Uskovaisten käskijä (AS) viittasi tähän sanoessaan: Uskovaisen jäljellä olevalla eliniällä ei ole hintaa: sillä hän saavuttaa sen, mikä on mennyt ohi, ja herättää eloon sen, minkä hän on kuolettanut. (Kanz al-Daqa'iq, osa 2, s. 90)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Uskovaisen elämän hetkillä ei ole hintaa! Juuri tällä pääomalla hän korvaa sen, mikä on mennyt ohi, ja herättää eloon sen, minkä kuuluukin elää.
Kirjassa al-Khisal, siitä, mitä uskovaisten käskijä (AS) opetti tovereilleen: Palvelijan ei sovi lähteä matkalle, kun ramadan-kuu on saapunut, sillä Korkein on sanonut: «Ja se teistä, joka on läsnä tuona kuukautena, paastotkoon sen» [Qur'an 2:185]. (Kanz al-Daqa'iq, osa 2, s. 246)
Uskovaisten käskijä (AS) tapasi sanoa: Älkää ramadan-kuussa lähtekö matkalle, mikäli sen voitte välttää, vaan paastotkaa. Sillä Jumala on sanonut: Jokainen, joka kohtaa ramadan-kuun, paastotkoon sen.
Rawdat al-Kafissa on uskovaisten käskijälle (AS) kertojaketjuineen luettu pitkä saarna, jossa hän (AS) sanoo: Varjelkaa siis itsenne Jumalan turviin, mahtava ja korkea olkoon Hän, runsaalla muistamisella, ja pelätkää Häntä jumalanpelolla, ja lähestykää Häntä kuuliaisuudella, sillä Hän on lähellä ja Hän vastaa. Jumala, Korkein, on sanonut: «Ja kun palvelijani kysyvät sinulta Minusta, niin Minä olen lähellä; Minä vastaan rukoilijan rukoukseen, kun hän Minua rukoilee. Vastatkoot siis hekin Minulle ja uskokoot Minuun, jotta he kulkisivat oikeaa tietä.» [Qur'an 2:186] (Kanz al-Daqa'iq, osa 2, s. 250)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Kääntäkää Jumalan huomio itseenne runsaalla muistamisella ja juurruttakaa itseenne pyhä pelko noudattamalla jumalanpelkoa, ja lähestykää Jumalaa toteuttamalla se, minkä Hän on sanonut; sillä Jumala on teitä lähellä ja kuulee toiveenne. Hän itse on sanonut: Kun palvelijani kysyvät sinulta Minusta, sano heille Minun puolestani: Minä olen lähellä ja vastaan aina rukoilijan rukoukseen. Vastatkoot siis hekin vuorostaan Minun kutsuuni ja uskokoot Minuun, jotta he kulkisivat kasvun tietä (al-Baqara: 186).
Ja Majma' al-Bayanissa: «Ja Jumala on nopea tilinteossaan» [Qur'an 2:202]. Perimätiedossa on esitetty, että Hän, ylistetty olkoon Hän, tekee tilin kaikkien luotujen kanssa silmänräpäyksen ajassa; ja on myös kerrottu: lampaan lypsämisen verran. Ja uskovaisten käskijältä (AS) on kerrottu hänen sanoneen: Sen merkitys on, että Hän tekee tilin luotujen kanssa yhdellä kertaa, niin kuin Hän myös elättää heidät yhdellä kertaa. (Kanz al-Daqa'iq, osa 2, s. 299)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Jumala on nopea tilinteossa ja tekee tilin luotujensa kanssa yhdellä kertaa, niin kuin Hän myös antaa kaikille elannon yhdellä kertaa.
Hän (AS) sanoi: Ja sen mukaan, mitä rinnoissa on, palvelijat palkitaan. (Kanz al-Daqa'iq, osa 2, s. 472)
Uskovaisten käskijä (AS) sanoi: Jumalan palkinto ei perustu luotujen tekoihin vaan heidän aikomuksiinsa.
[Ja Furat ibn Ibrahim al-Kufin kommentaarissa hän sanoi: Minulle kertoi Ubayd ibn Kathir kertojaketjuineen al-Asbagh ibn Nubatalta, joka sanoi: Kun olimme lyöneet Basran väen, Ali ibn Abi Talib (AS) tuli ja nojautui erääseen Basran muureista. Me kokoonnuimme hänen ympärilleen; uskovaisten käskijä (AS) oli ratsain ja väki jalan. Hän kutsui miestä nimeltä, ja tämä tuli hänen luokseen. Sitten hän kutsui toista miestä nimeltä, ja tämä tuli hänen luokseen. [Sitten hän kutsui miestä, ja tämä tuli hänen luokseen.] Näin hänen luokseen kertyi noin kuusikymmentä vanhusta, jotka kaikki olivat lyhentäneet partansa ja solmineet ne, ja useimmat heistä olivat sinä päivänä Hamdanin heimosta. Sitten uskovaisten käskijä lähti eräälle Basran kaduista, ja me hänen kanssaan, yllämme haarniskat ja kypärät, miekat vyöllä ja kilvet olalla, kunnes hän saapui avaraan [suureen] taloon. Me astuimme sisään, ja siellä oli naisia itkemässä. Kun he näkivät hänet, he päästivät yhden ainoan huudon ja sanoivat: Tämä on rakkaittemme tappaja! Hän vaikeni heille. Sitten hän sanoi: Missä on Aishan huone? He viittasivat erääseen talon huoneeseen, ja me autoimme Alin alas hänen ratsultaan ja laskimme hänet maahan. Hän astui Aishan luo. En kuullut mitään Alin puheesta, paitsi että Aisha oli kovaääninen nainen, ja kuulin jotakin puolustelun kaltaista: Minä en tehnyt sitä. Sitten uskovaisten käskijä Ali (AS) tuli ulos luoksemme, ja me autoimme hänet ratsunsa selkään. Silloin eräs nainen tuli häntä vastaan talon puolelta. Hän sanoi: Missä on Safiyya? Nainen sanoi: Tässä olen, oi uskovaisten käskijä. Hän sanoi: Etkö riitä pitämään minusta loitolla näitä narttuja, jotka väittävät minun tappaneen heidän rakkaansa? Jos olisin tappanut heidän rakkaansa, olisin tappanut ne, jotka ovat tuossa talossa — ja hän viittasi kädellään kolmeen huoneeseen talossa. Me löimme kätemme miekkojemme kahvoihin ja loimme katseemme niihin huoneisiin, joihin hän viittasi. Ja Jumalan kautta, talossa ei jäänyt yhtään itkevää naista, joka ei olisi vaiennut, eikä yhtään seisovaa, joka ei olisi istuutunut. Minä sanoin: Oi Abu al-Qasim, keitä oli noissa kolmessa huoneessa? Hän sanoi: Yhdessä oli Marwan ibn al-Hakam haavoittuneena ja hänen kanssaan haavoittuneita Quraysh-nuorukaisia; toisessa oli Abdallah ibn al-Zubayr ja hänen kanssaan Zubayrin [suku] haavoittuneina; ja kolmannessa oli Basran väen johtaja, joka kulki Aishan mukana minne tämä menikin. Minä sanoin: Oi Abu al-Qasim, nämä olivat haavoittuneita — miksette käyneet heidän kimppuunsa näillä miekoilla? Hän sanoi: Veljenpoikani, uskovaisten käskijä tietää sinua paremmin; hänen turvalupauksensa ulottui heihin. Kun olimme lyöneet joukon, hänen kuuluttajansa kuulutti: Haavoittunutta ei surmata, pakenevaa ei ajeta takaa, ja se, joka laskee aseensa, on turvassa — säädöksenä, jota noudatetaan tämän teidän päivänne jälkeen. Sitten hän lähti liikkeelle ja me hänen kanssaan, kunnes saavuimme leiriin. Siellä hänen luokseen nousi joukko profeetan (SAWS) tovereita, heidän joukossaan Abu Ayyub al-Ansari, Qays ibn Sa'd, Ammar ibn Yasir, Zayd ibn Haritha ja Abu Layla. (Kanz al-Daqa'iq, osa 3, s. 468)
Kertoja sanoo: Kun olimme lyöneet Basran väen, uskovaisten käskijä (AS) tuli ja nojautui erääseen Basran muureista. Me kokoonnuimme hänen ympärilleen; hän oli ratsain ja väki jalan. Hän kutsui miehiä nimeltä, ja jokainen, jota hän kutsui, tuli hänen luokseen. Hän jatkoi tätä, kunnes oli kutsunut noin kuusikymmentä vanhusta, jotka kaikki olivat lyhentäneet partansa ja solmineet ne, ja useimmat heistä olivat Hamdanin heimosta. Sitten hän lähti liikkeelle yhtä Basran kaduista, ja mekin olimme hänen kanssaan, haarniska yllä, kypärä päässä, miekka vyöllä ja kilpi olalla. Näin saavuimme suureen taloon ja astuimme sisään. Talossa oli naisia, jotka itkivät. Kun he näkivät Alin (AS), he päästivät kovan valitushuudon ja sanoivat: Tämä on rakkaittemme tappaja! Hän ei sanonut mitään, ja kysyi sitten: Missä on Aishan huone? He viittasivat erääseen suuntaan. Autoimme Alin alas hänen ratsultaan, ja hän astui Aishan huoneeseen. En kuullut mitään Alin (AS) puheesta, mutta Aishan ääni oli kova, ja kuulin hänen esittävän jonkinlaista puolustelua ja sanovan: Minä en tehnyt niin! Sitten uskovaisten käskijä (AS) tuli ulos, ja me autoimme hänet jälleen ratsunsa selkään. Eräs talon naisista tuli hänen lähelleen. Ali (AS) sanoi: Safiyya? Nainen vastasi: Palveluksessasi, oi uskovaisten käskijä! Ali (AS) sanoi: Etkö voisi vaientaa näitä koiran kaltaisia (kalibat), jotka luulevat minun tappaneen heidän rakkaansa? Jos olisin tappanut heidän rakkaansa, olisin tappanut ne, jotka ovat piiloutuneet noihin huoneisiin — ja hän viittasi kädellään kolmeen huoneeseen tuossa talossa. Me laskimme kätemme miekkojemme kahvoille ja käänsimme katseemme niihin huoneisiin, joihin hän viittasi. Jumalan kautta, talossa ei jäänyt yhtään itkevää naista, joka ei olisi vaiennut, eikä yhtään seisovaa, joka ei olisi istuutunut. Ne, jotka olivat sinne piiloutuneet, tulivat ulos. Yhdessä huoneessa oli Marwan ibn al-Hakam haavoittuneena ja hänen kanssaan Quraysh-nuorukaisia. Toisessa oli Abdallah ibn al-Zubayr ja Zubayrin suku haavoittuneina. Ja kolmannessa oli Basran väen johtaja, joka kulki Aishan mukana. Aioimme käydä heidän kimppuunsa, mutta uskovaisten käskijä (AS) antoi heille turvalupauksen. Sitten hän lähti, ja mekin lähdimme hänen kanssaan, kunnes saavuimme leiriin. Siellä hänen luokseen tuli joukko profeetan (SAWS) tovereita, muiden muassa Abu Ayyub al-Ansari, Qays ibn Sa'd, Ammar ibn Yasir, Zayd ibn Haritha ja Abu Layla.
Aban ibn Taghlibilta on kerrottu: Sanoin Abu Ja'farille, Muhammad ibn Alille (AS), Korkeimman sanasta: ”Ne jotka uskovat eivätkä pue uskoaan vääryyteen — heille kuuluu turva, ja he ovat oikein ohjattuja” [Koraani 6:82]. Abu Ja'far (AS) sanoi: ”Oi Aban, te sanotte, että sillä tarkoitetaan kumppanien asettamista Jumalan rinnalle, mutta me sanomme: tämä jae laskeutui uskovaisten johtajasta (AS) ja hänen huonekunnastaan (AS), sillä he eivät silmänräpäystäkään asettaneet Jumalalle kumppania, eikä hän palvonut al-Latia eikä al-Uzzaa. Hän oli ensimmäinen, joka rukoili Profeetan (SAWS) kanssa kohti qiblaa, ja hän oli ensimmäinen, joka piti häntä totena. Tämä jae siis laskeutui hänestä.” (Kanz al-Daqa'iq, osa 4, s. 381)
Kysyimme imaami Baqirilta (AS) jakeesta ”Ne jotka uskovat eivätkä pue uskoaan vääryyteen — heille kuuluu turva, ja he ovat oikein ohjattuja”. Hän sanoi: Niillä, jotka eivät koskaan tahranneet uskoaan vääryydellä, tarkoitetaan uskovaisten johtajan (AS) kaltaisia, jotka eivät hetkeäkään elämässään asettaneet Jumalalle kumppania. Tämä jae koskee häntä.
Abu al-Tufaylilta, Alilta (AS): Hän sanoi neuvottelun (shura) päivänä: ”Onko keskuudessanne ketään, jonka valo täydentyi taivaasta, kun Hän sanoi: ’Ja anna sukulaiselle hänen oikeutensa ja köyhälle’ [Koraani 17:26]?” He sanoivat: ”Ei ole.” (Kanz al-Daqa'iq, osa 7, s. 392)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi niissä keskusteluissa, joita hän kävi neuvottelun (shura) päivänä noiden muutamien miesten kanssa: Vain minä olin se, joka teki valonsa täydelliseksi ja täydeksi noudattamalla jaetta ”Ja anna sukulaiselle hänen oikeutensa ja köyhälle”.
Uskovaisten johtajalta (AS): Pyhiinvaellus on jokaisen heikon jihad. Naisen jihad on aviomiehen hyvä hoitaminen. Uskova ei lähde jihadiin sellaisen mukana, johon ei voi luottaa tuomiovallassa ja joka ei pane täytäntöön Korkeimman Jumalan käskyä sotasaaliin (fay') jakamisessa. Jos hän kuolee siinä, hän on ollut vihollisemme auttajana meidän oikeuksiemme pidättämisessä ja meidän veremme vuodattamisessa, ja hänen kuolemansa on tietämättömyyden ajan kuolema. (Kanz al-Daqa'iq, osa 9, s. 149)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Pyhiinvaellus on niiden jihad, jotka eivät kykene sotimaan. Naisen jihad taas on aviomiehen hyvä hoitaminen. Sitten hän sanoi: Uskova ei saa osallistua jihadiin sellaisen seurassa, johon ei voi hallintoa (tuomitsemista) koskevissa asioissa luottaa ja joka ei toteuta Jumalan käskyä sotasaaliin jakamisessa. Jos hän kuolee sellaisessa sodassa, hän on ollut vihollisemme auttaja meidän oikeuksiemme polkemisessa ja meidän veremme vuodattamisessa, ja hänen kuolemansa on tietämättömyyden ajan kuolema.
Abu al-Fadl ibn Dukayn, Sufyanilta, al-A'mashilta, Muslim ibn al-Batinilta, Sa'id ibn Jubayrilta Korkeimman sanasta: ”Ja ne jotka sanovat: Herramme, suo meille puolisoistamme [ja jälkeläisistämme]…” Hän sanoi: Tämä jae — Jumalan kautta — koskee erityisesti uskovaisten johtajaa Alia (AS). Suurin osa hänen rukouksestaan oli: ”Herramme, suo meille puolisoistamme” — siis Fatimasta (AS) — ”ja jälkeläisistämme” — Hasanista ja Husainista (AS) — ”silmien ilo”. Uskovaisten johtaja sanoi: Jumalan kautta, en pyytänyt Herraltani kaunistokasvoista lasta enkä pyytänyt Häneltä kaunisvartaloista lasta, vaan pyysin Herraltani lapsia, jotka tottelevat Jumalaa ja pelkäävät Häntä vavisten, niin että kun katson lastani hänen totellessaan Jumalaa, silmäni saa siitä ilon. Jakeesta ”ja tee meistä jumalaapelkäävien esikuva” hän sanoi: Me seuraamme meitä edeltäneitä jumalaapelkääviä, jotta meidän jälkeemme tulevat jumalaapelkäävät seuraisivat meitä. (Kanz al-Daqa'iq, osa 9, s. 447)
Kertoja sanoo: Uskovaisten johtajan (AS) yleisin rukous oli tämä jae: ”Herramme, suo meille puolisoistamme ja jälkeläisistämme silmien ilo ja tee meistä jumalaapelkäävien esikuva” [Koraani 25:74]. Ja hän sanoi: En koskaan pyytänyt kaunista tai komeaa lasta; pyyntöni on aina ollut lapsi, joka tottelee Jumalaa ja on jumalaapelkäävä, niin että kun katseeni häneen osuu, iloitsen. Sanoista ”ja tee meistä jumalaapelkäävien esikuva” hän sanoi: Me seurasimme meitä edeltäneitä jumalaapelkääviä, jotta tulevat jumalaapelkäävät seuraisivat meitä.
Ja uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Muhammad sinetöi tuhat profeettaa, ja minä olen sinetöinyt tuhat testamentinhaltijaa (wasia). Ja minulle on pantu velvollisuus, jota heille ei pantu. (Kanz al-Daqa'iq, osa 10, s. 400)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Muhammad (SAWS) on tuhansien profeettojen sinetti, ja minä olen tuhansien testamentinhaltijoiden sinetti. Mutta minun harteilleni on pantu taakka, jollaista aiemmilla testamentinhaltijoilla ei ole ollut!
Isnadinsa kautta Ja'far ibn Muhammadilta, tämän isiltä, uskovaisten johtajalta Ali ibn Abi Talibilta, Profeetalta (SAWS) — pitkä hadith, jossa hän mainitsee, mitä Jumala on valmistanut Alin (AS) rakastajille ylösnousemuksen päivänä. Siinä sanotaan: Alin (AS) rakastajat sanovat Jumalalle — mahtava ja korkea on Hän — astuessaan paratiisiin: ”Salli meidän kumartua maahan sinun edessäsi.” Heidän Herransa — mahtava ja korkea on Hän — sanoo heille: ”Minä olen poistanut teiltä palvonnan vaivan ja suonut ruumiillenne levon. Kauan te rasititte ruumiitanne minun tähteni ja uuvutitte kasvonne minun puoleeni; nyt olette päässeet minun virvoitukseeni ja armooni.” (Kanz al-Daqa'iq, osa 10, s. 575)
Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Kun Alin rakastajat astuvat paratiisiin, he sanovat: Jumalamme, salli meidän kumartua maahan sinun edessäsi! Jumala vastaa: Palvonnan vaiva on nyt päättynyt; olkaa täällä onnellisia. Maailmassa te näitte minun tähteni paljon vaivaa ja palvoitte minua; nyt on aika päästä minun virvoitukseeni ja armooni.
Kirjassa Uyun al-Akhbar, isnadin kautta Abu al-Salt al-Harawilta, joka sanoi: al-Rida (AS) puhui ihmisille heidän omilla kielillään. Hän oli — Jumalan kautta — ihmisistä puhtainkielisin ja jokaisen kielen ja murteen paras tuntija. Sanoin hänelle eräänä päivänä: Oi Jumalan lähettilään poika, minä hämmästyn siitä, kuinka tunnet nämä kaikki erilaiset kielet! Hän sanoi: Oi Abu al-Salt! Minä olen Jumalan todiste Hänen luoduilleen. Eikä Jumala aseta todistetta jollekin kansalle, ellei tämä tunne heidän kieltään. Vai etkö ole kuullut uskovaisten johtajan (AS) sanoja: ”Meille on annettu ratkaiseva puhe (fasl al-khitab)”? Ja mitä muuta ratkaiseva puhe on kuin kielten tuntemus! (Kanz al-Daqa'iq, osa 11, s. 212)
Kertoja sanoo, että imaami al-Rida (AS) puhui jokaiselle tämän äidinkielellä, ja se herätti hämmästystä. Eräänä päivänä hän selitti tätä ihmeellistä asiaa sanoen: Minä olen Jumalan todiste luoduilleen. Kuinka Jumala tekisi jonkun todisteeksi kansalle, jonka kieltä hän ei tunne? Eikö uskovaisten johtajalta (AS) ole kerrottu: ”Minulle on annettu ratkaiseva puhe (fasl al-khitab)”? Juuri tämä kaikilla kielillä puhuminen on ratkaiseva puhe.
Yhteisön shaykhin (pyhitetty olkoon hänen salaisuutensa) teoksessa Misbah on uskovaisten johtajalta (AS) kerrottu saarna, jossa sanotaan: ”Mikään ei ole Hänen kaltaisensa”, sillä jokainen olio on Hänen tahdostaan, eikä se siten muistuta tekijäänsä. (Kanz al-Daqa'iq, osa 11, s. 482)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: ”Mikään ei ole Hänen kaltaisensa”, sillä jokainen olio syntyy Hänen tahdostaan, eikä mikään muistuta olemassaoloon saattajaansa.
Uskovaisten johtajalta (AS) pitkä hadith, jossa hän sanoo: Runsauden tavoittelu (takathur) on huvitusta ja hajamielisyyttä sekä sen ottamista, mikä on halvempaa, sen sijaan mikä on parempaa. (Kanz al-Daqa'iq, osa 14, s. 417)
Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Runsauden tavoittelu (takathur), joka Koraanissa mainitaan ja jonka Jumala on kieltänyt, on ajattelemattomuutta ja sydämen kiinnittymistä turhaan: sitä, että erehdymme ottamaan elämän arvottomat asiat sen päämäärän sijasta, jota varten meidät on luotu.
”al-Sahifa al-Alawiyya”, jonka on kirjoittanut Abdullah al-Bahrani al-Samahiji, hijra-ajan kahdennentoista vuosisadan shiialaisen akhbari-suuntauksen oppineita, käsittelee uskovaisten johtajan (AS) rukouksia, hartauspuheita ja suojarukouksia. Tekijä huomauttaa kirjan johdannossa ottaneensa mukaan ne uskovaisten johtajalta (AS) periytyneet rukoukset, joiden kertomus ja isnad ovat oikeat ja jotka ovat luotettavissa kirjoissa ja oppineittemme keskuudessa tunnettuja, mutta jättäneensä isnadit pois, jottei teos kävisi raskaaksi ja koska ne olivat jo ennestään tunnettuja. Muhaddith Nuri on kirjoittanut tälle kirjalle täydennysosan ja nimennyt sen teokseksi al-Sahifa al-thaniya al-Alawiyya.
Abdullah al-Samahiji syntyi Samahijin kylässä Bahrainissa, hankki oppinsa siellä olleiden oppineiden johdolla ja muutti kharijilaisten hyökättyä Bahrainiin Iraniin, asettuen Behbahaniin, jonka uskonnollisena johtajana hän toimi elämänsä loppuun asti.