Tästä lähtee Alin (AS) sana: Kuinka moni onkaan asia, jota ihminen kiihkeästi tavoittelee, mutta kun hän sen saavuttaa, hän toivoo, ettei olisi sitä saavuttanut. (Uddat al-Dai, osa 1, s. 22)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Kuinka moni onkaan asia, jota ihminen ahnaasti tavoittelee, mutta kun hän sen saavuttaa, hän näkee, ettei siitä ole hänelle mitään hyötyä tai ettei se ole sitä, mitä hän kuvitteli.
Muuan mies tuli uskovaisten johtajan (AS) luo ja sanoi: Uskovaisten johtaja, Bilal väitteli tänään erään miehen kanssa ja teki puheessaan kielivirheitä, ja tuo mies puhui virheetöntä arabiaa ja nauroi Bilalille. Uskovaisten johtaja sanoi: Oi Jumalan palvelija, puheen kieliopillista oikeellisuutta ja suoruutta tavoitellaan vain tekojen suoristamiseksi ja jalostamiseksi. Mitä hyötyä on tuolle miehelle hänen virheettömästä kielestään ja puheensa suoruudesta, jos hänen tekonsa ovat mitä rumimmalla tavalla vääriä? Ja mitä haittaa on Bilalille hänen kielivirheistään, jos hänen tekonsa on suoristettu mitä parhaimmalla tavalla ja jalostettu mitä parhaimmalla tavalla? (Uddat al-Dai, osa 1, s. 27)
Muuan mies tuli uskovaisten johtajan (AS) luo ja sanoi: Bilal al-Habashi oli joutunut kiistaan erään kanssa, ja koska Bilalin kieli hieman takelteli, tuo henkilö teki Bilalista pilkkaa! Kun uskovaisten johtaja (AS) tämän kuuli, hän sanoi: Jotkut tavoittelevat vain puheen ulkoista muotoa ja sen oikeaa kielioppia. Vaikka puheen oikeellisuuden pitäisi olla johdatus oikeaan ja kauniiseen tekoon! Mitä hyötyä on siitä, että nämä ääntävät arabian oikein, jos heidän tekonsa ovat vinoja ja rumia! Ja onnellinen olkoon Bilal! Vaikkei hän osaa lausua sanoja oikein, hänen tekonsa ovat oikeita ja jalostettuja.
Uskovaisten johtajalta (AS): Älköön palvelija kääntykö pois rukouksestaan ennen kuin hän on pyytänyt Jumalalta paratiisia. (Uddat al-Dai, osa 1, s. 67)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Älkää rukouksen jälkeen nousko rukousmatolta ennen kuin olette pyytäneet Jumalalta hyvää loppua ja paratiisia.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Kun annatte kerjäläiselle, palauttakoon antaja kätensä suulleen ja suudelkoon sitä, sillä Jumala, mahtava ja korkea, ottaa sen vastaan ennen kuin se putoaa kerjäläisen käteen — sillä hän, mahtava ja korkea, ottaa vastaan almut [Qur'an 9:104]. (Uddat al-Dai, osa 1, s. 68)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Kun annatte almun, suudelkaa kättänne. Sillä almu saapuu Jumalalle ennen kuin se saapuu pyytäjälle, ja aina Jumala itse ottaa almun vastaan.
Alilta (AS): Hetken istuminen oppineiden seurassa on Jumalalle rakkaampaa kuin tuhannen vuoden palvonta. (Uddat al-Dai, osa 1, s. 75)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Jumala rakastaa enemmän sitä, että istuu tunnin oppineiden luona ja hyötyy heidän tiedostaan, kuin sitä, että palvoo tuhat vuotta tietämättömyydessä.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Totisesti, totuus on uskovaisten sydämissä selvempi kuin Saatanan heittämä kuiskaus. (Uddat al-Dai, osa 1, s. 97)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Yksi keino erottaa totuus valheesta on se, että totuus on aina selvempi kuin se, mitä Saatana sydämeen heittää.
Ali (AS) sanoi Salman al-Farisille: Laske yltäsi tämän maailman murheet, koska olet varma siitä, että siitä joudutaan eroamaan. (Uddat al-Dai, osa 1, s. 110)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi Salmanille: Älä sure tämän maailman tähden, sillä se ei kestä kauan vaan menee ohi.
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Oi rukoilija, älä pyydä sitä, mikä ei voi toteutua eikä ole luvallista. (Uddat al-Dai, osa 1, s. 152)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Sen rukoukseen ei vastata, joka pyytää jotakin, mikä ei ole mahdollista eikä oikein.
Ja hän (AS) sanoi: Se, joka pyytää yli oman mittansa, ansaitsee jäädä osattomaksi. (Uddat al-Dai, osa 1, s. 152)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Sille, joka pyytää enemmän kuin oma mittansa on, ei anneta.
Ja toisessa kertomuksessa Alilta, uskovaisten johtajalta (AS): Se, joka tahtoo rukoukseensa vastattavan, sanokoon lopetettuaan nöyrtyen Jumalan edessä: Mitä Jumala tahtoo. (Uddat al-Dai, osa 1, s. 211)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Se, joka tahtoo rukouksensa tulevan hyväksytyksi, sanokoon rukouksen jälkeen nöyrtyneenä ja murtuneena: Mutta, Jumalani, tapahtukoon niin kuin sinä itse tahdot!
Hänen sanansa (AS): Jumala ei hyväksy huolimattoman, hajamielisen sydämen rukousta. (Uddat al-Dai, osa 1, s. 205)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Jumala ei hyväksy sen rukousta, jonka sydän on hajallaan ja sirpaleina.
Sadiqin (AS) sanojen mukaan: Ja uskovaisten johtaja oli mies, joka rukoili paljon. (Uddat al-Dai, osa 1, s. 205)
Imaami al-Sadiq (AS) sanoi: Uskovaisten johtaja (AS) oli henkilö, joka rukoili hyvin paljon.
«al-Sirat al-Mustaqim ila mustahiqqi al-taqdim» on arabiankielinen teologinen (kalam) teos, jonka on kirjoittanut shiialainen oppinut Ali ibn Muhammad ibn Yunus Nabati Bayadi (k. 877 h.) todistaakseen puhtaiden imaamien (AS) imamaatin; tästä syystä hän antoi sille nimen «Oikea tie niiden luo, jotka ansaitsevat etusijan». Tekijä on käyttänyt lukuisia sunnalaisia teoksia ja perustaa todistelunsa niihin. Esipuheessaan hän mainitsee 52 lähdettä, joita hän on käyttänyt suoraan, sekä 280 kirjan nimeä, joiden sisällön hän on esittänyt toisten välityksellä. Teoksella on erityinen asema shiialaisuuden suurten oppineiden keskuudessa, ja he ovat lainanneet sitä. Rawdat al-Jannatin tekijä on pitänyt tätä kirjaa Sayyid Murtadan teoksen al-Shafi jälkeen parhaana teologisena teoksena ja joiltakin osin jopa sitä etevämpänä, ja allame Majlisi on käyttänyt sitä Bihar al-Anwarin eri kohdissa. Teos on yksi al-Ghadirin päälähteistä; allame Amini oli siihen suuresti kiintynyt, näki paljon vaivaa saadakseen sen käsiinsä ja piti sen löytymistä Profeetan perheen (AS) suosionosoituksena ja innoituksena. Kirjan ainoa painos toteutettiin Muhammad Baqir Behbudin toimittamana vuonna 1384 h. kustantamossa Maktabat Murtadawiyya; sen ensimmäisessä osassa on ajatollah Marashi Najafin esipuhe ja toisessa osassa Aqa Bozorg Tehranin esipuhe.
Allame Amini on kertonut: Halusin tämän kirjan, ja eräällä Najafin oppineella se oli, mutta hän ei antanut sitä minulle. Sanoin hänelle: Jos et anna sitä lainaksi vietäväksi, tulen talosi eteiseen. Sinä istut huoneessasi, minä istun siinä paikassa, selailen kirjaa, teen muistiinpanoni ja palautan kirjan sinulle. Hän sanoi: En anna! Allame kertoo: Silloin sydämeni särkyi uskovaisten johtajalle (AS) tehdyn vääryyden tähden, ja sanoin: Oi uskovaisten johtaja (AS)! Minä käytän kynääni sinun puolestasi ja palvelen sinua, ja tämä mies on sinun kannattajiasi. Jos vastustaja tai vihamielinen olisi omistanut tämän kirjan eikä olisi antanut sitä käyttööni, se olisi toinen asia; mutta tämä mies on sinun shiialaisiasi! Hän kertoo: Yhtäkkiä sydämeeni tuli ajatus lähteä Karbalaan. Niinpä matkustin Najafista Karbalaan, ja siellä pyhäkössä vetosin uskovaisten johtajaan (AS) ja vuodatin kyyneleitä Alille (AS) tehdyn vääryyden tähden. Yhtäkkiä joku tuli ja kysyi: Oletteko te herra Amini? Sanoin: Kyllä. Hän sanoi: Isäni on kuollut ja hänellä on muutamia kirjoja; voisitteko katsoa niitä? Sanoin: Hyvä on. Hän sanoi: Tosin en ole vielä järjestänyt niitä. Tulkaa aamulla kotiimme ja olkaa myös aamiaisvieraanamme; syökää aamiaista ja katsokaa kirjoja. Sanoin: Hyvä on. Jäin Karbalaan. Kun aamulla menin tuon miehen taloon, ensimmäinen kirja, joka asetettiin eteeni pöydälle, oli Bayadin teos al-Sirat al-Mustaqim.