Wasa’il al-Shi‘a

Uskovaisten johtajalta (AS) kysyttiin: Onko se, joka todistaa, ettei ole muuta jumalaa kuin Jumala ja että Muhammad (SAWS) on Jumalan lähettiläs, uskovainen? Hän sanoi: Entä sitten Jumalan säätämät velvollisuudet? — ja edelleen hän sanoi: Miksipä muutoin se, joka kieltää velvollisuudet, olisi epäuskoinen? (Wasa'il, osa 1, s. 34)

Uskovaisten johtajalta (AS) kysyttiin: Onko se, joka sanoo Jumalan olevan yksi ja uskoo Muhammadin (SAWS) profeetalliseen tehtävään, uskovainen? Hän sanoi: Entä mitä tapahtuu uskonnollisille velvollisuuksille?! Jokainen, joka kieltää Jumalan säätämät velvollisuudet, on epäuskoinen.

Abd al-Azim ibn Abdillah al-Hasanilta, Abu Jafarilta, hänen isiltään, uskovaisten johtajalta (AS) eräässä hadithissa, jossa hän sanoi: Jumala vie jalomielisyydessään ja armossaan palvelijan paratiisiin vilpittömän aikeen ja hyvän sisimmän tähden. (Wasa'il, osa 1, s. 56)

Abd al-Azim al-Hasani kertoo imaami Baqirilta (AS) uskovaisten johtajalta (AS): Sen, jolla on vilpitön aikomus ja puhdas sisin, Jumala vie armonsa ja jalomielisyytensä tähden paratiisiin.

Ali ibn al-Husayn al-Murtada teoksessa Risalat al-Muhkam wa al-Mutashabih, lainaten al-Numanin tafsirista jäljempänä esitettävällä isnadilla, Alilta (AS), joka sanoi: Jumala on kieltänyt uskovaista ottamasta epäuskoista suojelijakseen, mutta on sitten osoittanut hänelle suosion sallimalla helpotuksen taqiyyan tilanteessa. Korkein Jumala sanoi: ”Älkööt uskovaiset ottako epäuskoisia suojelijoikseen uskovaisten sijasta; joka niin tekee, hänellä ei ole mitään tekemistä Jumalan kanssa — paitsi jos varjelette itseänne heiltä pelosta.” [Qur'an 3:28] Tämä on armo, jonka Jumala on suonut uskovaisille armahtaakseen heitä, jotta he käyttäisivät sitä ulkonaisesti taqiyyan tilanteessa. Ja Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Jumala rakastaa, että hänen helpotuksiinsa tartutaan, niin kuin hän rakastaa, että hänen velvoituksiinsa tartutaan. (Wasa'il, osa 1, s. 107)

Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Jumala on kieltänyt uskovaisia osoittamasta ystävyyttä epäuskoisille, paitsi taqiyyan tilanteessa, itsensä suojelemiseksi. Tämä on helpotus ja eräänlainen suosionosoitus ja armo uskovaisia kohtaan. Ja kuten Jumalan lähettiläs (SAWS) on sanonut, Jumala rakastaa, että uskovaiset noudattavat hänen helpotuksiaan aivan kuten he noudattavat hänen velvoitteitaan.

Tamim ibn Salamalta, Abu Ubaydalta, Abdullahilta, Alilta (AS), joka sanoi: Kohtuullisuus sunnan mukaisessa on parempaa kuin ponnistelu uudennoksessa (bida). (Wasa'il, osa 1, s. 111)

Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Sunnan piirissä pysyminen ja siinä maltillisena oleminen on parempaa kuin uudennokseen (bida) sotkeutuminen ja siinä kiitäminen.

Teoksessa Fadl al-Kufa isnadilla Uqba ibn Alqamalle, joka sanoi: Uskovaisten johtaja (AS) osti Najafin, Hiran ja Kufan väliltä maata paikallisilta maanomistajilta neljälläkymmenellätuhannella dirhamilla ja otti kaupalleen todistajat. Sanoin hänelle: Oi uskovaisten johtaja, ostatko tämän tällä rahalla, vaikkei siinä kasva mitään hyödyllistä? Hän sanoi: Kuulin Jumalan lähettilään (SAWS) sanovan: Kufan, Kufan! Sen ensimmäinen palautetaan sen viimeiseen; sen kamaralta herätetään seitsemänkymmentätuhatta, jotka astuvat paratiisiin ilman tilintekoa. Ja minä halusin, että heidät herätettäisiin minun omistamaltani maalta. (Wasa'il, osa 3, s. 161)

Kertoja sanoo: Uskovaisten johtaja (AS) osti sikäläisiltä tilanherroilta laajan maa-alueen, josta osa on nykyisin Wadi al-Salam, neljälläkymmenellätuhannella dirhamilla ja otti siitä kauppakirjan. Häntä moitittiin: Mitä hyötyä tästä maasta sinulle on, kun siinä ei kasva mitään?! Hän sanoi: Kuulin Jumalan lähettilään (SAWS) sanovan, että Kufan kamaralta herätetään tuhansittain Jumalan ystäviä, jotka pääsevät paratiisiin ilman tilintekoa; tahdon, että he lepäisivät minun maallani ja lähtisivät sieltä matkaan paratiisiin.

Asbagh ibn Nubatalta, joka sanoi: Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Joka merkitsee haudan tunnuksin tai muovaa kuvapatsaan, on astunut ulos islamista. Sen on kertonut myös Saduq katkenneella ketjulla, ja Barqi teoksessa al-Mahasin isältään Muhammad ibn Sinanilta. (Wasa'il, osa 3, s. 208)

Asbagh ibn Nubata kertoo, että uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Joka merkitsee haudan tunnuksin tai tekee patsaan, on astunut ulos islamista. Myös Saduq ja Barqi ovat kertoneet tämän perimätiedon.

Sanomme: Alin (AS) taistelu hautamonumenttien rakentamista vastaan — mikä oli ei-arabien tapa Jemenissä ja Irakissa — kuuluu uskovaisten johtajan (AS) historian kiistattomiin asioihin ja esiintyy monissa perimätiedoissa. Myös Nahj al-Balaghassa sanotaan: Jumalan lähettiläs (SAWS) lähetti minut Jemeniin ja käski minua tasoittamaan kaikki haudat maan tasalle niin, ettei niistä jäisi merkkiäkään! Seuraava perimätieto on kertomus samasta tapahtumasta imaami Sadiqin (AS) suulla.

Sakunilta, Abu Abdillahilta (AS), joka sanoi: Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Jumalan lähettiläs (SAWS) lähetti minut Medinaan ja sanoi: Älä jätä yhtäkään kuvaa hävittämättä, älä yhtäkään hautaa tasoittamatta äläkä yhtäkään koiraa tappamatta. (Wasa'il, osa 3, s. 209)

Tämän perimätiedon käännöksen ja selityksen esitimme edellisen yhteydessä. Kuvalla tarkoitetaan patsasta tai epäjumalankuvaa. Näissä kahdessa perimätiedossa hautoja ja kuvapatsaita koskeva osuus on saanut sunnalaisten oikeusoppineiden hyväksynnän, ja he ovat toimineet sen mukaan. Sen sijaan koirien tappamista koskeva kohta ei ole saanut hyväksyntää keneltäkään sunnalaiselta eikä shiialaiselta oikeusoppineelta, eikä sille ole löydetty perustetta, eikä kukaan ole toiminut sen mukaan. Itse asiassa perimätieto on tältä osin hylätty, sääntöjen vastainen ja luonnollisen vaiston vastainen. Millä perusteella pitäisi jollakin alueella tappaa eläin, jonka Jumala on luonut?! Jotkut ovat sanoneet, että kyseisellä alueella oli mahdollisesti puhjennut vesikauhuepidemia ja että tarkoitettiin kulkukoiria, jotka levittivät tautia ja raatelivat ihmisiä; muutoin tälle perimätiedon osalle ei voi olla mitään perustelua. Tämän osan olemassaolo heikentää myös itse perimätietoa. Lisäksi Sakunin esiintyminen kertojaketjussa heikentää perimätietoa.

Amr ibn Shimrilta, korotettuna Alilta (AS), joka sanoi: Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi eräässä hadithissa: Joka kestää koettelemuksen kärsivällisesti, kunnes hän kohtaa sen kauniilla lujuudella, hänelle Jumala kirjoittaa kolmesataa astetta. (Wasa'il, osa 3, s. 259)

Uskovaisten johtaja (AS) kertoo Jumalan lähettiläältä (SAWS), että joka kestää koettelemuksen kärsivällisesti ja pääsee siitä yli parhaalla mahdollisella tavalla, saavuttaa Jumalan luona kolmesataa astetta läheisyyttä.

Abdullah ibn Bakr al-Rajjanilta, joka sanoi: Ali (AS) surmasi Nahrawanin miehet, ja aamulla Alin (AS) toverit itkivät heitä. Ali (AS) sanoi: Suretteko heitä? He sanoivat: Emme; muistelimme sitä yksimielisyyttä, jossa olimme heidän kanssaan eläneet, ja sitä onnettomuutta, joka heidät kohtasi, ja siksi tunsimme heitä kohtaan sääliä. Hän sanoi: Ei siinä mitään. (Wasa'il, osa 3, s. 284)

Kertoja sanoo: Nahrawanin taistelun päätyttyä Ali (AS) näki joidenkin tovereidensa kiertelevän kharijiittien kaatuneiden keskellä itkien! Hän sanoi: Oletteko pahoillanne heidän vuokseen?! He sanoivat: Jotkut heistä olivat ystäviämme; muistot palaavat mieleemme ja säälimme heidän kohtaloaan — miksi näin kävi?! Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Sellaista tämä maailma on!

Teoksessa al-Khisal isnadillaan Alilta (AS) neljänsadan hadithissa, jossa hän sanoi: Karttakaa koirien läheisyyttä. Jos joku koskettaa koiraa sen ollessa märkä, peskööt kohdan; ja jos koira on kuiva, pirskotelkoon vaatteensa vedellä. (Wasa'il, osa 3, s. 417)

Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Välttäkää koiraa niin paljon kuin voitte! Jos sen kosteus koskettaa jotakin kohtaa, peskää se kohta, ja jopa kuivan kosketuksen paikka on jälkeenpäin huuhdeltava vedellä.

Teoksessa al-Khisal jäljempänä esitettävällä isnadilla Alilta (AS) neljänsadan hadithissa, jossa hän sanoi: Opettakaa lapsillenne rukous ja vaatikaa sitä heiltä, kun he täyttävät kahdeksan vuotta. (Wasa'il, osa 4, s. 20)

Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Opettakaa lapsillenne rukous, ja kun he täyttävät kahdeksan vuotta, vaatikaa heitä rukoilemaan.

Uskovaisten johtajalta (AS), joka sanoi puheessa, jossa hän neuvoi tovereitaan: Pitäkää huolta rukouksesta, vaalikaa sitä, tehkää sitä runsaasti ja lähestykää sillä Jumalaa. Se karistaa synnit niin kuin lehdet karisevat, ja päästää niistä irti niin kuin siteet avataan. (Wasa'il, osa 4, s. 30)

Uskovaisten johtaja (AS) kehotti tovereitaan usein rukouksen suhteen ja sanoi: Pitäkää huolta rukouksestanne, rukoilkaa paljon ja lähestykää Jumalaa rukouksen kautta. Rukous karistaa syntinne, niin kuin puun lehdet varisevat. Ja hän sanoi: Rukous vapauttaa teidät, niin kuin orja vapautetaan toisen orjuudesta.

Ubayd ibn Zuraralta, hänen isältään, Abu Jafarilta (AS), joka sanoi: Witr on Alin (AS) kirjan mukaan velvollisuus; se on yön witr, ja maghrib on päivän witr. (Wasa'il, osa 4, s. 91)

Imaami Baqir (AS) sanoi: Ali (AS) piti yön yhden rakan rukousta (witr) velvoittavana samoin kuin maghrib-rukousta.

Ali ibn Abi Hamzalta, Abu Abdillahilta (AS), joka sanoi: Jos pystyt rukoilemaan joka päivä tuhat rakaa, rukoile. Ali (AS) rukoili elämänsä lopulla joka vuorokausi tuhat rakaa. (Wasa'il, osa 4, s. 97)

Imaami Sadiq (AS) sanoi: Ali (AS) rukoili elämänsä viimeisinä aikoina tuhat rakaa jokaisena vuorokautena.

Hamza ibn Humranilta, hänen isältään, Abu Jafarilta (AS), uskovaisten johtajalta (AS): Palvelijan rukouksesta hyväksytään vain se osa, jonka hän on tehnyt sydämellään läsnä ollen. Silloin eräs mies sanoi: Me olemme tuhon omat! Hän sanoi: Ei suinkaan; Jumala täydentää sen vapaaehtoisilla rukouksilla. (Wasa'il, osa 4, s. 99)

Eräänä päivänä uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Rukouksesta ei hyväksytä muuta kuin se määrä, joka on tehty tarkkaavaisesti!

Silloin eräs tovereista sanoi: Silloinhan kenenkään meistä rukous ei kelpaa ja olemme kaikki tuhon omat!

Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Ei suinkaan; Jumala on säätänyt vapaaehtoiset rukoukset, jotta niillä korvattaisiin velvollisten rukoustemme puutteet.

Isnadillaan Alilta (AS) neljänsadan hadithissa, jossa hän sanoi: Ei ole tekoa, joka olisi Jumalalle, Mahtavalle ja Ylhäiselle, rakkaampi kuin rukous. Älköön siis mikään maallinen asia estäkö teitä sen ajoista, sillä Jumala, Mahtava ja Ylhäinen, on moittinut kansoja sanoen: ”ne, jotka ovat rukouksessaan huolimattomia” [Qur'an 107:5] — eli he ovat välinpitämättömiä ja väheksyvät sen aikoja. (Wasa'il, osa 4, s. 13)

Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Jumalan luona ei ole rukousta rakkaampaa tekoa; olkaa siis varuillanne, ettei mikään maallinen asia turhaan pidättele teitä silloin, kun rukouksen aika alkaa. Muutoin joudutte Jumalan moitteen kohteeksi, sillä hän on sanonut: ”ne, jotka ovat rukouksessaan huolimattomia” — eli he ovat välinpitämättömiä rukoustaan ja sen aikoja kohtaan!

Isnadillaan Alilta (AS) neljänsadan hadithissa, jossa hän sanoi: Se, joka rukouksen jälkeen odottaa seuraavan rukouksen aikaa, kuuluu Jumalan, Mahtavan ja Ylhäisen, vieraisiin, ja Jumalan on kunnioitettava vierastaan ja annettava hänelle se, mitä hän pyytää. (Wasa'il, osa 4, s. 116)

Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Se, joka odottaa rukousta ennen sen ajan tuloa, luetaan Jumalan vieraisiin, ja Jumalan velvollisuus on kunnioittaa vierastaan ja antaa hänelle se, mitä hän pyytää.

Suwayd ibn Ghafalalta Alilta, Umarilta, Abu Bakrilta ja Ibn Abbasilta; he kaikki sanoivat: Rukoile iltapäivärukous (asr) silloin, kun aurinko on jo painumassa ja vuorten solat kuultavat, sillä sellainen oli Jumalan lähettilään (SAWS) rukous. (Wasa'il, osa 4, s. 154)

Kertoja sanoo: Uskovaisten johtaja (AS) rukoili asr-rukouksen tunti ennen auringonlaskua ja sanoi, että Jumalan lähettiläs (SAWS) toimitti asr-rukouksen tähän aikaan.

al-Hasan ibn Muhammad al-Tusi teoksessa al-Majalis isnadilla, joka on esitetty edellä pesun tapaa käsiteltäessä, kertoi: Kun uskovaisten johtaja Ali ibn Abi Talib (AS) asetti Muhammad ibn Abi Bakrin Egyptin ja sen alueiden käskynhaltijaksi, hän kirjoitti hänelle kirjeen ja käski häntä lukemaan sen Egyptin väelle ja toimimaan sen ohjeiden mukaan. Kirje on esitetty kokonaisuudessaan, ja siinä sanotaan: Hän rukoili maghribin, kun aurinko oli laskenut; sitten hän rukoili viimeisen iltarukouksen (isha), kun iltarusko oli kadonnut; sitten hän rukoili aamurukouksen pimeän vallitessa, tähtien vielä kimaltaessa. Rukoile siis näinä aikoina, pitäydy tunnetussa sunnassa ja selvässä tiessä. Kiinnitä sitten huomiota kumarrukseesi ja maahanheittäytymiseesi, sillä Jumalan lähettiläs (SAWS) oli ihmisistä täydellisin rukouksessaan ja samalla kevyin sen suorittamisessa. Ja tiedä, että jokainen tekosi seuraa rukoustasi: joka hukkaa rukouksen, hukkaa muun sitäkin helpommin. (Wasa'il, osa 4, s. 161)

Uskovaisten johtajan (AS) neuvossa Muhammad ibn Abi Bakrille sanotaan: Rukoile maghrib-rukous ihmisten kanssa auringonkehrän laskiessa, isha-rukous silloin, kun taivaan punerrus on kadonnut, ja aamurukous silloin, kun tähdet ovat vielä näkyvissä. Toimi tunnetun sunnan mukaan ja kulje selvää tietä, ja olkoon rukouksesi kumarrus ja maahanheittäytyminen täydellinen, kuten Jumalan lähettilään (SAWS) kumarrus ja maahanheittäytyminen, jonka rukous oli kumarruksen ja maahanheittäytymisen täydellisyydestä huolimatta yksinkertainen ja kevyt. Ja tiedä, että muut asiasi seuraavat rukoustasi: jos rukouksesi menee hukkaan, myös muut tekosi menevät hukkaan.

Uskovaisten johtajalta (AS): Rukoilkaa heidän kanssaan asr-rukous, kun aurinko on vielä valkoinen ja elävä ja päivää on jäljellä sen verran, että sen aikana voi kulkea kaksi farsakhia. Ja rukoilkaa heidän kanssaan heikoimman heistä mukaan, älkääkä olko koettelijoita. (Wasa'il, osa 4, s. 162)

Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Rukoile asr-rukous silloin, kun aurinko on painunut taivaan laitaan niin, että yöhön on vielä kahden farsakhin matka; ja toimita yhteisrukous siten, ettei se rukoilija, jonka voimat ovat heikoimmat, joudu vaikeuksiin.

Alilta (AS) neljänsadan hadithissa, jossa hän sanoi: Joka tulee rukoukseen tuntien sen oikeuden, hänelle annetaan anteeksi. Korkein Jumala sanoi: ”ne, jotka pysyvät rukouksessaan lakkaamatta” [Qur'an 70:23] — eli ne, jotka suorittavat päivällä sen, mikä on heiltä yöllä jäänyt, ja yöllä sen, mikä on heiltä päivällä jäänyt. (Wasa'il, osa 4, s. 228)

Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Sille, joka suorittaa rukouksen ja tuntee rukouksen oikeuden, annetaan anteeksi. Se, että Jumala on sanonut: ”ne, jotka pysyvät rukouksessaan lakkaamatta”, tarkoittaa niitä, jotka rukoilevat päivällä yöllä väliin jääneen rukouksen ja yöllä päivällä väliin jääneen.

Uskovaisten johtajalta (AS) pitkässä hadithissa, jossa hän sanoi: Kun Korkein Jumala peittää palvelijoiltaan auringonkehrän, jonka hän on asettanut rukousaikojen osoittajaksi, heille annetaan väljyyttä lykätä rukouksia, kunnes aika selviää heille auringon ilmestyessä ja he ovat varmoja siitä, että se on ohittanut lakipisteensä. (Wasa'il, osa 4, s. 279)

Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Pilvisinä päivinä, jolloin aurinko ei näy, keskipäivärukouksen lykkäämisessä ei ole mitään vikaa — kunnes saadaan varmuus uskonnollisen keskipäivän hetkestä.

al-Sindi ibn Muhammadilta, Abu al-Bakhtarilta, Jafar ibn Muhammadilta, hänen isältään, joka sanoi: Ali (AS) jakoi Kufassa ihmisille vaatteita, ja jaettavien joukossa oli silkkinen burnus-viitta. Hasan pyysi sitä häneltä, mutta hän kieltäytyi antamasta sitä hänelle ja arpoi sen muslimien kesken. Se lankesi eräälle nuorelle miehelle Hamdanista, joka lähti pois sen kanssa. Hänelle kerrottiin, että Hasan oli pyytänyt sitä isältään ja tämä oli evännyt sen häneltä. Niinpä hamdanilainen lähetti sen Hasanille, ja tämä otti sen vastaan. (Wasa'il, osa 4, s. 366)

Uskovaisten johtaja (AS) jakoi Kufassa vaatteita ihmisten kesken. Hasan (AS) pyysi silkkistä burnus-viittaa. Ali (AS) ei antanut sitä hänelle vaan heitti sen väkijoukkoon. Se osui hamdanilaiselle nuorukaiselle. Hänelle kerrottiin, että Hasan (AS) oli sitä halunnut. Nuorukainen lahjoitti sen Hasanille (AS), ja Hasan otti sen vastaan.

Ismail al-Sindilta, Abd Khayrilta, joka sanoi: Ali ibn Abi Talibilla (AS) oli neljä sormusta, joita hän käytti: rubiini jaloutensa tähden, turkoosi voittonsa tähden, kiinalainen teräs voimansa tähden ja akaatti suojansa tähden. (Wasa'il, osa 4, s. 420)

Alilla (AS) oli neljä sormusta: rubiini kunnian tähden, turkoosi avun tähden, kiinalainen teräs voiman tähden ja akaatti suojan tähden.

Muhammad ibn Ali ibn al-Husayn sanoi: Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Beduiini tuli Profeetan (SAWS) luo ja kysyi häneltä maan pahimmista ja parhaista paikoista. Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi hänelle: Maan pahimmat paikat ovat torit — ja edelleen hän sanoi: Parhaat paikat ovat moskeijat, ja Jumalalle rakkain heistä on se, joka astuu niihin ensimmäisenä ja poistuu niistä viimeisenä. (Wasa'il, osa 5, s. 293)

Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Eräänä päivänä beduiini kysyi Jumalan lähettiläältä (SAWS): Mikä on maan pahin paikka? Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Tori! Hän kysyi: Mikä on paras paikka? Hän sanoi: Moskeija. Sitten hän sanoi: Menkää moskeijoihin varhain ja poistukaa sieltä myöhään ja viipykää siellä pitempään.

Muhammad ibn Abi Umayrilta, al-Muthannalta, Abu Abdillahilta (AS): Ali (AS) inhosi kuvia taloissa. (Wasa'il, osa 5, s. 304)

Imaami Sadiq (AS) sanoi: Uskovaisten johtaja (AS) ei pitänyt siitä, että kotona oli kuvia.

Ghiyath ibn Ibrahimilta, Jafarilta, hänen isältään, Alilta (AS), joka sanoi: Älköön ihminen heittäytykö maahan sellaisen päälle, jolla ei ole muuta osaa hänen ruumiistaan. (Wasa'il, osa 5, s. 375)

Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Älkää heittäytykö maahan sellaisen päälle, jolla on vain otsanne.

Sanomme: Tämä tarkoittaa, että maahanheittäytymisen tulee tapahtua yhtenäisellä tasolla siten, että otsa ja muut kosketuskohdat ovat samalla tasolla ja saman esineen päällä — kuten kaislamatto, kivilattia, maa tai rukousmatto (mikäli pidämme oikeana ja sallittuna maahanheittäytymistä maasta kasvaneesta villasta tai puuvillasta kudotun päälle).

Teoksessa al-Khisal isnadillaan Alilta (AS) neljänsadan hadithissa, jossa hän sanoi: Älköön kukaan teistä nousko rukoukseen laiskana tai uneliaana, älköönkä ajatelko omia asioitaan, sillä hän on Herransa, Mahtavan ja Ylhäisen, edessä. Palvelija saa rukouksestaan vain sen, minkä hän on tehnyt sydämellään läsnä ollen. (Wasa'il, osa 5, s. 447)

Uskovaist…

Alilta (AS), joka sanoi: Älä siirrä katsettasi rukouksessa maahanheittäytymispaikkasi ohi. (Wasa'il, osa 5, s. 510)

Alilta (AS) on kerrottu hänen sanoneen: Älä vie katsettasi rukouksessa maahanheittäytymispaikkasi ohi.

Ja (Ahmad ibn Muhammadilta, Muhammad ibn Muslimilta), joka sanoi: Kysyin Abu Jafarilta (AS): Saammeko hakea suojaa joistakin näistä loitsuista? Hän sanoi: Emme, paitsi Koraanista. Ali (AS) sanoi aina: Monet loitsut ja amuletit ovat monijumalaisuutta. (Wasa'il, osa 6, s. 237)

Kysyimme imaami Baqirilta (AS): Voimmeko käyttää niitä kirjoituksia, joita sanotaan amuleteiksi? Hän sanoi: Käyttäkää sellaisia, jotka sisältävät vain Koraania. Ali (AS) sanoi: Useimmat amuletit ja loitsut ovat monijumalaisuutta.

Muhammad ibn Ali ibn al-Husayn sanoi: Eräs mies kysyi uskovaisten johtajalta (AS): Oi Jumalan luomakunnan parhaan serkku, mitä merkitsee kaulasi ojentaminen kumarruksessa? Hän sanoi: Sen tulkinta on: Uskon Jumalaan, vaikka kaulani katkaistaisiin. (Wasa'il, osa 6, s. 325)

Kysyimme uskovaisten johtajalta (AS): Mitä tarkoittaa pään ojentaminen kumarruksessa? Hän sanoi: Se tarkoittaa: vaikka katkaisisitte kaulani, en luovu uskostani!

Asbagh ibn Nubatalta, joka sanoi: Kun uskovaisten johtaja (AS) nosti päänsä maahanheittäytymisestä, hän istuutui, kunnes rauhoittui, ja nousi sitten. Häneltä kysyttiin siitä, ja hän sanoi: Tämä kuuluu rukouksen kunnioittamiseen. (Wasa'il, osa 6, s. 347)

Kun uskovaisten johtaja (AS) nosti päänsä maahanheittäytymisestä, hän istui hetken rauhassa, nousi sitten ja sanoi: Tämä teko on rukouksen kunnioittamista.

Abdullah ibn Hilalilta, joka sanoi: Valitin Abu Abdillahille (AS) omaisuutemme hajaantumista ja meitä kohdanneita vaikeuksia. Hän sanoi: Pitäydy rukoilemiseen maahan heittäytyneenä, sillä palvelija on lähimpänä Jumalaa ollessaan maahan heittäytyneenä. Sanoin: Saanko siis rukoilla velvollisessa rukouksessa ja mainita tarpeeni? Hän sanoi: Kyllä; niin teki Jumalan lähettiläs (SAWS): hän rukoili erästä joukkoa vastaan mainiten heidät nimeltä ja heidän isiensä nimeltä, ja Ali (AS) teki samoin hänen jälkeensä. (Wasa'il, osa 6, s. 371)

Kertoja sanoo: Valitin imaami Sadiqille (AS) taloudellisia vaikeuksia; hän sanoi: Rukoile maahanheittäytymisen tilassa! Sillä maahanheittäytyminen on palvelijan lähin tila Jumalaan.

Kertoja sanoo: Sanoin: Eikö siinä ole mitään vikaa rukouksen maahanheittäytymisessä? Hän sanoi: Ei! Myös Jumalan lähettiläs (SAWS) rukoili rukouksen aikana ja mainitsi nimeltä asiat, joita halusi; myös Ali (AS) teki näin.

Isnadillaan Alilta (AS) neljänsadan hadithissa, jossa hän sanoi: Älkää pitäkö vähäisiä syntejä mitättöminä, sillä vähäinenkin lasketaan ja kertyy paljoksi. Ja pidentäkää maahanheittäytymistänne, sillä Iblisille ei ole mitään raskaampaa tekoa kuin nähdä Aadamin lapsi maahan heittäytyneenä — sillä hänet käskettiin heittäytyä maahan ja hän oli tottelematon, kun taas tämä käskettiin heittäytyä maahan ja hän totteli ja pelastui. (Wasa'il, osa 6, s. 381)

Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Älkää väheksykö pieniä syntejä, sillä ne kasautuvat ja kasvavat suuriksi; ja pidentäkää maahanheittäytymisiänne, sillä Iblisille ei ole mitään raskaampaa tekoa kuin Aadamin edessä maahan heittäytyminen. Sillä juuri se, ettei hän heittäytynyt maahan Aadamin edessä, teki hänestä hylätyn.

Eräs mies sanoi uskovaisten johtajalle (AS): Mitä merkitsevät imaamin sanat ”rauha teille”? Hän sanoi: Imaami toimii tulkkina Jumalalta, Mahtavalta ja Ylhäiseltä, ja sanoo tulkinnassaan yhteisrukoukseen kokoontuneille: teillä on turva Jumalan rangaistukselta ylösnousemuksen päivänä. (Wasa'il, osa 6, s. 417)

Uskovaisten johtajalta (AS) kysyttiin: Mitä tarkoittaa, että yhteisrukouksen johtaja sanoo rukouksen lopussa: ”al-salamu alaykum wa rahmatullahi wa barakatuh”? Hän sanoi: Hän tuo ihmisille tervehdyksen Jumalan puolelta ja antaa heille turvan rangaistukselta.

Abu Basirilta, Abu Abdillahilta (AS), hänen isiltään, uskovaisten johtajalta (AS), joka sanoi: Kun joku teistä on lopettanut rukouksensa, kohottakoon kätensä taivasta kohti ja paneutukoon rukoilemaan. (Wasa'il, osa 6, s. 487)

Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Kohottakaa rukouksen jälkeen kätenne taivasta kohti ja paneutukaa rukoilemaan.

Alilta (AS) neljänsadan hadithissa, jossa hän sanoi: Kun joku teistä käy nukkumaan, asettakoon oikean kätensä oikean poskensa alle, sillä hän ei tiedä, herääkö hän unestaan vai ei. (Wasa'il, osa 6, s. 505)

Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Nukkumaan mennessänne asettakaa oikea kätenne päänne alle, ja olkaa mieleltänne kuin ihminen, joka ei tiedä, herääkö unestaan vai ei!

Alilta (AS) neljänsadan hadithissa, jossa hän sanoi: Jolla on jokin tarve Herraltaan, pyytäköön sitä näinä hetkinä: eräänä hetkenä perjantaipäivänä; hetkenä, jolloin aurinko ohittaa lakipisteensä; kun tuulet puhaltavat ja taivaan portit avautuvat ja armo laskeutuu ja linnut laulavat; sekä eräänä hetkenä yön lopulla. (Wasa'il, osa 7, s. 67)

Uskovaisten johtaja (AS) sanoi, että tietyt hetket ovat hyviä Jumalalta pyytämiseen: ensiksi eräs hetki perjantaipäivänä; toiseksi keskipäivän hetki; kolmanneksi hetki, jolloin tuuli puhaltaa — silloin taivaan portit avautuvat ja armo laskeutuu; neljänneksi hetki, jolloin linnut laulavat; ja viidenneksi eräs hetki yön lopulla.

Ali ibn Abdillahilta, hänen isältään, hänen isoisältään, uskovaisten johtajalta (AS) eräässä hadithissa, jossa hän sanoi: Siemennesteen muuntuminen kohdussa kestää neljäkymmentä päivää. Joka siis tahtoo rukoilla Jumalaa, Mahtavaa ja Ylhäistä, tehköön sen näiden neljänkymmenen päivän aikana, ennen kuin luominen tapahtuu. Sitten Jumala lähettää kohtujen enkelin, joka ottaa sen ja sanoo: Jumalani, onko tämä onneton vai onnellinen? (Wasa'il, osa 7, s. 141)

Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Siemennesteen hedelmöittymisestä kohdussa siihen asti, kun sen yleinen kohtalo määrätään, on neljäkymmentä päivää aikaa. Rukoilkaa siis näiden neljänkymmenen päivän aikana. Näiden neljänkymmenen päivän jälkeen tulee enkeli ja kysyy: Jumalani, onko tämän lapsen kohtalo vaikea vai helppo?

Sanomme: Tämä tarkoittaa, että silloin ratkeaa, millainen sielu ja millainen kohtalo tähän ruumiiseen liitetään, ja sen jälkeen kohtalon muuttaminen ei ole mahdotonta mutta on erittäin vaikeaa. Jos esimerkiksi tälle ruumiille on määrätty lapsi vaikeine kohtaloineen, se on aivan eri asia kuin jos sille on määrätty lapsi helppoine, loistavine ja onnellisine kohtaloineen. Tätä neljänkymmenen päivän tilaisuutta ei siis pidä menettää.

Alilta (AS), joka sanoi: Koraanin lukeminen rukouksessa on parempaa kuin Koraanin lukeminen rukouksen ulkopuolella, ja Jumalan muistaminen on vielä parempaa. (Wasa'il, osa 7, s. 162)

Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Koraanin lukeminen rukouksessa on parempaa kuin Koraanin lukeminen rukouksen ulkopuolella, ja Jumalan muistaminen on parempaa kuin Koraanin lukeminen.

al-Hasan ibn Ali al-Askarilta, hänen isiltään, Alilta (AS) eräässä hadithissa, jossa hän sanoi: Jos jotakuta murehduttaa asia, johon hän ryhtyy, ja hän sanoo ”Jumalan, armeliaan Armahtajan nimeen” vilpittömästi Jumalalle ja kääntyen sydämellään hänen puoleensa, hän ei jää ilman jompaakumpaa kahdesta: joko hänen tarpeensa täyttyy tässä maailmassa, tai se varataan ja talletetaan hänelle Herransa luona; ja se, mikä on Jumalan luona, on uskovaisille parempaa ja pysyvämpää. (Wasa'il, osa 7, s. 169)

Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Jos jollakulla on eteen tullut asia, joka on vallannut hänen mielensä, ja hän lausuu vilpittömästi ja koko olemuksellaan yhden ”Bismillahi al-Rahmani al-Rahim”, joko asia ratkeaa tai hänelle varataan Jumalan luona jotakin sitä parempaa — ja se, mitä Jumala varaa uskovaisille, on aina parempaa.

Asim ibn Hamzalta, Alilta (AS), joka sanoi: Siunauksen pyytäminen Profeetalle (SAWS) hävittää synnit tehokkaammin kuin vesi tulen. (Wasa'il, osa 7, s. 196)

Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Siunauksen pyytäminen Profeetalle (SAWS) pyyhkii pois ihmisen erehdysten jäljet niin kuin vesi sammuttaa tulen — jopa tehokkaammin.

Abdullah ibn Sinanilta, Abu Abdillahilta (AS), joka sanoi: Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi eräänä päivänä uskovaisten johtajalle (AS): Enkö kertoisi sinulle ilosanomaa? Hän sanoi: Kyllä — ja edelleen hän sanoi: Gabriel kertoi minulle, että kun mies yhteisöstäni pyytää siunausta minulle ja liittää siunauspyyntöönsä minun jälkeeni myös perheeni, hänelle avataan taivaan portit ja enkelit siunaavat häntä seitsemälläkymmenellä siunauksella, ja sitten hänen syntinsä varisevat niin kuin lehdet varisevat puusta. Ja Jumala, Siunattu ja Korkein, sanoo: Tässä olen, palvelijani, ja onnea sinulle! Oi enkelini, te siunaatte häntä seitsemälläkymmenellä siunauksella, ja minä siunaan häntä seitsemälläsadalla siunauksella. (Wasa'il, osa 7, s. 204)

Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Oi Ali, Gabriel kertoi minulle, että aina kun muslimi pyytää siunausta minulle ja suvulleni, hänelle avataan taivaan portit, ja enkelit lähettävät hänelle seitsemänkymmentä siunausta, ja hänen syntinsä varisevat pois niin kuin puun lehdet varisevat. Ja Jumala sanoo: Tässä olen, palvelijani! Oi enkelit, te lähetitte hänelle seitsemänkymmentä siunausta, ja minä lähetän hänelle seitsemänsataa siunausta.

Abu al-Bakhtarilta, Jafarilta, hänen isältään, Alilta (AS), joka sanoi: Katseen kääntäminen sivulle rukouksessa on Saatanan varkautta. Varokaa siis katseen kääntämistä rukouksessa, sillä Jumala kääntyy palvelijan puoleen, kun tämä nousee rukoukseen; ja kun tämä kääntää katseensa pois, Jumala, Siunattu ja Korkein, sanoo: Oi Aadamin lapsi, kenen puoleen käännyt? — ja niin kolme kertaa. Ja kun hän kääntää katseensa neljännen kerran, Jumala kääntyy hänestä pois. (Wasa'il, osa 7, s. 288)

Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Ajatusten harhailu rukouksessa on Saatanan kavallusta ihmisen rukouksesta. Varokaa, ettei mielenne harhailisi! Rukouksen aikana Jumala kääntyy palvelijansa puoleen, ja kun palvelijan ajatukset harhautuvat, Jumala sanoo: Oi Aadamin lapsi, minne menit?! Kolme kertaa Jumala sanoo näin ja jättää sen huomiotta. Ja neljännellä kerralla, kun palvelijan ajatukset harhautuvat, Jumala jättää hänet ja kääntyy tässä rukouksessa hänestä pois.

Talha ibn Zaydilta, Jafarilta, hänen isältään, Alilta (AS), joka sanoi: Perjantairukousta ei ole muualla kuin kaupungissa, jossa pannaan täytäntöön Jumalan säätämät rangaistukset. (Wasa'il, osa 7, s. 307)

Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Perjantairukous on toimitettava vain sellaisessa kaupungissa, jossa Jumalan säätämät rangaistukset pannaan täytäntöön.

Isa ibn Abdillahilta, hänen isältään, hänen isoisältään, Alilta (AS), joka sanoi: Jumala, Mahtava ja Ylhäinen, sanoi: Palvelijani pyytää minulta parasta valintaa, ja minä valitsen hänelle parhaan — ja hän suuttuu. (Wasa'il, osa 8, s. 80)

Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Jumala sanoo: Joskus palvelijani pyytää minulta parasta, ja minä valitsen hänelle sen, mikä on hänelle parasta, mutta hän pahastuu.

Sadiqilta, Jafar ibn Muhammadilta (AS) on kerrottu hänen sanoneen: Joka teistä rukoilee neljä rakaa, uskovaisten johtajan (AS) rukouksen, tulee ulos synneistään kuin sinä päivänä, jona äiti hänet synnytti, ja hänen tarpeensa täytetään. Hän lukee jokaisessa rakassa al-Hamdin kerran ja ”Sano: Hän on Jumala, yksi” viisikymmentä kertaa, ja kun hän on lopettanut, hän rukoilee. (Wasa'il, osa 8, s. 116)

Imaami Sadiq (AS) sanoi: Rukoilkaa uskovaisten johtajan (AS) rukous, jotta tarpeenne täyttyisivät ja syntinne puhdistuisivat, aivan kuin olisitte syntyneet äidistänne uudelleen: neljä rakaa, ja jokaisessa rakassa al-Hamdin jälkeen 50 kertaa yksijumalaisuuden suura (al-Ikhlas). Rukoilkaa myös rukouksen jälkeen.

Abu al-Jawzalta, al-Husayn ibn Ulwanilta, Amr ibn Khalidilta, Zayd ibn Alilta, hänen isiltään, Alilta (AS), joka sanoi: Jumalan lähettiläs (SAWS) rukoili kanssamme keskipäivärukouksen viitenä rakana ja päätti sitten rukouksen. Eräs väestä sanoi hänelle: Oi Jumalan lähettiläs, onko rukoukseen lisätty jotakin? Hän sanoi: Mitä tarkoitat? Tämä sanoi: Rukoilit kanssamme viisi rakaa. Silloin hän kääntyi kiblan suuntaan ja lausui takbirin istuallaan, sitten heittäytyi kahdesti maahan ilman lukemista ja ilman kumarrusta, ja antoi sitten tervehdyksen. Sen jälkeen hänellä oli tapana sanoa: Nämä kaksi ovat ne, jotka painavat Saatanan nenän tomuun. (Wasa'il, osa 8, s. 233)

Uskovaisten johtaja (AS) kertoo: Jumalan lähettiläs rukoili kanssamme keskipäivärukouksen, joka oli viisi rakaa. Sitten hän päätti rukouksen. Sanoimme ihmeissämme: Onko keskipäivärukous muuttunut? Hän sanoi: Kuinka niin?! Sanoimme: Rukoilit viisi rakaa! Hän kääntyi kiblan suuntaan, lausui takbirin ja heittäytyi istuallaan kahdesti maahan, antoi tervehdyksen ja sanoi: Nämä kaksi maahanheittäytymistä ovat hyvitykseksi.

Zuraralta, Abu Jafarilta (AS) eräässä hadithissa, jossa hän sanoi: Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Joka kuulee kutsun eikä vastaa siihen ilman pätevää syytä, hänellä ei ole rukousta. (Wasa'il, osa 8, s. 291)

Uskovaisten johtaja (AS) sanoi: Se, joka kuulee rukouskutsujan kutsun eikä nouse rukoukseen, luetaan rukouksettomaksi.

Isnadillaan Ali ibn al-Hakamilta, Abd al-Rahman al-Arzamilta (hänen isältään), Abu Abdillahilta (AS), joka sanoi: Ali (AS) johti ihmisten rukouksen ilman rituaalista puhtautta — kyseessä oli keskipäivärukous — ja meni sitten sisään. Sitten hänen kuuluttajansa tuli ulos julistaen: Uskovaisten johtaja (AS) rukoili ilman rituaalista puhtautta, toistakaa siis rukouksenne; ja välittäköön läsnä oleva tämän poissa olevalle. (Wasa'il, osa 8, s. 373)

Imaami Sadiq (AS) sanoi: Uskovaisten johtaja (AS) johti ihmisten keskipäivärukousta yhteisrukouksena ja käski sitten kuuluttajan julistaa: Oi ihmiset! Uskovaisten johtajalla ei ollut rituaalista pesua; toistakaa rukous, ja välittäkööt läsnä olleet tämän poissa olleille.

Abdullah ibn Jafar teoksessa Qurb al-Isnad al-Sindi ibn Muhammadilta, Abu al-Bakhtarilta, Jafarilta, hänen isältään: Alilla (AS) oli tapana sanoa: Laske zakatiisi se, minkä kymmenysten kerääjä on sinulta ottanut, ja salaa se häneltä niin paljon kuin voit. (Wasa'il, osa 9, s. 254)

Uskovaisten ruhtinas (AS) sanoi: Lue se, minkä veronkantaja sinulta ottaa, zakātiksesi, ja kätke häneltä se, minkä kätkeä voit.

Alī ibn Ibrāhīmilta, hänen isnādinsa kautta al-Hārith al-Hamdānīlta, hadithissa, jossa kerrotaan hänen kuulleen uskovaisten ruhtinaan (AS) sanovan: Kuulin Jumalan lähettilään (SAWS) sanovan: Tarpeet ovat Jumalan uskoma talletus palvelijoiden rinnoissa; kuka ne salaa, sille kirjataan jumalanpalvelus. (Wasa'il, osa 9, s. 445)

Uskovaisten ruhtinas (AS) sanoi: Kuulin Jumalan lähettiläältä (SAWS), että ihmisten tarpeet ovat Jumalan talletus heidän rinnoissaan. Joka salaa tarpeensa, sille kirjataan jumalanpalvelus.

Ghiyāth ibn Ibrāhīmilta, Abū Abdillāhilta (AS), hänen isältään: Alī (AS) piti siitä, että paaston katkaisi maidolla. (Wasa'il, osa 10, s. 160)

Imaami Sādiq (AS) sanoi: Alī (AS) katkaisi mielellään paastonsa maidolla.

Al-Hasan ibn Alī ibn Sulaymānilta, Muhammad ibn Imrānilta, Abū Abdillāhilta (AS): hadithissa niistä ihmisistä, jotka tuotiin Alīn (AS) eteen, kun he eivät paastonneet ramadankuussa; hän sanoi heille: Oletteko matkalla? He sanoivat: Emme. Hän sanoi: Onko teissä sitten vaiva, joka oikeuttaa teidät katkaisemaan paaston ja jota me emme havaitse? Tehän näette itsenne parhaiten, sillä Jumala, korkea, sanoo: ”Ei, vaan ihminen näkee itsensä selvästi.” [Qur'an 75:14] (Wasa'il, osa 10, s. 221)

Imaami Sādiq (AS) kertoi: Ramadankuussa otettiin kiinni joukko ihmisiä ja tuotiin Alīn (AS) eteen sanoen, että nämä eivät paastoa. Uskovaisten ruhtinas (AS) kysyi heiltä: Oletteko matkalla? He sanoivat: Emme. Hän sanoi: Silloin paastonne laiminlyöntiin täytyy olla syy, jota me emme tunne mutta jonka te itse parhaiten tiedätte. Jumala on sanonut, että ihminen tuntee itsensä parhaiten: ”Ei, vaan ihminen näkee itsensä selvästi.” [Qur'an 75:14]

Alīlta (AS) neljänsadan hadithissa: Kun aiotte lähteä pyhiinvaellukselle, hankkikaa etukäteen osa niistä tarvikkeista, jotka vahvistavat teitä matkalla, sillä Jumala sanoo: ”Jos he olisivat todella tahtoneet lähteä, he olisivat varustautuneet siihen.” [Qur'an 9:46] (Wasa'il, osa 11, s. 35)

Uskovaisten ruhtinas (AS) sanoi: Se, joka tahtoo pyhiinvaelluksen osakseen, alkakoon hankkia matkatarvikkeitaan; Jumala on sanonut: jos he todella olisivat tahtoneet lähteä, he olisivat valmistaneet siihen varusteet.

Alī ibn Mūsā ibn Tāwūs teoksessa Amān al-Akhtār al-Qāsim ibn al-Alā'lta, eräältä Alī ibn Muhammadin (AS) palvelijalta, joka sanoi: Pyysin häneltä lupaa lähteä vierailulle Tūsiin. Hän sanoi: Pidä mukanasi sormusta, jonka kivi on keltainen akaatti ja johon on kaiverrettu ”Mā shā'a Llāh, lā quwwata illā bi-Llāh, astaghfiru Llāh”, ja toiselle puolelle ”Muhammad ja Alī”; se on turva käden katkaisemista vastaan, täydellisin turvallisuuden tuoja ja parhaiten uskoasi varjeleva. Ja edelleen hän sanoi: Pidä mukanasi toistakin sormusta, turkoosia, sillä matkallasi Tūsin ja Nīsābūrin välillä sinua vastaan tulee leijona, joka estää karavaania kulkemasta. Astu sen eteen, näytä sille sormus ja sano sille: Herrani käskee sinua väistymään tieltä. Sitten hän sanoi: Sen kaiverrus olkoon ”Allāh al-Malik” ja toisella puolella ”al-Mulku li-Llāhi al-Wāhidi al-Qahhār”, sillä se on uskovaisten ruhtinaan (AS) sormus. Ja edelleen: sen kivi oli turkoosi, ja se on turva erityisesti petoeläimiä vastaan ja voitto sodissa — ja siinä on kaksi hänen (AS) ihmetekoaan. (Wasa'il, osa 11, s. 428)

Imaami Hādī (AS) sanoi: ... ja pidä turkoosisormusta, ja kaiverra sen toiselle puolelle: Allāh al-Malik, ja toiselle puolelle: al-Mulku li-Llāhi al-Wāhidi al-Qahhār. Tällainen oli uskovaisten ruhtinaan (AS) sinettisormus. Sellainen sormus on turva petoeläimiä vastaan ja voitto sodissa ...

Amr ibn Uthmānilta, eräiltä tovereiltamme, Abū Abdillāhilta (AS): Qanbar tuli uskovaisten ruhtinaan (AS) luo ja sanoi: Tämä mies on pyhiinvaeltajista ensimmäisenä palannut. Hän sanoi: Älköön Jumala tuoko hänen kotiaan lähelle! Tämä on pyhiinvaeltajista se, joka on tehnyt tappiollisen kaupan: hän uuvuttaa ratsunsa ja nokkii rukouksensa. Mene ulos hänen luokseen ja aja hänet pois. (Wasa'il, osa 11, s. 451)

Kun joku palasi kaupunkiinsa muita pyhiinvaeltajia aikaisemmin, uskovaisten ruhtinas (AS) oli tyytymätön ja sanoi: Sellainen on sekä uuvuttanut ratsunsa että pilannut rukouksensa. Ja niin hän ajoi hänet luotaan.

Alī ibn Asbātilta, joka johti sen ylös: Uskovaisten ruhtinas (AS) sanoi: Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Älkää lyökö juhtia kasvoihin älkääkä mitään olentoa, jossa on henki, sillä se ylistää Jumalaa Häntä kiittäen. (Wasa'il, osa 11, s. 484)

Uskovaisten ruhtinas (AS) kertoi: Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Älkää koskaan lyökö hengellisiä olentoja kasvoihin — ne ylistävät Jumalaa.

Yahyā al-Azraqilta: Abū Abdillāh (AS) sanoi: Uskovaisten ruhtinas (AS) kaivoi kaivon, ja siihen alettiin heitellä. Hänelle kerrottiin siitä, ja hän tuli ja seisahtui kaivon äärelle ja sanoi: Joko lakkaatte, tai minä asetan siihen kyyhkyset asumaan. Sitten hän (AS) sanoi: Niiden siipien havina karkottaa saatanat. (Wasa'il, osa 11, s. 515 ja 518)

Uskovaisten ruhtinas (AS) kaivoi kaivon, ja hänen luokseen tultiin sanomaan, että siitä oli tullut jinnien asuinsija. Hän tuli kaivon äärelle ja sanoi: Lakatkaa vaivaamasta ihmisiä, tai muuten asetan tähän kaivoon kyyhkysiä asumaan. Sitten hän sanoi: Kyyhkysen siipien ääni ajaa jinnien saatanat pakoon.

Muhammad ibn Qaysilta, Abū Ja'farilta (AS): Uskovaisten ruhtinas (AS) sanoi: Koirissa ei ole hyötyä, paitsi metsästyskoirassa tai karjakoirassa. (Wasa'il, osa 11, s. 530)

Uskovaisten ruhtinas (AS) sanoi: Koirasta ei ole hyötyä muuhun kuin vartiointiin tai metsästykseen.

Hänen isnādinsa kautta uskovaisten ruhtinaalta (AS) hänen testamentissaan Muhammad ibn al-Hanafiyyalle: Kokoa ihmisten mielipiteet yhteen ja valitse sitten se, joka on lähinnä oikeaa ja kauimpana epäilyksestä. Ja edelleen hän sanoi: Itsensä on vaaraan saattanut se, joka pitää omaa mielipidettään itselleen riittävänä, ja se, joka kohtaa avoimesti erilaiset näkemykset, oppii tuntemaan virheen paikat. (Wasa'il, osa 12, s. 46)

Uskovaisten ruhtinas (AS) sanoi Muhammad al-Hanafiyyalle: Aseta erilaiset näkemykset rinnakkain, kunnes pääset oikeaan näkemykseen. Se, joka pitää itseään muiden näkemyksistä riippumattomana, erehtyy, ja se, joka ottaa erilaiset näkemykset avoimesti vastaan, tulee tietoiseksi mielipiteiden heikoista kohdista.

Ibn al-Qaddāhilta, Abū Abdillāhilta (AS) hadithissa: Alī (AS) tapasi sanoa: Älkää vihastuko älkääkä vihastuttako. Levittäkää rauhantervehdystä, puhukaa kaunista puhetta ja rukoilkaa yöllä ihmisten nukkuessa, niin astutte paratiisiin rauhassa. Sitten hän (AS) luki Jumalan, mahtavan ja korkean, sanan: ”al-Salām, al-Mu'min, al-Muhaymin.” [Qur'an 59:23] (Wasa'il, osa 12, s. 59)

Uskovaisten ruhtinas (AS) sanoi: Älkää vihastuko älkääkä tehkö sellaista, mistä ihmiset vihastuvat. Tervehtikää ja puhukaa kauniisti. Yön aikana, kun ihmiset nukkuvat, rukoilkaa. Näin astutte paratiisiin ja pääsette rauhassa perille: ”al-Salām, al-Mu'min, al-Muhaymin.”

Mas'ada ibn Sadaqalta, Abū Abdillāhilta hänen isiltään (rauha heille): Uskovaisten ruhtinas (AS) matkasi erään dhimmī-miehen seurassa. Dhimmī kysyi häneltä: Minne olet menossa, Jumalan palvelija? Hän sanoi: Menen Kūfaan. Kun tie kääntyi dhimmīn suuntaan, uskovaisten ruhtinas (AS) kääntyi hänen mukaansa. Ja edelleen: Dhimmī sanoi hänelle: Miksi käännyit mukaani? Uskovaisten ruhtinas (AS) sanoi hänelle: Tämä kuuluu hyvän seuranpidon täydellisyyteen: että ihminen saattaa toveriaan vähän matkaa, kun eroaa hänestä. Niin on Profeettamme meitä käskenyt. Ja hadithissa kerrotaan, että dhimmī kääntyi tämän vuoksi islamiin. (Wasa'il, osa 12, s. 134)

Uskovaisten ruhtinas (AS) matkasi erään Kirjan kansaan kuuluvan miehen seurassa. Mies kysyi: Jumalan palvelija, minne olet menossa? Uskovaisten ruhtinas (AS) vastasi: Kūfaan. Kun he ohittivat tienhaaran, uskovaisten ruhtinas (AS) saattoi miestä hetken tämän omalla tiellä. Mies sanoi: Etkö sinä ollutkaan menossa Kūfaan? Uskovaisten ruhtinas (AS) sanoi: Kyllä! Mutta hyvään seuranpitoon kuuluu vähän matkaa saattaminen; Profeettamme on niin neuvonut. Ja kun mies tämän kuuli, hän kääntyi islamiin.

Hänen isnādinsa kautta uskovaisten ruhtinaalta (AS): Olen havainnut, että kaikki, minkä varassa ihmiset elävät ja seurustelevat keskenään, on täysi mitallinen, josta kaksi kolmasosaa on hyvässä valossa katsomista ja kolmasosa toisen puutteiden huomiotta jättämistä. (Wasa'il, osa 12, s. 202)

Uskovaisten ruhtinas (AS) sanoi: Elämän ydin on kaksi kolmasosaa hyvän tekemistä ihmisille, ja loput on sitä, että jättää huomiotta sen, mitä he ovat jääneet velkaa.

Alīlta (AS) neljänsadan hadithissa: Kun kohtaatte veljenne, kätelkää ja osoittakaa heille iloisuutta ja ystävällisyyttä, niin että erotessanne synnin taakat ovat teiltä poistuneet. Kättele vihollistasikin, vaikka se olisi vastenmielistä, sillä se on niitä asioita, jotka Jumala, mahtava ja korkea, on palvelijoilleen käskenyt: Hän sanoo: ”Torju paha sillä, mikä on parempaa” — kahdessa jakeessa. [Qur'an 41:34; 23:96] (Wasa'il, osa 12, s. 225)

Uskovaisten ruhtinas (AS) sanoi: Kun kohtaatte veljiänne, kätelkää ja olkaa ystävällisen näköisiä, niin että erotessanne taakkanne ja tahranne ovat puhdistuneet. Ja kun kohtaatte vihollisianne, kätelkää heitäkin — vaikkette heistä pitäisikään — jotta olisitte torjuneet pahan hyvällä, niin kuin Jumala on käskenyt.

Uskovaisten ruhtinas (AS) sanoi: Teitä on käsketty pyhiinvaellukseen ja umraan, älkää siis välittäkö siitä, kummasta aloitatte. (Wasa'il, osa 14, s. 296)

Uskovaisten ruhtinas (AS) sanoi: Teitä on käsketty sekä pyhiinvaellukseen että umraan. Jos ette siis pääse pyhiinvaellukselle, lähtekää toistaiseksi umraan.

Hänen isnādinsa kautta Alīlta (AS) neljänsadan hadithissa: Käykää Jumalan lähettilään (SAWS) luona, kun lähdette Jumalan pyhälle huoneelle, sillä sen laiminlyönti on epäkunnioitusta, ja siihen teitä on käsketty. Ja käykää niiden hautojen luona, joiden oikeuden ja joilla vierailemisen Jumala on tehnyt teille velvollisuudeksi, ja pyytäkää niiden äärellä elatusta. (Wasa'il, osa 14, s. 324)

Uskovaisten ruhtinas (AS) sanoi: Kun vierailette Jumalan huoneella, vierailkaa myös Jumalan lähettilään (SAWS) luona ja turvautukaa häneen, sillä Medinan vierailun laiminlyönti on epäkunnioitusta Jumalan lähettilästä kohtaan ja jumalallisen käskyn hylkäämistä. Pitäkää samoin kiinni vierailuista niillä haudoilla, joiden oikeuden noudattamiseen Jumala on teidät velvoittanut, ja pyytäkää siellä itsellenne elatusta.

Uskovaisten ruhtinaalta (AS): Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Joka tervehtii minua missä tahansa maan kolkassa, sen tervehdys saatetaan minulle, ja joka tervehtii minua haudan äärellä, sen minä itse kuulen. (Wasa'il, osa 14, s. 338)

Uskovaisten ruhtinas (AS) sanoi: Jumalan lähettiläs (SAWS) tapasi sanoa: Aina, kuka tahansa missä tahansa maan kolkassa minua tervehtii, hänen tervehdyksensä saapuu minulle, ja joka poismenoni jälkeen tervehtii minua hautani äärellä, hänen tervehdyksensä minä itse kuulen.

Muhammad ibn al-Hasan isnādinsa kautta Muhammad ibn Ahmad ibn Dāwūdilta, Muhammad ibn Alī ibn al-Fadlilta, al-Husayn ibn Muhammad ibn al-Farazdaqilta, Alī ibn Mūsā ibn al-Ahwalilta, Muhammad ibn Abī al-Sarīlta, Abdallāh ibn Muhammad al-Balawīlta, Umāra ibn Zaydilta, Abū Āmirilta, Hijāzin kansan saarnaajalta, joka sanoi: Tulin Abū Abdillāhin (AS) luo ja sanoin hänelle: Mikä on palkka sille, joka vierailee hänen haudallaan — tarkoittaen uskovaisten ruhtinasta (AS) — ja pitää hänen hautamaataan kunnossa? Hän sanoi: Oi Abū Āmir, isäni kertoi minulle isältään, tämä isoisältään al-Husayn ibn Alīlta, tämä Alīlta (AS), että Profeetta (SAWS) sanoi hänelle: Jumalan kautta, sinut totisesti surmataan Irakin maassa ja sinne sinut haudataan. Sanoin: Oi Jumalan lähettiläs, mikä on palkka sille, joka vierailee haudoillamme, pitää niitä kunnossa ja hoitaa niitä? Hän sanoi minulle: Oi Abū al-Hasan, Jumala on tehnyt sinun hautasi ja jälkeläistesi haudat paratiisin tanhuiksi ja sen kentiksi. Ja Jumala on tehnyt luotujensa jalojen ja palvelijoidensa valittujen sydämet teitä kaipaaviksi, niin että he kestävät teidän tähtenne alennusta ja vainoa; he pitävät hautanne kunnossa ja vierailevat niillä usein lähestyäkseen Jumalaa ja rakkaudesta Hänen lähettilästään kohtaan. He, oi Alī, ovat ne, joille esirukoukseni erityisesti kuuluu, ne, jotka saapuvat altaalleni, ja he ovat huomenna vieraitani paratiisissa. Oi Alī, joka pitää hautojanne kunnossa ja hoitaa niitä, on kuin olisi auttanut Sulaymān ibn Dāwūdia Jerusalemin pyhäkön rakentamisessa; ja joka vierailee haudoillanne, saa siitä palkakseen seitsemänkymmenen pyhiinvaelluksen palkan islamin velvoittaman pyhiinvaelluksen lisäksi, ja hän pääsee synneistään niin, että palatessaan vierailultanne hän on kuin sinä päivänä, jona äiti hänet synnytti. Iloitse siis ja kerro ystävillesi ja sinua rakastaville ilosanoma autuudesta ja silmien ilosta, jollaista silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut eikä ihmissydämeen ole juolahtanut. Mutta on ihmisten joukossa roskaväkeä, joka soimaa hautojenne kävijöitä heidän vierailuistaan, niin kuin porttoa soimataan hänen haureudestaan. He ovat yhteisöni pahimpia; älköön Jumala suoko heille esirukoustani älköötkä he saapuko altaalleni. (Wasa'il, osa 14, s. 382)

Uskovaisten ruhtinas (AS) sanoi: Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi minulle: Sinut surmataan Irakissa, ja Jumala tekee hautasi paratiisin tanhuvien joukkoon kuuluvaksi, ja alati luotujen jalojen ja palvelijoiden valittujen sydämet vetävät sen kynnykselle, ja he lähestyvät Jumalaa sillä haudalla vierailemisen kautta ja pitävät sen kunnossa. Sillä haudalla vierailemisen palkka vastaa seitsemääkymmentä pyhiinvaellusta, ja sen vähäisin hedelmä on synneistä pääseminen. Ilosanoma sinulle ja ystävillesi ja niille, jotka sinua rakastavat.

Al-Asbagh ibn Nubātalta: Uskovaisten ruhtinas (AS) sanoi: Jumala on säätänyt taistelun (jihādin) sekä miehille että naisille. Miehen taistelu on hänen omaisuutensa ja henkensä uhraamista, kunnes hänet surmataan Jumalan tiellä, ja naisen taistelu on kestää kärsivällisesti se, mitä hän kokee miehensä kovuudesta ja mustasukkaisuudesta. (Wasa'il, osa 15, s. 23)

Uskovaisten ruhtinas (AS) sanoi: Miehen taistelu on omaisuuden ja hengen uhraamista Jumalan tiellä, ja naisen taistelu on kärsivällisyyttä miehen kovuuden ja mustasukkaisuuden edessä.

Mas'ada ibn Ziyādilta, Ja'farilta, hänen isältään: Alī (AS) sanoi: Vangin ruokkiminen ja hänen kohtelemisensa hyvin on velvollinen oikeus, vaikka surmaisit hänet huomenna. (Wasa'il, osa 15, s. 92)

Uskovaisten ruhtinas (AS) sanoi: Vangin ruokkiminen ja hänelle hyvän tekeminen on oikeus ja velvollisuus, vaikka huomenna olisikin hänen surmaamisensa hetki.

Ibn al-Mubārakilta, Bakr ibn Īsālta: Alī (AS) tapasi sanoa: Oi Kūfan asukkaat! Jos lähden luotanne mukanani muuta kuin satulani, ratsuni ja palvelijani, olen petturi. Hänen elatuksensa tuli hänelle Medinan maatilaltaan Yanbu'ista. Hän ruokki ihmisiä etikalla ja lihalla mutta söi itse öljyyn kastettua leipäruokaa (tharīd) ja peitti sen ajwa-taateleilla; se oli hänen ruokansa. Kerrottiin, että hän jakoi kaiken, mitä valtionkassassa oli, niin ettei perjantai koittanut kassassa mitään olematta, ja että hän käski joka torstai-iltana valtionkassan huoneen vihmottavaksi vedellä ja rukoili siellä sitten kaksi rak'aa. (Wasa'il, osa 15, s. 109)

Uskovaisten ruhtinas (AS) tapasi sanoa: Oi Kūfan asukkaat! Jos lähden Kūfasta ja vien mukanani enemmän kuin mitä toin tullessani, olen pettänyt teidät. Kertoja sanoo: Alīn (AS) elatus tuli hänen Medinan puutarhoistaan, ja hän kattoi ihmisille aterian ja ruokki heille lihaa, mutta söi itse yksinkertaista ruokaa. Torstaisin hän jakoi valtionkassan, pesetti sen ja rukoili siellä kaksi rak'aa.

Al-Sakūnīlta, Ja'farilta, hänen isältään, Alīlta (AS): Erään miehen tullessa hänen luokseen tämä sanoi: Oi uskovaisten ruhtinas, varas tuli vaimoni luo ja varasti hänen korunsa. Hän sanoi: Totisesti, jos varas olisi tullut Safiyyan pojan luo, tämä ei olisi tyytynyt siihen, vaan olisi käynyt hänen kimppuunsa miekalla. (Wasa'il, osa 15, s. 119)

Eräs mies tuli uskovaisten ruhtinaan (AS) luo ja sanoi: Varas tuli vaimoni taloon ja varasti hänen korunsa. Imaami sanoi: Jos tämä varas olisi tullut Safiyyan pojan taloon (vertauskuva imaamista itsestään), hän ei olisi mitenkään tyytynyt siihen, vaan olisi noussut häntä vastaan miekka kädessä.

Eräältä Adī ibn Hātimin jälkeläisten vanhukselta, hänen isältään, hänen isoisältään Adī ibn Hātimilta, joka oli Alīn (AS) mukana tämän sotaretkellä: Alī (AS) sanoi sinä päivänä, jona hän ja Mu'āwiya kohtasivat Siffīnissä, korottaen äänensä niin että hänen toverinsa kuulivat: Jumalan kautta, minä totisesti surmaan Mu'āwiyan ja hänen toverinsa. Sitten hän sanoi puheensa lopuksi: jos Jumala tahtoo — ja hiljensi siinä äänensä. Minä olin hänen lähellään ja sanoin: Oi uskovaisten ruhtinas, sinä vannoit sen, mitä sanoit, ja teit sitten varauksen; mitä sillä tarkoitit? Hän sanoi: Sota on petosta, mutta minä en ole uskovaisten silmissä valehtelija. Tahdoin siis yllyttää tovereitani heitä vastaan, jotteivät he lannistuisi ja jotta he toivoisivat voittavansa heidät. Selitä siis se heille, sillä sinä hyödyt siitä tämän päivän jälkeen, jos Jumala tahtoo. Ja tiedä, että Jumala, mahtava ja korkea, sanoi Mūsālle (AS) lähettäessään hänet faraon luo: ”Puhukaa hänelle lempeästi; ehkäpä hän ottaa opikseen tai pelkää.” [Qur'an 20:44] Hän kuitenkin tiesi, ettei tämä ottaisi opikseen eikä pelkäisi; se oli kuitenkin sitä varten, että Mūsā olisi halukkaampi menemään. (Wasa'il, osa 15, s. 133)

Uskovaisten ruhtinas (AS) kohtasi eräänä päivänä Mu'āwiyan Siffīnissä. Hän korotti äänensä niin, että hänen toverinsa kuulivat, ja huusi: Jumalan kautta, minä surmaan Mu'āwiyan ja kaikki hänen toverinsa! Sitten hän sanoi puheensa lopuksi hiljaa, niin että vain lähellä olevat kuulivat: jos Jumala tahtoo. Kertoja sanoo: Minä kysyin: Miksi sanoit hiljaa ”jos Jumala tahtoo”? Hän sanoi: Sota on petosta, mutta minä en ole valehtelija. Tahdoin kannustaa tovereitani, jotteivät he veltostuisi ja jotta he toivoisivat voittavansa vihollisen. Jumalakin sanoi lähettäessään Mūsān faraon luo: puhu hänelle lempeästi, ehkä hän ottaa opikseen tai pelkää — vaikka Hän tiesi, ettei tämä ottaisi opikseen eikä pelkäisi. Mutta tuo käsky oli sitä varten, että Mūsā saisi enemmän intoa.

Alīlta (AS) Jumalan sanasta ”Ja ihmisten joukossa on se, joka myy itsensä tavoitellen Jumalan mielisuosiota” [Qur'an 2:207]: jakeella tarkoitetaan miestä, joka surmataan hyvään kehottamisen ja pahasta kieltämisen tähden. (Wasa'il, osa 15, s. 143)

Uskovaisten ruhtinas (AS) sanoi jakeesta ”ihmisten joukossa on se, joka myy itsensä tavoitellen Jumalan mielisuosiota”: tämän jakeen kohteita ovat muun muassa ne, jotka kaatuvat marttyyreina hyvään kehottamisen ja pahasta kieltämisen tähden.

Abū Basīrilta, Abū Abdillāhilta (AS): Uskovaisten ruhtinas (AS) sanoi: Uskonnon ihmisillä on tuntomerkkejä, joista heidät tunnetaan: puheen totuudellisuus, uskotun palauttaminen, sopimuksen pitäminen, sukulaissiteiden vaaliminen, armo heikkoja kohtaan, vähäinen naisten perässä kulkeminen — tai hän sanoi: vähäinen naisiin kiintyminen — hyvän tekeminen, hyvä naapuruus, luonteen avaruus sekä tiedon ja sen seuraaminen, mikä lähentää Jumalaan. Ja edelleen hän sanoi: Uskovainen on itsensä kanssa työn touhussa, kun taas ihmiset saavat hänestä levon. Kun yö laskeutuu hänen ylleen, hän painaa kasvonsa maahan ja kumartuu Jumalan eteen ruumiinsa jaloimmilla osilla, rukoillen hiljaa sitä, joka hänet loi, oman kaulansa vapauttamiseksi. Olkaa siis tällaisia. (Wasa'il, osa 15, s. 190)

Uskovaisten ruhtinas (AS) sanoi: Todella uskonnollisilla ihmisillä on tällaiset tuntomerkit: totuudellisuus puheessa, uskotun palauttaminen, lupauksen pitäminen, sukulaisista huolehtiminen, ystävällisyys heikkoja kohtaan ja se, etteivät he juokse naisten perässä; he antavat ja tekevät hyvää toisille, kohtelevat naapureitaan hyvin, ovat hyväluonteisia ja seuraavat tietoa. Sitten hän sanoi: Uskovainen näkee itse vaivaa ja ponnistelee, ja ihmiset saavat hänestä rauhan; ja kun yö tulee, hän on maahan kumartuneena ja puhuu Herransa kanssa hiljaista rukousta vapautuakseen syntiensä kahleista. Olkaa tällaisia.

Muhammad ibn Alī ibn al-Husayn isnādinsa kautta Alīn (AS) testamentista Muhammad ibn al-Hanafiyyalle: Älköön pahat luulot Jumalasta, mahtavasta ja korkeasta, saako sinusta valtaa, sillä ne eivät jätä sinun ja ystäväsi väliin sovintoa. (Wasa'il, osa 15, s. 230)

Uskovaisten ruhtinas (AS) sanoi: Varo, ettei pahansuopa luulo Jumalasta saa sinusta valtaa. Missä tahansa epäluulo pistää päänsä esiin, se ei jätä jäljelle sovintoa sinun ja kenenkään välille.

Muhammad ibn Alī ibn al-Husayn isnādinsa kautta uskovaisten ruhtinaalta (AS) hänen testamentissaan Muhammad ibn al-Hanafiyyalle: Karista päältäsi päälle käyvät murheet kärsivällisyyden lujilla loitsuilla; suojaa sielusi kärsivällisyydellä, sillä kärsivällisyys on erinomainen luonteenpiirre; ja kanna sen avulla se, mikä sinua kohtaa tämän maailman kauhuista ja murheista. (Wasa'il, osa 15, s. 263)

Uskovaisten ruhtinas (AS) sanoi: Kun huolet, murheet ja ajatukset hyökkäävät päällesi, heitä niitä vastaan kärsivällisyyden loitsu! Suojaa itsesi kärsivällisyydellä ja ota se turvakseen. Totisesti paras luonteenpiirre on kärsivällisyys. Jätä maailman vaikeudet ja niiden herättämät ajatukset taaksesi kärsivällisyyden avulla.

Sanomme: joissakin käsikirjoituksissa lukee ”'awwid”, mikä on virheellistä; oikea muoto on ”'awwidh”.

Ja hän (AS) sanoi: Kärsivällisyys taistelee kohtalon iskuja vastaan, ja maltittomuus on ajan liittolaisia. (Wasa'il, osa 15, s. 264)

Uskovaisten ruhtinas (AS) sanoi: Kärsivällisyydellä voi käydä taisteluun aikaa vastaan, ja kärsimättömyys on vahingollisen ajan puolella.

Muhammad ibn al-Husayn al-Radī teoksessa Nahj al-Balagha uskovaisten ruhtinaalta (AS), joka sanoi kieltäessään ihmisten vikojen etsimisen: Niiden, jotka on varjeltu ja joille on suotu turvassa säilyminen, tulisi armahtaa syntisiä ja tottelemattomia, ja kiitollisuuden tulisi vallita heissä ja pidättää heidät noiden moittimisesta. Miten sitten on sen moittijan laita, joka moittii veljeään ja häpäisee häntä tämän koettelemuksen vuoksi? Eikö hän muista, kuinka Jumala on peittänyt hänen omat syntinsä, jotka ovat suurempia kuin se synti, josta hän toista moittii? Kuinka hän voi soimata toista synnistä, jonka kaltaisen on itse tehnyt? Ja jos hän ei ole tehnyt juuri sitä syntiä, hän on kuitenkin ollut Jumalalle tottelematon jossakin muussa, mikä on sitä suurempaa. Ja Jumalan kautta: jollei hän ole ollut Hänelle tottelematon suuressa, hän on ollut tottelematon pienessä — ja hänen julkeutensa etsiä ihmisten vikoja on vielä suurempi. Oi Jumalan palvelija, älä kiirehdi moittimaan palvelijaa hänen syntinsä tähden; ehkä se on hänelle annettu anteeksi. Äläkä tunne itseäsi turvatuksi pienen synnin suhteen; ehkä juuri siitä sinua rangaistaan. Se teistä, joka tietää toisen vian, pidättyköön siitä sen tähden, minkä tietää omasta viastaan, ja pitäköön kiitollisuus hänet kiireisenä siitä, että hänet on säästetty siltä, mihin toinen on joutunut. (Wasa'il, osa 15, s. 291)

Ihmisten vikojen etsimisen kiellosta, uskovaisten ruhtinaalta (AS): On sopivaa, että ne, jotka on varjeltu ja joille on suotu uskonnollinen turvassa säilyminen, ovat myötätuntoisia ja armollisia syntisiä ja tottelemattomia kohtaan ja että kiitollisuus vallitsee heissä ja että juuri tuo kiitollisuus on esteenä heidän ja toisten soimaamisen välillä. Eikö vianetsijä muista, että Jumala on peittänyt hänen kohdallaan suurempia syntejä kuin ne, jotka hänen veljensä on tehnyt? Kuinka hän siis moittii toista synnistä, jonka itse on tehnyt tai jota pahemman on tehnyt? Ja vaikkei hän olisi tehnyt juuri sitä syntiä, hän on epäilemättä ollut Jumalalle tottelematon jossakin toisessa, suuremmassa synnissä; ja Jumalan kautta, jollei hän ole ollut tottelematon suuressa synnissä, hän on varmasti ollut tottelematon pienessä — ja hänen julkeutensa etsiä ihmisten vikoja on itsessään suurempi synti. Oi Jumalan palvelija, älä kiirehdi moittimaan palvelijaa hänen syntinsä tähden; ehkä Jumala on antanut sen hänelle anteeksi. Äläkä tunne itseäsi turvassa olevaksi pienen synnin suhteen; ehkä juuri siitä sinua rangaistaan. Se teistä, joka saa tietää toisen vian, pidättyköön muiden vikojen etsimisestä sen tähden, että tuntee oman vikansa, ja pitäköön häntä kiireisenä kiitollisuus Jumalalle siitä, että hän on säästynyt siltä, mihin toiset ovat joutuneet.

Ja hän (AS) sanoi: Osa varjeltuneisuudesta on se, että synnit käyvät mahdottomiksi. (Wasa'il, osa 15, s. 308)

Uskovaisten ruhtinas (AS) sanoi: Kyvyttömyys tehdä syntiä on itsessään eräänlaista varjeltuneisuutta. Tai: se, että pitää toisia heidän synnissään anteeksiannettavina, antaa ihmiselle eräänlaisen varjeluksen, koska se pidättää hänet moittimasta.

Abdallāh ibn Muskānilta, Abū Abdillāhilta (AS): Uskovaisten ruhtinas (AS) sanoi: Ei ole ainuttakaan palvelijaa, jonka yllä ei olisi neljääkymmentä suojaa, kunnes hän tekee neljäkymmentä suurta syntiä; ja kun hän on tehnyt neljäkymmentä suurta syntiä, suojat paljastetaan hänen yltään. (Wasa'il, osa 15, s. 316)

Uskovaisten ruhtinas (AS) sanoi: Jokaisen kunnian yllä on neljäkymmentä verhoa, ja niin kauan kuin hän ei ole tehnyt neljääkymmentä suurta syntiä, Jumala varjelee hänen kunniansa.

Juwayriya ibn Mus'hirilta: Kiiruhdin uskovaisten ruhtinaan (AS) perässä, ja hän sanoi: Oi Juwayriya, nuo hupsut eivät joutuneet tuhoon muusta syystä kuin sandaalien läiskeestä heidän takanaan. (Wasa'il, osa 15, s. 351)

Kertoja sanoo: Lähdin kulkemaan uskovaisten ruhtinaan (AS) perässä. Hän kääntyi minuun päin ja sanoi: Juuri tämä tuhosi hupsut: että joukko ihmisiä lähti kulkemaan heidän perässään ja vahvisti heitä.

Mas'ada ibn Sadaqalta, Ja'far ibn Muhammadilta, hänen isältään (AS): Alī (AS) sanoi: Ei ole ketään Aadamin jälkeläistä, jonka otsakiehkuraa ei pitäisi kädessään enkeli. Jos hän ylpistyy, enkeli vetää häntä otsakiehkurasta maata kohti ja sanoo hänelle: Nöyrry, Jumala on sinut alentanut. Ja jos hän nöyrtyy, enkeli vetää häntä otsakiehkurasta ylös ja sanoo hänelle: Nosta pääsi, Jumala on sinut korottanut eikä ole sinua alentanut, koska nöyrryit Jumalan edessä. (Wasa'il, osa 15, s. 376)

Uskovaisten ruhtinas (AS) sanoi: Jokaisen ihmisen otsakiehkura on enkelin kädessä. Heti kun ihminen ylpistyy, enkeli vetää hänen otsakiehkuraansa alas maata kohti ja sanoo: Nöyrry, sinä onneton! Ja heti kun hän osoittaa nöyryyttä, enkeli nostaa hänen otsakiehkuraansa ylös ja sanoo: Ole pää pystyssä, ja Jumala korottakoon sinut — sinä joka olet nöyryyden ihminen!

Abū al-Tufaylilta: Kuulin uskovaisten ruhtinaan (AS) sanovan: Kieltäytyminen maailmasta on toiveiden lyhentämistä, kiitollisuutta jokaisesta armosta ja pidättyvyyttä siitä, minkä Jumala on sinulta kieltänyt. (Wasa'il, osa 16, s. 15)

Uskovaisten ruhtinas (AS) sanoi: Askeesi on sitä, että kiität siitä mitä sinulla on, luovut siitä mitä sinulla ei ole ja vedät viivan kielletyn ympärille.

Īsā ibn Ja'far al-Alawīlta, hänen isiltään, Umar ibn Alīlta, hänen isältään Alī ibn Abī Tālibilta (AS): Profeetta (SAWS) sanoi: Kärsivällisen tuntomerkkejä on kolme: ensimmäinen, ettei hän veltostu; toinen, ettei hän menetä malttiaan; ja kolmas, ettei hän valita Herrastaan, mahtavasta ja korkeasta. (Wasa'il, osa 16, s. 23)

Uskovaisten ruhtinas (AS) sanoi: Kärsivällinen ihminen ensinnäkään ei väsy, toiseksi ei menetä malttiaan ja kolmanneksi ei valita Jumalasta.

Al-Mas'ūdīlta: Uskovaisten ruhtinas (AS) sanoi: Joka kääntyy katuen, sen puoleen Jumala kääntyy, ja hänen ruumiinjäseniään käsketään peittämään hänet, ja maan paikkoja käsketään salaamaan hänet, ja kirjurienkelit unohtavat sen, minkä olivat hänestä kirjoittaneet. (Wasa'il, osa 16, s. 74)

Uskovaisten ruhtinas (AS) sanoi: Joka katuu ja kääntyy takaisin Jumalan puoleen, sen puoleen Jumalakin kääntyy ja katsoo häneen suopeasti; ja Hän käskee hänen ruumiinjäseniään sulkemaan huulensa, ja Hän käskee niitä maan paikkoja, joissa hän on syntiä tehnyt, peittämään hänen syntinsä, ja kirjurienkelit unohtavat Jumalan luvalla sen, minkä olivat kirjoittaneet ja tallentaneet.

Abū Hamzalta, Alī ibn al-Husaynilta (rauha heille): Uskovaisten ruhtinas (AS) tapasi sanoa: Toimi kuin mies, joka ei toivo päivistä muuta kuin tämän päivän, jonka aamuun on herännyt, ja tämän yön. Toimi siis tai jätä — vaan toimi, ja Jumala on siinä auttajana. (Wasa'il, osa 16, s. 92)

Uskovaisten ruhtinas (AS) sanoi: Elä niin kuin tämä päivä olisi elämäsi viimeinen; joko tee työsi koko olemuksellasi tai jätä se koko olemuksellasi! Vain näissä kahdessa tapauksessa Jumala auttaa sinua asioissasi.

Muhammad ibn al-Hasan sanoi: Uskovaisten ruhtinas (AS) sanoi: Joka jättää pahan torjumisen sydämellään ja kielellään, on kuollut elävien joukossa. (Wasa'il, osa 16, s. 132)

Uskovaisten ruhtinas (AS) sanoi: Se, joka ei torju pahaa edes sydämellään ja kielellään, ei ole muuta kuin kuollut.

Alīlta (AS) eräässä hänen saarnassaan: Ei ole otettu käyttöön ainuttakaan uudennosta ilman, että sen tähden on hylätty jokin perinne. (Wasa'il, osa 16, s. 175)

Uskovaisten ruhtinas (AS) sanoi: Missä tahansa uudennos nostaa päätään, tietäkää, että jokin perinne on hylätty.

Abū Jamīlalta: Abū Abdillāh (AS) sanoi: Uskovaisten ruhtinaan testamentissa tovereilleen oli: Kun koettelemus tulee, asettakaa omaisuutenne henkenne eteen; ja kun onnettomuus laskeutuu, asettakaa henkenne uskontonne eteen. Ja tietäkää, että tuhoutunut on se, jonka uskonto on tuhoutunut. (Wasa'il, osa 16, s. 192)

Uskovaisten ruhtinas (AS) sanoi: Kun koettelemus tulee, tehkää omaisuudestanne kilpi ja pelastakaa henkenne; ja seuraavassa vaiheessa tehkää hengestänne kilpi ja pelastakaa uskontonne. Todellinen tuho on uskonnon menettäminen.

Ahmad ibn Alī ibn Abī Tālib al-Tabrisī teoksessa al-Ihtijāj uskovaisten ruhtinaalta (AS): Varo, ja vielä kerran varo, hylkäämästä sitä varovaisuutta (taqiyya), jonka olen sinulle käskenyt, sillä silloin sinä vuodatat oman veresi ja veljiesi veren, saatat oman ja heidän hyvinvointinsa katoamisen vaaraan ja alennat heidät Jumalan uskonnon vihollisten käsiin — vaikka Jumala on käskenyt sinua kunnioittamaan heitä. Jos siis rikot testamenttiani, sinun aiheuttamasi vahinko veljillesi ja itsellesi on ankarampi kuin se vahinko, jonka aiheuttaa meitä vihaava, meihin uskoa kieltäytyvä. (Wasa'il, osa 16, s. 228)

Uskovaisten ruhtinas (AS) sanoi: Varo, varo! Älä hylkää varovaisuutta (taqiyya) äläkä saata itseäsi ja uskonveljiäsi vaaraan äläkä alenna heitä vihollisten käsiin! Siinä tapauksessa olet meidän silmissämme pahempi kuin meitä vihaava nāsibī!

Īsā ibn Abdallāh al-Alawīlta, hänen isältään, hänen isoisältään, Alī ibn Abī Tālibilta (AS): Jumalan lähettiläs (SAWS) sanoi: Joka tekee hyvän teon jollekulle huonekuntaani kuuluvalle, sille minä maksan sen takaisin ylösnousemuksen päivänä. (Wasa'il, osa 16, s. 336)

Uskovaisten ruhtinas (AS) sanoi: Jumalan lähettiläs (SAWS) tapasi sanoa: Joka tekee hyvää jollekulle huonekuntaani kuuluvalle, sille minä hyvitän sen ylösnousemuksen päivänä.

Ja hänen isnādinsa kautta Alīlta (AS) neljänsadan hadithissa: Ryhtykää kauppaan, sillä siinä on teille riippumattomuus siitä, mitä ihmisten käsissä on. Jumala, mahtava ja korkea, rakastaa luotettavaa ammatinharjoittajaa. Se, joka antaa itsensä tulla petetyksi kaupassa, ei ole kiitettävä eikä palkkaa saava. (Wasa'il, osa 17, s. 11)

Uskovaisten ruhtinas (AS) sanoi: Tehkää työtä, jotta tulisitte riippumattomiksi ihmisistä. Jumala rakastaa sitä, joka tekee työnsä kunniallisesti. Olkaa ammatissanne myös tarkkoina, ettei teitä huijata, sillä se, joka ei pidä varaansa ja jolle tehdään kepposet, ei saa palkkaa Jumalalta eikä kiitosta ihmisiltä.

Al-Fadl ibn Abī Qurralta, Abū Abdillāhilta (AS) hadithissa: Uskovaisten ruhtinas (AS) sanoi mawālīlle: Käykää kauppaa, Jumala siunatkoon teitä, sillä minä kuulin Jumalan lähettilään (SAWS) sanovan: Elatus on kymmenen osaa, joista yhdeksän on kaupankäynnissä ja yksi muussa. (Wasa'il, osa 17, s. 12)

Kun iranilaiset valittivat uskovaisten ruhtinaalle (AS), että kalifin veronkantajien vääryys tuhoaa heidän maanviljelyksensä ja käsityönsä tuoton, hän sanoi heille: Ryhtykää kauppaan; kuulin Jumalan lähettiläältä, että yhdeksänkymmentä prosenttia varallisuudesta on kaupankäynnissä.

Sanomme: Toisessa kertomuksessa hän sanoi heille: Maanviljelyksessä ja käsityössä omaisuutenne on juurtunut maahan ja on vallanpitäjien vankina, mutta kaupassa omaisuutenne on kameliennne selässä eikä joudu hallitusvallan kynsiin. Ja niin on yhä edelleen.

Al-Sindī ibn Muhammadilta, Abū al-Bakhtarīlta, Ja'far ibn Muhammadilta, hänen isältään: Alī (AS) sanoi: Joka oppii jotakin taikuudesta, vähän tai paljon, on tullut uskottomaksi, ja se on hänen viimeinen kanssakäymisensä Herransa kanssa, ja hänen rangaistuksensa on kuolema, ellei hän kadu. (Wasa'il, osa 17, s. 148)

Uskovaisten ruhtinas (AS) sanoi: Joka oppii taikuutta, kuinka vähän tahansa, on hylännyt Jumalan ja tullut uskottomaksi, ja hänen rangaistuksensa on kuolema, ellei hän kadu.

Abd al-Rahmān ibn al-Hasan al-Tamīmīltä, katkeamattomalla ketjulla, Abū Abdillāhilta, hänen isiltään, Alīlta (AS) hadithissa: Me olemme huonekunta, jonka Jumala on varjellut siltä, että olisimme levottomuuden lietsojia, valehtelijoita tai taikureita. Se, jossa on jotakin näistä ominaisuuksista, ei ole meistä emmekä me hänestä. (Wasa'il, osa 17, s. 148)

Uskovaisten ruhtinas (AS) sanoi: Me, tämä huonekunta, emme tavoittele levottomuuksia, emme esitä valheellisia väitteitä emmekä harrasta taikuutta. Sillä, joka hiukankin tavoittelee näitä asioita, ei ole yhteyttä meihin, ja me sanoudumme hänestä irti.

Uskovaisten ruhtinas (AS) sanoi: Se, että annan muslimiveljelleni lahjan, josta hänelle on hyötyä, on minulle rakkaampaa kuin että antaisin saman verran almua. (Wasa'il, osa 17, s. 286)

Uskovaisten ruhtinas (AS) sanoi: Lahjan antaminen ystävälle on huomattavasti parempaa kuin almun antaminen.

On kerrottu hänen (AS) sanoneen: Meidän Nowruzimme on joka päivä. (Wasa'il, osa 17, s. 288)

Uskovaisten ruhtinas (AS) sanoi: Meille jokainen päivä on Nowruz.

Hän (AS) sanoi: Käy katsomassa sitä, joka ei käy katsomassa sinua, ja anna lahja sille, joka ei anna lahjaa sinulle. (Wasa'il, osa 17, s. 288)

Uskovaisten ruhtinas (AS) sanoi: Käy juuri sen luona, joka ei käy sinun luonasi, ja anna lahja juuri sille, joka ei anna sinulle lahjaa.

Thuwayr ibn Abī Fākhitalta, hänen isältään, Alīlta (AS): Kisra lähetti lahjan Profeetalle (SAWS), ja hän otti sen vastaan; ja Kaisari lähetti lahjan Profeetalle (SAWS), ja hän otti sen vastaan; ja kuninkaat lähettivät hänelle lahjoja, ja hän otti ne heiltä vastaan. (Wasa'il, osa 17, s. 291)

Uskovaisten ruhtinas (AS) sanoi: Kisra lähetti Profeetalle (SAWS) lahjan, ja Profeetta (SAWS) otti sen vastaan; Kaisari lähetti Profeetalle (SAWS) lahjan, ja Profeetta (SAWS) otti sen vastaan. Profeetta (SAWS) otti lahjat vastaan.

Alī (AS) sanoi: Varokaa velkaa, sillä se on huolta yöllä ja alennusta päivällä. Ja hän sanoi: Varokaa velkaa, sillä se on maksettava tässä maailmassa ja maksettava tuonpuoleisessa. (Wasa'il, osa 18, s. 316)

Uskovaisten ruhtinas (AS) sanoi: Varokaa ottamasta lainaa ja joutumasta velkaan, sillä yöllä ette saa unta ja päivällä olette alennettuja. Ja hän tapasi sanoa: Tämäkin kuuluu velan pahuuteen, että se on kerran maksettava tässä maailmassa ja kerran tuonpuoleisessa.

Alīlta (AS) neljänsadan hadithissa: Menkää naimisiin, sillä avioliitto on Jumalan lähettilään (SAWS) perinne; hän tapasi sanoa: Joka rakastaa seurata perinnettäni, tietäköön, että perinteeseeni kuuluu avioliitto. Ja tavoitelkaa jälkeläisiä, sillä minä ylpeilen teillä huomenna muiden kansojen edessä. Ja varjelkaa lapsianne haureellisen naisen ja mielenvikaisen naisen maidolta, sillä maito tarttuu. (Wasa'il, osa 20, s. 15)

Uskovaisten ruhtinas (AS) sanoi: Menkää naimisiin, sillä avioliitto on Jumalan lähettilään (SAWS) perinne. Ja hankkikaa lapsia, sillä Jumalan lähettiläs (SAWS) tapasi sanoa: Minä ylpeilen ylösnousemuksen päivänä teidän lapsillanne.

Ja hän sanoi: Pitäkää lapsenne poissa irstaiden ja mielenvikaisten naisten maidosta, sillä maito vaikuttaa luonteeseen.

Al-Asbagh ibn Nubātalta, uskovaisten ruhtinaalta (AS): Kuulin hänen sanovan: Viimeisinä aikoina, hetken lähestyessä — ja se on aikakausista pahin — ilmaantuu naisia, jotka ovat paljastettuja, röyhkeitä ja koreilevia, uskonnosta poistuneita, levottomuuksiin syöksyviä, himoihin taipuvia, nautintoihin kiiruhtavia, kielletyn sallivia — ja helvetissä ikuisesti pysyviä. (Wasa'il, osa 20, s. 35)

Uskovaisten ruhtinas (AS) sanoi: Lopun aikoina, lähellä ylösnousemusta, joka on pahin aika, tulee naisia, jotka ovat paljastettuja, tylyjä, itseään esitteleviä, uskonnottomia, levottomuuden lietsojia ja kaupungin rauhan rikkojia, nautinnonhaluisia ja himokkaita, kiellettyyn taipuvia — todellakin helvetin naisia.

Ghiyāth ibn Ibrāhīmilta, Ja'farilta, hänen isältään, Alīlta (AS): Miehestä, joka katsoo naisen kauneutta aikoen mennä hänen kanssaan naimisiin, hän sanoi: Ei siinä ole mitään pahaa; hänhän on ostoa harkitseva, ja jos asia on määrätty tapahtuvaksi, se tapahtuu. (Wasa'il, osa 20, s. 89)

Imaami Sādiqilta (AS) kysyttiin Alīn (AS) välityksellä miehestä, joka katsoo naista siinä aikomuksessa, että tahtoo mennä hänen kanssaan naimisiin. Hän sanoi: Ei siinä ole vikaa, sillä hän on kosija, ja tämä asia on toteutettavissa.

Alī ibn Ri'ābilta, Abū Abdillāhilta (AS) hadithissa: Joukko ihmisiä sanoi uskovaisten ruhtinaalle (AS): Me tahdomme naittaa sen ja sen miehen sille ja sille naiselle, ja tahdomme, että sinä pidät vihkipuheen. Ja hän piti puheen, joka sisälsi Jumalan ylistyksen ja kiitoksen sekä kehotuksen Jumalan pelkoon, ja sanoi sen lopuksi: Ja nyt: se ja se, sen ja sen poika, on kosinut sitä ja sitä, sen ja sen tytärtä. Ansioiltaan hän on se, jonka te tunnette, ja sukuperältään se, jota te ette ole tietämättä. Ja hän on tarjonnut naiselle morsiuslahjan, jonka te tiedätte. Vastatkaa siis myöntävästi, niin teitä siitä kiitetään ja siitä muistetaan. Ja Jumalan siunaus ja rauha olkoon Muhammadin ja hänen huonekuntansa yllä. (Wasa'il, osa 20, s. 97)

Imaami Sādiq (AS) sanoi: Uskovaisten ruhtinaalle (AS) sanottiin: Me tahdomme vihkiä erään naisen eräälle miehelle, ja tahdomme, että sinä luet vihkipuheen. Uskovaisten ruhtinas (AS) piti puheen, joka sisälsi Jumalan ylistyksen ja kiitoksen sekä kehotuksen jumalanpelkoon, ja sanoi sen lopuksi: Totisesti se ja se, sen poika, on kosinut sitä ja sitä, sen tytärtä. Ansioiltaan hän on se, jonka te tunnette, ja sukuperältään se, joka ei ole teiltä salassa. Ja te tiedätte sen morsiuslahjan, jonka hän on naiselle määrännyt. Vastatkaa siis kauniisti, jotta teitä kiitettäisiin ja teidät tunnettaisiin hyvästä. Lopuksi hän lausui siunauksen Profeetalle.

Alīlta (AS) neljänsadan hadithissa: Kun joku teistä lähestyy vaimoaan, älköön kiirehtikö häntä, sillä naisilla on omat tarpeensa. (Wasa'il, osa 20, s. 118)

Uskovaisten ruhtinas (AS) sanoi: Kun yhdytte vaimoonne, älkää kiirehtikö, vaan olkaa hellät ja ajatelkaa myös vaimon tyydytystä.

Alīlta (AS) neljänsadan hadithissa: Kun joku teistä lähestyy vaimoaan, puhukoon vähän. (Wasa'il, osa 20, s. 124)

Uskovaisten ruhtinas (AS) sanoi: Kun yhdytte vaimoonne, puhukaa vähemmän!

Yūnus ibn Abd al-Rahmānilta, Ishāq ibn Ammārilta, Abū Basīrilta, Abū Abdillāhilta (AS): Sanoin hänelle: Mitä sanot keskeytetystä yhdynnästä? Hän sanoi: Alī (AS) ei sitä tehnyt, mutta minä teen. Sanoin: Tämähän on ristiriita! Hän sanoi: Ei vahingoittanut Dāwūdia se, että Sulaymān oli hänestä eri mieltä, ja Jumala sanoo: ”Ja Me annoimme Sulaymānin ymmärtää sen.” [Qur'an 21:79] (Wasa'il, osa 20, s. 150)

Kertoja sanoo: Kysyin imaami Sādiqilta (AS): Mikä on säädös keskeytetystä yhdynnästä, jossa siementä ei vuodateta naisen kohtuun? Hän sanoi: Alī (AS) ei sitä tehnyt, mutta minä teen. Kertoja sanoo: Sanoin: Ei se käy! Hän sanoi: Kyllä se käy. Niin kuin Sulaymānin näkemys erosi Dāwūdin näkemyksestä ja Jumala oli antanut Sulaymānille ymmärryksen oikeammasta: ”Ja Me annoimme Sulaymānin ymmärtää sen.”

Abū al-Bakhtarīlta, Ja'far ibn Muhammadilta, hänen isältään, Alī ibn Abī Tālibilta (rauha heille): Ei ole mitään pahaa katsoa dhimmī-naisten päitä. (Wasa'il, osa 20, s. 205)

Uskovaisten ruhtinas (AS) sanoi: Ei-muslimien naisten hiusten katsomisessa ei ole mitään vikaa.

Abd al-Rahmān ibn Kathīrilta, Abū Abdillāhilta (AS): Uskovaisten ruhtinas (AS) sanoi kirjeessään al-Hasanille (AS): Varo mustasukkaisuutta siellä, missä mustasukkaisuudelle ei ole sijaa, sillä se johdattaa terveenkin heistä sairauteen. Hoida sen sijaan heidän asiansa lujasti, ja jos näet vian, kiirehdi sen torjumiseen. (Wasa'il, osa 20, s. 237)

Uskovaisten ruhtinas (AS) neuvoi poikaansa: Aiheeton herkkyys, epäluulo ja mustasukkaisuus vetävät terveenkin vaimon uppiniskaisuuteen ja turmelukseen. Ole siis mustasukkainen silloin, kun siihen on syytä, ja ole luja silloin, kun se on paikallaan, ja kun todella näet vian, ole tiukka.

Kirjasta Nawādir al-Hikma, Alīlta (AS): Älkää määrätkö naisille kohtuuttoman suuria morsiuslahjoja, sillä siitä syntyy vihamielisyyttä. (Wasa'il, osa 21, s. 252)

Uskovaisten ruhtinas (AS) sanoi: Älkää ottako naisten morsiuslahjaa liian suureksi, sillä se itsessään aiheuttaa eron ja riitaisuuden.

Ja'far ibn Muhammadilta, hänen isiltään, Alīlta (AS): Minusta on vastenmielistä, että morsiuslahja olisi vähemmän kuin kymmenen dirhamia, jottei se muistuttaisi porton palkkiota. (Wasa'il, osa 21, s. 253)

Imaami Sādiq (AS) sanoi: Alī (AS) piti vastenmielisenä sitä, että morsiuslahja olisi vähemmän kuin kymmenen dirhamia, ja hän tapasi sanoa: Noin pieni morsiuslahja muistuttaa sitä summaa, joka maksetaan haureudesta.

Ibn Muslimilta, Abū Ja'farilta (AS): Uskovaisten ruhtinas (AS) antoi ratkaisun naisesta, jonka mies oli nainut ja asettanut hänelle ja hänen perheelleen ehdon, että jos hän ottaisi hänen rinnalleen toisen vaimon tai hylkäisi hänet tai ottaisi hänen rinnalleen orjatytön, nainen olisi eronnut. Hän sanoi: Jumalan ehto käy teidän ehtonne edellä. Jos mies tahtoo, hän täyttää ehtonsa, ja jos tahtoo, hän pitää vaimonsa ja nai hänen rinnalleen toisen ja ottaa orjatytön ja hylkää hänet, jos nainen antaa siihen aihetta. Jumala, korkea, on sanonut kirjassaan: ”Naikaa siis niitä naisia, jotka teistä ovat mieluisia: kaksi, kolme tai neljä” [Qur'an 4:3], ja Hän on sanonut: ”Teille on sallittu se, minkä oikea kätenne omistaa” [Qur'an 4:24]. (Wasa'il, osa 21, s. 277)

Uskovaisten ruhtinas (AS) antoi seuraavan ratkaisun naisesta, jonka kanssa mies oli mennyt naimisiin ja jolle ja jonka perheelle mies oli asettanut ehdon, että jos hän ottaisi hänen rinnalleen toisen vaimon tai hylkäisi hänet tai olisi yhdynnässä orjattaren kanssa, nainen olisi eronnut: Jumalan ehto käy teidän ehtonne edellä. Jos mies tahtoo, hän täyttää ehtonsa, ja jos tahtoo, hän pitää vaimonsa ja ottaa hänen rinnalleen toisen vaimon tai on yhdynnässä orjattaren kanssa tai hylkää hänet. Jumala on sanonut: Naikaa siis niitä naisia, jotka ovat teille mieluisia: kaksi, kolme tai neljä. Ja Hän on myös sanonut: Ja se, minkä olette omaksenne saaneet (orjattaret), on teille sallittu.

Alīlta (AS) neljänsadan hadithissa: Uhratkaa lastenne puolesta aqīqa-uhri seitsemäntenä päivänä ja antakaa almuksi muslimille hopeaa heidän hiustensa painon verran. (Wasa'il, osa 21, s. 424)

Uskovaisten ruhtinas (AS) sanoi: Seitsemäntenä päivänä ajelkaa vastasyntyneen pää ja antakaa hänen hiustensa painon verran hopeaa almuna jollekulle muslimille.

Abū Abdillāhilta (AS): Al-Hasan ibn Alī (AS) erosi viidestäkymmenestä vaimosta, ja Alī (AS) nousi Kūfassa puhumaan ja sanoi: Oi Kūfan väki, älkää naittako tyttäriänne al-Hasanille, sillä hän on mies, joka herkästi eroaa. Silloin eräs mies nousi ja sanoi hänelle: Kyllä, Jumalan kautta, me kyllä naitamme hänelle, sillä hän on Jumalan lähettilään (SAWS) poika ja Fātiman poika. Jos vaimo häntä miellyttää, hän pitää tämän, ja jos hän ei tästä pidä, hän eroaa. (Wasa'il, osa 22, s. 9)

Imaami Sādiq (AS) sanoi: Hasan ibn Alī (AS) avioitui monien naisten kanssa ja erosi heistä sitten, niin että uskovaisten ruhtinas (AS) sanoi Kūfan väelle, etteivät he enää antaisi hänelle vaimoa. Mutta ihmiset eivät suostuneet ja sanoivat: Me tahdomme antaa tyttäremme Hasanille, koska hän on Jumalan lähettilään (SAWS) ja Fātiman (AS) poika. Halutessaan hän pitäköön tyttäremme; halutessaan hän eroakoon.

Ibn al-Qaddāhilta, Abū Abdillāhilta (AS): Alī (AS) sanoi: Kun ruoka on asetettu esille ja kerjäläinen tulee, älkää käännyttäkö häntä pois. (Wasa'il, osa 24, s. 373)

Uskovaisten ruhtinas (AS) tapasi sanoa: Kun ateria on katettuna, älkää käännyttäkö pois kerjäläistä, joka tulee.

Alī ibn al-Hakamilta, Hishām ibn Sālimilta, Abū Abdillāhilta (AS): Uskovaisten ruhtinas (AS) piti kiinni puheen ensimmäisestä osasta eikä sen viimeisestä. (Wasa'il, osa 27, s. 216)

Kertoja sanoo: Imaami Sādiq (AS) tapasi sanoa: Uskovaisten ruhtinas (AS) hyväksyi oikeudessa ihmisten ensimmäisen lausunnon, ja jos he muuttivat puhettaan, hän ei hyväksynyt toista lausuntoa.

Uskovaisten ruhtinaalta (AS) Jumalan sanasta ”Älkööt todistajat kieltäytykö, kun heitä kutsutaan” [Qur'an 2:282]: Hän sanoi: Sen, jonka niskoilla on todistus, älköön kieltäytykö, kun hänet kutsutaan sitä esittämään; esittäköön sen ja olkoon siinä vilpitön, älköönkä yhdenkään moittijan moite häntä siinä pidätelkö. Ja kehottakoon hän hyvään ja kieltäköön pahasta. (Wasa'il, osa 27, s. 314)

Uskovaisten johtaja (AS) sanoi Koraanin jakeesta ”kun todistajat kutsutaan, älkööt he kieltäytykö saapumasta oikeuteen”: Sen, joka on ollut jonkin asian todistaja, tulee todistaa, jos häntä pyydetään, ja kertoa juuri se, minkä hän on nähnyt. Älköön hän tällä tiellä peljätkö kenenkään moitetta, ja olkoon hänen tarkoituksenaan hyvään kehottaminen ja pahasta kieltäminen.

Al-Hakamilta, Abu Aqilan veljeltä, joka sanoi: Sanoin Abu Abdullahille (AS): Minulla on vastapuoli, joka tuo minua vastaan runsain mitoin vääriä todistajia, ja minua inhottaa maksaa hänelle samalla mitalla — enkä sitä paitsi tiedä, onko se minulle luvallista vai ei. Hän sanoi: Eikö sinulle ole kantautunut uskovaisten johtajalta (AS), että hän tapasi sanoa: Älkää ottako itseänne ja omaisuuttanne vangeiksi väärillä todistuksilla. (Wasa'il, osa 27, s. 338)

Kertoja sanoo: Sanoin imaami Sadiqille (AS): Minulla on vihamies, joka tuo jatkuvasti oikeuteen valheellisia todistajia minua vastaan; pitäisikö minunkin vastata samalla mitalla ja hankkia valheellisia todistajia? Imaami (AS) sanoi: Ei suinkaan! Etkö tiedä, että uskovaisten johtajalta (AS) on kerrottu: älkää väärällä (valheellisella) todistuksella tehkö itseänne ja omaisuuttanne kurjuuden vangeiksi.

Mustadrak al-Wasa'il on, kuten sanottiin, kirjoitettu viime vuosisadalla muhaddith Nurin toimesta täydentämään (puutteiden korjaamiseksi) Wasa'il al-Shiaa. Se siis etenee Wasa'ilin lukujen järjestyksessä ja mainitsee ne perimätiedot, joita Wasa'il ei ole tuonut esiin. Selittäessään vaikuttimiaan Mustadrak al-Wasa'ilin kirjoittamiseen muhaddith Nuri toteaa nimenomaisesti tehneensä kirjan istikharan perusteella, ja piti perimätietojen keräämistä ja liittämistä Wasa'il-kirjaan parhaimpiin jumalanpalveluksiin kuuluvana. Hän katsoi hadithien keräämisellä olevan lukuisia hyötyjä: sen kautta uskon perusta täydellistyy ja Profeetan (SAWS) laki saa järjestyksensä. Aqa Bozorg Tehrani luki opettajansa Haji Nurin Mustadrakin neljänneksi hadith-kokoelmateokseksi al-Wafin, Bihar al-Anwarin ja Wasa'ilin jälkeen. Kirjansa lopussa muhaddith Nuri liitti mukaan osan nimeltä Khatima (Päätös), joka Aqa Bozorgin ilmauksen mukaan on mitä arvokkaimpia kirjoja ja tekee ihmisen riippumattomaksi kaikista diraya- ja rijal-teoksista.

Muhaddith Nuri, tunnettu nimellä Khatam al-Muhaddithin (hadith-oppineiden sinetti), oli Mirza Shirazin ja Mulla Fathali Sultanabadin oppilaita ja oli aikanaan kuulu tiedostaan ja hurskaudestaan. Sheikki Abbas Qomi (Mafatih al-Jinanin tekijä) on hänen oppilaitaan. Molempien haudat ovat kammiossa Najafin kultaista eteishallia vastapäätä. Muhaddith Nurin kauniisiin tekoihin kuuluu Arbainin jalkapyhiinvaelluksen perinteen elvyttäminen, joka oli pitkään ollut unohduksissa. Elämänsä loppupuolella muhaddith Nuri ryhtyi harkitsemattomasti kirjoittamaan kirjaa nimeltä Fasl al-Khitab fi Tahrif Kitab Rabb al-Arbab. Tässä kirjassa hän pyrki eräiden perimätietojen avulla osoittamaan, että vaikka pyhä Koraani on sanatarkasti Jumalan sanaa, siihen ei ole lisätty mitään eikä se ole muuttunut, siitä oli kuitenkin ennen kokoamista eri syistä poistettu joitakin jakeita (vähennyksenä tapahtunut vääristymä), ja että poistettu on säilytettynä sen omien haltijoiden luona. Tämän kirjan julkaiseminen aiheutti muhaddith Nurille monia hankaluuksia, herätti sekä shiia- että sunnioppineiden vastalauseet, ja tämän näkemyksen kumoamiseksi kirjoitettiin lukuisia teoksia.