On kerrottu, että uskovaisten johtaja (AS) antoi ohjeen pojalleen Hasanille ja sanoi: Poikani, varmista itsellesi osasi sivistyksestä (adab) ja vapauta sille sydämesi. Jumala liittää sen onnellisiin ja pidättää sen onnettomilta. (Alam al-Din, osa 1, s. 84)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi testamentissaan pojalleen imaami al-Mujtaballe (AS): Poikani, pyri siihen, ettet jää osattomaksi sivistyksestä! Ja tee sydämessäsi tilaa sen oppimiselle! Sivistyksen Jumala on antanut vain onnellisille (suada) ja pidättää sen onnettomilta (ashqiya).
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Ymmärtäväinen toimii oivalluksen (diraya) mukaan, ja tietämätön toimii pelkkien kertomusten (riwaya) mukaan. (Alam al-Din, osa 1, s. 88)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Ymmärtäväinen toimii kertomusten merkityksen, perusteen ja hengen mukaan; tietämätön taas tarttuu niiden ulkoiseen muotoon ja pitäytyy niiden kirjaimeen.
Kitab al-Qalaidista on kerrottu uskovaisten johtajalta (AS) hänen sanoneen: Oi ihmiset, tietäkää, että uskonnon täydellisyys ja Jumalan tottelemisen kärki on tiedon etsiminen ja sen mukaan toimiminen. Totisesti, tiedon etsiminen on teille velvoittavampaa kuin toimeentulon etsiminen, sillä toimeentulo on jaettu ja teille taattu: oikeudenmukainen on jakanut sen teidän keskenne ja on täyttävä sen teille. Tieto sen sijaan on kätkettynä sen omistajien luona, ja teitä on käsketty etsimään sitä sen omistajilta. Etsikää siis sitä. (Alam al-Din, osa 1, s. 94)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Oi ihmiset, tietäkää, että kulmakivi Jumalan tottelemisessa ja uskonnon täydellisyydessä on uskonnon tiedon oppiminen ja sitten sen mukaan toimiminen. Tällaisen tiedon etsiminen on ihmiselle velvoittavampaa kuin toimeentulon etsiminen. Sillä toimeentulo on jaettu, ja oikeudenmukainen Jumala on sen taannut, ja se saavuttaa teidät väistämättä; tieto sen sijaan on kätkettynä sen omistajien luona, ja teidät on määrätty etsimään sitä sen omistajien luota ja pyytämään sitä heiltä. Älkää siis laiminlyökö sitä.
Ja uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Se, joka palvelee Jumalaa ilman tietoa, päätyy epäuskoon tietämättään. Totisesti, sivistys (adab) on järjen todiste, tieto on sydämen todiste, ja hienotunteisuus on toimeentulon avain. (Alam al-Din, osa 1, s. 96)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Ilman tietoa ja ilman Jumalan tuntemista hänen palvelemisensa ei ole mahdollista, ja voi hyvinkin käydä niin, että ihmisen teko kääntyy tietämättä epäuskoksi. Ihmisen järki tunnistaa sivistyksen ja kutsuu siihen. Ihmisen sydän puolestaan tunnistaa tiedon valon ja erottaa tiedon tietämättömyydestä. Mitä taas toimeentuloon tulee, sen avain on lempeys ja hienotunteisuus ihmisiä kohtaan.
Uskovaisten johtajalta (AS) on kerrottu hänen sanoneen: Vaietkaa kuunnellaksenne Jumalan muistamista, sillä se on kaunein puhe. (Alam al-Din, osa 1, s. 100)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Syventäkää itsessänne hiljaisuutta Jumalan muistamisella, sillä paras puhe on se hiljaisuus ja tyyneys, joka syntyy Jumalan muistamisesta.
Hän (AS) sanoi: Koraanin lukijalle kuuluu jokaisesta kirjaimesta, jonka hän lukee rukouksessa seisten, sata hyvää tekoa; istuen viisikymmentä hyvää tekoa; rituaalisesti puhtaana rukouksen ulkopuolella kaksikymmentäviisi hyvää tekoa; ja ilman rituaalista puhtautta kymmenen hyvää tekoa. Enkä minä sano, että alif-lam-mim-ra olisi yksi kirjain, vaan hänelle kuuluu alifista kymmenen, lamista kymmenen, mimista kymmenen ja rasta kymmenen. (Alam al-Din, osa 1, s. 102)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Se, joka lukee Koraania, saa jokaisesta lukemastaan kirjaimesta runsaasti hyvää — erityisesti jos hän on rituaalisesti puhdas, seisoo ja on rukouksessa. Mutta myös istuen luettuna Koraanista saa suuren palkan, milloin hyvänsä, jopa ilman rituaalista puhtautta. Tämä palkka on vähintään kymmenen hyvää tekoa jokaista kirjainta kohti — jokaista kirjainta, ei jokaista sanaa! Toisin sanoen sanasta alif-lam-mim-ra saa kymmenen hyvää tekoa kustakin sen neljästä kirjaimesta.
Ja hän (AS) sanoi eräälle tovereistaan: Ja tiedä, että tämä maailma on koettelemuksen tyyssija; sen asukas ei ole koskaan hetkeäkään joutilas ilman, että tuo joutilaisuus on hänelle katumuksen aihe ylösnousemuksen päivänä. (Alam al-Din, osa 1, s. 107)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Tiedä, että tämä maailma on koettelemuksen tyyssija eikä kukaan ole hetkeäkään vapaa koettelemuksesta — sillä joutilaisuus täällä on katumusta ylösnousemuksen päivänä.
Ja uskovaisten johtajalta (AS) on kerrottu hänen sanoneen: Jumala ei hyväksy teoista muita kuin ne, jotka ovat puhtaita, lujia ja hellävaraisia. Niiden puhtaus on Jumalaa varten, niiden lujuus on uskontoa varten, ja niiden hellävaraisuus on veljiä varten. (Alam al-Din, osa 1, s. 122)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Jumala hyväksyy teoista vain ne, joissa on puhtautta, lujuutta ja hienotunteisuutta. Tekojen puhtaus on sitä, että ne tehdään vilpittömästi Jumalalle; niiden lujuus on sitä, että ne ovat uskonnon mukaisia; ja niiden hienotunteisuus on sitä, mitä tulee noudattaa ihmisten kanssa toimittaessa.
Ja al-Bikali kertoi sanoen: Kuulin herrani, uskovaisten johtajan (AS), sanovan: Meidät on luotu eräästä savesta, ja meidän shiiamme on luotu meidän savemme parhaasta osasta; ja kun ylösnousemuksen päivä koittaa, heidät liitetään meihin. (Alam al-Din, osa 1, s. 144)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Meidät on luotu tietystä savesta, ja meidän shiiamme on luotu meidän savemme parhaasta osasta, ja juuri siksi heidät liitetään meihin ylösnousemuksen päivänä.
Ja hän sanoi: Se, joka paljastaa vaivansa ihmisille, on häpäissyt itsensä. Paras rikkaus on pyytämisestä pidättyminen, ja pahin köyhyys on pakko nöyristellä. (Alam al-Din, osa 1, s. 159)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Se, joka levittää sydämensä sisällön ihmisten eteen, on häpäissyt itsensä. Ja hän sanoi: Paras rikkaus on olla pyytämättä, ja pahin köyhyys on se köyhyys, joka pakottaa ihmisen kumartamaan niskansa toisten edessä.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Se, joka tuntee olonsa turvalliseksi aikaa vastaan, joutuu sen pettämäksi, ja se, joka koettaa päihittää sen, joutuu sen nöyryyttämäksi. (Alam al-Din, osa 1, s. 173)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Helppouden päivinä älkää antako ajan pettää itseänne, sillä äkkiä sen turva vaihtuu koettelemukseksi; ja vaikeuden aikana älkää taistelko aikaa vastaan, sillä siitä ei ole hyötyä ja te vain nöyryytytte enemmän.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Älköön oma perheesi olko ihmisistä onnettomin sinun tähtesi. (Alam al-Din, osa 1, s. 178)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Varo, ettet ole vieraiden kanssa ystävällisempi ja parempikäytöksinen kuin oman perheesi kanssa!
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Hyväksy veljesi puolustus, ja jos hänellä ei ole puolustusta, etsi hänelle sellainen. (Alam al-Din, osa 1, s. 178)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Hyväksy ystäväsi selitys, ja jos hänellä ei ole selitystä, keksi hänelle itse sellainen!
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Älköön kukaan teistä pakottako veljeään pyytämään, kun hän tuntee tämän tarpeen. (Alam al-Din, osa 1, s. 178)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Kun huomaatte jonkun tarvitsevan jotakin, älkää jääkö odottamaan, että hän lausuisi sen ääneen. Toisin sanoen: täyttäkää hänen tarpeensa ennen kuin hän ehtii sen lausua.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Älä himoitse sitä, joka ei sinusta välitä, äläkä hylkää sitä, joka sinua tahtoo. (Alam al-Din, osa 1, s. 178)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Jos joku ei ole teistä kiinnostunut, älkää tekään havitelko häntä; ja päinvastoin, jos joku on teihin kiintynyt, älkää kohdelko häntä välinpitämättömästi.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Raateleva leijona on parempi kuin sortava hallitsija, ja sortava hallitsija on parempi kuin jatkuvat levottomuudet. (Alam al-Din, osa 1, s. 185)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Ihmissyöjäleijona on parempi kuin sortava hallitsija. Mutta sama hallitsija on parempi kuin loputon sekasorto!
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Muista sortoa kohdatessasi Jumalan oikeudenmukaisuutta sinua kohtaan, ja vallan hetkellä Jumalan valtaa sinun ylitsesi. (Alam al-Din, osa 1, s. 185)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Kun joku tekee sinulle vääryyttä, muista, että se on juuri Jumalan oikeudenmukaisuutta ja vastaus niihin vääryyksiin, joita itse olet tehnyt; ja kun sinulla on valtaa, muista, että jos teet vääryyttä, olet tekemisissä kaikkivaltiaan Jumalan kanssa.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Kun sisimmät aikeet oikaistaan, suuretkin synnit annetaan anteeksi. (Alam al-Din, osa 1, s. 185)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Jos tavoittelet sitä, että suuret syntisi annettaisiin anteeksi, puhdista ensin sydämesi ja oikaise aikeesi!
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Se, joka unohtaa oman rikkomuksensa, pitää toisen rikkomusta suurena. (Alam al-Din, osa 1, s. 186)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Se, joka pitää toisten virheitä suurina, on varmasti unohtanut, että hän itsekin on virheiden tekijä.
Ja uskovaisten johtaja (AS) kuuli miehen sanovan: Jumalani, minä turvaudun sinuun koettelemusta (fitna) vastaan. Hän sanoi: Näen sinun turvautuvan varjelukseen omaisuuttasi ja lapsiasi vastaan. Korkein Jumala sanoo: Teidän omaisuutenne ja lapsenne ovat vain koettelemus [Qur'an 64:15]. Sanokaa pikemminkin: Jumalani, me turvaudumme sinuun harhaan johtavia koettelemuksia vastaan. (Alam al-Din, osa 1, s. 210)
Uskovaisten johtaja (AS) kuuli jonkun sanovan: Jumalani, sinuun turvaudun koettelemusta vastaan! Hän sanoi: Turvaudutko Jumalaan omaisuutta ja lapsia vastaan? Jumala on sanonut Koraanissa: Teidän omaisuutenne ja lapsenne ovat koettelemus [Qur'an 64:15]. Sano: Jumalani, sinuun turvaudun niitä koettelemuksia vastaan, jotka vievät minut harhaan.
Ibn al-Sikkit kertoi: Kuulin Abu al-Hasan Ali ibn Muhammad ibn al-Ridan (AS) sanovan: Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Varokaa takertumasta toiveisiin, sillä ne ovat syntisten kauppatavaraa. (Alam al-Din, osa 1, s. 210)
Imaami al-Rida (AS) kertoo uskovaisten johtajalta (AS): Olkaa varuillanne halujen ja toiveiden suhteen, sillä silmänräpäyksessä ne valtaavat koko sydämen — niin että ne ajavat sinut syntiin.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Aadamin poika elää vain päiväänsä varten. Se, joka herää aamuun turvassa asuinsijassaan, ruumiiltaan terveenä ja päivänsä ravinto hallussaan, on kuin koko maailma olisi koottu hänelle. (Alam al-Din, osa 1, s. 213)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Kuulin Jumalan lähettiläältä (SAWS), että ihmisellä on vain tämä nykyinen hetki. Jos siis hänen olinpaikkansa on turvallinen ja hänen ruumiinsa terve ja hänellä on päivän ravinto, älköön hän enää olko huolissaan mistään — sillä muutoin hän menettää hyvän tilansa.
Uskovaisten johtaja (AS) kertoi Profeetalta (SAWS): Enkeli kohtasi miehen erään talon ovella, jonka isäntä oli poissa. Enkeli sanoi hänelle: Mikä toi sinut tähän taloon? Hän sanoi: Veli, jonka luo halusin tulla vierailulle. Enkeli sanoi: Sukulaisuudenko vuoksi? Vai onko jokin tarve ajanut sinut tänne? Hän sanoi: Meidän välillämme ei ole läheisempää sukulaisuutta kuin islamin sukulaisuus, eikä mikään tarve ole minua tänne ajanut, vaan tulin hänen luokseen korkeimman Jumalan, maailmojen Herran, tähden. Enkeli sanoi: Iloitse siis, sillä minä olen Jumalan lähettiläs sinun luoksesi. Hän lähettää sinulle rauhantervehdyksensä ja sanoo sinulle: Minua sinä tavoittelit ja teollasi tahdoit sitä, mikä on minun luonani. Olen siis tehnyt paratiisin sinulle välttämättömäksi ja varjellut sinut vihaltani ja tulelta, koska tulit hänen luokseen. (Alam al-Din, osa 1, s. 215)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Kuulin Jumalan lähettiläältä (SAWS), että enkeli ihmisen hahmossa näki erään talon ovella miehen. Enkeli sanoi hänelle: Mitä asiaa sinulla on talon isännälle? Mies sanoi: Ei mitään asiaa; olen tullut Jumalan tähden tapaamaan muslimiveljeäni. Hän ei ole sukulaiseni, enkä pyydä häneltä mitään. Enkeli sanoi: Iloinen sanoma sinulle! Minä olen Jumalan lähettiläs. Jumala lähettää sinulle rauhantervehdyksen ja sanoo: Sinä tulit minua tapaamaan, ja teollasi tavoittelit minun palkkaani. Siksi paratiisi on tullut sinulle välttämättömäksi ja olet ikuisesti turvassa minun vihaltani.
Uskovaisten johtaja (AS): Jos kykenette siihen, että käsityksenne Jumalasta on hyvä ja että pelkonne häntä kohtaan on voimakas, yhdistäkää nämä molemmat. Sillä palvelijan hyvä käsitys Herrastaan on juuri sen mukainen kuin hänen pelkonsa häntä kohtaan; ja se, jolla on ihmisistä parhain käsitys Jumalasta, on heistä se, joka pelkää häntä voimakkaimmin. (Alam al-Din, osa 1, s. 246)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Jos tahdot saada hyvän käsityksen Jumalasta, anna hänen pelolleen sija sydämessäsi! Sillä nämä kaksi kuuluvat yhteen, ja jokaisen hyvä käsitys Jumalasta on juuri sen mukainen kuin hänen kunnioittava pelkonsa Jumalaa kohtaan.
Ja kuinka hyvin sanoikaan herramme, uskovaisten johtaja (AS): Hän väittää luulossaan toivovansa Jumalaa — hän valehtelee, Suuren kautta! Miksi siis hänen toivonsa ei näy hänen teoissaan? Sillä jokaisen toivovan toivo näkyy hänen teoissaan. (Alam al-Din, osa 1, s. 246)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Valehtelee se, joka pitää itseään toivon miehenä ja Jumalan armoon luottavana, mutta jonka teoissa tuo toivo ei näy. Toisin sanoen hän ei teoissaan ole Jumalan palvelija. Sillä jokaisella, joka johonkuhun panee toivonsa, se näkyy hänen teoissaan.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Tietäkää, Jumalan palvelijat, että jumalaapelkäävät veivät mukanaan sekä tämän maailman pikaisen osan että tuonpuoleisen myöhemmän osan. He olivat osallisia tämän maailman ihmisten kanssa heidän maailmassaan, mutta maailman ihmiset eivät olleet osallisia heidän kanssaan heidän tuonpuoleisessaan. He asuivat tässä maailmassa parhaalla tavalla, jolla siinä on asuttu, ja söivät siitä parhaalla tavalla, jolla siitä on syöty. He saivat tässä maailmassa osansa, saman minkä ylellisyydessä eläjät saivat, ja ottivat sen, minkä ylpeät sortajat ottivat. Sitten he lähtivät siitä pois eväillä, jotka veivät perille, ja kaupalla, joka tuotti voittoa. He maistoivat maailmasta kieltäytymisen suloisuutta jo maailmassaan ja saivat varmuuden siitä, että he ovat huomenna tuonpuoleisessaan Jumalan naapureita: heidän pyyntöään ei torjuta, eikä heidän osaansa nautinnosta vähennetä. (Alam al-Din, osa 1, s. 247)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Oi ihmiset, tietäkää, että jumalaapelkäävät saivat omakseen sekä tämän maailman että tuonpuoleisen. He ovat tämän maailman ihmisten kanssa osallisia tässä maailmassa, mutta nuo eivät ole heidän kanssaan osallisia tuonpuoleisessa. Jumalaapelkäävät asuivat tässä maailmassa parhaissa paikoissa ja söivät parhaita ruokia ja saivat maailmasta osansa yhtä lailla kuin jumalattomat ylellisyydessä eläjät, ja saivat kaiken sen, mikä tässä maailmassa lankesi ylpeiden sortajien osaksi. Mutta kuoleman jälkeenkin heistä tuli Jumalan vieraita, riittävin evästyksin ja tuottoisan kaupan tehneinä. He maistoivat sekä maailmasta kieltäytymisen suloisuutta että ovat tuonpuoleisessa Jumalan vieraina. Tällaisten ihmisten rukousta ei torjuta, eikä heiltä pidätetä mitään tämän maailman nautinnoistakaan.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Se, joka ilahduttaa jotakuta meidän ystävistämme, on ylläpitänyt sukulaisuussidettä meihin. (Alam al-Din, osa 1, s. 254)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Jokainen, joka ilahduttaa jotakuta meidän ystävistämme, on ikään kuin meidän puolestamme pitänyt yllä sukulaisuussiteitä.
Ja uskovaisten johtajalta (AS) on kerrottu, että hän piti eräänä perjantaina saarnan. Silloin muuan mies nousi hänen luokseen ja sanoi: Uskovaisten johtaja, kysymme sinulta korkeimman Jumalan sanasta: Huutakaa minua avuksi, niin minä vastaan teille [Qur'an 40:60]. Miksi siis me rukoilemme emmekä saa vastausta? Hän sanoi: Koska sydämenne ovat pettäneet kahdeksassa asiassa. Ensimmäinen niistä: te tunsitte Jumalan ettekä täyttäneet hänen oikeuttaan. Toinen: te uskoitte hänen lähettilääseensä, mutta sitten poikkesitte hänen sunnastaan ja tapoitte hänen lakinsa — missä siis on uskonne hedelmä? Kolmas: te luitte hänen kirjaansa ettekä toimineet sen mukaan. Neljäs: te sanoitte pelkäävänne tulta, ja kuitenkin lähestytte sitä joka hetki synneillänne — missä siis on pelkonne? Viides: te sanoitte haluavanne paratiisiin, ja kuitenkin teette joka hetki sitä, mikä etäännyttää teidät siitä — missä siis on halunne siihen? Kuudes: te söitte Herran armolahjaa ettekä kiittäneet siitä. Seitsemäs: Jumala käski teitä pitämään Saatanaa vihollisenanne, mutta te otitte hänet ystäväksenne vastustamatta häntä. Kahdeksas: te asetitte ihmisten viat silmienne eteen ja omat vikanne selkänne taakse. Mikä rukous siis voisi tulla teiltä kuulluksi tällaisessa tilassa, kun te itse olette sulkeneet sen ovet ja tiet? Pelätkää siis Jumalaa, korjatkaa tekonne, puhdistakaa sisimpänne, kehottakaa hyvään ja kieltäkää pahasta — silloin Jumala vastaa rukoukseenne. (Alam al-Din, osa 1, s. 269)
Uskovaisten johtaja (AS) piti saarnaa Kufan saarnatuolilla, kun eräs mies nousi ja kysyi: Uskovaisten johtaja! Eikö Jumala ole sanonut: Rukoilkaa, niin minä vastaan? Miksi siis meidän rukouksiimme ei vastata? Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Koska sydämissänne on vika. Ensinnäkin ette noudata kunnioittavaa käytöstä Jumalan edessä; toiseksi olette hylänneet hänen lähettiläänsä sunnan; kolmanneksi luette Koraania mutta ette toimi sen mukaan; neljänneksi teette jatkuvasti syntiä; viidenneksi sanotte kielellänne haluavanne paratiisiin, mutta teoissanne ette tee mitään sinne päästäksenne, toisin sanoen teillä ei ole kuuliaisuutta laukussanne; kuudenneksi syötte Jumalan antamaa ravintoa ettekä kiitä; seitsemänneksi olette Saatanan seuraajia sen sijaan, että pitäisitte häntä vihollisenanne; kahdeksanneksi olette omien vikojenne sijasta askarrelleet ihmisten vikojen parissa. Ja silti odotatte, että rukouksiinne vastattaisiin?! Vaikka olette itse sulkeneet vastauksen portit itseltänne! Pitäkää huoli jumalanpelosta, korjatkaa tekonne, ryhtykää oikaisemaan sydämiänne, kutsukaa hyvään ja kieltäkää pahasta — niin rukouksiinne vastataan.
(Sanomme: Yhteenvetona, jakeen Huutakaa minua avuksi, niin minä vastaan teille [Qur'an 40:60] puhuteltavia ovat jumalaapelkäävät uskovaiset ja Jumalan ystävät, eivät kaikki ihmiset.)
Amir al-Shabilta, Alin (AS) sanoista: Se, minkä tähden pyydät häneltä anteeksiantoa, on sinusta itsestäsi, ja se, mistä ylistät häntä, on häneltä. Ja mikä hyvänsä armolahja teillä on, se on Jumalalta [Qur'an 16:53], ja mikä onnettomuus teitä kohtaa, se on omien kättenne ansiota [Qur'an 42:30], eikä Jumala tee vääryyttä palvelijoilleen [Qur'an 3:182]. (Alam al-Din, osa 1, s. 316)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Se, mistä pyydät anteeksiantoa, ovat ne sopimattomat teot, jotka itse teit; ja se, mistä kiität, ovat ne armolahjat, jotka Jumala on sinulle antanut. Jumala on sanonut: Mikä hyvänsä armolahja teillä on, se on Jumalalta, ja mikä hyvänsä onnettomuus, se johtuu teidän omista teoistanne, eikä Jumala tee kenellekään pahaa.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Se, joka lukee sata jaetta Koraanista, mistä kohdasta Koraania tahansa, ja sanoo sitten seitsemän kertaa: Oi Jumala! — jos hän rukoilisi kalliota vastaan, Jumala halkaisisi sen. (Alam al-Din, osa 1, s. 386)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Lukekaa sata jaetta mistä kohtaa Koraania hyvänsä; sanokaa sitten seitsemän kertaa: Oi Jumala! — ja rukoilkaa. Vuorikin irtoaa paikaltaan teidän rukouksestanne!
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Se, joka lukee sata kertaa suuran Sano: Hän, Jumala, on yksi, hänelle Jumala antaa anteeksi viidenkymmenen vuoden synnit. (Alam al-Din, osa 1, s. 386)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Kuulin Jumalan lähettiläältä (SAWS), että ykseyden suuran (al-Tawhid) lukeminen sata kertaa pyyhkii pois vanhat synnit.
Ja se, joka johtaa väen rukousta ja pitkittää sitä, herätetään kuolleista sortavien johtajien joukossa. (Alam al-Din, osa 1, s. 403)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Jos yhteisrukouksen johtaja pitkittää rukousta, hän tekee vääryyttä rukoilijoille, ja hänet saatetaan koota kuolleista sortavien johtajien kanssa.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Helvetissä on mylly, joka jauhaa. Ettekö kysy minulta, mitä se jauhaa? Hänelle sanottiin: Mitä se jauhaa, uskovaisten johtaja? Hän sanoi: Syntiset oppineet, riettaat Koraanin lukijat, sortavat vallanpitäjät, petolliset ministerit ja valehtelevat esimiehet. (Alam al-Din, osa 1, s. 406)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Helvetissä on mylly, joka jauhaa! Hetken vaiettuaan hän sanoi: Ettekö kysy, mitä se jauhaa? He sanoivat: Mitä se jauhaa, uskovaisten johtaja? Hän sanoi: Oppineet, jotka eivät toimi tietonsa mukaan, riettaat Koraanin lukijat, sortavat hallitsijat, turmeltuneet virkamiehet ja valehtelevat mystikot.
Uddat al-Dai on Jamal al-Din Ahmad ibn Fahd al-Hillin, kahdeksannen ja yhdeksännen hijra-vuosisadan jumalaisen oppineen ja mystikon, teos. Ibn Fahd opiskeli islamilaisia tieteitä Irakin oppineiden johdolla ja koulutti itsekin lukuisia oppilaita. Hän oli Daylamin, Irshad al-Qulubin tekijän, oppilas. Hänen hengellinen opettajansa oli Baha al-Din al-Nili, tunnettu lisänimellä al-Nassaba, joka oli tuon ajan alidien nakib eli edusmies. Elämänsä viimeisinä vuosina Ibn Fahd teki matkan myös Jabal Amiliin ja sai oppia sikäläisiltä oppineilta, muun muassa ensimmäisen marttyyrin (al-Shahid al-Awwal) pojalta. Käännytettyään shiialaisuuteen tuon ajan Bagdadin hallitsijan, joka kuului Jalayirien ruhtinaisiin, Ibn Fahd kykeni vaikuttamaan merkittävällä tavalla shiialaisuuden leviämiseen Irakissa. Etiikassa, hengellisissä asteissa ja mystisessä vaelluksessa Ibn Fahd kuuluu epäilemättä shiialaisuuden suuriin. Jo omana aikanaan hän oli kuulu askeesistaan ja jumalanpelostaan. Qadi Nurullah Shushtari on kutsunut häntä sufiksi ja itsekurin harjoittajaksi. Edesmenneeltä sayyid Ali Qazilta on kerrottu, että Ibn Fahd kuuluu niihin, jotka ovat täydellistyneet ja vakiintuneet Jumalan ykseyden tuntemisessa. Ibn Fahdilla oli monia oppilaita, ja myös sayyid Muhammad Nurbakhsh oli yksi heistä. Ibn Fahdin elämän kiinnostavia yksityiskohtia on se, että hän julisti uskottomaksi yhden oppilaistaan, sayyid Muhammad Huwayzi al-Mushashain, joka nostatti Khuzestanissa levottomuuden ja saattoi suuren joukon surmansa. Qadi Nurullah Shushtari kertoo, että Ibn Fahdilla oli hallussaan salatieteitä käsittelevä kirja, jonka hän kuollessaan uskoi eräälle miehelle heitettäväksi Eufratiin. Mutta sayyid al-Mushashai, joka aluksi oli Ibn Fahdin oppilaita, sai kirjan juonittelulla haltuunsa ja otti sen sisällön avulla Khuzestanin valtaansa.
Ibn Fahdiin liitetään myös ihmetekoja. Esimerkiksi on tunnettua, että hän eräänä päivänä oli työssä puutarhassaan, kun eräs juutalainen tuli sisään ja sanoi: Te sanotte, että profeettanne on sanonut minun yhteisöni oppineiden olevan israelilaisten profeettoja ylhäisempiä? Ibn Fahd vastasi: Kyllä! Juutalainen sanoi: Mikä on tämän väitteen merkki? Mooses, jolle Jumala puhui, muutti sauvansa lohikäärmeeksi! Silloin Ibn Fahd heitti maahan lapion, joka hänellä oli kädessään, ja se muuttui heti hirmuiseksi käärmeeksi! Sitten hän tarttui siihen, ja se palasi jälleen lapion muotoon. Juutalainen sanoi: Tässä suhteessa te olette samalla tasolla heidän kanssaan (ette heitä ylempänä). Ibn Fahd sanoi: Moosekselle tuli puhuttelu: Älä pelkää! [Qur'an 20:21]; mutta me tartumme siihen pelkäämättä!
Samoin on kerrottu, että eräs Jumalan miehistä näki unta, jossa oli järjestetty loistelias kokous, johon kaikki shiialaiset oppineet olivat kokoontuneet, mutta Ibn Fahd ei ollut läsnä. Unessa hän kysyy: Missä sitten Ibn Fahd on? Hänelle sanotaan: Hän on ottanut paikkansa profeettojen kokouksessa! Jonkin ajan kuluttua tuo suuri oppinut tapasi Ibn Fahdin ja kertoi hänelle unensa. Sitten hän kysyy: Mitä olette tehnyt, että olette päässyt läheisyyden piirin yksinäiseksi vieraaksi ja saanut sijan profeettojen kokouksessa? Ibn Fahd sanoo: Olin köyhä eikä minulla ollut rahaa, jonka olisin voinut antaa almuna auttaakseni tarvitsevaa; siksi annoin almuksi asemani ja kunniani ja autin tarvitsevaa oman asemani turvin.
Ibn Fahd asettui elämänsä viimeisinä vuosina asumaan Karbalaan puutarhaan, jonka oli ostanut ja jonka sadosta hän eli. Hän kuoli vuonna 841 hijran mukaan ja haudattiin samaan puutarhaan, joka myöhemmin tuli tunnetuksi nimellä Nakibin puutarha. Husainin pyhäkön Bab al-Qiblasta hänen haudalleen, joka nykyään sijaitsee kadun varrella ja jolla on kupoli ja pyhäkkörakennus, on matkaa vain muutama minuutti.
Ibn Fahd oli hyvin tuottelias kirjoittaja, ja häneltä on teoksia islamilaisen oppineisuuden eri aloilta, muun muassa lainopista, teologiasta, historiasta ja tähtitieteestä. Useimpia hänen kirjojaan ei kuitenkaan ole julkaistu. On mahdollista, että jotkin hänen lainopilliset ja teologiset kirjansa kuuluvat itse asiassa hänen aikalaiselleen lainoppineelle Ibn Fahd al-Ahsaille (Hillan kylistä).
Ibn Fahd al-Hillin tärkeimpiä kirjoja ovat yhtäältä al-Tahsin fi sifat al-arifin, joka edistää ja kannustaa yksinäisyyteen ja erakkouteen, ja toisaalta juuri tämä kirja, Uddat al-dai wa najah al-sai. Uddat al-Dai käsittelee rukousta sekä sen tapoja ja siihen liittyviä kysymyksiä. Tämä kirja on käännetty myös persiaksi.