as-Sayyid ar-Radi teoksessa al-Manaqib al-Fakhira fi al-Itra at-Tahira: Abdullah ibn Umarilta, joka kertoo sen Ali ibn Abi Talibilta (AS), joka sanoi: Medinaan tuli sade, ja Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi minulle: Nouse, oi Abu al-Hasan, katsomaan Korkeimman Jumalan armon jälkiä. Sanoin: Oi Jumalan lähettiläs, enkö valmistaisi ruokaa mukaamme? Hän sanoi: Se, jonka vieraina me olemme, on anteliaampi. (Madinat al-Ma'ajiz, osa 1, s. 340)
Uskovaisten hallitsija (AS) kertoo, että eräänä sateisena päivänä Medinassa Jumalan lähettiläs (SAWS) tuli luokseni ja sanoi: Nouse, menkäämme ulos katsomaan Jumalan armon jälkiä! Sanoin: Ottaisinko mukaan ruokaa tai jotakin muuta? Hän sanoi: Ei; me olemme Jumalan vieraita, ja Jumala on antelias ja huolehtii itse kestityksestämme.
as-Sayyid ar-Radi teoksessa al-Manaqib al-Fakhira sanoi: Anas ibn Malik kertoi sanoen: Profeetta (SAWS) nousi muulinsa selkään ja lähti Medinan ulkopuolelle, ja minä lähdin hänen mukaansa. Hän laskeutui erään siellä olevan kummun luo ja sanoi minulle: Oi Anas, ota muuli ja suuntaa siihen ja siihen paikkaan; löydät Alin istumassa siellä ja ylistämässä Jumalaa pikkukivillä — tuo hänet luokseni. (Madinat al-Ma'ajiz, osa 1, s. 347)
Kertoja sanoo: Jumalan lähettiläs (SAWS) nousi ratsunsa selkään ja lähti Medinasta; minäkin olin hänen mukanaan. Kaupungin ulkopuolella hän pysähtyi erään kummun viereen ja sanoi minulle: Nouse ratsuni selkään ja mene siihen ja siihen paikkaan! Näet, että Ali istuu siellä ja ylistää Jumalaa maasta poimimillaan pikkukivillä; tulkaa yhdessä luokseni.
(Sanomme: Tämän perimätiedon omalaatuinen kohta on ilmaus yusabbihu bi-l-hasa. Se tarkoittaa, että uskovaisten hallitsija (AS) oli rukousnauhan sijasta poiminut maasta pikkukiviä ja lausui niillä ylistyksiä. Joissakin perimätiedoissa kerrotaan, että hän pyysi pikkukivien avulla Jumalalta myös ohjausta valinnoissaan (istikhara).)
al-Husayn ibn Hamdan al-Khasibi teoksessaan al-Hidaya: hänen välitysketjullaan Muhammad ibn Sinan az-Zahirilta, joka sanoi: Teimme pyhiinvaellusmatkan, ja kun saavuimme Medinaan, jossa oli herramme as-Sadiq Ja'far ibn Muhammad (rauha heille molemmille), menimme hänen luokseen. Näimme hänen edessään vadin, jossa oli Medinan taateleita, ja hän söi niitä ja tarjosi läsnäolijoille. Hän sanoi minulle: Tässä, Muhammad ibn Sinan, tämä on sayhani-taateli; syö sitä ja hae siitä siunausta, sillä se parantaa shiiamme kaikista sairauksista, jos he tuntevat sen. Sanoin: Herrani, millä tavoin heidän tulisi tuntea se? Hän sanoi: Jos he tuntisivat sen, sitä ei kutsuttaisi sayhaniksi. Sanoin: Ei, Jumalan kautta, herrani, me emme ole saaneet tästä asiasta tietoa muualta kuin sinulta. Hän sanoi: Tiedä, oi Ibn Sinan, että se kuuluu isoisäni, uskovaisten hallitsijan (Jumalan siunaukset hänelle), ja Jumalan lähettilään (SAWS) merkkeihin. Sanoin: Oi Jumalan lähettilään poika, suo meille armollisesti sen tunteminen, niin Jumala suokoon sinulle armonsa. Hän sanoi: Isoisäni, Jumalan lähettiläs (SAWS), lähti ulos pitäen kädestä uskovaisten hallitsijaa (AS) ja suuntasi Medinan takana oleviin puutarhoihin. Jokainen, joka tuli häntä vastaan, pyysi lupaa liittyä hänen seuraansa, mutta Jumalan lähettiläs ei antanut kenellekään lupaa, kunnes hän saapui ensimmäisen puutarhan luo. Silloin sen ensimmäinen taatelipalmu huusi sitä seuraavalle: Oi sisar, tämä on Muhammad, Jumalan lähettiläs, ja hänen testamentinhaltijansa — he ovat saapuneet! Ja puutarhojen palmut huusivat tämän toinen toiselleen. Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi uskovaisten hallitsijalle (AS): Isäni ja äitini olkoot lunnaasi, tämä on Jumalan kunnianosoitus meille; istuutukaamme sen ensimmäisen palmun luo, jonka kohdalle saavumme. Kun saavuimme sen luo, istuuduimme. Oli aika, jolloin palmut eivät kanna hedelmää. Profeetta (SAWS) sanoi: Oi Abu al-Hasan, käske tätä palmua kumartumaan luoksesi — ja palmu oli korkea. Uskovaisten hallitsija (AS) kutsui sitä ja sanoi sille: Oi palmu, tämä on Jumalan lähettiläs (SAWS), ja hän sanoo sinulle: kumarra latvasi maahan. Ja se kumartui, ja se oli täynnä tuoreita, kypsiä taateleita. Hän sanoi hänelle: Poimi, oi Abu al-Hasan, ja syö ja syötä minullekin. Uskovaisten hallitsija (AS) poimi sen tuoreita taateleita, ja he molemmat söivät niitä. Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Oi Abu al-Hasan, tätä taatelia ja tätä palmua tulisi kutsua sayhaniksi sen huudon (sayha) tähden ja siksi, että se vertasi minua ja sinua profeettoihin ja lähettiläisiin. Ja tässä on veljeni Gabriel, joka sanoo: Jumala, mahtava ja korkea, on tehnyt siitä parannuksen erityisesti meidän shiioillemme. Käske siis heitä, oi Abu al-Hasan, tuntemaan se, hakemaan siitä parannusta ja etsimään siunausta sen syömisestä. (Madinat al-Ma'ajiz, osa 1, s. 401)
Kertoja sanoo: Lähdimme pyhiinvaellukselle, ja kun saavuimme Medinaan, menimme imaami as-Sadiqin (AS) luo. Näimme hänen edessään tarjottimen täynnä Medinan taateleita, joita hän söi ja tarjosi myös vierailleen. Hän sanoi minulle: Oi Muhammad ibn Sinan, tämä on sayhani-taateli; syö siitä ja hae siitä siunausta! Tämä taateli parantaa shiiamme sairaudesta, jos he tuntevat sen. Sanoin: Millä tavoin heidän siis pitäisi tuntea se?! Hän sanoi: Jumalan lähettiläs (SAWS) meni eräänä päivänä yhdessä Alin (AS) kanssa kohti Medinan laitamilla olevia puutarhoja. Jotkut pyysivät matkalla lupaa seurata heitä, mutta Jumalan lähettiläs (SAWS) ei antanut kenellekään lupaa, vaan tahtoi olla Alin (AS) kanssa kahden. He saapuivat erääseen puutarhaan. Puutarhan ensimmäinen taatelipalmu huusi seuraavalle puulle: Oi sisar, Muhammad, Jumalan lähettiläs, ja hänen testamentinhaltijansa ovat tulossa! Sitten kaikki puutarhan puut välittivät tämän huudon yksi toisensa jälkeen toisilleen. Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi uskovaisten hallitsijalle (AS): Istuutukaamme tämän puun luo. He istuutuivat. Tuohon aikaan ei ollut taatelin satokausi. Silti Profeetta (SAWS) sanoi: Oi Abu al-Hasan, käske tätä puuta kumartumaan sinua kohti. Ali (AS) sanoi niin, ja tuo korkea ja ylväs puu kumartui, ja se oli täynnä tuoreita, kypsiä taateleita. Niin he molemmat söivät siitä. Sitten Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Tätä taatelia ja tätä palmua tulee kutsua sayhaniksi, koska se huusi meidän tähtemme ja tunsi meidät. Sitten hän sanoi: Gabriel sanoo: Jumala on tehnyt tästä taatelista parannuksen shiioillemme. Sano siis shiioille, että he tuntisivat sen ja etsisivät siunausta sen syömisestä.
(Sanomme: Tätä taatelia ovat Medinan shiiat kunnioittaneet islamin varhaisista ajoista lähtien, ja he ovat sitä viljelleet. Sen kunnioituksen vuoksi, jota shiiat tälle taatelille osoittivat, se on kansan puheessa tullut tunnetuksi safavidilaisena taatelina, sillä shiioja on viime vuosisatoina pilkaten kutsuttu safavideiksi. Tämä taateli on väriltään täysin musta, pehmeä ja puolikuiva sekä suurempi ja pitkulaisempi kuin ajwa-taateli, joka on Medinan tunnetuin taateli. Tässä näkyy uskovaisten hallitsijan (AS) huolenpito ja viittaus.)
al-Bursi sanoi: Ja sinä päivänä, kun hän halkaisi Marhabin kahtia ja heitti tämän maahan kaadettuna, Gabriel tuli taivaasta ihmetellen. Profeetta (SAWS) sanoi hänelle: Mitä ihmettelet? Hän sanoi: Enkelit huutavat taivaiden luostareissa ja kokoontumispaikoissa: Ei ole nuorukaista paitsi Ali, ei ole miekkaa paitsi Dhu al-Fiqar. (Madinat al-Ma'ajiz, osa 1, s. 426)
Khaybarin taistelun päivänä, kun Ali (AS) irrotti Khaybarin portin ja valloitti Khaybarin linnoitukset, Gabriel laskeutui Jumalan lähettilään (SAWS) luo ja sanoi: Enkelit taivaan luostareissa ja rukoushuoneissa ihmettelevät Alin tekoa, ja heidän äänensä kaikuu: Ei ole nuorukaista paitsi Ali, ei ole miekkaa paitsi Dhu al-Fiqar.
(Sanomme: Tämän perimätiedon ja eräiden muiden perimätietojen välittäjä, jotka esitämme tästä eteenpäin teoksesta Madinat al-Ma'ajiz, on Hafiz Rajab al-Bursi. Madinat al-Ma'ajiz siteeraa al-Bursia paljon. al-Bursi oli hijran 8. vuosisadalla elänyt shiialainen perimätiedon välittäjä, mystikko ja sufi. Hänen tunnettu teoksensa on Mashariq Anwar al-Yaqin fi Haqa'iq Asrar Amir al-Mu'minin. Jotkut ovat syyttäneet häntä liioittelusta (ghuluww), ja jotkut ovat pitäneet hänen näkemyksiään poikkeavina. Shaykh Hurr al-Amili ei pidä häntä luotettavana liioitteluepäilyn vuoksi. Majlisi puhuu hänen kirjassaan olevasta aineksesta, joka herättää vaikutelman sekaannuksesta, sekoittumisesta ja liioittelusta, ja on pitänyt vain hänen yksin mainitsemiaan perimätietoja epäluotettavina. al-Bursin teoksista, erityisesti Mashariqista, löytyy perimätietoja, joita ei ole muissa shiialaisissa hadith-teksteissä, kuten Khutbat al-Iftikhar ja Khutbat at-Tutunjiyya. al-Bursilla oli pääsy huomionarvoisiin varhaisiin shiialaisiin lähteisiin, kuten Ibn Jumhurin teokseen al-Wahida, jotka eivät ole päätyneet muiden käsiin. al-Bursia epäiltiin ja arvosteltiin jo hänen omana aikanaan, ja hän itse toteaa tämän kirjoissaan nimenomaisesti. Burs on kylä Khorasanin Kadkanissa, ja persialaisten sanojen runsas käyttö hänen teoksissaan osoittaa hänen olleen iranilainen. al-Bursi hallitsi teoreettisen mystiikan täydellisesti, ja häneen vaikuttivat Sayyid Haydar Amuli, Fazlullah Hurufi, al-Hallaj ja Ibn Arabi. Ma'sum Ali Shah sijoittaa hänen hautansa Mashhadiin Tabarsin haudan viereen; myös Ardestanin Zavaressa on hänelle omistettu hauta. al-Bursi kirjoitti myös runoja, joissa hän käyttää runoilijanimeä Hafiz; hänellä on lisäksi kirjoja salatieteistä ja kirjainten salaisuuksien opista. al-Bursilla on paljon kannattajia shaykhilaisten keskuudessa, ja häntä pidetään tavallaan heidän henkisenä isänään. Niiden perimätietojen arabiankielisen tekstin alussa, jotka olemme tässä kirjassa häneltä lainanneet, on hänen nimensä mainittu nimenomaisesti.)
al-Bursi sanoi: Teoksen Uyun Akhbar ar-Rida (AS) tekijä kertoi sanoen: Uskovaisten hallitsija (AS) kulki eräällä tiellä, ja eräs khaybarilainen kulki hänen rinnallaan. He tulivat laakson kohdalle, jossa vesi virtasi tulvien. Khaybarilainen asettui viittansa päälle ja ylitti veden ja huusi sitten uskovaisten hallitsijalle (AS): Sinä siellä, jos tietäisit sen, minkä minä tiedän, ylittäisit sen niin kuin minä ylitin. Uskovaisten hallitsija (AS) sanoi hänelle: Pysy paikallasi. Sitten hän viittasi kädellään veteen, ja se jähmettyi, ja hän kulki sen yli. Kun khaybarilainen näki tämän, hän heittäytyi hänen jalkoihinsa ja sanoi hänelle: Oi nuorukainen, mitä sanoit, kun muutit veden kiveksi? Uskovaisten hallitsija (AS) sanoi hänelle: Ja mitä sinä sanoit, kun kuljit veden yli? Khaybarilainen sanoi: Minä rukoilin Jumalaa Hänen suurimmalla nimellään. Uskovaisten hallitsija (AS) sanoi hänelle: Ja mikä se on? Hän sanoi: Pyysin Häneltä Muhammadin testamentinhaltijan nimeen. Uskovaisten hallitsija (AS) sanoi: Minä olen Muhammadin testamentinhaltija. Khaybarilainen sanoi: Se on totta. Ja sitten hän kääntyi islamiin. (Madinat al-Ma'ajiz, osa 1, s. 430)
Kertoja sanoo: Uskovaisten hallitsija (AS) kulki eräällä tiellä, ja eräs juutalainen liittyi hänen seuraansa. He saapuivat laaksoon, jossa virtasi tulvavesi. Juutalainen levitti viittansa veden pinnalle, asettui sen päälle ja ylitti veden. Sitten hän sanoi uskovaisten hallitsijalle (AS): Oi mies, jos sinäkin tietäisit sen, minkä minä tiedän, ylittäisit veden niin kuin minä! Uskovaisten hallitsija (AS) sanoi hänelle: Odota! Sitten hän viittasi kädellään veteen, ja vesi jähmettyi hetkessä, ja hän kulki sen yli. Kun juutalainen näki tämän näyn, hän heittäytyi uskovaisten hallitsijan (AS) jalkoihin ja sanoi: Oi nuorukainen, mitä sanoit, kun muutit veden kiveksi?! Uskovaisten hallitsija (AS) sanoi: Ja mitä sinä sanoit, kun kykenit kulkemaan veden yli? Juutalainen vastasi: Minä kutsuin Jumalaa Hänen suurimmalla nimellään. Uskovaisten hallitsija (AS) sanoi: Ja mikä se on? Juutalainen sanoi: Pyysin Jumalalta Muhammadin (SAWS) testamentinhaltijan oikeuden nimeen. Uskovaisten hallitsija (AS) sanoi: Minä olen Muhammadin testamentinhaltija. Juutalainen sanoi: Todellako?! Ja sitten hän kääntyi islamiin.
al-Bursi kertoo Ammar ibn Yasirilta, joka sanoi: Tulin eräänä päivänä herrani luo, ja hän näki kasvoillani synkkyyttä ja sanoi: Mikä sinun on? Sanoin: Velka, jonka maksua minulta vaaditaan. Silloin hän viittasi maassa lojuvaan kiveen ja sanoi: Ota tämä ja maksa sillä velkasi. Ammar sanoi: Mutta sehän on kivi. Uskovaisten hallitsija (AS) sanoi hänelle: Rukoile Jumalaa minun nimeeni, niin se muuttuu sinulle kullaksi. Ammar sanoi: Rukoilin hänen nimeensä, ja kivi muuttui kullaksi. Hän sanoi minulle: Ota siitä, mitä tarvitset. Sanoin: Ja kuinka se pehmenee? Hän sanoi: Oi heikkouskoinen, rukoile Jumalaa minun nimeeni, niin se pehmenee, sillä minun nimeni tähden Jumala pehmensi raudan Daavidille. Ammar sanoi: Rukoilin Jumalaa hänen nimeensä, ja se pehmeni, ja otin siitä sen, mitä tarvitsin. Sitten hän sanoi: Rukoile Jumalaa minun nimeeni, jotta loppuosa siitä muuttuisi kiveksi niin kuin se oli. (Madinat al-Ma'ajiz, osa 1, s. 431)
Ammar ibn Yasir kertoo: Eräänä päivänä menin uskovaisten johtajan (AS) luo. Hän näki kasvoillani surun merkin ja kysyi: Mikä sinua vaivaa? Sanoin: Olen velkaa, ja velkoja vaatii saatavaansa. Silloin hän osoitti maassa lojuvaa kiveä ja sanoi: Ota tämä ja maksa velkasi! Sanoin: Mutta tämähän on kivi! Hän sanoi: Rukoile Jumalaa minun nimessäni, niin se muuttuu sinulle kullaksi. Ammar sanoo: Rukoilin Jumalaa hänen nimessään, ja tuo kivi muuttui kullaksi. Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Ota siitä tarpeesi mukaan. Sanoin: Kuinka se pehmenee? Hän sanoi: Oi sinä heikkouskoinen! Rukoile Jumalaa minun nimessäni, niin se pehmenee, sillä Jumala pehmensi minun nimessäni raudan Daavidille. Ammar sanoo: Niin tein, ja kultakivi pehmeni, ja irrotin siitä sen verran kuin tarvitsin. Sitten uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Rukoile nyt Jumalaa minun nimessäni, jotta siitä jäljelle jäänyt osa muuttuisi jälleen kiveksi, sellaiseksi kuin se oli.
(Sanomme: Kertomuksessa käytetty ilmaus on ”udʿu llāha bī”. Toisin sanoen sano: Jumalani, vannotan sinua Alin kautta – tai: Jumalani, Alin oikeuden tähden – tai: Jumalani, Alin kautta.)
al-Bursi sanoi: Niihin hyveisiin, jotka Jumala korkein antoi yksin hänelle eikä muille, kuuluu se, minkä minulle kertoi luotettavana pitämäni välittäjä Ammar ibn Yasirilta – Jumala korkein olkoon häneen tyytyväinen – että tämä sanoi: Tulin Ali ibn Abi Talibin (AS) luo ja sanoin hänelle: Oi uskovaisten johtaja, olen ollut kolme täyttä päivää paastoten ja nälkää nähden, enkä ole syönyt mitään tänäkään päivänä, joka on neljäs. Hän (AS) sanoi minulle: Seuraa minua, Ammar. Herrani lähti autiomaahan ja minä hänen perässään. Hän pysähtyi eräälle paikalle ja kaivoi, ja esiin tuli hopeadirhameja täynnä oleva ruukku. Hän otti noista dirhameista kaksi, antoi minulle toisen ja otti toisen itselleen. Ammar ibn Yasir sanoi hänelle: Oi uskovaisten johtaja, ei olisi mitään pahaa siinä, että ottaisit sen verran, että tulisit toimeen ja voisit antaa siitä almuja. Hän sanoi: Oi Ammar, tämä riittää meille tälle päivälle. Sitten hän peitti aarteen, tasoitti maan, ja me lähdimme sieltä pois. Sen jälkeen Ammar erosi hänestä ja oli poissa jonkin aikaa. Sitten hän palasi uskovaisten johtajan (AS) luo, ja tämä sanoi: Oi Ammar, minusta näyttää siltä, että olet mennyt aarteen luo sitä etsimään! Hän sanoi: Oi uskovaisten johtaja, Jumalan kautta, menin tosiaan tuolle paikalle ottaakseni aarteesta jotakin, mutta en löytänyt siitä jälkeäkään. Hän sanoi: Oi Ammar, kun Jumala korkein tiesi, ettei meillä ole halua tähän maailmaan, hän paljasti sen meille; ja kun Jumala, mahtava ja korkea, tiesi, että teillä on halu siihen, hän vei sen kauas teistä. (Madinat al-Maʿajiz, osa 1, s. 511)
Ammar ibn Yasir kertoo: Menin Alin (AS) luo ja sanoin: Oi uskovaisten johtaja, olen paastonnut neljä päivää eikä minulla ole ollut mitään, millä katkaista paasto. Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Seuraa minua! Menimme yhdessä autiomaahan. Hän pysähtyi eräälle paikalle ja kaivoi maata. Esiin tuli hopeadirhameja täynnä oleva astia. Hän otti noista dirhameista kaksi: toisen hän antoi minulle ja toisen otti itselleen. Sanoin: Kunpa ottaisit enemmän, jotta tulisimme toimeen ja voisimme antaa siitä myös almuja. Eihän siinä olisi mitään pahaa! Hän sanoi: Otamme vain sen verran kuin tänään tarvitsemme. Sitten hän hautasi aarteen, tasoitti paikan, ja me palasimme sieltä. Ammar sanoo: Muutaman päivän kuluttua menin taas tapaamaan uskovaisten johtajaa (AS), ja hän sanoi: Ammar, näyttää siltä, että menit tuon aarteen luo ja etsit sitä! Sanoin: Kyllä, mutta en löytänyt siitä jälkeäkään. Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Oi Ammar, kun Jumala korkein oli havainnut, ettei meillä ole kiintymystä tähän maailmaan, hän antoi meille tällaisen tiedon ja paljasti meille tällaiset aarteet. Mutta te olette maailmaan kohdistuvan halunne tähden verhotut tällaisilta asioilta.
al-Bursi: Sotajoukolle kävi niin, että se murtui ja ihmiset pakenivat Jumalan lähettilään (SAWS) luota. Silloin laskeutui Gabriel ja sanoi: Oi Jumalan profeetta, Jumala lähettää sinulle rauhan tervehdyksen ja lupaa sinulle voiton. Hän ilmoittaa sinulle: jos tahdot, hän lähettää alas enkelit taistelemaan, ja jos tahdot, kutsu Ali, niin hän tulee luoksesi. Profeetta (SAWS) valitsi Alin. Gabriel sanoi: Käännä kasvosi Medinaan päin ja huuda: Oi avun isä (Abu l-Ghayth), riennä avukseni; oi Ali, riennä avukseni; riennä avukseni, oi Ali! Salman Persialainen sanoi: Minä olin niiden joukossa, jotka olivat jääneet Alin (AS) kanssa. Eräänä päivänä hän lähti puutarhaan, ja minä lähdin hänen mukaansa. Hän kiipesi palmuun pudottamaan taatelitertturuotia; hän pudotteli ja minä keräsin. Silloin kuulin hänen sanovan: Tässä olen, tässä olen, nyt tulen luoksesi! Ja hän laskeutui alas surun näkyessä hänessä ja kyynelten valuessa. Sanoin: Mikä sinua vaivaa, oi Abu l-Hasan? Hän sanoi: Oi Salman, Jumalan lähettilään (SAWS) sotajoukko on murtunut, ja hän kutsuu minua ja pyytää minulta apua. Sitten hän meni Fatiman (AS) taloon, kertoi hänelle asian ja tuli ulos. Hän sanoi: Oi Salman, aseta jalkasi tarkalleen minun jalkani jäljelle äläkä poikkea siitä lainkaan. Salman sanoi: Seurasin häntä askel askeleelta, jälki jäljessä, seitsemäntoista askelta. Sitten näin edessäni molemmat sotajoukot, armeijat ja leirit. Imaami huusi huudon, josta molemmat sotajoukot leimahtivat, ja he hajaantuivat. Gabriel laskeutui Jumalan lähettilään (SAWS) luo ja tervehti häntä, ja hän vastasi tervehdykseen ja iloitsi siitä. Sitten imaami kävi urhojen kimppuun, ja joukko lyötiin pakoon ja he kääntyivät selin, ja Jumala käänsi takaisin ne, jotka eivät uskoneet, heidän raivossaan saamatta mitään hyvää, ja Jumala säästi uskovat taistelulta uskovaisten johtajan Alin, hänen iskuvoimansa, päättäväisyytensä ja korkeutensa kautta. (Madinat al-Maʿajiz, osa 2, s. 9)
Eräässä sodassa islamin sotajoukko kärsi tappion ja ihmiset hajaantuivat pois Jumalan lähettilään (SAWS) ympäriltä. Silloin Gabriel laskeutui ja sanoi: Jumala lähettää sinulle rauhan tervehdyksen ja lupaa sinulle voiton. Valitse kuitenkin kahdesta: jos tahdot, Jumala lähettää alas enkelit taistelemaan, ja jos tahdot, kutsu Ali tulemaan avuksesi. Profeetta (SAWS) valitsi Alin (AS). Gabriel sanoi: Käännä siis kasvosi Medinaan päin ja huuda: Yā Abā l-Ghayth adriknī, yā ʿAliyy adriknī, adriknī yā ʿAliyy! (Oi avun isä, riennä avukseni; oi Ali, riennä avukseni; riennä avukseni, oi Ali!) Salman Persialainen kertoo: Olin niiden joukossa, jotka olivat jääneet Alin (AS) kanssa Medinaan. Eräänä päivänä hän lähti kotoaan mennäkseen puutarhaan, ja minä lähdin hänen mukaansa. Hän kiipesi palmupuuhun ja pudotteli taateliterttuja, ja minä keräsin taateleita. Juuri silloin kuulin hänen sanovan: Tässä olen, tässä olen! Nyt tulin luoksesi! Sitten hän laskeutui puusta alas, ja surun merkit näkyivät hänen kasvoillaan ja kyyneleet valuivat hänen silmistään. Sanoin: Oi Abu l-Hasan, mitä on tapahtunut? Hän sanoi: Jumalan lähettilään (SAWS) sotajoukko on kärsinyt tappion, ja hän kutsuu minua ja pyytää minulta apua. Sitten hän meni Fatiman (AS) taloon, kertoi hänelle tapahtuneesta ja lähti ulos. Hän sanoi minulle: Oi Salman, aseta jalkasi tarkalleen minun jalkani paikalle äläkä poikkea reitiltä. Salman sanoo: Astuin askel askeleelta täsmälleen hänen jalanjälkiinsä seitsemäntoista askelta. Sitten yhtäkkiä näin edessäni molemmat sotajoukot, armeijat ja joukot. Imaami (AS) huusi huudon ja hyökkäsi vihollisen urhojen kimppuun ...
(Sanomme: Riippumatta siitä, tapahtuiko tällainen asia vai ei, tässä kertomuksessa käytetty avunhuuto on kiinnostava, ja juuri siksi me otimme kertomuksen mukaan: Yā Abā l-Ghayth adriknī, yā ʿAliyy adriknī, adriknī yā ʿAliyy – oi avun isä, riennä avukseni; oi Ali, riennä avukseni; riennä avukseni, oi Ali.)
al-Bursi sanoi: Minulle on kerrottu Salmanin tapaus: kun leijona kävi hänen kimppuunsa, hän huusi: Oi Hijazin ratsumies, riennä avukseni! Silloin hänelle ilmestyi ratsumies, joka pelasti hänet siltä ja sanoi leijonalle: Sinä olet tästä hetkestä lähtien hänen ratsunsa. Niin se kantoi hänelle polttopuita Medinan portille asti totellen Alin (AS) käskyä. (Madinat al-Maʿajiz, osa 2, s. 11)
Salman Persialainen kertoo: Kerran leijona hyökkäsi kimppuuni. Huusin: Oi Hijazin ratsumies, riennä avukseni! Yhtäkkiä ilmestyi ratsumies ja pelasti minut leijonan kynsistä. Sitten hän sanoi leijonalle: Tästä hetkestä lähtien sinä olet hänen ratsunsa. Niin leijona kantoi minulle polttopuita totellen Alin (AS) käskyä ja toi ne Medinan portille asti.
al-Bursi ja muut: Kertomuksessa Salmanin – Jumalan armo hänelle – kuolemasta, joka on kuuluisimpia kertomuksia, al-Asbagh ibn Nubatan välittämänä – ja kertomus on pitkä – sanotaan lopuksi: al-Asbagh ibn Nubata sanoi: Kun me olimme tässä toimessa, saapui mies harmaanvalkoisen muulin selässä, kasvot verhottuina, ja tervehti meitä, ja me vastasimme hänen tervehdykseensä. Hän sanoi: Oi Asbagh, kiirehtikää Salmanin asiassa. Niin me ryhdyimme hänen asiaansa. Mies otti mukanaan hautausvoiteet ja käärinliinat ja sanoi: Tulkaa, minulla on se, mitä siihen tarvitaan. Toimme hänelle vettä ja pesuvälineet, ja hän pesi vainajan omin käsin, kunnes oli valmis, kääri hänet liinoihin, ja me rukoilimme hänen puolestaan. Sitten hautasimme hänet, ja hän (Ali – AS) laski hänet omin käsin hautakammioon. Kun hän oli saanut hautaamisen päätökseen ja aikoi lähteä, tartuin hänen vaatteeseensa ja sanoin hänelle: Oi uskovaisten johtaja, kuinka sinä tulit tänne? Ja kuka ilmoitti sinulle Salmanin kuolemasta? Hän (AS) kääntyi puoleeni ja sanoi: Otan sinulta, oi Asbagh, Jumalan liiton ja lupauksen, ettet kerro tästä kenellekään niin kauan kuin olet elossa tässä maailmassa. Sanoin: Oi uskovaisten johtaja, kuolenko minä ennen sinua? Hän sanoi: Et, Asbagh, vaan elämäsi on pitkä. Sanoin hänelle: Oi uskovaisten johtaja, ota siis minulta liitto ja lupaus, sillä minä kuulen sinua ja tottelen: en kerro tästä kenellekään, ennen kuin Jumala korkein on säätänyt sinun asiassasi sen, minkä hän säätää – ja hän on kaikkeen kykenevä. Hän sanoi minulle: Oi Asbagh, tämän Jumalan lähettiläs (SAWS) minulle uskoi. Rukoilin tämän hetken ensimmäisen rukouksen Medinassa ja lähdin kotiini. Kun saavuin kotiini, kävin makuulle, ja unessa tuli luokseni tulija, joka sanoi: Oi Ali, Salman on saanut määränsä täyteen. Niin nousin muulini selkään, otin mukaani sen, mikä vainajaa varten tarvitaan, ja lähdin matkaan, ja Jumala korkein toi kaukaisen minua lähelle; ja niin tulin, kuten näet. Tämän Jumalan lähettiläs (SAWS) minulle ilmoitti. (Sitten hän hautasi hänet ja peitti hänet, enkä nähnyt, nousiko hän taivaaseen vai vajosiko maahan. Ja hän saapui Medinaan) kuuluttajan kutsuessa iltarukoukseen, ja Ali (AS) oli heidän keskuudessaan läsnä. (Madinat al-Maʿajiz, osa 2, s. 12)
al-Asbagh ibn Nubata sanoi: Salmanin poismenon jälkeen, kun me olimme Madainissa toimittamassa hänen käärimistään ja hautaamistaan, ilmestyi yhtäkkiä mies valkoisen muulin selässä kasvot verhottuina, ja hän tervehti. Mekin vastasimme hänen tervehdykseensä. Sitten hän sanoi: Oi Asbagh, kiirehtikää Salmanin asiassa. Niin me ryhdyimme toimittamaan pesua ja käärimistä. Miehellä itsellään oli mukanaan hautausvoiteet ja käärinliinat, ja hän sanoi: Tulkaa, minulla on se, mitä tarvitaan. Valmistimme siis hänelle veden ja pesuvälineet. Hän pesi Salmanin omin käsin, kääri hänet sitten liinoihin, ja me rukoilimme hänen puolestaan. Sitten hän hautasi hänet ja laski hänet omin käsin hautaan. Kun hautaaminen oli päättynyt ja hän aikoi lähteä, tartuin hänen vaatteeseensa ja sanoin: Oi uskovaisten johtaja, kuinka sinä tulit tänne ja kuka ilmoitti sinulle Salmanin kuolemasta? Ali (AS) katsoi minuun ja sanoi: Oi Asbagh, otan sinulta liiton ja lupauksen, ettet kerro tätä tapausta kenellekään niin kauan kuin olet tässä maailmassa. Sanoin: Oi uskovaisten johtaja, kuolenko minä siis ennen sinua? Hän sanoi: Et, Asbagh! Sinun elämäsi on pitkä. Sanoin: Ota sitten minulta, oi uskovaisten johtaja, liitto ja lupaus, etten kerro tätä tapausta kenellekään niin kauan kuin sinä olet elossa. Hän sanoi: Oi Asbagh, Jumalan lähettiläs (SAWS) oli ilmoittanut minulle tämän asian. Hetki sitten rukoilin Medinassa ja lähdin kohti kotiani. Kun saavuin kotiin, kävin hetkeksi makuulle. Unessa tuli luokseni joku ja sanoi: Salman on lähtenyt tästä maailmasta! Niin nousin muulini selkään, otin mukaani vainajan valmistamiseen tarvittavat välineet ja lähdin matkaan. Jumala teki minulle pitkät matkat lyhyiksi, ja kuten näet, tulin tänne. Niin, myös sen, että rukoilisin Salmanin puolesta, oli Jumalan lähettiläs (SAWS) minulle ennalta kertonut. Asbagh sanoo: Sitten uskovaisten johtaja (AS) laski Salmanin maahan ja peitti haudan. En nähnyt, nousiko hän taivaaseen vai vajosiko maahan, mutta on kerrottu, että kun hän saapui Medinaan, oli iltarukouksen kutsun aika, ja Ali (AS) oli ihmisten keskuudessa läsnä.
Thaqib al-Manaqib: Rabiaan viitaten – pitkässä kertomuksessa – hän sanoi: Tuskin olin saanut rukoukseni päätökseen, kun tunsin ruoskan iskun lapaluitteni välissä. Käännyin, ja siinä oli uskovaisten johtaja (AS) [Jumalan lähettilään (SAWS)] muulin selässä, kädessään Jumalan lähettilään (SAWS) keihäs, ja hänen kasvonsa olivat kuin täysikuun kehä. Hän sanoi minulle: Oi Rabia, kuinka kovin sinä suret! Ihmisiä on vain kahdenlaisia: matkaan lähteviä ja paikoilleen jääviä. Matkaan lähtevä on se, jolle tämä kohtaaminen on rakas, sillä se vie hänet turvan puutarhaan, äärimmäiselle lootuspuulle ja puutarhaan, jonka laajuus on kuin taivaan ja maan laajuus ja joka on valmistettu jumalaapelkääville. Paikoilleen jäävä puolestaan on kahden asian välissä: joko vähenevä nautinto tai eksyttävä koettelemus. (Madinat al-Maʿajiz, osa 2, s. 35)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Ihmiset ovat joko vaeltajia tai paikoilleen jääviä. Se, joka vaeltaa, iloitsee kuoleman kohtaamisesta, sillä hän on matkalla kohti turvan puutarhaa, äärimmäistä lootuspuuta ja sitä paratiisia, jonka laajuus on suurempi kuin taivaiden ja maan ja joka on valmistettu jumalaapelkääville. Paikoilleen jäänyt taas on alituisesti kahden asian koettelema: nautinnon, joka on vähenemässä, ja koettelemuksen, joka saattaa hänet eksyttää.
al-Bursi sanoi: al-Qadi ibn Shadhan kertoi Aban ibn Taghlibilta, tämä Jaafar ibn Muhammadilta (AS), joka sanoi: Uskovaisten johtaja (AS) oli Kufan saarnatuolilla pitämässä puhetta ja ihmiset hänen ympärillään, kun tuli käärme, joka puhalsi ihmisiä kohti, ja he väistyivät siltä pois. Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Tehkää sille tilaa. Se tuli, kunnes nousi saarnatuolille ihmisten katsellessa sitä, suuteli sitten uskovaisten johtajan (AS) jalkoja ja hieroutui niitä vasten, puhalsi kolme kertaa, laskeutui sitten alas ja luikersi pois. Uskovaisten johtaja ei keskeyttänyt puhettaan. Ihmiset kysyivät häneltä siitä, ja hän sanoi: Tämä oli mies džinneistä. Hän kertoi, että hänen lapsensa oli surmannut eräs Ansarin mies nimeltä Jabir ibn Sumayʿ Khaffanin seudulla ilman että lapsi olisi tehnyt hänelle mitään pahaa; ja minä pyysin häneltä lahjaksi hänen lapsensa veren. Silloin nousi ihmisten joukosta pitkä mies ja sanoi: Minä olen se mies, joka tappoi käärmeen mainitussa paikassa, ja siitä lähtien kun sen tapoin, en ole huutojen ja parkumisen tähden voinut pysyä paikoillani missään; niinpä pakenin päämoskeijaan ja olen ollut täällä nyt seitsemän päivää. Uskovaisten johtaja (AS) sanoi hänelle: Ota kamelisi ja teurasta se siinä paikassa, jossa tapoit käärmeen, ja mene sitten; ei sinulle tapahdu mitään pahaa. (Madinat al-Maʿajiz, osa 2, s. 40)
Uskovaisten johtaja (AS) piti puhetta Kufan saarnatuolilla, kun käärme ilmestyi. Käärme liikkui ihmisten keskellä, ja ihmiset väistyivät siitä peloissaan kauemmas. Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Tehkää sille tie. Niin käärme tuli eteen ja kaikkien silmien edessä nousi saarnatuolille. Sitten se suuteli uskovaisten johtajan (AS) jalkaa ja kieriskeli sitä vasten, päästi kolmesti äänen itsestään, laskeutui sitten alas ja katosi. Ihmiset kysyivät, mitä tämä oli. Hän sanoi: Tämä käärme oli eräs džinneistä, ja hän kertoi, että hänen lapsensa oli surmannut Ansarin mies nimeltä Jabir ibn Sumayʿ Khaffanin heimon maalla ilman syytä. Minä puolestani annoin anteeksi hänen lapsensa veren. Silloin nousi ihmisten keskeltä pitkäkasvuinen mies ja sanoi: Minä olen juuri se, joka tappoi käärmeen tuossa paikassa, enkä siitä hetkestä alkaen ole saanut rauhaa valituksilta ja huudoilta! En pysy missään paikallani, ja näinä seitsemänä päivänä olen hakenut turvaa moskeijasta. Uskovaisten johtaja (AS) sanoi hänelle: Ota kamelisi, teurasta se juuri siinä paikassa, jossa tapoit käärmeen, ja mene sitten; sinulle ei tapahdu mitään pahaa.
(Sanomme: Tämän kertomuksen ydin on uhrin toimittaminen lunnaina ja sovituksena sekä džinnien pahalta suojautumiseksi. Toinen huomionarvoinen seikka on se, että eläinten – jopa käärmeen – tappaminen ilman pätevää syytä ei ole luvallista ja siitä koituu seuraamus.)
al-Bursi: Hän (AS) sanoi Rumaylalle, joka oli sairastunut ja koeteltu ja joka kuului hänen läheisimpiin kannattajiinsa: Sinä olit sairaana, oi Rumayla, ja kun sitten tunsit olosi hieman kevyemmäksi, tulit rukoukseen? Hän sanoi: Kyllä, herrani, mutta mistä sinä sen tiesit? Hän sanoi: Oi Rumayla, ei ole uskovaa miestä eikä uskovaa naista, joka sairastuu, ilman että mekin kärsimme hänen sairaudestaan; eikä ketään, joka murehtii, ilman että mekin suremme hänen surunsa tähden; eikä ketään, joka rukoilee, ilman että me sanomme aamen hänen rukoukseensa; eikä ketään, joka vaikenee, ilman että me rukoilemme hänen puolestaan. Eikä ole idässä eikä lännessä uskovaa miestä eikä uskovaa naista, ilman että me olemme hänen kanssaan. (Madinat al-Maʿajiz, osa 2, s. 41)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi Rumaylalle, joka oli sairastunut ja koeteltu ja jota pidettiin hänen läheisimpien kannattajiensa joukossa: Oi Rumayla, tulitko sairaana ollessasi vaivoin rukoukseen? Rumayla sanoi: Kyllä, herrani, mutta mistä sinä sen tiesit? Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Oi Rumayla, ei yksikään uskova mies eikä uskova nainen sairastu ilman että mekin kärsimme hänen sairautensa tähden; eikä yksikään uskova murehdi ilman että mekin suremme hänen surunsa tähden; eikä hän rukoile mitään rukousta ilman että me sanomme hänen puolestaan aamen; ja jos hän on vaiti, me rukoilemme hänen puolestaan. Ei ole idässä eikä lännessä yhtään uskovaa miestä eikä uskovaa naista, ilman että me olemme hänen kanssaan.
al-Bursi: al-Ridalta (AS), tämä puhtailta esi-isiltään (AS): Eräs juutalainen tuli Abu Bakrin luo tämän vallan aikana ja sanoi hänelle: Isäni on kuollut ja jättänyt jälkeensä aarteita, mutta hän ei kertonut, missä ne ovat. Jos saat ne esiin, kolmasosa niistä on sinun, toinen kolmasosa muslimeille ja kolmasosa minulle, ja minä liityn sinun uskontoosi. Abu Bakr sanoi: Kätkettyä ei tunne kukaan muu kuin Jumala. Niin hän meni Umarin luo ja sanoi hänelle saman kuin Abu Bakrille; tämä toisti Abu Bakrin sanat mutta ohjasi hänet Alin (AS) luo. Hän tuli ja kysyi häneltä. Ali sanoi hänelle: Lähde Jemenin maahan ja kysele Barahutin laaksoa Hadramautissa. Kun saavut laaksoon, istu siellä auringonlaskuun asti. Sinun luoksesi tulee kaksi mustaa korppia, joiden nokat ovat keltaiset, ja ne raakkuvat. Huuda silloin isäsi nimeä ja sano hänelle: Oi sinä ja sinä, minä olen Jumalan lähettilään testamentinhaltijan lähettiläs sinun luoksesi; puhu minulle. Niin hän puhuu sinulle. Kysy häneltä aarteista, ja hän osoittaa sinulle niiden paikat. Juutalainen lähti Jemeniin, löysi ohjeiden mukaan laakson ja istuutui sinne. Ja katso, kaksi korppia saapui. Hän huusi isäänsä, ja tämä vastasi hänelle ja sanoi: Voi sinua, mikä toi sinut tähän paikkaan? Tämähän on tulen väen olinpaikkoja. Hän sanoi: Tulin kysymään sinulta, missä aarteet ovat. Isä sanoi: Siinä ja siinä paikassa, sen ja sen muurin luona. Ja hän sanoi hänelle: Voi sinua, seuraa Muhammadin uskontoa, niin pelastut; siinä on pelastus. Sitten korpit lensivät pois, ja juutalainen palasi ja löysi kulta-aarteen ja hopea-aarteen. Hän kuormasi kamelin ja toi sen uskovaisten johtajan (AS) luo sanoen: Todistan, ettei ole muuta jumalaa kuin Jumala ja että Muhammad on Jumalan lähettiläs, ja että sinä olet Jumalan lähettilään testamentinhaltija ja hänen veljensä ja todella uskovaisten johtaja, niin kuin sinut on nimetty. Tämä on lahja; käytä se niin kuin tahdot, sillä sinä olet hänen sijaisensa kaikissa maailmoissa. (Madinat al-Maʿajiz, osa 2, s. 46)
Imaami al-Rida (AS) kertoo: Eräs juutalainen tuli Abu Bakrin luo tämän kalifiuden aikana ja sanoi: Isäni on kuollut ja jättänyt jälkeensä aarteita, mutta hän ei kertonut, missä ne ovat! Jos osoitat minulle niiden paikan, kolmasosa niistä on sinun, toinen kolmasosa muslimien ja kolmasosa minun, ja minä liityn sinun uskontoosi. Abu Bakr sanoi: Kätketyn tuntee vain Jumala. Niin juutalainen meni Umarin luo ja toisti saman puheen. Umarkin antoi saman vastauksen, mutta ohjasi hänet Alin (AS) luo. Juutalainen tuli imaami Alin (AS) luo ja pyysi häneltä apua. Imaami sanoi: Lähde Jemenin maahan ja etsi Hadramautista Barahutin laakso. Istu siellä auringonlaskun aikaan. Kaksi mustaa korppia, joiden nokat ovat keltaiset, tulee ja ääntelee. Huuda silloin isäsi nimeä ja sano: Oi sinä ja sinä! Minä olen Jumalan lähettilään testamentinhaltijan lähettiläs sinun luoksesi. Puhu minulle! Hän puhuu sinulle ja näyttää sinulle aarteiden paikan. Juutalainen lähti Jemeniin, ja löydettyään Barahutin laakson hän istuutui sinne odottamaan. Yhtäkkiä kaksi korppia ilmestyi. Hän huusi isäänsä, ja isä vastasi: Voi sinua! Mikä toi sinut tähän paikkaan, joka on tulen väen olinsijoja? Juutalainen sanoi: Olen tullut kysymään sinulta aarteiden paikkaa. Isä kertoi aarteiden paikan ja lisäsi: Liity Muhammadin (SAWS) uskontoon, niin pelastut, sillä tämä uskonto on pelastuksen tie. Juutalainen palasi, löysi aarteen, kuormasi sen kamelin selkään ja toi sen uskovaisten johtajan (AS) luo sanoen: Todistan, ettei ole muuta jumalaa kuin Jumala ja että Muhammad (SAWS) on hänen lähettiläänsä, ja että sinä, oi Ali, olet Jumalan lähettilään testamentinhaltija ja veli ja tosi uskovaisten johtaja, niin kuin hän sinut nimesi. Käytä tämä lahja niin kuin tahdot, sillä sinä olet Jumalan ystävä ja edusmies.
al-Bursi: Hän (AS) sanoi persialaiselle dihqanille, joka oli varoittanut häntä ratsastamasta ja lähtemästä kharijilaisia vastaan sanoen hänelle: Tiedä, että tähtien nousut ovat kääntyneet onnettomiksi, niin että onnettomuuden tähtien alaiset ovat menestyneet ja onnen tähtien alaiset joutuneet onnettomuuteen, eikä sota ole sinulle nyt paikallaan. Hän sanoi hänelle: Sinäkö siis panet liikkeelle kiertävät tähdet, määräät minua kohtaavat tapahtumat ja siirrät niitä minuuttien ja tuntien mukana? Kerro siis minulle, mitä hyötyä tai vahinkoa on hevoseni oikean ja vasemman kavion alla. Hän sanoi: Minä olen maan tuntemuksessa vähäisempi kuin taivaan tuntemuksessa! Silloin hän käski kaivaa oikean kavion alta, ja esiin tuli kulta-aarre. Sitten [hän käski] kaivaa vasemman kavion alta, ja esiin tuli kyykäärme, joka kietoutui tähtientutkijan kaulaan. Tämä huusi: Herrani, armoa! Hän sanoi: Turva on uskossa. Hän sanoi: Minä pitkitän kumarrukseni ja maahan heittäytymiseni sinulle. Hän sanoi: Kuulin hyvää, sano siis hyvää: heittäydy maahan Jumalalle ja rukoile häntä nöyrästi minun kauttani. Sitten hän sanoi: Oi Samr Saqil, me olemme navan tähdet ja taivaankannen merkit, eikä tätä tietoa tunne kukaan muu kuin me ja eräs suku Intiassa. (Madinat al-Maʿajiz, osa 2, s. 49)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi persialaiselle tähtientutkijalle, joka oli varoittanut häntä nousemasta ratsaille ja lähtemästä kharijilaisia vastaan: Tiedätkö, mitä on tämän hevosen ja tuon hevosen kavion alla? Tähtientutkija sanoi: En! Imaami (AS) käski kaivaa ensimmäisen hevosen kavion alta; esiin tuli kulta-aarre. Sitten kaivettiin toisen hevosen kavion alta; esiin tuli käärme, joka tarttui tähtientutkijan kaulaan. Tämä huusi: Oi herrani, armoa! Imaami sanoi: Turva on vain uskossa. Hän sanoi: Minä pitkitän kumarrukseni ja maahan heittäytymiseni sinun tähtesi! Imaami (AS) sanoi: Hyvin sanottu! Heittäydy maahan Jumalan edessä ja rukoile Jumalaa nöyrästi minun välitykselläni. Sitten hän sanoi: Me olemme navan tähdet ja taivaan merkit, eikä tähtitiedettä tunne kukaan muu kuin me ja eräs suku Intiassa.
al-Sayyid al-Radi teoksessa al-Manaqib al-Fakhira: Ammar ibn Yasirilta – Jumala olkoon häneen tyytyväinen – joka sanoi: Minä ja uskovaisten johtaja (AS) olimme Kufan päämoskeijassa, eikä siellä ollut ketään muuta kuin me. Yhtäkkiä uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Usko häntä, usko häntä! Käännyin oikealle ja vasemmalle mutta en nähnyt ketään, ja jäin ihmettelemään. Hän sanoi: Minusta näyttää, oi Ammar, että kysyt: kenelle Ali puhuu? Sanoin: Juuri niin. Hän sanoi: Nosta pääsi. Nostin pääni ja näin kaksi kyyhkyä, jotka keskustelivat keskenään. Hän sanoi: Oi Ammar, tiedätkö, mitä ne sanovat? Sanoin: En, sinun elämäsi kautta, oi uskovaisten johtaja. Hän sanoi: Naaras sanoo koiraalle: Oletko vaihtanut minut toiseen ja hylännyt minut? Ja koiras vannoo ja sanoo: En ole tehnyt niin. Naaras sanoo: En usko sinua. Koiras sanoo sille: Sen kautta, joka on tässä rukoussuunnassa, en ole vaihtanut sinuun ketään toista. Naaras aikoi sanoa häntä valehtelijaksi, ja silloin minä sanoin sille: Usko häntä, usko häntä! Ammar sanoi: Sanoin: Oi uskovaisten johtaja, en tiennyt kenenkään muun kuin Salomon, Daavidin pojan (AS), osaavan lintujen kieltä. Hän sanoi: Oi Ammar, Salomo pyysi Jumalalta meidän, Talon väen, kautta, kunnes sai tietää lintujen kielen. (Madinat al-Maʿajiz, osa 2, s. 121)
Ammar ibn Yasir kertoo: Minä ja uskovaisten johtaja (AS) olimme Kufan päämoskeijassa, eikä siellä ollut ketään muuta kuin me. Yhtäkkiä uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Usko häntä, usko häntä! Katsoin oikealle ja vasemmalle, mutta en nähnyt ketään. Jäin ihmettelemään, kenen kanssa imaami puhuu. Silloin imaami (AS) sanoi: Näytät ihmettelevän, Ammar, kenelle puhun! Sanoin: Kyllä. Hän sanoi: Nosta pääsi! Nostin pääni ja näin kaksi kyyhkyä keskustelemassa keskenään. Imaami (AS) sanoi: Toinen niistä sanoo toiselle: Sinä hylkäsit minut ja käännyit toisen puoleen? Ja tuo kyyhky vannoo ja sanoo: En ole niin tehnyt! Mutta ensimmäinen kyyhky sanoo: En usko! Silloin toinen kyyhky vannoo: Sen kautta, joka on rukoussuunnassa (Jumalan kautta), en ole asettanut ketään sinun edellesi! Ensimmäinen kyyhky aikoi sanoa sitä valehtelijaksi, ja silloin minä sanoin: Usko häntä! Usko häntä! Ammar kertoo sanoneensa: En uskonut, että kukaan muu kuin Salomo (AS) osaisi lintujen kieltä.
al-Sayyid al-Radi teoksessa al-Manaqib al-Fakhira: Ali (AS) sanoi eräänä päivänä: Tuhat tuhatta ihmistä on syntynyt tänä päivänä ja tänä yönä, ja yhtä monta kuolee – ja tämäkin kuolee, sillä hän kuuluu kuolleiden joukkoon. Ja hän viittasi mieheen, jonka nimi oli Qays ibn Saʿd ja joka oli Muawiyan vakooja sotajoukossa. Mies luuli hänen sanoneen: Ottakaa hänet kiinni! Niin hänen päänsä painui rintaa vasten ja hän kaatui kuolleena, ja me jäimme hämmästyneinä sanattomiksi. (Madinat al-Maʿajiz, osa 2, s. 153)
Kertoja sanoo: Eräänä päivänä uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Tänään ja tänä yönä on syntynyt tuhansia tuhansia ihmisiä, ja yhtä monta myös kuolee. Ja osoittaen erästä miestä hän jatkoi: Ja tämäkin mies on kuolleiden joukossa. Tuo mies oli Qays ibn Saʿd, ja myöhemmin saimme tietää, että hän oli pitkään vakoillut Muawiyan lukuun. Imaamin eleen perusteella mies luuli imaamin sanoneen: Ottakaa hänet kiinni! Ahdistuksen voimasta hän menetti hetkessä tajuntansa ja kaatui maahan. Näimme, että hän oli todella kuollut. Me läsnäolijat jäimme tästä tapauksesta ihmeissämme sanattomiksi.
Masʿada ibn al-Yasaʿ al-Sadiqilta (AS) kertomuksessa: Uskovaisten johtaja (AS) kulki Bagdadin maan kautta ja kysyi: Miksi tätä maata kutsutaan? [He sanoivat:] Bagdadiksi. Hän sanoi: Niin, tähän rakennetaan kaupunki – ja hän kuvaili sen. Ja sanotaan, että hänen kädestään putosi ruoska, ja hän kysyi tuon maan nimeä, ja vastattiin: Bagdad. Silloin hän ilmoitti, että tänne rakennetaan, ja että sitten tulee moskeija, jota kutsutaan Ruoskan moskeijaksi (Masjid al-Sawt). (Madinat al-Maʿajiz, osa 2, s. 185)
Kertoja sanoo: Uskovaisten johtaja (AS) kulki Bagdadin maan kautta ja kysyi: Miksi tätä maata kutsutaan? Vastattiin: Bagdadiksi. Hän sanoi: Niin, pian tähän rakennetaan suuri kaupunki. Sitten hän kuvaili tuon kaupungin ominaisuuksia. Juuri sillä hetkellä ruoska putosi hänen siunatusta kädestään, ja hän sanoi: Myöhemmin tänne rakennetaan myös moskeija, joka tulee tunnetuksi nimellä Masjid al-Sawt (Ruoskan moskeija).
(Sanomme: Siltä osin kuin olemme asiaa selvittäneet, tällaista moskeijaa ei ole tähän mennessä Bagdadiin rakennettu; ehkä se rakennetaan tulevaisuudessa.)
al-Tabarsi teoksessa al-Ihtijaj: On kerrottu Muhammad ibn Qaysilta, tämä Abu Jaafar Muhammad ibn Ali al-Baqirilta (AS), joka sanoi: Uskovaisten johtaja (AS) oli Rahbassa ihmisten tungeksiessa hänen ympärillään – toiset kysymässä uskonnollista ratkaisua, toiset vaatimassa oikeutta – kun hänen luokseen nousi mies ja sanoi: Rauha sinulle, oi uskovaisten johtaja, ja Jumalan armo ja siunaukset. Hän sanoi: Ja sinulle rauha ja Jumalan armo ja siunaukset. Kuka sinä olet? Mies sanoi: Olen yksi alamaisistasi ja sinun maasi asukkaita. Hän sanoi: Et sinä kuulu minun alamaisiini etkä minun maani asukkaisiin, sillä jos olisit tervehtinyt minua yhtenäkin päivänä, et olisi jäänyt minulta huomaamatta. Mies sanoi: Armoa, oi uskovaisten johtaja! Minä olen mies, jonka Muawiya lähetti luoksesi sinua salaa vakoilemaan. (Madinat al-Maʿajiz, osa 2, s. 204)
Kertoja sanoo: Uskovaisten johtaja (AS) tapasi ihmisiä Kufan keskusaukiolla. Ihmiset tungeksivat joka puolelta – toisilla oli kysymys, toisilla tarve – kun yhtäkkiä eräs mies tuli hänen luokseen ja sanoi: Rauha sinulle, oi uskovaisten johtaja, ja Jumalan armo ja siunaukset. Imaami (AS) vastasi: Ja sinulle rauha ja Jumalan armo ja siunaukset. Kuka sinä olet? Mies sanoi: Olen yksi alamaisistasi ja asun täällä. Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Ei ole niin; jos olisit edes kerran tervehtinyt minua, muistaisin sen! Mies huudahti: Armoa, oi uskovaisten johtaja! Minä olen mies, jonka Muawiya lähetti salaa Kufaan.
(Sanomme: Kiinnostavaa tässä kertomuksessa on uskovaisten johtajan (AS) nimenomainen toteamus, että jos joku kerrankin tervehtii häntä, hän tuntee tämän ikuisesti eikä unohda häntä.)
Ibn Shahrashub: al-Harith ibn al-Aʿwarilta, Abu Ayyub al-Ansarilta, Jabir ibn Yazidilta ja Muhammad ibn Muslimilta, nämä Abu Jaafarilta (AS), sekä Isa ibn Sulaymanilta, tämä Abu Abdillahilta (AS) – ja kertomukset ovat osittain sekoittuneet toisiinsa: Hän (AS) kulki Kufan toreilla, kun eräs nainen kirosi häntä kolme kertaa. Hän sanoi: Oi salqalqiyyan tytär, kuinka monta omaistasi oletkaan tappanut? Nainen sanoi: Seitsemäntoista tai kahdeksantoista. Kun hän palasi kotiin, hän kertoi tämän äidilleen, joka sanoi: Salqalqiyya on nainen, joka synnyttää kuukautisten jälkeen eikä saa jälkeläisiä. Nainen sanoi: Äiti, oletko sinä sellainen? Äiti sanoi: Kyllä. Näin kertomus kuuluu. Ja eräässä al-Baqirilta (AS) kerrotussa versiossa: nainen sanoi, kun hänestä oli annettu tuomio: Et ole tuominnut oikeudenmukaisesti etkä toimi tasapuolisesti alamaisia kohtaan, eikä tuomiosi ole Jumalalle mieluinen. Hän katsoi naiseen ja sanoi sitten: Valehtelet, sinä röyhkeä, sinä häpeällinen, sinä rivosuinen, sinä salfaʿ, sinä salsaʿ, sinä salfaʿ! Nainen kääntyi pois valittaen ja sanoen: Voi minua! Sinä, Abu Talibin poika, olet paljastanut verhon, joka oli peitettynä. (Madinat al-Maʿajiz, osa 2, s. 213)
Kertoja sanoo: Uskovaisten johtaja (AS) kulki Kufan torilla, kun eräs nainen solvasi häntä kolme kertaa ja kirosi imaamin (AS)! Silloin hän sanoi: Oi salqalqiyyan tytär! Kuinka monta perheesi jäsentä oletkaan tähän mennessä tappanut? Nainen vastasi: Seitsemäntoista tai kahdeksantoista. Kun nainen palasi kotiin ja kertoi tämän tapauksen äidilleen, äiti sanoi: Salqalqiyyaksi kutsutaan naista, joka on synnyttänyt kuukautisten jälkeen eikä saa koskaan lasta. Nainen kysyi hämmästyneenä: Äiti kulta, oletko sinä siis sellainen? Äiti vastasi: Kyllä, tämä oli minun salattu asiani.
Ja al-Natanzin teoksessa al-Khasaʾis: Ali (AS) sanoi: Jumala on suurin! Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Quraysh-heimosta sinua ei vihaa kukaan muu kuin haureudesta syntynyt, Ansarista ei kukaan muu kuin juutalainen, arabeista ei kukaan muu kuin väärin omakseen otettu, muista ihmisistä ei kukaan muu kuin onneton, eikä naisista kukaan muu kuin salqalqiyya. Silloin nainen kysyi: Oi Ali, mikä on salqalqiyya? (Madinat al-Maʿajiz, osa 2, s. 215)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi minulle: Quraysh-heimosta ei kukaan pidä sinua vihollisenaan, ellei hän ole äpärä; Ansarista ei kukaan ole sinulle vihamielinen, ellei hän ole juutalainen; arabeista ei kukaan tunne sinua kohtaan vihamielisyyttä, ellei hän ole laiton lapsi; muista ihmisistä ei kukaan vihaa sinua, ellei hän ole onneton ja kirottu; eikä naisista kukaan pidä sinua vihollisenaan, ellei hän ole salqalqiyya.
al-Tabarsi teoksessa al-Ihtijaj: al-Sadiqilta (AS) eräässä kertomuksessa, jossa hän sanoi: Uskovaisten johtajan (AS) eteen nousi Bakr ibn Waʾilin heimosta mies nimeltä Abbad ibn Qays, joka oli terävä ja teräväkielinen, ja sanoi: Oi uskovaisten johtaja, Jumalan kautta, et ole jakanut tasapuolisesti etkä ole toiminut oikeudenmukaisesti alamaisia kohtaan! Hän sanoi: Ja miksi niin, voi sinua? Mies sanoi: Koska jaoit sen, mitä sotaleirissä oli, mutta jätit jakamatta omaisuuden, naiset ja lapset. Hän (AS) sanoi: Oi ihmiset, jolla on haava, hoitakoon sitä voisulalla. Abbad sanoi: Me tulimme vaatimaan sotasaaliitamme, ja hän tulee meille joutavuuksilla! Uskovaisten johtaja (AS) sanoi hänelle: Jos olet valehtelija, Jumala älköön antako sinun kuolla, ennen kuin Thaqifin nuorukainen sinut tavoittaa. Kysyttiin: Ja kuka on Thaqifin nuorukainen? Hän sanoi: Mies, joka ei jätä yhtäkään Jumalan pyhyyttä loukkaamatta. Kysyttiin: Kuoleeko hän vai surmataanko hän? Hän sanoi: Hän, joka murskaa väkivaltaiset, murskaa hänet kammottavalla kuolemalla, jossa hänen peräsuolensa palaa siitä, kuinka paljon hänen vatsastaan valuu! (Madinat al-Maʿajiz, osa 2, s. 216)
Kertoja sanoo: Kamelin taistelun jälkeen mies nimeltä Abbad ibn Qays tuli uskovaisten johtajan (AS) luo ja huusi: Jumalan kautta, oi uskovaisten johtaja! Et jakanut oikeudenmukaisesti etkä kohdellut alamaisia tasapuolisesti! Imaami (AS) sanoi: Voi sinua! Miksi puhut noin? Abbad vastasi: Koska jaoit leirissä olevan omaisuuden, mutta jätit jakamatta naiset, lapset ja muun omaisuuden! Imaami (AS) ei kiinnittänyt häneen huomiota vaan sanoi ihmisille: Jolla on haava, hoitakoon sitä voisulalla (viitaten siihen, että nämä puheet ovat perusteettomia eivätkä ansaitse huomiota). Abbad sanoi pilkaten: Me tulimme hakemaan omaa oikeuttamme, mutta hän viivyttelee meitä joutavuuksilla! Uskovaisten johtaja (AS) sanoi hänelle: Jos puhut väärin ja vastustat vääryydellä, Jumala ei anna sinun kuolla, ennen kuin Thaqifin heimon nuorukainen tavoittaa sinut! Ihmiset kysyivät: Kuka on tämä thaqifilainen nuorukainen? Hän sanoi: Mies, joka ei pidä mitään Jumalan asettamaa pyhyyttä arvossa ja rikkoo kaikki Jumalan säätämät rajat. Kysyttiin: Kuoleeko tämä mies vai tappaako thaqifilainen hänet? Hän sanoi: Jumala, joka murskaa hirmuvaltiaat, tuhoaa hänet iljettävällä kuolemalla niin, että ripulin voimasta hänen peräaukkonsa palaa!
al-Mufid teoksessa al-Uyun wa-l-Mahasin: Perimätiedossa on eri teitä ja eri välitysketjuin kerrottu Zayd ibn Wahbilta, joka sanoi: Kuulin Alin (AS) sanovan – ja hän oli maininnut Badrin tapahtuman: Tapoimme monijumalaisista seitsemänkymmentä ja otimme vangiksi seitsemänkymmentä. Se, joka otti vangiksi al-Abbasin (ibn Abd al-Muttalib), oli lyhytkasvuinen mies Ansarista. Minä saavutin hänet, ja al-Abbas heitti turbaaninsa minulle, jottei ansarilainen ottaisi sitä, ja hän toivoi, että minä olisin se, joka hänet vangitsi. Ansarilainen toi hänet Jumalan lähettilään (SAWS) luo ja sanoi: Oi Jumalan lähettiläs, olen tuonut setäsi al-Abbasin vankina. al-Abbas sanoi: Valehtelet! Minua ei ole ottanut vangiksi kukaan muu kuin veljenpoikani Ali ibn Abi Talib (AS). Ansarilainen sanoi hänelle: Sinä siinä, minä sinut vangitsin. Hän sanoi: Jumalan kautta, oi Muhammad, minua ei ole vanginnut kukaan muu kuin veljenpoikani Ali ibn Abi Talib (AS), ja minä näen yhä hänen hahmonsa taistelun tomussa selvästi edessäni. Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi hänelle: Setäni puhuu totta; hän oli jalo enkeli. al-Abbas sanoi: Oi Jumalan lähettiläs, tunsin hänet hänen hahmostaan ja kasvojensa kauneudesta. Hän sanoi hänelle: Ne enkelit, joilla Jumala minua vahvisti, olivat Ali ibn Abi Talibin (AS) hahmossa, jotta se herättäisi vihollisten sydämissä enemmän kauhua. al-Abbas sanoi: Turbaanini on siis Alin (AS) päässä; käske hänen palauttaa se minulle. Hän sanoi hänelle: Voi sinua! Jos Jumala tietää sinussa olevan hyvää, hän korvaa sinulle sen parhaalla korvauksella. (Madinat al-Maʿajiz, osa 2, s. 305)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Badrissa tapoimme monijumalaisista seitsemänkymmentä miestä ja otimme seitsemänkymmentä vangiksi. Se, joka otti vangiksi Abbas ibn Abd al-Muttalibin, oli lyhytkasvuinen mies Ansarista. Minä saavutin hänet, ja Abbas heitti turbaaninsa minua kohti, jottei ansarilainen ottaisi sitä. Hän toivoi, että minä olisin se, joka hänet vangitsi. Mutta tuo ansarilainen vei Abbasin Jumalan lähettilään (SAWS) luo ja sanoi: Oi Jumalan lähettiläs! Minä olen tuonut setäsi Abbasin vankina. Abbas sanoi: Valehtelet! Kukaan muu kuin veljenpoikani Ali (AS) ei ole ottanut minua vangiksi. Ansarilainen sanoi: Hyvä mies! Minä otin sinut vangiksi. Abbas sanoi: Jumalan kautta, oi Muhammad! Kukaan muu kuin veljenpoikani Ali (AS) ei ole ottanut minua vangiksi. Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Setäni puhuu totta; se, joka otti sinut vangiksi, oli jalo enkeli. Abbas sanoi: Oi Jumalan lähettiläs! Tunsin hänet hänen ratsustaan ja kasvojensa ja piirteidensä kauneudesta. Profeetta sanoi: Ne enkelit, joiden avulla Jumala minua auttoi, olivat laskeutuneet Ali ibn Abi Talibin (AS) hahmossa, jotta ne herättäisivät vihollisten sydämissä suurempaa kauhua. Abbas sanoi: Turbaanini on Alin (AS) hallussa. Käske hänen palauttaa se minulle. Profeetta sanoi hänelle: Voi sinua! Jos Jumala näkee sinussa hyvää, hän antaa sinulle tätä paremman palkan.
Ibn Shahrashub: Abdullah ibn al-Hasan ibn al-Hasanilta, tämä isältään (AS), tämä isoisältään, uskovaisten johtajalta (AS): Hän oli eräänä päivänä Kufan moskeijassa, ja kun yö oli tullut, tuli Norsuportista mies yllään valkoiset vaatteet. Silloin vartijat ja valittu vartiojoukko riensivät paikalle. Uskovaisten johtaja (AS) sanoi heille: Mitä te tahdotte? He sanoivat: Näimme tämän miehen tulevan sinua kohti ja pelkäsimme, että hän hyökkäisi kimppuusi. Hän sanoi: Ei suinkaan; menkää pois – Jumalan armo teille. Tekö suojelette minua maan asukkailta? Kuka sitten suojelee minua taivaan asukkailta? Mies viipyi hänen luonaan pitkän aikaa kysellen häneltä ja lähti sitten pois. Uskovaisten johtaja (AS) kääntyi al-Hasanin ja al-Husaynin (AS) puoleen ja sanoi: Tunnetteko te hänet? He sanoivat: Kuka hän oli, oi uskovaisten johtaja? Hän sanoi: Hän oli veljeni al-Khidr (AS). (Madinat al-Maʿajiz, osa 2, s. 320)
Eräänä yönä uskovaisten johtaja (AS) oli Kufan moskeijassa, ja moskeija oli tyhjä, kun valkopukuinen mies tuli sisään Norsuportista. Kun vartijat näkivät hänet, he juoksivat imaamin (AS) luo. Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Mitä te tahdotte? He sanoivat: Tämä mies! Pelkäämme, että hän aikoo käydä henkesi päälle. Hän sanoi: Ei! Menkää – Jumalan armo teille. Te suojelette minua maan asukkailta; kuka sitten suojelee minua taivaan asukkailta? Tuo mies viipyi imaamin luona pitkän aikaa ja esitti kysymyksiä, ja lähti sitten. Uskovaisten johtaja (AS) kääntyi imaami al-Hasanin ja imaami al-Husaynin (AS) puoleen ja sanoi: Tunsitteko hänet? He sanoivat: Emme. Hän sanoi: Hän oli veljeni al-Khidr (AS).
al-Shadhakuni kertoi Hammadilta, tämä Yahyalta, tämä ibn Atiqilta, tämä ibn Sirinilta, joka sanoi: Jos joku ihminen tiesi, milloin hänen määräaikansa koittaa, hän oli Ali ibn Abi Talib (AS). al-Sadiq (AS): Ali (AS) käski merkitä muistiin ne, jotka saapuvat Kufaan. Niin ihmisten nimiä kirjattiin, ja nimet esitettiin hänelle kirjelmässä, jonka hän luki. Kun hän tuli Ibn Muljamin nimen kohdalle, hän asetti sormensa hänen nimensä päälle ja sanoi: Jumala sinut surmatkoon! Ja kun hänelle sanottiin: Jos tiedät, että hän surmaa sinut, miksi et tapa häntä? – hän vastasi: Jumala korkein ei rankaise palvelijaa, ennen kuin synti on häneltä tapahtunut. Ja toisinaan hän sanoi: Kuka sitten surmaisi minut? (Madinat al-Maʿajiz, osa 3, s. 42)
Imaami al-Sadiq (AS) sanoi: Jos joku ihminen tiesi oman kuolinhetkensä, se ihminen oli Ali ibn Abi Talib (AS). Sitten hän sanoi: Ali (AS) oli käskenyt kirjata muistiin niiden nimet, jotka saapuvat Kufaan. Niin nimiä kirjoitettiin, ja luettelo esitettiin hänelle kirjelmässä. Kun hän tuli Ibn Muljamin nimen kohdalle, hän asetti sormensa hänen nimensä päälle ja sanoi: Jumala sinut surmatkoon! Tämä ihminen on minun murhaajani. Hänelle sanottiin: Jos tiedät, että tämä ihminen on murhaajasi, miksi et tapa häntä? Hän sanoi: Jumala ei rankaise palvelijaansa, ennen kuin synti on häneltä tapahtunut. Ja hän sanoi: Jos tappaisin hänet, kuka sitten surmaisi minut?
al-Bursi sanoi: Kufan kertojat ovat välittäneet, että kun al-Hasan ja al-Husayn (AS) kantoivat uskovaisten johtajaa (AS) paareilla kohti hänen salattua hautapaikkaansa Kufan Najafissa, he kohtasivat ratsumiehen, josta levisi myskin tuoksu. Hän tervehti heitä ja sanoi sitten al-Hasanille (AS): Sinäkö olet al-Hasan, Alin poika, ilmoituksen ja alaslähetetyn sanan imettämä, tiedon ja ylevän kunnian kasvatti, uskovaisten johtajan seuraaja ja testamentinhaltijoiden herra? Hän sanoi: Kyllä. [Hän sanoi:] Ja tämäkö on al-Husayn, uskovaisten johtajan ja testamentinhaltijoiden herran Alin poika, armon profeetan pojanpoika, synnittömyyden imettämä, viisauden kasvatti ja imaamien isä? Hän sanoi: Kyllä. Hän sanoi: Luovuttakaa hänet minulle ja menkää Jumalan huomassa. al-Hasan (AS) sanoi hänelle: Hän on testamentannut meille, ettemme luovuta häntä kenellekään muulle kuin toiselle kahdesta miehestä: Gabrielille tai al-Khidrille. Kumpi näistä sinä olet? Silloin hän paljasti kasvoverhonsa, ja katso – hän oli uskovaisten johtaja (AS) itse. Sitten hän sanoi al-Hasanille (AS): Oi Abu Muhammad, yksikään sielu ei kuole ilman että hän on siinä läsnä. Eikö hän siis olisi läsnä oman ruumiinsa äärellä? (Madinat al-Maʿajiz, osa 3, s. 60)
Kun al-Hasan (AS) ja al-Husayn (AS) kantoivat uskovaisten johtajan (AS) puhdasta ruumista paareilla kohti hautapaikkaa Najafissa, he näkivät ratsumiehen, josta lehahti myskin tuoksu. Tuo ratsumies tervehti heitä ja sanoi sitten imaami al-Hasanille (AS): Oletko sinä al-Hasan, Alin poika, ilmoituksen ja alaslähetetyn sanan imettämä, tiedon ja kunnian kasvatti, uskovaisten johtajan seuraaja ja testamentinhaltijoiden herra? Sitten hän sanoi: Ja onko tämä al-Husayn, Alin poika, armon profeetan pojanpoika, synnittömyyden imettämä, viisauden kasvatti ja imaamien isä? He sanoivat: Kyllä. Sitten hän sanoi: Luovuttakaa isänne minulle ja menkää rauhassa. Imaami al-Hasan (AS) sanoi: Isämme on testamentannut meille, ettemme luovuta häntä kenellekään muulle kuin toiselle kahdesta: Gabrielille tai al-Khidrille. Kumpi näistä kahdesta sinä olet? Ratsumies nosti kasvoverhonsa, ja yhtäkkiä he näkivät, että hän oli itse uskovaisten johtaja (AS). Sitten hän sanoi imaami al-Hasanille (AS): Oi Abu Muhammad! Ei ole sielua, joka ei kuollessaan näkisi minua. Eikö minun oma ruumiini siis saisi nähdä minua?
Ali ibn al-Jaʿd Shuʿbalta, tämä Qatadalta ja Mujahidilta, nämä Ibn Abbasilta [joka sanoi:] Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Totisesti taivas ja maa itkevät uskovaa hänen kuoltuaan neljäkymmentä aamua; ja ne itkevät oppinutta [hänen kuoltuaan] neljäkymmentä kuukautta; ja totisesti taivas ja maa itkevät lähettilästä neljäkymmentä vuotta; ja totisesti taivas ja maa itkevät sinua, oi Ali, [kun sinut surmataan] neljäkymmentä syksyä. (Madinat al-Maʿajiz, osa 3, s. 68)
Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Taivas ja maa itkevät uskovaa hänen kuollessaan neljäkymmentä aamua; ja oppinutta ne itkevät neljäkymmentä kuukautta; ja profeettaa ne itkevät neljäkymmentä vuotta; ja sinua, oi Ali, taivas ja maa itkevät neljäkymmentä vuosisataa.
Thaqib al-Manaqib: Ali ibn al-Husaynilta, tämä isältään (AS), joka sanoi: al-Hasan ibn Ali ibn Abi Talib (AS) sairastui ja parani, ja hän tuli Profeetan (SAWS) moskeijan portaikon kautta sisään ja vaipui hänen rintaansa vasten. Profeetta (SAWS) sulki hänet syliinsä ja sanoi: Isoisäsi olkoon lunnaasi – tekeekö mielesi jotakin? Hän sanoi: Kyllä, tekee mieleni melonia. Silloin Profeetta (SAWS) työnsi kätensä käsivartensa alle ja heilautti hänet kattoa kohti. [Hudhayfa sanoi: Seurasin häntä katseellani mutta en tavoittanut häntä, ja pidin katseeni katossa] odottaen hänen palaavan sieltä – ja katso, hän oli jo tullut sisään vaatteensa helma käärittynä ylös. Hän avasi sen Profeetan (SAWS) edessä, [ja siinä oli] kaksi melonia, kaksi granaattiomenaa, kaksi kvittenia ja kaksi omenaa. Jumalan lähettiläs (SAWS) hymyili ja sanoi: Ylistys Jumalalle, joka teki teistä Israelin lasten parhaiden kaltaisia: teidän elatuksenne laskeutuu teille autuuden puutarhoista. Mene, isoisäsi olkoon lunnaasi, ja syö sinä ja veljesi ja isäsi ja äitisi, ja säästä isoisällesikin osa. Niin al-Hasan (AS) meni. Talon väki (AS) söi noista hedelmistä, ja ne uusiutuivat aina, kunnes Jumalan lähettiläs (SAWS) kuoli; silloin melonit muuttuivat, ja he söivät ne eivätkä ne enää uusiutuneet. Ja näin jatkui, kunnes Fatima (AS) kuoli; silloin granaattiomenat muuttuivat, ja he söivät ne eivätkä ne enää uusiutuneet. Ja näin jatkui, kunnes uskovaisten johtaja (AS) kuoli; silloin kvittenit muuttuivat, ja he söivät ne eivätkä ne enää uusiutuneet. Ja kaksi omenaa jäi minulle ja veljelleni. Ja viimeisenä päivänä, jolloin olin al-Hasanin kanssa, löysin omenan hänen päänsä vierestä muuttuneena, ja söin sen, ja toinen jäi minulle. [Ja on kerrottu] Abu Muhaysilta, että hän sanoi: Olin Karbalassa Umar ibn Saʿdin – Jumala hänet kirotkoon – mukana. Kun jano kävi al-Husaynille (AS) ylivoimaiseksi, hän otti sen esiin hihansuustaan, haistoi sitä ja pani sen takaisin. Ja kun hänet oli surmattu, etsin sitä hänestä mutta en löytänyt sitä. Ja kuulin äänen miehiltä, jotka näin mutta joiden luo en päässyt: että enkelit nauttivat sen tuoksusta hänen hautansa äärellä aamunkoiton hetkellä ja päivän noustessa. Kertomus on pitkä, ja olen ottanut siitä tarpeellisen kohdan. Ja Abu Musa on teoksessaan kertonut Neitseellisen (Fatiman – AS) hyveistä: Hän toi kaksi granaattiomenaa ja kaksi kvittenia [ja kaksi omenaa] ja antoi ne al-Hasanille ja al-Husaynille (AS), ja Talon väki söi niistä. Kun Fatima (AS) kuoli, granaattiomenat ja kvittenit muuttuivat, mutta kaksi omenaa jäi heille kahdelle. Ja jokainen hänen vilpittömistä kannattajistaan, joka käy al-Husaynin (AS) haudalla aamuhämärissä, tuntee niiden tuoksun. Enkä minä tiedä, ovatko nämä kaksi kertomusta yksi ja sama vai kaksi eri asiaa. (Madinat al-Maʿajiz, osa 4, s. 21)
Kertoja sanoo: Profeetalle (SAWS) laskeutui paratiisista kaksi bitikhia (tuohon aikaan bitikh-nimellä kutsuttiin sekä vesimelonia että hunajamelonia ja kaikenlaisia melonilajeja), kaksi granaattiomenaa, kaksi kvittenia ja kaksi omenaa. Profeetta (SAWS) ja Talon väki (AS) söivät noita hedelmiä, eivätkä ne vähentyneet. Tämä tila jatkui siihen asti, kunnes Profeetta (SAWS) siirtyi ajasta ikuisuuteen. Silloin melonit muuttuivat, ja ne syötiin ja ne loppuivat. Kun Fatima (AS) siirtyi pois, granaattiomenat muuttuivat, ja ne syötiin eivätkä ne enää palanneet. Kun uskovaisten johtaja (AS) kärsi marttyyrikuoleman, kvittenit muuttuivat, ja ne syötiin eivätkä ne enää palanneet. Kaksi omenaa jäi al-Hasanille ja al-Husaynille (AS). Imaami al-Husayn (AS) sanoo: Viimeisenä päivänä, jonka vietin al-Hasanin (AS) kanssa, näin että toinen omenista oli muuttunut eikä sen tilalle enää tullut uutta. Viimeinen omena jäi minun haltuuni. Abu Muhays sanoo: Olin Karbalassa Umar ibn Saʿdin mukana. Kun al-Husayn (AS) joutui janon tähden ahdinkoon, hän otti omenan povestaan, haistoi sitä ja pani sen takaisin poveensa. Kun hän kärsi marttyyrikuoleman, etsin omenaa, mutta en löytänyt sitä. Kuulin miesten äänen, jotka sanoivat: Enkelit nauttivat omenan tuoksusta al-Husaynin (AS) haudan äärellä aamunkoiton hetkellä ja päivän noustessa. Abu Musa on kertonut kirjassaan Fatiman (AS) hyveistä: Jokainen niistä vilpittömistä kannattajista, joka käy al-Husaynin (AS) haudalla aamuhämärissä, aistii tuon omenan tuoksun.
”Qisas al-Anbiya” on Sayyid Niʿmatullah al-Jazaʾirin (k. 1112 hidžran vuonna) teos; hän oli Allama al-Majlisin, Fayd Kashanin ja al-Hurr al-Amilin oppilaita. Teos sisältää niiden profeettojen elämäkerrat, jotka mainitaan jalossa Koraanissa. Tekijä on pyrkinyt tässä kirjassa nojautumaan vain jakeiden tekstiin ja luotettaviin kertomuksiin. Kirjan Qisas al-Anbiya on kääntänyt persiaksi tekijän poika Sayyid Nur al-Din al-Jazaʾiri, ja se on painettu Iranissa useaan kertaan. Sayyid Niʿmatullah al-Jazaʾiri oli kotoisin Basrasta ja vietti elämänsä Shirazissa ja Isfahanissa. Hän oli al-Majlisin työtoveri Bihar al-Anwarin laatimisessa. Lopulta hän asettui asumaan Shushtariin, ja palatessaan Mashhadista hän kuoli Pol-e Dokhtarissa ja on haudattu sinne. Jumala armahtakoon häntä!