.
Uskovaisten käskijältä (AS): Kohtalo saa unohtamaan varovaisuuden. (Muhtasar al-Basa'ir, osa 1, s. 362)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Kun kohtalo on tulossa, se itse saa ihmisen ensiksi unohtamaan varovaisuuden.
Uskovaisten käskijältä (AS): Saavutat Jumalan mielisuosion sillä, että tyydyt Hänen säätämäänsä kohtaloon. (Muhtasar al-Basa'ir, osa 1, s. 364)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Tyydy Jumalan säätämään kohtaloon, niin saavutat Jumalan mielisuosion.
Uskovaisten käskijältä (AS): Yksikään köyhä ei ole nähnyt nälkää muusta syystä kuin siitä, mistä joku rikas on nauttinut. (Muhtasar al-Basa'ir, osa 1, s. 385)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Köyhän nälkä johtuu rikkaan kylläisyydestä.
Ali ibn Ibrahim Jumalan — Ylistetyn ja Korkean — sanoista "Ja Me käännämme ympäri heidän sydämensä ja katseensa" [Qur'an 6:110] sanoi: Ali ibn Abi Talib (AS) sanoi: Totisesti ensimmäinen taistelun muoto, jossa teidät voitetaan, on taistelu kätenne voimalla, sitten taistelu kielellänne, sitten taistelu sydämellänne. Ja se, jonka sydän ei tunnista hyvää eikä torju pahaa, sen sydän kääntyy ylösalaisin niin, että sen alaosa tulee yläosaksi, eikä se enää koskaan ota vastaan mitään hyvää, aivan kuten he eivät uskoneet siihen ensimmäisellä kerralla — nimittäin hiukkasten maailmassa ja liiton hetkellä (fi dh-dharr wa l-mithaq). (Muhtasar al-Basa'ir, osa 1, s. 414)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Ensimmäinen muutos, joka teissä tapahtuu, on se, että luovutte taistelusta miekalla. Sitten hylkäätte taistelun kielellä. Sitten ette enää sydämessännekään tee eroa hyvän ja pahan välillä. Silloin sydämenne kääntyy ylösalaisin, hyvyys jättää sen, ja vähitellen menetätte myös luontaisen uskonne.
Mash'ada ibn Sadaqalta, hän Ja'far ibn Muhammadilta (AS), ja osa siitä, mitä siinä on, muilta kuin heiltä kahdelta: Hän mainitsi herramme, uskovaisten käskijän (AS), saarnassa, jota kutsutaan nimellä al-Makhzun ("kätketty"): Totisesti teillä on jokaisen kuuliaisuuden teon yhteydessä apu Jumalalta; se puhuu kielillä ja vahvistuu sydämissä, ja se on Jumalan apu Hänen ystävilleen, joka ilmenee hienovaraisena Hänen kätketyssä armolahjassaan. Ja elämän puun oksat ovat kantaneet hedelmää jumalaapelkääville. Ja totisesti Jumalalta on tullut erottelu Hänen ystäviensä ja Hänen vihollistensa välille; siinä on parannus rinnoille ja valon ilmestyminen. Sen kautta Jumala tekee kunniakkaiksi ne, jotka Häntä tottelevat, ja sen kautta Hän nöyryyttää ne, jotka Häntä vastaan rikkovat. Varustautukoon siis ihminen sitä varten, eikä hänellä ole muuta varustusta kuin selkeä näkemys (basira), vilpitön aikomus ja alistuminen. (Muhtasar al-Basa'ir, osa 1, s. 463)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi saarnassa, jota kutsutaan nimellä "kätketty saarna" (khutbat al-makhzun): Jokaisen kuuliaisuuden teon rinnalle Jumala on säätänyt avun (nusran). Tämä apu vahvistuu sydämessä ja tulee esiin kielellä. Tämä apu kuuluu Jumalan kätkettyihin armonosoituksiin ja erityisesti Jumalan ystäville. Tämä apu eli tuki on samaa lajia kuin elämän puu, ja jumalaapelkääville eli teoissaan uutterille se on hedelmän kantamisen syy. Ero Jumalan ystävien ja Hänen luotaan torjuttujen välillä on juuri tämä apu. Tämä apu on rintojen parannus; se on jumalallisen valon ilmestyminen; se on kuuliaisten kunnian syy, ja sen puuttuminen on tottelemattomien alennuksen syy. Ihmisen tulee etsiä tätä apua kaikin voimin. Ja sen saavuttamiseen hän tarvitsee selkeää näkemystä ja aikomuksen vilpittömyyttä. Lisäksi hänen on osattava olla alistuvainen.
(Sanomme: Tämä uskovaisten käskijän (AS) lausuma kuuluu hänen kokoavien sanojensa ja kootun tietonsa joukkoon. Hän sanoo, että jokaiseen kuuliaisuuden tekoon kätkeytyy valo. Tämä valo tulee osaksi vaeltajan olemusta ja on hänen myöhempien onnistumistensa syy. Tuon valon eli teon avun esiin saamiseen tarvitaan kuitenkin kolmea asiaa: ensinnäkin selkeää näkemystä kuuliaisuudesta, siis tietoa uskonlaista, siis hyvän ja pahan sekä Jumalan mielisuosion ja vihan tuntemista; toiseksi aikomuksen vilpittömyyttä, siis sitä, että teko tehdään Jumalan tähden; ja kolmanneksi — mikä on kaikkein tärkeintä — alistumisen mielenlaatua, joka on uskonnon henki.)
Uskovaisten käskijältä (AS): Uskovaisten sydämet on kääritty uskon ympärille; kun Jumala tahtoo tuoda esiin sen, mitä niissä on, Hän avaa ne ilmoituksella ja kylvää niihin viisauden. (Muhtasar al-Basa'ir, osa 1, s. 463)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Uskovaisten sydämet on luotu uskon varaan; kun Jumala tahtoo tuoda ilmi niiden sisimmän, Hän avaa nuo sydämet ilmoituksella ja kylvää niihin viisauden — jotta ne vihertäisivät ja kantaisivat hedelmää.
Uskovaisten käskijältä (AS): Ja totisesti jokaisella asialla on kypsymisen hetkensä, jonka se saavuttaa; Jumala ei kiirehdi mitään ennen kuin se saavuttaa kypsyytensä ja päätepisteensä. (Muhtasar al-Basa'ir, osa 1, s. 463)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Jokaisella asialla on kypsyytensä ja päätepisteensä. Jumala ei kiirehdi, vaan antaa jokaisen asian saavuttaa kypsyytensä ja kulkea sen läpi, ja vasta sitten sen loppu koittaa.
Uskovaisten käskijältä (AS): Jumala on antanut teille armonsa, ja Hänen armoaan on sydänten valo. (Muhtasar al-Basa'ir, osa 1, s. 463)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Kun Jumalan armo tavoittaa jonkun, merkittävä osa siitä armosta on hänen sydämensä valaistuminen.
Uskovaisten käskijältä (AS): Totisesti Jumala — Mahtava ja Korkea — valitsi uskonnolleen joukkoja, jotka Hän valikoi nousemaan sen puolesta ja auttamaan sitä. Heidän kauttaan tuli näkyviin islamin sana ja Koraanin säätämien velvollisuuksien toteuttaminen sekä kuuliaisuuden mukainen toiminta maan idässä ja lännessä. (Muhtasar al-Basa'ir, osa 1, s. 463)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Jumala on valinnut palvelijoidensa joukosta ne, jotka nousevat Hänen uskontonsa puolesta ja auttavat sitä. Juuri heidän kauttaan islamin sana tulee näkyviin, Koraanin opetukset leviävät ja Jumalan palveleminen vakiintuu maailman idässä ja lännessä.
Jumalan lähettilään (SAWS) sanoista: Oi Ali! Tämän yhteisön vertaus on kuin puutarha, jonka hedelmistä yksi joukko syö yhtenä vuonna, sitten toinen joukko yhtenä vuonna, sitten toinen joukko yhtenä vuonna. (Muhtasar al-Basa'ir, osa 1, s. 477)
Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Oi Ali! Islamin ja eri sukupolvien siitä saaman osuuden vertaus on kuin puutarha, johon joka vuosi astuu uusi joukko ihmisiä ja nauttii sen hedelmistä.
"Ghurar al-Akhbar", jonka koko nimi on Ghurar al-Akhbar wa Durar al-Athar fi Manaqib Abi al-A'imma al-Athar Ali Amir al-Mu'minin (AS), käsittelee Alin (AS) hyveitä ja ansioita ja on Hasan ibn Abi al-Hasan ad-Daylamin, 700-luvun (hidžran) shiialaisen oppineen, teos. Alin (AS) hyveiden lisäksi kirjan sisältöön kuuluvat tiedon arvo, Profeetan perheen ansiot, heidän vihollistensa moitteet, imaamin tuntomerkit ja muuta sekalaista aineistoa.
Ad-Daylami oli lainoppinut ja hadithin tuntija, mieleltään mystikko, ja hänen teoksissaan on vallitsevana taipumus kehotuspuheeseen ja sielun puhdistamiseen. Hän oli ash-Shahid al-Awwalin ja Fakhr al-Muhaqqiqinin oppilas, ja hänen etevin oppilaansa oli Ibn Fahd al-Hilli. Ibn Fahd teoksessaan Uddat ad-Da'i ja Majlisi teoksessaan Bihar ovat välittäneet häneltä kertomuksia. Häneltä on kaikkiaan säilynyt kolme teosta: ensinnäkin Ghurar al-Akhbar, toiseksi A'lam ad-Din fi Sifat al-Mu'minin ja kolmanneksi hänen tunnetuin teoksensa Irshad al-Qulub.
Ad-Daylami ei tavallisesti mainitse kertomusten kertojaketjuja, ja perustellessaan tätä Ghurar al-Akhbarin johdannossa hän sanoo: nämä hadithit ovat oppineiden keskuudessa yleisesti tunnettuja.
Ghurar al-Akhbar -kirjan erityispiirteisiin kuuluu yksityiskohtaisten kertomusten esittäminen Fatiman (rauha hänelle) taloon tehdystä hyökkäyksestä ja uskollisuudenvalan ottamisesta Alilta (AS) pakolla. Tosin lyhyitä viittauksia näihin tapahtumiin on ollut olemassa jo aiemmin, mutta ad-Daylami esittää ensimmäisenä näistä tapahtumista kertomuksia riittävän yksityiskohtaisesti.