Ja uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Se, joka palvoo Jumalaa ilman uskonnollista ymmärrystä, on kuin myllyn aasi: se kiertää eikä liiku paikaltaan. Ja oppineen kaksi rak'aa on Jumalan Korkeimman luona parempaa kuin tietämättömän seitsemänkymmentä rak'aa, sillä kun koettelemus kohtaa oppinutta, hän selviää siitä tiedollaan, mutta kun se kohtaa tietämätöntä, se pyyhkäisee hänet kokonaan pois. (Ghurar al-Akhbar, osa 1, s. 43)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Se, joka on hartauden harjoittaja mutta ei tunne uskontoaan kunnolla, on kuin myllyn aasi: hän näkee vaivaa mutta ei liiku mihinkään. Oppineen kaksi rak'aa rukousta on Jumalan luona arvokkaampaa kuin seitsemänkymmentä rak'aa sellaisen rukousta, joka ei ole uskonnossaan näkevä. Oppineen tieto pelastaa hänet koettelemuksista, mutta tietämätön tuhoutuu koettelemuksessa.
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Oppineita on kolmenlaisia: palvelija, joka on oppinut tiedon, toiminut sen mukaan ja levittänyt sitä — hänelle se on valona ylösnousemuksen päivänä, ja hän on niiden veroinen, jotka sen mukaan toimivat; ja palvelija, joka on oppinut tiedon mutta ei ole toiminut sen mukaan eikä levittänyt sitä — se on todiste häntä vastaan ylösnousemuksen päivänä ja on hänelle pimeytenä; ja palvelija, joka on oppinut tiedon mutta ei kyennyt toimimaan sen mukaan, mutta piti kuitenkin yllä perinnäistapoja (sunna) ja säädettyjä velvollisuuksia — hänelle se on valona ylösnousemuksen päivänä. (Ghurar al-Akhbar, osa 1, s. 45)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Oppineita on kolmea lajia: oppinut, joka toimii tietonsa mukaan ja myös levittää sitä — tällaisen ihmisen tieto on hänen valonsa ylösnousemuksen päivänä. Toiseksi oppinut, joka ei toimi tietonsa mukaan eikä levitä sitä — tällaisen ihmisen tieto on todiste häntä vastaan ylösnousemuksen päivänä ja hänen pimeytensä syy. Kolmanneksi oppinut, joka ei kykene toimimaan kaiken tietonsa mukaan mutta pyrkii voimiensa mukaan pitämään yllä perinnäistapoja ja säädettyjä velvollisuuksia — myös tällaisen ihmisen tieto on hänelle ylösnousemuksen päivänä valo ja hänen pelastuksensa syy.
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi Salmanille (Jumala olkoon häneen tyytyväinen): Sen jälkeen — totisesti tämän maailman elämän vertaus on kuin käärme: käänny siis pois siitä, mikä siinä sinua miellyttää, laske pois yltäsi sen huolet ja ole sitä varovaisempi, mitä turvallisemmalta se sinusta tuntuu; sillä aina kun sen omistaja tyytyväisenä luottaa siinä johonkin iloon, se suututtaa hänet jollakin vastenmielisellä. (Ghurar al-Akhbar, osa 1, s. 123)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi Salmanille: Maailma on pistävä kuin käärme; jos siis jokin siitä miellyttää silmääsi, käänny siitä nopeasti pois ja päästä sydämesi sen huolesta. Mitä turvallisemmalta jokin sinusta tuntuu, sitä enemmän sitä pelkää! Ja aina kun odotat joltakin iloa, juuri siitä nousee sinulle tavallisesti koettelemus.
(Sanomme: kohta »wa kun āmana mā takūnu minhā, aḥdhara mā takūnu minhā« esiintyy Nahj al-Balaghassa tässä muodossa: »Wa kun ānasa mā takūnu bihā aḥdhara mā takūna minhā«, toisin sanoen: mitä läheisempi jokin sinulle on, sitä enemmän sitä pelkää!)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Suurten syntien sovitus on hädänalaisen auttaminen ja ahdistuneen huolen huojentaminen. (Ghurar al-Akhbar, osa 1, s. 125)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Se, mikä hyvittää suuret synnit, on ihmisten auttaminen ja heidän asioidensa solmujen avaaminen.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Jumalan kautta, minä olen se Jumalan armolahja, jolla Korkein Jumala on siunannut palvelijoitaan. (Ghurar al-Akhbar, osa 1, s. 143)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Jumalan kautta, minä olen ihmisille annettu armolahja, ja minun kauttani Jumala on osoittanut heille suosiotaan.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Me ja se, joka meitä rakastaa, olemme kuin nämä kaksi, kunnes saavumme profeettamme luo Kawtharin altaalle – ja hän liitti yhteen kaksi etusormeaan. (Ghurar al-Akhbar, osa 1, s. 190)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Minä ja se, joka on minuun kiintynyt, olemme tuonpuoleisessa yhdessä, kunnes kohtaamme Profeetan Kawtharin altaalla.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Eräs mies tuli Jumalan lähettilään (SAWS) luo ja sanoi: Oi Jumalan lähettiläs, opeta minulle teko, jonka tähden Jumala ja luodut rakastaisivat minua, jonka tähden Jumala kartuttaisi omaisuuttani, tekisi ruumiini terveeksi, pidentäisi ikääni ja kokoaisi minut sinun kanssasi. Hän sanoi: »Näitä on kuusi asiaa. Jos tahdot Jumalan rakastavan sinua, pelkää häntä ja karta hänen vastustamistaan. Jos tahdot luotujen rakastavan sinua, tee heille hyvää. Jos tahdot Jumalan kartuttavan omaisuuttasi, maksa siitä zakat. Jos tahdot Jumalan tekevän ruumiisi terveeksi, anna runsaasti almuja. Jos tahdot Jumalan pidentävän ikääsi, pidä yhteyttä sukulaisiisi. Ja jos tahdot Jumalan kokoavan sinut minun kanssani, pidennä kumarrustasi yhden ja kaikkivaltiaan Jumalan edessä.« (Ghurar al-Akhbar, osa 1, s. 376)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Eräs mies tuli Jumalan lähettilään (SAWS) luo ja pyysi häntä opettamaan jotakin, joka tekisi hänestä rakastetun Jumalan ja luotujen silmissä. Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Jos tahdot tulla Jumalan rakastamaksi, varjele suhdettasi häneen ja harjoita jumalanpelkoa; ja jos tahdot tulla luotujen rakastamaksi, tee heille hyvää! Mies kysyi: Mitä minun on tehtävä, jotta Jumala tekisi minusta varakkaan? Hän vastasi: Anna omaisuudestasi virrata muillekin! Mies kysyi: Mitä minun on tehtävä pysyäkseni terveenä? Hän vastasi: Anna runsaasti almuja! Mies kysyi: Mitä minun on tehtävä, jotta ikäni pitenisi? Hän vastasi: Pidä huolta sukulaisistasi! Mies kysyi: Oi Jumalan lähettiläs, mitä minun on tehtävä, jotta minut koottaisiin tuonpuoleisessa sinun kanssasi? Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Tee pitkiä kumarruksia, ja tiedä kumarruksissasi olevasi Jumalan läsnäolossa.
»Irshad al-Qulub«, Hasan ibn Abi al-Hasan al-Daylamin tunnetuin teos, sisältää Koraanin ja sunnan kehotuksia sekä hyveiden kuvauksia. Tekijä on ilmoittanut teoksensa päämääräksi ihmisten pelastamisen Jumalan rangaistuksesta siten, että he vapautuvat vihasta ja himosta. Kirjan ensimmäisessä osassa hän käsittelee 54 luvussa eettisiä kehotuksia ja neuvoja, ja toisessa osassa hän esittää Profeetan perheen (AS) hyveet ja ansiot. Eettisenä teoksena Irshad al-Qulub on aina ollut oppineiden huomion kohteena, ja siitä on tehty lukuisia käännöksiä. Kirjan kirjoitustyyli ei ole hadith-kokoelmien kaltainen, vaan teksti on tekijän omaa puhetta, jossa perimätiedot esitetään todisteina. Daylamin ilmaisut ovat samalla kertaa tiiviitä ja poikkeuksellisen kaunopuheisia; hän on itsekin sanonut: minulle on suotu jawami' al-kalim eli kyky sanoa paljon harvoin sanoin! On selvää, ettei Daylamin tarkoituksena ollut laatia hadith-teosta, vaan hän tahtoi koota eettisen kirjan saarnaavaan tyyliin. Koska hän itse oli hengellisen vaelluksen mies ja käytännöllinen oppinut, hänen puheensa oli vetoavaa ja hänen henkäyksensä lämmin, ja se tekee lukijaan vaikutuksen. Sayyid Muhsin Amin ja eräät muut elämäkertatieteen tuntijat ovat tiettyjen todisteiden perusteella päätelleet, ettei kirjan toinen osa, joka käsittelee Profeetan perheen hyveitä, ole Daylamilta, vaan se on liitetty kirjaan myöhemmin. He ovat esittäneet tälle myös perusteita, muun muassa sen, ettei kirjan nimi sovi yhteen toisen osan aiheen kanssa. Myös Sayyid Shihab al-Din Mar'ashi Najafi kirjoittaa: meille on selvää, ettei toinen osa ole häneltä, ja jokaiselle, joka asiaa tarkastelee ja pohtii, tämä käy ilmeiseksi ja selväksi. Myös tässä kirjassa Daylami on jättänyt pois perimätietojen välitysketjut.