an-Nu'man ibn Sa'd kertoi Alilta (AS): Profeetta (SAWS) sanoi: Parhaita teistä ovat ne, jotka oppivat Koraanin ja opettavat sen muille. (al-Burhan, osa 1, s. 14)
Uskovaisten hallitsija (AS) sanoi: Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Paras teistä on se, joka oppii Koraanin ja opettaa sen muille.
Sekä sunnalaisten että shiialaisten välitysteitä on kulkeutunut Abdullah ibn Abbasilta (Jumala olkoon häneen tyytyväinen) perimätieto, jossa hän sanoi: Uskovaisten hallitsija (AS) sanoi minulle: Meille kuuluvat Koraanin jaloimmat kohdat, ja Koraanin jaloimmat kohdat ovat sen parhaita, Korkeimman sanan mukaan: jotka kuuntelevat sanaa ja seuraavat siitä parasta [Qur'an 39:18] — ja sana on Koraani. (al-Burhan, osa 1, s. 52)
Uskovaisten hallitsija (AS) sanoi: Koraanin jaloimmat kohdat kuuluvat meille. Koraanin jaloimmat kohdat ovat sen parhaita paikkoja. Koraani itse on sanonut: kuunnelkaa Koraania ja toimikaa sen parhaiden kohtien mukaan.
Ali ibn Abi Talib (AS) sanoi: Kuulin Jumalan lähettilään (SAWS) sanovan: Minä ja Ali olemme tämän yhteisön kaksi isää, ja meidän oikeutemme heihin on suurempi kuin heidän omien vanhempiensa oikeus, sillä me pelastamme heidät — jos he tottelevat meitä — tulesta pysyvään kotiin ja liitämme heidät orjuudesta parhaiden vapaiden joukkoon. (al-Burhan, osa 1, s. 264)
Uskovaisten hallitsija (AS) sanoi: Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Minä ja Ali olemme tämän yhteisön isät. Meidän oikeutemme on suurempi kuin vanhempien oikeus, sillä me pelastamme ihmiset tulesta ja saatamme heidät pysyvään kotiin ja johdatamme heidät orjuudesta vapauteen.
(Shaykhin Amali): hänen välitysketjullaan Abu Umama al-Bahililta, joka kuuli Ali ibn Abi Talibin (Jumalan siunaukset hänelle) sanovan: En näe, että kukaan mies, jonka järki on tavoittanut islamin ja jota islam on ohjannut, viettäisi yönsä sen pimeydessä — minä kysyin: Mitä on sen pimeys? Hän sanoi: Koko yö — lukematta tätä jaetta: Jumala, ei ole muuta jumalaa kuin Hän, Elävä, Ikuisesti Pysyvä. Ja hän luki jakeen aina Hänen sanoihinsa asti: eikä niiden molempien varjeleminen käy Hänelle raskaaksi, ja Hän on Korkein, Suurin [Qur'an 2:255]. Sitten hän sanoi: Jos tietäisitte, mitä siinä on, ette missään tilanteessa jättäisi sitä lukematta. (al-Burhan, osa 1, s. 527)
Uskovaisten hallitsija (AS) sanoi: Se, jonka olemukseen islamin siunaus on laskeutunut, ei jätä Valtaistuimen jaetta (Ayat al-Kursi) lukematta. Vähintäänkin hän lukee sen öisin ennen nukkumaanmenoa. Jos tietäisitte, millainen aarre Valtaistuimen jae on, ette päästäisi siitä irti.
(Imaami al-Askarin (AS) nimiin luettu koraaniselitys.) Ali ibn al-Husayn (rauha heille molemmille) sanoi: Kaksi miestä uskovaisten hallitsijan (AS) tovereista tuli hänen luokseen. Toinen heistä astui matkalla käärmeen päälle ja käärme puri häntä, ja toisen päälle putosi muurilta skorpioni, joka pisti häntä. Molemmat kaatuivat maahan, ja tuskissaan he näyttivät anovan apua ja itkevän. Asiasta kerrottiin uskovaisten hallitsijalle (AS), ja hän sanoi: Antakaa heidän olla, sillä heidän hetkensä ei ole vielä tullut eikä heidän koettelemuksensa ole täyttynyt. Niin heidät kannettiin koteihinsa, ja he pysyivät sairaina ja tuskaisina ankarassa kärsimyksessä kaksi kuukautta. Sitten uskovaisten hallitsija (AS) lähetti hakemaan heitä, ja heidät kannettiin hänen luokseen ihmisten sanoessa: He kuolevat pian kantajiensa käsivarsille. Hän sanoi heille: Kuinka voitte? He sanoivat: Olemme suuressa tuskassa ja ankarassa kärsimyksessä. Hän sanoi heille: Pyytäkää Jumalalta anteeksi jokaista syntiä, joka on saattanut teidät tähän, ja turvautukaa Jumalaan sen edessä, mikä tekee palkkanne tyhjäksi ja kasvattaa taakkanne. He sanoivat: Kuinka niin, oi uskovaisten hallitsija? Ali (AS) sanoi: Kumpaakaan teistä ei ole kohdannut mikään muu kuin oma syntinne. Mitä sinuun tulee, sinä siellä — ja hän kääntyi toisen puoleen — muistatko päivän, jona se ja se mies moitti Salman al-Farisia (Jumalan armo hänelle) ja soimasi häntä siitä, että tämä oli uskollinen meille? Sinua ei estänyt vastaamasta hänelle ja osoittamasta hänen puheensa mitättömyyttä mikään pelko itsesi, perheesi, lastesi tai omaisuutesi puolesta, vaan pelkkä ujostelu häntä kohtaan. Siksi tämä kohtasi sinut. Jos siis tahdot, että Jumala poistaa sinusta tämän vaivan, päätä lujasti, ettet koskaan näe kenenkään halventavan meille uskollista ystävää — jota voisit puolustaa hänen poissa ollessaan — puolustamatta häntä, ellet pelkää itsesi, perheesi, lastesi tai omaisuutesi puolesta. Ja toiselle hän sanoi: Entä sinä, tiedätkö, minkä vuoksi sinua kohtasi se, mikä sinua kohtasi? Tämä sanoi: En. Hän sanoi: Etkö muista, kun palvelijani Qanbar tuli paikalle sinun ollessasi tuon julkean miehen seurassa, ja sinä nousit seisomaan kunnioittaaksesi häntä, koska kunnioitat minua? Hän sanoi sinulle: Nousetko sinä tuollaisen tähden minun läsnä ollessani?! Ja sinä sanoit hänelle: Miksipä en nousisi, kun Jumalan enkelit levittävät siipensä hänen tielleen ja hän kulkee niiden päällä? Kun sanoit hänelle näin, hän nousi Qanbarin kimppuun, löi häntä, solvasi häntä, vahingoitti häntä ja uhkasi häntä sekä uhkasi minua, ja pakotti minut sulkemaan silmäni roska silmässä. Siksi tämä käärme kävi kimppuusi. Jos siis tahdot, että Korkein Jumala parantaa sinut tästä, päätä lujasti, ettet tee meille etkä kenellekään uskollisistamme vihollistemme läsnä ollessa mitään sellaista, mistä on pelättävissä vahinkoa meille tai heille. Tietäkää, että Jumalan lähettiläs (SAWS) — kaikesta siitä huolimatta, että hän asetti minut muiden edelle — ei noussut minun tähteni istuimeltaan, kun tulin hänen luokseen, niin kuin hän teki joidenkin sellaisten tähden, jotka eivät yltäneet kymmenesosaankaan sadastatuhannesosasta siitä, minkä hän katsoi minulle kuuluvan. Sillä hän tiesi, että se saisi jotkut Jumalan vihollisista tekemään sellaista, mikä murehduttaisi häntä ja minua ja uskovia. Mutta hän nousi sellaisten ihmisten tähden, joiden kohdalla hän ei pelännyt itsensä eikä heidän puolestaan sitä, mitä olisi pelännyt minun puolestani, jos olisi tehnyt niin minulle. (al-Burhan, osa 1, s. 584)
Imaami as-Sajjad (AS) sanoi: Kaksi uskovaisten hallitsijan (AS) tovereista oli tulossa hänen luokseen, kun toinen heistä astui käärmeen päälle ja käärme puri häntä, ja toisen päälle putosi muurilta skorpioni, joka pisti häntä. Molemmat kaatuivat maahan ja alkoivat kivusta valittaa ja itkeä. Uskovaisten hallitsijalle (AS) kerrottiin asiasta, ja hän sanoi: Antakaa heidän olla! Avun hetki ei ole vielä tullut eikä koettelemus ole täyttynyt. Heidät vietiin koteihinsa, ja he olivat kaksi kuukautta sairaina ankarassa ja kivuliaassa kärsimyksessä. Sitten uskovaisten hallitsija (AS) tiedusteli heitä ja heidät tuotiin hänen luokseen, samalla kun ihmiset sanoivat: He kuolevat kohta matkalla. Uskovaisten hallitsija (AS) sanoi heille: Kuinka voitte? He sanoivat: Kipu on vienyt meiltä kaiken voiman. Uskovaisten hallitsija (AS) sanoi: Pyytäkää Jumalalta anteeksi jokaista syntiä, joka on saattanut teidät tähän tilaan, ja turvautukaa Jumalaan sen edessä, mikä tuhoaa palkkanne ja suurentaa syntinne. He sanoivat: Oi uskovaisten hallitsija, miksi näin kävi? Hän kääntyi toisen puoleen ja sanoi: Muistatko, kun eräänä päivänä se ja se mies soimasi Salman al-Farisia ja halveksi häntä sen vuoksi, että tämä oli meidän ystävämme, etkä sinä puolustanut Salmania? Etkä jättänyt puolustamatta pelosta henkesi, omaisuutesi tai perheesi puolesta, vaan pelkästä ujoudesta! Siksi tämä koettelemus kohtasi sinut. Jos tahdot, että Jumala poistaa sinusta tämän kivun, tee lupaus, että aina kun näet jonkun halventavan uskovaa ja sinulla on voimaa puolustaa häntä, puolustat häntä — ellet pelkää henkesi, omaisuutesi tai perheesi puolesta. Ja toiselle hän sanoi: Entä sinä! Tiedätkö, miksi tämä koettelemus kohtasi sinua? Tämä sanoi: En! Hän sanoi: Muistatko, kun palvelijani Qanbar eräänä päivänä tuli luoksesi ja sinä olit erään sortajan läsnä ollessa; sinä nousit seisomaan Qanbarin kunniaksi minun tähteni. Tuo mies sanoi sinulle: Nousetko sinä minun läsnä ollessani tämän miehen tähden?! Ja sinä sanoit hänelle: Miksi en nousisi?! Jumalan enkelithän levittävät siipensä hänen tielleen ja hän astuu niiden päällä. Kun sanoit tämän, tuo mies nousi ja löi Qanbaria, solvasi häntä, vahingoitti häntä ja uhkasi häntä, ja uhkasi minuakin ja pakotti minut vaikenemaan. Siksi tämä käärme sai vallan sinuun. Jos tahdot, että Jumala parantaa sinut, tee lupaus, ettet vihollistemme läsnä ollessa tee mitään sellaista, mikä aiheuttaa pelkoa tai vahinkoa meille tai ystävillemme. Tietäkää, että Jumalan lähettiläs (SAWS) — kaikesta siitä hyveestä huolimatta, jonka hän minulle tunnusti — ei koskaan noussut paikaltaan, kun menin hänen luokseen, toisin kuin joidenkin muiden tähden, jotka eivät nauttineet edes sadastuhannesosaa siitä kunnioituksesta, joka minulle kuului. Sillä hän tiesi, että se saisi jotkut vihollisista ryhtymään sellaiseen, mikä murehduttaisi häntä, minua ja uskovia. Mutta joidenkin ihmisten tähden hän nousi, koska hän ei pelännyt heidän eikä itsensä puolesta — toisin kuin minun kohdallani, jolloin hän pelkäsi levottomuuksia, jos olisi niin tehnyt.
Yazid ibn Thabit kertoi: Eräs mies kysyi uskovaisten hallitsijalta (AS): Saako naisia lähestyä takaapäin? Hän sanoi: Olet vajonnut alhaisuuteen, alentakoon Jumala sinut! Etkö ole kuullut Jumalan sanovan: Totisesti te teette sellaista rivoutta, jota ei kukaan maailmoissa ole ennen teitä tehnyt [Qur'an 7:80]? (al-Burhan, osa 2, s. 564)
Eräs mies kysyi uskovaisten hallitsijalta (AS): Onko sallittua lähestyä naisia takaapäin? Hän sanoi: Kuinka alhaista! Älköön Jumala antako sinulle anteeksi! Etkö ole lukenut Koraanista, että Lootin kansan teosta (takaapäin lähestymisestä) on sanottu, että se on räikeä synti, jonka kaltaista ei ollut ennen tapahtunut.
Muhammad ibn Ya'qub kertoi: On kerrottu, että uskovaisten hallitsija (Jumalan siunaukset ja rauha hänelle) sanoi eräässä saarnassaan — ja saarna esitettiin siihen asti, kunnes hän (AS) sanoi: Mutta Jumala, mahtava ja korkea, koettelee palvelijoitaan monenlaisilla vastoinkäymisillä, panee heidät palvelemaan itseään monenlaisin ponnistuksin ja koettelee heitä erilaisilla epämieluisilla asioilla, jotta Hän poistaisi ylpeyden heidän sydämistään ja asettaisi nöyryyden heidän sieluihinsa, ja jotta Hän tekisi tästä ovia armolahjaansa sekä syitä ja osoituksia anteeksiantoonsa ja koettelemukseensa. Kuten Hän on sanonut: Alif Lam Mim. Luulevatko ihmiset, että heidät jätetään rauhaan, kun he sanovat: Me uskomme, eikä heitä koetella? Olemmehan Me koetellut heitä edeltäneetkin, ja totisesti Jumala tulee tietämään ne, jotka puhuvat totta, ja Hän tulee tietämään valehtelijat [Qur'an 29:1–3]. (al-Burhan, osa 4, s. 303)
Uskovaisten hallitsija (AS) sanoi: Jumala saattaa palvelijansa vaikeuksiin, panee heidät kohtaamaan elämässään tapahtumia ja koettelee heitä sillä, mikä on heille epämieluisaa, jotta Hän poistaisi ylpeyden heidän sydämistään ja asettaisi nöyryyden heidän sieluihinsa ja avaisi juuri noiden tapahtumien kautta heille ovia armolahjaansa ja järjestäisi heille syitä ja perusteita anteeksiantoonsa. Kuten Hän sanoi: Luulevatko ihmiset, että kun he ovat kerran sanoneet uskovansa, asia on sillä selvä emmekä Me koettele heitä? Jumala on koetellut heitä edeltäneetkin, jotta Hän erottaisi totuudelliset valehtelijoista.
Ja häneltä, joka sanoi: Meille kertoi Ahmad ibn al-Hasan al-Qattan, joka sanoi: Meille kertoi Abd ar-Rahman ibn Muhammad al-Hasani, joka sanoi: Meille kertoi Abu Ja'far Muhammad ibn Hafs al-Khath'ami, joka sanoi: Meille kertoi al-Hasan ibn Abd al-Wahid, joka sanoi: Minulle kertoi Ahmad ibn at-Taghlibi, joka sanoi: Minulle kertoi Ahmad ibn Abd al-Hamid, joka sanoi: Minulle kertoi Hafs ibn Mansur al-Attar, joka sanoi: Meille kertoi Abu Sa'id al-Warraq isältään, tämä Ja'far ibn Muhammadilta, tämä isältään, tämä isoisältään (rauha heille), joka sanoi: Kun Abu Bakrin asia ja ihmisten uskollisuudenvala hänelle sekä se, mitä he tekivät Ali ibn Abi Talibille (AS), oli tapahtunut, Abu Bakr osoitti hänelle jatkuvasti avoimuutta mutta näki hänen puoleltaan pidättyvyyttä. Tämä kävi Abu Bakrille raskaaksi, ja niinpä hän halusi tavata hänet, saada selville, mitä hänellä oli mielessään, ja esittää hänelle puolustuksensa siitä, että ihmiset olivat kokoontuneet hänen ympärilleen ja uskoneet hänelle yhteisön johdon, vaikka hän itse ei sitä juuri halunnut ja suhtautui siihen pidättyvästi. Hän tuli hänen luokseen sopimattomalla hetkellä ja pyysi saada puhua hänen kanssaan kahden kesken ja sanoi hänelle: Jumalan kautta, oi Abu al-Hasan, tämä asia ei tapahtunut minun juonittelustani, en himoinnut sitä, mihin jouduin, en ollut ahne sen suhteen, enkä luottanut itseeni siinä, mitä yhteisö tarvitsee; minulla ei ole voimaa varallisuudesta eikä suvun runsaudesta, enkä anastanut sitä muilta itselleni. Miksi siis kätket sisääsi minua kohtaan sen, mitä en sinulta ansaitse, osoitat minulle vastenmielisyyttä sitä kohtaan, mihin olen joutunut, ja katsot minua kyllästyneellä silmällä? Hän sanoi: Ali (AS) sanoi hänelle: Mikä siis sai sinut siihen, kun kerran et sitä halunnut, et ollut siihen ahne etkä luottanut itseesi sen hoitamisessa ja siinä, mitä se sinulta vaatii? Abu Bakr sanoi: Perimätieto, jonka kuulin Jumalan lähettiläältä (SAWS): Totisesti Jumala ei kokoa yhteisöäni harhaan. Ja kun näin heidän kokoontuvan, seurasin Profeetan (SAWS) perimätietoa ja pidin mahdottomana, että heidän kokoontumisensa olisi johdatuksen vastainen; niinpä annoin heille myöntymykseni ohjat. Ja jos olisin tiennyt, että joku jää pois, olisin kieltäytynyt. Hän sanoi: Ali (AS) sanoi: Mitä tulee mainitsemaasi Profeetan (SAWS) perimätietoon — Totisesti Jumala ei kokoa yhteisöäni harhaan — olinko minä yhteisön jäsen vai en? Hän sanoi: Kyllä olit. Hän sanoi: Ja samoin se joukko, joka kieltäytyi sinusta: Salman, Ammar, Abu Dharr, al-Miqdad, Ibn Ubada ja hänen kanssaan olleet ansarit? Hän sanoi: Kaikki he ovat yhteisöä. Ali (AS) sanoi: Kuinka siis vetoat Profeetan (SAWS) perimätietoon, kun tämänkaltaiset ihmiset ovat jääneet sinusta pois, eikä yhteisössä ole heitä vastaan mitään moitetta eikä heidän puoleltaan mitään laiminlyöntiä Lähettilään (SAWS) seurassa ja hänelle osoitetussa vilpittömyydessä? Hän sanoi: En saanut tietää heidän poisjäännistään ennen kuin asia oli jo lyöty lukkoon, ja pelkäsin, että jos torjuisin asian itsestäni, se paisuisi niin, että ihmiset kääntyisivät pois uskosta luopioina. Ja teidän kanssanne toimeen tuleminen — jos suostuisitte — olisi uskonnolle kevyempi taakka ja sitä paremmin säilyttävä kuin se, että ihmiset lyövät toisiaan ja kääntyvät epäuskoisiksi. Ja tiesin, ettet sinä ole minua vähemmän halukas säästämään heitä ja heidän uskoaan. Ali (AS) sanoi: Aivan niin. Mutta kerro minulle: se, joka on tämän asian arvoinen — millä perusteella hän on sen arvoinen? Abu Bakr sanoi: Vilpittömyydellä, uskollisuudella, mielistelyn ja suosimisen hylkäämisellä, hyvällä elämäntavalla, oikeudenmukaisuuden osoittamisella, Kirjan ja sunnan tuntemuksella ja ratkaisevalla puheella, sekä pidättyvyydellä maailmasta ja vähäisellä haluamisella sitä kohtaan, ja sorretun oikeuden palauttamisella sortajalta, olipa kyse läheisestä tai kaukaisesta. Sitten hän vaikeni. Ali (AS) sanoi: Vannotan sinua Jumalan kautta, oi Abu Bakr: löydätkö nämä ominaisuudet itsestäsi vai minusta? Hän sanoi: Pikemminkin sinusta, oi Abu al-Hasan. Sitten Ali (AS) esitti ne todisteet, jotka hänellä oli Abu Bakria vastaan siitä, mitä hänestä on tullut Jumalalta, ylistetty olkoon Hän, ja Hänen lähettiläältään (SAWS), kunnes hän (AS) sanoi: Vannotan sinua Jumalan kautta: kuuluuko minulle, perheelleni ja lapsilleni saastasta puhdistamisen jae, vai sinulle ja huonekunnallesi? Hän sanoi: Pikemminkin sinulle ja huonekunnallesi. Hän sanoi: Vannotan sinua Jumalan kautta: olenko minä perheeni ja lasteni kanssa se, jota Jumalan lähettilään (SAWS) rukous viitan päivänä koski — Oi Jumala, nämä ovat minun perheeni, Sinun luoksesi eikä tuleen — vai sinä? Hän sanoi: Pikemminkin sinä, perheesi ja lapsesi. Ja uskovaisten hallitsija (AS) mainitsi hänelle seitsemänkymmentä hyvettä — ja perimätiedossa sanotaan seitsemänkymmenen hyveen mainitsemisen jälkeen: Hän (AS) luetteli hänelle yhä hyveitään, jotka Jumala, mahtava ja korkea, oli asettanut hänelle eikä Abu Bakrille eikä kenellekään muulle, ja Abu Bakr sanoi hänelle: Pikemminkin sinä. Hän sanoi: Juuri tämän ja tämänkaltaisen perusteella ansaitaan Muhammadin (SAWS) yhteisön asioiden hoitaminen. Ali (AS) sanoi hänelle: Mikä siis petti sinut, niin että käännyit pois Jumalasta, Hänen lähettiläästään ja Hänen uskonnostaan, vaikka sinulta puuttuu se, mitä Hänen uskontonsa väki tarvitsee? Hän sanoi: Abu Bakr itki ja sanoi: Olet puhunut totta, oi Abu al-Hasan. Anna minulle tämä päivä aikaa, jotta harkitsen sitä, missä olen, ja sitä, mitä sinulta kuulin. Hän sanoi: Ali (AS) sanoi hänelle: Se on sinulle suotu, oi Abu Bakr. Niin hän palasi hänen luotaan ja vetäytyi yksinäisyyteen koko päiväksi eikä päästänyt ketään luokseen yöhön asti, kun taas Umar kulki edestakaisin ihmisten keskuudessa, koska oli kuullut hänen keskustelleen kahden kesken Alin (AS) kanssa. Hän vietti yönsä ja näki unessaan Jumalan lähettilään (SAWS) ilmestyvän hänelle istuinpaikallaan. Abu Bakr nousi tervehtimään häntä, mutta hän käänsi kasvonsa pois. Abu Bakr sanoi: Oi Jumalan lähettiläs, oletko käskenyt jotakin, mitä en ole tehnyt? Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Vastaisinko minä tervehdykseesi, kun sinä olet asettunut vihamielisesti sitä vastaan, jolle Jumala ja Hänen lähettiläänsä ovat uskolliset! Palauta oikeus sen omistajalle. Hän sanoi: Sanoin: Kuka on sen omistaja? Hän sanoi: Se, joka moitti sinua siitä — ja hän on Ali. Hän sanoi: Olen jo palauttanut sen hänelle, oi Jumalan lähettiläs, sinun käskystäsi. Hän sanoi: Aamun tultua hän itki ja sanoi Alille (AS): Ojenna kätesi. Ja hän vannoi hänelle uskollisuudenvalan ja luovutti hänelle asian ja sanoi hänelle: Menkäämme Jumalan lähettilään (SAWS) moskeijaan, niin kerron ihmisille, mitä yöllä näin ja mitä välillämme tapahtui, ja vetäydyn tästä asiasta ja tervehdin sinua käskyvallan haltijana. Hän sanoi: Ali (AS) sanoi: Hyvä on. Niin hän lähti hänen luotaan kasvot muuttuneina, ja Umar kohtasi hänet ollessaan häntä etsimässä ja sanoi hänelle: Mikä sinun on, oi Jumalan lähettilään sijainen? Hän kertoi hänelle, mitä oli tapahtunut, mitä oli nähnyt ja mitä hänen ja Alin (AS) välillä oli käyty. Umar sanoi hänelle: Vannotan sinua Jumalan kautta, oi Jumalan lähettilään sijainen, älä anna Banu Hashimin taikuuden pettää itseäsi; tämä ei ole ensimmäinen taika heiltä. Eikä hän hellittänyt, ennen kuin oli kääntänyt hänet pois mielipiteestään ja aikeestaan ja saanut hänet haluamaan sitä, missä hän oli, ja käskenyt häntä pysymään siinä lujana ja hoitamaan sitä. Hän sanoi: Ali (AS) tuli moskeijaan sovittuun tapaamiseen eikä nähnyt siellä ketään heistä, ja hän aavisti heidän puoleltaan pahaa. Niin hän istuutui Jumalan lähettilään (SAWS) haudan ääreen. Umar kulki hänen ohitseen ja sanoi hänelle: Oi Ali, se, mihin pyrit, on kuin qatada-pensaan piikkien riipimistä paljain käsin. Silloin hän ymmärsi asian, nousi ja palasi kotiinsa. (al-Burhan, osa 4, s. 446)
Kun Abu Bakrin asia ja ihmisten uskollisuudenvala hänelle tapahtui ja kun Ali ibn Abi Talibille (AS) tehtiin se, mitä tehtiin, Abu Bakr osoitti hänelle ulkoisesti aina ystävällisyyttä, mutta näki Alin (AS) puolelta pidättyvyyttä. Tämä kävi Abu Bakrille raskaaksi, ja niin hän päätti tavata hänet, voittaa hänen sydämensä puolelleen ja pyytää häneltä anteeksi ja sanoa, että ihmiset olivat valinneet hänet eikä hänellä itsellään ollut halua tähän asiaan. Niinpä hän tuli yllättäen Alin (AS) luo ja jäi hänen kanssaan kahden kesken ja sanoi: Jumalan kautta, oi Abu al-Hasan! Tämä kalifaatti ei tapahtunut minun suostumuksellani, enkä lainkaan halunnut sitä, mihin jouduin, enkä ollut siitä ahne, enkä luottanut itseeni yhteisön tarpeiden hoitamisessa. Miksi siis olet sydämessäsi vihainen minulle, vaikka en sitä ansaitse? Ali (AS) sanoi: Jos et siis halunnut kalifaattia etkä ollut siitä ahne etkä luottanut omaan kykyysi hoitaa sitä, mikä sai sinut ottamaan sen vastaan? Abu Bakr sanoi: Perimätieto Jumalan lähettiläältä (SAWS), joka sanoi: Jumala ei kokoa yhteisöäni harhaan. Kun näin ihmisten kokoontuvan ympärilleni, toimin tämän perimätiedon mukaan ja ajattelin, ettei heidän kokoontumisensa ole johdatuksen vastainen. Niinpä vastasin heidän pyyntöönsä, ja jos olisin tiennyt jonkun vastustavan, olisin kieltäytynyt ottamasta sitä vastaan. Ali (AS) sanoi: Mitä tähän perimätietoon tulee — olinko minä osa tätä yhteisöä vai en? Abu Bakr sanoi: Tietenkin olit. Ali (AS) sanoi: Entä se joukko, joka kieltäytyi sinusta — kuten Salman, Ammar, Abu Dharr, al-Miqdad, Ibn Ubada ja hänen kanssaan olleet ansarit — olivatko hekin osa yhteisöä? Abu Bakr sanoi: He kaikki olivat yhteisöä. Ali (AS) sanoi: Kuinka siis vetoat tähän perimätietoon, kun tämänkaltaiset ihmiset jäivät sinusta pois, vaikka he eivät olleet laiminlyöneet uskoaan, Jumalan lähettilään (SAWS) seuraa eivätkä vilpittömyyttä häntä kohtaan! Abu Bakr sanoi: En saanut tietää heidän vastustuksestaan ennen kuin kalifaatin asia oli jo vahvistettu, ja pelkäsin, että jos vetäytyisin kalifaatista, asiat menisivät niin pitkälle, että ihmiset kääntyisivät pois uskonnosta ja luopuisivat siitä. Ali (AS) sanoi: Toinen asia: se, joka on tämän aseman arvoinen — minkä perusteella hän on sen arvoinen? Abu Bakr sanoi: Vilpittömyyden ja uskollisuuden perusteella, mielistelyn ja väärän suosimisen välttämisen, hyvän käytöksen, oikeudenmukaisuuden osoittamisen, Kirjan ja sunnan tuntemuksen ja päättäväisen puheen perusteella, samoin kuin maailmasta pidättyvyyden ja sen vähäisen haluamisen perusteella, ja sen perusteella, että hän hankkii sorretulle oikeuden sortajalta, olipa tämä läheinen tai kaukainen. Sitten hän vaikeni. Ali (AS) sanoi: Vannotan sinua Jumalan kautta, oi Abu Bakr! Löydätkö nämä ominaisuudet itsestäsi vai minusta? Abu Bakr sanoi: Pikemminkin sinusta, oi Abu al-Hasan. Sitten Ali (AS) luetteli yksi toisensa jälkeen hyveensä, jotka Jumala oli hänelle antanut ja muilta pidättänyt, muun muassa: Vannotan sinua Jumalan kautta, lähetettiinkö puhdistuksen jae alas minusta ja huonekunnastani vai sinusta ja huonekunnastasi? Abu Bakr sanoi: Sinusta ja huonekunnastasi. Ali (AS) sanoi: Vannotan sinua Jumalan kautta, koskeeko Jumalan lähettilään (SAWS) rukous viitan päivänä minua ja huonekuntaani vai sinua? Abu Bakr sanoi: Sinua, huonekuntaasi ja lapsiasi. Ali (AS) luetteli seitsemänkymmentä omaa hyvettään, ja joka kerta Abu Bakr sanoi: Pikemminkin sinä olet arvollisempi. Sitten hän sanoi: Eikö siis näiden hyveiden ja etuoikeuksien perusteella ole oikein, että Muhammadin (SAWS) yhteisön asiat ovat sen käsissä, jolla nämä ominaisuudet on? Abu Bakr itki ja sanoi: Olet puhunut totta, oi Abu al-Hasan! Anna minulle tämä päivä aikaa, jotta harkitsen sitä, mitä olen tehnyt, ja sitä, mitä sinulta kuulin. Abu Bakr palasi hänen luotaan ja vietti koko päivän yksinäisyydessä eikä antanut kenellekään lupaa tavata häntä. Umar, joka oli saanut tietää hänen kahdenkeskisestä keskustelustaan Alin (AS) kanssa, kulki edestakaisin ihmisten keskuudessa. Abu Bakr meni sinä yönä kotiinsa ja näki unessa Jumalan lähettilään (SAWS), joka istui istuinpaikallaan. Abu Bakr meni häntä kohti tervehtiäkseen häntä, mutta Profeetta (SAWS) käänsi kasvonsa pois. Abu Bakr sanoi: Oi Jumalan lähettiläs! Oletko antanut jonkin käskyn, jota en ole täyttänyt? Profeetta (SAWS) sanoi: Palauta oikeus sen omistajalle. Abu Bakr sanoi: Kuka on oikeuden omistaja? Profeetta (SAWS) sanoi: Se, joka moitti sinua tästä teosta. Abu Bakr sanoi: Oi Jumalan lähettiläs! Sinun käskystäsi palautan oikeuden hänelle. Tämän unen jälkeen Abu Bakr heräsi, itki, meni Alin (AS) luo ja sanoi hänelle: Ojenna kätesi, jotta vannon sinulle uskollisuudenvalan ja luovutan sinulle kalifaatin. Ali (AS) sanoi: Tule, menkäämme Jumalan lähettilään (SAWS) moskeijaan, jotta kertoisit ihmisille, mitä näit unessa ja mitä välillämme tapahtui, ja vetäytyisit tästä asemasta ja esittelisit minut uskovaisten hallitsijana. Abu Bakr suostui ja lähti hänen luotaan kasvot muuttuneina. Umar, joka oli häntä etsimässä, kohtasi hänet ja sanoi: Oi Jumalan lähettilään sijainen! Mitä on tapahtunut?! Abu Bakr kertoi hänelle tapahtuneen. Umar sanoi: Vannotan sinua Jumalan kautta! Älä lankea Banu Hashimin taikuuteen! Tämä ei ole heidän ensimmäinen taikansa. Ja hän painosti häntä niin kauan, että sai hänet luopumaan päätöksestään ja päättämään kalifaatin jatkamisesta. Ali (AS) tuli moskeijaan, jotta Abu Bakrin lupaus toteutuisi, mutta ei löytänyt ketään. Niin hän ymmärsi, että kyseessä oli petos. Hän istuutui Jumalan lähettilään (SAWS) haudan ääreen. Umar kulki siitä ohi ja sanoi hänelle: Oi Ali! Se, mitä tahdot, on kuin qatada-pensaan piikit [tämä on sananparsi saavuttamattomasta asiasta, toisin sanoen sen saavuttaminen on mahdotonta]. Silloin Ali (AS) nousi ja palasi kotiinsa.
Ali ibn Ibrahim sanoi Hänen sanoistaan: Ja heille on yhdentekevää, varoitatko heitä vai et — he eivät usko, aina Hänen sanoihinsa asti: ja kaiken Me olemme laskeneet selkeään imaamiin [Qur'an 36:12] — toisin sanoen selkeään kirjaan. Ja Ibn Abbas kertoi uskovaisten hallitsijalta (AS), että tämä sanoi: Minä — Jumalan kautta — olen selkeä imaami; minä erotan totuuden valheesta, ja olen perinyt sen Jumalan lähettiläältä (SAWS). (al-Burhan, osa 4, s. 546)
Uskovaisten hallitsija (AS) sanoi jakeesta ja kaiken Me olemme laskeneet selkeään imaamiin [Qur'an 36:12]: Minä olen selkeä imaami! Minä erotan totuuden valheesta. Tämä asema on tullut minulle Jumalan lähettilään (SAWS) jälkeen.
Muhammad ibn Muslim kertoi Abu Abdillahilta (AS) — eräässä perimätiedossa — joka sanoi: Uskovaisten hallitsija (AS) sanoi: Antakaa almuja yöllä, sillä yöllä annettu almu sammuttaa Herran vihan, ylistetty olkoon Hänen mahtinsa. Kuluttakaa siitä, minkä Jumala, mahtava ja korkea, on teille elatukseksi suonut, sillä se, joka kuluttaa, on kuin Jumalan tiellä kamppaileva. (al-Burhan, osa 4, s. 586)
Uskovaisten hallitsija (AS) sanoi: Älkää unohtako yöllistä almua, sillä yöllinen almu sammuttaa Jumalan vihan. Kuluttakaa siitä, minkä Jumala on antanut teille elatukseksi, sillä kuluttaminen on kuin taisteleminen Jumalan tiellä.
Wuhayb ibn Nafi kertoi: Meille kertoi Kadih as-Sadiq Ja'far ibn Muhammadilta, tämä isiltään, tämä Alilta (rauha heille) Hänen sanoistaan, mahtava ja korkea: Rauha olkoon Il Yasinille [Qur'an 37:130]. Hän sanoi: Ya Sin on Muhammad (SAWS), ja me olemme Ya Sinin huonekunta. (al-Burhan, osa 4, s. 624)
Uskovaisten hallitsija (AS) sanoi Koraanissa esiintyvästä ilmauksesta Rauha olkoon Il Yasinille [Qur'an 37:130]: Ya Sin on Muhammad (SAWS), ja me olemme Ya Sinin huonekunta.
Ibn Shahrashub kertoo Wakin koraaniselityksestä: Meille kertoi Sufyan ibn Murra al-Hamdani Abd Khayrilta, joka sanoi: Kysyin Ali ibn Abi Talibilta (AS) Korkeimman sanoista: Pelätkää Jumalaa niin kuin Häntä tulee pelätä [Qur'an 3:102]. Hän sanoi: Jumalan kautta, kukaan muu kuin Jumalan lähettilään (SAWS) huonekunta ei ole toiminut sen mukaan. Me muistimme Jumalaa emmekä unohda Häntä; me kiitimme Häntä emmekä koskaan ole Häntä kohtaan kiittämättömiä; me tottelimme Häntä emmekä ole Häntä vastaan niskoitelleet. Kun tämä jae lähetettiin alas, Profeetan toverit sanoivat: Me emme kykene siihen. Silloin Korkein Jumala lähetti alas: Pelätkää siis Jumalaa niin paljon kuin kykenette [Qur'an 64:16]. Waki sanoi: se tarkoittaa niin paljon kuin jaksatte. Sitten Hän sanoi: ja kuulkaa, mitä teitä käsketään, ja totelkaa [Qur'an 64:16] — toisin sanoen totelkaa Jumalaa, Hänen lähettilästään ja tämän huonekuntaa siinä, mitä he teitä käskevät. (al-Burhan, osa 5, s. 400)
Uskovaisten hallitsija (AS) sanoi jakeesta Pelätkää Jumalaa niin kuin Häntä tulee pelätä [Qur'an 3:102] (pelätkää Jumalaa sillä tavoin kuin Häntä on syytä peljätä): Kukaan muu kuin me, Jumalan lähettilään (SAWS) huonekunta, ei kykene toimimaan tämän jakeen mukaan. Me muistimme Jumalaa emmekä unohtaneet Häntä; me kiitimme Häntä emmekä koskaan olleet kiittämättömiä; me tottelimme Häntä emmekä niskoitelleet. Kun tämä jae lähetettiin alas, Profeetan toverit sanoivat: Meillä ei ole voimaa täyttää sitä. Silloin Korkein Jumala lähetti alas: Pelätkää siis Jumalaa niin paljon kuin kykenette [Qur'an 64:16] — toisin sanoen kykynne mukaan.
Ali ibn Hashim kertoi Muhammad ibn Abdillahilta, tämä Abu Ubayda ibn Muhammad ibn Ammarilta, tämä isältään, tämä isoisältään Ammarilta, joka sanoi: Olin Jumalan lähettilään (SAWS) mukana eräässä hänen sotaretkessään, ja Ali (AS) surmasi lipunkantajat ja hajotti heidän joukkonsa ja surmasi Amr ibn Abdillah al-Jumahin ja Shayba ibn Nafin. Menin Jumalan lähettilään (SAWS) luo ja sanoin hänelle: Oi Jumalan lähettiläs, Ali on totisesti kamppaillut Jumalan tiellä niin kuin sillä tulee kamppailla. Hän sanoi: Koska hän on minusta ja minä olen hänestä, ja hän on tietoni perijä, velkani maksaja, lupaukseni täyttäjä ja seuraajani minun jälkeeni. Ilman häntä puhdasta uskovaa ei tunnistettaisi minun jälkeeni. Sota häntä vastaan on sota minua vastaan, ja sota minua vastaan on sota Jumalaa vastaan; rauha hänen kanssaan on rauha minun kanssani, ja rauha minun kanssani on rauha Jumalan kanssa. Tietäkää, että hän on kahden pojanpoikani isä, ja imaamit ovat hänen sukuhaarastaan; Korkein Jumala tuo esiin oikein johdetut imaamit hänen sukuhaarastaan, ja heidän joukossaan on tämän yhteisön Mahdi. Sanoin: Isäni ja äitini olkoot lunnaasi, oi Jumalan lähettiläs, kuka on tämä Mahdi? Hän sanoi: Oi Ammar, Jumala, siunattu ja korotettu, on tehnyt kanssani liiton, että al-Husaynin sukuhaarasta tulee esiin yhdeksän imaamia, ja yhdeksäs hänen jälkeläisistään katoaa heidän näkyvistään. Se on Hänen sanansa, mahtava ja korkea: Sano: Mitä arvelette, jos vetenne vaipuisi maahan — kuka toisi teille juoksevaa vettä? [Qur'an 67:30] Hänen kohdallaan on oleva pitkä poissaolo, josta jotkut kääntyvät pois ja jonka suhteen toiset pysyvät lujina. Ja kun aikojen loppu koittaa, hän tulee esiin ja täyttää maailman oikeudella ja tasapuolisuudella, niin kuin se oli täytetty vääryydellä ja sorrolla. Hän taistelee Koraanin sisäisen tulkinnan puolesta niin kuin minä taistelin sen ilmoituksen puolesta. Hän on minun kaimani ja ihmisistä minun kaltaisimpani. Oi Ammar, minun jälkeeni tulee koettelemus; kun se tapahtuu, seuraa Alia ja pysy hänen seurassaan, sillä hän on totuuden kanssa ja totuus on hänen kanssaan. Oi Ammar, sinä tulet minun jälkeeni taistelemaan Alin rinnalla kahta ryhmää vastaan: valansa rikkojia (nakithun) ja vääryydentekijöitä (qasitun). Sitten sinut surmaa kapinallinen joukko. Hän sanoi: Oi Jumalan lähettiläs, eikö se tapahdu Jumalan mielisuosiolla ja sinun mielisuosiollasi? Hän sanoi: Kyllä, Jumalan mielisuosiolla ja minun mielisuosiollani; ja viimeinen evääsi tästä maailmasta on kulaus maitoa, jonka juot. Kun Siffinin päivä koitti, Ammar ibn Yasir meni uskovaisten hallitsijan (AS) luo ja sanoi hänelle: Oi Jumalan lähettilään veli, annatko minulle luvan lähteä taisteluun? Hän sanoi: Maltahan, Jumala armahtakoon sinua. Hetken kuluttua hän toisti pyyntönsä, ja hän vastasi hänelle samalla tavoin. Hän toisti sen kolmannen kerran, ja uskovaisten hallitsija (AS) itki. Ammar katsoi häntä ja sanoi: Oi uskovaisten hallitsija, tämä on se päivä, jonka Jumalan lähettiläs (SAWS) minulle kuvasi. Niin uskovaisten hallitsija (AS) laskeutui muulinsa selästä, syleili Ammaria ja jätti hänelle jäähyväiset ja sanoi sitten: Oi Abu al-Yaqzan, palkitkoon Jumala sinut hyvällä profeettasi puolesta ja minun puolestani; olit hyvä veli ja olit hyvä toveri. Sitten hän (AS) itki ja Ammar itki, ja tämä sanoi: Jumalan kautta, oi uskovaisten hallitsija, en seurannut sinua muun kuin selkeän näkemyksen pohjalta, sillä kuulin Jumalan lähettilään (SAWS) sanovan Khaybarin päivänä: Oi Ammar, minun jälkeeni tulee koettelemus; kun se tapahtuu, seuraa Alia ja hänen puoluettaan, sillä hän on totuuden kanssa ja totuus on hänen kanssaan, ja sinä tulet minun jälkeeni taistelemaan valansa rikkojia ja vääryydentekijöitä vastaan. Palkitkoon Jumala sinut, oi uskovaisten hallitsija, islamin puolesta parhaalla palkalla; olet totisesti täyttänyt tehtäväsi, välittänyt sanoman ja neuvonut vilpittömästi. Sitten hän nousi ratsaille, ja uskovaisten hallitsija (AS) nousi ratsaille, ja hän lähti taisteluun. Sitten hän pyysi kulausta vettä, ja sanottiin: Meillä ei ole vettä. Silloin eräs ansareista nousi ja antoi hänelle kulauksen maitoa, ja hän joi sen ja sanoi: Näin Jumalan lähettiläs (SAWS) teki kanssani liiton, että viimeinen evääni tästä maailmasta on kulaus maitoa. Sitten hän hyökkäsi joukkoa vastaan ja surmasi kahdeksantoista miestä, ja häntä vastaan tuli kaksi miestä Syyrian väestä, jotka lävistivät hänet, ja hän sai surmansa (Jumalan armo hänelle). Kun yö tuli, uskovaisten hallitsija (AS) kiersi kaatuneiden keskellä ja löysi Ammarin makaamassa surmattujen joukossa. Hän asetti hänen päänsä reidelleen, itki hänen ylitseen ja lausui: Oi kuolema, joka et minua jätä, anna minulle lepo, sillä olet tuhonnut jokaisen läheiseni. Oi kuolema, kuinka kauan tätä väkivaltaista erottamista jatkuu? Et jätä ystävälle yhtään ystävyyttä. Näen sinun tuntevan tarkoin ne, joita rakastan, aivan kuin kulkisit heitä kohti oppaan johdattamana. (al-Burhan, osa 5, s. 448)
Ammar kertoo: Olin Jumalan lähettilään (SAWS) mukana eräässä sodassa. Siinä sodassa Ali (AS) surmasi vihollisen lipunkantajat, hajotti heidän joukkonsa ja tappoi Amr ibn Abdullah al-Jumahin ja Shayba ibn Nafin. Menin Jumalan lähettilään (SAWS) luo ja sanoin: Oi Jumalan lähettiläs! Ali on kamppaillut Jumalan tiellä niin kuin oli oikein. Profeetta sanoi: Hän on minusta ja minä olen hänestä. Hän on tietoni perijä, velkojeni maksaja, lupausteni täyttäjä ja seuraajani minun jälkeeni. Ilman häntä todellisia uskovia ei tunnistettaisi minun jälkeeni. Hänen sotansa on minun sotani, ja minun sotani on Jumalan sota. Hänen rauhansa on minun rauhani, ja minun rauhani on Jumalan rauha. Sitten hän sanoi: Oi Ammar! Minun jälkeeni tulee koettelemus. Silloin seuraa Alia ja ole hänen mukanaan, sillä hän on totuuden kanssa ja totuus on hänen kanssaan. Oi Ammar! Sinä tulet minun jälkeeni taistelemaan Alin rinnalla kahta ryhmää vastaan: valansa rikkojia ja vääryydentekijöitä. Sitten kapinallinen joukko surmaa sinut, ja viimeinen evääsi tästä maailmasta on kulaus maitoa, jonka juot. Eräänä päivänä Siffinin taistelussa Ammar tuli uskovaisten hallitsijan (AS) luo ja sanoi: Annatko minulle luvan mennä taistelukentälle? Hän sanoi: Odota, Jumala armahtakoon sinua. Hetken kuluttua hän pyysi uudelleen ja kuuli saman vastauksen. Kolmannella kerralla, kun hän pyysi lupaa, uskovaisten hallitsija (AS) itki. Ammar katsoi häntä ja sanoi: Oi uskovaisten hallitsija! Onko tämä juuri se päivä, jonka Jumalan lähettiläs (SAWS) minulle kuvasi?! Uskovaisten hallitsija (AS) laskeutui ratsultaan, syleili Ammaria ja jätti hänelle jäähyväiset ja sanoi sitten: Oi Abu al-Yaqzan! Palkitkoon Jumala sinut hyvin profeettansa tähden ja minun tähteni. Kuinka hyvä veli olitkaan ja kuinka arvokas toveri! Silloin hän itki, ja Ammarkin itki. Ammar sanoi: Jumalan kautta, oi uskovaisten hallitsija! Seurasin sinua selkeän näkemyksen pohjalta. Khaybarin päivänä kuulin Jumalan lähettilään sanovan: Oi Ammar! Minun jälkeeni tulee koettelemus; silloin seuraa Alia ja hänen seuraajiaan, sillä hän on totuuden kanssa ja totuus on hänen kanssaan. Sinä tulet minun jälkeeni taistelemaan valansa rikkojia ja vääryydentekijöitä vastaan. Sitten Ammar nousi ratsaille ja lähti taistelukentälle. Jonkin ajan kuluttua hän pyysi vettä. Sanottiin: Vettä ei ole saatavilla. Eräs ansareista toi hänelle maitoa. Ammar joi siitä kulauksen ja sanoi: Tämä on juuri se, minkä Jumalan lähettiläs (SAWS) oli minulle luvannut: että viimeinen evääni tästä maailmasta on kulaus maitoa. Sitten hän hyökkäsi vihollista kohti ja surmasi kahdeksantoista miestä. Lopulta kaksi miestä Syyrian väestä kävi hänen kimppuunsa ja surmasi hänet marttyyrina. Yön tullen uskovaisten hallitsija (AS) kiersi kaatuneiden keskellä, kunnes löysi Ammarin ruumiin. Hän otti tämän pään syliinsä ja itki ja sanoi sitten: Oi kuolema! Sinä joka et jätä ketään rauhaan; anna minun olla, sillä olet vienyt kaikki ystäväni ...
Ja teoksen an-Nukhab tekijä mainitsi välitysketjullaan Alqamaan asti: Siffinin päivänä Syyrian joukoista tuli esiin mies, jolla oli yllään aseistus ja sen päällä Koraanin kappale, ja hän luki: Mistä he kyselevät toisiltaan? Suuresta sanomasta [Qur'an 78:1–2]. Halusin lähteä kaksintaisteluun häntä vastaan, mutta Ali (AS) sanoi minulle: Pysy paikallasi. Ja hän lähti itse ulos ja sanoi hänelle: Tunnetko sen suuren sanoman, josta he ovat eri mieltä? Tämä sanoi: En. Silloin Ali (AS) sanoi hänelle: Minä — Jumalan kautta — olen se suuri sanoma, josta te olette eri mieltä ja jonka johtajuudesta te riitelitte; te käännyitte pois minun johtajuudestani sen hyväksyttyänne, ja kapinallisuutenne tähden te tuhouduitte sen jälkeen, kun olitte pelastuneet minun miekkani turvin. Ghadirin päivänä te tiesitte, ja ylösnousemuksen päivänä te tulette tietämään sen, minkä tiesitte. Sitten hän kohotti miekkansa häntä vastaan ja pudotti hänen päänsä ja kätensä. (al-Burhan, osa 5, s. 566)
Kertoja sanoo: Eräänä päivänä Siffinissä Syyrian joukoista astui esiin soturi, joka oli aseisiin haarniskoitu ja piti kädessään Koraania, jota hän luki: Mistä he kyselevät toisiltaan? Suuresta sanomasta ... ja hän haastoi vastustajia yhä uudelleen. Uskovaisten hallitsija (AS) huusi: Odota! Ja hän lähti itse taistelemaan häntä vastaan ja sanoi hänelle: Tiedätkö, kuka on se suuri sanoma, josta kaikki ovat eri mieltä? Tämä sanoi: En! Hän sanoi: Koraanin suuri sanoma olen minä, ja minusta ja johtajuudestani te olette olleet eri mieltä, ja juuri siksi te tuhoudutte, vaikka pelastuisittekin hengissä minun miekaltani! Sitten hän heilautti miekkaansa ilmassa, ja tuon soturin pää sinkosi ilmaan yhdessä hänen toisen kätensä kanssa.
Ibn Babawayh teoksessa Bisharat ash-Shia sanoi: Meille kertoi Abdullah ibn Muhammad ibn Abd al-Wahhab, joka sanoi: Meille kertoi Muhammad ibn Imran isältään, tämä Abu Abdillah Ja'far ibn Muhammad as-Sadiqilta (AS), joka sanoi: Uskovaisten hallitsija (AS) sanoi Qanbarille: Iloitse hyvästä sanomasta ja vie se muillekin! Sillä Jumalan kautta, Jumalan lähettiläs (SAWS) kuoli tyytymättömänä yhteisöönsä, shiioja lukuun ottamatta. Tietäkää, että kaikella on kädensijansa, ja uskonnon kädensija ovat shiiat. Tietäkää, että kaikella on johtajansa, ja maan johtaja on se maa, jossa shiiat asuvat. Tietäkää, että kaikella on halunsa, ja maailman halu on se, että shiiamme asuvat siinä. (al-Burhan, osa 5, s. 643)
Imaami as-Sadiq (AS) sanoi: Uskovaisten hallitsija (AS) sanoi Qanbarille: Hyvä sanoma sinulle ja hyvä sanoma kaikille shiioille! Jumalan lähettiläs (SAWS) siirtyi pois tyytymättömänä kaikkiin ihmisiin, paitsi teihin shiioihin. Kaikella on parhaansa, ja uskonnon harjoittajista parhaita ovat shiiat. Paras maa on sekin, joka on shiiojen kehto. Maan toive ja ilo on se, että shiiat asuvat sen päällä.
Ja uskovaisten hallitsija (AS) luki: Sano: Hän on Jumala, Ainoa [Qur'an 112:1], ja lopetettuaan hän sanoi: Oi Hän, oi Se, jonka ohella ei ole muuta Häntä kuin Hän, anna minulle anteeksi ja auta minua epäuskoista kansaa vastaan. Ja Ali (AS) lausui tätä Siffinin päivänä taistelun tuoksinassa, ja Ammar ibn Yasir sanoi hänelle: Oi uskovaisten hallitsija, mitä nämä viittaukset ovat? Hän sanoi: Se on Jumalan suurin nimi ja ykseysopin tukipylväs: Jumala, ei ole muuta jumalaa kuin Hän. Sitten hän luki: Jumala todistaa, ettei ole muuta jumalaa kuin Hän [Qur'an 3:18], ja suuran al-Hashr lopun. (al-Burhan, osa 5, s. 803)
Uskovaisten hallitsija (AS) luki ykseyden suuran (al-Ikhlas) ja sanoi sitten: Oi Hän, oi Se, jonka ohella ei ole muuta Häntä kuin Hän, anna minulle anteeksi ja auta minua epäuskoista kansaa vastaan. Siffinissä hän toisti taukoamatta tätä muistolausumaa (Oi Hän, oi Se, jonka ohella ei ole muuta Häntä kuin Hän) miekkaa heiluttaessaan. Ammar ibn Yasir sanoi: Oi uskovaisten hallitsija! Mikä ihmeen muistolausuma tämä on?! Hän sanoi: Se on Jumalan suurin nimi. Sitten hän sanoi: Ykseysopin tukipylväs on Jumala, ei ole muuta jumalaa kuin Hän. Sitten hän lausui: Jumala todistaa, ettei ole muuta jumalaa kuin Hän, ja niin todistavat enkelit ja tiedon haltijat; Hän ylläpitää oikeudenmukaisuutta; ei ole muuta jumalaa kuin Hän, Mahtava, Viisas [Qur'an 3:18]. Ja sen jälkeen hän luki suuran al-Hashr viimeiset jakeet: Hän on Jumala, jonka lisäksi ei ole muuta jumalaa ... [Qur'an 59:22]
Madinat al-Ma'ajiz on toinen Sayyid Hashim al-Bahranin teos, ja se käsittelee kahdentoista imaamin (AS) ihmetekoja. Kaikki kirjasta säilyneet käsikirjoitukset ovat puutteellisia, eikä teosta kokonaisuudessaan ole tähän mennessä saatu käsiimme. Siitä huolimatta mainittu kirja on yksi mahtavimmista puhtaiden imaamien (AS) ihmeteoista kirjoitetuista teoksista, ja sillä on se tärkeä ominaisuus, että se kertoo useimmiten sellaisista ihmeteoista, joista shiialaiset ja sunnalaiset välittäjät ovat yksimielisiä. Jotkin tämän kirjan perimätiedoista ovat jopa peräisin sunnalaisten kuudesta luotettavana pidetystä kokoelmasta. Joissakin tapauksissa hän mainitsee perimätiedon, josta ei ole mitään jälkeä missään hänen aikaansa mennessä kirjoitetussa teoksessa.