Ali ibn Abi Talibilta (AS) kerrotaan hänen sanoneen: Eräs mies vaali huolellisesti sanoja Jumalan, Armeliaan, Armollisen nimeen, ja hänelle annettiin anteeksi. (Munyat al-Murid, osa 1, s. 351)
Uskovaisten hallitsija (AS) sanoi: Oli mies, joka vaali sanoja Bismillah ar-Rahman ar-Rahim, ja juuri siksi hänen loppunsa oli siunattu.
(Sanomme: tämän lauseen vaaliminen tarkoittaa sen käyttämistä, sen merkitykseen paneutumista ja sen kunnioittamista. Toisin sanoen sen mukaan elämistä ja sen valossa elämistä.)
Jumala, Korkein, on sanonut: Te jotka uskotte, varjelkaa itsenne ja perheenne tulelta [Koraani 66:6]. Ali (AS) ja joukko selittäjiä sanoivat sen merkitsevän: opettakaa heille se, minkä avulla he pelastuvat tulelta. (Munyat al-Murid, osa 1, s. 380)
Jakeesta Pelastakaa itsenne ja perheenne tulelta uskovaisten hallitsija (AS) sanoi: se tarkoittaa, että opettakaa heille sellaisia asioita, joiden avulla he pelastuvat tulelta.
Tasliyat al-Majalis wa Zinat al-Majalis on arabiankielinen teos, jonka on kirjoittanut Muhammad ibn Abi Talib al-Husayni al-Ha'iri, hijra-ajan kymmenennen vuosisadan oppinut, ja se käsittelee viiden viitan alle kokoontuneen (AS) elämänvaiheita. Teos on alun perin laadittu muharram-kuun kymmentä ensimmäistä yötä varten kymmeneksi istunnoksi eli kymmeneksi luvuksi. Koska imaami al-Husaynia (AS) koskeva osuus on siinä laajin ja koska se on kirjoitettu ashuran ensimmäistä kymmentä päivää varten, se on tullut tunnetuksi nimellä Maqtal al-Husayn. Tämä kirja on yksi Bihar al-Anwarin lähteistä.
Muhammad ibn Abi Talib al-Ha'iri oli shiialainen saarnaaja, joka syntyi Karakissa Syyriassa ja muutti Karbalaan. Hänen syntymä- ja kuolinaikaansa ei tarkasti tunneta, mutta hän työskenteli kirjansa parissa hijra-ajan kymmenennen vuosisadan jälkipuoliskolla. Kuten hän kirjassaan kertoo, hän asui jonkin aikaa Damaskoksessa ja ilmaisi tyytymättömyytensä siihen, että joutui asumaan Profeetan huonekunnan vihollisten keskuudessa. Kirjansa johdannossa hän myös mainitsee shaahi Ismail Safavidin ja ylistää hänen ansioitaan shiialaisuuden levittämisessä. Tekijä on tässä teoksessa pyrkinyt kertomaan imaamien (AS) historian luotettavien perimätietojen pohjalta ja välttämään heikkojen ja epäluotettavien perimätietojen esittämistä. Tekijällä oli sujuva ja kaunis kynä, luonteva ilmaisu ja runsas runollinen lahjakkuus runoja sepittäessään. Tämän teoksen ainoa säilynyt käsikirjoitus on Khoyn oppineiden ansiosta säilynyt vaurioitumattomana ajan käänteiltä, ja sitä säilytetään Khoyn Namazi-koulun kirjastossa.