Hän sanoi: Ja hänen (AS) puheestaan kharijilaisten asiassa, kun hän kuuli heidän sanovan: Tuomio kuuluu yksin Jumalalle. Hän sanoi: Tosi sana, jolla tavoitellaan valhetta. Niin, tuomio kuuluu yksin Jumalalle, mutta nämä sanovat: ei saa olla mitään hallitusvaltaa. Ihmiset tarvitsevat kuitenkin välttämättä johtajan, olipa tämä hurskas tai kelvoton; hänen hallitessaan uskovainen tekee työtään ja epäuskoinen nauttii siitä, ja Jumala vie sinä aikana määräajan päätökseensä, ja hänen kauttaan kootaan yhteiset varat, hänen johdollaan taistellaan vihollista vastaan, hänen kauttaan tiet käyvät turvallisiksi ja heikon oikeus otetaan vahvalta – kunnes hurskas saa levon tai kelvottomasta päästään. (Ithbat al-hudat, osa 1, s. 160)
Kun uskovaisten johtaja (AS) kuuli kharijilaisten sanovan: tuomio kuuluu yksin Jumalalle, hän sanoi: Se on tosi sana, mutta heidän tulkintansa siitä on väärä. Niin, tuomio kuuluu yksin Jumalalle, mutta nämä sanovat: mitään hallitusvaltaa ei saa olla! Ihmiset kuitenkin tarvitsevat hallitsijan, olipa hän hyväntekijä tai pahantekijä. Uskovainen elää hallitusvallan suojassa ja epäuskoinenkin hyötyy siitä, ja Jumala saattaa hallitusvallan välityksellä asioita päätökseen. Hallitusvallan kautta kootaan varoja yleishyödyllisiin tarkoituksiin, sen kautta puolustetaan maata vihollista vastaan ja tiet käyvät turvallisiksi, ja sen kautta otetaan heikon oikeus vahvalta, jotta hyvät ihmiset saisivat rauhan ja pahojen ihmisten pahuus torjuttaisiin.
Al-Muthannalta, Muhammad ibn Muslimilta, joka sanoi: Kysyin al-Sadiqilta, Ja'far ibn Muhammadilta (AS), kenelle Husayn ibn Alin (AS) sormus joutui, ja mainitsin hänelle kuulleeni, että se otettiin hänen sormestaan muun ryöstösaaliin mukana. Hän (AS) sanoi: Ei ole niin kuin he sanovat. Husayn (AS) teki testamenttinsa pojalleen Ali ibn al-Husaynille (AS), pani sormuksensa hänen sormeensa ja uskoi asiansa hänelle, aivan kuten Jumalan lähettiläs (SAWS) teki uskovaisten johtajalle (AS), ja kuten uskovaisten johtaja teki Hasanille ja Hasan Husaynille (AS). Sitten tuo sormus tuli isälleni (AS) ja häneltä minulle; se on hallussani, ja minä panen sen sormeeni joka perjantai ja rukoilen se sormessani. [Hadith jatkuu.] (Ithbat al-hudat, osa 2, s. 102)
Kertoja sanoo: Kysyin imaami Sadiqilta (AS) imaami Husaynin (AS) sormuksesta, kenelle se joutui, ja sanoin hänelle: olen kuullut, että se ryöstettiin Karbalassa muun omaisuuden mukana. Hän sanoi: Ei; imaami Husayn (AS) testamenttasi sen pojalleen imaami Sajjadille (AS), pani sormuksen hänen sormeensa ja uskoi asiansa hänelle. Näin teki myös Jumalan lähettiläs (SAWS) uskovaisten johtajalle (AS), ja uskovaisten johtaja (AS) samoin imaami Hasanille (AS), ja hän imaami Husaynille (AS). Sitten tuo sormus tuli isälleni ja häneltä minulle, ja nyt se on minun hallussani. Ja minä panen sen joka perjantai sormeeni ja rukoilen se sormessani.
Al-Hasan ibn al-Jahmilta, joka sanoi: Sanoin al-Ridalle (AS): Uskovaisten johtaja (AS) tunsi tappajansa ja tiesi yön, jona hänet surmattaisiin, ja paikan, jossa hänet surmattaisiin. Ja kun hän kuuli hanhien kirkuvan talossa, hän sanoi: kirkujia, joita seuraavat itkijät. Ja Umm Kulthum sanoi: Kunpa rukoilisit tänä yönä talon sisällä ja käskisit jonkun toisen johtaa ihmisten rukousta. Mutta hän kieltäytyi ja kulki tuona yönä useasti ulos ja sisään ilman asetta, vaikka tiesi, että Ibn Muljam oli hänen surmaajansa miekalla. Oliko tämä sellaista, mihin ei olisi ollut lupa antautua? Hän sanoi: Näin se oli, mutta hänelle annettiin tuona yönä valinta, jotta Jumalan – ylistetty ja korkea olkoon Hän – säädökset kävisivät toteen. (Ithbat al-hudat, osa 3, s. 430)
Kertoja sanoo: Sanoin imaami Ridalle (AS): Näyttää siltä, että uskovaisten johtaja (AS) tunsi tappajansa ja tiesi yön, jona hänet surmattaisiin, ja paikan, jossa hän saisi surmaniskun! Hän itse sanoi tuona yönä, kun kuuli sorsien kirkuvan talossa: nämä ovat kirkujia, joita seuraavat itkijät. Ja Umm Kulthum sanoi: Kunpa rukoilisit tänä yönä kotona ja käskisit jonkun toisen johtaa ihmisten rukousta moskeijassa. Mutta hän ei suostunut, ja kulki tuona yönä aseettomana usein ulkona edestakaisin, vaikka tiesi, että Ibn Muljam surmaisi hänet miekalla. Kuinka tällainen voi olla luvallista? Eikö olisi ollut parempi, ettei hän olisi alistunut kohtaloon? Imaami (AS) sanoi: Kaikki tämä on totta; mutta hän itse valitsi, että Jumalan säädökset kävisivät toteen tuona yönä.
Ali ibn Asbatilta, Sallam ibn Abdallah al-Hashimilta – Muhammad ibn Ali sanoi: ja minä kuulin sen häneltä – Abu Abdallahilta (AS), joka sanoi: Talha ja Zubayr lähettivät Abd al-Qaysin heimoon kuuluvan miehen, jonka nimi oli Khidash, uskovaisten johtajan (AS) luo ja sanoivat hänelle: Me lähetämme sinut miehen luo, jonka ja jonka suvun olemme pitkään tunteneet noituudesta ja ennustamisesta. – Ja edelleen: Älä siis syö hänen ruokaansa äläkä juo hänen juomaansa, älä käytä hänen pesuvettään äläkä hänen voidettaan, äläkä jää kahden kesken hänen kanssaan; varo häneltä kaikkea tätä. Ja kun näet hänet, lue Ayat al-Sukhra ja turvaudu Jumalaan hänen juonensa varalta. Ja hän kertoi viestin. – Ja edelleen: Kun Khidash tuli uskovaisten johtajan (AS) luo, hän teki niin kuin nuo kaksi olivat häntä käskeneet. Kun Ali (AS) katsoi häntä hänen mutistessaan itsekseen, hän naurahti ja sanoi: Tänne, oi Abd Qaysin veli – ja viittasi hänelle paikkaa lähellään. Khidash sanoi: Kuinka avara tila onkaan; minä tahdon vain toimittaa sinulle viestin. Hän sanoi: Ei, vaan syö ja juo, riisu vaatteesi ja voitele itsesi, ja toimita sitten viestisi. Nouse, oi Qanbar, ja majoita hänet. Khidash sanoi: Minulla ei ole tarvetta mihinkään siitä, mitä mainitsit. Hän sanoi: Jäänkö siis kanssasi kahden kesken? Hän sanoi: Jokainen salaisuuteni on julkinen. Hän sanoi: Vannotan sinua Jumalan kautta, joka on sinua lähempänä kuin oma itsesi, joka asettuu sinun ja sydämesi väliin, joka tuntee silmien petolliset katseet ja sen, minkä povet kätkevät: määräsikö Zubayr sinulle sen, minkä sinulle esitin? Hän sanoi: Jumalan nimeen, kyllä. Hän sanoi: Jos olisit salannut sen kysyttyäni sinulta, silmäsi ei olisi ehtinyt räpsähtää. Vannotan sinua Jumalan kautta: opettiko hän sinulle sanat, jotka lausuisit kohdatessasi minut? Hän sanoi: Jumalan nimeen, kyllä. Ali (AS) sanoi: Ayat al-Sukhran? Hän sanoi: Kyllä. Hän sanoi: Lue se. Ja Ali (AS) toistatti sitä hänellä yhä uudelleen ja oikaisi häntä, kun hän erehtyi, kunnes hän oli lukenut sen seitsemänkymmentä kertaa. Mies sanoi: Mitä uskovaisten johtaja tarkoittaa käskiessään toistaa sen seitsemänkymmentä kertaa? Hän sanoi hänelle: Tunnetko sydämesi rauhoittuneen? Hän sanoi: Kyllä, Hänen kauttaan, jonka kädessä on sieluni. Hän sanoi: Mitä nuo kaksi sinulle sanoivat? Ja hän kertoi hänelle. Hän sanoi: Sano heille – ja hän lausui vastauksen viestiin. – Ja edelleen: Oi Jumala, kaada Zubayr mitä pahimmalla surmalla ja vuodata hänen verensä harhassa, anna Talhan tuta alennus, ja säästä heille tuonpuoleisessa tätäkin pahempi, jos he ovat tehneet minulle vääryyttä, valehdelleet minusta, salanneet todistuksensa ja olleet tottelemattomia Sinulle ja lähettiläällesi minun asiassani. Sano: aamen. Khidash sanoi: Aamen. – Ja edelleen: Minä sanoudun Jumalan edessä irti heistä kummastakin. Ali (AS) sanoi: Palaa heidän luokseen ja kerro heille, mitä sanoin. Hän sanoi: En, Jumalan kautta, ennen kuin pyydät Jumalalta, että Hän palauttaisi minut pian luoksesi ja soisi minulle onnistumisen Hänen mielisuosionsa saavuttamisessa sinun asiassasi. Ja hän teki niin. Ei kulunut kauan, kun Khidash palasi, ja hänet surmattiin hänen rinnallaan Kamelin taistelun päivänä. (Ithbat al-hudat, osa 3, s. 431)
Imaami Sadiq (AS) sanoi: Talha ja Zubayr lähettivät Abd al-Qaysin heimoon kuuluvan Khidash-nimisen miehen uskovaisten johtajan (AS) luo ja sanoivat hänelle: Me lähetämme sinut miehen luo, jonka ja jonka suvun olemme kauan tunteneet noituudesta ja ennustamisesta. Älä siis koskaan syö hänen ruokaansa; älä juo hänen juomaansa; älä käytä hänen vettään peseytymiseen; älä voitele itseäsi hänen voiteellaan; älä jää kahden kesken hänen kanssaan; ja varo hänen juoniaan ja vehkeitään. Ja kun näet hänet, lue Ayat al-Sukhra – Koraanin luvun 7 jae 54 – ja turvaudu Jumalaan hänen juonensa varalta. Kun Khidash saapui uskovaisten johtajan (AS) luo, hän toimi niin kuin häntä oli neuvottu. Kun Ali (AS) näki hänen mumisevan lakkaamatta jotakin huultensa alla, hän naurahti ja sanoi: Oi Abd al-Qaysin veli! Tule tänne. Ja hän viittasi häntä istumaan lähelleen. Khidash ei suostunut ja sanoi: Tässä on hyvä! Olen tullut vain toimittaakseni sinulle viestin. Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Syö ensin, juo vettä, vaihda vaatteesi ja voitele itsesi, ja toimita sitten viestisi! Ja hän viittasi Qanbarille, että tämä ottaisi hänet vieraakseen. Mutta Khidash sanoi: En tarvitse mitään näistä. Imaami (AS) sanoi: Tahdotko jäädä kanssani kahden kesken? Khidash sanoi: Jokainen salaisuuteni on julkinen. Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Vannotan sinua Jumalan kautta, sen Jumalan kautta, joka on sinua lähempänä kuin oma itsesi, sen Jumalan, joka asettuu sinun ja sydämesi väliin, sen Jumalan, joka tuntee silmien petollisuuden ja sen, mikä poviin on kätketty: onko Zubayr neuvonut sinua, ettet söisi minun ruokaani etkä istuisi luonani? Khidash sanoi: Kyllä. Imaami (AS) sanoi: Jos olisit salannut totuuden, olisin rangaissut sinua! Sano nyt: onko hän opettanut sinulle, mitä sinun tulee sanoa minut nähdessäsi? Khidash sanoi: Kyllä. Imaami (AS) sanoi: Onko se Ayat al-Sukhra? Khidash sanoi: Kyllä. Imaami (AS) sanoi hänelle: Lue se! Ja imaami (AS) itsekin toisti sitä, ja jos Khidash luki väärin, hän oikaisi häntä. Näin Khidash luki tuon jakeen seitsemänkymmentä kertaa. Khidash sanoi: Oi uskovaisten johtaja! Miksi vaadit minua toistamaan tämän jakeen seitsemänkymmentä kertaa? Imaami (AS) sanoi: Khidash! Etkö tunne jotakin sydämessäsi? Khidash sanoi: Jumalan kautta, tunnen sydämessäni suurta rauhaa. Sitten imaami (AS) kysyi häneltä: Kerro nyt, mitä he sinulle sanoivat. Khidash kertoi kaiken. Silloin imaami (AS) sanoi: Sano heille... ja hän lausui hänelle vastauksen viestiin. Sitten imaami (AS) rukoili: Oi Jumala! Tuhoa Zubayr mitä pahimmalla tavalla, vuodata hänen verensä harhassa, saata Talha alennukseen, ja varaa heille tuonpuoleisessa tätäkin pahempi rangaistus, jos he ovat tehneet minulle vääryyttä, panetelleet minua, salanneet todistuksensa ja olleet minun asiassani tottelemattomia Sinulle ja profeetallesi. Sano: aamen! Khidash sanoi: Aamen! Sitten Khidash sanoi: Minä sanoudun irti näistä kahdesta, Talhasta ja Zubayrista. Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Palaa nyt heidän luokseen ja vie heille se, minkä sanoin. Khidash sanoi: Ei, Jumalan kautta! En ennen kuin pyydät Jumalalta, että Hän palauttaisi minut luoksesi ja soisi minulle onnistumisen Sinun mielisuosiosi tiellä. Imaami (AS) rukoili hänen puolestaan, ja Khidash palasi Talhan ja Zubayrin luo. Mutta jonkin ajan kuluttua hän oli Kamelin taistelussa uskovaisten johtajan (AS) rinnalla ja kaatui marttyyrina.
(Sanomme: Ayat al-Sukhra on tämä jae: Totisesti teidän Herranne on Jumala, joka loi taivaat ja maan kuutena päivänä ja asettui sitten valtaistuimelle. Hän verhoaa päivän yöllä, joka seuraa sitä kiirehtien, ja aurinko, kuu ja tähdet ovat Hänen käskystään alistetut. Eikö Hänen ole luominen ja käskyvalta? Siunattu olkoon Jumala, maailmojen Herra. [Qur'an 7:54] Ja kuinka kauniisti opettajamme, edesmennyt oppinut Hasanzadeh Amoli, päättelikään tästä kertomuksesta, että tämän jakeen lukeminen seitsemänkymmentä kertaa poistaa hajanaiset ajatukset, karkottaa kuiskutukset, tuo mielenrauhan, sydämen kirkkauden, sielun tyyneyden, uskon kasvun ja varmuuden saavuttamisen. Myös edesmennyt Majlisi huomasi tämän seikan tätä hadithia selittäessään ja kiinnitti siihen huomiota. Shaykh Baha'i, Haji Sabzevari ja Muhaqqiq al-Karaki lukevat myös kaksi seuraavaa jaetta osaksi Ayat al-Sukhraa, mikä ei vaikuta oikealta.)
Ali ibn Muhammadilta, eräältä tovereistamme, jonka nimen hän mainitsi, joka sanoi: Meille kertoi Muhammad ibn Ibrahim sanoen: Meille kertoi Musa ibn Muhammad ibn Isma'il al-Alawi sanoen: Minulle kertoi Ja'far ibn Zayd ibn Musa isältään, tämä isiltään, profeetalta (SAWS) eräässä hadithissa: Umm Aslam -niminen nainen kysyi häneltä hänen testamentinhaltijastaan. Silloin hän tarttui kädellään maasta pikkukiveen, hieroi sitä sormillaan ja teki siitä jauhon kaltaista, taikinoi sen ja painoi siihen sitten sinettisormuksensa leiman. Sitten hän sanoi: Se, joka tekee saman kuin minä tein, on minun testamentinhaltijani elämäni aikana ja kuolemani jälkeen. Nainen kertoo: Lähdin hänen luotaan ja menin uskovaisten johtajan (AS) luo ja sanoin: Isäni ja äitini olkoot uhrattuina sinun puolestasi – oletko sinä Jumalan lähettilään (SAWS) testamentinhaltija? Hän sanoi: Kyllä, oi Umm Aslam. Sitten hän tarttui kädellään pikkukiveen, hieroi sen jauhon kaltaiseksi, taikinoi sen ja painoi siihen sinettisormuksensa leiman, ja sanoi sitten: Oi Umm Aslam, se, joka tekee saman kuin minä tein, on minun testamentinhaltijani. Sitten menin Hasanin (AS) luo, ja hän oli vielä poikanen, ja sanoin: Oi herrani, oletko sinä isäsi testamentinhaltija? Hän sanoi: Kyllä, oi Umm Aslam. Ja hän ojensi kätensä, otti pikkukiven ja teki sillä samoin kuin nuo kaksi. Lähdin hänen luotaan ja menin Husaynin (AS) luo, vaikka pidinkin häntä iältään vielä pienenä, ja sanoin hänelle: Isäni ja äitini olkoot uhrattuina puolestasi – oletko sinä veljesi testamentinhaltija? Hän sanoi: Kyllä, oi Umm Aslam; tuo minulle pikkukivi. Ja hän teki samoin kuin hekin. Ja Umm Aslam eli niin pitkään, että hän ehti tavata Ali ibn al-Husaynin (AS) ja kysyi häneltä: Oletko sinä isäsi testamentinhaltija? Hän sanoi: Kyllä. Ja sitten hän teki samoin kuin hekin. Jumalan siunaus olkoon heidän kaikkien yllä. (Ithbat al-hudat, osa 3, s. 434)
Umm Aslam -niminen nainen kysyi profeetalta (SAWS) hänen testamentinhaltijastaan. Profeetta (SAWS) otti maasta pikkukiven, hieroi sitä sormillaan, ja kivi muuttui jauhon kaltaiseksi! Sitten hän taikinoi sen ja painoi siihen sinettisormuksensa leiman. Sen jälkeen hän sanoi: Se, joka pystyy tekemään saman kuin minä, on minun testamentinhaltijani. Umm Aslam kertoo: Kun menin uskovaisten johtajan (AS) luo, sanoin hänelle: Oletko sinä Jumalan lähettilään (SAWS) testamentinhaltija? Hän sanoi: Kyllä. Sitten hän otti sanaakaan lisäämättä profeetan (SAWS) tavoin pikkukiven, hieroi sen jauhoksi, taikinoi sen ja painoi siihen sinettisormuksensa leiman. Ja hän sanoi: Oi Umm Aslam! Minun jälkeeni minun testamentinhaltijani on se, joka pystyy tekemään samoin. Kertoja sanoo: Umm Aslam eli pitkän elämän ja oli hengissä vielä imaami Sajjadin (AS) aikaan, ja hän näki ja kertoi tämän ihmeteon vuorollaan imaami Mujtabalta, sitten marttyyrien ruhtinaalta ja sitten imaami Sajjadilta. Jumalan siunaus ja rauha olkoon heidän kaikkien yllä.
Abd al-Rahman ibn Abdallah al-Khuza'ilta, Nasr ibn Muzahimilta, Amr ibn Shimrilta, Jabirilta, Abu Ja'farilta (AS), joka sanoi: Kun Yazdgirdin tytär tuotiin Umarin luo, Medinan neidot kurkottivat katsomaan häntä, ja moskeija kirkastui hänen valostaan, kun hän astui sinne. – Ja edelleen: Uskovaisten johtaja (AS) sanoi hänelle: Anna hänen valita itselleen mies muslimien joukosta ja lue hänet tämän saalisosuudeksi. Ja tyttö tuli ja laski kätensä Husaynin (AS) pään päälle. Uskovaisten johtaja sanoi hänelle: Mikä on nimesi? Hän sanoi: Jahan Shah. Uskovaisten johtaja (AS) sanoi hänelle: Ei, vaan Shahrbanuya. Sitten hän sanoi Husaynille (AS): Oi Abu Abdallah, hänestä syntyy sinulle maan asukkaista paras. Ja hän synnytti Ali ibn al-Husaynin (AS), jota kutsuttiin nimellä Ibn al-Khiyaratayn, sillä Jumalan valittu arabien keskuudesta on Hashim ja ei-arabien keskuudesta Persia. (Ithbat al-hudat, osa 3, s. 436)
Imaami Baqir (AS) kertoo: Kun Yazdgirdin, viimeisen sasanidikuninkaan, tytär tuotiin Medinaan, kaupungin tytöt kokoontuivat katsomaan häntä, ja kun hän astui moskeijaan, hänen kauneutensa valo kirkasti moskeijan. Ali (AS) sanoi Umarille: Anna hänen vapaasti valita puoliso muslimien joukosta ja lue hänet tuon henkilön saalisosuudeksi. Tyttö astui esiin ja laski kätensä imaami Husaynin (AS) pään päälle. Uskovaisten johtaja (AS) kysyi häneltä: Mikä on nimesi? Hän vastasi: Jahan Shah. Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Ei, sinun nimesi on Shahrbanu. Sitten hän sanoi imaami Husaynille (AS): Tästä naisesta syntyy sinulle lapsi, joka on maan päällä paras. Ja Shahrbanu synnytti imaami Zayn al-Abidinin (AS), ja hänelle annettiin kunnianimi ”Ibn al-Khiyaratayn”, kahden valitun poika.
Hänen isnadillaan al-Nu'man ibn Sa'dilta, uskovaisten johtajalta Ali ibn Abi Talibilta (AS), että hän sanoi: Pian surmataan eräs jälkeläisistäni Khorasanin maassa myrkyllä, vääryydellä. Hänen nimensä on minun nimeni, ja hänen isänsä nimi on Imranin pojan Musan (AS) nimi. Tietäkää: se, joka käy hänen luonaan hänen vieraudessaan, hänelle Jumala antaa syntinsä anteeksi. (Ithbat al-hudat, osa 3, s. 438)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Eräs minun jälkeläisistäni surmataan Khorasanin maassa myrkyllä, vääryyttä kärsien. Hänen nimensä on minun nimeni, ja hänen isänsä nimi on Imranin pojan, Musan (AS), nimi. Jokaiselle, joka käy hänen haudallaan pyhiinvaelluksella, Jumala antaa hänen syntinsä anteeksi.
(Sanomme: kertomuksen tekstissä viitataan imaami Ridan (AS) vieraudentilaan. Tämä vieraus jatkui vuosisatoja, mutta viime vuosisatoina, kun Tus on iranilaisten ponnistelujen ansiosta muuttunut yhdeksi shiialaisuuden keskuksista, se näyttää poistuneen.)
Yunusilta, Abu Bakr al-Hadramilta, joka sanoi: Kuulin Abu Abdallahin (AS) sanovan: Alin (AS) menettelytapa Basran päivänä oli hänen shiialaisilleen parempi kuin kaikki se, minkä yli aurinko nousee. Hän näet tiesi, että tuolla joukolla tulisi olemaan valta; jos hän olisi ottanut heidät sotavangeiksi, myös hänen shiialaisensa olisi otettu sotavangeiksi. (Ithbat al-hudat, osa 3, s. 439)
Imaami Sadiq (AS) sanoi: Alin (AS) menettely ja käytös vihollisia kohtaan Kamelin taistelun jälkeen koitui hänen shiialaistensa hyväksi. Sillä hän tiesi, että valta siirtyisi pian hänen vihollisilleen; jos hän siis olisi ottanut heidät vangeiksi, hänen shiialaisensakin olisi otettu vangeiksi.
Ja näillä isnadeilla Alilta (AS), että hän sanoi: On kuin näkisin palatsit, jotka on pystytetty Husayn ibn Alin haudan ympärille, ja on kuin näkisin kamelinkantotuolien lähtevän Kufasta kohti Husaynin (AS) hautaa. (Ithbat al-hudat, osa 3, s. 440)
Uskovaisten johtajan (AS) kätketystä tulevaisuudesta kertoviin sanoihin kuuluu tämä: On kuin näkisin, että poikani Husaynin haudan ympärille on rakennettu suunnattomia rakennuksia, ja näen karavaanien lähtevän Kufasta pyhiinvaellukselle hänen haudalleen.
Ali ibn Muhammad ibn Sayyarilta, heidän isiltään, al-Hasan ibn Ali al-Askarilta (AS) eräässä hadithissa: Ali (AS) sanoi juutalaisille väitellessään heidän kanssaan: Meillä on todiste, joka on häikäisevä ihmeteko. Sitten hän huusi juutalaisten kameleille: Oi kamelit, todistakaa Muhammadin ja hänen testamentinhaltijansa puolesta! Ja kamelit riensivät sanomaan: Totta puhut, totta puhut, oi Muhammadin testamentinhaltija, ja nämä juutalaiset valehtelevat. Silloin Ali (AS) sanoi: Nämä ovat yhtä todistajien lajia. Oi juutalaisten vaatteet heidän yllään, todistakaa Muhammadin ja hänen testamentinhaltijansa puolesta! Ja kaikki heidän vaatteensa puhkesivat puhumaan: Totta puhut, oi Ali; me todistamme, että Muhammad on totisesti Jumalan lähettiläs ja että sinä, oi Ali, olet totisesti hänen testamentinhaltijansa. (Ithbat al-hudat, osa 3, s. 440)
Uskovaisten johtajan (AS) ihmetekoihin kuuluu se, että kun joukko juutalaisia pyysi häneltä merkkiä ja ihmetekoa, hän puhutteli heidän kamelejaan ja sanoi: Oi kamelit! Todistakaa te! Ja ne puhkesivat puhumaan ja todistivat Muhammadin (SAWS) profeetallisuudesta ja hänen omasta asemastaan testamentinhaltijana. Sitten hän puhutteli vaatteita, jotka juutalaisilla oli yllään, ja vaati niiltä todistusta. Ja Jumalan voimasta vaatteetkin puhkesivat puhumaan ja sanoivat: Totta puhut, oi Ali! Me todistamme, että Muhammad (SAWS) on totisesti Jumalan lähettiläs ja että sinä, oi Ali, olet totisesti hänen testamentinhaltijansa.
Tamim ibn Buhlulilta, Ali ibn Asimilta, al-Husayn ibn Abd al-Rahmanilta, Mujahidilta, Ibn Abbasilta, joka sanoi: Olin uskovaisten johtajan (AS) mukana hänen lähtiessään Siffiniin. Kun hän pysähtyi Ninivessä, joka on Eufratin rannalla, hän sanoi kovalla äänellä: Oi Ibn Abbas, tunnetko tämän paikan? Sanoin hänelle: En tunne sitä, oi uskovaisten johtaja. Hän sanoi: Jos tuntisit sen niin kuin minä sen tunnen, et kulkisi sen ohi itkemättä niin kuin minä itken. Hän sanoi: Ja hän itki pitkään, kunnes hänen partansa kastui kyynelistä, ja mekin itkimme hänen kanssaan, hänen sanoessaan: Voi, voi! Mitä tekemistä minulla on Abu Sufyanin kanssa, mitä tekemistä minulla on Harbin suvun kanssa, saatanan puolueen ja epäuskon ystävien kanssa? Ole kärsivällinen, oi Abu Abdallah, sillä isäsikin kohtasi heidän taholtaan samaa, mitä sinä kohtaat. – Ja edelleen: Tämä on murheen ja koettelemuksen maa; tänne haudataan Husayn ja yhdeksäntoista miestä, kaikki minun ja Fatiman jälkeläisiä. Ja hän kertoi hadithin, ja siinä kerrotaan, että hän etsi gasellinpapanoita ja löysi niitä, otti niitä ja kääri ne viittaansa ja käski minun kääriä samoin. Sitten hän sanoi: Oi Ibn Abbas, kun näet niiden vuotavan tuoretta verta, tiedä, että Abu Abdallah (AS) on surmattu ja haudattu tänne. Hadith jatkuu, ja siinä kerrotaan, että kun Husayn (AS) surmattiin, niistä vuoti verta sinä samana päivänä, ja että Ibn Abbas sanoi: Ei Ali koskaan valehdellut minulle missään kertomassaan asiassa, eikä hän koskaan kertonut minulle mitään tulevaa, ilman että se toteutui juuri niin. (Ithbat al-hudat, osa 3, s. 443)
Ibn Abbas kertoo: Olin uskovaisten johtajan (AS) mukana matkalla Siffiniin. Kun pysähdyimme Ninivessä, hän sanoi: Oi Ibn Abbas! Tunnetko tämän paikan? Sanoin: En. Hän sanoi: Jos tuntisit sen niin kuin minä sen tunnen, et kulkisi sen ohi itkemättä niin kuin minä itken. Sitten hän itki niin, että hänen partansa kastui kyynelistä, ja sanoi: Voi! Voi! Mitä tekemistä minulla on Abu Sufyanin ja Harbin suvun kanssa, jotka ovat saatanan puolue ja epäuskon ystävät? Ole kärsivällinen, oi Abu Abdallah! Isäsikin näki heidän taholtaan saman, minkä sinä tulet näkemään. Sitten hän sanoi: Tämä paikka on tuskan ja koettelemuksen maa; tänne haudataan Husayn ja yhdeksäntoista minun ja Fatiman jälkeläistä. Sitten hän otti maasta gasellin papanan ja pani sen viittaansa ja käski minun ottaa yhden papanan ja säilyttää sen. Hän sanoi: Oi Ibn Abbas! Kun näet, että näistä papanoista alkaa vuotaa tuoretta verta, tiedä, että Husayn (AS) on täällä surmattu ja haudattu. Ibn Abbas kertoo: Kun imaami Husayn (AS) kaatui marttyyrina, samana päivänä noista papanoista alkoi vuotaa verta. Niin! Ei Ali (AS) koskaan kertonut minulle mitään tulevaisuutta koskevaa uutista, ilman että se toteutui vailla vähintäkään puutetta.
Siinä kerrotaan eräässä hadithissa: Eräs mies sanoi uskovaisten johtajalle (AS): Oikea silmäni on mennyt. Hän sanoi: Jumala palauttaa sen sinulle. Sitten hän siveli sitä jalolla kädellään ja sanoi: Hän herättää sen eloon, joka loi sen ensi kerran. Ja se palasi Jumalan luvalla, ja ihmiset näkivät sen. (Ithbat al-hudat, osa 3, s. 446)
Uskovaisten johtajan (AS) ihmetekoihin kuuluu se, että kun eräs hänen tovereistaan valitti hänelle, että hänen oikea silmänsä oli sokeutunut, hän sanoi: Jumala palauttaa sen sinulle. Sitten hän laski kätensä hänen silmälleen ja lausui: Hän herättää sen eloon, joka loi sen ensi kerran. Ja mies sai näkönsä.
Al-Asbagh ibn Nubatalta, Alilta (AS): Hän meni hänen luokseen sen jälkeen, kun Ibn Muljam oli iskenyt häntä, ja sanoi: Oi uskovaisten johtaja, halusin katsoa sinua ja kuulla sinulta hadithin. Hän sanoi: Istu; enkä usko, että kuulet minulta hadithia tämän päiväsi jälkeen. Sitten hän kertoi hänelle kaksi hadithia. Al-Asbagh sanoi: En kuullut herraltani, uskovaisten johtajalta, muuta kuin nämä kaksi hadithia. Ja sitten hän eli vielä kaksi päivää ja kuoli. (Ithbat al-hudat, osa 3, s. 447)
Asbagh ibn Nubata kertoo: Kun Ibn Muljam oli iskenyt uskovaisten johtajaa (AS), menin hänen luokseen ja sanoin: Oi uskovaisten johtaja! Halusin nähdä sinut ja kuulla sinulta hadithin. Imaami (AS) sanoi: Istu ja kuuntele! Sillä tämä on viimeinen hadith, jonka minulta kuulet. Sitten hän kertoi minulle kaksi hadithia. Asbagh sanoo: Näiden kahden hadithin lisäksi en kuullut herraltani enää mitään, ja kaksi päivää myöhemmin hän kaatui marttyyrina.
Ammar ibn Yasirilta, joka sanoi: Kun uskovaisten johtaja (AS) kulki kohti Siffiniä, hän pysähtyi Eufratin äärelle ja sanoi tovereilleen: Missä on kahluupaikka? He sanoivat: Emme tiedä, missä kahluupaikka on. Silloin hän sanoi eräälle tovereistaan: Mene tuolle kummulle ja huuda: Oi Juland, missä on kahluupaikka? Kertoja sanoo: Hän lähti, ja kun hän saapui kummulle, hän sanoi: Oi Juland, missä on kahluupaikka? Ja hänelle vastasi maan alta suuri joukko, ja hän hämmästyi. Hän tuli imaamin luo ja sanoi: Oi herrani, minulle vastasi suuri joukko. Hän sanoi: Oi Qanbar, mene ja huuda: Oi Juland ibn Kizkir, missä on kahluupaikka? Hän meni ja sanoi: Oi Juland ibn Kizkir, missä on kahluupaikka? Kertoja sanoo: Silloin hänelle puhui yksi ainoa, ja tämä sanoi hänelle: Se, joka tuntee minun nimeni ja isäni nimen, kun minä olen tässä paikassa jo maaksi maatunut ja minusta on jäljellä vain kallon lahonnut luu, ja kun on kulunut kolmetuhatta vuotta eikä kukaan tiedä, missä kahluupaikka on – Jumalan kautta, hän tietää kahluupaikan paremmin kuin minä. Menkää hänen luokseen ja seuratkaa häntä; mihin hän astuu veteen, astukaa tekin hänen kanssaan, sillä hän on luoduista jaloin Jumalan lähettilään (SAWS) jälkeen. Niin he tulivat hänen luokseen, ja hän osoitti heille kahluupaikan. (Ithbat al-hudat, osa 3, s. 447)
Ammar Yasir kertoo: Kun uskovaisten johtaja (AS) lähti liikkeelle kohti Siffiniä, hän pysähtyi Eufratin rannalle ja sanoi tovereilleen: Missä on kahluupaikka? He vastasivat: Emme tiedä, missä kahluupaikka on! Silloin hän sanoi eräälle tovereistaan: Mene tuolle kummulle ja huuda: Oi Juland! Missä on kahluupaikka? Mies meni, ja kun hän saapui kummulle, hän huusi: Oi Juland! Missä on kahluupaikka? Yhtäkkiä suuri joukko vastasi maan alta, niin että hän hämmästyi ja palasi imaamin luo ja sanoi: Suuri joukko vastasi minulle! Imaami sanoi Qanbarille: Mene sinä ja huuda: Oi Juland ibn Kirkir! Missä on kahluupaikka? Qanbar meni ja huusi. Tällä kertaa vastasi yksi ainoa ja sanoi: Se, joka tietää minun nimeni ja isäni nimen, kun minä olen tässä paikassa muuttunut maaksi ja minusta on jäljellä vain kallon lahonnut luu, ja kun on kulunut kolmetuhatta vuotta eikä kukaan tiedä, missä kahluupaikka on – Jumalan kautta, hän tietää paremmin kuin minä, missä kahluupaikka on. Menkää hänen luokseen ja seuratkaa häntä; minne hän astuu, astukaa tekin, sillä hän on Jumalan lähettilään (SAWS) jälkeen luoduista parhain. Niin he tulivat imaamin luo, ja hän osoitti heille kahluupaikan.
Maytham al-Tammarilta, uskovaisten johtajalta (AS) pitkässä hadithissa: Eräs beduiini tuli hänen luokseen ja sanoi hänelle: Minä olen lähettiläs sinun luoksesi kuudeltakymmeneltätuhannelta mieheltä, ja he ovat lähettäneet mukanani kuolleen miehen, jonka kuolinsyystä he ovat eri mieltä. Jos herätät hänet eloon, tiedämme, että olet tosipuhuja ja että olet Jumalan todiste Hänen maassaan ja Hänen sijaisensa Hänen palvelijoidensa keskuudessa. – Ja edelleen: Ali (AS) sanoi: Kuinka kauan tämä vainajanne on ollut kuolleena? He sanoivat: Kaksikymmentäyksi päivää. Hän sanoi: Mikä oli hänen kuolemansa syy? Beduiini sanoi: He tahtovat, että herätät hänet eloon, jotta hän kertoisi heille, kuka hänet tappoi, sillä hän kävi levolle terveenä ja hänet löydettiin aamulla kurkku katkaistuna korvasta korvaan; ja viisikymmentä miestä vaatii kostoa hänen verestään, ja he käyvät toistensa kimppuun. Silloin Ali (AS) sanoi: Hänen setänsä tappoi hänet, koska hän oli naittanut tälle tyttärensä, mutta tämä hylkäsi hänet ja otti toisen vaimon. Beduiini sanoi: Emme tyydy sinun sanaasi, vaan tahdomme, että nuorukainen itse todistaa omaistensa edessä, kuka hänet tappoi, jotta miekka ja levottomuus poistuisivat heidän keskuudestaan. Silloin hän (AS) nousi ja sanoi: Ei Israelin lasten lehmä ole Jumalan edessä jalompi kuin Ali ibn Abi Talib; sehän herätti kuolleen eloon seitsemän päivän kuluttua. Sitten hän lähestyi vainajaa ja sanoi: Israelin lasten lehmästä lyötiin kuollutta osalla, ja hän heräsi eloon; ja minä lyön häntä omalla osallani, ja minun osani on parempi kuin koko tuo lehmä. Sitten hän löi häntä oikealla jalallaan ja sanoi: Nouse Jumalan luvalla, oi Mudrik ibn Hanzala! Ja nousi nuorukainen, aurinkoa kirkkaampi, ja sanoi: Tässä olen, oi Jumalan todiste! Hän sanoi hänelle: Kuka sinut tappoi? Hän sanoi: Setäni tappoi minut. (Ithbat al-hudat, osa 3, s. 447)
Maytham Tammar kertoo: Eräs beduiini tuli uskovaisten johtajan (AS) luo ja sanoi: Minä olen kuudenkymmenentuhannen ihmisen lähettiläs, ja he ovat lähettäneet mukanani vainajan, jonka kuolinsyystä he ovat erimielisiä. Jos herätät hänet eloon, tiedämme, että olet tosipuhuja ja Jumalan todiste maan päällä ja Hänen sijaisensa Hänen palvelijoidensa keskuudessa. Uskovaisten johtaja (AS) kysyi: Kuinka monta päivää hänen kuolemastaan on kulunut? He sanoivat: Kaksikymmentäyksi päivää. Hän kysyi: Mikä oli hänen kuolemansa syy? Beduiini sanoi: Hänet on surmattu! He tahtovat, että herätät hänet eloon, jotta hän kertoisi, kuka hänet tappoi, sillä illalla hän oli terve ja aamulla hänet löydettiin kurkku katkaistuna korvasta korvaan, ja viisikymmentä miestä on noussut vaatimaan kostoa hänen verestään. Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Hänen setänsä tappoi hänet, sillä hän oli naittanut tyttärensä hänelle, mutta hän hylkäsi tytön ja otti toisen vaimon. Beduiini sanoi: Emme tyydy sinun sanaasi, vaan tahdomme, että poika itse todistaa, jotta miekat laskettaisiin heidän keskuudestaan ja levottomuus päättyisi. Uskovaisten johtaja (AS) nousi ja sanoi: Israelin lasten lehmä ei ole Jumalan edessä arvokkaampi kuin Ali ibn Abi Talib. Tuo lehmä herätti kuolleen eloon seitsemän päivän kuluttua. Sitten hän kosketti oikealla jalallaan vainajan ruumista ja sanoi: Nouse Jumalan luvalla, oi Mudrik ibn Hanzala! Ja yhtäkkiä nousi nuorukainen, aurinkoa kirkkaampi, ja sanoi: Tässä olen, oi Jumalan todiste! Imaami kysyi: Kuka sinut tappoi? Hän vastasi: Setäni tappoi minut.
Ammar ibn Yasirilta ja Zayd ibn Arqamilta, Alilta (AS), pitkässä hadithissa: Eräässä Syyrian tytössä ilmeni raskaus, vaikka hänellä ei ollut aviomiestä. Hänet vietiin Kufaan tuhannen ratsumiehen saattamana, ja he kertoivat hänelle tytön tarinan. Hän kysyi tytöltä, ja tämä sanoi: Sinun oikeutesi kautta, oi herrani, en ole koskaan tiennyt itsessäni petosta, ja tiedän, että sinä tunnet minut paremmin kuin minä itse. Hän sanoi: Tuokaa luokseni Kufan kätilö. He toivat hänet; hänen nimensä oli Lubna. Hän sanoi tälle: Vedä verho itsesi ja ihmisten väliin ja tutki tämä tyttö. Nainen teki niin, tutki ja sanoi: Hän on koskematon neitsyt ja raskaana. Silloin hän (AS) sanoi tytön isälle ja hänen mukanaan tulleille: Kuka teistä pystyy hankkimaan palan jäätä? He sanoivat: Meidän mailla jäätä on paljon, mutta täällä emme sitä saa. Ammar sanoi: Silloin hän ojensi kätensä Kufan saarnatuolilta ja veti sen takaisin, ja siinä oli pala jäätä. Sitten hän sanoi: Oi kätilö, ota tämä jää, vie tyttö ulos moskeijasta ja aseta tämä pala hänen häpynsä kohdalle; silloin näet verihyytymän, jonka paino on viisikymmentäseitsemän dirhamia ja kaksi daniqia. Nainen teki niin, ja kävi kuten hän (AS) oli sanonut. Silloin hän sanoi tytön isälle: Ota tyttäresi; Jumalan kautta, hän ei ole harjoittanut haureutta, vaan hän oli mennyt paikkaan, jossa oli vettä, ja tämä verihyytymä pääsi hänen sisäänsä ja kasvoi hänen vatsassaan. (Ithbat al-hudat, osa 3, s. 449)
Ammar ibn Yasirilta ja Zayd ibn Arqamilta on kerrottu, että eräs syyrialainen tyttö, jolla ei ollut aviomiestä, tuli raskaaksi. Hänet tuotiin tuhannen ratsumiehen saattamana Kufaan, ja tapaus kerrottiin uskovaisten johtajalle (AS). Imaami kysyi häneltä, ja tyttö vannoi: ”Sinun oikeutesi kautta, oi herrani, en ole koskaan havainnut itsessäni mitään uskottomuutta, ja tiedän, että sinä tunnet minut paremmin kuin minä itse.” Imaami sanoi: ”Kufan laitamilla on Lubna-niminen kätilö; tuokaa hänet.” Hänet tuotiin paikalle. Imaami sanoi hänelle: ”Tutki tämä nainen.” Kätilö teki niin ja sanoi: ”Hän on sekä neitsyt että raskaana!” Imaami sanoi tytön isälle ja tämän seuralaisille: ”Kuka teistä pystyy tuomaan palan jäätä?” He sanoivat: ”Meidän maassamme on jäätä runsaasti, mutta näillä seuduilla sitä ei löydy.” Ammar kertoo: uskovaisten johtaja (AS), joka oli Kufan saarnatuolilla, ojensi kätensä ja veti sen takaisin. Näimme, että siinä oli pala jäätä! Sitten hän sanoi: ”Oi kätilö! Ota tämä jää, vie tyttö ulos moskeijasta ja aseta tämä jääpala hänen häpynsä kohdalle; silloin hänestä tulee ulos hyytymä, jonka paino on viisikymmentäseitsemän dirhamia ja kaksi daniqia.” Kätilö teki niin, ja kävi juuri niin kuin imaami oli sanonut. Imaami sanoi tytön isälle: ”Ota tyttäresi. Jumalan kautta, hän ei ole koskaan tehnyt haureutta. Hän oli vain mennyt suohon, ja tuo hyytymä oli päässyt hänen vatsaansa ja kasvanut siellä.”
Isnadin kautta Alilta (AS): He valittivat hänelle sateen vähyyttä, ja hän rukoili sadetta, ja heille annettiin sadetta heti — niin paljon, että he valittivat hänelle sateen runsautta. Silloin hän rukoili heidän puolestaan, kunnes sade lakkasi heistä. (Ithbat al-Hudat, osa 3, s. 449)
Alin (AS) ihmeisiin, joista on kerrottu toistuvasti, kuuluu se, että kun sadetta tuli vähän, häneltä pyydettiin sadetta; hän kohotti kätensä rukoukseen ja sade lankesi. Kun sadetta taas satoi liikaa, hänelle valitettiin jälleen, ja hän kohotti kätensä rukoukseen ja pyysi sateen pidättymistä, ja niin tapahtui.
Al-Asbagh ibn Nubatalta, uskovaisten johtajalta (AS), eräässä hadithissa: hän sanoi Sa'd ibn Abi Waqqasille: ”Talossasi on karitsa, joka tappaa poikani Husainin.” Ja Umar ibn Sa'd asteli tuolloin hänen edessään. (Ithbat al-Hudat, osa 3, s. 452)
Asbagh ibn Nubata kertoo: Kuulin, kuinka Ali (AS) osoitti Sa'd ibn Abi Waqqasin talossa tämän pientä poikaa Umaria, joka oli vasta oppinut kävelemään, ja sanoi Sa'dille: ”Talossasi on penikka, joka eräänä päivänä tappaa poikani Husainin!”
Habib ibn al-Jahmilta, joka kertoi: Kun uskovaisten johtaja Ali ibn Abi Talib lähti kanssamme kohti Siffinin maita, hän pysähtyi kylään nimeltä Sandauda. Sitten hän käski meitä, ja kuljimme sen ohi, ja sen jälkeen leiriydyimme yöksi paljaalle, autiolle maalle. Malik ibn al-Harith al-Ashtar nousi hänen luokseen ja sanoi: ”Oi uskovaisten johtaja, majoitatko ihmiset paikkaan, jossa ei ole vettä?” Hän vastasi: ”Oi Malik, Jumala on juottava meille tässä paikassa vettä, joka on makeampaa kuin hunaja, pehmeämpää kuin voi, kylmempää kuin lumi ja kirkkaampaa kuin jalokivi.” Me ihmettelimme — vaikka uskovaisten johtajan (AS) sanoissa ei ole mitään ihmeteltävää. Sitten hän tuli viittansa laahatessa maata ja miekka kädessään, kunnes pysähtyi paljaalle maalle ja sanoi: ”Oi Malik, kaivakaa sinä ja toverisi.” Malik sanoi: Me kaivoimme, ja eteemme tuli suuri musta kallio, jossa oli rengas, joka hohti kuin hopea. Hän sanoi meille: ”Siirtäkää se.” Yritimme siirtää sitä kaikki yhdessä — meitä oli sata miestä — emmekä kyenneet liikuttamaan sitä paikaltaan. Silloin uskovaisten johtaja (AS) astui lähemmäs, kohotti kätensä taivasta kohti ja rukoili — ja kertoja mainitsi rukouksen — kunnes sanoi: sitten hän tarttui siihen ja heitti sen neljänkymmenen kyynärän päähän lähteestä. Malik sanoi: Meille ilmestyi vettä, joka oli makeampaa kuin hunaja, kylmempää kuin lumi ja kirkkaampaa kuin jalokivi. Me joimme ja juotimme eläimemme. Sitten hän palautti kallion paikalleen ja käski meitä luomaan sen päälle multaa. Sitten lähdimme liikkeelle, emmekä olleet kulkeneet kuin vähän matkaa, kun hän sanoi: ”Kuka teistä tuntee lähteen paikan?” Sanoimme: ”Me kaikki, oi uskovaisten johtaja!” Palasimme ja etsimme lähdettä, mutta sen paikka oli kadonnut näkyvistämme mitä täydellisimmin. (Hadith jatkuu.) Ja siinä kerrotaan myös: he näkivät munkin ja kertoivat hänelle tapahtuneesta, ja hän tuli uskovaisten johtajan luo. Tämä sanoi hänelle: ”Sham'un?” Munkki vastasi: ”Kyllä, Sham'un. Tämän nimen antoi minulle isäni, eikä sitä tiennyt kukaan muu kuin Jumala ja sinun jälkeesi. Kuinka sinä sen tiesit?” Sitten kerrotaan, että hän kääntyi islamiin. (Ithbat al-Hudat, osa 3, s. 453)
Kertoja sanoo: Kun uskovaisten johtaja (AS) johdatti meidät liikkeelle kohti Siffiniä, pysähdyimme Sandauda-nimiseen kylään. Sitten hän käski meitä kulkemaan sen ohi, ja leiriydyimme paljaalle maalle. Malik al-Ashtar tuli hänen luokseen ja sanoi: ”Oi uskovaisten johtaja! Majoitatko ihmiset paikkaan, jossa ei ole vettä?!” Imaami sanoi: ”Oi Malik! Jumala on juottava meille tässä paikassa vettä, joka on mitä herkullisinta!” Me hämmästyimme. Imaami laahasi viittaansa maata pitkin miekka kädessään ja tutki ympäristöä. Sitten hän sanoi: ”Oi Malik! Kaivakaa sinä ja toverisi tähän!” Kaivoimme, kunnes tulimme suuren mustan kallion kohdalle, jossa oli hopean tavoin hohtava rengas. Imaami sanoi: ”Nostakaa se.” Meitä oli sata miestä ja ponnistelimme kaikin voimin, mutta emme kyenneet liikuttamaan sitä paikaltaan. Silloin uskovaisten johtaja (AS) kohotti kätensä rukoukseen, ja rukoiltuaan hän heitti kallion neljänkymmenen kyynärän päähän. Esiin tuli vettä, joka oli hunajaa makeampaa, lunta kylmempää ja jalokiveä kirkkaampaa. Me joimme ja sammutimme janomme. Sitten imaami palautti kallion paikalleen ja käski meitä luomaan sen päälle multaa. Kun olimme kulkeneet vähän matkaa, imaami kysyi: ”Kuka tietää lähteen paikan?” Sanoimme: ”Me kaikki!” Mutta kun palasimme, emme löytäneet lähteen paikkaa. Sitten näimme munkin ja toimme hänet imaamin luo. Imaami sanoi hänelle: ”Sham'un?” Munkki sanoi: ”Kyllä, minä olen Sham'un. Tämän nimen antoi minulle isäni, eikä sitä tiennyt kukaan muu kuin Jumala ja sinä. Kuinka sinä nimeni tiesit?” Sitten hän kääntyi islamiin.
Ibn Shadhanilta, Ibrahim ibn Alilta, tämän isnadinsa kautta Abu Abdullah Ja'far ibn Muhammadilta, hänen isiltään (AS), eräässä hadithissa: Kun Fatima bint Asadin, uskovaisten johtajan (AS) äidin, synnytyksen hetki lähestyi, hän seisoi Jumalan pyhän huoneen edessä. Kun synnytyspoltot valtasivat hänet, hän rukoili Jumalaa, mahtavaa ja korkeaa, ja sanoi: ”Oi Herrani, minä pyydän Sinulta tämän huoneen ja sen rakentajan oikeuden kautta sekä tämän kohdussani olevan lapsen oikeuden kautta — hänen, joka puhuu minulle ja lohduttaa minua puheellaan ja josta olen vakuuttunut, että hän on yksi Sinun todisteistasi ja merkeistäsi — että helpottaisit synnytykseni.” Kertoja sanoo: al-Abbas ibn Abd al-Muttalib ja Yazid ibn Qa'nab kertoivat: Kun Fatima bint Asad puhui ja rukoili tämän rukouksen, näimme huoneen avautuvan takaseinästään, ja Fatima astui sisään ja katosi silmistämme. Sitten aukko sulkeutui ja saumautui umpeen Jumalan luvalla. Yritimme avata oven, jotta jotkut naisistamme pääsisivät hänen luokseen, mutta ovi ei auennut, ja ymmärsimme, että kyseessä oli Jumalan asia. Kolmen päivän kuluttua huone avautui samasta kohdasta, josta hän oli mennyt sisään, ja hän tuli ulos — kunnes kertoja sanoo — ja hän sanoi: ”Minä synnytin Jumalan huoneessa ja viivyin siellä kolme päivää syöden paratiisin hedelmiä ja sen elatusta. Kun tahdoin lähteä ulos lapseni käsivarsillani, minulle huusi ääni: Oi Fatima, anna hänelle nimeksi Ali, sillä minä olen al-Ali al-A'la, Korkea ja Korkein.” (Ithbat al-Hudat, osa 3, s. 460)
Imaami Sadiq (AS) kertoo jaloilta isiltään: Fatima bint Asad, uskovaisten johtajan (AS) äiti, seisoi Kaaban vieressä, kun hänen synnytyksensä hetki lähestyi. Kun synnytyskivut tulivat, hän huusi Korkeinta Jumalaa näin: ”Herrani! Tämän huoneen ja sen rakentajan oikeuden kautta sekä tämän kohdussani olevan lapsen oikeuden kautta, joka puhuu minulle ja on puheellaan lohtuni ja josta olen varma, että hän on yksi Sinun merkeistäsi ja tunnusteoistasi — tee synnytykseni minulle helpoksi!” Abbas ibn Abd al-Muttalib ja Yazid ibn Qa'nab kertoivat: Kun Fatima bint Asad lausui tämän rukouksen, näimme Kaaban seinän avautuvan takaa, ja Fatima astui sisään ja katosi silmistämme. Sitten seinä liittyi yhteen Jumalan luvalla. Yritimme avata oven, jotta jotkut naisistamme pääsisivät hänen luokseen, mutta ovi ei auennut, ja ymmärsimme, että tämä oli jumalallinen asia. Kolmen päivän kuluttua Kaaba avautui samasta kohdasta, josta hän oli mennyt sisään, ja Fatima tuli ulos ja sanoi: ”Minä synnytin Jumalan huoneessa ja viivyin siellä kolme päivää nauttien paratiisin hedelmistä ja sen elatuksesta. Kun tahdoin lähteä ulos lapsi käsivarsillani, ääni sanoi minulle: Oi Fatima! Anna hänelle nimeksi Ali, sillä minä olen al-Ali al-A'la.”
Ali ibn Alilta, Di'bil ibn Ali al-Khuza'in veljeltä, ar-Ridalta, tämän isiltä, Alilta (AS): hän piti ihmisille saarnan ja sanoi: ”Oi ihmisjoukko! Totisesti totuus on voittanut valheen, mutta pian valhe voittaa totuuden. Missä on teidän kurjin?” (Ithbat al-Hudat, osa 3, s. 464)
Imaami Rida (AS) kertoo jaloilta isiltään, että uskovaisten johtaja (AS) sanoi eräänä päivänä ihmisille: ”Oi ihmiset! Totisesti totuus on saanut voiton valheesta, mutta pian valhe saa voiton totuudesta. Missä on teistä kurjin, se joka on määrä vuodattaa minun vereni?”
Aiemmin siinä yhteydessä mainitulla isnadilla Alqama ibn al-Qaysilta, Alilta (AS), eräässä hadithissa: hän sanoi Helmisaarnassaan (al-Khutba al-Lu'lu'iyya): ”Odottakaa umaijadien koettelemusta ja kosroelaista kuningaskuntaa, sen elvyttämistä, minkä Jumala on kuolettanut, ja sen kuolettamista, minkä Jumala on elävöittänyt” — kunnes hän sanoi: ”ja rakennetaan kaupunki, jota kutsutaan az-Zawraaksi, Tigriin, Dujaylin ja Eufratin väliin. Kunpa näkisitte sen rakennukset kipsillä ja tiilellä pystytettyinä” — ja hän kuvasi sen rakennustapaa — ja sanoi: ”ja sitä hallitsevat peräkkäin Banu Shaysabanin kuninkaista kaksikymmentäneljä kuningasta.” (Ithbat al-Hudat, osa 3, s. 473)
Kertoja sanoo: Kuulin uskovaisten johtajan (AS) sanovan: Odottakaa umaijadien koettelemusta ja kosroelaista kuninkuutta, ja odottakaa niiden tapojen paluuta, jotka Jumala on kuolettanut, ja sen kuolettamista, minkä Jumala on tehnyt eläväksi. Ja hän sanoi vielä: Ja rakennetaan kaupunki, jota kutsutaan az-Zawraaksi, Tigriin, Dujaylin ja Eufratin väliin. Jos näkisitte sen rakennukset kipsistä ja tiilestä pystytettyinä... Ja sitten hän sanoi: Kaksikymmentäneljä Banu Shaysabanin kuningasta hallitsee sitä peräkkäin.
Hän sanoi: Ja hänen (AS) puheestaan, kun kharidžilaiset oli surmattu ja hänelle sanottiin: ”Oi uskovaisten johtaja, koko tuo joukko on tuhoutunut!” Hän sanoi: ”Ei suinkaan, Jumalan kautta! He ovat siemennesteenä miesten kupeissa ja naisten kohduissa. Aina kun heistä nousee esiin uusi sukupolvi, se katkaistaan — kunnes heidän viimeisistään tulee ryösteleviä varkaita.” (Ithbat al-Hudat, osa 3, s. 474)
Kun kharidžilaiset oli surmattu ja hänelle sanottiin: ”Oi uskovaisten johtaja! Koko tuo kansa on tuhoutunut”, hän sanoi: ”Ei, Jumalan kautta! He ovat kuin siemennestettä miesten kupeissa ja naisten kohduissa. Aina kun heistä nousee joukko esiin, se tuhotaan — kunnes heidän viimeisensä ovat ryösteleviä varkaita.”
Hän sanoi: Ja hänen (AS) puheestaan: ”Tietäkää, Jumalan kautta, että tuo kansa saa teistä voiton — ei siksi, että he olisivat totuuteen nähden teitä oikeutetumpia, vaan siksi, että he rientävät nopeasti johtajansa valheeseen, kun taas te vitkastelette johtajanne totuuden suhteen.” (Ithbat al-Hudat, osa 3, s. 475)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Tietäkää! Jumalan kautta, tämä kansa on voittava teidät — ei siksi, että he olisivat totuuteen teitä oikeutetumpia, vaan heidän kiireensä vuoksi hyväksyä johtajansa valhe ja teidän veltostumisenne vuoksi tukea imaaminne totuutta.
Ja hänen (AS) puheestaan, samoin kharidžilaisille — ja siitä mainittiin muun muassa: ”Minun tähteni tuhoutuu kaksi ryhmää: liioitteleva rakastaja, jonka rakkaus vie hänet pois totuudesta, ja liioitteleva vihaaja, jonka viha vie hänet pois totuudesta. Ja parhaassa asemassa minun suhteeni ovat keskitien ihmiset.” (Ithbat al-Hudat, osa 3, s. 476)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Minun tähteni tuhoutuu kaksi ryhmää: ylenpalttinen ystävä, jonka rakkaus vie hänet epätotuuteen, ja ylenpalttinen vihamies, jonka kauna vie hänet epätotuuteen. Ja parhaita ihmisiä minun suhteeni ovat maltilliset, keskitietä kulkevat.
Niiden joukossa: se, mitä on kerrottu Salman al-Farsilta (Jumala olkoon häneen tyytyväinen). Hän sanoi: Eräänä yönä Ali (AS) kutsui minut ja sanoi: ”Mene Umarin luo, sillä hänelle on tuotu idän suunnalta varallisuutta, josta kukaan ei tiedä, ja hän on päättänyt pidättää sen itselleen. Sano hänelle: Ali sanoo sinulle: tuo esiin se, mitä sinulle on tuotu idästä, ja jaa se niille, joille se kuuluu, äläkä pidätä sitä, ettei se saattaisi sinua häpeään.” Salman sanoi: Menin hänen luokseen ja välitin viestin. Hän sanoi: ”Kerro minulle toverisi asiasta — mistä hän sen tiesi?” (Ithbat al-Hudat, osa 3, s. 489)
Salman al-Farsi sanoo: Eräänä yönä Ali (AS) kutsui minut ja sanoi: ”Mene Umarin luo! Hänelle on nimittäin tuotu idästä varallisuutta, josta kukaan ei tiedä, ja hän on päättänyt kätkeä sen. Sano hänelle: Ali sanoo sinulle: tuo esiin se, mikä sinulle on idästä tuotu, ja jaa se niiden kesken, joille se kuuluu, äläkä pidätä sitä, sillä siitä koituu sinulle häpeä.” Salman sanoo: Menin Umarin luo ja välitin viestin. Umar sanoi: ”Kerro minulle herrastasi — kuinka hän tästä asiasta sai tietää?!”
Jabir ibn Yazid al-Ju'filta, al-Baqirilta (AS), joka sanoi: Umar lähetti erään miehen erääseen Syyrian piirikuntaan, ja hän valloitti sen. Sen asukkaat kääntyivät islamiin, ja hän rakensi heille moskeijan, mutta se sortui. Sitten hän rakensi sen uudelleen, ja se sortui. Sitten hän rakensi sen kolmannen kerran, ja se sortui. Hän kirjoitti tästä Umarille. Kun Umar luki kirjeen, hän kysyi Muhammadin (SAWS) tovereilta: ”Onko teillä tästä tietoa?” He sanoivat: ”Ei.” Silloin hän lähetti hakemaan Ali ibn Abi Talibia (Jumalan siunaukset hänelle), ja tämä sanoi: ”Tämä on profeetta, jota hänen kansansa piti valehtelijana ja jonka he surmasivat, ja he hautasivat hänet tuohon moskeijaan, ja hän makaa vereensä tahriintuneena. Kirjoita miehellesi, että hän kaivaisi haudan auki: hän löytää ruumiin tuoreena. Rukoilkoon hän hänen puolestaan, haudatkoon hänet toiseen paikkaan ja rakentakoon sitten moskeijan — silloin se pysyy pystyssä.” Hän teki niin ja rakensi moskeijan, ja se pysyi lujana. (Ithbat al-Hudat, osa 3, s. 495)
Imaami Baqir (AS) kertoo: Umar lähetti erään miehen eräälle seudulle Syyriaan, ja hän valloitti sen. Sen väki kääntyi islamiin. Mies rakensi heille moskeijan, mutta moskeija sortui. Hän rakensi sen uudelleen, ja se sortui jälleen. Kolmannen kerran hän rakensi sen, ja sekin luhistui. Niinpä hän kirjoitti Umarille. Kun Umar luki kirjeen, hän kysyi Profeetan (SAWS) tovereilta: ”Onko teillä tästä tietoa?” He sanoivat: ”Ei.” Sitten hän lähetti hakemaan Alia (AS). Tämä sanoi: ”Tuo paikka on erään profeetan hauta, jonka kansansa julisti valehtelijaksi ja surmasi, ja he hautasivat hänet juuri siihen kohtaan moskeijaa, hänen kieriessään omassa veressään. Kirjoita miehellesi, että hän avaisi haudan: hän löytää hänet tuoreena. Rukoilkoon hän hänen puolestaan ja haudatkoon hänet toiseen paikkaan. Rakentakoon sitten moskeijan — tällä kertaa se pysyy pystyssä.” Niin tehtiin, ja moskeija rakennettiin, ja se pysyi lujana.
Hän sanoi: Ja siihen kuuluu myös: eräs kharidžilainen mies kulki uskovaisten johtajan (AS) ohi kantaen kahta ankeriasta, jotka hän oli peittänyt vaatteellaan. Uskovaisten johtaja (AS) sanoi hänelle: ”Kuinka kalliilla ostit vanhempasi Israelin lapsista?” Mies sanoi: ”Kuinka paljon väitätkään tuntevasi näkymättömän!” Uskovaisten johtaja (AS) sanoi hänelle: ”Ota ne esiin.” Hän otti ne esiin, ja uskovaisten johtaja (AS) sanoi: ”Keitä te olette?” Toinen niistä sanoi: ”Minä olen hänen isänsä”, ja toinen sanoi: ”Minä olen hänen äitinsä.” (Ithbat al-Hudat, osa 3, s. 498)
Uskovaisten johtaja (AS) ei pitänyt ankeriaan ostoa ja myyntiä sallittuna, vaan luki sen muodonmuutoksen kohdanneiden (musukh) joukkoon. Eräänä päivänä kharidžilainen mies kulki uskovaisten johtajan (AS) ohi kantaen kahta torilta ostamaansa ankeriasta vaatteensa alle kätkettyinä. Uskovaisten johtaja (AS) sanoi hänelle: ”Kuinka kalliilla ostit israelilaiset isäsi ja äitisi?” Mies sanoi: ”Väitätpä usein tuntevasi näkymättömän!” Uskovaisten johtaja (AS) sanoi hänelle: ”Ota ne esiin!” Hän otti ne esiin. Uskovaisten johtaja (AS) kysyi: ”Keitä te olette?” Toinen niistä sanoi: ”Minä olen hänen isänsä, ja minut on muodonmuutoksella muutettu”, ja toinen sanoi: ”Ja minä olen hänen äitinsä.”
Ja siihen kuuluu myös: Nahrawanin päivänä kharidžilaisten vakoojat tulivat ja kertoivat heille, että uskovaisten johtajan (AS) sotajoukossa oli neljätuhatta ratsumiestä. He sanoivat: ”Älkää ampuko heitä nuolella älkääkä lyökö heitä miekalla, vaan käyköön kukin teistä vastustajansa kimppuun keihäällään ja tappakoon hänet.” Uskovaisten johtaja (AS) sai tämän tietää näkymättömästä ja sanoi tovereilleen: ”Älkää iskekö heitä keihäällä älkääkä ampuko heitä, vaan paljastakaa miekkanne. Ja kun kukin teistä kohtaa vastustajansa, katkaiskoon tämän keihään, käyköön häntä kohti ja surmatkoon hänet. Näin teistä ei kaadu kymmentäkään miestä, eikä heistä pelastu kymmentäkään.” Ja niin kävi kuin hän oli sanonut. (Ithbat al-Hudat, osa 3, s. 498)
Uskovaisten johtajan (AS) ihmeiden joukossa on kerrottu, että Nahrawanin päivänä kharidžilaisten vakoojat tulivat ja kertoivat heille, että uskovaisten johtajan (AS) sotajoukossa oli neljätuhatta ratsumiestä. He sanoivat: ”Jättäkäämme jousi ja nuoli sekä miekka, ja tarttukaamme kaikki keihäisiin, jotta voittaisimme ratsumiehet.” Uskovaisten johtaja (AS) sai tästä tiedon näkymättömän kautta ja sanoi tovereilleen: ”Jättäkää te keihäs ja jousi ja vetäkää miekkanne tupesta, ja kun kukin teistä kohtaa vihollisensa, katkaiskoon tämän keihään, käyköön häntä kohti ja surmatkoon hänet. Näin teistä ei surmata kymmentä miestä eikä heistä pakene kymmentä miestä.” Ja tämä tapahtui juuri niin kuin hän oli sanonut.
Ja hänen ihmetekojensa joukosta: se, minkä Ibn Abbas on kertonut — että eräs mies tuli uskovaisten johtajan (AS) luo ja pyysi häneltä vieraanvaraisuutta. Hän pyysi tuomaan kuivan leipäkakkaran ja puukupin, jossa oli vettä. Sitten hän mursi siitä palan ja heitti sen veteen ja sanoi miehelle: ”Ota se.” Mies nosti sen ylös, ja katso — se oli paistetun linnun koipi. Sitten hän heitti veteen toisen palan ja sanoi: ”Ota se.” Ja katso — se oli pala makeista. (Ithbat al-Hudat, osa 3, s. 498)
Ibn Abbas kertoo: Eräs mies tuli uskovaisten johtajan (AS) luo ja pyysi häntä ottamaan hänet vieraakseen. Uskovaisten johtaja (AS) pyysi kuivaa leipää ja vedellä täytetyn astian. Sitten hän mursi leivästä palan ja heitti sen veteen ja sanoi miehelle: ”Ota se!” Kun mies otti sen, hän näki, että se oli paistetun linnun koipi. Sitten hän heitti veteen toisen palan ja sanoi: ”Ota se!” Kun mies otti sen, hän näki, että se oli pala makeisia.
Alilta (AS): Ammar valitti hänelle velkaa, joka hänellä oli, ja hän ojensi hänelle kiven, joka muuttui kullaksi. Ammar maksoi sillä velkansa ja palautti sen sitten hänelle, ja se muuttui jälleen kiveksi niin kuin oli ollutkin. (Ithbat al-Hudat, osa 3, s. 499)
On kerrottu, että Ammar valitti uskovaisten johtajalle (AS) velkaansa. Uskovaisten johtaja (AS) antoi hänelle kiven, joka muuttui kullaksi. Sillä hän maksoi velkansa ja palautti sen sitten hänelle, ja se muuttui jälleen kiveksi.
Muhammad ibn Zakariyya kertoi Ubaydullah ibn Muhammadilta, Ibn A'ishalta, Abdullah ibn Hazimilta, joka sanoi: Lähdimme ar-Rashidin kanssa Kufasta metsästämään ja saavuimme al-Ghariyaynin ja ath-Thuwayyan seuduille. Näimme gaselleja ja päästimme niiden perään haukat ja koirat. Ne ahdistelivat gaselleja hetken, kunnes gasellit pakenivat eräälle kummulle ja pysähtyivät sinne. Silloin haukat laskeutuivat syrjään ja koirat kääntyivät takaisin. Ar-Rashid ihmetteli tätä. Sitten gasellit laskeutuivat kummulta, ja koirat ja haukat kävivät niiden kimppuun; gasellit palasivat kummulle, ja koirat ja haukat vetäytyivät niistä. Näin tapahtui kolmesti. Harun sanoi: ”Ratsastakaa, ja kenet ikinä näette, tuokaa hänet luokseni.” Toimme hänen luokseen vanhan miehen Banu Asadista. Harun sanoi hänelle: ”Kerro minulle, mikä tämä kumpu on.” Hän sanoi: ”Jos annat minulle turvatakuun, kerron sinulle.” Harun sanoi: ”Sinulla on Jumalan lupaus ja liitto siitä, etten hätyytä sinua enkä vahingoita sinua.” Hän sanoi: ”Isäni kertoi minulle isiltään, että he sanoivat: tässä kummussa on Ali ibn Abi Talibin (AS) hauta, jonka Jumala on tehnyt pyhäköksi: mikään, joka hakee siitä turvaa, ei jää turvattomaksi.” Silloin Harun laskeutui ratsailta, pyysi vettä, suoritti pesun ja rukoili kummun luona, painautui sitä vasten ja alkoi itkeä. Sitten me lähdimme pois. (Ithbat al-Hudat, osa 3, s. 508)
Kertoja sanoo: Lähdimme Harun ar-Rashidin seurassa Kufasta metsästämään. Saavuimme al-Ghariyaynin ja ath-Thuwayyan alueelle ja näimme joukon gaselleja. Lähetimme haukat ja metsästyskoirat niiden perään. Ne juoksivat gasellien perässä jonkin aikaa, kunnes gasellit pakenivat eräälle kummulle ja pysähtyivät. Haukat laskeutuivat maahan syrjään ja koirat kääntyivät takaisin. Harun hämmästyi tästä suuresti. Sitten gasellit laskeutuivat kummulta alas, ja koirat ja haukat lähtivät niiden perään. Mutta gasellit palasivat jälleen kummulle, ja koirat ja haukat vetäytyivät. Tämä toistui kolme kertaa. Harun sanoi: ”Menkää ja tuokaa luokseni kuka tahansa, jonka löydätte.” Toimme hänen luokseen Banu Asadin heimoon kuuluvan vanhuksen. Harun kysyi: ”Mikä tämä kumpu on?” Vanhus sanoi: ”Jos annat minulle turvan, kerron.” Harun sanoi: ”Teen kanssasi Jumalan liiton ja lupauksen, etten sinua vahingoita.” Vanhus sanoi: ”Isäni kertoi esi-isiltään, että he sanoivat: tässä kummussa on Ali ibn Abi Talibin (AS) hauta, jonka Jumala on tehnyt pyhäköksi — jokainen elävä olento, joka siihen turvautuu, on turvassa.” Harun laskeutui ratsailtaan, suoritti pesun ja rukoili kummun luona. Sitten hän painautui kummun päälle ja alkoi itkeä.
Shaykh al-Mufid sanoi: Jumalan merkkeihin hänessä — nimittäin Alissa (AS) — kuuluu se, ettei mainita ainoatakaan sotataitoista miestä, joka olisi kohdannut sodassa vihollisen, ilman että hän on toisinaan voittanut hänet ja toisinaan jäänyt voittamatta; eikä kukaan heistä ole haavoittanut vastustajaansa niin, etteikö tämä olisi joskus kuollut haavaansa ja joskus taas parantunut siitä. Ei tunneta ketään, jonka käsistä yksikään vastustaja ei olisi sodassa päässyt pakoon, eikä ketään, joka olisi selvinnyt hänen iskustaan ja toipunut siitä — paitsi uskovaisten johtaja (AS). Sillä hänen kohdallaan ei ole mitään epäselvyyttä siinä, että hän voitti jokaisen vastustajan, joka astui häntä vastaan kaksintaisteluun, ja tuhosi jokaisen sankarin, joka kävi häntä vastaan. Tämä on niitä asioita, joissa hän on ainutlaatuinen kaikkien ihmisten joukossa, ja joissa Jumala mursi hänen kauttaan luonnon tavanomaisen kulun joka hetki ja joka aikana. (Ithbat al-Hudat, osa 3, s. 508)
Shaykh al-Mufid sanoo: Jumalan merkkeihin Alissa (AS) kuuluu se, ettei ole mainittu ainoatakaan soturia, joka olisi sodissa kohdannut vihollisen ilman että hän on joskus voittanut tämän ja joskus kärsinyt tappion; eikä yksikään soturi ole tuottanut viholliselleen haavaa ilman että tämä on jonkin aikaa siitä kärsinyt ja sitten toisinaan parantunut. Mutta Alista (AS) ei ole kuultu, että hän olisi jäänyt tappiolle yhdessäkään taistelussa ketään vastaan, eikä kukaan, jota hän iski, ole enää toipunut. Toisin sanoen: ei ole epäilystäkään hänen voitostaan jokaisesta, joka häntä vastaan astui, eikä jokaisen sankarin tuhosta, joka häntä vastaan taisteli. Ja tämä on niitä asioita, jotka erottavat hänet kaikista muista ihmisistä.
Ja niiden joukossa: hän sanoi Umarille: ”Totisesti näen sinut surmattuna Umm Amrin orjan kädestä: sinä tuomitset häntä vastaan väärin, ja hän tappaa sinut.” (Ithbat al-Hudat, osa 3, s. 528)
Ja uskovaisten johtajan (AS) ennustuksiin kuului se, minkä hän sanoi Umarille: Näen, että sinut pian surmaa eräs orja, sen jälkeen kun olet tuominnut häntä vastaan väärin.
Alilta (AS) eräässä hadithissa: Kun Kamelin taistelun väki aloitti taistelun Alin (AS) tovereita vastaan, hän pyysi tuomaan Koraanin, otti sen käteensä ja sanoi: ”Oi ihmiset! Kuka ottaa tämän Koraanin ja kutsuu tuota kansaa siihen, mitä siinä on?” Kertoja sanoo: Mujashi'in heimosta nousi nuorukainen ja sanoi: ”Minä otan sen.” Ali (AS) sanoi hänelle: ”Oi nuorukainen! Oikea kätesi katkaistaan, sitten otat sen vasempaan käteesi, ja sitten sinua lyödään miekalla, kunnes sinut surmataan.” Sitten kerrottiin, että niin kävi kuin hän (AS) oli sanonut. Ja hänen isnadillaan Abu Bashirilta eräässä hadithissa: he kokoontuivat Basrassa, ja Ali (AS) sanoi: ”Kuka ottaa Koraanin ja sanoo heille: mitä te meissä moititte, kun vuodatatte meidän ja omaa vertanne?” Eräs mies sanoi: ”Minä, oi uskovaisten johtaja!” Hän sanoi: ”Sinut surmataan.” Mies sanoi: ”En välitä.” Kertoja sanoo: Hän meni heidän luokseen, ja he surmasivat hänet. Seuraavana päivänä hän sanoi saman kuin edellisenä päivänä, ja eräs mies sanoi: ”Minä.” Hän sanoi: ”Sinut surmataan niin kuin toverisi eilen surmattiin.” Mies sanoi: ”En välitä.” Kertoja sanoo: Hän meni. Sitten tuli toinen, joka päivä yksi mies, ja Ali (AS) sanoi: ”Nyt heidän vastaansa taisteleminen on teille sallittua.” (Ithbat al-Hudat, osa 3, s. 533)
Kun Kamelin taistelun väki asettui asemiin Alin (AS) sotajoukkoa vastaan, hän pyysi tuomaan Koraanin, otti sen käteensä ja sanoi: ”Kuka ottaa tämän Koraanin ja kutsuu tuota joukkoa siihen, mitä siinä on?” Mujashi'in heimoon kuuluva nuorukainen nousi ja sanoi: ”Minä, oi uskovaisten johtaja!” Uskovaisten johtaja (AS) sanoi hänelle: ”Oi nuorukainen! Oikea kätesi katkaistaan, joten otat sen vasempaan käteesi, ja sitten sinua isketään miekalla, kunnes sinut surmataan.” Ja kävi juuri niin kuin imaami oli sanonut. Seuraavana päivänä imaami toisti saman kehotuksen, ja toinen mies ilmoittautui vapaaehtoiseksi. Imaami sanoi hänelle: ”Sinut surmataan samoin kuin eilinen!” Mies sanoi: ”Ei se haittaa.” Ja hänetkin surmattiin. Tämä toistui joka päivä, kunnes imaami Ali (AS) sanoi: ”Nyt taisteleminen heitä vastaan on teille sallittua.”
Siinä kerrotaan uskovaisten johtajalta (AS): hän näki Hasan al-Basrin ottamassa rituaalista pesua rukousta varten. Tämä oli pakkomielteisen tunnontarkka ja kaatoi jäsenilleen runsaasti vettä. Hän sanoi hänelle: ”Vuodatit paljon vettä, oi Hasan!” Tämä sanoi: ”Sitä verta, jonka uskovaisten johtaja on vuodattanut muslimeista, on enemmän.” Hän sanoi: ”Pahoittaako se mielesi?” Tämä sanoi: ”Kyllä.” Hän sanoi: ”Olkoon mielesi siis alati pahoillaan.” Kertoja sanoo: Ja Hasan pysyi synkkänä, otsa rypyssä ja murheellisena kuolemaansa asti. (Ithbat al-Hudat, osa 3, s. 536)
Uskovaisten johtaja (AS) näki Hasan al-Basrin ottamassa pesua rukousta varten. Tämä oli hyvin pakkomielteinen ja tuhlasi runsaasti vettä. Imaami sanoi hänelle: ”Oi Hasan! Kaadat paljon vettä!” Hasan vastasi: ”Uskovaisten johtaja on vuodattanut muslimien verta enemmän!” Imaami sanoi: ”Pahoillasiko olet?” Hasan sanoi: ”Kyllä.” Imaami sanoi: ”Olet siis aina pahoillasi.” Ja niin kävi, että Hasan al-Basri oli elämänsä loppuun asti alati synkkä, otsa rypyssä ja murheellinen.
Alilta (AS) eräässä hadithissa: ”Totisesti ei-arabit lyövät teitä uskonnon tähden lopussa, niin kuin te löitte heitä sen tähden alussa.” (Ithbat al-Hudat, osa 3, s. 541)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi arabeille: Tulee aika, jolloin ei-arabit lyövät teitä, jotta palaisitte uskontoon — aivan kuten te aikanaan löitte heitä, jotta heistä tulisi uskovaisia.
Ibn Jubayr kirjassaan Nukhab al-Manaqib li-Al Abi Talib, Jabirin kautta, al-Khudrilta, Ibn Abbasilta: Kun Khalid palasi joukkoineen luopioita (ahl ar-ridda) vastaan käydystä taistelusta, Ali (AS) näki hänet eräällä maatilkullaan, ja sanat tungeksivat hänen kurkussaan kuin leijonan murina. Hän sanoi hänelle: ”Voi sinua! Olisitko todella tehnyt sen?” — tarkoittaen sitä, mitä Abu Bakr oli käskenyt hänen tehdä: surmata hänet rukouksen jälkeen. Khalid sanoi: ”Kyllä!” Silloin hän pudotti hänet hevosen selästä ja väänsi omin käsin al-Harithin myllyn raudan kuin nahkaa hänen kaulaansa, ja hänen toverinsa katsoivat kuin olisivat nähneet kuoleman enkelin. Hän pysyi tuossa tilassa päiväkausia, ja Medinan väki nauroi hänelle. Kun asia kävi kestämättömäksi, Abu Bakr toi hänet paikalle pyytääkseen esirukousta hänen vapauttamisekseen. Hän (AS) sanoi: ”Kun hän näki joukkojensa runsauden, hän tahtoi alentaa minua, joten minä alensin hänet.” Silloin läsnäolijat nousivat ja vannottivat häntä, ja hän alkoi vääntää siitä auki kämmenenleveyden kerrallaan ja heitellä palasia pois. (Ithbat al-Hudat, osa 3, s. 542)
Kun Khalid ibn al-Walid palasi joukkoineen luopioita vastaan käydystä sodasta, Ali (AS) näki hänet Medinan liepeillä. Sanat olivat jääneet uskovaisten johtajan (AS) sydämelle ja kasautuneet hänen kurkkuunsa kuin leijonan karjunta. Hän sanoi Khalidille: ”Voi sinua! Sellaisenko teon aioit tehdä?!” Khalid vastasi: ”Kyllä!” Imaami (AS) veti hänet alas hevosen selästä ja kiersi omin käsin al-Harithin myllyn rautaketjun kuin nahkaa hänen kaulaansa. Ketju painui kokoon ja lukittui kuin se olisi hehkutettu sepän ahjossa. Khalidin toverit pelästyivät niin, kuin olisivat nähneet kuoleman enkelin. Ketju ei irronnut Khalidin kaulasta, ja hän pysyi tuossa tilassa muutaman päivän, ja Medinan väki nauroi hänelle. Kun Khalidin tila kävi kriittiseksi, Abu Bakr toi hänet imaamin luo pyytääkseen esirukousta hänen vapauttamisekseen. Imaami (AS) sanoi: ”Kun hän näki joukkojensa suuren määrän, hän tahtoi nöyryyttää minua, joten minä nöyryytin hänet.” Sitten koolla ollut väki nousi ja vannotti uskovaisten johtajaa (AS) armahtamaan Khalidin. Imaami (AS) alkoi katkoa ketjua kämmenenleveyden kerrallaan ja heitellä paloja pois.
Hän sanoi: Ja Nukhab-kirjassaan hän johti isnadin Jabiriin, joka sanoi: Rukoilimme Alin takana aamurukouksen, ja hän kääntyi ja sanoi: ”Suokoon Jumala teille runsaan palkan veljestänne Salmanista.” Ihmiset alkoivat puhua siitä, ja hän lähti hänen luokseen. (Ithbat al-Hudat, osa 3, s. 542)
Jabir ibn Abdullah al-Ansari sanoo: Rukoilimme Medinassa aamurukouksen uskovaisten johtajan (AS) takana. Rukouksen jälkeen hän kääntyi meihin päin ja sanoi: ”Armahtakoon Jumala Salmania ja suokoon teille kärsivällisyyttä hänen poissaolossaan!” Väkijoukosta nousi hälinä, ja ymmärsimme, että Salman oli päässyt Jumalan armoon Mada'inissa.
Ja hänen mainitsemallaan isnadilla uskovaisten johtajalta (AS) eräässä hadithissa: mies ja nainen kiistelivät kamelista, ja uskovaisten johtaja (AS) sanoi: ”Puhu, oi kameli — kenelle sinä kuulut?” Se sanoi selvällä kielellä: ”Oi uskovaisten johtaja ja testamentinhaltijoista paras! Minä olen kuulunut tälle naiselle jo yli kymmenen vuoden ajan.” (Ithbat al-Hudat, osa 3, s. 557)
Mies ja nainen kiistelivät kamelin omistuksesta. Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: ”Oi kameli! Puhu ja kerro, kuka on omistajasi?” Kameli sanoi selkeällä kielellä: ”Oi uskovaisten johtaja ja testamentinhaltijoista paras! Yli kymmenen vuoden ajan omistajani on ollut tämä nainen.”
Kulliyat-i Hadith-i Qudsi on käännös edesmenneen Hurr al-Amilin teoksesta al-Jawahir as-Saniyya fi al-Ahadith al-Qudsiyya, ja hänen mukaansa se on ensimmäinen kirja, joka on koonnut yhteen pyhät hadithit (hadith qudsi). Pyhä hadith on Jumalalta tuleva puhe, joka on laskeutunut Profeetalle (SAWS) muuta tietä kuin jalon Koraanin kautta; sitä kutsutaan myös herralliseksi tai jumalalliseksi hadithiksi. Pyhien hadithien sisältö on enimmäkseen eettistä ja mystistä. Tärkein näitä haditheja koskeva keskustelu ja erimielisyys koskee sitä, ovatko niiden sanamuodot ilmoituksen sanelemia vai eivät. Suurin osa näistä haditheista on kerrottu jalolta Profeetalta (SAWS) Anas ibn Malikin, Abu Hurayran, Ibn Abbasin ja uskovaisten johtajan (AS) välityksellä. Sen lisäksi, että Hurrin kirja on kattava, useimmat siihen kootut hadithit ovat molempien osapuolten (shiialaisten ja sunnien) yhteisesti hyväksymiä.